Kaorun tönö

[Kaoru]

"Ihmistä ei voi omistaa..." Kaoru muisteli kuulleensa jonkun sanovan tuon hänelle joskus. Kauan sitten. Taisi olla Takuton aikoina. Silloin kun Kaoru oli oikeasti uskonut, että voisi joskus jopa rakastaa jotakuta. Pieni poika oli saanut hänet uskomaan parempaan. Mutta ei sekään ollut kestänyt, Kaorun tyhmyyden takia. Kaoru vaan ei koskaan oppinut virheistään. Ei niin koskaan.

Kaoru hengitti muutaman kerran syvään ja irrotti kätensä. Poika riisui tiukan t-paitansa, ja heitti sen lattialle. Poika taivutti itseään taaksepäin ja vetäisi pöydän laatikon auki. Käsiraudat odottivat kiltisti paketissa. Kaoru virnisti pervosti ja avasi paketin. Käsiraudoissa oli punaiset pörröpehmusteet. Ja onneksi Kaorun sängyn pääty koostui paksuista metalliputkista. Virnuillen Kaoru kääntyi takaisin Shiron puoleen ja nappasi pojan toisen käden kiinni rautaan.
"Joko suotut suosiolla osaasi, tai sitten joudun oikeasti pakottamana sinut."

[Shiro]

"En koskaan."
Shiro sanoi ja kääntyi puraisemaan Kaorua uudestaan kädestä. hän myös tarttui vapaalla kädellään poikaan ja alkoi rimpuilemaan jälleen kerran. Hän ei halunnut tätä. Mitä Shiro sanoisi Tokille? Mitä hän sanoisi kenellekkään. Hän ei voinut valehdella toiselle pojalle. Kyyneleet alkoivat uudestaan tulemaan shiron silmiin, hänen tuijottaessaan Kaorua vihaisesti ja loukkaantuneesti. Ei menisi kauaa kun Kaoru saisi kaikki hänen vaatteensa pois. Shiro kääntyi uudelleen poikaan päin ja sylkäisi.
"En koskaan tee sitä vapaaehtoisesti."

[Kaoru]

"Et siis jätä minulle vaihtoehtoja." Kaoru tarttui Shiron toiseenkin käteen, ja kiinnitti käsirautojen toisen puolen tähän käteen. Ketju oli tukevasti rautatangon takana, joten Shiron kädet oli lukittu nyt. Jalat Kaoru kyllä pystyisi hoitamaan.
Kaoru katsoi virnuillen vastustelevaa poikaa ja siirsi kätensä tämän alushousuille. Ei tarvittu kuin muutama harkittu liike ja Shiro makasi sängyllä alaruumis kokonaan paljaana.

Kaoru antoi itsensä nautiskella näystä. Shiro tosiaankin oli kelpo, monelta kannalta. Kaoru virnisti pirullisesti ja laski päänsä toisen miehuuden tasolle. Kaoru katsoi Shiroa vaativasti silmiin. Jos pojalla alkaisi seistä, se johtuisi todennäköisesti pelosta. Tuskin poika tulisi nauttimaan käsittelystä. Kaorulle kuitenkin riitti, että hän itse nauttisi. Eihän muilla ollut ennenkään ollut väliä.
Kaoru painoi huulensa toisen penistä vasten ja nuolaisi sitten sitä. Kaoru odotti mielenkiinnolla Shiron reaktiota.

[Shiro]

Shiro punastui ja riuhtaisi oikein kunnolla Kaorun käydessä alhaalla. Hän huusi ja jatkoi käsiensä riuhtomista, samalla kun yritti potkia poikaa. Hän tunsi pienen seisokin ja sulki silmänsä. Isommat kyynelvirrat saivat tilaa tulla hänen silmistään ja Shiro huusi. Hän ei lopettaisi huutamista, niin kamala kokemus se hänelle oli. Miksi? Sitä sanaa Shiro toisti mielessään yrittäessään päästä pois.

Hän halusi pois ja heittelehti sängyllä puolelta toiselle. Hiukset olivat hänen kasvojensa edessä, ja tyyny oli märkä hänen kyyneleistään. Shiro vihasi itseään. Hän vihasi itseään, koska oli nyt pettänyt Tokin. Kilinä vain kuului hänen korviinsa kun hän tempoili käsillään kahleissa.
"Päästä pois...."
Hän nyyhkytti ja huusi uudelleen. Hyvällä tuurilla Kaoru tulisi kuuroksi. Jos huutaminen yhtään auttaisi, jatkaisi Shiro sitä vaikka koko sen ajan, kun poika piti häntä täällä.

