Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 7, 2007 14:00:37 GMT 2
Kaoru hymähti pienesti Daichin kaulaa vasten tuntiessaan tämän leikittelevän hänen housujen reunalla. Enää Kaoru ei epäilisi tätä hetkeäkään. Kaoru suukotti hellästi Daichin kaulaa ja valutti kätensä pojan kylkeä pitkin aina alushousujen häiritsevälle reunalle asti. Daichi saattaisi päihittää jopa pitkähiuksesen albiinopojan kauneuden. Vaikka Shiro tulisikin varmasti olemaan aina kauneinta mitä Kaoru oli nähnyt, niin Daichi voisi silti olla hänen. Daichi saisi kuitenkin olla kiitollinen albiinopojalle, koska tämä oli avannut Kaorun silmät todellisuudelle. Muuten Kaoru ei olisi varmasti ikinä kysynyt Daichin mielipidettä asiasta, saati sitten odottanut tämän suostumusta. Kaoru ei olisi koskaan tuntenut sitä mitä tunsi nyt. Kaor suuteli Daichia hellästi ja painautui kokonaan tämän päälle. Nyt Kaorun molemmat kädet olivat vapaina. Toisen käden sormet leikittelivät edelleenkin alushousujen reunalle, ja toisen käden Kaoru nosti Daichin kasvoille. Sormet silittelivät hellästi Daichin poskea.
"Sohva on hieman epämukava paikka, tiesitkös." Kaoru hymyili pienesti Daichille, mutta katsoi tätä vakavana. Jos he oikeasti tekisivät sen niin Kaoru tahtoisi, että se tapahtuisi sentään mukavissa olosuhteissa. Ei liian lyhyellä sohvalla. Sänky kuulosti paljon houkuttelevammalta. Samassa Kaorua rupesi myös mietityttämään Daichin kokemus tällä sarakkeella. Olihan Kaoru sitä aikaisemminkin hieman pohtinut, mutta se oli unohtunut kuhertelun lomassa. Nyt kuitenkin olisi ehkä aika ottaa selvää. Kaoru ei halunnut viedä Daichin neitsyyttä tietämättä sitä itse. Vaikka tuskinpa Daichi enää neitsyt oli, ainakaan toivottavasti. "Daichi..." Kaoru puraisi huultaan ja mietti miten muotoilisi kysymyksensä. Miten tälläisistä asioista edes keskusteltiin?! Pamautettiin suoraan päin naamaa, vai?! "Oletko sinä kokenutkin?" Kaoru katsahti hieman ujosti Daichiin ja punastui pienesti. Ehkä suoraan sanominen oli paras tapa. Jos sillä ei loukannut ketään. Kaoru ei uskonut loukanneensa.
[Minähän tiedän Dain neitsyysjutusta, mutta Kartsa ei. 8'DD Hehee.]
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 7, 2007 14:40:41 GMT 2
Daichi hymyili pienesti tuntien Kaorun sormet poskellaan. Hän oli vieläkin hiukan ihmeissään siitä, miten oli päätynyt tällaiseen tilanteeseen, mutta enää häntä ei hermostuttanut, hän oli vain kiitollinen. Kiitollinen kenelle, sitä hän ei tiennyt. Ehkä Kaorulle, ehkä itselleen, ehkä jollekin korkeammalle voimalle. Tuskin ainakaan viimeiselle. Kaorun sanat saivat Daichin hymyn levenemään asteella ja siihen ilmestyi ilkikurinen sävy. "Tiesin", hän sanoi. Vielä tällä hetkellä sohva tuntui ihan siedettävältä, joskin se oli tosiaan liian lyhyt. Pidemmän päälle se tuskin kuitenkaan olisi kovin mukava. "Etenkin, kun on pelkoa kostonhimoisista siveltimistä", poika lisäsi onnistuen pysymään lähes vakavana, mutta virnisti sitten. Kaoru tuskin tajuaisi yhtään mistä hän puhui, mutta vähät siitä.
