Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jul 30, 2007 9:46:37 GMT 2
Daichi nautiskeli Kaorun suudelmasta ja sen loputtua nuolaisi huuliaan. Hän ei olisi halunnut suudelman loppuvan niin pian, mutta uskoi, että näin oli pidemmän päälle parempi. Kaorun virnistys sai Daichin hymyilemään, hän veti kätensä tämän kylkeä pitkin ylemmäs ja upotti sormensa pojan hiuksiin. Tuntiessaan Kaorun huulet kaulallaan Daichi värähti hiukan, nautinnosta ja odotuksesta. Pojan jatkaessa alemmas Daichin teki mieli anella häntä etenemään nopeammin, Kaorun nykyinen vauhti tuntui kiduttavan hitaalta. Korvapojan jättäessä muutaman jäljen Daichin rintakehälle poika puraisi kevyesti huultaan ja hymyili sitten itsekseen. Hyvin pitkältä tuntuneen, mutta varsin miellyttävän hetken jälkeen Daichi tunsi Kaorun pysähtyneen. Hän katsahti poikaa, ja tavoittaessaan lyhyeksi hetkeksi tämän katseen hän punastui kevyesti hymyillen hiukan ja käänsi sitten katseensa sivuun.
Hiljaisuuden aikana Daichin ajatukset kulkivat melko samoja ratoja kuin Kaorunkin, joskin Daichin ajattelua häiritsi pahasti Kaorun lämmin hengitys sekä tietoisuus tämän pään olinpaikasta. Poika kuitenkin sai itseensä sen verran tolkkua, että pystyi ajattelemaan kohtuullisen selkeästi sitä, mitä tapahtuisi tämän yön jälkeen. Tilanne oli hänelle todella outo, eikä hän tiennyt mitä hänen olisi kuulunut tehdä. Hän oli Kaorun luona, pitäisikö hänen häipyä ennen kuin toinen heräisi, vai lähteä heti kun he... saisivat asiansa hoidettua, vai olettiko Kaoru hänen jäävän aamuun asti? Daichi pohti hetken kaikkia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Viimeisestä saattaisi seurata eniten ongelmia ja kiusallisia tilanteita, mutta toisaalta se vaikutti houkuttelevimmalta. Daichia ei erityisemmin huvittanut lähteä hiippailemaan keskellä yötä etsimään kämppäänsä, etenkin kun hän ei uskonut osaavansa sinne täysin varmasti. Olisi ollut hyvin, hyvin noloa jos Daichi olisi lähtenyt kälppimään ja sitten, tunnin kuluttuaa ilmestynyt takaisin kun ei löytänyt tietä omaan asuntoonsa. Niinpä, ainakin tällä hetkellä, viimeinen vaihtoehto tuntui vievän voiton. Sen mahdollisia seurauksia Daichi ei viitsinyt miettiä sen tarkemmin, ne voisivat olla joko hyvin huonoja tai oikein hyviä, tai jotain siltä väliltä.
Kaorun huokaus katkaisi Daichin ajatukset. Hän vilkaisi toista nopeasti ja hymyili vinosti. Kaikki tuntui hiukan pöhköltä, tässä he vain makailivat kuin mitään ei-normaalia ei olisi tapahtumassa - niinkuin ehkä Kaorun mielestä ei ollutkaan. Daichille kaikki kumminkin oli uutta ja ihmeellistä. Toisen hymy sai Daichissa aikaan kummallisen tunteen, hän ei osannut kuvailla sitä mutta yhtä kaikki se oli kaikkea muuta kuin epämiellyttävä. Pojasta tuntui, että ilta oli ollut tähänkin mennessä pelkkää täydellisyyttä, jos hän olisi kuollut nyt hän olisi kuollut onnellisena. Onnellista kuolemaa hänelle ei kuitenkaan suotu, ainakaan vielä. Tuntiessaan Kaorun huulet penistään vasten Daichin silmät laajenivat hiukan ja hän puri jälleen huultaan, katsahtaen Kaorua melkein yllättyneenä. Ei tilanteessa toki ollut mitään erityisen yllättävää, olihan hän tiennyt jotakin tällaista olevan tulossa, mutta joka tapauksessa se tuntui yllättävältä, luonnollisesti. Jälleen kerran Daichi tuli ajatelleeksi isäänsä, joka ennemmin kuolisi siihen paikkaan kuin kuulisi poikansa tekevän tällaista. Isän ajatus koulun vaihdosta ei selvästikään ollut tepsinyt, Daichi tunsi itsensä tällä hetkellä paljon enemmän homoksi kuin koskaan aiemmin. Sorry, daddy. Sitten kaikki muut ajatukset kaikkosivat ja Daichin mieleen jäi vain ja ainoastaan Kaoru.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jul 30, 2007 18:53:12 GMT 2
