Shiron asunto

[Toki]

"Se on hyvä..." Toki vastasi Shiron halaukseen ja antoi käsiensä jäädä tämän niskaan hiuksia koskettelemaan. Toki painoi kasvonsa Shiron olkaa vasten, kun ei korkeammalle ylettänyt. Joskus oli niin vaikeaa kun toinen oli päätä pidempi. No, pian se ongelma olisi ohi. Toki kyllä kasvaisi pituutta.
"Ei sinun ole pakko jakaa, mutta se helpottaa oloa."
Shiron alkaessa itkeä, Toki vain piti tätä lähellään ja antoi toisen itkeä. Toki silitteli Shiron selkää ja sulki silmänsä. Oli hienoa huomata, että toinen osasi pukea tunteensa itkun muotoon, vaikka Shiro itkikin usein. Toki ei osannut purkaa tunteitaan - varsinkaan itkemällä. Eikä Toki koskaan itkenyt muiden nähden.

"Ei se mitään. Jokaisella on omat tapansa purkaa tunteita." Toki vastasi Shiron hymyyn ja silitti tämän päätä hellästi. Shiro oli Tokin oma pieni häkkilintu jonka Toki halusi auttaa vapaaksi. Toki vapauttaisi Shiron menneisyydestä, ja jos siihen tarvittaisiin tätä, Toki olisi valmis. Hän olisi Shiron tukena niin kauan kun tämä tarvitsisi tukea. Saattoihan Shirolla olla ystäviäkin joihin tukeutua, mutta Toki halusi olla se joka tulisi ensimmäisenä mieleen. Toki pitäisi huolen siitä.

"Olen onnellinen jos voit oikeasti tukeutua minuun." Toki hymyili lempeästi Shirolle, ja kumartui suutelemaan tätä.
"Ja itkemisessä ei ole mitään väärää. Näytät suloiselta." Toki suukotti Shiroa uudelleen ja kietoi kätensä tiukasti tämän ympärille.

[Shiro]

Shiro ei voinut muuta kuin tuijottaa Tokin olan ylitse ja nyyhkyttää. Miksi hänen piti aina itkeä? miksei hän voinut olla kuten Toki ja kyetä hallitsemaan tunteitaan.
"Ei kenenkään pojan pitäisi itkeä kenenkään edessä. Se on noloa. Eikä pojan kuulu näyttää....uh...suloiselta."
Shiro mutristi huuliaan, sillä hassulla tavalla jolla hän pienenä oli saanut vanhempansa heltymään. Toinen käsi puuskassa, poika pyyhkäisi silmiään ja tuhahti närkästyneenä. Ei ollut mukavaa joutua nolatuksi ja vielä epämukavampaa oli itkeä toisten edessä. Silloin oli haavoittuvainen, eikä ajatukset kulkeneet kunnolla.

Shiro vei kätensä haavansa luokse ja kokeili sitä. Se ei ollut sellainen kova arpi, joka muodostuu haavan päälle. Se oli enemmänkin kohta, jossa ei kasvanut hiuksia, ja iho tuntui sileältä ja hieman syvemmältä. Huokaisten Shiro nousi ylös ja antoi siinä samalla Shirocolle ankaria läksytyksi siitä, kuinka tämä ei saisi kertoa hänen asioitaan silloin kun huvitti. Jos Trezen saisi tietää kuinka hiillostettavana Shiroco nyt tosissaan oli, olisi poika tullut suoraan hänen kimppuunsa.
"Uskoisin sinun saaneen tyydytystä Shirocolta, nee?"
Albinon oli aivan pakko ottaa asia puheeksi ja tuhahti hieman mustasukkaisesti. Hän nousi seisomaan ja suuntasi kulkunsa takaisin sängylle.
"Tiesitkö muuten....että nimesi tarkoittaa aikaa?"
Naurahtaen Shiro lässähti sängylle ja antoi itsensä pomppia siinä hetken, kunnes kääntyi sitten katsomaan Tokia hymyillen.

[Toki]

"Minulle sinä tulet aina olemaan suloinen, sanoi sitten miehinen puolesi mitä tahansa. Kaunis ja suloinen. Siksi minä sinuun rakastuinkin." Toki hymyili hellästi ja tuhahti pienesti Shiron kaulaa vasten. Shiron hiukset pöllähtivät pienesti ja Tokin oli pakko naurahtaa. Helppo tapa karkoittaa surulliset ajatukset ja menneisyys. Shiro oli ehdottomasti parasta lääkettä haavoihin.
"Meillä on kummallakin omat menneisyytemme ja omat tapamme käydä niitä läpi. Sinulla vain sattuu olemaan itkeminen, minulla tavaroiden paiskominen ja huutaminen." Toki päästi irti Shirosta ja istahti sängynlaidalle huokaisten. Toki ei vain hajottanut paikkoja, vaan hän purki huonon olonsa toisiin - ei tosin huonolla tavalla. Tokista tuli ylisosiaalinen silloin kun tämä tunsi olonsa huonoksi. Saint Lyonsissa Toki ei tuntenut Shiron lisäksi melkeinpä ketään. Tai tunsi, mutta ei läheisesti, ei edes ystäväasteella. Se huolestutti. Toki oli aina tottunut olemaan suosittu ja huomion keskipiste.