Kaorun housujen kangas Daichin sormissa alkoi käydä koko ajan häiritsevämmäksi. Hän päätti kuitenkin vastustaa vielä hetken haluaan riisua vaatekappale ja veti kättään hieman ylemmäs, Kaorun selälle. Hän siveli pojan selkää tunnustellen syystä tai toisesta tämän selkänikamia. Daichi katsahti Kaorua kysyvästi tämän lausuessa hänen nimensä. Hän toivoi, ettei joutuisi taas vastaamaan yhteen varmistuskysymykseen. Kaoru oli kuitenkin luvannut olla kyselemättä, joten siitä tuskin olisi pelkoa. Pojan kysymys yllätti hänet kuitenkin aika pahasti. Daichi punastui ja käänsi katseensa hetkeksi sivuun. Hän ei tiennyt ollenkaan mitä vastaisi, mitä tuollaiseen kysymykseen nyt pitäisi vastata? Totuus olisi kaikkein helpoin vain töräyttää ilmoille, mutta eihän sitä nyt vain voinut ilmoittaa 'enpä oikeastaan, olen vielä neitsyt'. Tai ainakaan Daichi ei siihen pystynyt. "En erityisen", hän pakottautui lopulta vastaamaan ja katseli Kaorua edelleen hiukan punaisena. Tulkitkoot tuo vastauksen miten halusi, hän ei aikonut sitä erityisemmin tarkentaa. Jos Kaoru ei sitä vaatisi.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 7, 2007 15:01:01 GMT 2
Kaoru katseli mielenkiinnolla Daichin reaktiota. Ilmeisesti kysymys oli yllättänyt tämän aika pahanpäiväisesti. Kun Daichi käänsi katseensa sivuun, Kaoru arvasi vastauksen samantien. Neitsyt. Tai sitten Daichi vain oli ujo. Daichi kuitenkin tarkensi itse vastauksensa, ja pieni kylmä tunne valahti Kaorun vatsaan. Entä jos Daichi olisi oikeasti neitsyt?! Olisiko tämä oikein? Kaoru vain ryöstäisi tämän viattomuuden, ja jättäisi tämän sen jälkeen nuolemaan näppejään?! Ei se kävisi. Kaoru oli itse menettänyt neitsyytensä juuri noin, ja hän ei halunnut samaa Daichille. Kaoru nielaisi hieman ahdistuneenea ja kohtasi Daichin katseen. Epävarmuus alkoi vainota Kaorua. Hänen pitäisi joko potkia Daichi ulos tai sitoutua tämän kanssa. Kaoru ei halunnut kumpaakaan. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että hän joutuisi jättämään Daichin, ja tämä todennäköisesti vihaisi häntä sen jälkeen, ja toinen vaihtoehto merkitsisi vapauden päättymistä. Kaoru oli koko elämänsä tavoitellut vapauttaan, ja nyt hän menettäisi sen sitoutumalla toiseen ihmiseen. Ajatus ei oikein kiehtonut. Vapaus oli kaikki kaikessa.
Kaoru puraisi huultaan ja katsoi hieman epätoivoisena Daichia. Mitä hänen pitäisi tehdä? Hän kuitenkin halusi Daichia, ja ilmeisesti Daichikin halusi häntä. "Minä..." Kaoru käänsi hetkeksi katseensa poispäin Daichista ja piti edelleenkin alahuultaan hampaidensa välissä, purren sitä pienesti. Kipu pelotti, ja sen takia Kaoru ei halunnut satuttaa Daichia. "Sinä olet neitsyt, eikö vain?" Kaoru katsoi lähes pyytävästi Daichia. Nyt jos Daichi kieltäisi väitteen, kaikki olisi hyvin. Muuten Kaoru joutuisi painiskelemaan lisää sisäisen ristiriitansa kanssa. Se tuhoaisi hänet hyvin nopeasti, ja hän satuttaisi Daichia. Sitä Kaoru ei missään nimessä halunnut, mutta niin siinä aina kävi. Kaoru ei ollut vieläkään oppinut hallitsemaan itseään täydellisesti.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 7, 2007 15:22:14 GMT 2
Daichi katseli Kaorua silmiin, ja hämmästyi hiukan nähdessään epävarmuutta tämän silmissä. Missä vaiheessa se oli kääntynyt näin päin? Vielä äskenhän Daichi oli ollut se, joka ei ollut tiennyt mitä halusi. Jokin hänen vastauksessaan oli saanut Kaorun epäröimään. Pojan kysymys sai hänet punastumaan uudelleen, nyt tosin vain kevyesti. Hän oli melko varma, että Kaoru oli arvannut vastauksen ja halusi vain varmistuksen. Lyhyen hetken ajan Daichin ajatuksissa välähti valehtelemisen mahdollisuus, mutta hän hylkäsi sen heti. Hän ei voittaisi sillä mitään. Niinpä poika nyökkäsi melkein anteeksipyytävästi, ja joutui saman tien tappelemaan itsensä kanssa saadakseen pidettyä punan pois kasvoiltaan. Dai ei voinut tietää, miten vastaus vaikuttaisi Kaoruun. Hän tiesi ihmistyypin, joka harrasti pelkkiä neitsyitä, mutta Kaorun reaktiot eivät viitanneet siihen. Pikemminkin päinvastoin. Hän veti toisen kätensä pois toisen selältä ja laski sen tämän poskelle, pakottaen tämän katsomaan itseään. "Huolehdit liikaa", Daichi sanoi pehmeästi ja hymyili. Oli hänen omaa syytään, että hän oli tässä tilanteessa, eikä hän aikonut syyttää Kaorua mistään, mitä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua.
