Shiron asunto

[Shiro]

"Se ei olisi ratkaissut muuta kuin omat ongelmasi. Olisit kuollut ja mitä sitten? Jättänyt jälkeesi pelkkää tuskaa ja surua ehkä enemmän kuin nyt. Sinua kaivattaisiin enemmän kuin nyt. Tuottaisit paljon enemmän tuskaa sillä tavalla." Painaen päänsä polviin ja hieroen ohimoitaan, Shiro sulki vuotavat silmänsä ja yritti keskittyä pitämään Shirocon poissa. "Kai sinä ymmärrät tuottavasi tuskaa myös heille? Erotat meidän lisäksemme myös heidät. Sinulla ei ole siihen oikeutta, vaikka sinun ruumiisi tuo onkin ja sinun elämäsi." Huone oli pimeänä, sillä Shiro ei pitänyt valoja päällä muulloin kun aivan pimeällä. Hento nuudelin tuoksu leijui asunnossa, sillä albino oli ehtinyt syödä sitä ennen Tokin tuloa. "Minä en vihaa sinua, vaikka juuri nyt haluaisin. Minulla ei ole siihen sydäntä." Shiro laittoi uudestaan hiuksiaan korvansa taakse ja mietti.

Uskaltaisiko hän kertoa Tokille Kaorusta. Oli kyllä samantekevää kertoisiko hän vai ei, nyt kun Toki oli päättänyt jättää hänet. "Tiedätkö Kaoru nimisen pojan? Olemme hyviä ystäviä ja hän onkin ainoa ystävä, joka minulla on. Ennen kuin meistä tuli ystäviä, tai ainakin minä ajattelen häntä ytävänäni, Kaorun pää ajatuksena oli minun raiskaamiseni." Huokaisten syvään, Shiro riisui paidan päältään ja käänsi selkänsä Tokille, irroittaen samalla ranteissaan olevat siteet, jotka näyttivät hikinauhoilta, mutta olivat ohuempaa kangasta. "Hän nappasi minut käytävältä ja piti minua huoneessaan ovet lukossa. Kaoru ei kuitenkaan tehnyt aikomuksiaan loppuun, mutta tunsin pettäneeni sinut ja oloni oli niin likainen. En halunnut silloin kertoa sinulle, sillä pelkäsin sinun itsesi puolesta ja samoin Kaorun puolesta. Suojelin meitä." Halaten itseään ja paitaansa, Shiro katsoi Tokia ja pelkäsi tämän räjähtävän. "Nyt sillä ei taida olla merkitystä?"

[Toki]

"Niinpä... Ehkä sen on parempi mennä näin. Ehkä jopa hieman toivoin, että vihaisit minua tämän jälkeen. Olisin voinut tappaa itseni hyvällä omalla tunnolla. Sinun takia minä vielä olen tässä. En kestä ajatusta, että joutuisi satuttamaan sinua..." Toki mietti vielä jatkaisiko lausettaan. Katse kääntyi poispäin Shirosta.
"Ehkä minun pitäisi vihata itseäni. Olet oikeassa, ettei minulla ole oikeutta erottaa heitä, mutta voinko pakottaa itseni tähän vain sen takia, etteivät he kärsisi? Minäkään en kestä kaikkea!" Toki käänsi katseensa hieman suuttuneena Shiroon. Hän ei pitänyt siitä, että hänen elämänsä oli sidottuna johonkin korkeampaan voimaan, eikä hän voinut muuttaa sitä. Jos Toki voisi, hän antaisi kyllä ruumiinsa Trezenille. Ehkä hänen pitäisi vain päästää Trezen koko loppu elämäksi pintaan ja pysytellä itse pimeydessä. Siellä voisi ainakin miettiä, kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Pitkästä aikaa Toki kuuli Trezenin äänen päässään. Mitä, tämä kieltäytyi tarjouksesta? No, ilmeisesti sekään suunnitelma ei toiminut.

Shiron sitten vaihtaessa aiheensa johonkin poikaan, Kaoruun [awwrrh, rakastan sitä<33] Toki tuijotti tätä ensin kauhuissaan, mutta katse murtui hetken kuluttua. Hän ei siis ollut ainut joka tunsi olonsa likaiseksi. Shiro oli pakotettu siihen, Toki oli tehnyt sen vapaaehtoisesti. Ei hänkään ollut päässyt loppuun. Shiron lopettaessa kertomuksensa siihen, että tämä oli suojellut heitä, Toki hymyili tälle kiitollisena. Toinen oli sentään edes jaksanut ajatella heidän parastaan. Siltikin Shiro oli painiskellut asian kanssa aivan yksin. Olisiko Tokinkin pitänyt jaksaa vain olla ja kärsiä? Sitäkö Shiro ajoi takaa.
"Kiitos Shiro. Minäkin yritin, tai ainakin kuvittelin yrittäväni..." Toki pudisti päätään apaattisena ja käveli rauhallisesti Shiron luo. Brunette painoi hellän suudelman Shiron otsalle ja hymyili tälle. Se hetki olisi Tokin puolesta voinut kestää koko loppu elämän. Jos koulurakennus räjähtäisi nyt, hän voisi hyvin suojata Shiroa, poikaa jota hän rakasti ehkä jopa enemmän kuin itseään, hengellään.

