Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 21, 2007 17:53:35 GMT 2
Ensimmäinen suudelma oli lyhyt, aivan liian lyhyt Daichin mielestä. Kaoru vetäytyi kauemmas saaden Daichin hämmentymään hiukan. Liikkeen tarkoitus kävi kuitenkin selväksi varsin pian, kun poika totesi asentonsa olevan varsin epämukava. Hän nautti toisen käsistä lanteillaan, ja virnisti sitten, muttaen asentoaan niin, että istui nyt käytännössä katsoen Kaorun sylissä. Nyt oli paljon parempi. Daichi vastasi toiseen suudelmaan, tosin pidätellen itseään hieman. Hän halusi jostain syystä kiusata Kaorua hieman, katsoa kuinka paljon härnäämistä toinen kestäisi.
Toinenkin suudelma loppui Daichin mielestä liian pian. Hänestä kuitenkin tuntui, että vaikka suudelma olisi ollut miten pitkä tahansa se olisi kuitenkin loppunut liian pian. Hän kuunteli hetken Kaorun kiihtynyttä hengitystä ja huomasi itsekin hengittävänsä vähän raskaammin kuin tavallisesti. Poika laski kätensä toisen niskalle ja alkoi hyväillä sitä. Daichi ujutti sormensa Kaorun paidan alle ja piirsi sormenpäillään pieniä kuvioita tämän selkään. Hän kumartui hiukan eteenpäin ja suukotti toisen nenänpäätä kevyesti. Siitä huulet siirtyivät täysin luonnollisesti alaspäin Kaorun huulille ja koskettivat niitä kevyesti. Sitten Daichi veti päätään sentin tai pari taaksepäin ja hymyili toiselle pehmeästi. Hän painoi huulensa uudelleen Kaorun huulille ja suuteli tätä pehmeästi, ujuttaen suudelmaan mukaan myös hieman intohimoa. Kaorulla olisi hänen lupansa jatkaa pidemmälle, ainakin askeleen verran.
#Toivottavasti kirjastotädit eivät pidä tätä epäsiveellisenä tai olen rikkonut sääntöjä. x) #
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 21, 2007 22:23:31 GMT 2
[Ei ne pidä ~! Kuolaavat kuitenkin, nih. <3]
Kaoru hymähti tyytyväisenä kun Daichi siirtyi istumaan hänen syliin. Kerrankin joku suunnitelma oli toiminut niin kuin sen piti. Edistystä. Daichi kuitenkin tuntui hieman kiusaavalta. Vaikka Kaoru nautti Daichin suutelemisesta, silti jotain jäi puuttumaan. Eikö Daichilla tosiaankaan ollut haluja Kaorua kohtaan, vai pidättelikö tämä itseään tahallaan? Tuskin Daichi tekisi tätä jos hän ei haluaisi. Kaoru siis tyytyi ajatukseen, että Daichi pidätteli itseään. Miksi - sitä Kaoru ei halunnut tietää. Kaoru taivutti päätään pienesti taaksepäin tuntiessaan Daichin sormet niskassaan. Tämän kosketus oli jotain niin uskomatonta. Kaoru tunsi Daichin huulet ensin nenällään ja sitten huulillaan. Harmi että suudelma oli lyhyt. Kaoru nosti itseään hieman Daichin perässä, ja yritti estää tätä jättämästä hänen huuliaan rauhaan. Kaorun selkää hivelevät sormet kuitenkin melkein korvasivat pettymyksen. Daichin sitten suudellessa Kaorua uudelleen, Kaoru päätti ottaa hieman lisää omaa päätä mukaan. Daichi vaikutti aivan yhtä haluavalta kuin Kaorukin.