Dai kohotti päätään hiukan ja painoi huulensa kevyesti vasten Kaorun huulia. Vaikka hän ei tiennytkään tarkalleen mistä toisen epävarmuus johtui, hän toivoi sen kuitenkin katoavan mahdollisimman pian. Hän ei halunnut Kaorun alkavan perääntyä ja lähtevän. Jossakin aivojen takana naputti pieni, ikävä ääni, joka hoki 'Mitäs minä sanoin. Liian hyvää ollakseen totta'. Daichi ei halunnut antaa äänelle periksi, se olisi tarkoittanut taas uutta luovutusvoittoa. Äkkiä pojan mieleen nousi muisto varhaisista lapsuusvuosista. Muisto ei ollut kovin tarkka, mutta hän tiesi, että sama asia oli käynyt monta kertaa. Hän muisti itsensä vain muutaman vuoden vanhana, seisomassa eteisessä hyvästelemässä lastenhoitajaansa. Aina, kun Daichi oli ehtinyt kiintyä hoitajaansa tämä oli lähtenyt, ja tilalle oli tullut uusi. Hän muisti selvästi sen hylätyksi tulemisen tunteen ja pelon, että jäisi yksin kotiin. Niin ei tietenkään käynyt, mutta pelko jäi silti eloon. "Älä jätä minua nyt", poika sanoi hiljaa, katsellen Kaorua anovasti. Hän tiesi, että tämän yön jälkeen hän ei välttämättä tapaisi Kaorua muuten kuin koulun käytävillä, mutta siitä huolimatta jokin pieni osa hänessä jaksoi vieläkin toivoa. Jos Kaoru perääntyisi nyt, Daichi ei tiennyt mitä tehdä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 7, 2007 16:04:40 GMT 2
Kaoru sulki silmänsä hetkeksi huomatessaan Daichin nyökkäyksen. Aivan, mahtavaa. Kuinka sinä saitkaan itsesi taas tähän tilanteeseen? Tosin nyt kaikki oli huonommin kuin ennen. Kaorun olisi valittava. Miksi elämän piti perustua valintoihin? Jokainen valinta johti toiseen. Kaoru ei pitänyt siitä. Oli hauskempaa elää kuplan sisällä ja olla miettimättä seurauksia. Silloin sai vain elää, ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta. Daichin sanat kuitenkin herättivät Kaorun takaisin todellisuuteen. Huolehtiko hän tosiaankin liikaa? Oliko hänestä tullut tälläinen idiootti joka ei osannut tehdä muuta kuin miettiä tulevaisuutta? Mihin oli kadonnut se siinä tietyssä hetkessä elävä Kaoru? Kaoru huomasi inhoavansa tätä nykyistä itseään entistäkin enemmän.
Daichin kevyt suudelma valoi hieman uskoa Kaoruun. Tuskin Daichi syyttäisi häntä tapahtuneesta, ja eihän hän ollut luvannut tälle mitään. Daichi oli vain tämän yön, ei sen enenpää. Sen jälkeen he voisivat olla ystäviä, jos voisivat. Tuskin Daichi enää suostuisi. Kaoru kuitenkin päätti olla miettimättä tulevaisuutta. Olisi parempi edes yrittää elää tässä hetkessä ja nauttia Daichin huulista omillaan. Kaoru vastasi hellästi Daichin suudelmaan ja hymyili tälle lempeästi. Kaoru värähti pienesti Daichin anovasta katseesta. Noinko paljon poika pelkäsi, että hän jätti tämän? "En minä jätä." Kaoru painoi suukon Daichin huulille ja valui rentona makaamaan tämän päälle. Kaoru siirsi kasvonsa Daichin kaulan vierelle ja suukotti tämän kaulaa. Poika sulki silmänsä ja hengitti syvään Daichin tuoksua. Eihän heidän olisi pakko edes harrastaa seksiä tänä iltana, senhän Kaoru oli itselleen sanonut jo kertaalleen aiemminkin. Pelkkä Daichin läsnäolokin tuntui hyvältä.
Kuitenkin Kaoru halusi mennä loppuun asti Daichin kanssa. Hänen pitäisi vain olla tarpeeksi varovainen. Hymy kohosi Kaorun kasvoille kun poika valutti kätensä takaisin Daichin lantiolle. Sormenpäät ujuttautuivat alushousujen kankaan alle, ja varovaisella liikkeellä Kaoru valutti Daichin alushousuja alaspäin. "Tähänhän me taisimme jäädä?" Kaoru kohotti itseään sen verran, että sai valutettua Daichin alushousut pois tuon haluttavan helmen päältä. Kissapojan oli pakko puraista huulta ja kumartua suutelemaan Daichia. Kohta saattaisi olla aika siirtyä maukkaammille apajille.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 8, 2007 17:29:00 GMT 2
Daichi rentoutui ja huokaisi kevyesti, helpottuneena Kaorun sanoista. Hän oli tosissaan pelännyt tämän jättävän hänet tähän, eikä halunnut edes ajatella sitä tyhjyyden tunnetta, joka olisi iskenyt päälle jos Kaoru olisi päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Daichi sipaisi kevyesti toisen poskea ja upotti sitten sormensa tämän hiusten sekaan. Hän kiersi muutaman tumman suortuvan etusormensa ympärille ja päästi sen sitten irti, toistaen tätä muutaman kerran. Yksinkertainen toimenpide rauhoitti ja sai olon tuntumaan varmemmalta. Juuri mitä Daichi kaipasikin. Hän ei ollut aiemmin tajunnut, miten pelkkä toisen ihmisen ihmisen kosketus saattoi saada olon tuntumaan näin hyvältä. Kaorun käsi hänen lantiollaan tuntui lähes polttavalta ja aivan liian kiihdyttävältä. Daichi tunsi alushousujensa liukuvan alaspäin ja nyökkäsi toisen kysymykselle, vaikkei se ehkä vastausta kaivannutkaan. Hän vastasi suudelmaan haluavasti ja sujautti toisen kätensä sormet sisään Kaorun housunkauluksesta.
