Shiron asunto

[Toki]

"Tottakai minun tarvitsi. Saat sitten maksaa takaisin kun minulle on synttärit." Toki hymyili viekkaasti ja vastasi Shiron suudelmaan. Toki kietoi kätensä Shiron niskaan ja suukotti tämän nenää edellisen suudelman loputtua. Hienoa jos lahja kelpasi Shirolle.
"Ilo on kokonaan minun puolellani, ja saatan jopa hyötyä tästä." Toki virnisti ja Shiron sitten ehdottaessa kokeilua, Tokin mielenkiinto kohosi täysiin lukemiin. Poika nousi istumaan sängylle ja katseli hymy huulilla kun Shiro temppuili päivänvarjon kanssa. Poika näytti hyvältä muutenkin v-aukkoisessa paidassaa, mutta päivänvarjo oli liikaa jopa Tokin itsehillinnälle.

Shiron sitten poseeratessa siinä Tokin silmien edessä naama punaisena, Toki ei voinut muuta kuin yskäistä pienesti. Puna nousi Tokin kasvoille ja tämä pyyhkäisi suunpieltään. Nyt ei ollut aika kuolta Shirolle, vaikka tämä näyttikin vietävän hyvältä.
"Saat luvan lähteäkin ulos kanssani." Toki nousi ylös ja kietoi kätensä Shiron ympärille vetäen tämän lähelleen. Poika painoi palavan suudelman toisen huulille.
"Lähdetkö kanssani tallille? Olisi kiva vähän verestää muistia." Toki virnisti leveästi ja silitteli Shiron selkää.

[Shiro]

"Nytkö?"
Shiro sanoi suudelman lomasta ja oli revetä nauramaan Tokin melkein kuolatessa. Ehkäpä hän voisikin, sillä silloin hän voisi kokeilla varjoa oikein kunnolla.
"Mikä ettei. Odota hetki niin harjaan hiukset."
Shiro laittoi päivänvarjon kiinni ja meni etsimään harjaa. Pikaisesti poika veteli hiuksensa ja kasteli niitä hieman, sillä ne tuppasivat menemään sähköiseksi ja Shiro vihasi sitä. Pika siivous huoneessa ja kengät jalkaan. Shiro oli valmis.
"Mitä ajattelit meidän siellä tekevän? Minua et ainakaan saa hevosen selkään."

Oli hyvä jo varmistaa, että Toki varmasti tiesi siitä. Shiro ei koskaan ennen ollut ollut hevosen selässä, eikä varmasti menisikään. Hän nappasi varjon kainaloonsa ja meni avaamaan ovea, pidellen Tokia toisesta kädestä. Hyvin tämä menisi. Kunhan turhan moni ei näkisi jätkää päivänvarjon kanssa. Albino uskoi tottuvansa sen käyttöön, kunhan käyttäisi sitä tarpeeksi usein.

[Toki]

"Mikä ettei." Toki hymyili Shirolle ja naurahti pienesti. Tallilla käynti saattaisi piristää hieman, ja hyvällä tuurilla olisi mahdollista saada joku heppa ratsuksikin. Toki ei tiennyt koulun menetelmistä. Toki kuitenkin kaipasi hevosen selkään, etenkin Caran selkään. Cara sattui vain olemaan kotona. Toki tuskin osaisi ratsastaa yhtäkään toista hevosta. Hän oli koko ikänsä ratsastanut vanhalla andalusialaistammalla. Sisko oli tietysti opettanut häntä.
Toki seurasi Shiron tekemisiä ja hymyili tälle. Shiron sitten ilmoittaessa ettei aikonut hevosen selkään, Tokin hymy hyytyi. Miksei muka?
"Oletko koskaan kokeillut? En kyllä tiedä saanko itsekään mahdollisuutta ratsastamiseen. En oikein tunnen koulun tallijärjestelmää." Toki hymyili pienesti Shirolle. Ehkeivät shortsit ja hihaton olleet edes paras ratsastusasu. Vaatteita pitäisi vaihtaa jos aikoisi hevosen selkään. Tai sitten pitäisi kärsiä hiertymistä.

