Shiron asunto

[Toki]

"Minä en voi auttaa sinua, kun en tiedä mistä sinun tunteesi johtuvat. " Trezenin oli pakko naurahtaa pienesti, vaikka tässä ollutkaan mitään huvittavaa. Shiroco vain muistutti niin paljon häntä itseään. Tai vanhaa Trezeniä.
"Sinä muistutat minua. Ehkä sinä nyt ymmärrät hieman, miksi halusin estää sinua lähtemästä sinne sotaan." Trezen hymyili hellästi Shirocolle ja silitti tämän poskea. Trezen vastasi Shirocon suudelmaan, ja yllättyi pienesti siinä mukana olevasta halusta. Ehkä Shiroco tosiaankin pelkäsi kadottavansa Trezenin.

'Renor...?' Trezen tunsi pienen kiukun nousevan. Miksi tälläisellä hetkellä?
Trezen tönäisi Shirocon pois päältään voimalla ja nousi seisomaan. Poika katsoi Shirocoa leimuavin silmin.
"En tiedä kulta. Minähän meistä kuolin ensimmäisenä. Kai he kuolivat." Trezen ei itsekään uskonut siihen. Ei mikään voisi tappaa niin ilkeää miestä kuin Renor. Tämä oli vienyt Trezeniltä liikaa. Shirocon ja maan. Kaiken. Toisaalta, kyllä Trezenkin vei Renorilta paljon. Kaiken, toisin sanottuna.
Trezen mulkaisi Shirocoa pahasti ja laahusti sitten hartiat kumarassa sängylle ja kaivautui peiton alle. Pitikö Shirocon aina sanoa vääriä asioita väärissä paikoissa. Trezen ei halunnut muistaa Renoria.

[Shiro]

"Sinulla on edelleen lyhyt pinna, kuten ennenkin. Joskus sinun Trezen täytyy vain opetella elämään sen kanssa, että Renor tulee puheeksi. Välillä minusta tuntuu kuin sinä pakenisit menneisyyttä ja muistoja."
Shiroco hieroi itseään hieman toisen tönäisystä ja hymähti pienesti, antaen hymyn tulla kasvoilleen.
"Näinkin pitkän ajan jälkeen käyttäydyt yhtä lapsellisesti."
Shiroco meni sängyn luokse ja istahti sitten siihen, tönien peiton alla olevaa myttyä. Trezen oli huvittava silloin kun hän oli vihaisella päällä. Shiroco ei tiennyt mitään suloisempaa.

Laiskasti venytellen Shiroco meni Trezenin viereen makaamaan ja laittoi kätensä päänsä alle.
"Menneisyyttään ei voi paeta, vaikka kuinka haluaisi. Joskus sinunkin täytyy hyväksyä se."

[Toki]

Trezen vain murahti Shirocolle jotain epämääräistä peiton sisästä. Ei ollut kiva muistella menneitä. Varsinkaan kun oli juuri saanut Shirocon itselleen. Ei nyt eikä koskaan. Trezen ei halunnut elää menneisyyden varjojen kanssa. Ne olivat liikaa. Suoraansanottuna, Trezen voisi poistaa siltä ajalta kaiken muun paitsi Shirocon rakkauden. Se oli ainut asia jonka Trezen säästäisi muistoissaan. Ei mitään Renoria ja pojankoltteja, eikä varsinkaan sitä Renorin rakasta joka ei antanut Trezenin edes tappaa vaan meni tappamaan itse itsensä. Trezen ei koskaan saanut kostettua sitä, että Shirocoa oli satutettu.
Se sattui, enemmän kuin nuori mies pystyi sisäistämään. Henkiseen tuskaan Trezen kuolikin. Ei ruumiilla ollut väliä. Trezen tulisi taas kuolemaan henkiseen tuskaan, eikä siihen tarvittaisi Tokin kuolemaa. Trezen voisi kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja Toki jatkaisi elämäänsä.