Tuntiessaan Kaorun pehmeän ihon sormiensa alla Daichi mieleen tuppautui jälleen ajatus verestä. Hän yritti karkottaa sitä, mutta huonoin tuloksin. Kuva lämpimästä, punaisesta veripisarasta valumassa Kaorun täydellisellä vartalolla ei jättänyt poikaa rauhaan. Dain teki suunnattomasti mieli napata jostain veitsi tai muu teräase ja tehdä pienen pieni viilto jonnekin Kaorun rinnan seudulle. Sellaista hän ei kuitenkaan voinut tehdä lupaa kysymättä, ja toisekseen hänellä ei ollut veistä. "Ei sinulla... sattuisi olemaan veistä?" Daichi kysyi suudelman tauottua ennenkuin ehti estämään itseään. Hän tajusi vasta tuon sammakon päästyä suustaan kuinka kummalliselta kysymys kuullosti. Ihan kuin hän olisi aikeissa murhata Kaorun tai jotain vastaavaa. Toivottavasti poika ei säikähtäisi liikaa. Daichi nimittäin ei tekisi tälle mitään ilman tämän suostumusta. Tarpeen vaatiessa hän voisi vaikka viiltää itseäänkin, kuten oli tehnyt muutaman kerran aiemmin.
#Dai vaikuttaa jotenkin vampyyrimaiselta. xD #
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 8, 2007 17:49:00 GMT 2
[[Jep. Ja Kartsa lähtee kuset housussa karkuun, kun sillä on veitsikammo. 8''D]] Kaoru huokaisi hieman hengästyneenä tuntiessaan Daichin sormet taas ihollaan. Sama kuuma tunne oli palannut yhtä vahvana kuin se oli kadonnutkin. Daichin leikitellessä housujen reunalla, Kaoru jatkoi tämän suutelemista. Viimein, päästäessään irti Daichin huulista, Kaoru sai kokea uuden järkytyksen. Mihin helvettiin Daichi veistä tarvitsi?! Oliko Kaoru tehnyt jotain väärin, ja Daichi aikoi murhata hänet tai jotain? Kaoru nosti katseensa hieman pelästyneenä Daichiin. Veitsestä ei ollut muuta kuin huonoja muistoja. Vahvimmat liittyivät niihin asioihin joista Kaoru halusi päästä eroon; Shiroon ja Japaniin. Kaoru oli itse viiltänyt Shiroa. Japanissa häntä oli uhkailtu veitsellä. Kaoru ei ollut vieläkään päässyt yli siitä, että hänet oli melkein raiskattu, ja vielä veitsellä uhkaamalla. Ei sellaista unohdettu niin vain. Lähes huomaamattaan Kaoru oli siirtänyt kätensä takaisin Daichin kylkien lähelle ja poika kohotti itseään hieman kauemmas Daichista. Neitsyyden Kaoru oli vielä kestänyt, mutta tämä alkoi olla liikaa. "Riippuu siitä mitä sinä sillä ajattelit tehdä?" Kaoru kysyi hiljaisella äänellä ja vältti katsomasta Daichia silmiin. Toisaalta, jos Daichi aikoisi murhata hänet, niin eiköhän Kaoru kuolisi ihan suosiolla, kunhan ei itse tarvitsisi satuttaa. Kaoru olisi varmasti kuollut jo monesti jos olisi pystynyt satuttamaan itseään. Se oli menneisyyttä, ja Kaoru oli päässyt yli. Nyt Daichi oli palauttanut ikävällä tavalla menneen tähän hetkeen. "Jos et aio tappaa, raiskata tai viillellä minua, voin antaakin sinulle veitsen." Kaorun ääni kuulosti huomattavasti kimeämmältä ja nuoremmalta kuin normaalisti. Poika pureskeli pienesti vapisevaa huultaan ja tuijotteli sohvan likaisen harmaata kangasta. Kaoru muisti vieläkin selvästi jokaikisen kivuliaan liikkeen ihollaan, jokaikisen kosketuksen, niin käden kuin veitsen teränkin. Hän ei halunnut elää sitä enää uudelleen.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 8, 2007 18:32:07 GMT 2
Kaorun reaktion voimakkuus yllätti Daichin. Hän katseli poikaa tutkivasti ja erotti hienoisen pelon tämän katseessa. Daichin järki sanoi, etteivät ihmiset normaalisti pelästyneet tuossa määrin veitsen pyytämisestä, joten asian takana oli luultavasti jotain muutakin. Poika hymyili hiukan, rauhoittavasti ja veti kätensä takaisin Kaorun housuista, silittäen tyynnyttävästi tämän selkää. Tämän kysymys sai Daichin kiemurtelemaan henkisesti, hänen ei ollut ollut tarkoitus järkyttää Kaorua noin pahasti, oikeastaan hän ei ollut edes aikonut kysyä koko asiaa. Jälleen kerran poika kirosi itseään ajatuksissaan ja yritti tavoittaa toisen katsetta, siinä onnistumatta. Hän huokaisi kevyesti ja hiukan surullisesti ja värähti sitten Kaorun toisen lauseen vuoksi.
