Elainan asunto.

[Tommy]

Tommy oli juuri aloittamassa lausetta, jossa lupasi toisen saavan rahat heti, kun hän vain keksisi jonkun keinon hankkia sitä, kunnes tajusi, mitä toisen sanat tarkoittivat. Hän yllättyi niistä niin paljon, että katsoi toista hetken hämmentyneenä suu auki ihmetyksestä, kunnes ryhdistäytyi hieman ja otti hölmistyneenä hatsit tupakastaan.

"M-mä aion kyl lopettaa käytön jossain vaiheessa, mutta mä en pysty vielä. Mun pitää venaa seuraavaa lomaa koulusta, ennen ku voin edes yrittää", hän änkytti toiselle hämmentyneenä siitä, että toinen ei halunnut rahaa. Hetken ajan nuorukainen mietti, oliko toinen edes tosissaan vai pilailiko tuo vain? Jostain syystä nuorukaisen oli vaikeaa sisäistää, että joku tekisi hänelle palveluksen vain hyvää hyvyyttään.

Elainan seuraavat sanat saivat huivipään vieläkin hämmentyneemmäksi. Hän katsoi toista hetken ajan epäuskoisena. Hän ei tajunnut, miten joku pystyi sanomaan noin narkkarille, joka pilasi parhaillaan viimeistä mahdollisuuttaan, joka hänelle oli annettu.
"Sä kerjäät ikävyyksiä", hän vastasi toiselle ja vilkaisi tuota edelleen hämmentyneenä. Hän ei ollut aivan varma, oliko ymmärtänyt toisen sanat oikein, sillä niin uskomattomilta ne kuullostivat. Tommy piti itseään luuserina eikä varmasti ollut ainoa joka niin teki. Jo se, että hän oli narkkari, joka vuoden kuivilla olon jälkeen oli sortunut uudelleen huumeisiin, oli riittävän paha asia, mutta kun mukaan otettiin vielä se, ettei hän ollut vielä edes 18 vuotta täyttänyt ja pilannut jo elämäänsä aika mallikaasti, ei huivipää voinut ymmärtää, miten joku pystyi näkemään hänessä mitään muuta kuin vääriä valintoja tehneen luuserin, joka mokasi jokaisen hänelle annetun mahdollisuuden ja matkasi hyvää vauhtia kohti pohjaa.

[Elaina]

Elaina tuhahti hiljaa pojan mutinoille. Tämä ehtisi kuolla ennen kuin se seuraava loma olisi ajankohtainen. Joko tämä kuolisi yliannostukseen tai johonkin, ei sietäisi vieroitusoireita ja hyppäisi koulun katolta tai sitten jäätyisi kuoliaaksi vedettyään heroiinia talvipakkasessa. Onneksi Elainalla oli valoisa käsitys toisen tulevaisuudesta. Hän imi tupakkaansa ja puhalsi savut kohti laudoitettua kattoa. Asunto luultavasti pitäisi remontoida kokonaan ennen seuraavan asukkaan sisäänottamista, tupakansavu kun pinttyi ikävästi niin huonekaluihin, kuin tapettiinkin. Toivon mukaan Elainan ei sentään koskaan tarvitsisi kuunnella saarnaa koulun omaisuuden tärvelemisestä.

"Mä tiedän", tyttö naurahti katkerasti Tommyn sanoille. Kyllä hän kestäisi ikävyydet, jos siten saisi huivipään välittämään. Se vaan tuntui nyt juuri mahdottomalta tehtävältä.
Elaina tumppasi tupakkansa jälleen sohvaan, polttaen ensin sen pintaan ruman reiän. Hän melkeinpä toivoi, että hänen kämppiksensä rähjäisi huoneiston kunnosta. Se olisi ollut kirsikka kakun päällä tytön muutenkin täydellisen onnistuneessa sunnuntaissa. Enää puuttuisi, että katto räsähtäisi niskaan. Luultavasti se tulisi vielä tapahtumaankin, tosin ei pitänyt toivoa liikoja.