Daichi näytti... yllättyneeltä? Eikö se kuitenkin ollut melkeinpä arvattavissa, että he tekisivät jotain tälläistä? Ei Daichi vastaan kuitenkaan laittanut, joten tuskinpa tämä oli pahalla tavalla yllättynyt. Kaoru oli kuitenkin hetken kahden vaiheilla. Hän olisi kuitenkin se joka tekisi kaiken. Ehkä hänen pitäisi vain laittaa Daichi töihin. Yksinään tämä oli hieman tylsää, vaikka Daichin reaktiot olivat aikasen palkitseviä. Kaoru huomasi pitävänsä pojasta hetki hetkeltä enemmän. Kaoru katsahti Daichiin ja hymyili pojalle sievästi. Ei se olisi ollenkaan reilua jos Kaoru tekisi kaiken työn, vaikka Daichi olisikin ensikertalainen. Kai tämä sen verran kuitenkin oli perillä miehen seksuaalianatomiasta, ettei ihan tuppisuuna tarvinnut olla. Kaoru kohottikin itsensä Daichin kasvojen päälle ja painoi hellän suudelman pojan huulille. Jos Kaoru nautti näin paljon jo pelkästä Daichin koskettamisesta, niin mitäköhän tapahtuisi jos hän saisi Daichin koskemaan häntä? Kaoru ei uskaltanut edes kuvitella kuinka paljon tulisi nauttimaan siitä. Daichi oli ainoa este tiellä.
Kaoru painoi otsansa Daichin otsaa vasten ja tuijotti tätä tiiviisti suoraan silmiin. Samalla kissapoika ojensi kättään sivulle ja tunnustellen poika etsi käsiinsä yöpöydän ja vetäisi auki ylimmän laatikon. Hän oli aivan varma, että oli laittanut tuubin takaisin laatikkoon Shiron jäljiltä. Daichin kanssa ei kannattaisi ruveta kainostelemaan. Pienet apuvälineet olivat sallittuja. Pienen etsimisen jälkeen Kaoru sai kuin saikin tuubin käteensä ja poika tönäisi laatikon takaisin kiinni. Kissapoika huokaisi pienesti ja sulki silmänsä aivan pieneksi hetkeksi. Kohta kissapoika taas kohtasi Daichin katseen, tällä kertaa vakavana. Hän oli luvannut olla kyselemättä, eikä hän tekisi siihen muutosta. Kuitenkaan Kaoru ei saanut sammutettua sitä pientä jatkuvasti huolehtivaa osaa mielessään. Entä jos Daichi oli oikeasti vain juonut liikaa eikä ollut täysin järjissään? Kaoru tästä saisi syyt niskoilleen. Hänhän olisi se joka veisi Daichin neitsyyden. Kissapoika nielaisi pienen palan kurkustaan ja nousi Daichin päältä ja kierähti tämän vierelle makaamaan.
"Sinäkin saat tehdä jotain." Kaoru hymyili lempeästi Daichille ja tarttui tätä kädestä. Ei Daichin tarvinnut ottaa mitään paineita tästä. Oli Kaorukin joskus ollut kokematon. Kissapoika voisi samalla opettaa hieman Daichille. Joskushan tämänkin olisi pakko oppia muutama jekku, muuten tuleva vaimo saattaisi kyllästyä aika pian. Ajatus Daichista jonkun muun kanssa herätti pienen mustasukkaisuuden tunteen Kaorussa. Daichi kuului hänelle, ei kenellekään muulle. Kaoru kääntyi kyljelleen ja tarttui Daichia lantion seudulta kiinni. Kissapoika motivoi hieman nuorempaansa ja käänsi tämän kyljelleen, kasvot häntä itseään kohti. Käsi jatkoi matkaa lantiolta selän taakse ja liukui Daichin takapuolelle. "Ei sinun tarvitse ottaa paineita. Olen minäkin joskus ollut kokematon, ja olen vieläkin." Kaoru hymyili suloisesti Daichille ja suukotti tämän nenänpäätä rohkaisevasti. Kyllä hän uskoi että Daichista oli siihen, tai jos ei olisi, niin Kaoru jättäisi tämän sikseen. Jos Daichi ei pystyisi koskemaan häntä, niin ei tämä olisi valmis seksiin. Jos näin pääsisi käymään, Kaoru kyllä pitäisi huolen siitä ettei menisi niin pitkälle.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Aug 2, 2007 14:46:11 GMT 2
Kaorun hymy vangitsi Daichin katseen, ja tämä hymyili takaisin, vieläkin häivähdys ujoutta ilmeessään. Kaorun kohottautuessa ylemmäs Daichi tunsi pienen pettymyksen häivähdyksen sisällään, mutta se katosi suudelman myötä. Daista tuntui, että korvapoika maistui kerta kerralta paremmalta ja haluttavammalta, hän tunsi itsensä niin kovin onnekkaaksi saadessaan olla pojan kanssa tänä yönä. Tämän kehon lämpö sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi, ja hän vastasi Kaorun katseeseen hymyillen pikemminkin silmillään kuin suullaan. Daichi tiesi silmiensä paljastavan jälleen kerran hänen tunteensa toiselle melko selkeästi, hän ei osannut piilottaa tunteitaan kovinkaan hyvin. Poika vilkaisi nopeasti sivulleen, Kaorun laatikkoa penkovan käden suuntaan, mutta ei välittänyt asiasta enempää vaan palautti katseensa takaisin Kaorun silmiin.