Shirocon sitten sanoessa häntä lapselliseksi ja töniessä häntä, Trezen potkaisi peiton päältään ja tarttui Shirocoa hiuksista vetäen tämän kasvot lähelleen.
"Minä olen lapsi, muistatko?" Ei Trezen ihan lapsi ollut, mutta nuori kuitenkin. Juuri ja juuri aikuinen, iän mukaan. Sielultaan poika oli vielä lapsi.
"Minä en halua elää menneisyyden kanssa. Jos voisin poistaisin sen. En voi, koska se poistaisi myös sinut." Trezen vetäisi Shirocoa voimalla hiuksista ja suuteli tätä haluavasti. Poika oli menettämässä viimeisetkin malttinsa. Seuraavaksi hän varmaan rupeaisi potkimaan ja hakkaamaan Shirocoa, jotta saisi hieman järkeä tämän päähän.

[Shiro]

Shiroco ynähti pienesti Trezenin vetäessä hieman liiankin kovaa. Hänen piti purraa huultaan, jotta ei olisi parahtanut tuskasta. Hän vastasi toisen suudelmaan hieman arkaillen. Tarttuen Trezenin käteen, Shiroco alkoi irroittamaan tätä sillä hänen päänahkansa ei välttämättä kestäisi tuollaista retuutusta.
"Ei. Sinä et ole enään lapsi. Vaikka haluaisitkin ja toivoisit sitä, mutta sinä aikuistuit jo kauan aikaa sitten. Tai niin minä ainakin luulin. Silloin kun haastoit kapinalliset viimeiseen yhteenottoon palattuani..... ajattelin sinun olevan aikuinen, sillä sain sen käsityksen."
Tuijottaen Trezeniä silmiin hieman pettyneesti, mutta ihailevasti Shiroco käänsi lopulta katseensa pois ja irroitti kätensä. Jos Trezen halusi tukistaa häntä, niin siitä vain. Ei Shirocolla muutenkaan olisi ollut oikeutta sanoa tälle tuollaista.

"En minäkään haluaisi elää menneisyyden kanssa, mutta vaikka poistankin sieltä tiettyjä osia, ne palaavat aina takaisin. Menneisyys on osa meitä ja se tekee meistä niitä joita olemme nyt. Ilman menneisyyttä ei olisi meitäkään tai luonnettamme. Eloton nukke, joka ei reagoi mihinkään, sillä menneisyys ei ole ollut muokkaamassa sen luonnetta. Minä en halua olla sellainen, joten minä kestän ja elän menneisyyden kanssa, pohdin sitä ja jos mahdollista, voin antaa itselleni anteeksi ja hyväksyä menneisyyteni sellaisena kuin se on."
Huokaisten Shiroco näperteli sormessaan olevaa sormusta ja tutki sitä. Se tosiaan olisi hienompi, jos siinä olisi Trezenin punainen kivi.
"Nytkin me luomme menneisyyttä ja se taas voi avata ovia vanhaan menneisyyteen. Uusi menneisyys syntyi kun sain tämän sormuksen ja olemme jälleen yhdessä. Nyt se on niin nykyisyyttä kuin menneisyyttäkin. Sinä muistit kuinka minulla oli ennenkin sormus ja olin sinun. Uusi menneisyys avasi tien vanhaan. Vanhan menneisyyden kanssa voi elää, jos vain annat uudelle mahdollisuuden olla tukena."

[Toki]

Trezen päästi irti Shirocon hiuksista ja antoi käsiensä valua pään kummallekin puolelle. Kämmenet olivat edelleenkin nyrkissä, ja Trezen käänsi katseensa seinään.
"Minut pakotettiin aikuistumaan ennen aikoja. En koskaan saanut olla lapsi..." Trezenin ääni värähti pienesti. Ei ollut kivaa kun aina vaadittiin enemmän kuin pystyi tekemään. Aikuismaista käytöstä, vaikka oli juuri ja juuri teini-iässsä! Ei sellaiseen voinut taipua. Trezen ei koskaan saanut leikkiä toisten lasten kanssa, sen sijaan piti opetella politiikkaa ja olemaan luottamatta ihmisiin. Kaikki puukottivat selkään. Trezen oli aina elänyt sen ohjenuoran kanssa. Eihän Shiroco tietenkään voinut tietää miltä se tuntui. Tämä oli saanut elää nuoruutensa kotona, vanhempien kanssa ja vapaana. Trezen oli aina ollut pelkkä häkkilintu, joka kyllä pääsi ulos häkistään, mutta silloinkin ketjun päässä.