"Ehheh? Tyydytystä?" Toki katsoi hetken Shiroa kulma koholla. Mitä ihmettä tämä höpisi? Samassa Toki saikin mieleensä tilanteen mihin he olivat jäänet, ennen Shiron hullua ideaa. Shiro saisi kuulla siitä vielä.
"Trezen sitä sai, en minä." Toki tuhahti tympääntyneenä. Ei Trezen antanut hänen nauttia sellaisista, ja Toki halusi saada seksinsä Shirolta, eikä toimia alla kuin mikäkin pahuksen... tyttö! Toki ei ollut vieläkään sisäistänyt sitä kunnolla, että Shiroco toimi päällä, ja Trezen suostui mitään sanomatta osaansa. Kamalaa.

Toki hätkähti kun Shiro otti nimen puheeksi.
"A-aikaa?" Toki räpäytti silmiään. Huono vai hyvä enne? Heillä olisi aikaa, vai eikö olisi? Shiron nimi kuvasi kyllä Shiroa, mutta entä Tokin? Tuskinpa.
"Siis japaniksi?" Toki ei ollutkaan koskaan kuullut nimensä alkuperää. Ehkä hänen pitäisi kysyä äidiltä, että mistä nämä keksivät hänen nimen. Ehkä se tuli japaninkielestä, ehkä ei.

"Muuten, neiti, istuhan siihen." Toki risti jalkansa ja katsoi Shiroa tuimana.
"Meillä taisi jäädä erään asian selvittely kesken. Pääsi tuntuu olevan ihan kunnossa, joten voimme aivan hyvin puhua sen nyt selväksi." Toki nappasi Shiron kasvot käsiensä väliin ja pakotti tämän katsomaan häntä silmiin. Enää Shiro ei pääsisi pakoon.
"Mistä sinä oikein sait sen typerän idean?"

[Shiro]

Shiro tirskui itsekseen, kun Toki ihmetteli nimeään niin ihmeissään. Pojan sitten ruvetessa totisemmaksi ja ottaessa esiin asian, jonka Shiro oli jo valmis unohtamaan hän huokaisi syvään. Hän tarttui nuoremman pojan käsiin ja suuteli niitä hellästi.
"En tiedä."
Vastaus oli rehellinen, vaikka oli Shirolla pieni ajatus.
"Minä vain yllättäen muistin sen ja ajattelin, että mitä jos.... Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei se tekisi kummalekkaan meistä mitään hyvää, joten olin jo laittamassa jauhetta pois, mutta sitten huomasin meneväni ikään kuin pois ja katsoin itse jostakin kauempaa, kun joku muu lisäsi jauheen. Uskoisin sen olleen Shiroco, mutta en yhtään tiedä."

Shiro käänsi katseensa ja päänsä pois.
"Olisin siinä vaiheessa halunnut heittää koko sen ruoka määrän pois, mutta kuullessani Shirocon väittelyt en voinut kuin alistua siihen, mitä olin tavallaan tehnyt. Olen pahoillani. Tarkoitukseni ei ollut olla sellainen paskiainen."
Albino katsoi Tokia uudestaan ja hymyili sitten arasti. Uskoisiko Toki todellakin hänen kertomaansa, vai luulisiko poika hänen vain piiloutuvan ja turvautuvan Shirocon selän taakse?
"Valkoinen aika."
Pieni kuiskaus kuului Shiron huulilta
"Meidän nimemme suomennettuina. Eikö kuulostakkin kauniilta?"
Albino kaatui sängylle makaamaan ja suuteli Tokia hellästi ja anteeksi pyytävästi. Mitä hän tekisikään, jos hänellä ei olisi näin ymmärtäväistä ja lempeätä kihlattua?