Kaoru vastasi Daichin suudelmaan kunnon intohimolla, ja vihjasi tälle hieman kielellään. Kädet poika siirsi Daichin selälle. Toinen jäi leikittelemään housujen reunassa ja toinen katosi paidan kankaan alle hyväillen Daichin selkää koko pituudelta. Kaoru ei välittänyt enää estoista ja lupauksista. Daichi saisi syyttää itseään kun oli ajanut Kaorun tähän tilaan. Kaoru päästi Daichin irti suudelmasta, ja hyökkäsi tämän kaulan kimppuun. Poika näykki hellästi Daichin kaulaa ja siirsi samalla kätensä hyväilemään Daichin vatsaa. Paidan helma nousi koko ajan korkeammalle kun toinen käsi innostui myös leikistä. Näykkimisen vastapainoksi Kaoru suukotti hellästi Daichin kaulaa. Pienin suukoin Kaoru siirtyi kaulalta poskelle ja posken kautta huulille. Kaoru piti katseensa Daichin silmissä kun tämä suuteli poikaa. Taaskaan Kaoru ei viitsinyt peitellä halujaan, vaan antoi kaiken tunteen olla mukana suudelmassa.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 25, 2007 16:09:24 GMT 2
Daichi tunsi selkänsä taipuvan aavistuksen kaarelle Kaorun koskettaessa sitä. Hän nautti toisen käden kosketuksesta ja tunsi omienkin sormiensa alkavan tehdä laajempia kaaria korvapojan paidan alla. Pieni epävarmuuden poikanen yritti vielä kerran pyrkiä esiin, mutta Daichi onnistui vaientamaan sen melkein heti, todeten itsekseen ettei hän suinkaan halunnut lopettaa, ja vaikka olisi halunnutkin Kaoru ei vaikuttanut ollenkaan halukkaalta jättämään hommaa tähän. Se niistä pidättelyistä. Hän inahti vaimeasti, yllätyksestä ja nautinnosta, Kaorun siirtyessä hänen kaulansa kimppuun. Poika ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut toisen hyväillessä hänen vatsaansa, kun pelkästään kaulan näykkiminenkin sai hänen päänsä täysin sekaisin.
Daichi laski toisen kätensä Kaorun reidelle ja liu'utti sitä sitten hitaasti ylemmäs, työntäen sormensa tämän paidan alle ja veti kättään edelleen ylöspäin kohottaen paitaa samalla. Käsi pysähtyi viimein hyväilemään Kaorun rintaa ja jäi siihen. Daichin oma paita alkoi tuntua olevan tiellä, mutta hän ei vaivautunut tekemään asialle mitään, vielä. Hän oli tavallaan helpottunut Kaorun jättäessä hänen kaulansa rauhaan, vaikka toisaalta hän nautti huomattavasti kosketuksesta kaulallaan. Suudelma kuitenkin korvasi tämän loistavasti, ja tällä kertaa poika ei vaivautunut enää pidättelemään itseään. Hän vastasi suudelmaan kiihkeästi ja intohimoisesti, silmät loistaen. Daichi siirsi Kaorun selkää sivelevät sormensa takaisin tämän niskalle ja upotti sitten sormensa tämän hiuksiin.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 25, 2007 18:56:53 GMT 2
Kaoru hymyili pienesti kesken suudelman kun hän huomasi Daichinkin vastaavan oikein kunnon tunteella. Sormet Kaorun niskassa olivat lähellä ajaa pojan hulluuden partaalle. Tämä oli ehdottomasti ensimmäinen kerta kun Kaoru edes tunsi jotain toisen kosketuksen ansiosta. Ennen Kaoru oli pitänyt seksiä enemmänkin velvollisuutena ja halujen tyydyttämisenä, mutta nyt se oli saanut täysin uuden suunnaan. Daichi voisi varmasti opettaa hänelle vaikka mitä uutta. Kaoru päästi Daichin huulet irti ja nojasi sohvan selkänojaa vasten kevyesti huohottaen. Tämä voisi aivan hyvin olla Kaorun ensimmäinen kerta, koska Kaoru tunsi näin ensimmäistä kertaa. Mikä ihme Daichissa oikein oli? Kaoru katsoi poikaa viattomasti kulmiensa alta ja hymyili tälle. Puhua Kaoru ei uskaltanut. Ehkä hetki särkyisi, jos Kaoru nyt sanoisi jotain. Kuitenkin hän sanoisi jotain tyhmää, ja sitten se olisikin jo ohi. Daichi tajuaisi millainen kusipää hän oli, ja jättäisi hänet. Taas Kaoru olisi yksin mielikuvitusystäviensä kanssa. Kaoru ei halunnut olla enää yksin. Kaoru hymähti pienesti ja vetäisi Daichin aivan lähelleen, lähemmäs kuin aikaisemmin. Poika tuhahti lempeästi ja rakastavasti Daichin niskaan ja hengitti syvään tämän tuoksua.
"Kiitos," Kaoru kuiskasi hiljaa ja upotti sormenpäänsä Daichin hiuksiin. Tämän täytyy olla sitä toisesta pitämistä. Kaoru ei vieläkään ajatellut, että he menisivät seksiin asti. Hän voisi jopa harkita sitoutumista. Uskollisuus oli kyllä vaikea asia. Ehkä Daichi opettaisi hänelle hieman siltäkin sarakkeelta? Eikös ihmisen pitänyt löytää aina jotain uutta voidakseen oppia uutta? Kaorulla oli uutta, ja hän halusi oppia lisää tästä. Kaoru halusi oppia paljon lisää Daichista - tämän tuoskusta, mausta ja kosketuksista. Kaoru suukotti hellästi Daichin niskaa ja sulki silmänsä. Kaoru voisi vain kantaa Daichin makuuhuoneen puolelle tai he voisivat jäädä tähän kuhertelemaan loppuillaksi. Kumpikin vaihtoehto olisi ihan mieluisa. Tosin, Kaoru pelkäsi hieman rikkovansa Daichin. Kaorulla ei ollut hajuakaan oliko tämä kokenutkin petihommissa, saati sitten muutenkaan. Suudella tämä ainakin osasi, mutta muusta Kaoru ei ollut ollenkaan varma. Kaoru myös pelkäsi hieman ettei seksissä olisikaan mitään erikoista, ei edes vaikka se olisi Daichin kanssa. Ehkä poika oli heittänyt odotukset hieman liian korkealle?