"Saatat ehkä olla oikeassa, mutta se on vain niin raskasta. Ehkä olisi helpompaa jos olisin vain tyhjä. Voisin opetella kaiken uudelleen, ja unohtaa kaiken minkä haluan. Oppisin kyllä rakastamaan sinua uudelleen." Trezen kietoi kätensä Shirocon niskaan ja vetäisi tämän päälleen. Poika upotti sormensa Shirocon hiuksiin ja suukotti tämän poskea.
"Uskon kyllä, että olet oikeassa. Sain vain vihdoinkin vapauteni takaisin. Ja se oli sen takia, että menneisyys on menneisyyttä. Saan vihdoinkin elää ilman kahleita ja titteleitä. Kyllästyin aatelisen elämään. Ei koskaan mitään haasteita tai itse ansaittua valtaa. Kaikki palvoivat minua valmiiksi. En itse ansainnut mitään elämäni aikana. Ilman verisiteitä olisin ollut mitätön eikä kukaan olisi tiennyt minua. Olisin ollut vapaa. Tosin, en olisi välttämättä koskaan tavannut sinua." Trezen upotti kasvonsa Shirocon hiuksiin ja huokaisi syvään. Trezen halusi valtaa, mutta hänen ei annettu itse ansaita sitä. Jo lapsena häntä kumarrettiin, vaikka ei ollut mitään syytä. Teini-ikäistä kutsuttiin Trezen-herraksi. Varsinaista elämää. Eikä Trezen ollut tehnyt mitään ansaitakseen sen.
Yhdestä asiasta hän kiitti verisiteita - Shirocosta. Trezenillä oli valtaa pitää Shiroco itsellään.

[Shiro]

"Ne ovatkin niitä elämän hyviä puolia."
Shiroco sanoi nauraen ja laittoi kätensä Trezenin ympärille.
"Ja niitä pitää arvostaa, sillä harvassa niitä nykyään on."
Haukotellen Shiroco meni uudelleen sängylle makaamaan ja veti pojan mukanaan. Kyllä hän eli mielummin tätä, kuin entistä aikaa. Sai olla vapaa kuten Trezen oli sanonut, eikä tarvinnut välittää mitä piti tehdä milloinkin. Shirocon ei tarvinnut lähteä sotaan tai minnekkäänn muuallekkaan. He saivat viimeinkin olla yhdessä ilman selkäänpuukottavia valehtelijoita. Olihan nykymaailmakin vaarallinen ja Shiroco uskoi, ettei vielä tiennytkään kaikkea sellaista mitä tulisi jossain vaiheessa kohtaamaan.

Täällä kaikki vaarallinen oli piilossa ja se hyökkäsi aina silloin kun sitä vähiten odotti. Shiroco ei ollut kyennyt suojelemaan Shiroa kauan sitten, sillä tämä ei vielä silloin tiennyt hänen olemassaolostaan. Jos näin olisi ollut, olisi Shiro ehkä kärsinyt vähemmän ja kyennyt menemään kotiin. Mutta nyt asiat olivat toisin. Shiroco oli kiintynyt tähän itkupilliin ja kun Shiro nyt tiesi hänestä, voisi Shirocokin suojella tätä paremmin.
"Nee? Aioitko suojella Tokia niin kauan kuin olet olemassa?"
Shiroco halusi tietää tunsiko Trezen Tokia kohtaan samanlaista tunnetta, kuin mitä hän tunsi shiroa kohtaan.
"Minä haluaisin pysyä niin kauan Shiron kanssa kuin mahdollista, sillä silloin voin olla myös sinun kanssasi. Tahdon kadota vasta sitten kun Shirokin katoaa. En ennen, enkä jälkeen ja olen valmis tekemään mitä tahansa sen eteen. Olen alkanut pitää tästä penikasta, vaikka saisikin vähentää itkemistä."