Shiro tunsi vihaavansa Kaorua. hän tiesi vihaavansa tätä ties kuinka paljon.

[Kaoru]

Kaorun käsi ponnahti Shiron suun eteen tämän alkaessa huutaa. Kaiken varalta. Eihän sitä koskaan tiennyt kuka sattui kävelemään huoneen oven ohi.
"Minä en päästä sinua pois, usko jo," Kaoru sihahti hampaidensa välistä. Miksi pojan piti olla noin vaikea? Mikä nätimmin Shiro käyttäytyisi, sitä nopeammin tämä pääsisi pois. Oliko se vaikea ymmärtää. Kaoru jätti toisen kätensä Shiron suun eteen, varoen antamasta toiselle tilaisuutta purra häntä. Sen hän oli oppinut. Toinen käsi vaelsi takaisin Shiron penikselle, joka oli kuin olikin hieman heräillyt.

"Tai oikeastaan. Huuda niin paljon kuin sinusta lähtee, ei sillä ole väliä." Kaoru riuhtaisi kätensä toisen naamalta ja hinasi itsensä toisen peniksen luo. Kaoru jatkoi peniksen nuolemista hymyillen, ja otti tämän pian kokonaan suuhunsa. Samalla Kaoru siirsi kummankin kätensä Shiron selän alle, ja hivutti ne tämän takapuolelle. Onneksi Shiro ei tosiaankaan ollut tyttöä vahvempi, muuten Kaoru olisi ollut hätää kärsimässä.
Kaoru hyväili Shiron takapuolta, jatkaen samalla toisen peniksen maistelua. Siitä olikin kauan kun Kaoru oli viimeksi harrastanut seksiä miehen kanssa. Siltikin Kaorulla oli jekku jos toinen takataskussa muistissa. Hän ei ollut unohtanut mitään.

[Shiro]

Shiro ymmärsi, ettei huutaminen auttaisi mitään ja piti katseensa poispäin käänettynä. Hän riuhtoili vähän väliä ja koitteli käsiään, mutta pian kaikki voimat loppuivat ja Shiro uskoi siihen, ettei todellakaan pääsisi pakenemaan. Siinä hän vain makasi ja antoi toisen tehdä mitä ikinä tekisi. Välillä liikutellen käsiä, muuten Shiro ei laittanut vastaan. Albino oli sulkenut mielensä tältä tapahtumalta ja yritti unohtaa kaiken, keskittyen vain yhteen asiaan....Tokiin. Hänen katseensa oli eloton ja välinpitämätön. Teki Kaoru mitä hyvänsä, Shiro ei enään välittäisi, vaikka alakerta saattaisikin vastata.

Sisimmissään Shiro inhotti, eikä hän kestänyt tätä ollenkaan. Parhaiten siitä pääsi yli vain unohtamalla. Lopulta kädetkään eivät kilistelleet kahleita, vaan roikkuivat löysinä. Shiro ei enään jaksanut, niin fyysisesti kuin henkisestikkään. Hänet oli murrettu ja hän oli jo mennyt sen verran palasiksi, että saattoi muistuttaa elotonta nukkea.

[Kaoru]

"Hmm?" Kaoru kohotti päätään kun huomasi Shiron lopettaneen vastustelun. Tämä oli selvästikin luovuttanut. Tylsää. Tästä menisi kaikki maku kun toinen ei olisi mukana, eikä enää edes laittaisi vastaan.
Kaoru kohottautui istumaan, ja vetäisi kätensä pois Shiron alta. Poika katsoi pitkään Shiroa arvioivasti. Alkaisiko hän taas kerran purkaa sydäntään? Tuskin Shiro ymmärtäisi, saati sitten edes kuuntelisi. Tämä näytti olevan sen verran pois tolaltaan. Eikä Kaorua huvittanut.