Daichi siirsi kätensä Kaorun poskelle ja pakotti tämän jälleen katsomaan itseään. Toisen sanoista ja äänestä pystyi päättelemään paljon, eikä Daichi halunnut Kaorun pelkäävän turhaan. "En aio", Dai vastasi pehmeällä äänellä ja silitti peukalollaan Kaorun poskea. Hän ei viiltäisi tätä vaikka kuinka haluaisi, tuskin hän edes pystyisi siihen nähtyään pojan reaktion. "Lupaan." Kaorun viiltäminen oli tosin ollut alkuperäinen suunnitelma, mutta Daichi pystyisi joustamaan siitä kyllä, viiltämään vain itselleen pienen haavan sormenpäähän vaikka se sattuisikin. Hän inhosi kipua, mutta kesti sitä pienissä määrissä jos oli tarvis. Kivusta oli kuitenkin sollain tavalla hyötyäkin, sen pelko esti Daita viiltelemästä itseään kovin paljon. Ei veren näkeminen normaalitilanteissa ollut niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi kärsiä viiltohaavan kipu.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 8, 2007 18:51:31 GMT 2
Kaoru mutristi huultaan Daichin vastaukselle ja katsoi tätä hieman epäillen. Kyllä hän uskoi poikaa, mutta mihin tämä sitten veistä tarvitsisi? Itsensä viiltämiseenkö? Kaoru kohotti huulilleen herttaisen hymyn ja painautui alas suutelemaan Daichia. "Ei onnistu." Kaoru suukotti vielä Daichia rajusti ja lähti sitten etenemään siitä mihin oli jäänytkin. Daichi saisi pärjätä ilman veistään. Samassa Kaorun mieleen pamahti muisto siitä, kuinka Daichi oli paljastanut intohimokseen veren. Tätäkö poika oli tarkoittanut? Daichi viilteli sen takia, että piti verestä? No nyt tämä saisi tyytyä vain yhteen asiaan josta piti, Kaoruun. Veri saisi jäädä myöhemmälle. "Saat miettiä muita intohimojasi hieman myöhemmin, okei?" Kaoru katsoi Daichia silmät loistaen ja kapusi itsensä ylös sohvalta. Poika ojensi kätensä kohti Daichia, valmiina vetäisemään tämänkin ylös. Olisi aika suunnata hieman turvallisempaan paikkaan. Muuten saattaisi olla selkä kipeänä huomenaamulle. Ei Kaoru siitä kyllä välittäisi, kunhan Daichi olisi siinä vierellä vielä aamullakin. Tai ehkä Kaorun olisi aika nähdä asiat sen toisenkin osapuolen silmin? Hänhän oli itse aina ollut se joka oli lähtenyt ennen auringonnousua jättämättä edes hyvästejä.
"Tahtoisin mielelläni hoitaa tämän ensin loppuun." Kaoru hymyili hieman vinosti Daichille ja vinkkasi päällään pienesti makuuhuoneen suunnalle. Kaoru nuolaisi huuliaan ilkikurisesti ja antoi katseensa ihailla Daichia. Ehkä se olisi kiusallista, mutta Kaoru ei siltikään saanut silmiään irti Daichin vartalosta, saati hän sitten edes olisi halunnut irroittaa katsettaan. "Jos herra siis vielä uskaltaa." Kaoru heitti vielä vitsikkäästi perään ja naurahti kevyesti. Kissapoika käännähti kevyesti varpaillaan piruetilla ympäri ja otti muutaman kiusoittelevan askeleen makuuhuonetta, ja siellä odottavaa pehmeää parisänkyä, kohti.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 8, 2007 19:25:09 GMT 2
Daichi oli tyytyväinen Kaorun pelon hälvetessä ja vastasi tämän suudelmaan. Vino hymy kohosi pojan huulille toisen vastauksen takia, mutta hän ei aikonut alkaa väittää vastaan. Hyvä vain, ettei Kaoru ollut enää peloissaan. Tämän toinen lausahdus sai Daichin virnistämään, joskin aavistuksen jäykästi. Hän tosiaan joutuisi miettimään verta myöhemmin, hän tiesi sen kyllä. Todennäköisesti tästä miettimisestä seuraisi uusi arpi jonnekin päin kehoa. Mahdollisesti kasvoille. Daichi oli jo kauan halunnut nähdä verta kasvoillaan, mutta toistaiseksi hän ei ollut uskaltanut viiltää kasvojen herkkää ihoa. Ehkä joskus myöhemmin. Hän tarttui Kaorun käteen ja vääntäytyi ylös sohvalta, saaden huomata selkänsä jäykistyneen jo hiukan. Poika saattoi vain kuvitella, miten kipeä hänen selkänsä olisi ollut aamulla jos he olisivat jääneet tuohon. Daichi kuuli selkänsä päästävän pienen rusahduksen hänen taivuttaessaan sitä hieman ja irvisti pienesti. Ei tuo ollut sattunut, mutta ääni ei ollut kovinkaan kaunis.
