Shiron asunto

[Shiro]

Shiroco antoi Trezenin nauttia vielä vähän aikaa, kunnes lysähti väsyneenä ja huohottaen lattialle. Poika makasi siinä selällään, hiukset liimautuneina minne sattui.
"Jos Toki haluaa olla pettynyt tai suuttunut johonkuhun, niin olkoon minuun. Minähän se ajoin Shiron tekemään sen minkä teki." Venytellen selkäänsä Shiroco katsoi Trezeniä lattialta ja nousi sitten istumaan. Toisin kuin Shiro, Shiroco istui erittäin miehekkäästi, haarat auki ja kädet polvien päällä lepäämässä. Edelleen huohottaen Shiroco virnisti ja venytti käsiään. Oli taas ollut hyvän aikaa kun hän oli päässyt ulos. Näin tuntui paljon paremmalta.

"Minä en haluaisi koskaan mennä takaisin."
Albino sanoi hetken päästä ja pureskeli kynttään.
"Aina kun menen siihen tilaan, että Shiro on ulkona joudun sinne pimeään paikkaan. Missään ei ole mitään muuta kuin pimeyttä, eikä minulla ole ketään tai mitään josta voisin pitää kiinni. Olo on todella yksinäinen ja uskon joskus sekoavani siellä. Shiro ei pahemmin osaa vielä puhua minulle, enkä näe hänen silmillään kuin harvoin. Siksi vietän suuren osan ajasta tiedottomana ja odotan. Odotan kunnes hän päästää minut ulos tai jos minun täytyy tulla ulos. Oli miten oli. En kuitenkaan pidä olostani."
Huokaisten ja naurahtaen perään Shiroco nousi seisomaan ja katsoi kelloa. Ilta alkoi taas tulemaan.
"Me olemme niitä, jotka ovat ja eivät ole olemassa. Me olemme olemassa, koska Toki ja Shiro uskoo niin. Muut tuskin uskoisivat, vaikka he sanoisivatkin, joten sinänsä me emme ole olemassa. Se on rankkaa, enkä ole oikein tottunut siihen ajatukseen. Entä jos emme olekkaan olemassa, vaan olemme heidän itse tietämättään muokkaamia? Muistomme, tuntemuksemme, luonteemme... kaikki heidän alitajuntansa kehittämiä."

[Toki]

Trezen kierähti sängyn laidalle ja katseli kun Shiroco istui lattialla. Olisi vain pysynyt sängyllä, tässä oli paljon mukavempaa. Trezen pujotti kätensä tyynyn alle, niin että pystyi katsomaan Shirocoa ilman, että hänen tarvitsisi käyttää lihaksia. Orgasmin aiheuttama hyvänolontunne sai nuoremman hymyilemaan unisen näköisenä ja tämä kuunteli Shirocon juttelua puolella korvalla. Mieluummin hän katseli Shirocoa, tai Shiroa, Shiron ruumishan siinä oli kyseessä. Trezenille se oli kyllä myös Shiroco. Shiroco ja Shiro, he olivat melkein yksi ja sama henkilö, kuten Trezen ja Tokikin.
"Sinun pitää olla häneen enemmän yhteydessä. Pakotat hänet kuuntelemaan sinua. Minä olen koko ajan puoliksi valveilla, eikä se haittaa Tokin elämää ollenkaan. Pystyn seuraamaan hänen elämää ja keskustelemaan. Olen jopa onnistunut olemaan hyödyksi, minulla kun on parempi muisti kun Tokilla. Autoin poikaparkaa eräässä kokeessa. Muistin selkeästi kaiken mitä hän oli lukenut. En käsitä kuinka Toki itse saattoi unohtaa asiat." Trezen hymyili pienesti ja kurotti kättään jotta voisi pörröttää Shirocon hiuksia.