"Sinä tulet aina olemaan ensirakkauteni. Ja Shirocon on parasta tietää, että Trezenillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Paitsi ehkä siinä, että hän ei halunnut ruumistani vaikka tarjosin sitä." Toki hymyili vielä pienesti Shirolle, ennen kuin suoristautui. Hänen kai olisi parasta lähteä. Hän ei koskaan tulisi kertomaan Shirolle mitä hänen ja Rosen välillä oli tapahtunut, tai mitä hän oli tehnyt Lucakselle. Shiron ei tarvinnut tietää.

[Shiro]

Shiro käänsi päätään hieman pois, kun Toki antoi suukon. Kuinka hän ikinä enään voisi tämän jälkeen katsoa poikaa silmiin, tai edes puhua tälle. Albino pelkäsi murtuvasna kokonaan jo nyt, mutta onneksi hänelläkin oli ylpeytensä joka ei sellaista sallinut. "Kyllä minä sen tiedän ja uskoisin Shirocon ymmärtävän. Vaikka....luulenkin...että hän tahtoo vaihtaa pari sanaa."
Puristaen kättään nyrkkiin, Shiro puri hampaitaan yhteen ja ähkäisi. Ei olisi hyvä asia päästää tätä valloilleen tällaisella hetkellä.

"Trezen parka. Shiroco ymmärtää asian, mutta ei hyväksy sitä. En tiedä mitä hän aikoo tehdä tai mitä hänellä on mielessään, mutta se tuskin on mitään mukavaa. Totuudella puhuen minäkään en pidä koko asiasta, mutta enpä sille mitään voikkaan." Shiro ei uskonut, että Tokin ainoana eron syynä oli kiusaaminen. Nuorempi poika oli osoittautunut kestävämmäksi kuin Shiro oli uskonut, joten asian takana täytyi olla jotakin mitä Toki ei tahtonut hänelle paljastaa. Ehkäpä Shiroco saisi asian selville. Halusiko Shiro oikeastaan tietää? Mitä jos hän ei kestäisikään totuutta?

Nopeasti poika nousi seisomaan ja nappasi työpöydältä sakset, joilla oli leikannut hiuksensa. "Siinä tapauksessa haluan nimeni pois selästäsi. Uusi rakastajasi ei välttämättä sulata asiaa, että vanhan nimi on hänen rakkaaseensa kaiverrettuna." Äänensävy oli matala ja jäinen, mutta samalla myös pettynyt. Hänen olisi niin paljon tehnyt mieli sanoa jotakin ilkeää, mutta se ei kuulunut hänen tapoihinsa. Menköön uuden kumppaninsa luokse pitämään hauskaa. Kun vanhaan kyllästytään ja löydetään jotakin uutta ja mielenkiintoisempaa, on paljon helpompi päästää vanhasta irti.

Puristaen saksia lujemmin kädessään, poika aukaisi ne ja tuli lähemmäksi Tokia tarttuen poikaa käsivarresta, yrittäen kaataa tämän lattialle vatsalleen. "Haluan sen pois! kokonaan!" Hän huusi silmät kyynelissä ja otti sormessaan olleen sormuksen, heittäen sen lattiaa päin jolloin se kieri suoraan ovelle jääden sen eteen lojumaan. "Kaikki ne vuodet minä kestin monia rakastajiasi, sillä tiesin että minä olen se erityisin. Onko nyt niin, että olet löytänyt uuden erityisen vai kuinka on asian laita!?" Nostaen t-paitaa ylös, albino painoi saksien terää ihoa vasten ja huomasi vasta silloin tärisevänsä kauttaaltaan. Hän ei kestänyt tätä ajatusta. Hänen mielensä ei tahtonut uskoa sitä.