Yhtäkkiä Elainan oli pakko nousta. Kutsumaton pahan olon tunne lävisti hänen ruumiinsa ja tytön oli rynnättävä kylpyhuoneeseen. Hän kumartui wc-pöntön ylle juuri ajoissa ja oksensi sitten pitkään ja hartaasti. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kylmä, raju puistatus oli viimein lakannut ja tyttö nousi täristen seisomaan. Oikeastaan oli jo aikakin, että se kaikki tuli ulos. Hänellä ei yhäkään ollut mitään muistikuvaa siitä, mitä ja miten paljon oli viime yönä juonut, mutta ei heroiinin piikittäminenkään varsinaisesti saanut hänen hermojaan rentoutumaan. Elaina veti vessan, huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä ja pesi pikaisesti hampaansa. Ainoa negatiivinen seikka oksentamisessa oli se kamala maku, joka hälveni vain riittävällä annoksella mintunmakuista fluorihammastahnaa. Tyttö jäi hetkeksi tuijottamaan peilikuvaansa, mutta ei sillä hetkellä sietänyt kalpeaa olemustaan silmissään. Niinpä hän laahusti takaisin olohuoneeseen ja rojahti entiselle paikalleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Elaina sytytti taas tupakan, hän ei enää osannut laskea kuinka mones se oli, ja veti savun keuhkoihinsa. Hihhei, miten letkeää elämää rikkaat snobikakarat viettivätkään. Sen lisäksi, että neitokainen sairasti bulimiaa, oli riippuvainen tupakasta ja hänet oli vasten tahtoaan lähetetty Ranskaan, oli hän vielä mennyt ja iskenyt silmänsä epätoivoiseen narkkariin.

[[anxt]]

[Tommy]

Tommy tajusi selityksensä olleen taas niitä miljoona kertaa kuultuja tekosyitä, joita narkkareilla oli tapana sepittää. Huivipää keksi usein tekosyitä itselleen, miksi tarvitsi vielä sen kuuluisan viimeisen annoksen ennen lopettamistaan. Lomajuttu oli kyllä asia, josta ei päässyt yli eikä ympäri, sillä nuorukainen ei voinut milloin tahansa vieroittaa itseään. Ensinnäkin hän tarvitsi jonkun paikan, missä ketään ei häiritsisi se, että hän huutaisi ja riehuisi kaksi päivää putkeen ja ihan kun siinä ei olisi tarpeeksi, hän ei pystyisi vieroituksen jälkeen heti edes opiskelemaan. Oikeastaan hän ei pystyisi varmaan tekemään yhtään mitään, sillä vieroituksen jälkeen passivoitui ympäristölle eikä jaksanut enää kiinnostua mistään. Ei osannut enää nauttia elämästä ilman aineita. Se siinä oli kaikkein pahinta ja siksi useimmat entiset opiaattien väärinkäyttäjät ensin masentuivat ja sen jälkeen sortuivat uudelleen.

Elainan ilmoittaessa katkerasti, että tiesi hakevansa ongelmia, huivipää hymähti hieman. Hän katsoi tyttöä hetken aikaa kasvoillaan vaikeasti tulkittava ilme ja siirsi katseensa kiertämään lattiaa. Nuorukainen poltteli tupakkaansa mietteliäänä ja nosti katseensa vasta, kun Elaina ryntäsi vessaan oksentamaan. Hän kuunteli huolestuneena, kuinka toinen yritti selvästikin oksentaa sisälmyksiään ulos. Kun tuo palasi kalpeana, mutta käyttäytyi muuten kuin mitään ei olisi tapahtunut, nuorukainen hetken ajan vain silmäili tuota hieman epävarmasti.

"Ootsä kunnossa?" hän kysyi ja otti savut tupakastaan puhaltaen savua huoneeseen. Toinen oli varmaan juhlinut aika railakkaasti, ainakin krapulan voimakkuudesta päätellen. Vai oksensiko tuo aina noin rajusti? Tuskinpa, sillä vaikka toinen oli kertonut sairastavansa bulimiaa, ei sillä ollut varmaan suurtakaan osaa äskeisessä oksennussessiossa.


[kökkökökkö. Oon ihan väsyny, ku nukuin vaan pari tuntii yöllä. :'D]

[Elaina]

[[mä alan huolestuu näiden meiän mussukoiden mielenterveydestä ku ne "polttelee tupakkaansa mietteliäänä" 24/7...]]