Shirocon sitten alkaessa puhumaan olemassaolemisesta, Trezenin hymy hyytyi. Tietysti myös Trezen oli miettinyt tuota. Ehkä hän tosiaankin oli vain Tokin itse kehittämä toinen persoona? Toki ei kestänyt itse, ja pakeni uskottelemalla itselleen, että oli luonut toisen persoonan. Trezen oli mahdollisesti pelkkää Tokin mielikuvitusta, ja hänen ajatuksensa olivat oikeasti Tokin ajatuksia. Se tietysti tarkoittaisi että Trezeniä ei olisi olemassa, eikä välttämättä olisi ikinä edes ollut.
"Tiedän. Olen onnellinen siltikin vaikka se olisi niin. Vaikka ajatukseni olisivatkin Tokin ajatuksia ja olisin muutenkin vain hänen mielikuvitustaan, niin ei se haittaa. Tärkeintä on se että me olemme tässä." Trezen tarttui Shirocoa leuasta ja käänsi tämän kasvot itseään kohti. Poika katsoi hymyillen albiinoa ja päästi hetken päästä irti tämän leuasta.
"Tulehan takaisin tänne." Trezen nosti peiton reunaa ja mönki itse peiton alle, odottaen että Shiroco tulisi perässä.

[Shiro]

Shiroco pohti sanojaan vielä itsekin kulmat kurtussa, samalla kun hivuttautui peiton alle.
"Minulla on kyllä muutama todiste tuota teoriaani vastaan. Kuinka Shiro muuten olisi osannut piirtää meidät ja kaikki muutkin ennen kuin hän tapasi Tokin? Kuinka me kaksi tunnsitimme toisemme ja jaoimme samat muistot ja maailman, jos kerran olemme heidän keksimiään? Se siis todistaa sen, että olemme joskus olleet olemassa. Jumala vain haluaa rankaista meitä tällä tavalla."

Se, että Shiroco pohti asioita ja sai niihin vastauksia lohdutti häntä suuresti ja sai pojan tuntemaan olonsa turvatuksi. Hän törmäsi kysymykseen, pohti sitä, sai vastauksen tai ei ja oli tyytyväinen vasta kun sai vastauksen. Niin se oli aina mennyt. Kerran se maksoi hänelle tupon hiuksia, kun hän oli halunnut tietää nuorena pojankoltiaisena, oliko Renor-sama varmasti mies vai nainen. Loppu tulos oli kipeä päänahka ja varmistus siitä, että tämä oli ollut mies.
"Minä pysyn siinä ajatuksessa, että me olemme eläneet joskus."
Shiroco sanoi jääräpäisesti, kädet puuskassa ja tuhahti. Hänen päätelmänsä eivät koskaan olleet väärässä. Eikä Shiro ikinä voisi keksiä hänen kaltaistaan mielipuolta, vai voisiko? Mitä nekin pojat tekivät hänelle kauan sitten..... Shiro hautoi kostoa, mutta ei voinut toteuttaa sitä. Kuinka Shiroco olikaan halunnut mennä niiden paskiaisten kimppuun ja laittaa heidät kalsareistaan roikkumaan jonnekkin näkyvälle paikalle!
"Onko Shiro kertonut Tokille siitä......?"
Shiroco ajatteli ääneen ja kääntyi Trezenin puoleen.

[Toki]

"Se on hyvä jos pysyt." Trezen heitti peiton Shirocon päälle ja kietoi kätensä tämän ympärille, vetäen vanhemman itseään vasten. Trezen upotti nenänsä Shirocon hiuksiin ja hengitti syvään tämän kotoista tuoksua. Poika voisi jäädä loppuelämäkseen siihen Shirocon viereen haistelemaan tämän tuoksua. Saisikohan tuoksun pullotettua jotenkin? Trezen voisi laittaa Tokin raahaamaan sen kaikkialle mukana. Silloin Trezenin ei tarvitsisi elää hetkeäkään ilman Shirocon tuoksua.
"Minä pysyn myös siinä jos sinä pysyt." Trezen huokaisi syvään ja kaivautui Shirocon syliin. Näin päin se piti olla. Shirocon piti pitää Trezeniä lähellä, niin se oli aina ollut, ja tulisi aina olemaan.