[Toki]

"Kyllä minä suojelen häntä, olenhan suojellut häntä aina. Ei tämä pojankoltti olisi selvinnyt tänne asti ilman pientä apua. Tulen kyllä toimimaan suojelusenkelinä niin kauan kuin mahdollista." Trezen virnisti leveästi ja suuteli hellästi Shirocoa. Oli hauska kuulla, että myös Shiroco oli kiintynyt suojattiinsa. Tai eihän heidän tarkoitus ollut suojella kaksikkoa, mutta siitä oli vain tullut joku pahuksen elämän tehtävä. Trezen kyllä saattaisi kadota ennen Tokia, mutta siihen asti hän kyllä suojelisi poikaa, kaikin voimin. Eihän Trezen luonteeltaan mikään antelias ollut, ennemminkin paskiainen ja itsekeskeisyyden huippu, mutta tässä tapauksessa tehtäisiin poikkeus, suuri poikkeus. Olihan kyse myös Shirocosta. Trezen halusi suojella myös Shirocoa ja Shiroa. Ehkä hän otti liikaa harteilleen, mutta sille nyt ei voinut mitään. Kerrankin Trezen sai tehdä jotain, mistä saattaisi olla hyötyäkin muille. Ja Trezen tiesi, että Shiroco rakasti häntä, ja Tokikin ehkä jossain määrin. Ainakin tämä oli ollut paniikissa kun Trezen oli hetkeksi kadottanut itsensä. Kerrankin joku halusi tehdä jotain muutakin kuin tappaa Trezenin.

"Kiitos, Shiroco." Trezen kiskaisi Shirocon intohimoiseen suudelmaan ja antoi käsiensä vaeltaa tämän vartalolla. Vaikkei se ollutkaan Shirocon tuttu ruumis, se alkoi tuntua aika kotoisalta. Trezen muisti vieläkin sen kun hän oli tavannut Shiron ensimmäisen kerran. Hän oli satuttanut Tokia silloin, sekä Shiroa. Itsekeskeistä. Trezen ei ollut ajatellut ketään muuta kuin itseään. Kunhan Trezen saisi Shirocon, niin muulla ei ollut väliä. Nyt hän oli oppinut antamaan tilaa myös Tokin tunteille - hyvä sinänsä. Trezen rakasti myös Shiroa, ei tosin yhtä paljon kuin Shirocoa.
"Kiitos siitä, että opetit minut rakastamaan." Trezen suukotti hymyillen Shirocon poskea.

[Shiro]

Shiroco nyökkäsi vahvistaakseen Trezenin sanoja.
"Sinä opit itse mitä rakkaus on. Minä vain annoin hieman lisä vauhtia, siinä kaikki. Kun yritin selittää sinulle kiintymyksen ja rakkauden eron, voisin verrata sitä siihen miten erilaisesti tunnet minua ja Shiroa kohtaan. Minä olen se mitä kutsutaan rakkaudeksi. Shiro on se mitä kutsutaan kiintymykseksi. Tai en minä tiedä, ehkä sinä rakastat omalla tavallasi myös Shiroa."
Nostaen alaruumistaan Shiroco nautti Trezenin kosketteluista ja toisen sitten suukottaessa, hän käänsi päätään niin, että saattoi saada Trezenille suudelman.

"Meidän maailmamme oli jo kauan aikaa sitten kuolemassa."
Albino tokaisi hiljaa ja silitteli Trezenin hiuksia hajamielisesti.
"Omistimme orjia sekä rahvasta. Ainoastaan aateliset, ylimykset, soturit ja taistelijat saattoivat nauttia elämästään. Kaikki muut saivat nähdä vaivaa saadakseen yhden päivän aikana ruokaa. Me kävimme taistelua niitä vastaan, jotka halusivat muuttaa sen järjestyksen ja antaa kaikille mahdollisuuden nauttia mukavasta elämästä. Juonittelut, selkäänpuukotukset, salamurhat. Ne kaikki olivat joka päiväistä elämäämme ja niistä lopulta koostui meidän maailmammekin. Me tuhosimme sen, mitä meitä alempiarvoisimmat pitivät tärkeänä. Taistelija hymyili tappaessaan kapinallisen taistelijan ja nautti tästä, kyeten menemään hyvillä mielin kotiin ja syömään hedelmiä. Samaan aikaan jossain, joku pieni lapsi saattoi odottaa isäänsä kotiin, ilman että tiesi tämän juuri kuolleen. Me murskasimme unelmia ja toiveita sekä hajotimme perheitä. Tiesin sen silloin ja silti olin taistelija ja tapoin kaltaisiani, vaikka vihasin sitä. Kätkin vihani ja halveksuntani hymyn ja nautinnon taakse, jotta ne eivät olisi päässeet valloilleen ja lopulta tehneet minua hulluksi."
Huohottaen, jotta saisi pidettyä pienen tauon, Shiroco nuolaisi huuliaan ja hengitti syvään.
"Tämä maailma jossa Toki ja Shiro elävät, ei ole niin erilainen kuin omamme. Täälläkin on hierarkia, vaikka se onkin hyvin piilotettu. Ilman, että jotkut ihmiset sitä tietävät, heitä pidetään muita alhaisempina tai arvokkaampina. Täälläkin ovat tietyt ihmiset vallassa, mutta toisin kuin meillä, täällä ei ole avointa selkäänpuukotusta ja tappamista. Kaikki tapahtuu salassa ja saamme tietää niistä vain paperinapalan kautta, joka tulee asuntoihin tietyin ajoin."