[Toki]

Toki ei pahemmin välittänyt, tai ainakaan reagoinut Shiron sanoihin. Kyllä hän oli tiennyt ettei tämä tulisi olemaan helppoa heille kummallekaan. Shiron sitten noustessa nopeasti ylös ja ottaessa sakset, Toki melkeinpä arvasi mitä oli tulossa. Omalla tavallaan hän oli varautunut tähän. Niin hän olisi itsekin varmasti tehnyt.
Toki ei vastustellut Shiroa pahemmin kun albiino tarttui häntä käsivarresta ja kaatoi lattialle. Näin hän saisi ehkä edes jotain anteeksi. Kipuun oli helppo kadottaa ajatukset, vaikka Toki pelkäsikin enemmän ruumiillista kuin henkistä kipua. Shiro oli keksinyt parhaan mahdollisen tavan rangaista häntä.

Shiron ääni satutti kuitenkin melkein yhtä paljon kuin saksen terä. Toki puraisi palan kielestään irti tuntiessaan saksen terän ihollaan. Toki ei tiennyt mitä vastata toiselle. Jos kyseessä oli Shiroco, niin tämä puhui aivan selvästi Trezenille, tai sitten Shiro oli seonnut lopullisesti. Sekään ei olisi mitenkään mahdoton vaihtoehto. Toki oli satuttanut tätä pahimmalla mahdollisella tavalla.
"Shiro..." Toki tunsi kehonsa jännittyvän ja odottavan terävää viiltoa. Shirocon tuntien tämä ei päästäisi häntä kovinkaan helpolla.
"Ei ole ketään... erityistä." Muuta Toki ei keksinyt. Se tuskin pidättelisi Shirocoa niin yhtään, mutta kaipa hän oli ansainnutkin tämän. Toki huokaisi syvään ja rentoutti kehonsa täydellisesti. Shirolla oli oikeus satuttaa häntä. Ehkä tämä opettaisi jotain.

"Tee se. Kaipa minä olen ansainnut tämän kohtelun." Toki ei siltikään voinut estää pientä värinää äänessään. Hän inhosi Shirocoa juuri sen takia, että hän pelkäsi tätä niin paljon. Shiroco oli itse kirjoittanut nimen hänen selkään, ja siitä hetkestä alkaen Toki oli pelännyt tätä. Shiroco muutti hänen rakastamansa Shiron täysin erilaiseksi. Sellaisen ihmisen rakastaminen oli hieman vaikeaa, mutta siltikin Toki oli rakastanut tätä.
"Sinä olit ainoa." Toki sulki silmänsä ja hengitti syvään. Hän kuuli pitkästä aikaa mielessään Trezenin äänen, ja se sai hänet hymyilemään hieman. Ainakaan hän ei ollut yksin tässä tilanteessa. Toki yritti unohtaa saksen terän ihollaan, tosin huonolla lopputuloksella.

[Shiro]

Nopealla, mutta vahvalla painalluksella poika veti siistin, suoran viivan koko nimen ylitse. Hän teki vielä kaksi hieman pienempää, samansuuntaista viiva ensimmäisen ylä-ja alapuolelle. Veriset sakset lensivät huoneen halki ja liukuivat lattiaa pitkin. Ajatus Trezenin menettämisestä oli aivan liikaa Shirocon ajatusmaailmalle, jossa hän oli elänyt. Se että tämä ei kuolisi vaan jättäisi hänet, oli paljon pahempaa kuin hän oli kyennyt kuvittelemaankaan. "Minä vihaan sinua.....mutta myös rakastan." Kurotellen kohti paitaansa, albino painoi sen Tokin selän päälle ja hankasi sillä vuotavia haavoja. Vuodon loputtua Shiroco meni kauemmaksi ja painoi paitaa rintaansa vasten. "Vihaan, vihaan, vihaan...." Hän toisti yhä uudelleen ja uudelleen lyöden lattiaa.

Kuinka hän voisi vihata rakastamaansa ihmistä? Shiroco ei olisi halunnut tehdä noin. Järki sanoi sen olevan toiselle aivan täydellinen rangaistus, mutta miksi hän oli sitten alkanut hoitaa haavoja? Tätä menoa Trezen tekisi hänet hulluksi. "Jos minä olin ainoa ja sinä edelleen rakastat minua, miksi teet näin?" Kuinka Shiroco voisi antaa Shiron tai itsensä luottaa enään kehenkään tällaisen jälkeen. Tuskin hänen tarvitsisi Shiroa vahtia kun poika näytti muutenkin olevan täydellisen romahtamisen partaalla.