"Mistä?" Trezen kohotti hieman itseään ja katsoi kummissaan Shirocoa. Mitä Shiro oli jättänyt kertomatta? Trezen ei ainakaan saanut mieleensä mitään huomiotavaa kerrottavaa, paitsi tietysti pakotettu kihlaus, mutta tuskin Shiroco sitä mietti enää. Shiroco kuulosti hieman mietteliäältä, joten ehkä lausetta ei ollut edes tarkoitettu Trezenin korville. Ajatteliko albiino ääneen? Ehkä. Trezen kuitenkin onkisi tiedon esiin.
"Shiro, mitä hän ei ole kertonut?" Trezen sulki kaiken varalta mielensä täysin Tokilta, vaikka ei tämä ollutkaan kommunikoinut pahemmin illan aikana.

[Shiro]

Shiroco katsoi Trezeniä kummissaan ja piti yhä käsiään tämän ympärillä.
"Hassua. Miten minulla oli sellainen muistikuva, että hän olisi kertonut. Kun Shiro ei vielä tiennyt minusta ja asui Japanissa hänen....no maineensa ei ollut mikään kehuttava, paitsi tyttöjen keskuudessa. Mitä luulisit poikien sanoneen siihen kun Shiro veti tyttöjä ympärilleen kuin perhosia ja vei samalla poikien tyttöystävät? Sinunhan sellainen pitäisi ymmärtää."
Shiroco piti pienen tauon ja suuteli Trezeniä hellästi. Hän empi hieman pitäisikö jatkaa, mutta Trezen ei jättäisi häntä rauhaan jos Shiroco ei nyt sanoisi.

"Shiro ei ehkä haluaisi minun kertovan mutta....... pojat nappasivat hänet kiinni ja veivät syrjäiseen paikkaan, tiedäthän....ettei olisi todistajia. Jotain kymmenen siinä paskiasten laumassa oli. Oi! Kuinka haluaisin vain mennä ja lävistää heidät kaikki vaikka nyrkeilläni jos ei muulla. Ne saatanan penikat hakkasivat Shiron ja poika parka ei voinut tehdä mitään, kun minäkään en päässyt ulos. Voit vain arvata millaista jälkeä siitä jäi. Auringonpaisteessa. Mahtoi Shiroa sattua. Enempää en kuitenkaan taida kertoa tai shiro hakkaa minut henkisesti."
Henkäisten syvään Shiroco katsoi Trezeniä ja mietti mitä tämä mahtaisi sanoa.
"Siinä on yksi syy miksi Shiro haluaa miellyttää ihmisiä parhaansa mukaan ja on niin syrjäänvetäytyvä. Hän ei halua toista samanlaista tilannetta. Luulin Shiron jo kertoneen Tokille siitä? Pojalle ei jäänyt pahemmin mitään näkyviä jälkiä kuin henkiseen puoleen, mutta ellet ole huomannut, niin päänahassa suoraan oikean korvan takana menee arpi."

[Toki]

Trezen naurahti pienesti kun Shiroco viittasi häneen ja vastasi hellästi tämän suudelmaan. Kyllähän Trezen tiesi - eikä voinut väittää pitävänsä siitä tunteesta. Ei ollut hauskaa kun ihmiset vain teeskentelivät jotta pääsisivät lähelle, ja kaikki vain sen takia että näytti hyvältä. Trezeniäkään ei haluttu kuin vain verensä vuoksi, ja tietysti ulkonäön. Täysin punaiset hiukset olivatkin harvassa, jopa hallitsijasuvussa.
Trezen kuitenkin vakavoitui Shirocon jatkaessa juttuaan. Pojan ilme synkistyi aina vain enemmän mitä pidemmälle tarinassa mentiin. Hänen Shiroaan oli satutettu? Trezen huomasi puristavansa käsiään nyrkissä, se oli lähes automaattinen reaktio kun poika suuttui. Nyrkit peliin ja lätty lätisemään. Sillä he olivat Shiroconkin kanssa aina edenneet. Suuttuessaan Trezen oli hakannut ja potkinut tätä ja loppujen lopuksi heittänyt tämän ovesta ulos. Shiroco olisi kyllä voinut vastustaa jos olisi halunnut, mutta ei tämä kertaakaan vastustanut niin että Trezeniin olisi kunnolla sattunut. Vain muutaman kerran Shiroco oli lyönyt Trezeniä.
Shirocon lopettaessa kertomuksen, Trezen vetäisi tämän kasvot lähelleen ja etsi arven. Poika puraisi huultaan ja kiskoi vanhemman tiukasti itseään vasten.
"Minä ymmärrän. Ei, hän ei ole kertonut Tokille, tai ainakaan minulla ei ole muistikuvaa tuollaisesta." Trezen suukotti Shirocon hiuksia eikä suostunut hellittämään otetta tämän ympäriltä. Sama oli tapahtunut myös Shirocolle. Kaikki mikä sattui Shirolle sattui myös Shirocolle. Sen takia Trezen ei tulisi antamaan anteeksi. Kyllä pelkkä Shironkin satuttaminen olisi riittänyt suututtamaan Trezenin.