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 26, 2007 20:30:58 GMT 2
Daichi hymyili Kaorulle tämän nojautuessa taaksepäin. Hän katseli toista hellästi ja kuunteli tämän hengitystä pää hiukan kallellaan. Toinen käsi kohosi siirtämään pari mustaa hiustupsua jälleen pois kasvoilta, toinen oleskeli edelleen Kaorun hiusten seassa varsin tyytyväisenä oloonsa. Samalla Daichi huomasi pensselin tipahtaneen jossain välissä pois. Toivottavasti pensseli-reppana oli löytänyt jostain arvoistaan seuraa eikä joutunut enää olemaan yksin. Ja toivottavasti se oli lattialla eikä jossain sohvalla odottamassa pääsevänsä tökkäämään jompaakumpaa ihmistä. Ehkä pensseli oli sittenkin kostonhimoinen ja ilkeä ja vaani jossain sohvan kuopassa oikeaa hetkeä... No, sen pensselistä. Daichi heitti mokoman esineen ajatuksistaan ja painautui Kaorua vasten tämän vetäistessä hänet lähelleen. Pojan 'kiitos' tosin kummastutti häntä hiukan. "Mistä?" hän kysyi melkein yhtää hiljaa ja hymyili hiukan, vaikkei kaoru sitä nähnytkään.
Daichi nautti olostaan täysin siemauksin. Hänen olonsa vain parani jatkuvasti, hän olisi voinut unohtua tähän Kaorun syliin koskaan nousematta. Poika katseli toisen kasvoja, tämän ihoa ja tajusi äkkiä miettivänsä, miltä pieni, verta vuotava viilto näyttäisi tämän poskessa. Punaista, lämmintä verta joka valuisi hiljakseen Kaorun poskelta tämän kaulalle ja ehkä siitäkin alemmas... Daichi kirosi hiljaa mielessään. Hän kuullosti omasta mielestäänkin ihan joltain vampyyrilta, ja myös hyvin sairaalta. Kuinka moni muka haaveili rakkaansa viiltämisestä? Olkoonkin että rakas nyt oli vielä hiukan liian vahva sana. Tahtomattaan Daichi jäykistyi hieman ja oli tyytyväinen, ettei Kaoru osannut lukea ajatuksia. Miksipä olisi osannutkaan. Hän pakotti itsensä rentoutumaan jälleen ja puhalsi sitten kevyesti Kaorun hiuksiin. "Olet suloinen", poika mutisi toisen korvaan, mutta ei kyennyt kokonaan häivyttämään ajatusta veripisaroista mielestään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 26, 2007 20:46:24 GMT 2
"Tästä." Kaoru suukotti Daichia hellästi vastaukseksi. Eiköhän Daichi ymmärtäisi mistä Kaoru oli niin pahassa kiitollisuudenvelassa. Tai jos ei vielä ymmärtäisi, niin ehkä aikanaan - viimeistään kun Kaoru kertoisi suoraan, kuinka paljon Daichi oli muuttanut häntä. Siinä olisikin pojalla sitten ihmettelemistä. 'Hän tosiaankin saa minusta ihan uusia puolia esiin.' Kaoru mietiskeli käyttäytymistään hetken. Tästä saattaisi tulla mielenkiintoista ja ihan vain itsetutkiskelun sarakkeelta, saati sitten jos siinä samalla saisi hieman tutkiskella Daichia. Kyllä se Kaorulle kelpasi mitä parhaiten. Kaoru hymyili lempeästi Daichille ja nappasi tämän alahuulen hellästi hampaidensa väliin. Poika näykki hetken Daichin huulta kunnes painoi huulensa kunnon suudelmaan.