Heidän ajatusmaailmansa oli täysin romahtanut. Se maailma, jonka he olivat luoneet ja joka oli ollut ainoa paikka missä heitä oltiin aidosti rakastettu. Koskaan he eivät palaisi siihen. Trezenillä olisi pitänyt olla valtaa Tokin yli edes jonkin verran. Miksi hän antoi tämän kaiken tapahtua? Shiroco halusi kuulla mahdolliset selitykset.
Ehkä hän katoaisi tämän jälkeen. Lähtisi kokonaan pois. Hän ei saisi olla Trezenin kanssa, joten mitä syytä hänen oli olla täällä ollenkaan?

Puristaen paitaa tiukemmin, Shiroco tuijotti eteensä ja hakkasi lattiaa. "Sinä olit ainoa." Lause kummitteli hänen mielessään, eikä albino halunnut kuulla sitä. Tarkoittiko se mennessä muodossa vai nykyisessä? Oliko Shiroco edelleen se ainoa, vai oliko hän ollut se ainoa Trezenille kauan sitten? Hän ei voisi luottaa noihin sanoihin ja lauseisiin ellei kuulisi niitä Trezeniltä itseltään. Mutta mistä hän voisi olla varma, ettei tämä valehtelisi hänelle? Miksi Trezen valehtelisi? Jotta ei saisi Shirocoa hulluuden partaalle tai satuttaisi häntä enempää. hänestä oli selvästi tulossa vainoharhainen.

[Toki]

Toki kuuli pienen voihkaisun karkaavan huuliensa välistä kun Shiro viilsi. Terä tuntui lähestulkoon sietämättömältä, mutta Toki puri hammasta ettei päästäisi enenpää ääntä. Shiron sitten nostaessa veitsen terän pois Toki päästä värisevän huokauksen. Kyllä hän tiesi ettei se ollut vielä ohi, mutta saipahan ainakin pienen tauon.
Pieni pisara valui Tokin poskea pitkin, mutta poika ei ollut varma oliko se kyynel vai hikeä. Varmaan kyynel, koska pian toinen seurasi perässä. Ei Toki ollut ajatellut sen olevan näin vaikeaa. Kyllä hän oli hyväksynyt sen, että tämä oli ohi, mutta se että Shiro, tai Shiroco, teki sen näin... tunteettomasti! Se satutti. Olisi ehkä sittenkin ollut parempi elää vielä hetki onnellisena Shiron kanssa, ja tappaa itsensä. Ehkä siitä olisi saanut naamioitua onnettomuuden, niin Shiron ei olisi koskaan tarvinnut tietää kuinka pahalta hänestä tuntui.

Kaksi viiltoa seurasi ensimmäistä, mutta se ei tuntunut läheskään yhtä pahalle. Ensin Tokin mielessä kävi, että hänen selästään oli katoamassa tunto, mutta pian brunette tajusi, että Shiro teki viilloista huomattavasti pienenpiä. Pian Toki kuuli albiinon sanat ja tunsi paidan selällään. Nyt se muistutti jo enemmän sitä Shiroa jonka hän muisti.
"Sinulla on oikeus siihen." Toki tarkoitti joka ikistä sanaansa, ja tämä tiesi olleensa kamala Shirolle. Juuri se tässä oli vaikeinta. Hän ei halunnut satuttaa Shiroa eikä ketään muutakaan. Hän oli jo nyt satuttanut liian montaa ihmistä.

"Minä en tiedä miksi," Toki huokaisi ja haukkoi hetken henkeä perään. Keuhkot tuntuivat kutistuneen minimaalisiksi, eikä happi meinannut millään riittää. Hitaasti Toki nousi ylös ja katsoi ilmeettömänä lattiaa mukiloivaa Shiroa. Jos Shiro oli romahtanut, niin tämä sentään vielä päästi selvästi tunteensa esille. Toki oli jo saavuttanut sen vaiheen missä millään ei ollut väliä. Tai oli, mutta Toki ei välittänyt.
"Kaoruko se oli?" Toki kysyi vakaalla äänellä ja asetteli paitansa helmaa hieman paremmin. Veri tulisi kyllä paidasta läpi, mutta sitä mietittäisiin sitten myöhemmin.

[Shiro]

Kaoru. Nimi toi hyviä ja pahoja muistoja mieleen, jolloin Shiro nousi ylös lattialta mennen Tokin luokse. Tarttuen poikaa hartioista, albino katsoi tätä silmiin hyvin vakavasti. "Mitä hänestä?" Ei kai Toki ollut nyt aikeissa mennä kostamaan Kaorulle tai mitään? Shiro ei halunnut kahden hänelle rakkaan ihmisen tappelevan. Nykytilanne pomppasi alkujärkytyksen jälkeen uudestaan hänen mieleensä ja Shiro liukui takaisin lattialle siihen tyypilliseen tyttömäiseen istuma-asentoon. Hengitys ei kulkenut ja kuulosti pojan korvissa rahisevan. Hänen olisi tehnyt mieli vain työntää nuorempi ulos ovesta ja huutaa tälle. Toisaalta Shiro olisi halunnut vain napata tämän syliinsä ja halata. Sulkea silmänsä ja herätä omassa sängyssä Tokin kainalosta, huomaten kaiken olleen vain unta.