Kaorun sulkiessa silmänsä Daichi piti katseensa tässä, katsellen pojan ripsiä ja silmäluomia. Kaorun silmät olivat kauniit suljettuinakin, joskin Dai piti niistä silti enemmän avattuina. Kuin kuullen Dain ajatukset kissapoika avasi silmänsä, ja nähdessään tämän vakavan ilmeen Dai pelkäsi, että tämä kysyisi lisää varmistavia kysymyksiä. Jos Kaoru tekisi sen, Daichi lähtisi kävelemään niinkuin oli itselleen aiemmin luvannut. Kysymystä ei kuitenkaan kuulunut, Dain helpotukseksi, mutta hän koki pienen järkytyksen Kaorun kierähtäessä sivuun. Parikymmentä enemmän tai vähemmän hätääntynyttä ajatusta poukkoili pojan päässä; Mitä Kaoru aikoi? Oliko hän tehnyt jotain väärin, loukannut Kaorua? Vai oliko tämä tullut toisiin ajatuksiin? Tai ehkä... Daichi oli huokaista helpotuksesta toisen puhuessa. Hän tajusi olleensa taas vainoharhainen ja ennakoineensa liikaa, mokomat ajatukset olivat ilmeisen turhia. Kaorun sanat saivat hänet kuitenkin punastumaan kevyesti. Vai siitä olikin siis kyse. Hän käänsi kasvonsa tämän suuntaan, ja kääntyi sitten kyljelleen, tuntien Kaorun käden lantiollaan. Dai nyökkäsi tuskin huomattavasti toisen sanoille, vaikka oikeastaan hänen teki mieli tuhahtaa. Älä ota paineita, niinpä niin, helppohan Kaorun oli sanoa.
Kaorun hymy ja suudelma Daichin nenänpäähän kuitenkin rohkaisivat tätä, ja hän painoi huulensa Kaorun huulille, suudellen tätä laiskan haluavasti ja liu'utti samalla kätensä tämän lantiolle. Sekunnin epäröinnin jälkeen Dai siirsi sormensa Kaorun jalkoväliin ja antoi etu- ja keskisormensa liukua aivan toisen peniksen viereen. Hän piti kättään paikoillaan lyhyen hetken, tietämättä minne kohdistaa katsettaan. Lopulta poika vilkaisi nopeasti Kaorua ja siirsi sormiaan jälleen, koskettaen tämän miehuutta varovasti. Daichi laski sormensa Kaorun penikselle ja liu'utti niitä sitä pitkin, tunnustellen tätä varovasti taistellen samalla punastumista vastaan. Kyse ei ollut siitä etteikö Dai olisi pitänyt tästä, kaikkea muuta, hän vain tunsi itsensä niin surkeaksi ja kokemattomaksi.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 2, 2007 18:18:04 GMT 2
Kaoru vastasi Daichin suudelmaan pieni hymy huulillaan. Daichin käden liikkeet saivat Kaorun kiemurtelemaan pienesti mielihyvän takia, mutta kissapoika piti kielen keskellä suuta ja antoi Daichin tehdä mitä aikoi. Nyt kun toinen ilmeisesti aikoi tehdä jotain muuta kuin nauttia, niin Kaoru voisi sen sijaan viettää aikaansa nauttijan osassa. Kun sormet tavoittivat Kaorun lantion kissapoika hymyili rohkaisevasti Daichille. Kaoru ei edes ehtinyt tajuta Daichin epäröintiä kun tämä olikin jo saanut itseään niskasta kiinni ja sormet vaeltelivat Kaorun haarovälin seudulla. Ei Kaorulla mitään sitä vastaan ollut, ja toivottavasti ei ollut Daichillakaan. Kaoru kohotti itseään sen verran että sai painettua hellän suudelman Daichin huulille. Hän halusi kertoa Daichille, että tämä ei tehnyt mitään väärää. Sanoja Kaoru ei kuitenkaan halunnut käyttää. Kissapoika vastasi Daichin lyhyeeseen katseesen pienellä hymyllä ja pian tämä tunsikin Daichin sormet peniksellään. Daichin ei tarvinnut edes tehdä mitään. Pelkkä kosketuskin tuntui liian hyvälle. Kaoru puraisi hampaansa yhteen ja päästi pienen voihkaisun huuliensa välistä. Ehkä se antaisi Daichille hieman rohkeutta jatkaa. Kaorun vilkaistessa Daichia kissapoika huomasi tämän taistelevan urheasti poskille nousevaa punaa vastaan. Kaoru naurahti hellästi ja kietoi kätensä Daichin ympärille.