Vihdoin Trezen päästi irti Shirocosta ja kierähti selälleen sängylle. Poika potkaisi voimalla sänkyä, harmi että sänky jousti. Trezenin teki vain mieli paiskoa tavaroita, se oli pintynyt tapa, ja lyödä jotakuta. Ihan ketä tahansa että saisi tukahdutettua raivonsa. Trezen ei pitänyt siitä että menetti itsehillintänsä. Silloin poika oli heikoimmillaan.
"Sinä et kyennyt suojaamaan häntä mitenkään..." Trezen nuolaisi huuliaan ja hengitti epätasaisesti. Enemmän Trezen muistutti kalaa kuivalla maalla haukkoessaan henkeä. Poika löi nyrkillään sänkyä ja parkaisi pienesti. Hänen olisi opittava hallitsemaan itsensä, tai Tokikin saisi tietää keskustelusta. Shiron pitäisi itse kertoa Tokille.
"Shiroco, sinä tiedät miten rauhoittaa minut. Auta minua." Trezen katsahti lähes epätoivoisena Shirocoa.

[Shiro]

"Minä en yksinkertaisesti voinut tehdä mitään. Jos olisin..... ne paskiaiset todellakin löytäisivät itsensä hakattuina ja elävältä haudattuina."
Shiroco sulki silmänsä ja puristi itsekkin nyrkkiään. Kuinka paljon hän halusikaan nyt tehdä samoin kuin Trezen. Hakata joku. Kuka tahansa, kunhan pääsisi hakaamaan. Trezenin sitten käydessä hieman liiankin innostuneeksi asiasta, Shiroco tarttui tätä käsistä ja pakotti ne sänkyyn kiinni. Hän painoi huulensa pojan huulia vasten ja suuteli tätä hellästi, mutta vaativasti. Jos Trezen ei tottelisi tätä, niin Shirocon pitäisi tehdä se pahin asia, jota hän itse ei haluaisi koskaan kokea.

Onneksi Shiro oli tavallaan sammunut, eikä voinut tietää Shirocon kertoneen hänen pientä salaisuuttaan. Ehkäpä Shiro kertoisi siitä itse joskus, mutta Shiroco epäili vahvasti. Jos kihluaksen kertominen oli tuottanut niin paljon vaivaa, niin kuinka shiro ikinä voisi sanoa mitään sellaista kuin tämä? Se ei ollut mitenkään mahdollista, ellei sitten Trezen kertoisi Tokille. Tokikaan ei viehtyisi ajatuksesta, mutta jos Trezen saisi tämän pysymään hiljaisena niin ehkä sitten. Pidellen yhä poikaa aloillaan ja jatkaen suutelemista niin pitkään kunnes tämä rauhoittuisi, Shiroco vei jalkansa pojan haarojenväliin ja työnsi hieman. Jos hän ei työntäisi liian kovaa se ei sattuisi, mutta tarpeen tullen se olisi todella kivuliasta.
"Aiotko kertoa Tokille? Minä en usko Shiron ikinä muuten kertovan."