"Paremmassa", Elaina hymähti vastaukseksi huivipään kysymykseen. Eikä hän edes valehdellut, ainakaan kauheasti. Olo oli yhä hatara ja päänsärky oli vain yltynyt, mutta ajatus siitä, että oli taas muutamaa ruoka-annosta kevyempi, vei voiton kaikista negatiivisista tuntemuksista. Ja kun pottiin lisättiin vielä Tommyn huolestuneisuus, Elaina tunsi olevansa erittäin hyvässä kunnossa.

"Ootko sä?" tyttö kysäisi hetken kuluttua. Tommy ainakin vaikutti olevan edes joten kuten selvillä maailman tapahtumista, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Huivipää makoili kuitenkin yhä sohvalla, kenties tämä kellahtaisi selälleen heti, kun laskisi painon jaloilleen. Elaina vilkaisi taas kelloon, viisarit tikittivät rivakkaa tahtia kohti kello kymmentä. Tyttö lupasi pyhästi kuunnella vastedes kämppiksensä puheita hieman tarkemmin, jos vaikka tämä joskus jotain järkevääkin suustaan päästäisi. Hän alkoi olla jo melko varma, että toinen oli puhunut tulevansa takaisin myöhemmin. Ainoa kysymys oli, kuinka paljon myöhemmin. Vaikka Tommy olisikin jo heroiinittomassa tilassa, ei neitokaista pahemmin houkuttanut ajatus siitä, että hänen kämppäkaverinsa saapuisi paikalle pojan vielä röhnöttäessä sohvalla. Sitäpaitsi, vaikka tyttö oli juuri vannonut, ettei laittaisi tikkua ristiin siivoamisen eteen, tuntui asunnon pieni siistiminen nyt ihan järkevältä ajatukselta.

"Haluutko sä jotain?" Elaina kysäisi hetken kuluttua ja viittasi tyhjään kahvikuppiinsa. Hän keittäisi joka tapauksessa itselleen toisen kupillisen, kun ensimmäisellä ei kerran tuntunut olevan mitään vaikutusta mihinkään. Ja nyt kun Tommykin oli palannut tähän maailmaan, oli kohteliasta tarjota tällekin.

[[mhehehee "saisiko herralle olla kupponen kahvia? =))" lyhyt ja kökkö ja vihree]]

[Tommy]

[Nää molemmat harrastaa myös aktiivisesti kulmiensa kohottelua :'DD]

Tommy nyökkäsi toisen vastaukselle ja katsoi tuota vielä hetken hieman huolta silmissään, kunnes sulki ne hetkeksi. Hänellä oli inhottavan tokkurainen olo, aivan kuin olisi herännyt keskellä yötä ja olisi vain puoliksi hereillä. Nuorukaisesta alkoi inhottavasti tuntua siltä, ettei pian selviytyisi väsymykseltään kämpilleen ollenkaan.

Elainan kysymys sai huivipään avaamaan silmänsä ja vilkaisemaan tuohon nopeasti. Tuollaiset kysymykset saivat hänet aina hieman varuilleen johtuen ehkä siitä, että hänen mutsinsa kyseli säännöllisesti nuorukaisen kuulumisia ja halusi yleensä tietää 'oliko tämä kunnossa' eli toisin sanoen oliko hän sortunut uudelleen huumeisiin. Puhelimen välityksellä oli onneksi naurettavan helppo valehdella ilman, että luurin toisessa päässä oleva sitä millään tavalla tajuaisi. Huivipää tunsi kyllä omantunnon pistoksen joka kerta kun antoi perheensä olettaa kaiken olevan mainiosti, vaikka todellisuus oli kaukana siitä. Hän ei vain halunnut tuottaa heille pettymystä, sillä niin kauan kuin pystyisi pitämään huumeidenkäyttönsä omana tietonaan, aikoi niin myös tehdä.
"Oon mä melkein paitsi, että väsyttää", hän vastasi tytön kysymykseen ja tuijotti hetken hieman poissaolevana lattiaa. Hän vei tupakan huulilleen ja otti siitä parit hatsit.