Kaoru tunsi Daichin jännittävän hieman ja kohotti kulmaansa hieman kysyvänä. Ehkä tämä oli vain miettinyt jotain? Tai sitten tämä oli tullut toisiin ajatuksiin. Toivottavasti ei, se olisi Kaorun uuden minän loppu. Viimeinen kolhu omalletunnolle, jota ei ennen tätä pahemmin ollut edes olemassa. Kaoru silitti Daichin poskea hellästi ja hymyili tälle. "Et kai jänistä?" Kaoru kysyi ja naurahti kevyesti peittääkseen todelliset tunteensa. Kaoru oli hieman hämmentynyt, mutta toisen rentoutuessa poika sai hieman itseluottamustaan takaisin. Ehkä Daichi ei ollutkaan aivan heti hylkäämässä häntä.
Kaoru punastui pienesti kun Daichi sanoi häntä suloiseksi. Daichi taisi olla heistä kahdesta se suloinen, ainakin Kaorun näkökulmasta. "Kyllä minä sen tiedän." Kaoru virnisti leveästi Daichille ja laski kätensä takaisin pojan alaselälle. Sieltä kädet nousivat aina niskaan asti raahaten paidan mukanaan. Enää tarvittaisiin Daichin pieni avustava liike ja paita olisi poissa verhoamassa tuota täydellistä vartaloa Kaorun silmien edessä. Parempi se olisi niin. Kaoru oli jo nyt rakastunut Daichin ruumiseen. Siinä ei ollut mitään ylimääräistä, saati sitten mitään puuttunut. Daichi oli täydellinen, ainakin tällä hetkellä, siinä Kaorun lähellä. "Sinäkin olet, muuten olisin jo potkinut sinut ulos." Kaoru hymyili lempeästi Daichille. 'Tai en olisi ikinä edes tutustunut sinuun.' Daichi sai kiittää onneaan, että oli suloinen. Tai oikeastaan - Kaoru kiitti onneaan siitä, että Daichi oli suloinen. Suloisempi kuin muut.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 27, 2007 18:24:34 GMT 2
Kiitoksia suudelmasta? No, mikäs siinä, saihan Kaoru kiitellä jos halusi. Daichia se ei haitannut. Hän vastasi suudelmaan ja hymähti sitten toisen kysymykselle. "En toki", poika vastasi hymyillen ja katseli Kaorua tutkivasti. Hän ei ollut enää niin varma siitä, oliko Kaoru todella noin itsevarma kuin miltä vaikutti vai piilikö pinnan alla jotain muuta. Kumpikin vaihtoehto oli mahdollinen, mutta jälkimmäinen ehkä todennäköisempi. Pienen ikänsä syrjässä kököttänyt ja muita katsellut poika oli huomannut, että mitä itsevarmemmalta ihminen vaikutti, sitä herkempi hän yleensä oli. Persoonanluotaus jäi kuitenkin kesken Kaorun punastuessa. Dai hymyili hellästi ja sipaisi sormillaan tämän poskea. Mikä onni että hän oli juuri tänään päättänyt lähteä Roxyyn.
Paidan helman kohotessa Daichin niskaan asti poika epäröi silmänräpäyksen verran ja vääntäytyi sitten eroon mokomasta vaatekappaleesta. Hän pyöräytti kerran hartioitaan tyytyväisenä päästessään eroon paidastaan ja virnisti sitten Kaorun lausahdukselle. "Olet pinnallinen", hän sanoi kiusoittelevasti ja suuteli tätä sitten pehmeästi huulille. Oli mukavaa kuulla olevansa jonkun mielestä suloinen, mutta toisaalta sanat olivat vahvistaneet ajatusta siitä, että Daichi oli Kaorulle vain yksi monista muista, yhden yön huvia. Ajatus häiritsi hiukan, mutta itselleen valehteleminen oli toisinaan ihan kätevää, kuten nytkin. Daichi päätti kuvitella merkitsevänsä toiselle edes jotain, vaikka tiesikin sen olevan typerää. He olivat tunteneet toisensa ehkä tunnin, jos sitäkään, eikä siinä ajassa kehitetty suurtakaan kiintymystä, saati rakastuttu. Ja silti Dai kieltäytyi luopumasta toivosta.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 27, 2007 18:45:36 GMT 2
Kaorun hymy leveni asteen kun tuota täydellistä helmeä verhonnut kangas päätti vihdoinkin väistyä ärsyttämästä häntä. Kaoru antoi sormiensa hyväillä Daichin rintakehää ja katsahti Daichiin suorastaan himoavasti. Daichin olisi turha anella enää mahdollisuutta perääntyä. Siihen Kaoru ei antaisi tilaisuutta, vaikka sitten joutuisi ottamaan pojan väkisin. Sitä Kaoru ei kuitenkaan haluaisi, joten olisi ehdottomasti mukavempaa jos Daichi olisi itsekin pelissä mukana. Daichi ei näyttänyt aivan siltä, että pistäisi hänelle kovinkaan helposti vastaan. Tai kyllä tämä varmasti taistelisi urheasti... 'Hyi, Kaoru. Lopeta!' "Tiedän kyllä senkin." Kaoru vastasi Daichin hellään suudelmaan ja hymyili tälle pienesti. Ei Daichi ollut erottunut joukosta, Kaoru oli vain pitänyt tätä suloisena, tutustunut, ja huomannut tämän olevankin jotain erikoisempaa. Jos Kaoru ei olisi ollut perso suloisille miehille, tuskin hän olisi koskaan edes tutustunut tähän tunteeseen, tai mikä lienikään. Kaoru kuitenkin piti siitä oikein paljon.