[Toki]

Trezen vastasi Shirocon suudelmaan ja tunsi käsiensä kostuvan Shirocon painaessa niitä lämmintä sänkyä vasten. Sydän hakkasi julmetonta kyytiä, ja Trezenin oli vaikea keskittyä pelkkää Shirocon suutelemiseen. Mieltä oli vaikea hallita, ja pian Trezen tunsikin uuden vihan aallon kulkevan mielensä läpi.
'hups.'
"Minusta tuntui, että hän kuuli jo," Trezen sihahti yhteen purettujen hampaiden välistä ja riuhtaisi käsiään. Tokin viha sai Trezenin entistä enemmänkin sijoiltaan.
"Jumalauta Shiro, mikset sinä vain voinut kertoa!!" Trezen riuhtoi itseään irti ja voihkaisi kivusta Shirocon jalan painaessa hieman liikaa haaroväliä. Poika jatkoi kuitenkin riuhtomistaan. Ei hän olisi halunnut nousta Shirocoa vastaan, mutta hän ei vain hallinnut itseään.
"Minä tapan ne idiootit. Minun leluihini EI KOSKETA!!" Trezen lopetti rimpuilun yllättäen ja käänsi katseensa seinään. Poika värisi pienesti tajutessaan käyvänsä tätä jo toista kertaa läpi. Taas hänen rakastaan oli satutettu. Tällä kertaa aivan yhtä kierosti kuin viimeksikin. Miksi aina Trezenin? Mikseivät he jättäneet häntä rauhaan!

"Shiroco... Kiitos, että kerroit." Trezen sulki silmänsä ja yritti hallita mieltään, mutta oli liian myöhäistä. Toki otti valtansa takaisin.
"Päästäisitkös hänet tänne? Olisi hieman asiaa." Tokin ääni ei värissyt, kuten olisi saattanut odottaa. Poika hallitsi itsensä täydellisesti, pelottavan täydellisesti. Vaikka hän tunsikin vihaa Shiron satuttajia kohtaan, niin hän ei tuntenut sitä Shiroa kohtaan. Menneisyyttä ei voinut muutta, vaikka kuinka haluaisi, ja siksi Toki ei voinut tehdä mitään. Hän voisi vain olla Shiron tukena ja uskotella tälle, että se oli mennyttä. Enää Shiron ei tarvinnut kärsiä.
"Vai ajattelitko jatkaa kauankin haarovälini survomista? Tiedätkös, tuo sattuu hiukkasen." Toki puri huultaan ja yritti hymyillä pienesti Shirocolle.

[Shiro]

'Se Trezenin penikka! Nyt Shiro kyllä hakkaa minut.' Shiroco päästi jalkansa pois ja nousi sängyltä. Hän ei ollut odottanut Trezenin suuttuvan noin paljon, ellei se sitten ollut sekoitus Tokin tuntemaa vihaa.
"Sinun olisi parempi olla kiltti Shirolle. Hän listii minut jos saa tietää. Olisit vain hiljaa asiasta, etkä ottaisi sitä puheeksi. En usko Shiron haluavan muistella sellaista."
Shiroco katsoi Tokia ja tunsi kuinka kylmätväreet menivät pitkin hänen selkäänsä. Toki oli pelottava noin viileänä ja rauhallisena asian suhteen. Ehkä Shirocon olisi sittenkin pitänyt antaa asian olla ja pitää se Shiron pikku salaisuutena.

Varmistuttuaan vielä kaikesta, Shiroco veti syvään henkeä ja antoi Shiron tulla pintaan. Onneksi tämä ei ollut tiennyt Shirocon kertoneen, mutta kohta tietäisi. Horjahtaen hieman ja laskeutuessaan toisen polvensa varaan, Shiro huomasi että hänen päätään särki. Johtui varmasti alkoholin ollessa jo melkein haihtunut. Otsaansa hieroen Shiro katsoi Tokia ja ihmetteli sitten tämän tiukkaa ilmettä ja nyrkkiin puristettuja käsiään.
"Et kai vieläkin ole vihainen siitä mitä tein? Sanoinhan jo olevani pahoillani."