Kumpi sitten oli satuttanut kumpaa? Miksi Shiron pitäisi syyttää Tokia vaikka saattoi itse olla vastuussa heidän nykyisestä tilanteestaan. Yrittäen saada ääntä ulos, poika ryki hieman kurkkuaan ja hieroi silmiään. "Olisi ollut sinun kannaltasi parempi, jos minä kauan sitten olisin jatkanut matkaani." Hän oli heistä se vanhempi osapuoli ja siten olisi parempi jos Shiro ottaisi päälleen kaikki vastuut ja syytökset. Tähän asti hän oli käyttäytynyt kuin pieni kakara, joka eli vain sillä varjolla, ettei maailmassa ollut ollenkaan pahaa. Oli näköjään tullut aika kohdata tämä julma ja todellinen maailma, eikä elää siinä omassa luomassa kuplassa. Se oli liian hauras ja helppo puhkaista, jolloin maailma johonka oli tottunut ja jota oli rakastanut romahtaisi kuin ei mitään.

"Älä lähde vielä." Shiro sanoi hiljaisella, mutta hänelle paremmin sopivammalla vanhemman ihmisen äänellä. Enään ei leikittäisi pientä kakaraa. Tällaisia asioita tapahtui. Eroamisia. Vaikka Shiro olikin valmis syyttämään itseään oli hänen kuitenkin laitettava Tokin virheeksi edes yksi. Pojan ei olisi kannattanut viedä heitä kihloihin noin nopeasti, sillä sitä pahemmalta asiat tuntuivat lopussa. Shiro ei olisi lapsi enään kenellekkään. Ei enään sitä liian ujoa poikaa, joka ei kykene sanomaan tai puolustelemaan itseään ollenkaan. Hänen pitäisi tästä eteenpäin käyttäytyä hieman kypsemmin. "Shirocon ja Trezenin on saatava puhua toisilleen. He ovat ansainneet ainakin sen. Vai eikö Trezen ole siihen kykeneväinen? Onko tämä tilanne sekoittanut hänenkin mielensä riekaleiksi ja revityiksi?"

Nousten ylös lattialta, Shiro heitti verisen paidan lähelle pyykkikoria ja katsoi sitten siitä verisiksi tulleita käsiään. Häntä inhotti ja poika olisi halunnut pestä mokoman punaisen aineen heti pois, mutta sisimässään hän tahtoi jättää ne siksi, koska se saattoi olla ainoa asia Tokista, jota hän kykeni edes jotenkuten koskettamaan. Heilauttaen lyhentyneet hiuksensa taakse Shiro tuijotti Tokia. Hänen olisi pitänyt olla varovaisempi. Ei albino koskaan ennenkään ollut luottanut ihmisiin ja tässä se nyt nähtiin mitä tapahtui kun antoi periksi.

[Toki]

Toki hätkähti rajusti kun Shiro lähestyi häntä ja tarttui hartioista. Vaikka toisen katse oli vain normaali vakava, Tokista tuntui siltä kuin se olisi voinut tappaa hänet juuri siihen paikkaan. Näin paljon tämä Kaoru siis merkitsi Shirolle. Tällä hetkellä Shiro oli enemmän huolissaan Kaorun kuin Tokin kohtalosta. Mitä tämä oikein kuvitteli hänen tekevän tälle? Hakkaavan? No Tokista tuskin edes olisi siihen. Jos tämä Kaoru oli kerta pärjännyt Shirolle ihan helposti niin tuskinpa Tokistakaan olisi vastaanpanijaksi. Hän ei itsekään tiennyt mitä hän halusi Kaorusta. Ehkä hän halusi vain painaa nimen muistiin. Tietäisi ainakin sitten jos tutustuisi että kenestä oli kyse.
Toki tuijotti Shiroa hieman järkyttyneenä ja vetäisi itsensä irti tämän otteesta. Samassa Shiro valuikin takaisin lattialle, ja Toki otti vaistonvaraisesti askeleen taaksepäin. Hän ei kestänyt nähdä Shiroa tuollaisena. Juuri näinä hetkinä hän pelkäsi Shiroa. Rakasti ja pelkäsi - huono yhtälö.
"Mitä sinä oikein kuvittelet minun tekevän hänelle? Hakkaavan? Raivoavan? Ei siitä ole mitään hyötyä. Tahdon vain painaa nimen muistiini." Tokin ääni oli oikeastaan pelottavan tasainen. Toki ei itsekään ollut ollenkaan varma kuinka hän sai äänen pysymään vakaana, vaikka koko ajan oli sellainen tunne, että ääni pettäisi tai värisisi. Ehkä hän ei vain halunnut olla yhtä heikko. Tai kaipa se edelleenkin oli niin, että Shiro oli heistä se vahvempi, koska tämä uskalsi näyttää tunteensa. Toki ei uskaltanut, eikä halunnut. Hän ei halunnut Shiron saavan tietää kuinka paljon häneen oikeasti sattui.

