|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 0:14:56 GMT 2
Tommy käveli kohti asuntoa, jossa Elaina kuuleman mukaan asui. Hän käveli ripeää tahtia ja vilkuili jatkuvasti ympärilleen hermostuksissaan. Hän oli vielä kalpeampi kuin normaalisti, sillä hänen päivittäinen heroiiniannoksensa oli jäänyt sillä kertaa väliin. Sen vuoksi hän näytti tavallistakin sairaammalta vieroitusoireiden puskiessa päälle. Hän vihasi tilannetta, johon hänen diilerinsä oli hänet pakottanut. Vain sen takia, että pari maksuerää oli ollut myöhässä, oli tuo suuttunut hänelle ja lähettänyt seuraavat heroiiniannokset valmiina piikkeinä. Siinä ei olisi ollut mitään ongelmaa, ellei huivipäällä olisi ollut tajutonta kammoa ruiskuja ja neuloja kohtaan. Hän oli koko päivän pyöritellyt niitä käsissään ja yrittänyt monta kertaa piikittää itseään kuitenkaan pystymättä siihen. Nuorukainen oli ollut monta kertaa vähällä pyörtyä yrittäessään painaa neulaa ihonsa läpi. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt piikittämään itseään, mutta tarvitsi kuitenkin annoksensa. Hän olisi mielellään vaikka syönyt keittosuolaliuokseen liutotetut heroiinit, jos ne olivat sillä tavalla vaikuttaneet yhtä hyvin kuin suonensisäisesti käytettynä. Oli selvää, että jonkun muun piti piikittää Tommya eikä huivipäälle ollut tullut mieleen ketään muita tarkoitukseen sopivaa kuin Elaina, joka ei tämäkään täydellinen ratkaisu ollut. Nuorukainen alkoi kuitenkin olla epätoivoinen ja tarvitsi annoksensa ennenkuin vieroitusoireet kävisivät liian rajuiksi.
Saapuessaan oikean oven eteen, nuorukainen vei tärisevän kätensä ovikellolle, jota painoi monta kertaa. Hän vilkuili jatkuvasti ympärilleen ja hikoili vieroitusoireiden takia. Hän tiesi näyttävänsä nyt enemmän narkkarilta kuin silloin, kun oli annoksensa ajallaan ottanut.
Vaikka Tommy oli jo jäänyt uudelleen heroiinikoukkuun, pystyi hän vielä toistaiseksi ainakin jatkamaan opiskeluaan ja piilottamaan käyttönsä yllättävän hyvin. Koulun ulkopuolella hän teki kaiken näköisiä pieniä keikkoja ja oli jo hyvää vauhtia myynyt irtaimistoaan rahaa saadakseen. Muuta elämää hänellä ei enää ollutkaan ja hän tiedosti turhankin hyvin, että touhu oli menossa taas samaan suuntaan kuin silloin, kuin hän oli ollut täysipäiväinen narkkari.
[Se on tosiaan epätoivonen. Sönköätin jotain vitun taustatietoo tohon ihan saamaristi. xDDD]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 0:37:51 GMT 2
Kolmeen tuntiin Elainan asunnossa ei ollut kuulunut muita ääniä, kuin sohvalle nukahtaneen tytön raskas hengitys ja pattereiden kurlutus lämpimän veden kiertäessä. Ruususen uni keskeytyi kuitenkin yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Vaaleanpunainen pilviverho ei ollut kovinkaan toimiva äänieriste, joten brunette heräsi hätkähtäen ovikellon ärhäkkään pirinään. Elaina haukotteli käsi suun edessä ja yritti selvittää päätään. Hän yritti muistella, minkä vuoksi oli nukahtanut olohuoneen sohvalle mustassa mekossa korkokengät jalassa. Hetken aivojensa perukoita kaiveltuaan tyttö muisti yökerholla vietetyn illan, jatkot jonkun tuntemattoman pojan lakanoiden välissä ja sen, kuinka hän oli omantunnon tuskissa raahautunut loppuyöksi ystävänsä luo punkkaamaan. Ja nyt sitä oltiin tässä.
Elainan ei todellakaan tehnyt mieli avata ovea yhtään kenellekään, huonolla tuurilla siellä odottelisi se eilinen poika, joka kaipaisi selitystä bruneten katoamiseen. Tyttö nousi vaivalloisesti seisomaan ja nilkutti peilin eteen. Hän näytti kamalalta. Meikit poskilla ja hiukset sekaisin. Haukotellen Elaina potkaisi korkkarit jalastaan ja lähti laahustamaan kohti ovea. Jos oven takana seisoisikin edellisen yön tuttavuus, tämä luultavasti juoksisi täyttä vauhtia karkuun havaittuaan tytön räjähtäneen olemuksen.
"Jos ei oo mitään tärkeetä, nii painu vittuun", Elaina valitti etsiessään oikeita avaimia. Ne eivät tietenkään roikkuneet tavallisella paikallaan naulakossa, sehän olisi ollut aivan liian onnekas sattuma. Kun tyttö viimein sai avaimet kaivettua takintaskustaan, hän olisi antanut mitä vain päästäkseen takaisin nukkumaan. Hän ei muistanut juoneensa erityisen suuria määriä, mutta toisaalta, hän saattoi vahingossakin kumota yhden illan aikana viisi vodkaa. Olo oli joka tapauksessa karmaiseva.