Toki seurasi Shiroa ovelle ja tarttui tätä kädestä. He olivat kuin mikäkin vanhanajan rakastajapari. Mies urhoollisessa puvussaan, tällä kertaa shortseissa ja liian pienessä paidassa, ja nainen kauniina päivänvarjon kanssa. Ja ei muuta kuin iltapäiväkävelylle politiikasta juttelemaan. Ei vaan, Shiro näytti hyvältä, ja niin näytti Tokikin.
Toki hymyili kannustavasti Shirolle ja astui ovesta ulos. Kyllä Shiro tottuisi, ja niin tottuisi Tokikin. Ja varjoa voisi tarpeen tullen käyttää sensuroimiseen. Toki nuolaisi huuliaan ja suukotti Shiroa poskelle.
"Mennäänkös heppailemaan?"

[Shiro]

"Mennään vain."
Shiro asti ovesta ulos ja piti sitä sen aikaa auki, kunnes Tokikin olisi päässyt. Sitten hän sulki oven ja heitti avaimet taskuunsa. Sitten Shiro tarttui Tokia uudelleen kädestä ja lähti raahaamaan tätä kohti talleja.

[Toki]

Toki koputti hermostuneena oveen. Nyt tähän oli tosiaankin tultu. Brunette ei enää tiennyt mitä oli tekemässä saati sitten miksi, tai miksi oli ollut koskaan tekemässä tätä. Hänoli vain satuttanut itseänsä, tai oikeastaan muut olivat satuttaneet häntä. Enää Toki ei jaksanut. Poika vetäisi kuitenkin kasvoilleen sen tutun hymyn johon Shirokin oli tottunut. Haavat voisi aina piilottaa hymyn taakse, vaikka sitten huonolla menestyksellä. Toki tosin onnistui siinä aika hyvin. Olo oli jotenkin ontto, ihan kuin leijuisi tai jotain. Tyhjä.
Toki nojasi oveen ja huomasi kätensä tärisevän hieman. Rannetta peitti laastari, ja laastarin alla oli uusi tatuointi. Kolmas Tokin kehossa. Ensimmäisen hittibiisin kunniaksi Toki oli tatuoinut ranteeseensa, sisäpuolelle, Cuts-sanan. Nana saattaisi pitää siitä, ja oikeastaan Tokikin piti siitä. Biisin sanoitus oli osunut aika loistavasti tulevaisuuteen. Se voisi olla kirjoitettu tänä kyseisenä hetkenä jolloin Toki seisoi Shiron oven takana, ehkä viimeistä kertaa.
I don't believe that justice wins. I don't believe in selfdefence.
I don't believe in fairytales. I don't believe in you.
Niin, ei uskoisi, että Toki oli kirjoittanut sanat reilu kaksi kuukautta sitten. Siitä tuntui olevan niin kauan, mutta silti hän muisti hetken kuin eilisen. Jokaisen kynän vedon paperilla ja nauretun hetken Nanan kanssa. Silloin kaikki oli ollut hyvin.

Erikoisinta tässä tilanteessa oli se, että Toki oli löytänyt itsensä aikaisemmin iltapäivällä juomassa alkoholia. Ei hän paljoa ollut juonut, mutta kyllä se kuitenkin tuntui elimistössä, vieläkin. Eihän hän ollut tottunut alkoholiin. Saisi nähdä mitä tämän iltapäivän jälkeen tulisi tapahtumaan, jos hän oli jo ennen aikojaan reagoinut noin vahvasti. Mihin oli kadonnut se alkoholista pidättäytyvä pojan kolttiainen joka jaksoi hymyillä jatkuvasti? Hyvä kysymys.

[Shiro]

Shiro oli näinä kuluneina päivinä ehtinyt käydä ostamassa uuden peilin vessaansa, sekä uuden kännykän. Oli hyv saada vihoinkin vanhoja asioita takaisin, vaikka ne olivatkin uusia. Albino puki vaivalloisesti päälleen mustia housuja ja tappeli sitten sukkien kanssa. Etsiessään juuri paitaansa jostakin työpöytänsä lattialta, ovelta kuului koputusta. Hän oli työskennellyt koko yön mangansa parissa ja silmien aluset olivat aivan mustat. Haukotus pääsi albinon suusta kun hän siivosi nopeasti asuntoaan. Likaiset vaatteet lensivät piiloon erään korin taakse ja sänky pedattiin ainakin jotenkin siistin näköiseksi.