Kaoru siirsi kätensä Daichin selälle ja liutti ne aivan pojan housujen rajaan. Kissapoika kumartui hieman päästäkseen näykkäisemään Daichin kaulaa. Kaulalta Kaoru siirtyi pienin hyväilevin suukoin pojan korvalle ja puhalsi hieman lämmintä ilmaa tämän korvanjuureen. "Sinä eroat niin paljon edellisistä. Mikä sinussa oikein on?" Kaoru kuiski Daichin korvaan hieman hengästyneellä äänellä. Daichiin pitäisi saada hieman elämää, pidemmälläkin tähtäimellä. Kärsivällisyys ei ollut Kaorun vahvimpia osa-alueita. Kaoru sulki silmänsä ja veti syvään Daichin tuoksua. Ehdottomasti parempaa kuin tupakka tai mikään huume mitä Kaoru oli kokeillut. Ehkä tähänkin loppujenlopuksi kuolisi, mutta Kaoru ainakin kuolisi onnellisena. "Sinusta saa luvan tulla kokonaan minun." Kaoru näykkäisi hieman voimakkaammin Daichin korvanlehteä ja suukotti sitä jälkitekijöiksi.
[Hoo, sainhan mä vähän sitä vanhaa ja tuttua Kaorua sinne. 8'D Se raiskaa Dain jos ei muuten saa, hyi, kamala mies. ^^'']
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 27, 2007 19:37:26 GMT 2
#*heristää etusormea* Tuhma Kaoru, tuhma. *piilovirnuilua*#
Daichi ei yllätyksekseen tuntenut itseään kovinkaan noloksi ilman paitaa. Vaatteiden vähentäminen tuntui vain luonnolliselta tässä tilanteessa. Juuri nyt tilanne oli tosin hiukan epäreilu, Kaoru kun oli vielä täysin pukeissa. Asialle pitäisi tehdä jotain, mahdollisimman nopeasti. Toisen katse sai Daichin hätkähtämään lähinnä henkisesti ja punastumaan kevyesti. Katseesta välittyvä tunne sai hänet taas hiukan levottomaksi, mutta levottomuus hävisi yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin. "Onko mitään, mitä et tiedä?" Daichi kysäisi hymyillen. Hän hieroi sormenpäillään Kaorun niskaa ja liikutteli toista kättään mietteliäästi ympäri tämän ylävartaloa.
Kaorun kysymys yllätti Daichin melko pahasti. Hän ei tiennyt mitä vastata ja osittain olettikin, ettei Kaoru vaatinut vastausta. Pojan sisimmässä jokin riemuitsi, hän ei sittenkään ollut vain tavallinen yhden illan ihme. Kaoru saattoi tietysti valehdellakin, mutta sitä mahdollisuutta Dai ei suostunut ajattelemaankaan. Toisen näykätessä hänen korvaansa hän puraisi huultaan estääkseen itseään voihkaisemasta. Vasta sitten hän tajusi mitä Kaoru oli sanonut. Joskus aiemmin hän olisi voinut pelästyäkin, mutta koska korvien koskettamisella sattui olemaan häneen varsin voimakas vaikutus hän vain ynähti epämääräisesti ja nappasi sitten Kaorun kasvot käsiensä väliin. Hän suuteli toista pitkään ja intohimoisesti kietoen kätensä jossain vaiheessa tämän ympärille. Irrottautuessaan lopulta Kaorusta Daichi huomasi huohottavansa hiukan. Hän katseli toista syvälle silmiin vaihteeksi ilman epävarmuuden häivääkään ja suuteli tätä sitten uudelleen.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 27, 2007 19:58:08 GMT 2
Kaoru vastasi Daichin suudelmiin haluavasti ja yllättyi toisen varmuudesta. eihän Daichi miltään säikyltä ollut vaikuttanut, vähän vain epävarmalta. Nyt siitä ei tuntunut olevan mitään jäljellä. Suudelmien lomassa Kaoru pohti hieman pojan kysymystä. "On, ja paljonkin. Tunnen itseni aika hyvin..." 'Tai luulin tuntevani.' Kaoru hymyili Daichille lempeästi. "Mutta maailmasta en tiedä paskaakaan. Olen elänyt pienen kuplan sisällä koko elämäni." Kaoru nuolaisi huuliaan ja nautti Daichista. Sormenpäät ujuttautuivat tämän housujen sauman alle ja Kaoru liikutti sormensa toisen housujen sisällä etupuolelle. Nyt saataisiin tietää oliko Daichi tosissaan, vai paljastuisiko tästä säikky pikkuotus jota Kaorun pitäisi hieman ojentaa. Toivottavasti ei. Kaorua ei huvittaisi hankkia taas yhtä uhria listalle kirjattavaksi. Paperi loppuisi kohta, ja vaikka paperia saisi lisää, kynä lakkaisi toimimasta. Jossain vaiheessa Kaorun olisi pakko lopettaa uhrien kerääminen. Se olisi loppu Kaorun nautinnolle. Taas kerran jumala toteutti ykkössääntöään; Ei nautintoa, saati sitten rakkautta, Kaorulle.