Kun Elaina vihdoin vetäisi oven auki, hänen leukansa loksahti yllätyksestä. Ei hän tosissaan ollut viimeöistä hoitoaan odottanut, mutta vielä vähemmän hän oli odottanut, että oven takana ovikelloa rimputtaisi Tommy. Alkujärkytyksestä selvittyään brunette loi nopean, arvioivan katseen huivipäähän ja sai vihdoin varmat todisteet sille, mitä oli epäillyt jo rannalla pari kuukautta sitten. Poika oli tosiaan retkahtanut uudelleen huumeisiin. Ainoa kysymys oli, että mitä toinen Elainasta halusi, ja se seikka olisikin syytä selvittää. "Mitä sä musta haluat? Jos sä rahaa tarvit nii ei tipu", hän töksäytti ja astui muutaman askeleen taaksepäin sotkuiseen asuntoonsa, tietämättä itsekään miksi.
[[ mä lupasin tunkee sen lauseen mukaan ja niin tein! toimin muutenki mainiosti puol kaks aamuyöl]]
|
|
|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 1:17:48 GMT 2
Tommy puri hermostuneena huultaan kuullessaan oven läpi lauseen, joka paljasti jo etukäteen toisen olevan huonolla tuulella. Nuorukainen vilkaisi ympärilleen ja mietti, pitäisikö hänen kuitenkin keksiä joku muu suunnitelma. Hän ei kuitenkaan ehtinyt liueta paikalta ennen kuin ovi aukesi ja ovenrakoon ilmestyi tyttö, jonka hiukset olivat sekaisin ja meikit levinneet. Huivipää ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin vaan katsoi toista nieleskellen tuon luullessa hänen tulleen rahaa kerjäämään.
"E-eiku..tää on aika tärkeetä. Voinks mä tulla sisään?" huivipää änkytti toiselle ja vastausta odottamatta astui toisen asuntoon ja sulki oven perässään. Hän heilautti rähjäisen repun selästään lattialle. Sinne hän oli pakannut kaikki tarvittavat apuvälineet piikittämistä varten.
"Juttu on niin, että mä tarvin sun apua", hän aloitti ja loi vaikean katseen tyttöön. "Sä varmaan huomasit, et mä oon ratkennu uudestaan, niin tota.. mulla on yks ongelma", hän jatkoi välttelevään sävyyn ja kyykistyi reppunsa eteen. Pian hän otti sieltä esiin ruiskun, jota näytti Elainalle. "Mun diileri lähetti mun heroiinit tossa muodossa ja ku..ööh.. - ku mulla on piikkikammo", hän henkäisi lauseen lopun vaikeasti ja sormeili huumeruiskua hermostuneena. "Mä mietin, että voisitsä.. tai siis kun.. mulla iskee vierotusoireet päälle, mä en pysty oleen ilman, mut mä en pysty piikittäänkään itteeni", hän takelteli ja loi tyttöön taas vaikean katseen. Hänen ei todellakaan ollut helppoa pyytää toiselta apua. Huivipää tuijotteli hetken lattiaa vaivaantuneena, kunnes nosti jälleen katseensa Elainaan. "Voitsä tykittää ton mun suoneen. Mä vittu vaikka maksan sulle", hän sanoi ja katsoi toista epätoivoisesti. Hän tiesi, että pyysi aika suurta palvelusta, koska huumeiden piikittäminen muihin ei varmasti kuulunut sellaisiin asioihin, mitä Elaina oli tottunut tekemään saatika halunnut tehdä.
[ hah..Tomppa ON epätoivonen xDDD ]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 11:54:36 GMT 2
[[ ihana toi loppu :''''''''''''''''''''''D<3]]
Elaina ei ehtinyt pahemmin vastustella, kun Tommy jo kutsui itsensä sisään. Tyttö puri hammasta, ettei olisi aloittanut kirosanoin ryyditettyä saarnaa toisten yksityisyyden kunnioittamisesta. Hän veti kädet puuskaan ja jäi nojailemaan eteiseen, odottamaan mitä pojalla oli sanottavaa. Jos tämä ei halunnut rahaa, niin mitä sitten? Mikä oli niin kamalan tärkeää, että tämä oli raahautunut Elainan ovikelloa hakkaamaan. Sitäpaitsi, mistä toinen edes tiesi, missä tyttö asui? Vai oliko huivipää vain ajautunut paiskomaan ensimmäistä vastaantulevaa ovea?
Kun Tommy vuodatti murheellisen tarinansa, Elainan kulmat kohosivat hiljalleen ylöspäin. Hän kuunteli poikaa epäuskon ja sympatian sekaisin mielin. Vaikka hän kuinka yritti, ei hän pystynyt vain kylmästi häätämään Tommya ja käskemään tätä huolehtimaan itse omista ongelmistaan. "Kuvitteletko sä, että mä sitten jotenki mielelläni pistän suhun jotain paskaa, jonka takia sä oot tollasessa kunnossa?" tyttö kivahti silmät viiruina viitaten toisen riutuneeseen olemukseen.