Daichi tunsi Kaorun katseen vartalollaan ja punastui hieman, tiedostaen kiusallisen selvästi seisovansa keskellä lattiaa ilman rihman kiertämään toisen katseltavana. Hän oli tyytyväinen Kaorun kääntyessä ja virnisti tämän sanoille sekä piruetille äskeistä vapautuneemmin. Hän uskaltaisi kyllä, niin hän oli päättänyt ja se siitä. Dai vilkaisi nopeasti lattialle, haeskellen katseellaan vaatteitaan, ja paikannettuaan ne lähti kohti makuuhuonetta. Hän kietaisi kätensä takaapäin Kaorun vyötäisille ja tökkäsi nenänsä hetkeksi tämän hiuksiin. Sitten poika irrottautui toisesta ja lähti astelemaan makuuhuoneen suuntaan vilkaisten kiusoittelevasti olkansa yli.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 8, 2007 19:48:24 GMT 2
Kaoru huomasi värähtävänsä pienesti Daichin kietaistessa kätensä hänen ympärille. Tähän tunteeseen tuskin tottuisi koskaan. Ehkä olisi ihan hyvä niin, ettei vain kyllästyisi ajan kanssa. Kaoru hymyili leveästi tuntiessaan Daichin nenän hetken ajan hiuksissaan. daichin vetäytyminen aiheutti pienen pettymyksen tunteen, mutta se katosi samantien kun Kaoru huomasi mille suunnalle Daichi suuntasi. Hienoa. Kaoru vastasi toisen kiusoittelevaan ilmeeseen hyökkäämällä takaapäin tämän kimppuun. Kaoru kietoi kätensä Daichin ympärille ja kaatoi tämän sängylle. Nauraen Kaoru kapusi itsensä paremmin pehmeälle sängylle ja vetäisi Daichin lähemmäs, niin että sai painettua huulensa tämän huulia vasten. Samalla Kaoru potkaisi farkkunsa pois jalasta. Hymy leveni asteen ja Kaoru katsoi tiiviisti Daichia silmiin. Kuhertelu saisi riittää tältä erää. Kaoru tarvitsisi pienen suunnanmuutoksen jotta jaksaisi. Tai sitten unta. Daichi saisi päättää seuraavan käänteen, vaikka Kaorulla olisikin sanansa siihen sanottavana. Eivätköhän he kuitenkin liikkuisi lähestulkoon samoilla linjoilla.
Kaoru tarttui Daichia käsivarsista ja käänsi tämän päälleen. Siniset silmät jatkoivat vielä hetken kauniin kehon ihailua kunnes kohtasivat tumman katseen. "Miltä se tuntuu? Menettää nyt neitsyytensä samaa sukupuolta olevalle?" Kaoru hymyili härnäävästi Daichille. Toinen oli vielä niin viaton. Kaorun kävi melkeinpä sääliksi. Noh, tuskinpa Daichi enää kauaa olisi kovinkaan viaton, ainakaan jos se Kaorusta riippui yhtään. Kaoru meinasi kysyä vielä yhden varmistuskysymyksen, mutta tajusi kysyneensä asiaa jo ainakin kolmesti, ellei neljästikin. Sen pitäisi riittää vakuuttamaan vaikka koko Ranska siitä, että Daichi oli hyvin halukas tekemään tätä. Noh, ainakin Daichi saisi menettää neitsyytensä edes jotenkuten selväjärkisen ihmisen kanssa, ja selvinpäin - toisin kuin Kaoru. Ei Kaoru voinut kyllä itseään hirmuisen selväjärkiseksi sanoa, mutta ainakin hän yritti kovasti.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 8, 2007 20:22:43 GMT 2
Hyökkäys takaapäin ei tullut Daichille erityisenä yllätyksenä, hän oli osannut odottaa jotakin sen tapaista. Poika kaatui vastarintaa tekemättä Kaorun sängylle ja hymyili. Hymy tosin muuttui iloiseksi naurahdukseksi Daichin itsensä hämmästykseksi. Hän ei kuitenkaan vaivautunut pohtimaan mokomaa pikkuseikkaa sen enempää, vaan vääntäytyi hiukan parempaan asentoon, risti kätensä Kaorun niskan taakse ja vastasi tämän suudelmaan. Hän pisti sivusilmällä merkille Kaorun housujen kohtalon ja hymyili tyytyväisenä, vastaten pojan katseeseen. Illasta tulisi vielä verraten mielenkiintoinen, niin Daichi uskoi ja löysi sitten itsensä Kaorun päältä.