Kaoru leikitteli peukalollaan Daichin vetoketjun päällä ja katsoi kysyvästi Daichia. Ehkä tämä haluaisi vielä perääntyä. Ehkä Kaoru antaisi tälle vielä yhden tilaisuuden. Tai ehkä olisi parempi, että Kaoru pakottaisi toisen lähtemään samantien? Niinhän hän oli tehnyt Mewille - anellut tätä menemään kiltisti nukkumaan, jotta he säästyisivät ongelmilta. Ongelma vain oli se, että Kaoru taisi olla liian pahasti puutteessa. Ei yhtäkään seksikumppani Ranskassa - se oli aika paljon Kaorulle, joka oli tottunut siihen, että sai kaadettua kenet tahansa lakanoiden väliin ja sillä oikeudella voisi hiippailla ennen auringonnousua kotiin, viestiä jättämättä. Ehkä Kaoru oli kasvanut siitä yli, koska ei ollut vielä turvautunut vanhoihin konsteihin. Toivottavasti Daichin kanssa ei tarvitsisi turvautua. Ehkä hän jopa joskus onnistuisi kertomaan tälle menneisyydestä. Kaoru itse kyllä tiesi varsin hyvin miksi toimi niin kuin toimi. Siihen tarvittiin vain yksi sana - Kosto. Tai oikeastaan kaksi, toinen oli pelko. Kaoru pelkäsi sitoutumista, sillä siinä oli riippuvainen toisesta osapuolesta. Kaoru ei halunnut olla riippuvainen, hän halusi olla vapaa.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 29, 2007 21:22:20 GMT 2
"Vai niin", Daichi totesi vastaukseksi. Hänellä itsellään oli melkein päinvastainen tilanne. Hän oli seuraillut maailman menoa sivusta jo aika kauan ja oppinut siinä sivussa tuntemaan sitä, mutta omasta itsestään hänellä ei ollut kovin selkeää käsitystä. Hän ei tiennyt mitään tulevaisuudestaan, ei tiennyt omaa suhtautumistaan moneen asiaan eikä edes ymmärtänyt omaa käyttäytymistään lähes koskaan. Maailman ymmmärtäminen sujui sentään hiukan paremmin, tosin ei sekään kehuttavasti. Omaan itseen tutustuminen voisi siis olla paikallaan.
Tuntiessaan Kaorun sormien liukuivan kohti housujen etupuolta Daichi punastui kevyesti. Sormet pysähtyivät housujen vetoketjulle, ja Daichi laski katseensa hetkeksi alas. Kaksi pikkuriiviötä taistelivat jälleen hänen ajatuksissaan. Toinen, joka kuullosti hyvin paljon hänen isältään, jankutti, että tämä oli väärin, että homous oli syntiä ja näin ollen kiellettyä. Toinen, joka puolestaan kuullosti hyvin paljon Daichilta itseltään, tokaisi ykskantaan, että miksi pitäisi murehtia turhista, ja että tämänkin tilanteen voisi ottaa haasteena oman käytöksen ymmärtämisen kannalta. Pienen hetken kuluttua jälkimmäinen pääsi voitolle, ja Daichi kohotti katseensa jälleen Kaorun silmiin. Hän hymyili pienesti ja nyökkäsi hiukan, toivoen ettei jälleen ilmaantunut epävarmuus paistanut liikaa läpi.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 29, 2007 21:40:22 GMT 2
Kaoru värähti huomatessaan Daichin nyökkäyksen. Tämä siis oli tosissaan. Vaikka hetken Kaoru oli saanutkin pelätä, että tämä jättäisi leikin sikseen, mutta näköjään ei. Kaoru huokaisi syvään kiitollisena ja painoi huulensa Daichin suupieltä vasten. Siitä huulet siirtyivät lähes automaattisesti maistelemaan Daichin huulia. Kaoru nosti toisen kätensä silittelemään Daichin selkää rauhoittavasti, ja toinen käsi alkoi availemaan pojan housujen vetoketjua. Hitaasti ja lähes itseään kiduttavasti Kaoru veti vetoketjun auki ja jätti sen sitten rauhaan. Daichin jännittämisestä päätellen tämä ei ollut kovinkaan kokenut, joten Kaoru etenisi varovaisesti. Olihan Daichi hänelle tärkeä. Ei tätä saisi nyt rikkoa kiirehtimällä. Kaoru jätti Daichin huulet rauhaan ja siirtyi pienen suukoin tämän rintakehälle. Daichin haarovälissä lepäilevä käsi liittyi huulten ohelle kiusailemaan Daichin rintakehää. Kaoru ei voinut vastustaa pientä näykkimistä, ja poika jättikin Dain rintakehälle muutaman punaisen jäljen. Tuskinpa niistä haittaa olisi, enemmänkin hyötyä. Vähän muistoja tästä illasta.