Elaina mietti hetken vaihtoehtojaan. Hän voisi työntää Tommyn säälittä ulos, vaikka poika tuskin lähtisi vastustelematta. Siinä tapauksessa huivipää luultavasti menisi ruikuttamaan seuraavalle ovelle. Minkä takia tämä edes oli tullut Elainan luokse? Ihan kuin hänellä olisi jotain suurempaakin kokemusta ihmisten piikittämisestä. Olihan tyttö pienenä ollut tavallista useammin verikokeissa huonon rautapitoisuuden vuoksi, mutta silloinkin käsivarteen työnnetty neula oli osaavan hoitajan, eikä tytön omassa kädessä. Luultavasti Tommy kyllä löytäisi jonkun muun ja varmasti osaavamman tapauksen homman hoitamaan. "Eikö sulla ole ketään muuta joka vois hoitaa ton?" brunette kysyi hieman epätoivoa äänessään. Jos hän olisikin Tommyn viimeinen oljenkorsi, mitä hän sitten tekisi? Ei hän pystyisi jättämään toista tuollaiseen tilaan, hänhän välitti pojasta, vaikka sen yritti kieltääkin.
|
|
|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 15:03:15 GMT 2
Tommy oli melkein varma, että Elaina häätäisi hänet pian luudan kanssa tiehensä. Kun tuo kivahti odotettavan vastauksensa huivipään viimeisimpään kysymykseen, nuorukainen huokaisi ja vilkaisi tyttöä hermostuneena. "Mä piikittäisin ite, jos mä pystyisin", hän vastasi hiljaa toiselle ja vilkaisi takanaan olevaa ovea varmana siitä, että löytäisi pian itsensä sen toiselta puolelta. Hän piteli huumeruiskua kädessään katsellen sitä hetken verran, kunnes laittoi sen takaisin reppuunsa kädet täristen. Oikeastaan koko poika tärisi ja vaikka hän kuinka yritti olla vapisematta, ei hän onnistunut olemaan niin. Hän tiesi näyttävänsä kamalalta ja Elaina varmaan luuli hänen näyttävän samalta silloinkin kun ei ollut vieroitusoireiden alaisena. Se ei ollut totta, sillä jos hän olisi näyttänyt jatkuvasti samalta kuin nyt, olisi hän jo ajat sitten lentänyt ulos koulusta.
Kun tyttö kysyi, eikö Tommylla tosiaan ollut ketään muuta, jolta pyytää apua, nuorukainen pudisti päätään hieman surullisena. Hän oli jutellut vain muutamalle ihmiselle koko koulussa ja niillekin vain kerran. Suurin osa porukasta kartteli häntä, kun luulivat narkkariksi. Vaikka sellainenhan hän taisi taas ollakin. Nuorukainen tuhahti ja siirsi katseensa Elainaan, joka oli ainoa, jonka ovelle huivipää oli uskaltanut tulla koputtelemaan eikä sekään helppoa ollut ollut. Jos tuo aikoi heittää hänet ulos, löytäisi nuorukainen itsensä varmaankin kadulta pyytämässä apua jokaiselta vastaantulijalta. Hän alkoi nimittäin olla jo todella epätoivoinen.
"Huomenna illalla mä saan yhen tyypin piikittään mua ja joudun siitäki maksamaan. Mut mä en pysty odottaan niin pitkään, mä tarvin ton paskan mun verenkiertoon nyt", hän sanoi katsoi Elainaan hetken ajan miltein rukoilevasti. Hän tosiaan oli epätoivoinen. Hän oli yrittänyt soittaa Rafiqille ja Bealle, olisiko heistä kumpikaan päässyt piikittämään häntä, mutta tietenkään kumpikaan ei ollut suostunut. Rafiq oli nauranut räkäsesti luuriin ja käskenyt nauttimaan tilanteesta ja Bea oli ilmoittanut, että pääsisi paikalle vasta seuraavana päivänä ja siitäkin ilosta sai maksaa narkkarin näkökulmasta suuren summan. Tommy oli kuitenkin valmis maksamaan siitä, ettei joutuisi itse piikittämään, sillä vaikka hän olisikin niin halunnut tehdä, ei hän siihen kuitenkaan pystynyt.
[lol. Tomppa on niinq piikkikammonen narkkari. :'DD]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 15:50:29 GMT 2
Elaina tuijotti hetken poikaa kulmat kurtussa ja kohautti sitten olkiaan. "Hyvä on sitte. Mutta sun on paras kertoo mulle mitä mun pitää tehdä, tai muuten voin vahingossa pistää sen piikin sun sieraimeen", brunette huokaisi ahdistuneena. Vaikka kuinka olisi halunnut, hän ei olisi voinut ajaa Tommya takaisin käytävälle, kun tämä kyykisteli siinä hänen edessään niin surullisen näköisenä. Toinen oli kuin pikkupoika kerjäämässä karkkia äidiltään. Ikävä kyllä ruiskun sisältö oli ihan jotain muuta, kuin karamellia.
Elaina istahti alistuneesti lattialle poikaa vastapäätä ja iskosti ruskeat silmänsä tähän. Hän ei todellakaan tekisi sitä mielellään, mutta eihän hän voinut muutakaan. Luultavasti tytön omaatuntoa kolkuttaisi koko hänen loppuelämänsä ajan, kun hän suostui auttamaan Tommya päivittäisen huumeannoksensa kanssa, mutta vielä enemmän sitä kolkuttaisi, jos hän nyt käskisi pojan painua helvettiin. "Heroiiniako toi on?" Elaina varmisti hivenen kiinnostusta äänessään. Hän ei voinut sanoa, että olisi mitenkään hinkunut huumekokeiluja elämäänsä, mutta ei voinut silti väittääkään, ettei asia olisi ollut jollain tapaa kiehtova. Sitten tytön mieleen ilmaantui kauhistuttava ajatus: entäs jos huivipää laskisi annoksensa väärin ja kuolisi Elainan olohuoneen matolle. Sitten tytön omatunto varmaan räjäyttäisi omistajansa kallon, olisihan hän aineen huivipään verenkiertoon painanut. Toivottavasti toinen tiesi, mitä oli tekemässä, sillä Elaina ei todellakaan tiennyt. "Jos sä pyörryt tai kuolet tai jotain, niin voit olla varma että vieritän sut alas parvekkeelta", tyttö sähähti. Toivottavasti Tommy ymmärsi, minkälaiseen henkiseen umpikujaan neitokaisen ajoi.