[Toki]

Trezen vain hymähti Shirocon saarnaamiselle. Hän oli saanut kuulla monia edellisen kaltaisia. Shiroco ajatteli aina kaikkea niin syvällisesti. Trezen ei itse jaksanut. Pelkkä pinnan miettiminenkin oli nykyään raskasta. Ehkä tässäkin maailmassa oli selkäänpuukotusta, mutta se ilmeni eritavalla. Oli kiusaamista sun muuta, mutta ei tapettu. Sen Trezen oli oppinut seuratessaan Tokin elämää. Shironkin tarinat olivat opettaneet. Tämähän oli kokenut selkäänpuukotuksia. Toki ei ollut, ainakaan pahemmin. Trezen oli pitänyt pojan aina hieman varuillaan. Koskaan ei pitänyt luottaa liikaa ihmisiin. Shiroon jopa Trezen kuitenkin uskalsi luottaa, joten Tokikin sai luottaa täysin sydämin. Kyllä Shiro saattaisi puukottaa selkään, kyllähän Shirocokin puukotti, mutta kyllä siitä selvisi. Jos Toki ei rakastaisi tarpeeksi, niin Trezen rakastaisi. Trezen ja Shiroco pitäisivät parin yhdessä.
"Minä luulen ymmärtäväni hieman. Vaikka tunteeni Shiroa kohtaan ovatkin melkein yhtä vahvoja kuin sinua kohtaan." Trezen suuteli Shirocoa hellästi ja hymyili pienesti.
"Shiro on muokannut sinua, ja minä rakastuin uuteen sinuun, joten sitä kautta rakastan myös Shiroa. Tietysti sinä tulet aina olemaan se tärkein, mutta juuri sinun takia, myös Shiro on rakas. Tokikin on rakas..." Trezen hymyili leveästi Shirocolle ja painoi otsansa tämän otsaa vasten. Elämä saisi pysyä tälläisenä. Näin oli mukavempaa.

"Äläkä sinä pohdi enää menneitä. Maailma nyt on kaikessa epäreilu." Trezen virnisti. Hän jos kuka tiesi sen, vaikka ei koskaan ollutkaan häviäjän puolta kokenut - paitsi ehkä kerran. Kapinassa, hän itse oli hävinnyt. Mutta koska Shiroco oli hänen kanssaan, se ei tuntunut häviöltä. Ehkä muu maa oli hävinnyt, mutta hän ja Shiroco eivät häviäisi koskaan. Tämä tunne taisi olla se milloin kykenee mihin tahansa - jopa reinkarnaatioon. Rakkaus - ruma sana kuvaamaan niin vahvaa tunnetta. Tunteelle olisi pitänyt antaa joku kauniinpi nimi. Kukakohan oikein keksi rakkauden?
"Tiedätkö, eikä rakkaus kuulosta sinun korvaasikin rumalta? Siinä ei ole minkäänlaista sointua, eikä se mitenkään sanana vastaa tunteen laatua. Ehkä juuri sen takia rakkaudesta saadaan välillä negatiivinen kuva. Sille olisi pitänyt antaa kauniinpi sana kuvaamaan kaunista tunnetta."