[Toki]

"Juu juu, älä huoli." Toki hymyili pienesti Shirocolle ja katsoi sitten kun tämä menetti hetkeksi tasapainonsa. Nyt se olisi hänen Shironsa. Toki oli oppinut viimeisen kuukauden aikana lukemaan Shiron ruumiin kieltä, ja tiesi milloin Shiroco antoi vallan takaisin. Toki myös tiesi milloin Shiroco otti vallan, koska Shiron käyttäytyminen muuttui. Toki oli oppinut lukemaan pieniäkin merkkejä.

Toki ei hymyillyt Shirolle. Oikeastaan Toki ei näyttänyt mitään tunteita. Shiro saisi luvan kertoa miksi ei ollut kertonut - ja saisi luvan kertoa kaiken muunkin kertomatta jääneen. Toki ei antaisi tälle anteeksi ennen kuin olisi saanut tietoonsa kaiken. Tästä illasta tulisi pitkä ja raskas, mutta Toki aikoi elää sen läpi. Hän pakottaisi Shiron elämään sen läpi myös. Yhdessä he kyllä selviäisivät, eikä Shiron tarvitsisi kantaa menneisyyttään yksin.
Shiron kysyessä kysymyksensä Toki vain hymyili pienesti ja viittoili albiinoa tulemaan luokseen. Toki oli valmiina vetämään pojan syliinsä ja pitämään tätä lähellään. Vasta sen jälkeen alkaisi kuulustelu, ja Shiro saisi luvan vastata.
"Olen vain hieman pettynyt, ei muuta. Tulehan tänne." Toki siirsi peittoa sivummalle tehden kunnolla tilaa Shirolle. Shiron täytyisi oppia, että Toki kyllä olisi hänen tukena, tulisi sitten mitä tahansa eteen. Shirolla oli lupa kertoa mitä tahansa Tokille, ja sen Toki aikoi tehdä hyvin selväksi seuraavien tuntien aikana.

[Shiro]

Shiro katsoi hieman epäillen, mutta nousi lattialta ja kömpi Tokin viereen. Tällä oli selvästi jotain mielessään, sillä luonne oli erilainen kuin Shiron päästettyä Shirocon. Mitähän nämä kaksi olivat taas tehneet? Albino veti peittoa päälleen ja huomasi vasta silloin jännittävänsä. Hän jännitti Tokia ja sitä mitä tämä tulisi sanomaan. Poika ei ollut johonkin tyytyväinen, eikä se asia todellakaan koskenut Shiron ruokaa.
"Mitä sinulla on mielessäsi? Toki....sinä pelotat minua."
Shiro kääntyi katsomaan rakastaan avoimesti ja näytti tälle todellakin olevansa huolissaan toisen käyttäytymisestä. Shirolla oli pieni epäilys, ettei tästä illasta tai yöstä tulisi mukava ja jotenkin Shirocon hermostuneisuus vain lisäsi sitä tunnetta.

"Miksi olet noin kylmä? Mikset näytä tunteitasi? Minä en pidä tästä ollenkaan...."
Shiroco oli torjunut Shiron täysin heti sen jälkeen, kun tämä vain oli päässyt valtaan. Trezen ei näköjään harrastanut samaa ja Toki oli kuullut jotakin, mikä oli ajanut pojan tuollaiseen käyttäytymiseen. Mitähän Shiroco oli mennyt paljastamaan......? Hajamielisesti Shiro hieraisi päätään ja hänen sormensa osuivat arven kohdalle. Sormet tunnustelivat sitä ja saivat aikaan pahoja, ei haluttuja muistoja. Ehkä noin viiden sentin pituinen arpi sai Shiron muistamaan kaikki ne iskut: Potkuja, lyöntejä, hakaamista. Arpi oli tullut yhden pojan puukosta, jolla tämä oli aikonut leikata Shiron hiukset.