[[ se on vähän niinku korkeenpaikankammonen trapetsitaiteilija >XDDD mut se on iiiiihana <3 tomppa siis <3]]
|
|
|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 17:08:31 GMT 2
Toisen vastaus sai Tommyn yllättymään. Hän oli ollut varma, että Elaina olisi kieltäytynyt kunniasta piikittää häntä ja ajanut hänet pois soittaen ehkä poliisitkin perään. Kun tuo ilmoittikin suostuvansa, oli huivipää niin helpottunut, että hänen olisi tehnyt mieli halata tyttöä. Hän jätti sen kuitenkin väliin ja kaivoi piikin repustaan uudelleen esiin nostaen sieltä myös puristussiteen. Hänen kätensä tärisivät eikä hän kehdannut katsoa Elainaa silmiin.
Kun tyttö esitti kiinnostuneen kysymyksensä, Tommy vilkaisi tuota hieman mietteliäänä, kunnes nyökkäsi. Toisen äänensävy oli ollut kiinnostunut eikä huivipää oikein tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Ei heroiinissa mitään vikaa ollut, se sai aikaan mahtavan hyvänolontunteen, jonka kuvailuun ei sanat riittäneet, muttauitenkin nuorukaisen korviin särähti hieman, että Elaina vaikutti kiinnostuneelta. Asia ei toisaalta kuulunut hänelle, joten hän ei sanonut mitään.
Kun toinen sähähti seuraavan kommenttinsa, Tommy tajusi jälleen, millaiseen tilanteeseen tuon pakotti. Hän ei mielellään tyttöä olisi sotkenut tähän, mutta hän oli epätoivoinen. Huivipää mietti, pitäisikö hänen jättää mainitsematta, että tosiaan saattaisi pyörtyä neulan lävistäessä hänen ihonsa. Ehkä olisi kuitenkin parempi kertoa. "Jos mä pyörryn, se johtuu mun piikkikammosta. Mun diileri teki noi annokset mulle sopiviks, se ei haluu, että mä kuolen yliannostukseen, koska sit se menettäis asiakkaan", hän sanoi matalalla äänensävyllä ja istui risti-istuntaan, jottei tarvinut kyykyssä olla. Hänen diilerinsä ei todellakaan halunnut hänen kuolevan, vaikka vihasikin häntä koko sydämestään. Tunne oli molemminpuolinen, mutta ainoastaan Rafiq osoitti sen selvästi, sillä Tommy ei uskaltanut antaa toiselle syytä suuttua. Raf lähettii huumepakettejen mukana sarkastisia viestejä, yleensä kertoi rakastavansa 'pikku brittiä'. Ruiskut olivat tulleet sydämen muotoisessa rasiassa eikä se ollut mitään muuta kuin vittuilua.
"Ootko sä ikinä nähny, miten verikoe otetaan?" hän kysyi toiselta samalla kun kiristi puristussidettä kätensä ympärille. Hän valmisteli piikkiään irroittamalla neulan suojuksen ja kiinnitti sen sitten ruiskuun. Tommy vilkaisi Elainaan. Kaikki oli nyt valmiina yhtä asiaa lukuunottamatta. "Täällä ei taida olla muita? Tiiätkö sä yhtään millon sun kämppis tulee?" hän kysyi ja vilkaisi takanaan olevaa ovea. "Ei muuten, mutta jos se pamahtaa paikalle väärään aikaan me molemmat ollaan kusessa", hän ilmaisi huolenaiheensa. Samalla hän mietti, millaiseksi heroiinin piikittäminen hänet tekisi, sillä hän ei ollut rännännyt pitkään aikaan. Hän toivoi, ettei ainakaan vaipuisi liian antisosiaaliseen tilaan, jossa ei halunnut muuta kuin maata paikoillaan ja nauttia.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 17:54:45 GMT 2
[[ heha mäki oon täs päivän mittaan selaillu wikipediaa ja päihdelinkkiä. haluun myötäelää tompan kokemukset ;;---;; o// ]]
"Jos sä pyörryt niin se on mulle ihan sama minkä takia sä pyörryt, mut tekohengitystä en rupee antaan", Elaina sanoi ja naurahti epävarmasti. Oikeasti tilanne ei huvittanut häntä lainkaan. Oli siis olemassa mahdollisuus, että Tommy pyörtyisi? Mitä hän sitten tekisi? Ei hän voisi soittaa koulun terveydenhoitajallekaan, mitähän tämäkin ajattelisi, kun Elaina sönköttäisi puhelimeen jotain vieroitusoireista kärsivästä pojasta ja heroiinin piikittämisestä. Luultavasti poliisit olisivat oven takana alta aikayksikön.