"Hmmh, kysyn tämän sinulta viimeisen kerran; oletko aivan varma?" Jos Daichi vastaisi kyllä, tällä ei olisi enää muuta mahdollisuutta kuin suostua. Kaoru kyllä olisi varovainen, niin varovainen kuin vain osasi, joka ei kyllä välttämättä ollut paljoa. Ainakin poika yritti. Jos Daichi nyt päättäisi perääntyä, Kaoru ei tietäisi mitä tekisi. Muutenkin olo oli niin sekava. Kaikki johtui Daichista. Daichi oli sekoittanut Kaorun ajatusmaailman aivan täysin. Kaoru upotti sormensa Daichin hiuksiin ja suukotti tätä rakastavasti. Poika katsoi Daichia pitkään suoraan silmiin ja tunsi pienen väreen kulkevan selkärankaansa pitkin. Siinäkö se oli? Se jota Kaoru oli odottanut? Tuskin, Kaoru ei vieläkään jaksanut uskoa siihen, ainakaan täysin.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 7, 2007 10:36:22 GMT 2
Daichi tiedosti lähes piinallisen selkeästi Kaorun käden niin lähellä haaroväliään. Hän tunsi miellyttävien, kuumien väreiden kulkevan selkärangassaan ja ne saivat hänen kehonsa ja mielensäkin kaipaamaan kiihkeästi Kaorun läheisyyttä. Tämän jättäessä jälkensä Daichin rintakehään poika ei voinut estää itseään hymyilemästä vinosti. Kylläpä hänen ylävartalonsa oli nyt tyylikäs. Vatsan seuduilla oli muutama pieni ja vaalea viiltoarpi, ja rintakehässä Kaorun jättämät näykkäysjäljet. Ei epäilystäkään kumpien saamisesta Daichi oli nauttinut enemmän. Hän huomasi kuitenkin miettivänsä, mitähän seuraavaksi. Ehkä joku saisi päähänsä tökkiä häntä vaikkapa haarukalla, sitten hänellä olisi vielä muutama pistearpikin. No, toivottavasti ei kuitenkaan.
Kaorun kysymys sai Daichin kuitenkin rypistämään kulmiaan aavistuksen. Toisen huolehtiminen oli tietysti suloista, mutta jokainen kysymys sai hänen varmuutensa horjumaan hiukan. Vastausta miettiessään poika nautti saamastaan suukosta, ja vastasi sitten Kaorun katseeseen vakaasti. Hän katseli tätä syvälle silmiin, etsien tämän katseesta vastauksia omiin kysymyksiinsä. "Antaisitko minun lähteä nyt?" Daichi lopulta kysyi vakavana, mutta painoi sitten sormensa Kaorun huulille antamatta tälle tilaisuutta vastata. Hän oli taas pienen hetken hiljaa, ja hymyili sitten. "Lakkaa kyselemästä", poika pyysi, ja veti sitten sormensa pois, laskien ne jälleen tämän niskalle. Hän suuteli Kaorua ensin kevyesti, sitten huomattavasti rajummin. Daichi ei halunnut kuulla enää yhtään kysymystä, hän alkaisi kohta uskoa Kaorun olevan se, joka halusi perääntyä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 7, 2007 11:32:05 GMT 2
Kaoru oli juuri vastaamassa Daichin ensimmäiseen kysymykseen, kun tunsi sormet huulillaan. Ilmeisesti Daichi ei halunnut vastausta. Hyvä, Kaoru olisi nimittäin kieltäytynyt. Hän ei olisi päästänyt Daichia lähtemään, ei niin missään nimessä. Kaoru ottaisi Daichin vaikka väkisin. Siksi olikin suuri helpotus kun Daichi teki selväksi, ettei ollut perääntymässä tilanteesta. Kaoru pitäisi turpansa kiinni tulevaisuudessa. Daichin ei tarvitsisi vaivautua vastaamaan enää yhteenkään kyselyyn. Kaoru vastasi Daichin suudelmiin haluavasti ja päästäessään tämän huulet irti, Kaoru nosti käsiään niin, että sai riisuttua paitansa. Tiukka paita päätyi sohvan käsinojalle ja Kaoru virnisti pienesti Daichille. "Selvä, minä pidän turpani kiinni." Teot saisivat sen sijaan puhua puolestaan.