[Toki]

Toki naurahti pienesti Shiron hermoilulle ja kietoi kätensä tämän ympärille. Poika veti Shiron syliinsä ja kun tämä näpläsi arpeaa, Toki laski sormensa sen päälle. Jos menneisyyttä olisi mahdollista muuttaa niin Toki kyllä muuttaisi - kukaan ei vaan ollut vielä keksinyt keinoa. Tokin ilme synkistyi kun tämä liu'utti sormensa arven läpi ja sitä kautta Shiron poskelle. Toki suukotti hellästi Shiroa ja katsoi tätä sitten vakavana.
"Miksi et kertonut siitä?" Shiroco tappaisi Tokin, tai ainakin yrittäisi. Tuskin tämä tappaisi koska Trezen kuitenkin asui samassa ruumiissa. Toki vain ei pystynyt pitämään sitä sisällään. Hänen piti saada tietää miksi Shiro ei ollut voinut uskoutua.
"Kyllä minä ymmärrän, että menneistä puhuminen on rankkaa, mutta tälläiset pitää kertoa." Toki otti Shiron kasvot käsiensä väliin ja suuteli tätä hellästi. Poika hymyili hieman surullisena Shirolle, ennen kuin vetäisi tämän itseään vasten.

Toki olisi kyllä kiltti Shirolle, aivan kuten oli luvanut Shirocolle. Ei hän väkivallalla tältä tietoja urkkisi. Shiro joko kertoisi tai ei, se olisi Shiron päätettävissä. Toki halusi tietää, mutta jos Shiro päättäisi olla kertomatta, Toki hyväksyisi sen. Kuitenkin hän saisi joskus tietää, joten miksi Shiro ei sitten samantien kertoisi kaikkea nyt? Toki ei mielellään kuulisi enää yhtäkään salaisuutta Shirocon kautta. Mieluummin Shirolta itseltään.
"Mitä muuta olet jättänyt kertomatta?"

[Shiro]

Shiro värisi hieman tuntiessaan Tokin kosketuksen arven kohdalla. Vai tämän Shiroco oli mennyt paljastamaan. Ja niin kun Shiro oli yrittänyt pitää sen salassa pojalta. Hän ei halunnut tämän huolestuvan enään lisää. Hän ei halunnut lohdutusta tapahtuneen takia, eikä myöskään sääliä. Shiro ei halunnut Tokin vastaavan mitenkään hänen menneisyydessään tapahtuneisiin asioihin, vaikka ne järkyttivätkin poikaa. Hän ei vastannut pojan suudelmiin kuin pienesti ja käänsi katseensa pois.

"M-minä.... en halunnut muistaa sitä enään. Miksi kertoa asioita ja muistella niitä, jos ne sattuvat liikaa? Turhaan minä sinulle sellaisia kertoisin, koska sitten sinä vain murehtisit niitä ja toivoisit, ettei niin olisi käynyt."
Shiro irroitti itsensä Tokin otteesta ja katsoi tätä pienesti hymyillen.
"En muistanut koko asiaa, sillä en halunnut muistaa sitä. Vasta kun Shiroco mainitsi asiasta minä taas muistin sen. Olisin saattanut kertoa sinulle, jos olisin sen muistanut."
Hän nousi pois sängyltä ja meni ikkunan eteen katsomaan kuinka aurinko oli laskemassa.
"Minä en voi kertoa sinulle asioita, jotka olen halunnut unohtaa. Jos joskus satun muistamaan, niin saatan kertoa sinulle, mutta en kuitenkaan haluaisi rasittaa mieltäsi omilla asioillani, jotka tapahtuivat kauan sitten."

[Toki]

"Niin..." Toki oli hieman pettynyt. Kyllä Tokilla itselläänkin oli asioita jotka hän vain haluaisi unohtaa, ja olisi onnellisempi jos niitä ei olisi tapahtunut, mutta hän ei koskaan pystyisi tyystin unohtamaan niitä. Ehkä enintään kuvittelemaan että oli unohtanut. Eihän Toki tietenkään voinut tietää miltä Shirosta tuntui, koska hän oli itse aina ollut suosittu kaikkien keskuudessa. Toki kuitenkin halusi ymmärtää Shiroa, ja vielä enemmän tukea tätä. Siihen hän pystyisi, tai voisi ainakin yrittää pystyä. Pakko Tokin oli pystyä johonkin!
"Sitä mikä on tapahtunut, ei voi koskaan unohtaa." Tokin äänestä paistoi suru läpi. Toki kävi edelleenkin aina kotonaan käydessä pikkusiskon haudalla. Nimetön sisko, jota Toki ei ollut koskaan saanut pitää edes sylissä. Eniten ei sattunut siskon menetys, vaan se että Toki oli jättänyt muun perheen huomiotta. Sitä virhettä Toki ei antaisi itselleen anteeksi, eikä varmasti antaisi perhekään.