"Joo, muutaman kerran", tyttö vastasi vältellen. Huivipää saattaisi ajautua väärään turvallisuudentunteeseen, jos hän kertoisi joutuneensa piikityksen uhriksi lapsuudessaan monen monta kertaa. Oli ihan eri asia istua hiljaa paikallaan äidin sylissä ja katsella, kuinka kirurginteräksinen piikki painuu kyynärtaipeeseen, kuin olla itse tunkemassa sitä piikkiä toisen suoneen. "En mä tiedä", Elaina sanoi huolestuneena. Olisi tosiaan kaikkien kannalta ikävää, jos tytön kämppäkaveri pelmahtaisi sisään. Jostain syystä brunette ei sillä hetkellä pahemmin ajatellut, mitä hänelle itselleen kävisi, vaan hän oli peloissaan Tommyn puolesta. Raskaasti huokaisten hän nousi ylös ja marssi ovelle. "Luultavasti mä joudun vaihtaan huonekaveria tän jälkeen", tyttö sanoi ja työnsi varmuusketjun paikalleen. Jos hänen rakas kämppäkaverinsa sattuisikin yrittämään sisään omaan asuntoonsa, tyssäisi tämän matka lyhyeen. Eipä siinä mitään, ei Elainalle tulisi huonetoveriaan ikävä.
"No niin. Äläkä luule et mä teen tän mielelläni", Elaina huokaisi kyykistyessään taas Tommyn viereen. Hän katseli hetken aikaa piikkiä pojan kädessä ja mietti, pystyisikö todella pistämään sen toisen käteen. "Tota.. Selitäs vähän miten tää vaikuttaa, että osaan lähtee pois alta jos rupeet riehumaan", tyttö virnisti kulmat koholla. Hänellä ei ollut kummemmin tietoa huumeiden vaikutuksista, Andrew kun oli joka tapauksessa täysipäiväisesti pilvessä, joten brunette ei osannut sanoa, mikä kuului pojan normaaliin käytökseen.
|
|
|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 18:33:13 GMT 2
Tommy naurahti itsekin hieman Elainan vastatessa, että tuolle olisi ihan sama, minkä takia huivipää pyörtyisi jos ylipäätään niin oli tekemässä. "Jos mä pöyrryn niin lyöt mua lujaa kasvoihin, niin mä varmaan herään", hän sanoi ja pieni hymy hiipi hänen kasvoilleen. Kun toinen ilmoitti, että oli muutaman kerran nähnyt, miten verikokeet otettiin, huivipää nyökkäsi mietteliäänä. Hän toivoi, että toinen osuisi hänen suoneensa ensimmäisillä yrityksillä, sillä hän ei todellakaan halunnut pyörtyä sen takia, että toinen tökkäisi neulan kerta toisensa jälkeen väärään kohtaan. Jos pelkkä ajatus siitä, että tuli pian piikitetyksi sai hänet jännittyneeksi. Tarve saada heroiinia oli kuitenkin vahvempi kuin pelko saada piikistä.
Elainan laittaessa oven varmuusketjun paikoilleen, Tommy kohotti kulmiaan, muttei sanonut mitään. Tuo oli periaatteessa hyvä veto, mutta jos tyttö joutuisi pulaan sen takia, ettei hänen kämppiksensä päässyt sisälle, kiroaisi huivipää itsensä alimpaan helvettiin.
Kun toinen pyysi kertomaan, miten aine vaikuttaisi, huivipää siirsi katseensa tuohon ja puri huultaan. "Mulle tulee ihan helvetin hyvä fiilis, sellanen euforinen. Mä en usko, et alan riehuun", hän sanoi pienen hymyn hiipiessä jälleen hänen huulilleen. "Mut jos mä rupeen oksenteleen nii sit sä soitat mun kännykästä taksin, raahaat mut ulos ja käsket viedä mut terveyskeskuksen eteen", hän jatkoi vakavammalla sävyllä. Yliannostuksen riski oli aina olemassa ja Elainan oli hyvä tietää, miten toimia tilanteessa niin, ettei joutuisi itse pulaan.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 19:01:59 GMT 2
"Ja ensin vedän sukkahousut päähän nii kukaan ei tunnista", Elaina mutisi ja virnisti pienesti. Vitsailu oli hyvä tapa pitää mieli rauhallisena. Elokuvissakin tiukoissa paikoissa kaikki kuitattiin huumorilla, ja kikka toimi oikeassakin elämässä. Tyttö ei silti saanut epävarmuuden tunnetta karistettua. Ilmeisesti Tommy sitten oli perillä siitä, mitä oli tekemässä, mutta se ei pahemmin lohduttanut. Elainasta tuntui, että hän olisi saman tien voinut piikittää toiseen jotain tappavaa bakteeria, eikös huumeilla ollut loppujen lopuksi sama vaikutus.
"Okei, hoidetaan tää pois alta. Kuinka kauan sä aiot täällä aikaas viettää?" tyttö kysyi ja yritti henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Sitten kun itse piikittäminen olisi ohi, ei periaatteessa olisi väliä, vaikka hänen kämppiksensä takaisin tulisikin, mutta Elaina ei silti innostunut ajatuksesta, että tämä tapaisi Tommyn heidän olohuoneen sohvaltaan. Eikä tyttö itsekään varsinaisesti hinkunut kämppiksensä seuraan. Elaina huokaisi jälleen kerran raskaasti. Millaiseen kuseen hän tällä kertaa itsensä upottaisi jonkun pojan takia?