Kaoru ponnisti pois Shiron päältä ja käveli pöytänsä eteen. Annetaan nyt herra kauniille pieni lepotauko. Alkaa ehkä uskoa parempaan. Kaoru avasi toisiksi ylimmän laatikon ja kaivoi sieltä vanhan näköisen tuubin. 7/2008 Oho, tökötti oli vielä voimassa! Kauru virnisti ikkunalle ja kääntyi takaisin Shiron puoleen, nojaillen pöytään. Poika tunsi kyllä oman seisokkinsa, ja se varmasti näkyikin komeasti tiukkojen farkkujen läpi. Kaoru puri huultaan, jotta olisi oikeasti antanut toiselle pienen hengähdystauon.

[Shiro]

Shiro heräsi kuin transsista ja huomatessaan, ettei Kaoru ollut hänen päällään, poika alkoi uudestaan riuhtoa ja sai itsensä puoliksi ylös. Hän katsoi vihaisena ja jäätävästi edessään olevaa poikaa, josta oli nyt tullut hänen vihamiehensä. Hän yritti saada käsiään pois ja ne olivatkin jo ihosta hankautuneet rikki, Shiron ponnistelujen takia.
"Päästä minut pois, jumalauta!"
Hän vaatisi samaa asiaa niin monta kertaa kuin mahdollista.

Pian eivät kädet kestäisi riuhtomista, se oli varmaa se. Shiro veti jalkansa koukkuun eteensä, ja olisi valmis potkaisemaan Kaorua kun tämä tulisi lähemmäksi. Shiro aikoi päästä pois vaikka joutuisi tekemään mitä. Hyppäämään ikkunasta ulos.

[Kaoru]

Kaoru naurahti hellästi ja käveli Shhiron taakse, niin ettei tämä voisi potkia häntä. Tököttituubi lensi sängylle ja Kaoru kietoi kätensä Shiron ympärille.
"Kerrohan... Miksi ihmeessä minun pitäisi päästää sinut?" Kaoru näykkäisi pienesti Shiron korvaa ja siirsi tämän hiuksia pois kasvoilta - vaikka poika näyttikin syötävän suloiseltia itkuisine silmineen ja hiukset kasvoilla.
Kaoru kiersi Shiron vierelle ja tarttui kiinni tämän jaloista. Onneksi Kaorulla oli sen verran lihaksia, ettei Shirosta ollut vastustajaksi.
"Ja minä kun vaivauduin jopa helpottamaan oloasi..." Kaoru nappasi sängyllä lojuneen tuubin käteensä ja kiersi korkin auki.
"Oletkos koskaan nähnyt tälläistä? Ihan kätevää tavaraa..."

[Shiro]

Shiro katsoi Kaorua inhon ja vihan sekoituksen vallassa. Hän ei halunnut, että tämä koskisi häneen. Hän ei halunnut, että tämä oli hänen lähellään. Hän ei halunnut, että Kaoru edes puhui hänelle.
"Päästä..minut...pois."
Shiro sanoi painokkaasti, yhteen purtujen hampaidensa välistä.

No... kohta hän voisi taas mennä siihen olemattomaan maailmaan, jossa hänellä oli vain Toki. Hän pakenisi sinne joka kerta kun Kaoru alkaisi tekemään jotakin. Shiro antaisi Tokin kuulla tästä, vai antaisiko? Hän ei osannut valehdella ja tiesi pojan kuitenkin joskus tietävän. Mitä Trezen sanoisi? Molemmat suuttuisivat viimeisen päälle. Mutta miten Shiro voisi enään katsoa Toki silmiin tämän jälkeen? Miten hän voisi edes olla pojan kanssa, kun nyt Kaoru raiskasi hänet.

[Kaoru]

"Aiotko kertoa.. hmm, Tokiko hän oli?" Kaoru puheli itsekseen. Poika kiersi tuubiin korkin uudelleen ja avasi sen taas. Ja kiinni uudelleen. Kyllä, Kaoru oli omalla tavallaan hermostunut. Ehkä hänen olisi vain pitänyt ruveta Shiron ystäväksi? Olisi saattanut olla mukavaa saada lisää ystäviä. Pystyisikö Dorine yksinään täyttämään Kaorun tarpeet? Eikö hän tosiaankaan tulisi koskaan saamaan miehistä näkökulmaa asioihinsa? Ei sillä, että Dorin näkökulmissa olisi mitään vikaa. Se oli mukavaa, että joku kuunteli ja kertoi omistakin ongelmistaan. Oli hauskaa, että oli joku johon luottaa ja joka luotti.