Toisen seuraava kysymys sai nuorukaisen katsahtamaan seinällä olevaa kelloa, joka oli hieman yli kymmenen.
"Mä voisin lähtee omalle kämpälle", hän sanoi ja kampesi itsensä istumaan. Hetken ajan hän hieroi ohimoitaan, kunnes nousi ylös ja katsoi Elainaa pitkään hiljaa. Hänen teki mieli kiittää toista, mutta ei löytänyt oikeita sanoja. Hän näytti varmasti siltä, että mietti kuumeisesti jotain hienoa sanottavaa ja tajutessaan sen, hän siirsi katseensa vaivaantuneena maahan. "Kiitos", hän sanoi hiljaa katse lattiassa toivoen, että toinen tajusi hänen tarkoittavan sitä. Nuorukainen olisi tosiaan ollut aika pahasti pulassa, jos toinen ei olisi auttanut häntä.

Hitaasti huivipää lähti kävelemään ovelle päin, laittaen kenkänsä jalkaan heti eteiseen päästyään. Hän nappasi vielä reppunsa mukaansa ennenkuin avasi oven, josta liukeni nopeasti ulos. Tupakat hän jätti tytölle, samoin kuin sytkärin. Hän voisi ostaa uuden askin rahoilla, jotka pian hankkisi. Nuorukainen voisi myydä seuraavaksi mp3-soittimensa, jota oli säästellyt pitkään. Mihin hän tarvitsisi musiikkia, jos hän voisi soittimen hinnalla ostaa heroiinia?

[Elaina]

[[täydellinen pari >XDDD]]

"Niin voisit joo", Elaina vastasi hivenen pistävästi ja virnisti sitten. Tyttö pitäisi yhä mielellään Tommyn lähistöllä, mutta hänen oli myönnettävä, että väsymys alkoi pikkuhiljaa painaa päälle. Hänen olisi päästettävä tutkimuskohteensa ulos häkistä, silläkin uhalla, ettei se enää välttämättä tulisi takaisin. Niinpä Elaina nousi myöskin ylös, jottei huivipään tarvitsisi ryömiä hänen ylitseen ulko-ovelle.

Kun Tommy lausui katse maahan painettuna kiitoksensa, tyttö hymähti yllättyneesti. Hänen oli vaikea ajatella muutaman tunnin takaista tekoaan suurena urotyönä, mutta huivipäälle se luultavasti oli sitä, niin kiitolliselta toinen näytti. Tai kenties poika oli vain hyvä näyttelemään.
"Ole hyvä", Elaina sanoi hetken kuluttua ja hymyili pienesti. Oikeastaan hänen olisi pitänyt kiittää Tommya siitä, että tämä oli tullut hänen luokseen, mutta se olisi voinut vaikuttaa hieman liian oudolta.

Kun poika lähti ovelle, Elaina seurasi tätä, tietämättä itsekään miksi. Ei hän sentään kuvitellut, ettei toinen osaisi ovelle. Kun Tommy avasi oven lähteäkseen, bruneten aivot alkoivat raksuttaa pikavauhtia. Entä jos tämä olisikin viimeinen kerta, kun hän saisi jutella toisen kanssa? Tai viimeinen kerta, kun he edes näkisivät? Joululomaan ei ollut enää montaakaan kuukautta, kenties Tommy seisoisi sanojensa takana ja hankkiutuisi johonkin vieroitushoitoon. Tai kuolisi.

"Oota", tyttö huikkasi, ennen kuin toinen ehti käytävän päähän. Hän kipitti huivipään perään ja kiersi tämän eteen. Hetken Elaina vain katsoi poikaa silmiin, suukotti tätä sitten nopeasti ja sanoi hiljaa:
"Pidä huoli itestäs."
Niine hyvineen hän kiiruhti takaisin asuntoonsa, keitti itselleen lisää kahvia ja jäi tupakkaa poltellen odottelemaan kämppäkaveriaan palaavaksi. Seuraavana aamuna hän ei kuitenkaan jaksaisi kouluun vaivautua, joten kello kymmenen kahvi oli aivan paikallaan.