[[aika vitun lyhyt ja aika vitun paska]]
|
|
|
Post by Tommy on Jun 4, 2007 19:39:18 GMT 2
Tommy hymähti tytön vitsailulle. Huumori oli tosiaan hyvä keino pitää tilanne rauhallisena. Huivipää pyyhkäisi hihallaan otsaansa, joka oli hien peitossa. Vieroitusoireet voimistuivat pikku hiljaa. Nuorukainen tiesi vanhasta kokemuksesta, että ensimmäisten päivien aikana kipu tuntui varoittelevan tulostaan. Ei voinut rentoutua lainkaan, sillä tiesi kipujen olevan tulossa. Oikeastaan kivut eivät olleet edes pahin osa vieroituksessa. Kaikkein vaikeinta oli pysyä kuivilla ja jatkaa elämää normaalisti. Aluksi ei osannut nauttia mistään ilman aineita ja masennus tuli melkein kaikille entisille opiaattien käyttäjille. Pikku hiljaa sai taas elämästä kiinni, mutta silti oli vaara sortua uudelleen. Tommy oli vain yksi ihminen lisää uudelleen sortuneiden joukossa.
Toisen esittäessä seuraavan kysymyksen, huivipää vilkaisi tuohon mietteliäänä. "Sä saat heittää mut pihalle millon haluut", hän sanoi vastaamatta varsinaiseen kysymykseen. Hänellä ei ollut aavistustakaan, milloin olisi siinä kunnossa, että selviytyisi takaisin omaan kämppäänsä.
"Mut noi on sivuseikkoja, koska mä tarvin ton piikin nyt", hän sanoi ja ojensi ruiskun toisen käteen. Hän kiristi puristussiteen kunnolla kätensä ympärille ja hakkasi avokämmenellä kyynärtaivettaan kevyesti muutaman kerran. Hän nuolaisi neulaa kostuttaen sen syljellään. Ei ehkä hygienisin ratkaisu, mutta niin hän oli aina tehnyt. "Okei nyt tunnustelet vaan sen verisuonen siitä ja tökkäät ton neulan siihen. Ei oo vaikeeta. Se ei haittaa, jos et osu ekal kerral", hän sanoi ja hymyili hermostuneena. Se ei ollut vaikeaa, mutta Tommya hermostutti todella paljon. Viimeksi, kun hän oli ollut verikokeissa, oli hän pyörtynyt sinne eikä halunnut tehdä samaa temppua sillä kertaa. "Mä en pysty kattoon tätä", hän sanoi hetken päästä ja siirsi katseensa pois kädestään sulkien silmänsä yrittäen tasata hengitystään. Hän vihasi piikkejä ja kirosi Rafiqia alimpaan helvettiin siitä, että tuo pakotti hänet kohtaamaan pelkonsa.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 4, 2007 20:12:40 GMT 2
"En mä heitä, älä pelkää", Elaina mutisi. Hän ei olisi halunnut myöntää sitä, mutta ennemmin hän sitten vaikka heittäisi pihalle kämppäkaverinsa, kuin Tommyn. Onneksi varmuusketju oli vahvaa tekoa. Ehkä Elaina voisi väittää, että oli pelännyt sitä eilistä yhden illan juttuaan ja unohtanut ketjun paikoilleen. Tosin, toisen täytyisi olla harvinaisen typerä, jos uskoisi moista paskaa. No jaa, brunette ei voinut sanoa, että yliarvioisi muutenkaan kämppäkaverinsa älynlahjoja.
Kun Tommy viimein oli valmis ja ojensi ruiskun Elainalle, tyttö katseli sitä hetken aikaa pelon ja kunnioituksen sekaisin tuntein. Hän ei voinut olla virnistämättä pirullisesti ajatellessaan, että hän piteli kädessään avainta pojan vieroitusoireiden karkoittamiseen. Jos hänen edessään olisi tärissyt kuka tahansa muu kuin Tommy, tyttö olisi luultavasti nauranut räkäisesti ja heittänyt koko hoidon ikkunasta. Nyt hänen oli kuitenkin alistuttava osaansa ja tehtävä se, mitä oli luvannutkin.
"Kuinka pahasti tän voi tehdä väärin?" Elaina kysyi huolestuneena. Hän tiesi kyllä, ettei nyt ollut sopiva hetki puida pikkuseikkoja, mutta mitä hän sitten tekisi, jos pistäisikin neulan johonkin hengenvaaralliseen pisteeseen ja Tommy räjähtäisi taivaan tuuliin? [[hehaha hajoon itelleni]]
Tyttö hengitti muutaman kerran syvään ja nuolaisi hermostuneena huuliaan, maistaen vielä edellisen illan huulikiillon ja shampanjan. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne sitten, katsahtaen päättäväisesti vuoroin ruiskua, vuoroin päämääräänsä eli Tommyn käsivartta. Toivottavasti poika ei pyörtyisi. Elaina yritti kerrata mielessään, miten kaikki oli tapahtunut terveydenhoitajan huoneessa. Lopulta hän sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja siirsi kätensä pojan kyynärtaipeelle. Hän löysi laskimon nopeasti ja kiristi huivipään ihoa niin, että suoni pysyi paikallaan. Sitten hän nosti oikean kätensä, joka oli yllättävän vakaa tilanteeseen nähden, ja vei piikin varovasti laskimoon. "Helvetti", tyttö mutisi ja Tommy irroitti puristussiteen. Sitten Elaina hengitti taas muutaman kerran syvään ja alkoi hiljakseen vetää ruiskun mäntää ulospäin. Kun kaikki heroiini oli vihdoin Tommyn verenkierrossa, brunette veti ruiskun varovasti irti ja jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jos poika pyörtyisi, Elaina hirttäisi tämän.