"Minä en tiedä miltä tuntuu elää sinun menneisyyden kanssa, mutta voin silti olla tukenasi. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta sen taakan voi jakaa muiden kanssa." Toki upotti sormensa Shiron hiuksiin ja selvitteli hieman takkuja latvoista. Kyllä sen ymmärsi ettei Shiro halunnut puhua, ei Tokikaan mielellään puhunut. Tosin Tokilla syy oli siinä, että kaikki huonot muistot olivat hänen omia virheitään. Shiron menneisyys tuskin oli Shiron virheiden syytä. Shirolla tuskin oli ollut ollenkaan arpaa menneisyyteensä.
Tokilla oli toisinpäin. Hänellä oli ollut mahdollisuus, ja hän oli käyttänyt sen väärin.

"En voi pakottaa sinua puhumaan, mutta minä olen tässä jos haluat kertoa." Toki suukotti Shiron otsaa ja hymyili tälle lempeästi. Shiron tarvitsisi vain pyytää ja Toki olisi siinä vain Shiroa varten, Shiro kyllä tiesi sen. Sen verran Toki oli oppinut rakastamaan vanhempaa poikaa - kaikkine virheineen ja huolineen.

[Shiro]

"Siitä kahakasta minun tuskin tarvitsee sinulle enään mitään kertoa, mutta minä tulen aina luoksesi jos tarve vaatii. Ilman syytäkin minä tulen."
Shiro kääntyi pois ikkunan edestä ja halasi Tokia kovemmin kuin koskaan. Jotenkin hänellä oli niin hyvä olo, mutta toisaalta Shiro olisi halunnut vain itkeä. Syytä siihen hän ei tiennyt, mutta tunne kurkussa kertoi siitä hänelle. Jos hän vain voisi itkeä menneisyytensä pois ja antaa auringon kuivattaa kyyneleet.
"Minä en mielelläni jaa menneisyyttäni ja sinä tiedät sen. Tavoista on vaikea luopua, mutta voin yrittää meidän molempien vuoksi."

Shiro tiesi, että pelkkä nuoremman pojan läheisyys paransi häntä ja hoiti sisäisiä haavoja, joita hän piilotteli. Pieni kyynel valui poskea pitkin, eikä Shiro voinut enään pidätellä sitä seuraavaa kyynel tulvaa. Tarttuen Tokiin kunnolla kiinni, albino upotti kasvonsa tämän hiuksiin ja itki. Hän itki pois sen kaiken pahan olon, joka oli hänen sisällään. Hän antoi Tokin parantaa häntä ja tehdä hänen olonsa paremmaksi. Hetken aikaa Shiro ei kyennyt hallitsemaan itkemistään, mutta pian hän sai siitä otteen ja tyytyi vain hiljaa nyyhkyttämään, samalla kun valui lattialle. Kyyneleet jatkoivat kulkuaan, mutta ainakaan Shiro ei parkunut ääneen.
"O-olen pahoillani. Tällainen tunteellisuus ei sovi pojalle."

Hieraisten silmiään Shiro katsoi ylös Tokiin ja sai pienen hymyn tulemaan, mutta tunsi heti kyynelten tulevan. Ravistellen päätään, Shiro sai niiden valumisen loppumaan ja hieroi uudestaan silmiään. Miksi hänen piti olla näin heikko ja helposti itketettävä. Koko tilanne oli muutenkin niin nolo, että albinon kasvot ja korvat olivat aivan punaiset noloudesta. Poskia kuumotti, samoin korvia ja Shiro laittoi hiuksensa korvien peitoksi, peittäen kasvonsa kätensä taakse. Sormienvälistä hän kurkki Tokia ja yritti saada tilanteen ja tunteensa hallintaan. Jos hän joskus saisi tilaisuuden niin Shiroco saisi kyllä kärsiä. Mokoma suhteiden eteenviejä.