Kaorun tönö

[Kaoru]

[[Shiro tänne ~. Kaorulla on töitä. *khihih* <3]]

Kaoru nojaili takanaan olevaan seinään. Kuka hullu vietti aikaa asuntolan käytävällä? No Kaoru kuului näihin hulluihin. Omassa huoneessa neljän seinän sisällä ei aina jaksanut olla, joten Kaoru oli vaihtanut hiema maisemaa - Käytävälle. Neljän seinän sisällä oltiin siltikin. Poika oli raahannut kameransa mukanaan, kuten aina, ja selaili muistikorttia läpi. Poika oli kuvannut viimeisten viikkojen aikana melkeinpä koko Saint Lyonsin ja lähikonnut läpi. Muistoja sieltä sun täältä. Ranta Dorinesta, tähtitorni Mikeysta, tyhjä koulun käytävä Destinysta, tupaten täysi koulun käytävä taas Dorinesta. Dorinesta pojalla oli ehkä eniten muistoja.

Kaoru leikitteli muokkausohjelmalla hetkisen. Käytävä oli melkeinpä tyhjillään. Kaoru ei vieläkään uskonut, että oli selvinnyt jo kolme viikkoa uudessa koulussa ilman yhtäkään suhdetta. Kyllähän koulu oli täynnä hyvännäköisiä tyttöjä, sekä myös poikia, mutta Kaoru ei vain ollut saanut mitään aikaiseksi. Ennen kuukausi ilman seksiä olisi ollut pelkkää tuskaa nuorelle miehelle. Nyt hän oli pärjännyt ihan hyvin. Kyllä aina kun joku nätti poika käveli käytävällä vastaan, Kaoru tunsi pienen himon kohoavan mieleensä. Viimeksi eilen vessassa, kun Kaoru oli seuraillut nuoremman bruneten käsien pesua. Poika oli ollut lyhyt, ja tämän hiukset ylsivät olkapäille. Juuri sellainen josta Kaoru piti.
'Olisi vain pitänyt käydä kiinni!'

[Shiro]

#Voi miun pientä Shiro parkaa. xD *paijaa lemppariaan*#

Shiro oli käynyt hieman hakemassa itselleen ruokaa, sillä jääkaappi oli päässyt tyhjentymään, jonka jälkeen hän oli mennyt uudestaan ulos pienelle kävelylle. Aurinko kun oli päättänyt pysytellä tänään poissa. Hänellä oli päällään musta t-paita, joka meni hänen vartalonsa myötäisesti. Paidassa oli kiinni pitkä suipppomainen huppu, jonka päässä oli tupsu. Se heilui Shiron kävelyn tahtiin leikkisästi. Jalassaan Shirolla oli löysät harmahtavat housut, joista roikkui naruja ja nyörejä, ja niiden lahkeissa meni vetoketjut. Hänen hiuksensa olivat ponihännällä narulla kiinnitettynä. Siinä käytävällä kävellessään kohti huonettaan albino näki edessään olevan pojan, joka näytti hänen ikäiseltään. Shiro ajatteli vain kävellä toisen ohi ja ehkä nyökätä tervehdykseksi jos ei muuta. Päästyään metrin päähän tästä Shiro saattoi huomata toisen olevan japanilainen ja pysähtyikin kokonaan tämän eteen. Ehkä hän voisi tehdä hieman ystävyyssuhteita tässäkin koulussa.
"Iltapäivää."
Shiro sanoi ja nyökkäsi.

[Kaoru]

[[Joo joo. *paijaa omaa lemppariaan* Otetaanko Tokikin mukaan? *kuolaa ajatukselle*]]

Kaoru kohotti katseensa kuullessaan tervehdyksen tutulla kielellä. 'Ohhoh.' Kaoru ei ollut puhunut sanaakaan japania kouluun tulon jälkeen. Poika oli ehkä hieman Kaorua pidempi, ja suunnilleen saman ikäinen. Ja kaunis. Kaoru ei voinut mitään ajatuksilleen.
'Tuon kun saisi... Miksi ei?'
"Iltapäivää juu." Kaoru punastui pienesti. Tämä taisi olla ensimmäinen ihminen joka oli tehnyt aloitteen. Kaikkien muiden kohdalla Kaoru oli ollut se joka teki aloitteen. Aina.