Kaorun sanat saivat Daichin punastumaan kevyesti, mutta tällä kertaa hän ei kääntänyt katsettaan sivuun vaan virnisti ja kohautti harteitaan. Jälleen kerran hän joutui tilanteeseen, jossa ei tiennyt mitä sanoa. "Omituiselta", poika totesi varsin totuudenmukaisesti, vaikka oikeastaan hänelle oli jo muutaman vuoden ollut selvää, että hänen ensimmäinen kertansa ei tulisi olemaan naisen kanssa, eikä luultavasti mikään myöhemmistäkään. Naiset vain eivät kiinnostaneet, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Daichi nappasi jälleen Kaorun kasvot käsiensä väliin ja suuteli tätä kiihkeästi, siirtyen sitten pojan kaulalle ja koruttautui sitten riisumaan Kaorun alushousut. Ne olivat vain tiellä, ja pahasti.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 8, 2007 21:21:08 GMT 2
Kaoru vastasi Daichin suudelmaan hymyillen pienesti ja virnisti entistäkin leveämmin pojan siirtyessä hänen kaulalleen. Alushousut lähtivät vauhdilla, eikä Kaoru edes vaivautunut tekemään vastarintaa. Miksi ihmeessä hän olisi tehnyt? Tätä vartenhan tänne oli tultu. Vaikka Kaoru voisi aivan hyvällä omalla tunnolla sanoa olevansa kokenut seksin sarakkeella, ei hänestä siltä tuntunut. Ehkä se olikin Daichi joka tässä oli viemässä neitsyyttä? Kaoru punastui pienesti tajutessaan olevansa alasti alastoman pojan alla, ja hän vieläpä piti tästä pojasta. Äiti ei pitäisi näystä. Eipä sillä, että äiti pitäisi muutenkaan näystä, että Kaorua pidettiin hyvänä. Eihän äiti itse ollut vaivautunut edes sanomaan, että rakasti Kaorua. "Tiedän, eikä kokemus tee sitä yhtään erilaisemmaksi. Se tuntuu siltikin oudolta, tosin mukavalla tavalla." Kaoru hymyili suloinen puna poskillaan Daichille. Kaoru kohotti itseään sen verran, että sai suudeltua Daichia. Sen jälkeen poika virnisti leveästi ja kiepautti Daichin takaisin alleen. Ehkä se olisi parempi, että hän olisi päällä - ellei Daichilla olisi siihen sanaansa sanottavana. Tuskinpa, ainakaan Kaoru ei osannut kuvitella Daichia pomottamassa heidän suhteessa.
Kaoru näykkäisi Daichia hellästi nenänpäästä ja siirtyi sitten näykkimään tämän kaulaa, aina vain voimakkaimmin liikkein. Samalla Kaoru liikutti hieman lantiotaan, aiheuttaen kitkaa Daichin, ja samalla myös omansa, haarovälin kanssa. Kaorun oli pakko voihkaista pienesti Daichin korvanjuuressa, mutta hetkeksikään poika ei lopettanut lantionsa liikuttelua. Tämä saisi samalla olla myös Kaorun ensimmäinen kerta. Ainakin Ranskan Kaorun. Kuka nyt välittäisi siitä Kaorusta joka oli jäänyt Japaniin? Joten miksipä ei... Kaoru ei nimittäin muistanut tarkalleen milloin, saati sitten miten ja kenen kanssa, oli menettänyt neitsyytensä. Kaipa huumeilla oli ollut sormensa pelissä mukana.
[hitsit, mun tekee hirveesti mieli tehdä Kaorusta uke~. 8'DDD]
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 10, 2007 20:10:54 GMT 2
Daichi nyökkäsi hymyillen osoittaen ymmärtävänsä Kaorun - joka muuten näytti aivan liian suloiselta punastuessaan - sanat täydellisesti ja vastasi sitten pojan suudelmaan. Hänestäkin tuntui, ettei tällaiseen tottuisi koskaan. Samalla Daichin mieleen juolahti, kuinkahan kokenyt Kaoru mahtoi olla. Pojan sanoista saattoi helposti saada sellaisen kuvan, että tämä oli tehnyt vastaavaa useaankin otteeseen. Se ei tietysti ollut mitenkään erikoista, yllättävän moni oli jo ehtinyt menettää neitsyytensä ollessaan Dain ikäinen, mutta silti hän mieluummin kuvitteli, että hän kuului Kaorun ensimmäisiin. Ajatus jostakusta muusta kissapojan kanssa aiheutti Daichille kummallisen tunteen, jota hän ei oikein osannut määritellä, mutta jonka joku muu olisi voinut väittää olevan hienoista mustasukkaisuutta. Niinpä hän hääti epämiellyttävän tunteen niin hyvin kuin kykeni, pakotti itsensä ajattelemasta vain ja ainoastaan allaan olevaa poikaa, ilman ketään toista tämän kanssa, paitsi ehkä itseään.
Paitsi ettei Kaoru sitten enää ollutkaan Daichin alla. Dai oli tyytyväinen päädyttyään jälleen alle, se tuntui hänestä huomattavasti luonnollisemmalta ja mukavammalta roolilta. Hän hymyili pienesti itsekseen tuntiessaan Kaorun näykkivän kaulaansa, mutta hymy katosi pian jonkin nautinnollisemman ilmeen tieltä. Kaorun voihkaisu sai Daichin kiihottumaan entisestään. Hän tunsi lantionseutunsa kohoavan aavistuksen ja päästi melkeinpä huomaamattaan pienen inahduksen. Äännähdys sai hänet punehtumaan aavistuksen, mutta hän ei jaksanut välittää siitä sen enempää. Daichi kiersi kätensä Kaorun paljaan vartalon ympärille, tämän alaselän tienoille ja liu'utti sitten toisen kätensä alemmas tämän kylkeä pitkin. Hän hyväili pojan kylkeä ja vatsaa toisella kädellään ja tämän selkää toisella. Kaikki tuntui edelleen vain aivan liian hyvältä ja Daichi mietti, miksei ollut tehnyt tätä aiemmin. Ehkä siksi, että hän oli halunnut säästää kokemusta jollekulle erityiselle henkilölle. Oliko Kaoru erityinen, sitä Dai ei osannut sanoa pidemmällä tähtäimellä. Ainakin tällä hetkellä oli, ja hänestä tuntui, että saattaisi olla myöhemminkin.