Kaoru naurahti ivallisesti, ja veti jalkansa koukkuun lähelleen. Poika kietoi kätensä jalkojensa ympärille ja painoi päänsä polviin. Kaoru rupesi nauramaan hysteerisesti ja oli lähellä ettei poika pudonnut sängyltä.
"Sinä totisesti näytät kärsivältä!" Kaoru nosti päänsä ja katsoi pienesti hymyillen Shiroa. Poika kohotti kätensä ja pyyhkäisi Shiron poskelta kyynelvanan.

[Shiro]

Shiro kiskaisi päätään kauemmaksi ja katsoi Kaorua ärsyyntyneesti. Poika oli vielä vasta leikkinyt hänen kanssaan, mutta ei siltikään päästänyt Shiroa menemään. Kuinka kauan hänen pitäisi kestää tätä ennen kuin Kaoru olisi tosissaan? Päästäisikö poika Shiron varmasti sen jälkeen vai oliko tällä muutakin mielessä?
"Jos kerron, niin mitä se sinua liikuttaa. Varo vain ettet kohta itse näytä kärsivältä."
Shiro uhkasi ja yritti virnistää pirullisesti saadakseen myös itseensä hieman luottamusta.

Shiro ei voinut ymmärtää miksi Kaoru oli tuollainen. Albino siis näytti liian viattomalta, että häntä voisi uskoa? Pojan leikkiessä korkilla, Shiro katseli ympärilleen ja mietti. Mitähän hän voisi tehdä jotta saisi itsensä heivattua irti ja ulos, ennen kuin Kaoru pääsisi tosi toimiin. Käsiraudat eivät hievahtaisikaan, vain Shiro kärsi niistä. Vielä kerran kokeiluksi hän kiskaisi niitä oikein kunnolla ja sain huudahtaa kivusta. Murahtaen ärsyyntynesti, Shiro halusi vain potkaista poikaa oikein kunnolla.

[Kaoru]

Kaoru tuhahti tympääntyneenä ja käänsi Shiron kasvot itseään kohti. Kyllä se liikutti Kaorua, tosin ei niin paljon kun hän olisi toivonut. Sehän olisi Tokin ja Shiron ongelma. Mitäs menivät kiintymään toisiinsa. Elämä vapaana oli paljon helpompaa. Vaikka Kaoru ei tulisi koskaan saavuttamaan omaa vapauttaan, hän halusi silti tavoitella sitä.
"Oletko koskaan miettinyt saako kuoleman jälkeen vihdoinkin olla vapaa?" Kaorun ääni värisi pienesti. Poika oli menettämässä itsehillintäänsä.
"Minä tahtoisin niin kokeilla... miltä tuntuu olla vapaa..." Kaoru katsoi Shiro silmiin ja hymyili tälle pienesti. Ehkä Kaoru vaan purki omaa vapaudenkaipuutaan Shiroon. Jos Kaoru ei saanut olla vapaa, ei saanut kukaan muukaan. Niin peli oli aina mennyt. Jos Kaoru ei saanut jotain, teki poika selväksi ettei kukaan muukaan saanut saada. Kaoru ei osannut rakastaa, joten miksi joku muu muka osaisi? Mitä ideaa oli toisessa roikkumisessa? Siinähän vain menetti osan itseään ja omaa valtaansa. Pitäisi kuunnella toisen mielipiteitä.

"Tiedätkös, olen miettinyt ehkä normaaliakin useammin että miltä oikeasti tuntuisi kuolla. Oletko sinä koskaan kokeillut? Se on mukava tunne... " Kaoru kallisti päätään ja hymyili itsekseen. Kyllä, kuolema oli mukava asia. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen, kerta kun Kaoru leikitteli ajatuksella. Kapuaisi ikkunaan, antaisi tuulen viedä mukanaan. Putoasi. Putoasi. Ei koskaan pääsisi maahan, koska ei ollut maata mihin pudota. Jossain vaiheessa saattaisi pudota joko pehmeälle pumpulipilvelle, ja tajuta päässeensä taivaaseen. Tai sitten iskeytyisi kovaan kiveen ja tajuaisi, että se ei loppunutkaan. Siinä oli mahdollisuutta vaikka mihin. Kaorun kohdalla vastassa olisi kova kivi. Jumala, tai Joulupukki, ei antaisi hänen päästä niin helpolla.