[Shiro]

"Minusta on mukavaa pohtia asioita, sillä silloin opin ymmärtämään niitä paremmin."
Shiroco sanoi ja vastasi toisen suudelmaan kiivaasti.
"Rakkauden voi lausua monella eri kielellä, joten se voi kuulostaa jollakin toisella hieman kauniimmalta. Minä itse pidän Melamin sanasta, vaikka se tarkoittaakin: Minun rakaani. Ehkä sinä voisit keksiä sille kauniimmaan ja sopivamman sanan."
Siinä hän taas huomasi pohtivansa. Ehkä Shirocon olisi pitänyt ruveta taistelujen suunnittelijaksi? Joskus hän oli unohtunut taistellessa pohtimaan, pitäisikö hänen tapaa vastustajansa vai ei. Hän oli miettinyt erilaisia vaihtoehtija ja mahdollisia seurauksia. Loppujenlopuksi hänen uhrinsa oli joko ehtinyt paeta tai lävistää häntä aseella, kunnes Shiroco tuli siihen tulokseen, että olisi vastustajan edun mukaista kun hän vain tappaisi tämän.

"Mielummin muutun uudeksi itsekseni kuin elän sinä samana vanhana. Olet oikeassa siinä suhteessa, että Shiro on muuttanut minua. En enään toimi ennen kuin ajattelen. Ainakin jossain määrin. Maailma on epäreilu jos me teemme siitä sellaisen. Valintamme ja päätöksemme johtavat aina johonkin ja sen kautta voimme kirota tai ylistää tätä paikkaa."
Huokaisten shiroco raapi päätään ja naurahti. Miksi ihmeessä hän pohti näin syvällisesti asioita.
"Ainoa asia mikä minua jäi mietityttämään on se, että elimmekö todella tässä maailmassa, mutta todella, todella, todella kauan sitten, vaiko aivan toisessa maailmassa, joka ei edes ole tällä planeetalla? Jos Jumala kerran on sama niin luulisin, että täällä mutta eikö hänen valtansa yltä loputtomiin? Miksi me sitten jouduimme tänne? Jos me siirryimme ajassa eteenpäin ja maailmamme onkin vielä pystyssä tässä maailmassa, mutta täysin toisessa ajassa! Haluaisinpa tietää miltä se nykyään näyttää ja ketkä ovat siellä vielä elossa. Ovatko kapinalliset saanet toteutettua sen minkä vuoksi taistelivat ja saivat meidätkin siihen mukaan auttamaan, vai onko sinne palautunut se sama järjestys kuin meidänkin aikanamme? Jos nyt palaisimme sinne ja saisimme vanhat ulkomuotomme takaisin, saisitko sinä paikkasi ja arvovaltasi takaisin? Muistaisivatko he siellä vielä sinut? Saattaisivat varmaan ihmetellä kuinka voit herätä kuolleista. Onko vielä olemassa taistelijoiden melkein kuniakasta, mutta haluttua joukkoa? Minä niin haluaisin tietää minkälaista siellä on..."

[Toki]

"Niin..." Trezen huokasi raskaasti ja kapusi Shirocon päälle makaamaan. Poika suukotti Shirocon rintakehää ja vei kätensä tämän niskan alle. Sormet hapuilivat kosketusta toisen hiuksiin.
"Minulle sillä ei ole oikeastaan väliä. En usko että minua muistettaisiin, eikä se kyllä haittaisikaan. Minulle on aivan sama mitä silloin tapahtui, tai mitä maalle nyt on tapahtunut. Minä sain kuitenkin tärkeimmän aarteeni mukaani, eikä muulla ole väliä. En usko, että he saivat aikeitaan läpi, koska sinähän tuhosit aika monia oman joukkomme sotilaita. Kyllähän sinä tosin tuhosit myös vastustajia, että sillä voisi olla hyvinkin mahdollista, että he saivat aikeensa läpi. Ei se jaksa enää liikuttaa..." Trezen hymyili lämpimästi Shirocolle.
"Olenko muuten koskaan sanonut, että mietit liikaa asioita ja seurauksia?" Trezen näykkäisi hellästi Shirocon kaulaa ja hieroi lantiotaan tämän lanteita vasten.
"Mietitkö nytkin seurauksia? Mitä tapahtuu jos innostun?" Trezen jatkoi lantionsa liikuttamista ja näykki Shirocon kaulaa jättäen pieniä punaisia jälkiä tämän vaaleaan ihoon.