#Ymmärrän hyvin, mutta Daista ei kyllä oikein ole semeilemään. x') #
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 11, 2007 13:17:07 GMT 2
[Niinpä, harmi. No ehkä Kaoru piilottaa sen salaisen uke-puolensa. XD] Kaoru hymyili pienesti itsekseen kuullessaan Daichin päästävän pienen inahduksen. Ilmeisesti tämä piti tästä tilasta. Ainakin Daichin lantion nousu vihjaili hieman tämän nauttimisesta, ja kyllähän se Kaorulle kävi. Kissapoika ei pannut vastaan Daichille. Kaoru kohotti itseään hieman käsiensä varaan ja painoi hellän suudelman Daichin huulille. Suudelman jälkeen poika virnisti leveästi ja laski itseään alemmas, niin että pääsi suukottamaan ensin Daichin kaulaa, ja siitä alaspäin. Hitain, lähes kiusoittelevin liikkein, kissapoika eteni Daichin rintakehälle, jatkaen yhä tämän ihon suukottelua. Muutaman kerran Kaoru jätti hennot punaiset hampaanjäljet Daichin vaalealle iholle. Kaoru ei olisi halunnut hoitaa koko hommaa aivan yksinään, mutta Daichi sai sen anteeksi - olihan tämä pojan ensimmäinen kerta. Vihdoin Kaoru pääsi sinne minne oli suunnistanutkin - Daichin haaroväliin. Kaoru vilkaisi Daichia pitkään huultaan purren, kunnes painoi päänsä alemmas, aivan Daichin peniksen vierelle. Siinä sitä oltiin. Tämän jälkeen Daichi ei voisi enää sanoa olevansa viaton. Pieni virni kohosi Kaorun kasvoille ja tämä vilkaisi vielä Daichia. Ehkä tämä haluaisi vielä perääntyä? Tuskinpa. Kaoru puraisi huultaan ja vaihtoi hymyn tilalle hieman vakavemman ilmeen. Kissapoika ei kuitenkaan sanonut yhtikäs mitään, sillä tämä ei uskaltanut rikkoa tunnelmaa. Ehkä Daichi haihtuisi taikapölynä pois jos Kaoru nyt rikkoisi hiljaisuuden? Sen hiljaisuuden aikana Kaoru oli saanut päätöksensä tehtyä. Hän luopuisi vapaudesta, ja valitsisi Daichin. Kyllä tälle pitäisi antaa mahdollisuus, koska tämä luotti Kaoruun niin paljon, että antoi kissapojan jopa viedä viattomuuden. Ja kaiken päälle, Kaoru ei ollut itsekään valmis tunnustamaan sitä, kissapoika halusi antaa Daichille mahdollisuuden pitää hänet omanaan. Kaorusta tulisi Daichin. Onneksi Dori oli jo tietoinen Kaorun suuntautumisesta, joten tästä kertominen ei tuottaisi ongelmia - ja Kaoru halusi kertoa parhaalle ystävälleen. Olihan tämäkin kertonut hänelle kuinka tämä oli tavannut Mikeyn ja rakastunut tähän. Kyllä Kaorukin voisi kertoa kuinka hän oli tavannut Daichin, ja ei nyt ehkä ihan vielä rakastunut, mutta kuitenkin, Kaoru piti Daichista. Kissapoika huokaisi syvään ja räpäytti silmiään katsoen edelleenkin Daichia. Tässä hetkessä oli varmasti jotain erikoista. Ehkä Kaorun pitäisi ruveta oikeasti uskomaan yliluonnollisiin voimiin? No tuskinpa sentään. Todennäköisesti tämä tunne johtui siitä, että hän piti Daichista, ja sai luvan olla oma itsensä. Ei tarvinnut esittää sitä suosittua ja haluttua Kaorua joka hän oli Japanissa ollut. Mutta, koska hehän olivat tulleet tänne tekemäänkin jotain, Kaoru pakotti ajatuksensa takaisin nykyhetkeen ja hymyili hellästi Daichille. Hymyn pysyessä yhä kasvoilla, Kaoru painoi huulensa Daichin alavatsaa vasten, aistien koko ajan sen kasvavan lämmön kasvojensa vierellä. Daichi ei tiennytkään kuinka vaikeaa Kaorun oli yrittää hillitä itseään. Kuitenkin Kaoru pystyi siihen ja vasta hetken hyväilyn jälkeen, kissapoika osoitti huomionsa sille, mikä sitä eniten kaivannut. Kaoru painoi huulensa hellästi Daichin penistä vasten ja vilkaisi Daichin reaktiota. Hän halusi ehdottomasti nähdä miten tämä reagoisi siihen, että hän oli ottanut uuden askeleen. Kaoru halusi kuitenkin säästää Daichia vielä hetken. Ensimmäinen kerta oli aina kivulias, eikä Kaorua oikein innostanut olla se joka joutui satuttamaan Daichia. Ehkä hän pääsisi livahtamaan vielä siitä roolista. [No duh ~. Likasta. 8'DD]
|
|