[[ hohooo mul ei menny ku puol tuntii tän kaa lool mun oli pakko vähän muokata, kun kuulosti siltä, et ellu toivoo, ettei ruisku pyörry XDDDDD]]
|
|
|
Post by Tommy on Jun 5, 2007 13:50:20 GMT 2
Elainan huolestunut kysymys sai Tommyn naurahtamaan hieman. "Ei kovin pahasti", hän sanoi ja vilkaisi tyttöä jälleen rohkaisevasti. Jos toinen tökkäisi neulan monta kertaa ohi, nuorukainen varmaan pyörtyisi, mutta hän ei halunnut kertoa sitä toiselle, ettei loisi ylimääräisiä paineita. Huivipäätä kiusasi ajatus siitä, että oli pakottanut puolitutun tällaiseen tilanteeseen, mutta mitä muita vaihtoehtoja hänellä oli ollut? Hän ei voinut jättää piikkiä ottamattakaan, koska silloin hän olisi seuraavana päivänä hirveässä kunnossa eikä takuulla selviytyisi kouluun asti. Nuorukainen oli pahassa noidankehässä tämän asian kanssa, sillä jos hän aikoi pysyä koulussa, ei hän voinut mennä vieroitukseen, mutta jos hän jatkoi aineiden käyttöä, hän jossain vaiheessa jäisi siitä kiinni ja joutuisi kuitenkin sinne. Tietenkin hän voisi vieroittaa itse itsensä, mutta se ei todellakaan tulisi olemaan helppoa. Laitoksessa hänet oli pidetty unessa pahimpien kipujen yli. Rafiq ei myisi hänelle unilääkkeitä, sillä ei tietenkään halunnut luopua asiakkaastaan. Huivipää tiesi, että jos jossain vaiheessa päättäisi päästä aineidenkäytöstä eroon, vieroitus tulisi olemaan yhtä tuskaa.
Tommy vilkaisi hermostuneena Elainaa, joka näytti vähintään yhtä hermostuneelta kuin hän. Pian huivipää siirsi katseensa taas pois ja yritti rentoutua, mutta se oli mahdotonta, kun tiesi tulevansa pian piikitetyksi. Hänen hengityksestä oli kiivastunut ja hän hikoili nyt muustakin syystä kuin vieroitusoireista. Hän piti silmiään kiinni ja piti toista kättään kasvojensa edessä painaen kevyesti peukalolla ja keskisormella ohimoilla olevia hermopisteitä. Hän oli kauihuissaan ja pelkäsi pyörtyvänsä jo ennenkuin neula oli edes osunut häneen.
Kun neula lävisti hänen ihonsa ja tyttö osui ensimäisellä kerralla laskimoon, nuorukainen irroitti rutiininomaisesti puristussiteen kädestään, jolloin pieni määrä verta sekoittui ruiskussa olevaan liuokseen. Kun toinen lähti työntämään mäntää alaspäin päästäen heroiinin hänen verenkiertoonsa, nuorukainen rentoutui ja lopetti vapisemisen. Nuorukaisen olo parani sitä mukaa, mitä lähempänä pohjaa mäntä oli. Kun Elaina veti piikin irti hänen käsivarrestaan, ei huivipää enää edes huomannut tätä. Hitaasti hän lähti kallistumaan taaksepäin, kunnes makasi lattialla silmät kiinni ja kasvoillaan nautinnollinen hymy.
"Kiitos", hän sanoi vaivautumatta avaamaan silmiään. Hän ei ollut muistanut, että rännääminen aiheutti niin hyvän fiiliksen. Polttaminen ja sniffaaminen ei kumpikaan olut mitään verrattuna siihen oloon, mikä suoneen tykittäminen aiheutti. Nuorukaisesta tuntui sillä hetkellä, ettei häneltä puuttunut mitään. Sillä hetkellä hän ei kaivannut mitään, sillä hän oli täysin tyytyväinen siihen, mitä hänellä oli. Hänen ei tarvinnut huolehtia mistään eikä mikään häirinnyt häntä sillä hetkellä. Hän makasi lattialla miltein liikumatta keinuttaen hieman päätään puolelta toiselle. Huivipään ei tarvinnut sillä hetkellä tehdä mitään muuta kuin nauttia. Hänen olonsa oli täydellinen.
[hitto ku vaikee kuvailla tota Tommyn hyvää oloo, ku ei oo ite kokenu samaa. No okei, kodeiinista tuli ihan hyvä fiilis, mut se ei oo mitään heroiiniin verrattuna. xD]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Jun 5, 2007 14:16:07 GMT 2
[[ XDDD sun pitää vaan miettii jotain täydellistä euforista nirvanaa. rupee öö öö öö öö hinduks tai mitä ne on.]]