Kaoru antoi katseensa kiertää pojan kokonaan läpi, ja piti näkemästään. Kaoru nousi lattialta hymyillen, ja heitti kameran roikkumaan olalle hihnasta.
"Emme olekaan tainneet tavata. Olen Kaoru." Kaoru ojensi kättään toiselle pojalle ja hymyili tälle hurmaavasti. Poika tunsi olonsa hieman epävarmaksi, koska oli jättänyt hiuksensa roikkumaan olkapäille. Korvien kanssa olisi ollut kotoisampaa. Kuitenkin Kaoru päätti pistää parastaan. Kyllä hän tiesi näyttävänsä ihan suht hyvältä näinkin. Oikeastaan jotkut olivat sanoneet, että hän näytti jopa paremmalta hiukset sekaisin.

Miksi Kaoru otti paineita? No ainahan voisi näyttää hyvältä, kun löysi uuden kohteen. Nyt pitäisi enää keksiä miten hän saisi tämän enkelin omaan huoneeseensa. Tai no, se tuskin tuottaisi ongelmia. Voisihan hän sanoa haluavansa ystävystyä. Ystävät viettivät aikaa aina toistensa kanssa. Tosin, Kaorulla ei ollut mitään aikomusta ystävystyä pojan kanssa. Hetken poika oli jo toivonut päässeensä eroon pahoista tavoistaan, mutta ei.

[Shiro]

Shiro hymyili lempeästi tavalliseen tapaansa ja tarttui Kaorun ojentamaan käteen.
"Hauska tavata. Olen Shiro. Mukava puhua japania jonkun kanssa."
Shiro sanoi ja päästi sitten irti. Hän huomasi kameran ja sai Tokin heti mieleensä. Ehkä noilla kahdella voisi mennä hyvin jos tapaisivat. Kumpikin näytti pitävän valokuvaamisesta. Kaorun sitten katsellessa häntä Shiro tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi ja laittoi toisen kätensä suojakseen, jotta saisi hieman jonkinlaisen muurin hänen ja pojan väliin. Sellainen Shiro vain oli.

Shiro ei ajatellut Kaorua kuin tulevana ystävänä, vaikka poika olikin komean näköinen. Shirolla oli Toki, eikä hän tätä lähtisi pettämään. Shiro kyllä hieman ihmetteli miksi ihmiset eivät kyselleet hänen ulkonäöstään yhtään, mutta antoi asian olla jos se kerran ei heitä häirinnyt. Ehkä olisi parempi pitää nämä epätietoisina, elleivt sitten erikseen kysyisi. Hän haroi hiuksiaan toisella kädellään ja piirteli jalallaan lattiaan.
"Tuota.... mukava todellakin tavata, öh.... mistä päin Japania olet kotoisin? Mukavaa todellakin...."

[Kaoru]

Kaoru hymyili Shirolle. Tämä näytti niin hauraalta ja suloiselta. Kuitenkin varattu? Tietenkin. Oliko se ennenkään pidätellyt Kaorua? Ei missään nimessä.
"Hauska tavata, Shiro~." Kaoru pidensi Shiro -sanaa viekkaasti ja virnisti. "Olen Tokion kasvatti."
Shiro vaikutti hieman ujolta, tai ainakin tämä höpisi ihan outoja. Suloista. Kaorun hymy senkun leveni ja tämä astui askeleen lähemmäs poikaa. Tämä tosiaankin oli hieman Kaorua pidempi, ehkä viitisen senttiä, ei sen enenpää. Ei näyttänyt kovin vahvalta, kyllä Kaoru pärjäisi.

"Kelpaisiko juoma? Voisin tarjota. Olisi kiva tutustua sinuun hieman... lähemmin." Vastausta odottamatta Kaoru kaivoi taskustaan avaimen, ja avasi Shiron selän takana olevan oven. Poika tönäisi Shiron ovesta sisään, ja astui perässä sotkuiseen huoneeseen. Kaoru sulki oven, ja lukitsi sen. Avain takaisin taskuun ja pieni hymy. Kaoru oli jättänyt maalaustarvikkeensa ympäriinsä, ja muutamia maalipurkkeja lojui lattiallakin. Telineessä oli enkeli-maalaus kuivumassa. Sama jota hän oli miettinyt Dorinen kanssa. Nyt Kaoru oli vain saanut sen valmiiksi.
"Tervetuloa matalaan majaani."