Suunnatessaan ovelle, Shiro tappeli paitansa kanssa ja oli juuri saamassa päätään ulos kaula-aukosta kun sai samalla oven auki. Hiukset pystyssä ja pörröllään Shiro katsoi oviaukossa seisovaa Tokia ja hymyili tälle väsyneesti.
"Päivää." Hän laittoi paidan hupun kunnolla. Se oli raidallinen ja musta vaaleanpunainen. Hupussa oli kiinni kaksi kissankorvaa. Shiro hieraisi hieman silmiään ja tarttui Tokia sitten käsistä antaen tälle pienen suukon ja tehden sitten tilaa, jotta toinen pääsisi tulemaan sisälle. Shiro sulki oven perässään ja katsoi Tokia kysyvästi. Vaikka poika olikin käynyt hänen luonaan, oli Shiro silti kaivannut yhä enemmän tämän läheisyyttä niin kuhertelu kuin sekstailu mielessäkin. "Miten bändi harjoitukset menee? Toivottavasti olt nauttinut laulajana olemisesta."

[Toki]

Shiro tuli avaamaan oven sen näköisenä että oli juuri herännyt ja saanut vaatteet päälleen. Sitä seikkaa paljasti vielä sekin, että albiino ei ollut saanut paitaansa aivan kokonaan päälleen kun ovi aukesi. Kaistale kalvakkaa vatsaa näkyi selvästi, ja painui varmasti ikuisesti Tokin mieleen. Miksi helvetissä hän olikaan tullut tänne? Brunette olikin jo kääntymässä ympäri kun Shiro tervehti häntä väsyneen näköisenä.
"H-hei." Toki hymyili kestävää teennäistä hymyään Shirolle ja vastasi hellästi tämän suukkoon. Ah, viimeinenkö? Todennäköisesti. Oikeastaan Toki pelkäsi tulevansa katumapäälle, mutta ei siltikään voinut kieltää itseään vastaamasta nopeaan suukkoon. Brunette astui sisään tuttuun asuntoon Shiron tehdessä tietä ja etsi tiensä sängynlaidalle istumaan. Se oli aina ollut hänen ja Shiron suosikkipaikka. Toki yritti painaa mieleensä jokaikisen rypyn peitossa, mutta epäonnistui siinä täydellisesti Shiron kysyessä kysymyksensä.

"Ihan hyvin. Ei siinä mitään ihmeitä. Olemme vain joutuneet harjoittelemaan aika myöhään, joten se on aika rankkaa unirytmille," Toki vastasi totuudenmukaisesti. Mitä sitä nyt valehtelemaan. Bändiharkat nyt vielä jaksoikin, mutta koulu ei enää maistunut. Etenkään kaiken sen jälkeen mitä hänelle oli tehty. Ei hän halunnut tätä! Miksi helvetissä hänestä muka pitäisi tulla joku syrjäytynyt erakko sen takia, että hän piti Shirosta?
"Laulaminen on mukavaa, kun pääsee vähän tuulettumaan. Enää en edes jännitä sitä." Toki hymyili Shirolle ja laski kätensä polvinsa päälle.

[Shiro]

"Olen iloinen puolestasi." Jos Shiro olisi kehdannut, Toki löytäisi itsensä nopeasti albinon alta tai päältä. Onneksi Shiro ei ollut niin röyhkeä edes omalle kumppanilleen, että olisi käynyt suoraan tämän kimppuun. Päätään hieman raapien hän suuntasi Tokin viereen sängylle ja konttasi tämän taakse, laskien kätensä nuoremman pojan olkapäille. Hän laski päänsä tämän pään päälle ja veti pojan sitten mukanaan sängylle. "Olen niin kaivannut sinua." Shiro sanoi hiljaa ja ujutti kätensä Tokin paidan alle samalla nostaen sitä ylöspäin. Shiro tiesi, että Toki oli aina valmis harrastamaan seksiä, sillä olihan sitä tullut tehtyä lukemattomia kertoja. Miksi hän edes oli nähnyt vaivaa ja pukenut päälleen jos aikoi suoraan harrastaa Tokin kanssa seksiä? No.. aina ei voi olla varma kuka oven takana oikeastaan on. "Toivottavasti sinulla ei ole nälkä sillä jääkaappini on aivan tyhjä. En voi tarjota sinulle mitään....syötävää." Albinon kädet etsivät Tokin hiuksia ja haroivat sitten niiden läpi. Hän kietoi toisen jalkansa pojan vasemman jalan ympärille ja veti Tokia hieman ylemmäs.