"Tiedätkös, Toki oli hyvin pettynyt kun ei saanut seksiä..." Trezen siirtyi näykkimään Shirocon korvaa ja antoi hengityksensä kiihtyä hieman. Tuskin siitä mitään seuraisi. Enintään pientä viatonta leikkiä, jota Toki olikin kaivannut. Kyllä Trezenkin kaipasi Shirocon läheisyyttä. Ehkä hän voisi näin hyvittää hieman Tokin huonoa oloa. Trezen tahtoi miellyttää poikaa. Jos hän saisi Shirocon harrastamaan seksiä kanssaan, niin eikö se olisi lähestulkoon sama kuin Toki saisi Shiroltaan? Toivottavasti, Trezen aikoi ainakin yrittää. Hänkin oli kyllästynyt siihen, että juuri kun päästiin asiaan, toinen vetäytyi pois tai keksi jonkun tekosyyn millä voisi välttää sitä. Tätä menoa Toki kuolisi puutokseensa. Ehkä oli tyhmää ajatella niin, mutta Tokin pitäisi saada välillä mielensä läpi, jottei tämä alkaisi purkaa turhautumistaan muihin. Siitä ei seuraisi hyvää kenellekään, ehkä vähiten Shirolle.

[Shiro]

"Se on hyvin mahdollista."
Shiroco vastasi totuudenmukaisesti ja katsoi kulmatkoholla Trezenin yrityksiä saada hänetkin innostumaan.
"Mutta jos aavistukseni osuu oikeaan, Toki saa sitä mitä halusikin ja sinä hyvän mielen."
Pakottaen Trezenin nousemaan hieman ylös, Shiroco vei itsensä päälle ja painoi pojan kädet tämän päälle lukkoon.
"Se ei kuitenkaan tarkoita, että sinä saisit olla päällä"
Hän sanoi viattomasti hymyillen ja kiusasi sitten Trezin rintakehää mennen siitä hieman alemmaksi.
"Oh! Sinullahan on vaatetta päällä. Eihän sellainen sovi."
Virnistäen Shiroco irroitti toisen kätensä ja vei Trezenin vapaan käden toisen käden lukkoon. Nopeasti Shiroco aukaisi pojan housut ja vetäisi nämä tottuneella liikkeelä pois tämän päältä.
"Kuinka monta vaatekerrosta he oikein pukevat!?"
Albino tiuskaisi ynähtäen ja veti vielä boxeritkin jalasta. Vihdoinkin ei mitään, ei niin yhtään mitään ollut Shirocon ja nautinnon välissä.

Jos hän nyt menisi suoraan asiaan, ei Trezen saisi minkäänlaista mielihyvää ja se kun sattui olemaan Shirocon lempi puuhaa. Jos hän menisi suoraan asiaan, niin kuinka kauan hän jaksaisi leikkiä Trezenin kanssa? Kelpaisiko pojalle enään sen jälkeen mielihyvä?
"Jospa mennään suoraan asiaan!"
Hän sanoi ja nappasi tiukalla otteella Trezenin peniksestä kiinni. Hieman aikaa hän jaksoi leikkiä tällä, nuollen, härnäten, näykkien ja lopulta hellien, kunnes työntyi pojan sisään voimalla ja säästelemättä ollenkaan. Shiroco halusi päästä niin pitkälle kuin mahdollista, vaikka se saattoikin olla Trezeniä kohtaan hieman tuskallista. Hän vaihteli tahtia nopeasta hitaaseen ja siveli sormenpäillään Trezenin rintakehää ja välillä hiuksia.

[Toki]

"He pukeutuvat melkein yhtä hyvin kuin minä aikoinani." Trezen virnisti leveästi Shirocon alta. Aatelisilla oli aina olltu monen monta vaatekerrosta. Trezen tosin ei koskaan ollut pitänyt siitä, niinpä aina kun Shiroco oli tulossa kylään, siis aika usein, mies puki päälleen vain yksinkertaisia ja yksikerroksisia, sekä helposti riisuttavia, vaatteita.
"Heillä on kaiken lisäksi kaikenmaailman vetoketjuja ja nappeja tiellä. Vaatteiden riisuminen on hirmuisen vaivalloista." Trezenin oli pakko naurahtaa pienesti, mutta hymykin katosi samantien kun hän huomasi Shirocon empivän hieman.

