Kaorun tönö

[Shiro]

Shiro tunsi kuinka hän punastui yhä enemmän ja käänsi päänsä sivulle.
"K-kyllä minä sinut voisin ottaakkin, mutta olen jo Tokin kanssa enkä minä petä häntä. Etkö siltikään voisi olla ystäväni? En usko, että olet niin pahasti hyljeksitty. Minä olen albino ellet ole huomannut."
Kaorun henigtys sai Shiron huohottamaan ja poika sulki silmänsä, jotta saisi itsensä pidettyä kurissa. Hän ei halunnut tätä. Miksi Kaoru vain kiusasi häntä eikä joko päästänyt menemään tai vienyt aikomuksiaan loppuun asti kun kerran noin paljon halusi. Shiro siristeli silmiään ja tunsi olonsa yhä kuumaksi ja huimaavaksi. Hän laittoi kätensä otsansa päälle ja huokaisi.
Hän ei nyt ajatellut selkeästi kun ei estellyt Kaorua. Silmät menivät välillä kiinni ja Shiro joutui aukaisemaan ne yhä uudelleen.

[Kaoru]

'Hmmm? Vai voisit ottaa...' Kaoru näki pienen toivontähden loistavan pimeydessään. Eli Shiro ei siis täysin vastustanut ajatusta. 'Albiino?' Shiro oli ruumiillisesti erilainen, Kaoru henkisesti. Ei kukaan tervejärkinen kaivanut hautoja olemattomalle hautausmaalle. Ohoh, sinne päätyi Mayan ja Kaorun ystävyyssuhde. Lepää rauhassa, jätän puhelimen hautaan jos tulee ikävä. Ai anteeksi, unohdinko jättää puhelinnumeroni?

Kaoru hymyili pienesti ja käänsi Shiron kasvot omiaan kohti. Pienellä liikkeellä Kaoru suuteli Shiroa hellästi, odottaen mitä toinen aikoisi tehdä. Tietysti Kaoru ymmärsi ettei tämä halunnut pettää kultaansa, mutta eihän tämän tarvitsisi tietää tästä? Ei kenenkään tarvitsisi tietää tästä. Ja Kaoru kyllä ryhtyisi Shiron ystäväksi, heti tämän jälkeen.
Kaoru hyväili Shiron poskea sormillaan, ja upotti toisen kätensä pojan silkkisiin hiuksiin. Kyllä, Kaoru halusi Shiroa. Ja Shiro saisi luvan ruveta haluamaan Kaorua. Joko omasta vapaasta tahdostaan, tai sitten Kaoru laittaisi tämän haluamaan. Sen Shiro saisi itse päättää.

[Shiro]

Shiro käänteli päätän sivulta sivulle ja laittoi sormensa hänen ja Kaorun huulten väliin.
"Minähän sanoin, en petä Tokia."
Shiro sanoi painokkaammin, mutta hieman haparoivasti. Miksei hän antanut juoman olla kun se kerran oli maistunut niin oudolta. Nyt hänellä oli alle puolet mahdollisuuksista laittaa pojalle vastaan. Hän läpsäisi tätä toiselle kädelle, joka oli hänen kasvojensa lähellä.
"Etkö sinä ymmärrä?"

Shiro yritti nousta, mutta pienikin nousu tuntui kamalalta jyskyttävältä kivulta päässä, ja Shiro hyvä jos pysyi ollenkaan pystyssä. Hän oli kuitenkin jääräpää ja piti itseään pystyssä työntäen Kaorua taaksepäin rintakehällään. Hän ei haluaisi tämän menevän näin. Ensin hän oli ollut tyhmä ja lähtenyt ulos, sitten hän oli ollut idiootti ja pysähtynyt pojan kohdalle, ja sekopää lopuksi, kun oli mennyt juomaan Kaorun tarjoaman juoman, vain koska se oli kohteliasta ja häntä janotti.
"Anna minun mennä..."