"Shiro, lopeta. Taas sinä teet tuota." Toki nojasi seinään ja katsoi lattialla istuvaa Shiroa vakavana. Aina tämä syytti itseään. Ehkä Shirolla oli näppinsä pelissä, mutta niin oli Tokillakin. Shiro ei olisi voinut muuttaa sitä miksikään.
"Älä jätä minulle sellaista makua, että katuisit suhdettamme." Toki halusi elää siinä uskossa, että Shiro oli oikeasti rakastanut häntä eikä katunut mitään mitä he olivat käyneet läpi. Toki ei itse katunut, eikä hän halunnut Shironkaan katuvan. Siitä jäi ainoastaan paha maku. Koko jutusta jäisi kuitenkin pahoja muistoja, mutta Toki halusi säilyttää ne pienet hyvät hetketkin. Hänen oli pakko pitää jostain kiinni, koska hän edelleenkin uskoi rakastavansa Shiroa. Se tässä olikin kaikki pahinta.

Shiron sitten kieltäessä häntä lähtemästä pieni ahdistus valtasi Tokin. Mitä Shiro vielä tahtoi? Tokin mielestä hän oli kyllä tehnyt asiansa hyvin selväksi, eikä heillä ollut pahemmin enää selviteltävää. Ja pian Shiro sanoikin sen mitä Toki ei olisi halunnut kuulla. Aivan, kyse olikin Shirocosta. Tokilla ei ollut väliä.
'Trezen? Miten on?'
Toki puraisi huultaan lähettäessään kutsun mielessään. Hän ei kuullut sitä tuttua itsekeskeistä ääntä, joten brunette tyytyi vain pudistamaan päätään. Ilmeisesti Trezen ei halunnut. Toki oli kuitenkin antanut tälle mahdollisuuden, joten se ei ollut Tokin syy. Trezen oli itse valinnut, ja tämä päätti olla sanomatta mitään. Tai niin Toki ainakin uskoi. Kuitenkin toisen hiljaisuus jäi häiritsemään. Toki kaipasi niitä aikoja jolloin hän oli saanut nähdä työtä Trezenin hiljentämiseen.
Samassa se tuttu pieni kipu lävisti Tokin. Brunette huokaisi helpotuksesta, ja antoi tilanteen mennä omalla painollaan.

"Mitä sinä odotat minun sanovan? Että olen pahoillani?" Trezen piti normaalin itsekeskeisen ilmeen kasvoillaan, tuijottaen tiiviisti rakastaan.

[Shiro]

"Minä haluan tietää mitä sinä tunnet tätä tilannetta kohtaan. En... en halua joutua sinusta eroon tällä tavalla." Shiroco katsoi Trezeniä, eikä kestänyt tämän ilmettä. Parilla askeleella poika tarttui nuorempaa vyötäröstä ja halasi lujasti. Miksi juuri heidän elämänsä piti mennä vikaan? Miksei joskus voinut olla joidenkin toisten vuoro. "En odota sinun sanovan mitään. Sinun ei myöskään tarvitse olla pahoillasi." Varoen tekemiään viiltoja, Shiroco laski päänsä toisen olkapäälle ja siveli toisella kädellään tämän hiuksia. "Sinä olet kaikki mitä haluan, vaikka en saisikaan."

Vielä hetken Shiroco piteli kiinni rakkaastaan, kunnes päästi vastahakoisesti irti. Hän katsoi verisiä käsiään ja häpesi sitä mitä oli Trezenille tehnyt. Tunteet olivat ottaneet vallan, mikä ei käynyt päinsä. Shirocolle oltiin opetettu, että vaikka mitä tapahtuisi aina pitäisi hallita tunteitaan. "Tahtoisin vain......palata entiseen. Siihen aikaan jolloin kaikki oli paljon paremmin." Huokaisten poika yritti pyyhkiä jo kuivunutta verta housuihinsa.