[Toki]

"Jaa..." Toki tuijotti Shiroa hieman kulma koholla. Se oli siis ollut Shiroco, mutta silti Shiro oli antanut sen tapahtua. Shiro oli se joka oli saanut ajatuksen liikkeelle ja tarjoillut ruuat Tokille. Toisaalta, jos tämä olisi tiennyt Tokin suhtautumisesta alkoholiin, niin tuskin tämä olisi aineitaan heittänyt ruuan joukkoon. Silti jäi hieman paha maku suuhun, johtui varmaan viinasta. Vaikka jauhe olikin ehkä lähestulkoon mautonta, se maistui mielessä pahalta. Myrkytti.
"Alkoholi tappaa. Se oli sitten viimeinen kerta?" Toki mulkaisi hieman pelottavasti Shiroa, mutta vetäisi tämän sitten lyhyeeseen halaukseen. Poika suukotti Shiron otsaa ja antoi tämän sitten kaatua sängylle. Toki katseli hetken mielenkiinnolla vanhempaa poikaa ja huokaisi sitten.

"Jep, se kuulostaa kauniilta. Minulle tulee mieleen se hetki kun salama iskee lähelle ja kaiken näkee valkoisena. Siinä on jotain taianomaista." Toki hymyili lempeästi Shirolle ja kapusi tämän päälle makaamaan. Toki painoi korvansa albiinon rintakehän päälle ja sulki silmänsä. Pieni huokaisi pääsi taas pojan huulien välistä. Shiro saisi luvan pysyä siinä lähellä aina kun Toki tarvitsisi tätä. Tuntui vain niin pirun hyvältä turvautua johonkin pysyvään ja luottaa toiseen.

"Muuten, onko sinulla sisaruksia?" Toki kohotti hieman itseään ja katsoi Shiroa kulmiensa alta. Poika suukotti Shiron rintakehää. Sisaruksista puhuminen avasi aina uusia haavoja. Toki ikävöi kotiin, omalla tavallaan. Sekä isää että äitiä oli ikävä, vaikka nämä tuskin suhtautuisivatkaan kovin hyvin tähän uuteen Tokiin. Katuisivat todennäköisesti sitä, että lähettivät poikansa sisäoppilaitokseen. Siskoa Toki ikävöi eniten. Tokin pitäisi varmaan raahautua joku viikonloppu käymään kotona, ja siskon kanssa tanssitunneille. Niistä koostuivat lapsuuden parhaat muistot.
"Minulla on ikävä kotiin..." Toki kiskoi peiton niskaansa ja hautasi kasvonsa Shiron rintakehää vasten. Poika puri huultaan ja värähti pienesti. Eihän Toki ollut edes kaukana kotoa. Muutaman tunnin junamatkalla selvittäisiin. Siltikin, poika ei ollut käynyt kotonaan puoleen vuoteen. Eikä soittanutkaan muutamaan viikkoon. Kotootakaan ei ollut kuulunut mitään.

[Shiro]

Shiro kuunteli toisen höpinöitä ja nyökkäsi sitten vahvistukseksi tämän kysymykselle. Ei enään ikinä Shiro laittaisi mitään tuntematonta ruokien sekaan kysymättä Tokilta ensin.
"Älä huoli. En tee sellaista enää."
Shiro halasi päällään makaavaa Tokia ja nyökkäili. Oli mukavaa vain olla siinä ja kuunnella jonkun toisen puhetta. Hän suuteli Tokia otsalle ja tuhahti pienesti tämän huokaistessa. Jos Shiro olisi uskaltanut, olisi hän rutistanut Tokia nyt niin lujaa kuin vain pystyi. Hän kaipasi pehmolelujaan, vaikka kyllähän Toki kävikin mukavasti pehmolelusta.