[Kaoru]

Kaoru tuhahti masentuneena tuntiessaan Shiron sormen huulillaan. Olisihan se pitänyt arvata. Olisiko Kaorun pitänyt laittaa enemmän alkoholia juomaan? sitten Shiro olisi varmasti sammunut suoraan siihen sängylle. Miksi Kaoru ei koskaan saanut haluamaansa?! Hän oli niin kyllästynyt pyytämiseen, ja toisen mielen mukaan tanssimiseen. Kaorusta ei koskaan ollut muuhun. Nyt hän oli muuttunut. Enää hän ei kuuntelisi muita. Tai kuuntelisi, mutta ei tekisi kaikkea mitä pyydettiin. Kaoru oli oppinut, että haluamaansa ei saatu vain odottamalla. Piti tehdä jotain asian eteen.

Kaoru tiesi kyllä edenneensä väärin Shiron suhteen, mutta nyt oli enää turha perua puheitaan. Hän oli mennyt jo liian pitkälle, ja Shiro tulisi varmasti vihaamaan häntä muutenkin. Miksei hän siis veisi juttua kokonaan loppuun saakka?
"En ymmärrä. Ehkä haluat opettaa minut ymmärtämään? Mitä sitoutumista tai rakkautta? En tiedä edes miltä tuntuu pitää todella toisesta romanttisessa mielessä. Tai, nyt ehkä jonkin verran." Kaoru työnsi Shiron törkeästi takaisin sängylle, ja kapusi hajareisin tämän päälle. Vaikka Kaoru ei paljoa painanutkaan, niin kyllä tämä pitelisi Shiroa ainakin hetken. Vastausta odottamatta Kaoru suuteli Shiroa kovakouraisesti, ja otti tämän kasvot käsiensä väliin.
"Tiedän, että tulet vihaamaan minua tämän takia."

[Shiro]

Shiro huudahti kun Kaoru työnsi hänet takaisin. Tämän sitten suudellessa häntä, Shiro yritti pitää suunsa kiinni, mutta turhaan. Hän oli liian humalassa. Rimpuillen Shiro heilutteli jalkojaan ja yritti saada käsiään vapaaksi.
"Minä en vihaa sinua. Olen surullinen ja pettynyt sinuun. Luulin, että haluat olla ystäväni."
Shiro yritti puraista poikaa käteen, jotta saisi päänsä irti toisen otteesta. hän ei halunnut Kaorun tekevän sitä virhettä. Shiro ei halunnut tässä käyvän näin. Miksei Kaoru voinut vain hyväksyä, sitä, että Shiro oli jo varattu? Hiukset rivät meinanneet pysyä narussa ja ne irtoilivat sieltä vapaiksi yksitellen. Shiro ei mahtaisi toiselle mitään. Hän voisi vain yrittää kestää.

[Kaoru]

Auts, Shiro oli satuttanut Kaorua. Toisaalta, ei tämä ollut uusi tunne pojalle. Pettynyt? Kaikki olivat pettyneitä Kaoruun. Tai jos eivät olleet, tulisivat jossain vaiheessa pettymään.
"Minä haluankin, mutta... En osaa." Kaoru käänsi katseensa pois Shirosta. Dorine oli ensimmäinen ihminen joka oli ikinä halunnut olla Kaorun ystävä. Kukaan muu ei ollut ikinä edes halunnut. Ja nyt Shiro halusi? Vai halusiko?

Kaoru kaatui Shiron päälle makaamaan ja jäi siihen. Hän päästi irti Shiron käsistä. Poika saisi kyllä rimpuiltua itsensä pois jos halusi. Ei Kaoru tätä raiskaisi. Hän ei pystyisi siihen. Ei niin millään, vaikka yrittikin kovasti. Shiro oli kaunis, ja se oli varmasti suurin syy Kaorun käyttäytymiseen. Mutta jos tämä tahtoi olla Kaorun ystävä? Silloin asiaa pitäisi katsoi kokonaan uusiksi.
"Tahdotko sinä minusta ystävän?" Kaorun ääni värähti hieman ja poika käänsi päänsä Shiron korvanjuureen. Shiron hiukset kutittelivat Kaorun kasvoja, ja pojan oli pakko hymyillä hieman. Jos Shiro tosiaankin haluaisi hänestä ystävän... Kaoru ei kuitenkaan uskaltanut odottaa liikoja. Hän oli joutunut pettymään liian monta kertaa. Aina hänet oli jätetty yksin, jopa lupausten jälkeen.