[Shiro]

Ennen kuin Shiro ehti vastata mitenkään hän huomasi jo olevansa Kaorun asunnossa. Pojan sitten laittaessa oven lukkoon, Shiro painoi päätään alas ja päätti sitten katsella hieman ympärilleen kun kerran täällä oltiin. Huomatessaan maalauksen hän jäi sitä tuijottamaan ja arvioimaan. Kaunis todellakin. Kaorukin siis piti enkeleiden piirtämisestä? Shiro kääntyi takaisin Kaoruun ja huomasi tämän hymyilevän. Hän vastasi siihen hymyilemällä takaisin ja piti toisesta kädestään kiinni. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt vain jakaa matkaa. Mitähän Tokikin sanoisi?
"T-tuota... oletko kovakin maalaamaan, tämä enkeli on nimittäin kaunis ja taidokkaasti tehty. Piirrän itsekkin ja teen omaa mangaa."
Shiro aloitti keskustelun ja yritti saada tuntemansa ujouden ja punastelun pois. Hän käveli ympäri asuntoa ja katseli ympärilleen. Aivan samanlainen kuin hänen omansakkin, vaikka olihan Shirolla hieman siistimmässä kunnossa-ainakin välillä.

[Kaoru]

Kaoru nyökkäsi Shirolle, ja siivoili muutamia maalaustarvikkeita pöydän laatikkoon. Saataisiin enemmän liikkumistilaa.
"Jep, maalaaminen on yksi intohimoistani." Kaoru käveli Shiron vierelle ja katseli arvioivasti omaa työtään. "Itse en pidä siitä. Siihen liittyy vain hyviä muistoja, sen takia se on vielä tallella." Kaoru antoi katseensa ajautua kehystettyyn valokuvaan työpöydällä. Suudelma Dorinen kanssa. Se oli ehkä Kaorun paras muisto Saint Lyonsista. Harmi ettei jutusta ollut tullut mitään. Harmi Shiron kannalta.

Kaoru käännähti Shiroa kohti, ja työnsi tämän sängylle. Poika tarrasi Shiroa käsistä kiinni, estäen pakenemisen, ja hymyili erittäin epäilyttävästi.
"Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikomustakaan ystävystyä kanssasi, ainakaan ystävämielessä." Kaoru silitti vapaalla kädellään Shiron poskea, ja hymyili tälle pienesti. Tätä Kaoru oli kaivannut. Läheisyyttä. Kyllähän he Dorinen kanssa halailivat, mutta se oli eri asia. Se ystävyyttä, tämä ei. Kaoru kaipasi ystävyyden lisäksi jotain muuta.
"Olen pahoillani." Kaoru huomasi toistavansa samaa asiaa, ja päätti tehdä siitä lopun. Ei hän kuitenkaan oikeasti olisi pahoillaan. Puheiden sijasta Kaoru päätti suudella Shiroa.

[Shiro]

Shiro oli hyvin järkyttynyt Kaorun sanoessa, ettei hän ollut ajattelut ystävystyä. Kaatuessaan sängylle Shiro käänsi päätään sivulle ja pojan sitten suudellessa hän ei vastannut siihen ja yritti nousta ylös.
"Miksi sinä teet tämän? Päästä minut menemään! Minulla on jo poikaystävä."
Shiro yritti saada toisen ymmärtämään ja nosteli käsiään, jotta saisi itsensä helpommin ylös. Shiroa pelotti. Hän oli luullut saavansa ystävän ja ensimmäisen, mutta tulisikin raiskatuksi! Vaikka hän pääsisikin ylös, hän ei pääsisi ulos. Kaorulla oli avain ja ovi oli lukossa.
"Et tiedä mitä teet."
Shiro yritti saada toisen vakuuttuneeksi siitä, ettei tämä ollut hyvä idea ja yritti tosiaan. Kaoru oli sen verran vahva, ettei hänellä ollut voimia pakottaa tätä, joten hän yritti samaa puheilla.
Shiro ei haluaisi käyttää minkäänlaista väkivaltaa, mutta jos olisi pakko hän kyllä tekisi kaikkensa, jotta ei päätyisi pettämään Tokia. Kaoru sanoi olevansa pahoillaan, mutta Shiro epäili tätä.