Nuoremman pojan kysyessä sitten sisaruksista, Shirolle tuli väistämättä hymy huulille.
"Kyllä minulla on kaksikymmentäyksi vuotias isoveli. Hyvin mukava. Olemme lähes tulkoon kaksoset. Meitä ei erottaisi toisistaan jos minä en olisi albino ja hän ei olisi minua pidempi. Hänellä on pitkät hiukset niin kuin minullakin, mutta mustat joissa on hieman sähkösinisen hohtoa. Et uskokkaan kuinka minä pienenä tuijotin hänen suklaanruskeita silmiään. Silloin kun vanhempani antoivat minulle liikaa huomiota tai tappelivat keskenään, veljeni vei minut aina perheemme harjoitusalille leikkimään katanoilla. Hän jopa opetti minua ampumaan jousella, josta onkin tullut intohimoni jousiamuntaan. Hän oli ainut, joka ymmärsi minua ja puolusi minua. Vietin lähes kaiken aikani hänen kanssaan, jopa sen jälkeen kun olin vähän vanhempi. Veljeni sitten muuttaessa pois kotoa, hän tuli ainakin kolme kertaa viikossa käymään, jotta pystyi olemaan kanssani. Vanhempamme eivät oiekin sietäneet tiivistä suhdettamme, vaan alkoivat jopa väittämään veljelleni etten ollut kotona, jotta hän ei olisi tullut sisään. Kerran hän mursi oven ja nappasi minut autoonsa. Kaasutimme veljeni asunnolle ja asuin hänen kanssaan ainakin puolivuotta. Se oli ihanaa aikaa ja voisin palata siihen. Sinäkin varmasti pitäisit veljestäni jos tapaisit hänet. Hänen nimensä on Kuroi, mikä tarkoittaa mustaa. Eikö olekkin hauskaa? Valkoinen ja musta. Shiro ja Kuroi."
Tokin sitten sanoessa, että hänellä oli ikävä kotiin, Shiro nosti päätään sen verran, että saattoi suudella poikaa. Albino ei kaivannut kotiin. Jos hän olisi jonnekkin kaivannut niin veljensä luokse.
"Veljeni ei koskaan hyväksynyt sitä, että minut oli kihlattu tuntemattomalle ihmiselle. Olisitpa nähnyt minkä tappelun hän nosti vanhempieni kanssa siitä. Kun tämä ihminen tuli käymään luonamme, Kuroi piti käsiään koko ajan ympärilläni, jotta kihlattuni jotä hän vihasi enemmän kuin ketään, ei veisi minua mennessään."
Huokaisten syvään Shiro pyyhkäisi tulleen kyyneleen ja hymyili.
"Suzuki Kuroi."
Hän sanoi itsekseen ja painoi päänsä Tokin päätä vasten.

[Toki]

Toki kuunteli hiljaisena Shiron tarinaa isoveljestä. Toki todennäköisesti pitäisi tästä jos tapaisi, toivottavasti tapaisi, ehkä ei kuitenkaan. Shirolla tuntui olevan kaikki hyvin koti-ikävän kannalta. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli Tokia vanhempi ja ehkä tottunutkin olemaan kodin ulkopuolella. Toki oli kuitenkin ensimmäistä kertaa maailmalla. Vaikka hän edelleen olikin samassa maassa ja parin tunnin junamatkan päässä, silti se tuntui kuin Toki olisi viettänyt elämää maapallon toisella puolella, tai kokonaan eri maailmassa. Tokin maailmaan ei mahtunut Shiron lisäksi muita. Ei ollut aikaa muille.
"Hmm..." Toki huokaisi jotain myöntävän suuntaisa Shirolle. Tokillakin oli ollut omat hupinsa siskon kanssa. Lähinnä se oli kyllä koostunut tanssista, mutta Toki oli pitänyt siitä. Siskon kanssa tanssi sai aivan uuden merkityksen, ja siskon ansiosta Toki osasi tanssia. Ehkä hänen pitäisi viedä Shiro joskus Roxyyn tanssimaan.

"Sisko opetti minut tanssimaan. Muuta yhteistä meillä ei sitten ollutkaan, paitsi se että hän on minulle rakkain." Toki veti peiton korviensa yli ja tärisi pienesti. Enää siskolla ei olisi aikaa uteliaalle pikkuveljelle. Ei ollut ollut moneen vuoteen, sen takia Toki oli suostunut niin helposti sisäoppilaitokseen lähtöön.
"Ja toista siskoani en oikeastaan... ehtinyt tuntea." Toki huokaisi syvään ja puraisi kovaa huuleensa jotta saisi pidettyä nyyhkäyksen sisällään. Poika ei ollutkaan pitkään aikaan muistellut kotia. Se oli ikäänkuin unohtunut viime aikoina. Toki oli rakentanut oman pienen kuplan hänen ja Shiron maailman ympärille. Nyt kupla oli räjähtänyt, eikä sitä varmaan heti paikattaisi.

"Pitäisi varmaan lähteä käymään kotona... Voisin käydä siskon haudallakin pitkästä aikaa." Tuntuisi edelleenkin yhtä pahalta käydä sen tyttölapsen haudalla. Sillä nimellä sisko oli haudattu. Äiti ei ollut edes ehtinyt ajatella pikkutytön nimeä, kun tämä oli jo jättänyt heidät. Hätäkastekin olisi tullut myöhässä. Niinpä Tokin oli tyydyttävä puhumaan vain siskosta, tai enkelistä.
"Ja ehkä muutenkin. Voisin kertoa meistä." Toki huokaisi ja mönki esiin peiton alta. Poika pyyhkäisi kevyesti silmäkulmaansa ja hymyili pienesti Shirolle.