[Shiro]

"Sitähän minä olen tässä sanonut jo monta kertaa. Sinä olisit minun ensimmäinen ystäväni, jos siihen suostut."
Shiro huomasi Kaorun ainakin vähäksi aikaa luovuttaneen. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään, jottei poika luulisi hänen haluavan tästä kauas. Ehkä hän oli vihdoinkin saanut toisen ymmärtämään, että Shiro oli aina halunnut olla tämän kanssa ystävä. Jos Shiro nyt saisi toisen ymmärtämään, niin ehkä tästä voisi tullakkin jotai järkevää ja Kaoru päästäisi hänet menemään.
"Kaikki tarvitsevat ystävän, eikö totta? Minulle olisi kunnia ja ilo olla ystäväsi."
Shiro vielä yritti, jotta Kaoru varmasti ymmärtäisi, eikä tekisi sitä mitä oli ollut tekemässä.

[Kaoru]

Kaoru naurahti epäuskoisena ja nosui käsiensä varassa ylemmäs. Poika katseli Shiroa mietteliäänä. Shiro ei näyttänyt siltä, että valehtilisi. Toisaalta, näyttivätkö enkelit koskaan pettureilta? Eivät. Kaoru ei osannut lukea Shiroa. Kaoru ei kuitenkaan uskonut siihen, että tämä todella halusi olla hänen ystävänsä. Eihän kukaan halunnut. Kaorulla meni niin kauan siihen, että hän oppi luottamaan toiseen, ja kun tämä oli oppinut, hänet olikin jo jätetty yksin. Ja Kaorulla oli jo ystävä. Hänellä oli Dorine - tyttö johon hän oli valmis luottamaan melkeinpä kaikessa.

"Kyllä, se on totta." Kaoru hymyili Shirolle ja kohottautui takaisin istumaan tämän haarovälin päälle. Mahtoi tuntua epämukavalta. Saada nyt tuikituntematon ensitapaamisella kimppuun. Hetken Kaoru mietti hyödyntävänsä kerrankin laatikossa homehtuvia käsirautoja, mutta siihen poika tuskin alentuisi. Shiro oli lukittuna hänen asuntoon. Kukaan ei tulisi auttamaan. Shirolla ei pahemmin ollut vaihtoehtoja. Kyllähän tämä vastaan voisi laittaa, ja varmasti laittaisikin.
"Minulla on jo ystävä. En kuitenkaan oppisi luottamaan sinuun. Näytät liian viattomalta." Kaoru lukitsi Shiron kädet yhdellä kädellä, ja työnsi toisen tämän tiukan paidan alle. Hitaasti Kaoru lähti hivuttamaan paidan helmaa ylemmäs.

[Shiro]

Shirosta saattoi nähdä kuinka hän oli todella pahasti peloissaan. Kaorulle siis riitti yksi ystävä. Pojan sitten vangitessa hänen kätensä uudestaan Shiro yritti uudestaan irti ja nyt hieman suuremmalla voimalla kun asia oli mennyt vakavaksi. Hän katsoi kauhuissaan kuinka toinen nosti hänen paitaansa ja punastui suuresti kun Kaoru kosketteli häntä.
"Minä.....halusin vain olla ystäväsi."
Shiro sanoi ja tunsi silmiensä kostuvan. Ei siksi, että hän oli pettynyt ystävän hankkimis yritykseensä, vaan sen takia, että hän pettäisi nyt Toki tavalla johon hänellä ei ollut sananvaltaa ollenkaan, eikä ainakaan voimia. Hänellä kävi mielessä jos hän alkaisi huutamaan.
"Joku tulee jos huudan."
Shiro uhkaili Kaorua ja katsoi tätä edelleen pyytävästi. Miksei hän voisi vain päästä pois?