[Kaoru]

"Tiedän. Olen todennäköisesti nähnytkin hänet. Brunette lyhyt poika? Ah, olen niin mustasukkainen hänelle." Kaoru tunsi kyllä Shiron vastustelut, mutta ei välittänyt siitä. Poika oli odottanut liian kauan. Shirolla vain oli huonoa tuuria. 'Olisit jäänyt kotiin, niin kaikki olisi hyvin.'
"Tiedän, että hän ei tule pitämään tästä, mutta minulle sillä ei ole väliä." Kaoru hymyili Shirolle lempeämmin kuin oli odottanut, ja päästi irti tämän käsistä. Kaoru peruutti kauemmas ja istahti tuolille. Ei Shiro kuitenkaan pääsisi karkuun, joten miksi Kaoru ei kuuntelisi mitä tällä oli sanottavana? Ehkä hän jopa luopuisi ajatuksesta. Ei seksissä muutenkaan ollut mitään ideaa, jos toinen laittoi koko ajan vastaan.

Kaoru kaivoi tupakka-askin pöytälaatikosta, ja heitti tupakan huuliensa väliin. Sytkäriä ei kuitenkaan löytynyt mistään, ja Kaoru muisti kyllä Dorinelle tehdyn lupauksen. Poika kurotti kättään ja avasi ikkunan, ja heitti tupakan lämpimään syysilmaan. Tupakka-aski lensi pian perässä. Moneskohan aski sekin oli? Ainakin kolmas. Yksi oli lentänyt rannalle, yksi tähtitornin huipulta alas, ja nyt tämä Kaorun ikkunasta. Ehkä ikkunan alle kasvaisi tupakkapuu? Ei tarvitsisi enää käydä ostamassa tupakkaa kaupasta. Riittäisi, että avaisi ikkunan.
"Näytät siltä kuin sinulla olisi jotain sanottavaa?" Kaoru hymyili Shirolle, ja nosti jalkansa ristiin.

[Shiro]

Shiro nousi heti seisomaan kun Kaoru lähti ja meni sitten tästä kauemmaksi. Ehkä hänen todellakin olisi pitänyt jäädä asuntoonsa, eikä lähteä tänään minnekkään. Peruuttaen aivan ovelle Shiro kokeili kahvaa ja tuhahti kun ovi ei auennut.
"Miksi et vain päästäisi minua pois? Et voi pitää minua täällä koko päivää. Jos sinulla ei ole mitään aikomusta..... no ..... niin.. kuitenkin mikset päästäisi minua pois?"

Shiro ei halunnut, että Kaoru tekisi mitään typerää, jota saattaisi katua sitten myöhemmin-mitä Shiro kyllä epäili ja vahvasti. Hän lähti ovelta ja katseli ympärilleen toista uloskäyntiä etsien. Ehkei hän niin hullu sentään ollut, että ikkunasta menisi. Pojan jatkuva hymyileminen puistatti shiro ja hän halasi itseään. Ehkä hän voisi lukita itsensä pojan vessaan ja tulla ulos vasta sitten kun tämä lupaisisi päästää hänet menemään. Toki ei tulisi pitämään tästä, ei todellakaan.

[Kaoru]

"Hmmh, tiedätkö. Minä opin vihdoinkin hymyilemään." Kaoru vain höpisi omiaan, välittämättä Shiron kyselyistä. Ei, hän ei aikonut päästää Shiroa - ainakaan vielä. Shiro oli kaunis ja hauras, joten ehkä Kaoru jättäisi seksin pois laskuista. Ystäväksi hän ei alkaisi. Ruokaa ei voisi tarjota, ellei Shiro sitten haluaisi syödä homeisia valmisruokia. Tupakat olivat lentäneet juuri ikkunasta alas, ja muuta pojalla ei sitten ollutkaan annettavaksi. Seksi taisi olla ainut mihin Kaoru oikeasti kelpasi.