[Shiro]

Shiro tarttui Tokia niskasta ja antoi tälle pienen, hellän suudelman. Kun poika puhui siskonsa haudalla käymisestä oli albino jo puoliksi arvannut mitä oli tapahtunut. Miksi hän kyselisi asiasta enempä kun jo pelkästään sen mainitseminen oli noin rankkaa toiselle.
"Kuinka luulisit perheesi suhtautuvan siihen, että olet homo ja jo kihloissa? Minusta hieman tuntuu, että lennät sanojesi muksaisesti pihalle jos tuon kaiken sanot heille päin naamaa."
Shiro antoi sormiensa hivellä pojan poskea ja nousi sitten sängylle istumaan. Sellaista se vain oli. Shiro ei muuten olisi lähtenyt tänne asti sisäoppilaitokseen, mutta koska hänen veljensä oli sitä niin vakaasti pyytänyt, oli Shiro lopulta suostunut. Hän tiesi saaneensa sillä tavalla lisäaikaa kihlatustaan, mutta erästä asiaa hän ei ymmärtänyt.

Heti kun Shiro oli lähtenyt ja kertonut päässeensä kouluun sisään, oli hänen veljensä alkanut kouluttautumaan johonkin työhön, jonka tämä oli pitänyt salassa jopa heidän vanhemmiltaan. Mitä Kuroilla sitten olikaan mielessä, Shiro uskoi että se olisi vain hyvästä ja hänen auttamisekseen. Veli ei koskaan hylännyt häntä, vaikka asuikin muualla. Kuinka Shiro halusikaan päästä taas veljensä luokse ja olla tämän kanssa. Hän kaipasi niitä miekkailu tunteja, sekä jousiammunta harjoituksia. Jos nyt itse voi näin sanoa isoveljestään, niin tämä oli pirunmoisen kaunis.

Hymy palasi Shion kasvoille hänen ajatellessaan veljeään.
"Mitä nyt ajattelimme tehdä, vai vietämmekö taas kaiken ajan sängyssä? Meistä tulee tätä menoa jokin uusi kreikkalainen jumalapari. Seksin jumalat, ellen väärin veikkaa."
Jos Kuroi saisi kuulla Shiron olevan kihloissa pojan kanssa, joka oli häntä nuorempi, se ei tietäisi hyää ainakaan Tokille. Kuroi etsisi ja hiillostaisi poika paran hirveillä kysymystulvilla.

[Toki]

"Tsot." Toki painoi sormensa Shiron huulille ja hymyili tälle pienesti.
"Kuka on sanonut että olen homo? Satuin vain rakastumaan mieheen." Toki suukotti Shiroa. Poika ei totisestikaan ollut sinut homoutensa kanssa. Hän oli sinut sen kanssa, että rakasti Shiroa, mutta ei se merkannut että hän olisi ollut mikään hintti, eihän? Toki piti itseään ennemminkin bi:nä.
Siskolla tuskin olisi mitään vastaan, äiti ihmettelisi, isä suuttuisi. Harmi vain, että isä oli perheen pää.
"Minä en tiedä. Ehkä otan sinut mukaan? Ei, se saattaisi olla huono idea... Pakko minun on heille jossain vaiheessa paljastaa, ja se on periaatteessa aika sama miten sen paljastan. Ehkä soitan ja kerron heille? Ja heidän suhtautumisesta minulla ei ole pienintäkään aavistusta." Toki mutristi huultaan ja käännähti selälleen sängylle. Poika kiskoi peittoa päälleen ja huokaisi syvään.

Toki oli tehnyt itselleen hyvin selväksi sen, että perheen mielipide ei vaikuttaisi hänen ja Shiron suhteeseen. Nyt poika kuitenkin epäili sitä hieman. Todennäköisesti se tulisi vaikuttamaan - ja paljon. Toki ei selviäisi ilman perhettään, ja jos suhde Shiroon rikkoisi välit perheen kanssa... Tokin olisi pakko valita kahden väliltä. Joko jättää Shiro, mikä tekisi kipeää, tai opetella elämään ilman perhettä, joka tekisi ehkä vielä kipeämpää.

Tokin oli pakko naurahtaa Shiron lausahdukselle. Seksin jumalat... Niinpä niin.
"Jumaluudesta ja seksistä puheenollen..." Toki kiskoi kasvoilleen hyvin pervon ilmeen, ja vetäisi Shiron päälleen.
"Ei vaan, ei nyt. Pakko pitää pientä taukoa." Toki virnisti ja kietoi kätensä Shiron niskaan.
"Ehkä vietämme aikaa sängyssä sen takia, että se on asuntosi mukavin paikka?" Toki huokaisi Shiron hiuksia vasten ja hyväili tämän selkää sormenpäillään.