Elaina vilkuili hermostuneena Tommya, joka ei ainakaan näkyvästi esittänyt minkäänlaisia pyörtymisen merkkejä. Kun toinen sitten kallistui taaksepäin rauhallinen, tyytyväinen hymy kasvoillaan, tyttö huokaisi hiljaa. Tunteet ja ajatukset risteilivät hänen tajunnassaan. Brunette tunsi samaan aikaan voitonriemua siitä, että oli tehnyt kaiken oikein, helpotusta siitä, että Tommy oli, ainakin hetken aikaa, paremmassa kunnossa ja itseinhoa siitä, mitä oli juuri tehnyt. Liikaa tunteita yhdelle ihmiselle.
"Oli ilo auttaa", Elaina sanoi sarkastisesti, tietämättä edes, kuuliko saatika tajusiko toinen mitä hän oli sanonut. Tyttö nousi ylös kaivellakseen huivipään reppua. Pian hän sai käsiinsä sen, mitä oli etsinytkin. Punainen Marlboro-aski hyppysissään neitokainen asteli sohvalle ja istahti mietteliäänä käsinojalle. Hän vei tupakan huulilleen ja sytytti sen sitten pojan coltilla. Rahaa Elaina ei suostuisi ottamaan, mutta kai hän nyt sentään sai yhden tupakan polttaa. Tai kaksi.
Tyttö sulki hetkeksi silmänsä ja imi tupakkaansa väsyneenä, kunnes puhalsi savun tapansa mukaan nenän kautta jo valmiiksi tunkkaiseen huoneeseen. Huokaisten hän nousi avaamaan tuuletusikkunan ja jäi sitten savuke sormissaan miettimään, mitä seuraavaksi tekisi. Vaikka Tommy vain makoilisikin lattialla ja seikkailisi jossain heroiiniunelmissaan, ei Elaina uskaltaisi nukkumaankaan mennä. Olisi juuri hänen tuuriaan, jos tytön rakas kämppäkaveri päättäisi saapua takaisin asunnolle, ja kun ei pääsisi sisään, kutsuisi talonmiehen ovea avaamaan.
Hetken siinä seisoskeltuaan Elaina kääntyi kannoillaan ja suuntasi makuuhuoneeseensa. Hän tuhahti hiljaa huoneessaan vallitsevalle sotkulle ja riisui sitten mustan kotelomekkonsa yhden vaatekasan päällimmäiseksi. Brunette nojasi päätään kylmään kokovartalopeiliin ja seisoskeli siinä hetken alusvaatteisillaan, kunnes ryhdistäytyi ja heitti ylleen ensimmäisen näkemänsä vaateparren, valkoisen topin, mustan hupparin ja harmaat farkut. Tyttö veti nopeat henkoset ja vilkaisi sitten peilikuvaansa. Hän näytti kamalalta. Suihkuun Elaina ei kuitenkaan jaksanut raahautua, joten hän siisti nopeasti ripsivärit poskiltaan ja harjasi hiuksensa sotkuiselle nutturalle. Tommy oli monessa suhteessa erityisoikeutettu: kenenkään muun nähden Elaina tuskin olisi meikittä kulkenut, eikä hän todellakaan olisi laittanut kenenkään muun vieroitusoireiden karkoittamisen eteen tikkua ristiin. Onneksi pojalla tuskin olisi seuraavana päivänä selkeitä muistikuvia yhtään mistään.
|
|
|
Post by Tommy on Jun 5, 2007 15:25:07 GMT 2
Tommy naurahti toisen sarkastiselle vastaukselle ja risti kätensä niskan taakse. Hän avasi silmänsä ja vilkaisi tyttöä, joka hääräili hänen reppunsa kimpussa ottaen sieltä pian esiin tupakka-askin. Sillä hetkellä huivipäätä ei jaksanut kiinnostaa, vaikka toinen polttaisi kaikki hänen tupakkansa. Mihin hän tarvitsi tupakkaa, kun hänellä oli heroiinia?
"Mä jään palveluksen velkaa", hän mumisi ja sulki silmänsä uudelleen. Hän rakasti sitä oloa, mikä heroiinista tuli. Yleensäkin opiaatit olivat aina olleet hänen heikko kohtansa. Niistä tuli niin hyvä olo, että halusi lisää. Huivipää ei ollut ainoa, joka oli jäänyt niihin koukkuun sen takia, että oli ollut liian varomaton. Mutta huumekoukku häiritsi vain selvänä. Silloin kun oli kamoissa, ei heroiinikoukku käirinnyt. Mikään ei häirinnyt silloin. Selvänä oli miljoona asiaa, joista piti huolehtia, mutta kamoissa ei mitään. Kamoissa oleellista oli vain nauttiminen.
Ainoa huono asia aineiden käyttämisessä oli, että joutui kuuntelemaan asioista mitään tietämättömien saarnoja. Tietenkin oli myös rahaongelma, mutta ei sekään häirinnyt niin paljon kuin se, että jokainen kusipääidiootti saarnasi aiheesta, joka ei edes koskettanut muiden elämää millään tavalla. Se, että joku käytti aineita, ei ollut kenekään muun ongelma, kuin käyttäjän itsensä. Silti muut halusivat ottaa sydämelleen asian, joka kuulunut heille paskan vertaa.
Nuorukainen avasi jälleen silmänsä ja tujiotti hetken kattoa. Sillä hetkellä hän oli onnellinen. Se oli parasta heroiinissa. Tarvittiin vain yksi annos heroiinia ja kaikki muu unohtui. Kun oli kamoissa ei ollut mitään, mistä olisi pitänyt huolehtia.
|
|