[Toki]

Toki hymyili Shirolle tämän ilmestyessä hänen taakseen sängylle, ja pian Toki löysikin itsensä Shiron päältä. Miksi pojan läheisyyden piti tuntua näin hyvältä? Toki värähti rajusti Shiron työntäessä kätensä tämän paidan alle, ja Toki jännittyi automaattisesti. Ei hän tämän takia ollut tänne tullut, eihän?
"Sh-shiro..." Tokin ääni värisi kun brunette kuuli Shiron kysymyksen nälästä, joka kuitenkin muuttui selväksi ehdotukseksi. Shiron jalka kietoutui Tokin jalan ympärille, ja pian poika löysi itsensä huomattavasti paremmin ja tukavammin Shiron päältä.
"Älä." Toki tarttui Shiroa ranteesta kiinni ja vetäisi tämän käden hellästi pois vatsaltaan. Paidan Toki suoristi nopealla liikkeellä, ja sitten poika kapusi ylös Shiron päältä. Olisihan hän ehkä halunnutkin, mutta sen jälkeen puhuminen olisi entistäkin vaikeampaa.

"Shiro, meidän täytyy ... puhua." Toki istahti Shiron viereen sängylle ja katsoi tätä hieman kostein silmin. Alkoholi ei ollut hyvä juttu, se toi tunteet samantien pintaan. Väsymys ainakin tuntui entistäkin pahempana. Brunette otti Shiron vasemman käden omaansa ja silitteli sitä sormenpäillään. Sormet kulkivat hopeisen sormuksen yli ja pieni puistatus kävi läpi Tokin kehon. Hän oli vain halunnut auttaa Shiroa.
"Minä..." Tokin ääni petti hetkeksi ja kesti pitkän aikaa ennen kuin brunette sai koottua itsensä. Pelkkä Shiron näkeminen nostatti mieleen kaiken mitä hänelle oli tehty. Joka ikisen pahan sanan ja iskun tai pilan.
"Minä en jaksa tätä enää."

[Shiro]

Koskaan ei Toki ollut kieltäytynyt sängyssä peuhaamisesta. Tämä hellä, vaikkakin suora ele sai pahat ajatukset tulemaan Shiron mieleen. Albino antoi Tokin kosketella, mutta veti sitten kätensä pois kun poika sanoi ettei enän jaksanut. Kulmat kurtussa ja suu hieman mutrussa, Shiro katsoi Tokia ja kallisti päätään. "Mitä tätä? Mitä sinä totuudenmukaisesti tarkoitat?" Tavallaan Shiro oli huomannut merkit, joita poika oli hänelle antanut. Ottamalla juuri vasemman käden ja puistatusten tuntuessa. Shiro ei ollut halunnut huomata noita merkkejä, sillä hän tiesi tasantarkkaan mitä ne tarkoittivat. Hän ei halunnut uskoa eikä kuulla sitä asiaa mitä pelkäsi enemmän kuin koskaan. "Toki....sinä tiedät, että minä olen aina valmis auttamaan sinua oli asia mikä hyvänsä?"

Hän halusi kuulla pojan suusta jotakin muuta kuin totuuden. Hän yritti viedä asiat muualle kuin itse pääaiheeseen, jotta hänen ei tarvitsisi kuulla sitä. Lukea sitä Tokin huulilta. Shiro vetäytyi sänyssä kauemmaksi Tokista ja kietoi kätensä ympärilleen. Kääntäen päänsä pois Shiro kielsi koko tämän asian aiheen ja jokaisen lauseen, jotka Toki sanonut tai tulisi sanomaan. "En usko sinua." Hiljainen huokaisu pääsi pojan huulilta. Kädet tärisivät, kun Shiro yritti pitää Shirocoa aisoissa.

[Toki]

Miksi Shiron piti olla tuollainen? Kyllä tämä tiesi, että tähänkin pisteeseen tultaisi joskus. Miksei tämä vain voinut hyväksyä tosiseikkoja? Toki oli kyllä tiennyt että tästä tulisi vaikeata. Trezenin hiljentäminen ei onneksi ollut vaikeaa, koska tällä ei viime aikoina ollut ollut pahemmin valtaa hänen mieleensä. Toki pystyi säätelemään mieltään aivan täydellisesti. Kyllähän tämä olisi halunnut tulla sanomaan sanansa, mutta ei voinut mitään. Tämä asia oli Tokin ja Shiron välinen, eikä kuulunut muille.
"Sinun olisi paras uskoa, sillä minä olen tosissani." Toki käänsi katseensa Shiron sinisiin silmiin ja hymyili tälle surullisesti. Tokikin oli tiennyt, että tähän tultaisiin, mutta hän ei ikinä, ei ikinä, ollut kuvitellut, että hän olisi se joka sanoisi sen. No, ehkä se oli parempi näin, koska hän tulisi kestämään tämän paremmin kuin Shiro. Kerrankin Toki oli tyytyväinen siihen, että Shiroco oli olemassa.