[Shiro]

Pojan lause sai Shiron toisen kulmakarvan kohoamaan. Oliko hän todellakin kuullut oikein?
"Olet siis vihdoin oppinut, että tauko on hyvästä. Jos harrastamme joka kerta seksiä kun olemme sängyssä, niin sänkyni kuluu puhki ja koko homasta lähtee maku. Mitä sitten mukavuuteen tulee... minulla on mukavaa missä tahansa kunhan sinä olet siinä."
Albino venytti selkäänsä ja hiukset kutittivat takalistoa. Ei aina tarvinnut kaikkeen sotkea seksiä mukaan. Kyllähän he voisivat olla ihan näinkin. Tällainen tavallinen oleskelukin oli mukavaa. Kuullessaan pienen rusahduksen selässään, Shiro laskeutui takaisin Tokin päälle ja haroi tämän hiuksia.

"Miltähän näyttäisit pienillä saparoilla?"
Hän kysyi virne kasvoillaan ja otti pienet hiustupsut sormiensa väliin tirskahtaen kuuluvasti. Toki näytti aivan tytöltä. Jos joskus koulussa pidettäsiin naamiaiset, niin Toki voisi pukeutua suloiseksi pikkutytöksi, jolla olisi saparot. Kuinkahan paljon tytöillä tulisi hänestä riitaa?
"Sinä ole jumalainen, vaikka et olekkaan jumala. Se riittää minulle ainakin nyt."
Shiro päästi pojan hiukset irti ja suukotti tätä sitten vaativasti.

[Toki]

"Mitä naurat?!" Toki punastui ja huitaisi Shiron kädet pois hiuksistaan. Kyllä Toki oli tietoinen siitä, että näytti hieman naiselliselta hiukset kiinni, olihan häntä kiusoiteltu siitä. Ei Shiron tarvitsisi silti tirskua sille. Shiro oli itsekin naisellinen, naisellisempi kuin Toki.
Toki näytti Shirolle kieltä ja vastasi tämän suudelmaan. Sormet eksyivät hieromaan Shiron päänahkaa ja Toki uskaltautui käyttämään kieltään kunnolla suudelmassa. Pelkkä Shiron suuteleminen sai Tokissa aikaan melkein orgasmin tasoisen hyvänolontunteen. Aika hyvin.
Tokin oli pakko hymyillä kesken suudelman ja vetäytyä irti. Poika naurahti hellästi ja suukotti Shiron nenänpäätä silmät loistaen. Pian Toki kiskaisi Shiron uuteen suudelmaan ja käänsi tämän alleen. Vaikka kyse olisikin vain oleilusta, ei Toki siltikään tuntenut oloaan kotoisaksi Shiron alla. Päällä oli paljon mukavempaa.

"Tiedän sen." Toki virnisti Shirolle ja iski silmää. Kyllä Toki tiesi olevansa hyvännäköinen.
"Sinäkin olet. Kelpaisit jumalattareksi. Minä olisin jumala, sinä jumalatar." Toki suuteli Shiroa ja painoi päänsä sitten tyynylle. Poika huokaisi Shiron korvaan ja ujutti sormensa pojan selän alle. Toki huokaisi Shiron korvanjuuressa ja suukotti hellästi tämän korvanlehteä.

"Rakastan sinua," Toki kuiskaisi hellästi ja sulki silmänsä. Rakkaus taisi olla ainut sana kuvaamaan Tokin tunteita, vaikka sekin kuulosti rumalta. Ei todennäköisesti olisi edes sopivaa sanaa Tokin tunteille. Toivottavasti Shiro ymmärtäisi sen pojan käytöksestä.
"Kuinka sinusta tulikin näin tärkeä minulle...?" Toki huokaisi puoliksi itsekseen. Shirosta oli tullut liian tärkeä. Tärkeysjärjestyksessä sijalla 0, jopa ennen ykköstä.

[Shiro]

Shiro huokaili Tokin siirtyessä päälle, kiusatessa hänen korvaansa, suudellessa. Mihin Shiro tarvitsi seksiä kun Toki sai samanlaiset tunteet pelkästään noilla asioilla. Pojan sanoessa rakastavansa, Shiro vain hymyili ja kohautti olkiaan tämän seuraavalle kysymykselle. Mistä hän olisi voinut tietää vastauksen, vaikka olikin aika varma, ettei Toki ollut kysynyt sitä häneltä suoraan. Kuinka monta kertaa oli albino kuullut tuon saman sanan Tokin suusta. Edes hänen vanhempansa tai veljensä ei ollut sanonut tuota sanaa yht ahkeraan. Se olikin enemmässä käytössä Tokin kanssa ollessa, mutta ei se mitään. Vaikka sana 'rakkaus' kuulostikin hieman rumalta, se tarkoitti monia asioita. Sekään ei kuitenkaan riittänyt tarpeeksi kuvaamaan kaikki Shiron ja Tokin tunteita. Niille ei vain yksinkertaisesti oltu keksitty sanaa.