[[Se rupee angst. >.<'']]

[Shiro]

Shiron viha muuttui peloksi hänen kuunnellessaan Kaorun höpinöitä. Hän halusi pois ja nopeasti!
"M-minä en tiedä."
Shiro sanoi hiljaa ja meni toisesta niin kauas kuin vain mahdollista. Nyt Kaoru oli sitten alkanut kertomaan hänelle ongelmistaan ja unohtanut, että Shiro oli puoliksi alastomana ja vieläpä kiinni pojan sängyssä.

Tekisi toinen vain mitä oli tekemässä ja päästäisi Shiron menemään. Jos hän pääsisi irti sen jälkeen kun Kaoru olisi tosissaan raiskannut hänet, niin jos poika ei antaisi hänen lähteä, kyllä Shiro olisi valmis hyppäämään vaikka ikunasta. Kuolisi hän tai ei, sillä ei olisi merkitystä. Kunhan hän pääsisi pois Kaorun luolta. Shiro ei voisi ikinä enään edes koskea Tokiin. Hän tunsi itsensä niin likaiseksi, ettei suihkukaan varmasti auttaisi. Ehkä olisi parempi, että hän vain hyppäisi ikkunasta ja tulisi sitten aaveena kertomaan pojalle millaista oli kuolla, jos hän kuolisi. Tai sitten Shiro menisi koomaan ja viettäisi siinä koko loppuelämänsä.

[Kaoru]

"Niinpä. Eihän kukaan tiedä sitä." Kaoru virnisti leveästi. "Siksihän se onkin niin jännää. Kuvittele nyt jos joku osaisi kertoa mitä oikeasti tapahtuisi kuoleman jälkeen. Pelkäisikö ihminen silloin kuolemaa? Jos tietäisi että sen jälkeen pääsee leikkimään pumpulipilvillä rakkaidensa kanssa..." Kaorulla tosin ei ollut rakkaita joiden kanssa leikkiä pilvillä. Ehkä siskon kanssa. Ja Dorinen. Toisaalta, Kaoru ei halunnut, että varsinkaan Dorine kuolisi. Kaoru todennäköisesti kuolisi nuorena, joten hän ei haluaisi Dorinea mukaan. Dorine saisi elää, Kaoru leikkisi yksin pumpulipilvillä. Lähettelisi tytölle pehmeitä hyvänyönsuukkoja pilven reunalta.

Shirosta hän ei tulisi todennäköisesti kuulemaan mitään enää, joten olisi ihan sama päästäisikö hän pojan nyt vai kohta. Toisaalta, oven ollessa lukossa, Kaoru oli melkeinpä varma että albiino oli valmis hyppäämään ikkunasta. Ja sitä Kaoru ei halunnut. Ei lisää murhia Kaorun listalle. Viattoman pojan maine menisi jos hän hankkisi vielä yhdenkin murhasyytteen tai rettelöinnin. Sen takia Kaoru olikin tullut Ranskaan. Täällä kukaan ei tuntenut häntä, joten kenelläkään ei ollut syytä vihata häntä. Entä jos Shiro kertoisi mitä hän teki? Hänet potkittaisiin todennäköisesti ulos koko koulusta ja hän joutuisi palaamaan Japaniin, ja ottamaan päälleen murhaajan tittelin. Oli mukavaa viettää lomaa siitä.

Kaoru ponnisti ylös sängyltä ja käveli keittiöön. Pieni rohkaisuryyppy tekisi hyvää, nyt kun ei ollut tupakkaakaan millä voisi tuhota itseään. Kaoru ei pärjännyt kauaa tuhoamatta itseään, tai jotakuta toista. Kyllä alkoholi tuhoaisi tarpeeksi monta aivosolua. Ehkä Kaoru lakkaisi ajattelemasta? Kaoru kaivoi puolillaan olevan viinapullon kaapista ja kiersi korkin auki. Poika kulautti hörpyn pullonsuusta ja palasi makuuhuoneeseen.
Kaoru istahti takaisin Shiron viereen ja otti toisen hörpyn pullosta. Pää sekaisin ei tarvitsisi ajatella. Voisi vain nukkua päättymätöntä valveunta.