"Istu toki alas. En minä sinua raiskaa." Kaoru virnisti pidemmälle pojalle ja viittoili sänkyä kohti. Samassa Kaoru muisti, että oli luvannut tarjota Shirolle juotavaa. Poika ponnisti ylös ja kävi keittiön puolella. Kaapista löytyi hieman lämmennyt limupullo, jonka Kaoru jakoi kahteen lasiin. Lisäksi salaisesta kaapista, roskakorien takaa, Kaoru kaivoi viinapullon ja kippasi siitä kumpaankin lasiin. Kaorukin tulisi tarvitsemaan tätä. Poika palasi Shiron luo, ja ojensi lasin tälle.

"Älä huoli, en myrkyttänyt sitä." Kaoru hörppäsi omasta lasistaan ja istahti tuolille. Poika laski lasin sotkuiselle pöydälle, ja siivosi hieman papereita laatikkoon. Kaorun katse osui käsirautoihin, joita hän oli säilyttänyt laatikossa niin kauan kuin muisti. Tämän huoneen laatikossa vain hetken, edellisen kämpän laatikossa parisen vuotta. Tuskinpa niille olisi käyttöä. Kaoru heitti paksun paperinipun käsirautojen päälle ja sulki laatikon.
Kaoru hymyili Shirolle. Miksi poika oli noin kaunis? Kaoru totisesti oli mustasukkainen tämän poikaystävälle.

[Shiro]

Shiro katsoi toisen pöydälle laskemaan lasia ja meni sitten sängylle istumaan. Hän otti lasin käteensä ja katsoi siinä olevaa nestettä. Ainakin tuo limulta näytti. Shiro maistoi hieman ja irvisti sen mausta. Pahaa, mutta Shirolla oli jano, joten hän kulautti kaiken kurkustaan alas. Jos Kaoru ei kerran tekisi hänelle mitään, mutta ei kuitenkaan päästäisi häntä pois, mutta ei myöskään rupeaisi hänen ystäväkseen, niin mitä hän oikein tahtoi? Shiro ei ymmärtänyt ollenkaan pojan tahtomisia ja tyytyi vain arvioimaan tätä etäältä. Limussa oli ollut jjokin todella paha maku, jonka Shiro vasta nyt tunnisti viiniksi. Yökäten hän katsoi lasia ja laski sen pöydälle. Hän ei koskaan juonut alkoholia, sillä se maistui pahalta, eikä Shiro koskaan oikein pitänyt siitä. Hän tunsi kuinka korvia ja poskia alkoi kuumottamaan. Kaoru näkyi kahtena ja shiro painoi päänsä hetkeksi alas, jotta saisi maailmansa uudestaan järjestykseen. Jos limussa kerran oli ollut alkoholia, niin se olisi huono juttu. Shirolla oli huono vastustuskyky alkoholin suhteen.
"Menit sitten......lisäämään...hieman muutakin."
Hän sanoi ja nosti katsettaan sen verran, että saattoi katsoi poikaa sormiensa välistä. Jotenkin hänellä oli samaan aikaan huono- ja hyväolo.

[Kaoru]

"Ah, eikö alkoholi sovi sinulle? Olen pahoillani." Kaoru otti hörpyn omasta lasistaan, ja käveli Shiron luo. Alkoholi ei tosiaankaan tainnut olla hyväksi Shirolle. 'Huono kännipää...' Kaorun hymy senkun leveni, ja tämä nosti kätensä silittääkseen Shiron päätä.
"Jos voit huonosti, sinun kannattaisi käydä makuulle." Kaoru onnistui oikeasti kiskomaan huolestuneen äänensävyn. Periaatteessa tilaisuutta olisi voinut käyttää hyväksi, mutta Shiro näytti oikeasti pahoinvoivalta. Ehkä alkoholi oli ollut huono asia? Varmaan ensimmäistä kertaa Kaoru mietti oikeasti tekojensa seurauksia.