[Kaoru]

Kaoru hymyili pirullisesti Shirolle ja painoi lantiotaan tämän lantiota vasten.
"Enpä usko, että tulee. Kai tiedät, että tänään on perjantai? Koulu on loppu. Missä luulet koko koulun olevan? Ei ainakaan homehtumassa asunnolla neljänseinän sisällä. Varsinkaan kun ilmakin on näin kaunis. Kukapa ei haluaisi viimeistellä rusketustaan talven varalle?"
Kaoru jätti Shiron vatsan hyväilyn rauhaan, ja päätti siirtyä suoraan paremmille apajille. Poika ujutti kätensä Shiron lantiolle, ja alkoi leikkiä tämän housujen reunalla. Vetoketju näytti houkuttelevalta, eikä Kaoru voinut vastustaa itseään. Poika veti vetoketjun auki ja laski hieman Shiron housujen reunaa. Alla oleva näky miellytti poikaa totisesti.

Shiron oli myöhäistä anella armoa. Kaoru oli jo saanut pienen maistiaisen poikaa, ja oli pitänyt kokemastaan. Myös Kaorun alakerta oli samaa mieltä. Ja niin tulisi olemaan Shironkin. Kaoru hyväili toisen penistä alushousujen läpi ja päästi irti tämän käsistä. Toisen kätensä Kaoru työnsi Shiron paidan alle, piiloon pojan huitovia käsiä. Ja ties vaikka Shiro antaisi Kaorulle sopivan tilaisuuden riisua tämän paidan. Näin se olisi huomattavasti helpompaa.
Kaoru painoi itsensä voimakkaammin Shiron päälle, pitäen tämän näin aloillaan. Kyllähän poika voisi raapia ja hakata Kaorua, mutta Kaorusta oli jo muutenkin tullut melkoisen immuuni ruumiilliselle väkivallalle joten tuskin toisen yrityksistä olisi mitään hyötyä.

[Shiro]

"Älä....älä tee sitä!"
Shiro löy täydellä voimalla Kaorua poskelle ja katsoi tätä silmiin itkuisen näköisenä. Hän tarttui pojan käteen, joka oli hänen paitansa alla ja yritti saada sitä sitten pois.
"Päästä minut menemään!"
Shiro oli päättänyt ettei vielä alkaisi nostamaan mekkalaa, vaikka huutaminen olikin vain muutaman sekunnin päässä. Kaorun sitten hyväillessä hänen penistään, Shiro ähkäisi ja yritti pokaista poikaa jalallaan, mutta tuloksetta. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin ja pompulaa korvaava naru oli irronnut hiuksista. Shiro tunsi itsensä likaiseksi. Hän häpesi itseään. Tämän jälkeen hän ei menisi lähellekkään Kaorua, se oli täysin varmaa.
"Anna minun mennä!"
Hän yritti yhä saada pojan kuuntelemaan järkeä, vaikka ei uskonutkaan sen tehoavan. Hänen pettymyksensä alkoi muuttua vihaksi ja suuttumukseksi. Tarttuen Kaorun toiseen käteen joka oli hänen housuissaan, Shiro yritti purra sitä, jotta toinen ymmärtäisi pysyä poissa.

[Kaoru]

Kaoru ei huomioinut toisen riehumista mitenkään. Poika jatkoi Shiron hyväilyä masentunut ilme kasvoilla. Tämä ei ollut hauskaa, mutta Kaoru teki tätä silti. Oli tehnyt ennenkin. Edes Shiron kyyneleet eivät saaneet häntä lopettamaan. Tuskin mikään enää saisi.
Kaoru nosti itseään sen verran, että sai hivutettua Shiron housut pois. Toinen saisi vaikka paiskoa häntä televisiolla päähän jos halusi. Lyöminen eikä pureminen, niistä ei ollut mitään hyötyä Kaorua vastaan. Eiköhän Shirokin sen tajuaisi jossain vaiheessa.