"Minua kohdellaan nykyään kuin jotakin... olentoa!! Minä en halua olla sellainen." Toki käänsi katseensa hieman sivuun Shirosta, koska ei pystynyt yksinkertaisesti katsomaan tätä. Brunette oli monta kertaa miettinyt, että olisiko hän onnellisempi jos ei olisi törmännyt Shiroon silloin vessassa. Ehkä olisi, ehkä ei. Todennäköisesti hän olisi saattanut tavata Shiron jossain muualla, ja he olisivat silti rakastuneet. Toki oli yhä rakastunut.
"En kadu hetkeäkään, mutta en jaksa enää taistella itseäni vastaan. Olen pahoillani Shiro." Toki loi pahoittelevan katseen Shiroon ja nousi ylös sängyltä. Jos Shiro nyt rupeaisi itkemään ja anelemaan häntä, Toki varmasti murtuisi. Juuri se tässä olikin pahinta. Toki ei kestänyt sitä, että joutui satuttamaan Shiroa, mutta hänen oli pakko valita Shiron ja itsensä väliltä. Jos hän olisi valinnut itsensä, hän todennäköisesti olisi tällä hetkellä hyppäämässä tähtitornista, ja aiheuttaisi aivan saman tuskan Shirolle.

[Shiro]

"Miksi et kertonut minulle? Olisimme voineet miettiä jotakin yhdessä ja keksiä ratkaisun. Sinä et ole yksin." Shiro laittoi hiuksensa korvan taakse ja nousi sängyltä. Hän käveli ikkunalle ja laittoi siihen verhot eteen. Kääntyen katsomaan Tokia albino hieraisi silmiään, mutta kyyneleet jatkoivat valumistaan. Hän ei todellakaan ollut aikeissa heittäytyä nuoremman jalkoihin rukoilemaan ja pyytelemään. Shirollakin oli ylpeytensä. "Älä ole pahoillasi...." Hän sanoi hiljaa ja hymyili hieman. "Minun tässä pitäisi pyytää anteeksi. Sinua kiusataan ja kohdellaan huonosti, koska olet erilainen. Olet yhdessä miehen kanssa." Shiro käveli työpöytänsä luokse ja katsoi piirustuksiaan. Hieman etsittyään, poika löysi kuvan, jonka oli hahmotellut. Siinä olivat hän ja Toki peiliä vasten. Kuvajaisina näkyivät Trezen ja Shiroco. Albino ei kuitenkaan voinut olla täysin varma miltä nämä kaksi näyttivät, joten hän oli käyttänyt mielikuvitustaan. Nostaen paperin pöydältä, Shiro heitti sen Tokin jalkoihin lattialle ja nyökkäsi kuvaan päin. "Tein sen sinulle. Olin ajatellut saada sen valmiiksi kun bändinne olisi ollut kokonaan valmis."

Huokaisten Shiro pyyhki uudelleen silmiään käsivarteensa ja irvisti hieman Shirocon yrittäessä tulla ulos. "Minä en halua kuulla selityksiäsi. En yhtäkään. Ne eivät paranna asiaa tai saa sitä ennalleen. Jos todellakin olet lähtemässä.... en halua kuulla ollenkaan selityksiä. Sanot ettet kadu mitään suhteestamme, mutta uskoisin että se ei ole totta. Olet varmasti miettinyt että mitä jos emme olisikaan koskaan tavanneet." Tuhahtaen Shiro suuntasi keittiöön ja haki sakset aikoen leikata Tokille samanlaisen tupsun kuin hän oli leikannut Kaorulle silloin kerran. "Voin antaa sinulle jotakin mukaan, mutta tunteitani tai sydäntäni et enään saa. Vaikka saatoinkin silloin kauan sitten sanoa, että kaikki minussa kuuluu sinulle..... se taisi olla hätiköityä. En halua, että mikään osa, mitä ei voi irroittaa kuuluu sinulle."