Kaoru auttoi Shiron makaamaan sängylle, ja silitteli tämän päätä. Poika hymyili lempeästi. Kaoru istahti sängyn laidalle, ja puri huultaan. Shiro näytti pirun seksikkäältä. Vanha Kaoru olisi vain käyttänyt tilaisuuden hyväkseen, ja käynyt kimppuun. Syönyt pojan kokonaan, jättämättä edes ruotoja jäljelle, tai tässä tapauksessa luita. Nykyinen Kaoru kuitenkin tunsi jopa hieman sääliä tätä kohtaan. Kyllä Kaoru halusi Shiroa, halusi enemmän kuin tunnustikaan, mutta ei hän halunnut raiskata tätä. Mieluummin mieluisa kokemus kummallekin, ei yhtä uhria lisää raiskattujen listalle. Samaa hän oli toitottanut Mikeynkin kohdalla, ja purrut hammasta. Ja Kaoru oli selvinnyt. Mikey oli pysynyt poissa raiskattujen listalta, ja tulisi aina pysymäänkin.

Pysyisikö Shirokin pois sieltä? Sitä Kaoru ei tiennyt. Toivoi ehkä, ei tosin tiennyt kumpaa. Shiro vain sattui näyttämään niin seksikkäältä. Tämän iho oli vaaleampaa kuin maito, ilmeisesti pojalla oli jotain vikana, tuskin hän muuten olisi noin kalpea. Kaorun sormia syyhysi. Hän ei edes muistanut milloin hänellä olisi ollut jotain näin kaunista käsillä. Siitä oli kauan. Tuskin Kaoru oli edes ikinä halunnut ketään näin paljon. Shiro tosin ei halunnut Kaorua. Sinänsä huono homma.

[Shiro]

Shiro antoi pojan tehdä mitä nyt ikinä tekikin. Miksi hän olisi laittanut vastaan kun toinen näytti olevan ainakin vielä järjissään, eikä käymässä hänen kimppuunsa. Shiro kääntyi sängyllä kyljelleen ja laittoi toisen kätensä suunsa eteen. Mitä ihmettä Kaoru halusi? Hän piteli toisella kädellä vatsaansa, hiusten levittyä tyynylle. Shiro ei halunnut Kaorun koskevan häneen. Hän ei olisi halunnut olla toisen lähellä kun tämä oli niin arvaamaton. Mutta ehkä hän voisi antaa pojalle toisen tilaisuuden.
"Mikset vain päästä minua pois?"
Shiro yhä kyseli pojalta, vaikka ei ehkä saisikaan vastausta. Jos Toki nyt saisi tietää ja ryntäisi huoneeseen, niin mitähän hän tekisi?

[Kaoru]

"Anteeksi, mutta en vain voi. Minä taidan... haluta sinua liikaa." Kaoru virnisti Shirolle, ja käänsi tämän selälleen. Kaoru otti Shiron kädet omiinsa, ja painoi ne sängylle, estäen pakoyritykset. Kun pakotie oli poikki, Kaoru työnsi kasvonsa aivan Shiron naaman eteen.
"En edes muista milloin olisin halunnut jotakuta näin pahasti." Kaoru päästi irti Shiron käsistä ja nappasi sormiinsa pienen tupon tämän hiuksia. Kaoru nuuhkaisi hiuksia ja hymyili epätoivoisesti.
"Tiedätkö miltä se tuntuu...? Haluta, mutta tietää ettei sinua haluta. Koskaan. Kukaan ei halua, kaikki vain hyljeksivät. Miksi? Sen takia, että olet erilainen, vaikka et kuitenkaan ole."

Kaoru painoi kasvonsa Shiron pään viereen. Poika oli totisesti muuttunut. Hän oli jo kaksi kertaa huomannut itsensä vuodattamassa sydäntään tuikituntemattomalle. Ensin Mikeylle, nyt Shirolle. Tosin japaniksi tunteiden kertominen oli helpompaa. Ei tarvinnut miettiä kielioppeja. Sai vain antaa tunteiden tulla. Se tuntui kovin helpottavalta.
Kaoru painoi huulensa aivan Shiron korvan juureen, ja hengitti toisen korvaan lämmintä ilmaa. Tuskinpa Shiro ymmärtäisi miltä hänestä tuntui. Tällä oli poikaystävä joka varmasti halusi Shiroa. Ja varmasti tällä oli omat fanityttönsä, ja -poikansa tässäkin koulussa. Kaorulla ei ollut ketään. Ei ketään joka haluaisi ja pitäisi lähellä.