"Minäkin rakastan sinua. Kuulostan varmaan nyt tyhmältä, mutta vaikka kaikki muu muutuisikin, niin minun rakkauteni sinuun ei muutu."
Shiro tiesi sanovansa asioita turhankin koristeellisesti ja hienosti, mutta hän piti siitä. Ne saivat uusia merkityksiä ja kuulostivat kauniilta.
"Miksi minun pitäisi olla jumalatar? Olenhan poika kuten sinäkin, joten olen jumala. Vai katsoitko taas ulkonäön perusteella..."

Lauseen loppu oli enemmänkin toteamus kuin kysymys. Shiro tiesi olevansa turhankin naisellinen. Ennen se ei ollut hitannut häntä, mutta että häntä ajateltiin prinsessana ja jumalattarena oli jo hieman liikaa. Kyllähän albino piti sellaisesta, mutta rajansa kaikella. Shiro ei koskaan ollut ymmärtänyt veljeään, kun tämä oli anonut häntä pieneksi Apolloniksi. Miksi veli oli verrannut häntä kreikkalaisten auringon jumalaan? Kyllähän Shiro tiesi, että Apollonin aseena oli hopeinen jousi, joka olikin hänen lempi aseensa. Mutta miksi auringon? Eihä Shiro kestänyt aurinkoa joten miten hän voisi olla sellainen jumala? Veli itse olisi halunnut olla Hades. Syytä tähän ei Shiro tiennyt, mutta se kuvasti veljeä hyvin. Ainakin jollain tasolla.
"Tiedätkö Apollonin, auringon jumalan. Hän ratsastaa kultaisilla vaunuilla taivaankannen halki ja tuo auringon mukanaan? Miksi veljeni oli kutsunut minua pienenä sillä nimellä?"

[Toki]

"Sinä olet jumalatar vain ja ainoastaan sen takia, että yhdessäkään tarussa ei ole kahta jumalaa rakastajina. Minä haluan sinusta rakastajan, joten sinä saat olla jumalatar. Tietysti voisimme luoda uuden tarun kahdesta jumalasta, mutta ihan seksin jumalina... Se saattaisi olla hieman, hmm, seksististä. Naisillekin pitää antaa osansa." Toki virnisti Shiron korvan juuressa.
"Minä olen hyvin tietoinen siitä, että olet mies, ja silti minä pidän sinusta." Toki painoi pienen suudelman Shiron huulille. Pieni epäilys oli jo pitkään vaivannut Tokin mieltä. Ennen hän oli totisesti ollut sulkeutunut omaan heterouteensa. Toki ei olisi voinut edes kuvitella olevansa näin miehen kanssa - ei niin ikinä. Kai tämä oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä, koska Toki ei ollut kertaakaan oikeasti miettinyt seurauksia. He eivät ikinä saisi lapsia, eivätkä oikeastaan pääsisi edes naimisiin. Toki ei koskaan saisi unelma kirkkohäitä.

Shiro oli sanonut, että hänen rakkautensa ei muuttuisi. Tokin rakkaus muuttuisi jos se kohtaisi jotain mullistavaa. Se saattaisi muuttua voimakkaammaksi tai heikommaksi. Ihmisethän voivat rakastua elämänsä aikana useita kertoja. Eihän tämä siis tarkoittanut, että Toki tulisi rakastamaan Shiroa ikuisesti? Jossain vaiheessa saattaisi tulla se piste, että he vain riitelisivät ja jommankumman olisi paras tehdä oikea ratkaisu ja päättää suhde. Kaikki tapahtuisi aikanaan.
Saattoihan tietysti olla, että Shiro olisi Tokin elämän ensimmäinen ja ainoa rakkaus. Se olisi hyvä, mutta toisaalta huono. Heillä olisi paljon vastustajia. Aina joku olisi onnen ja heidän välissä.

"Mi-minä en tiedä..." Toki upotti kasvonsa tyynyyn, eikä suostunut katsomaan Shiroa. Taas veli. Shiron puhuessa perheestään, Toki joutui koko ajan muistelemaan omaansa. Koti-ikävä senkuin kasvoi entisestään. Tokin olisi pakko päästä käymään kotona, tai tästä ei tulisi mitään. Edes Shiro ei saanut tätä tunnetta loppumaan.
"Shiro, lähtisitkö kanssani käymään kotona? Ei meidän tarvitse esittäytyä parina. Voimme mennä vain ystävinä. Ehkä se olisi parempikin niin. Perheeni saisi ensin hieman tutustua sinuun." Toki ei nostanut kasvojaan tyynystä vaan mumisi sen pintaa vasten.