Kaoru tarttui Daichia kädestä ja suukotti hellästi tämän sormia. Poika piti katseensa tiiviisti Daichin silmissä ja hymyili. Kerrankin Kaorun hymy pysyi, vielä tässäkin vaiheessa. Ehkä se johtui siitä, että hän oli tietoinen, että he kumpikin halusivat tätä, ja olivat vielä selvinpäin. Ei kukaan halunnut Kaorun kanssa. Daichi oli näköjään poikkeus. Hyvä niin, nyt Kaorun pitäisi vain välttää virheitä. Ei pitäisi sortua samoihin vanhoihin virheisiin. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. Ja hitot. Miksi sitä pitäisi miettiä? Daichi kyllä kertoisi jos hän etenisi liian nopeasti. Kaoru pudisti pienesti päätään ja päästi irti Daichin kädestä. Hellällä liikkeellä Kaoru nosti Daichin makaamaan selälleen sohvalle ja kapusi itse tämän päälle. Toinen jalka oli Daichin jalkojen välissä ja Kaoru tuki itseään käsillään. Kaoru laski itseään sen verran, että pääsi suutelemaan Daichia. Suudelmassa ei ollut mitään pidäteltyä. Kaoru ei vaivautunut pidättelemään halujaan. Poika raotti huuliaan sen verran, että sai ujutettua kielensä Daichin suuhun tekemään hieman lähempää tuttavuutta. Samalla toinen käsi alkoi kiskoa Daichin housujen reunaa alemmas. Kaoru nosti Daichin alaruumista hieman, niin että sai pujotettua housut tämän jalasta. Käden palatessa Daichin reittä pitkin takaisin ylös, Kaoru syvensi suudelmaansa entisestään. Hitto kun osasi tuntua hyvältä. Vihdoin Kaoru päästi Daichin irti suudelmasta ja katsoi tätä hymyillen. Poika painoi hoikan kehonsa aivan Daichia vasten ja siirtyi näykkimään Dain kaulaa hellästi.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 7, 2007 13:04:38 GMT 2
Daichi antoi katseensa nuolla Kaorun paljasta ylävartaloa ja nyökkäsi sitten hyväksyvästi tämän lausahdukselle. Katse palasi jälleen Kaorun silmiin ja hän tunsi lähes vastustamatonta halua uppoutua noihin silmiin, jäädä niiden vangiksi pääsemättä koskaan pakoon. Daichi tuskin tunsi toisen huulia sormillaan, hän oli jäänyt hetkeksi jumiin Kaorun silmiin. Tunne kuitenkin katosi siinä kohtaa kun Kaoru päästi hänen kätensä ja pudisti päätään. Ele hämmensi Daichia hiukan, oliko hän tehnyt jotakin väärin, vai mistä tuo johtui? Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä poika löysi itsensä makaamasta sohvalta. Hänen kehonsa värisi hiukan kiihtymyksestä hänen katsellessaan Kaorua.
Daichi vastasi Kaorun suudelmaan vähintään yhtä kiihkeästi. Hän tunsi housujensa karkaavan jonnekin kauas pois, muttei välittänyt siitä. Miksipä olisikaan? Poika värähti tuntiessaan toisen käden reidellään ja kietoi kätensä Kaorun ylävartalon ympärille, liu'uttaen sitten toista hiukan alemmas. Kaorun vapauttaessa Daichin huulet tämä katseli korvapoikaansa huohottaen kevyesti ja hymyillen. Dai veti Kaorun lähemmäs ja tunsi tämän painautuvan itseään vasten. Hän hyväili Kaorun selkää ja puhalsi kevyesti tämän hiuksiin. Heti sen jälkeen hän joutui puraisemaan huultaan kevyesti tukahduttaakseen inahduksen. Tilanne oli aivan liian ihana ollakseen totta, Kaoru aivan liian suloinen ollakseen todellinen, kaikki oli liian hyvin. Daichi siirsi toisen kätensä alemmas Kaorun vartalolla ja sormeili lähes mietteliäästi tämän housunkaulusta.
|
|