Kaoru liu'utti itseään alemmas Shiron keholla, istuen nyt tämän reisien päällä. Poika ujutti kätensä tämän alushousujen sisään, ja hyväili toisen penistä, vastalauseista huolimatta. Hän oli menettänyt mahdollisuutensa ystävystyä Shiron kanssa silloin kun tämä oli pysähtynyt ja tervehtinyt häntä. Joten, periaatteessa Shiro saisi syyttää itseään siitä, että oli tässä tilanteessa.
Kaoru ei edes vaivautunut katsomaan Shiron kasvoja. Tai oikeastaan hän ei halunnut. Pelkäsi liikaa. Pelkäsi menettävänsä itseillintänsä. Shiron olisi paras vain suostua osaansa, tai Kaoru joutuisi käyttämään rajumpia otteita. Se riippuisi aivan Shirosta.

[Shiro]

"Päästä irti!"
Shiro ei antaisi tämän pojan päästä häneen. Hän ei antaisi tämän liata häntä. Tuntiessaan sitten housujensa lähtevän, shiro pidätteli huutoaan ja käänsi katseensa pois. hän kuitenkin jatkoi Kaorun hakkaamista ja rimpuili niin pahasti kuin vain kykeni. Hän ei sulattanut tällaista.
"Sanoin, että päästä irti!!"
Saatuaan nostettua itseään hieman ylös, Shiro iski päätään Kaoruun niin monta kertaa, kuin vain jaksoi ja kykeni. Hän laittaisi vastaan pahemmin kuin koskaan. Miksi näin kävi, kun hän oli yrittänyt saada toisesta ystävän? miksi hänen piti olla sellainen kuin oli? miksei Shiro voinut olla ruma ja epäviehättävä?

[Kaoru]

Kaoru huokasi ja vetäisi kätensä irti Shirosta. Poika nosti kätensä sivuille rauhanmerkiksi. Hän oli saanut tarpeekseen toisen taistelusta. Pienen rauhoittumisen jälkeen Kaoru nappasi Shiroa käsistä ja painoi tämän voimalla takaisin sängylle. Kaoru olisi varmasti huomenaamulla aivan mustelmilla tämän seurauksena.
"Tyytyisit vain osaasi." Kaorun ääni oli kylmä ja tämä mulkaisi Shiroa pahasti. Miksi Shiron oli vain niin vaikeaa suostua?

Kaoru pudisteli päätään niin, että hiukset valuivat silmien eteen. Hän halusi Shiroa aivan liikaa. Miksi toisen piti olla tälläinen? Miksei Kaoru koskaan saanut mitään mitä halusi! Eikö Jumala tosiaankaan koskaan kyllästyisi kiusaamaan pientä maan asukkia?
"Minä vain tahdon kerrankin jotain mitä toivon. En ole ikinä saanut mitään..." Kaoru puri huultaan. Hänen teki mieli vain heittäytyä siihen Shiron päälle ja itkeä koko sydämensä. Kaoru halusi vain läheisyyttä.

[Shiro]

"Minä olen jo varattu, etkö sinä voi jo uskoa. Etsi itsellesi oma!"
Shiro yritti riuhtoa käsiään irti ja nousta, mutta Kaoru oli liian vahva. Hän ei pitänyt pojan äänensävystä eikä tämän ilmeestä. ties mitä Kaoru suunnitteli. Shiro oli luullut näkevänsä käsiraudat jossakin pojan huoneessa ja pelkäsi, että tämä ottaisi ne käyttöön. silloin hän ei voisi tehdä mitään.
"Anna minun mennä."
Shiro pyysi uudelleen ja potki jaloillaan, yrittäen nostaa Kaorua pois päältään kohottamalla alaselkäänsä. Se olisi yksi tapa, ellei toinen sitten vain innostuisi siitä enemmän.
"Toki kaipaa minua..... anna minun kuulua vain hänelle."
Jos puhuminen oli ennenkin toiminut, niin mikei se toimisi nytkin. Shiro halusi pois. Hän halusi kuulua vain Tokille. Jos Kaoru nyt ajattelisi järkevästi, eikä keksisi mitään tyhmää... niin...