[Shiro]

Shiro huomasi antaneensa Tokille uuden syyn ikävöidä kotiin, ja säti itseään sen takia. Kuinka hän pystyikään olemaan niin tyhmä ja meni muistuttamaan poikaa kodista. Nuoremman pojan sitten ehdottaessa tämän kotona käymistä, Shiron kulmat kurtistuivat ja hän nousi uudestaan sängylle seisomaan.
"Se....se olisi kyllä mukavaa."
'Mutta kuinka minuun sitten suhtauduttaisiin siellä? Tulisiko liuta kysymyksiä joihin en kykenisi vastaamaan? Kuinka terävä Tokin isä sitten oikeastaan on? Kykenisikö hän näkemään lävitsemme?'

"Mutta oletko varma, että minun on hyvä tulla mukaan.... Siinä on myös se kuinka kauan ajattelit meidän viipyvän siellä? Jos jääme oikein yöksi ja perheesi löytää minut sinun kainalossasi aamulla, niin siinä olisi sitte piru irti, eikä tilannetta pelastaisi mikään. Oletko valmis ottamaan sen riskin, että totuus tulisi ilmi?"
Shiro saattoi olla turhankin liian epäluuloinen ja pohti asioita, jotka eivät edes olleet mahdollisia tapahtua. Ajatus hänen mukaan menemisestään ei oikein houkuttanut, vaikka Shiro halusikin innolla tavata Tokin siskon.
"Mm.... no hyvä on. Kunhan menemme niin, että aurinko ei paista tai on edes puolipilvistä. Voin aina laittaa hupun suojakseni. En siltikään pidä ajatuksesta, mutta jos se saa olosi paremmaksi niin..."

Siinä Shiro taas oli myöntymässä, jotta voisi parantaa Tokin oloa. Toisena syynä taisi olla pojan miellyttäminen. Shiro laski kätensä Tokin selälle ja mietti milloin tämä ei enän kiduttaisi tyynyä. Olisi se kyllä koomista jos Toki itkisi ja piilottaisi sen tyynyyn. Kuinka Shiro toivoikaan pojan näyttävän hänelle sellaiset tuntemukset.
"Kuinka voisin kieltäytyä, kun olet tuossa kunnossa ja podet koti ikävää."
Niin... sitäkö koko Shiron elämä oli aina ollut? Toisten miellyttämistä.

[Toki]

"Shiro lopeta! Ehkä on parempi että menen yksin, jos sinua ei oikeasti kiinnosta. Sinun pitää lopettaa tuo ikuinen miellyttäminen!" Toki iski nyrkkinsä sänkyyn ja kohottautui katsomaan Shiroa. Tokia suoraansanottuna ärsytti se, että Shiro yritti koko ajan parhaansa mukaan miellyttää. Toki halusi tietää mitä mieltä Shiro oikeasti oli, ei sitä, että tämä teki kaiken vain sen takia koska Toki halusi niin.
"Tiedän kyllä riskit, ja pyydän sinua silti mukaan. Ei sinun ole pakko." Toki katsoi Shiroa pitkään kulmiensa alta ja puraisi hellästi alahuultaan. Shirosta ei ottanut selvää. Halusiko tämä oikeasti jossain määrin lähteä mukaan, vai pelkäsikö tämä liikaa riskejä? Shiroa oli vaikea lukea. Shiro oli kuin tarina jonka Toki saisi itse kirjoittaa, tosin tarinalla oli omat tunteet, joita se ei paljastanut kirjoittajalleen. Shiro varmaan hyppäisi tähtitornista jos Toki käskisi.
Se oli ahdistavaa.

"Shiro, olen tosissani. Lopeta tuo miellyttäminen. Voit aivan hyvin vastustaakin minua." Toki mutristi huultaan ja tarttui Shiroa kädestä. Poika katsoi vaativasti vanhempaa. Shiron olisi aika oppia hieman lisää pelisääntöjä. Ei miellyttämistä ja toisen pillin mukana tanssimista. Toki ei halunnut, että Shiro käyttäytyi kuin mikäkin uskollinen koiranpentu. Ei Toki halunnut Shirosta lemmikkiä.

"Niin, kysyn uudelleen. Tahdotko sinä lähteä mukaani?" Toki katsoi vaativasti Shiroa ja kohottautui istumaan sängylle. Vastaisi Shiro mitä tahansa, sen olisi paras olla Shiron mielipide, ei Tokin.
Vaikka Toki rakastikin Shiroa, tässä oli silti paljon sellaisia piirteitä joita Toki vihasi.