"Ehkä olisi parempi vain kadota. Antaa itsensä puhjeta kuin kupla ja olla kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Ilman sinua minulla on muutenkin sellainen olo." Mutristaen huuliaan ja tuijottaessaan Trezeniä hiustensa takaa, Shiroco olisi vain halunnut loikata tämän päälle ja ottaa pojan itselleen. "Minä tulen aina rakastamaan sinua."


#Pätkä vastaus! ;_;#

[Toki]

Trezen kuunteli hiljaisena mitä Shirocolla oli sanottavanaan. Omalla tavallaan hän oli varautunut jo tähän. Tai, elihän hän koko ajan Tokin kanssa, niin kyllä hän tiesi mikä tämän oli tilanteeseen ajanut, ja hän ymmärsi kyllä. Ajan kuluessa Trezen oli oppinut rakastamaan sitä ääntä joka torui häntä ja piti hänet hallinnassa, sekä myös tätä maailmaa jossa hän eli. Vaikka maailmassa ei ollut Shirocoa - ainakaan kovin usein - se ei haitannut.
"Näinhän sen pitikin mennä. Tässä maailmassa ei vain kuolla. Minähän sinut jätin. Historia vain toistaa itseään. Jospa tällä kertaa saisimme kuolla rauhassa? Mitä sanot, eikö se kuulosta mukavalta? Minä en ainakaan enää jaksa tätä." Siinä oli kaikki mitä hänellä oli sanottavanaan. Saattaisi olla viimeinen kerta kun hän näkisi Shirocon, mutta hän tahtoi silti muistaa tämän sellaisena kuin tämä oli ollut. Ei hän halunnut muistaa sitä haavoittunutta ja vihaista Shirocoa, vaan sen rakastavan, jonka koko maailma oli koostunut Trezenistä.
Trezen antoi asian olla, ja antoi mielensi lipua pois tietoisuudesta. Hetken päästä Toki avasi silmänsä. Brunette oli kuunnellut kaksikon keskustelua ja huomasi, että Trezen oli unohtanut erään asian.

"Minäkin tulen rakastamaan sinua." Tokin oli pakko lisätä lause. Ehkä Shiroco luuli, että se oli Trezen joka sen sanoi, mutta vaikka ei luulisikaan, Toki tahtoi siltikin sanoa sen. Hän jos kuka tiesi kuinka paljon se itsekeskeinen paskiainen rakasti Shirocoa. Hänhän oli elänyt tämän tunteen monesti. Ja aivan samalla tavalla Trezen tiesi kuinka paljon Toki rakasti Shiroa, ja tulisi varmasti vielä pitkään rakastamaankin. Ei hän voisi niin vain päästää tätä menemään.
Toki hengitti kerran syvään, ennen kuin käänsi selkänsä Shirolle, tai Shirocolle. Eipä hänellä tainnut olla muuta sanottavaa. Ehkä Shiro joskus ymmärtäisi, tai sitten ei.

"Hyvästi, Shiro." Toki laski kätensä ovenkahvalle ja painoi sen alas. Pienen naksahduksen saattelemana ovi aukesi ja Toki astui valoisaan käytävään.Ehkä elämästä tulisi valoisampaa, rajan tuolla puolen. Sitä Toki ei tiennyt, mutta kokeilemallahan se selviäisi. Siltikin häntä inhotti jättää Shiro tuollaisena taakseen. Mieluummin hän olisi vain hypännyt tämän kaulaan, suudellut, ja sanonut lähtevänsä hetkeksi kotiin. Ei hän halunnut jättää tätä lopullisesti. Mutta, kuten Trezenkin oli sen sanonut. Näin sen piti mennä. Toki oli se joka jätti ensimmäisenä, aivan kuten Trezenin ja Shirocon kohdalla.
Ehkä hän voisi kuitenkin tehdä jotain Shiron hyväksi, nyt kun tämä oli paljastanut suhteensa Kaoruun. Tästä Kaorusta voisi vielä olla jotain hyötyäkin. Ainakin Shirolla olisi jotain johon tukeutua jos Tokia ei enää olisi.

[Shiro]

Shiroco kuunteli Trezenin puheita ja pudisti sitten päätään. "Haluaisin kyllä, ja olen kanssasi samaa mieltä. On vain yksi mutta: En voi jättää Shiroa yksin." Leikkien hiuksillaan Shiroco tiesi, ettei ehkä itsekkään tulisi näkemään enään Trezeniä, mutta oli jo hyväksynyt sen asian. Ehkäpä olikin hänen vuoronsa elää. Ainahan hänellä oli muistonsa ja ne taasen voisi aina siirtää paperille, musiikkiin, kaikkeen mitä Shiro loi. "Kunnes hän on onnellinen, kuten minä silloin kauan sitten...vasta silloin tulen luoksesi. Lopullisesti." Vaikka Trezen olikin jo mennyt, Shiroco arvosti Tokin sanoja, vaikka tiesikin pojan sanovan ne Trezenin puolesta.