[Toki]

"En kertonut sinulle juuri tämän takia." Toki hymyili teennäisesti Shirolle. Tietysti tämä oli ruvennut itkemään. Ah, tämä tosiaankin teki kipeää. Ehkä olisi sittenkin ollut parempi, että hän olisi antanut olla, rakastanut Shiroa loppuun asti ja jossain vaiheessa tappanut itsensä. Shiro olisi saanut loppuun asti kuvitella, että hän rakasti tätä. Niinhän se oli, Toki rakasti Shiroa vieläkin, mutta joskus oli pakko päästää irti. Se ei vain ollut toiminut.
"En halunnut satuttaa sinua. Olisin sitten valinnut miten tahansa, olisin loppujenlopuksi päätynyt satuttamaan sinua."
Shiron heittäessä paperin bruneten jalkoihin, kyyneleet vihdoinkin kohosivat nuoremman silmiin. Toki poimi paperin lattialta ja rutisti sen rintaansa vasten. No, joskushan tämäkin piti käydä läpi. Kyllä hän voisi ottaa pienen muiston mukaan. Olihan heillä ollut mukavaa Shiron kanssa.

Shiron kadotessa keittiöön ja höpistessä jotain katumisesta sun muusta, Toki paineli suoraan ovelle. Hän ei kestäisi enää sekuntiakaan tätä. Hänen olisi pitänyt varautua tähän paremmin, tai jättää kokonaan tulematta. Hän ei todellakaan aikonut murtua Shiron kasvojen edessä.
"En tarvitse mitään. Onhan minulla muistoni." Toki katsahti Shiroon, ja huomasikin samassa tässä jotain outoa. Albiinohan oli leikannut hiuksensa. Ei paljoa, mutta huomattavasti kuitenkin. Harmi, Toki oli pitänyt niistä pitkistä ja silkkisistä hiuksista. Ne tuntuivat niin hyvältä koskettaa.
"Hyvästi Shiro." Toki painoi kätensä oven kahvalle, ja käänsi katseensa vielä kerran Shiron kasvoihin. Siinä meni se ensirakkaus. Joskushan senkin oli päätyttävä. Taaksekatsominen oli kyllä virhe, sillä Toki huomasi samantien ajattelevan muita reittejä. Olisiko tämä ollut mahdollista estää? Oliko Toki toiminut liian hätiköiden? No, jos Toki ei olisi jättänyt Shiroa, niin Shiro olisi jättänyt hänet kuullessaan mitä Toki oli tehnyt. Nyt Shiro saisi sentään kuvitella, että Toki oli ollut tälle uskollinen loppuun asti.

[Shiro]

Shiron tullessa keittiöstä hän huomasi Tokin ovella ja käveli sitten tämän luokse, laskien kätensä pojan käden päälle. "Älä mene vielä." Äänensävy oli pelottavan tyyni ja Shiro tuntui tietävän mitä oli tekemässä, vaikka todellisuudessa hänelläkään ei ollut pahemmin hajua siitä mitä olisi pitänyt olla tekemässä. "Kaikki satuttavat toisiaan joskus, eikä sille voi mitään. Virheistään oppii tai sitten ei. Satuttaminen voi vahvistaa tai heikentää. Meidän tapauksessamme se olisi saattanut vahvistaa, mutta sekin riippuisi ainoastaan siitä olisiko sinulla ollut uskoa siihen." Ottaen saksista kunnon otteen Shiro leikkasi hieman isomman tupon kuin minkä hän oli antanut Kaorulle. Sitoen siihen sinisen nauhan, Shiro ojensi sen Tokille. "Muistotkaan eivät välttämättä säily ikuisesti. Joskus ne voivat olla liian tuskallisia, jolloin ne haluaa unohtaa. Uusi elämäkin voi mennä hyvin, jonka vuoksi ei tarvitse muistella vanhaa elämää."