"Jatka vain," Kaoru sanoi pehmeällä äänellä ja painoi nenänsä Daichin kaulaa vasten. Kaoru jätti hellät hampaan jäljet Daichin kaulalle, ennen kuin antoi tämän muulle keholle huomiotaan. Kaoru valutti kätensä Daichin selkää pitkin tämän takapuolelle ja hymyili toisen kaulaa vasten. Ehkei seksi Daichin kanssa ollut ollenkaan hullunpi idea, vaikka Kaoru ei edelleenkään pitänyt siitä vastuun määrästä mikä hänen harteillaan oli. Daichi perustaisi koko seksi käsityksensä tähän kertaan. Entä jos Kaoru mokaisi täydellisesti? Ei hän halunnut aiheuttaa Daichille huonoa kuvaa seksistä, ja vain sen takia, että tämä oli sattunut valitsemaan hölmön kissapojan ensimmäisekseen. Kaorusta tuntui hieman siltä, että hän hermoili tätä enemmän kuin Daichi. Vaikka Daichikaan ei tainnut olla ihan sujut ajatuksen kanssa, tai sitten Kaoru vain tulkitsi epäröimiset hieman väärin. Saattoihan se olla, että Daichi tunsi vain häpeää sen takia, että oli ensimmäistä kertaa näin intiimisti jonkun kanssa, ja tämä joku oli vieläpä poika. Ei Kaorukaan ollut ihan sujut ensimmäisen kerran aikana. Oikeastaan Kaoru ei todellakaan ollut sujut ensimmäisen kerran kanssa - siis kun kyseessä oli mies. Sen takiahan Kaoru oli tälläinen. Hän ei halunnut Daichille samanlaista kokemusta miehistä. Oli Kaoru pitänyt hauskaakin miesten kanssa ja nauttinut siitä, mutta raiskaus oli siltikin päälimmäisenä mielessä. Ehkä Kaoru oppisi joskus unohtamaan sen.
Kaoru palautti kuitenkin itsensä pian takaisin hetkeen missä oli. Hänen pitäisi suoda huomionsa Daichille, eikä antaa sen harhailla menneisyydessä. Daichi ansaitsi täysin hänen huomionsa. Pitääkseen ajatuksensa koossa Kaoru antoi sormiensa käydä Daichin sisäänkäynnillä, mutta kissapoika ei ottanut mitään kriittisiä liikkeitä. Daichi päätti tahdin, niinhän he olivat sopineet. Kaoru antoi päänsä laskeutua takaisin sängylle ja kissapoika hymyili Daichille pienesti, vain ilmoittaakseen, että oli taas mukana pelissä. Daichin tuoksu kirveli nenässä vahvana, eikä Kaoru halunnut unohtaa sitä koskaan. Juuri sillä hetkellä Kaoru sai uuden lempituoksunsa, ja se totteli nimeä Daichi. Ehkä hän oli myös saanut uuden suosikkimaun ja -tunteen. Daichi oli hänen suosikkinsa, kaikin puolin. Sitä Kaoru ei edes yrittänyt kieltää. Sen sijaan Kaoru keskittyi nauttimaan Daichin paljaasta ihosta sormiensa alla ja piirteli pieniä kaaria nuoremman alaselälle.
|
|