Nyökäten ymmärtäneensä asian, Shiroco katsoi Tokin menoa ovelle. Hän ei antanut Shiron tulla ulos, sillä poika ei olisi kestänyt. Mieluimmin hän oli se joka piti koko mielen pystyssä tällaisena hetkenä. Käytävän valo sattui silmiin ja albinon täytyi varjostaa niitä kädellään. Niinpä niin. Tämä saattoi olla lopullinen hyvästi heille neljälle. Ainakin Trezenin ja Shirocon kannalta. Tavallaan Shiroco toivoi Tokin vielä joskus palaavan Shiron luokse, mutta antaisiko hän sen tapahtua ja katsoa Shiron lankeavan Tokiin uudelleen? Shiroco ei tiennyt. Jos historia todellakin toisti itseään, kuten Trezen oli sanonut, Toki ei palaisi enään koskaan Shiron luokse. Niin pitkälle Shiro tuskin menisi, että suorittaisi itsemurhan siitä Shiroco pitäisi huolen. Hän ei tulisi enään esiin. Ei enään koskaan, mutta katsoisi pojan perään salassa, varjoista, kuolleena.

"Hyvästi." Kuului tyyni ja rauhallinen vastaus. Saattoi olla, että kumpikin sen sanoi, mutta vastaväitteille ei jäänyt tilaa. Jotta menneisyydestä, joka tässä tapauksessa oli Toki, päästäisiin yli oli Shiron aika muuttaa tapojaan ja muutakin.

[Toki]

Shiron tyyni hyvästi-sana vavisutti Tokin kehoa, ja bruneten oli pakko paiskata ovi takanaan kiinni. Nyt Shiro oli oven toisella puolen, eikä Tokin enää tarvinnut kestää. Käytävässä ei onneksi ollut ketään, joka olisi nähnyt pikkuisen bruneten totaalisen romahtamisen. Nyt ei ollut enää ketään joka pitäisi huolta. Shiro oli jätetty taakse, Trezen oli hylännyt Tokin. Kuka enää jaksaisi katsoa hänen perään?
Toki nojasi takanaan olevaan seinään ja valui sitä pitkin lattialle istumaan. Brunette yritti urheasti pidätellä kyyneleitään, mutta mikäpä siinä tilanteessa olisi auttanut. Toki painoi päänsä polviinsa ja tärisi hetken seinää vasten. Kesti kauan ennen kuin poika sai täysin koottua itsensä, eikä sekään riittänyt aivan. Kyyneleet eivät tuntuneet loppuvan ollenkaan.
Närkästyneenä Toki pyyhki poskiaan paidan helmaan ja kapusi ylös lattialta tärisevin jaloin. No nyt se oli tehty, ja sillä siisti. Tokista ei kyllä tuntunut yhtään paremmalta. Pitäisi varmaan hieman selvitellä tunteita. Oliko se edes ollut oikein kun se sattui näin paljon? Ehkä Tokin olisi vain pitänyt jatkaa elämäänsä kiusattuna homona? No, ainoa asia jota Toki tällä hetkellä toivoi, oli se että Shiro pääsisi nopeasti yli tapahtuneesta ja löytäisi jonkun joka pitäisi tästä hyvää huolta. Toki ei halunnut, että Shiro joutuisi toisenkin Tokin kaltaisen paskiaisen satuttamaksi.

She was becoming everything she didn’t want to be.
She was the type of girl
She always liked to fly.

Toki vilkaisi vielä viimeisen kerran takanaan olevaa ovea ja lähti sitten kävelemään rauhallisesti käytävää pitkin. Shiro oli sanonut, että hän aiheuttaisi enemmän tuskaa tappamalla itsensä. Entä sitten? Eikö kukaan välittänyt siitä miltä Tokista tuntui? Entä jos Toki ei enää jaksanut!
Toki oli kuitenkin tehnyt päätöksensä. Hänellä oli pieni tehtävä suoritettavana. Pitäisi etsiä käsiin eräs poika. Tämä saisi auttaa Shiroa pääsemään tästä yli.

[Ja jokainenhan tietää, että tämän jälkeen herra Typerys meni ja meinas tappaa ittensä! ^_____^]