Pyyhkien taas silmiään Shiro meni sängylle istumaan ja mietti mitä hänen pitäisi tehdä. Ehkä hän voisi vain potkaista Tokin ulos ja vaipua sitten masennukseen. Tai sitten hän viettäisi koko loppu illan jutellen pojan kanssa? Entä jos tämä kaikki olisikin hyväksi? Kuinka shiro olisi koskaan voinut kertoa Tokille, että Kaoru melkein raiskasi hänet ja että Shiro oli laittanut pojan viiltämään hänelle selkään siivet. Viiltämään selkään.... Päätään pidelleen, Shiroco oli muistanut, että hänen ja tavallaan myös Shiron nimi oli viiletty Tokin selkään. Kummallekkin tuli suuri halu saada se pois sieltä. Ehkä enemmän Shirocolle, joka tunsi Trezenin pettäneen ja jättävän hänetkin. Pian Shiro ei saisi pidettyä Shirocon vihaa sisällä vaan tämä kaikki oli päästettävä ulos. Joko tunteina tai sitten Shirocona.

[Toki]

Toki ei ehtinyt edes kääntää katsettaan kunnolla pois, kun Shiro jo tarttuikin häntä olkapäästä. Raju värähdys, tai ennemminkin kouristus, kulki Tokin kehon läpi ja poika painoi hetkeksi silmänsä kiinni. Rauhoittumisesta ei tullut kuitenkaan mitään. Sydän hakkasi vieläkin tuhatta ja sataa, eikä henki meinannut kulkea. Shirolla oli aina ollut häneen yhtäsuuri vaikutus. Tämä saisi Tokin matelemaan jaloissaan jos vain tahtoisi ja hieman yrittäisi.
Vihdoin brunette sai repäistyä silmänsä auki, ja tämä käännähti nopeasti ympäri kohdaten Shiron katseen. Shiron ääni oli pelottavan tyyni, ja hetken Toki ajattelikin Shirocon olevan siinä, mutta ei, se oli kyllä hänen Shironsa. Shiron kohottaessa saksia ja leikatessa pätkän hiuksistaan, Tokin kurkusta pääsi pieni parahdus. Miksi helvetissä Shiro teki tämän hänelle?! Jos tämä olisi vain antanut hänen lähteä, eikä puhuisi niin kuin puhui. Ehkä tämä olikin joku Shirocon kidutuskeino. Kaipa tämäkin oli pettynyt Trezeniin, vaikka Trezenillä ei ollut mitään osaa tähän asiaan. Toisella ei vain ollut valtaa Tokin ylitse, eikä tämä niin päässyt sanomaan mielipidettään julki. Tai kyllä Toki tiesi mitä Trezen ajatteli tästä, mutta eipä hän siitä välittänyt. Lähes automaattisella liikkeellä Toki otti vastaan Shiron hiustupsun. Brunette tuntui muutenkin liikkuvan lähes reflekseillä. Silmät kiinni, silmät auki, hengitä sisään, ja ulos. Ei tarvinnut miettiä mitä teki.

Vaikka Shiro sanoi, että muistot eivät välttämättä säilyisi, niin Toki oli melkoisen varma, ettei tulisi unohtamaan tätä hetkeä niin pitkään kuin vain eli. Ehkä olisi sittenkin helpompi suunnata suoraan tähtitornille ja tulla linnuntietä alas. Tai nopein reitti olisi varmaan suoraan Shiron ikkunasta alas. Konemaisesti Toki kävelikin ikkunan eteen ja kurkisti verhon takaa ulos. Maahan oli pitkä matka. Samassa pieni pelon kouraisi käväisi Tokin vatsassa, ja poika peruutti pois ikkunan luota. Hänen pitäisi joko voittaa korkeanpaikankammonsa tai keksiä parempi tapa kuolla. Ranteiden auki viiltäminen? No tuskin se olisi yhtä kivuliasta, hidasta tosin. Hirttäytyminen? Kuulosti huonolta. Siinä oli liikaa riskejä epäonnistua.

Tokin käyttäytyminen alkoi pelottaa jo poikaa itseäänkin. Brunette käänsi katseensa epätoivoisena Shiroon ja sulki silmänsä hetkeksi.
"Olisit joutunut eroamaan jokatapauksessa minusta. Viimeistään silloin kun olisin keksinyt tarpeeksi hyvin tavan tappaa itseni." Toki avasi silmänsä ja katsoi Shiroa huulta pureskellen. Nyrkki oli kietoutunut hiustupon ympärille, ja puristi sitä rystyset valkoisina. Ehkä ei ollut hyvä kertoa Shirolle hänen aikeistaan, mutta ehkä tämä edes hieman ymmärtäisi. Shiron tuntien tämä ei kylläkään ymmärtäisi. Sen verran Tokikin oli oppinut tuntemaan Shiroa.