"Shiroco! Nyt et mieti!!" Trezen löi nyrkillään sänkyä ja yllättyi positiivisesti kun toinen aikoikin mennä suoraan asiaan. Erikoista Shirocolta. Ehkä Shiro oli muuttanut tätä enemmän kuin tiesikään. Hyvä vain, ainakin tältä kannalta.
Trezen ei voinut tehdä muuta kuin voihkia kun Shiroco kävi hommiin. Miehen otteet olivat vahvoja, ja heikompi ei varmasti olisi kestänytkään kauaa. Trezen oli kuitenkin kokenut tässä. Shiroco osasi löytää hänen oikeat pisteet niin helposti, ettei edes hiki ehtinyt tulla pintaan. Trezen haukkoi henkeään Shirocon kädessä hänen peniksen kimppuun suunsa avustuksella ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Ke-kerrankin sinä et miettinyt..." Trezen voihkaisi äänekkäästi ja nosti lantiotaan ylemmäs, pelkästä mielihyvästä.
Trezen parkaisi pienesti kun Shiroco työntyi voimalla ja varoittamatta sisään. Onneksi kipu lieveni lähestulkoon samantien kun Shiroco aloitti liikkumisen.
"Olisit voinut edes varoittaa!" Trezen kivahti ja vetäisi Shirocon intohimoiseen suudelmaan. Poika levitteli jalkojaan, ja otti Shirocon oikein kunnolla sisäänsä. Kädet löysivät tiensä Shirocon niskaan ja poika hymyili leveästi kun ensimmäinen hikipisara valui otsalta alas. Kyllä Shiroco osasi hommansa.
Trezen kietoi toisen jalkansa Shirocon selän yli ja kohotti itseään sen verran, että pääsi tämän kaulan kimppuun. Tokin myötä myös Trezen oli oppinut pitämään Shirocon kaulan näykkimisestä, vaikka kaula näyttikin seuraavana aamuna karmivalta.

[Shiro]

Shiroco vain murahti hiljaa ja tarttui Trezenin jalan reidestä. Hän pakotti tätä nostamaan jalkaa enemmän ylös ja tuli sitten itse eteenpäin. Laskeutuen hieman alas, Shiroco päästi toisen kaulansa kimppuun ja hymähti tyytyväisenä.
"Mitä hauskaa siinä sitten on, jos tietää mitä on tulossa. Kaikenlisäksi kipu on sietämättömämpää jos sen tietää olevan tulossa."
Shiroco huohotti ja tarttui poikaa hiuksista, suudelleen tätä hellästi ja käyttäen sitten kieltään mukana. Oli se niin kivaa johtaa tekemisiä toisen tullessa perässä.

Vauhti hieman hidastui ja Shiroco veti itseään hieman ylös, jotta Trezen saisi pienen levähdyksen. Ei hommassa olisi mitään hauskaa jos vastapuoli väsähtäisi heti alkuunsa. Hieroen pojan sisäreisiä albino kiusasi tämän lanteita ja vatsaa.
"Minä en tiedä saako Toki tästä sitä tarvitsemaansa mielihyvää ja seksin kaipuuta, mutta Shirosta ei ainakaan ole tämän jälkeen jatkamaan, vaikka kuinka haluaisi. Muistatko ollenkaan milloin meillä oli syntymäpäivä? Voin vaikka vannoa sinun keksivän monta mukavaa asiaa, kunhan saat Tokin siihen asiaan mukaan. Kuinka minä kaipaankaan niitä mukavia ja ohuita vaatteita, joita käytimme silloin kauan sitten. Nämäkin ovat hienot, mutta niin epäkäytännölliset. Napit, vetoketjut....paljon helpompaa olisi, jos kaikki vain heitettäisiin päälle ja kiedottaisiin muutamalla huivilla, narulla ja ketjulla kiinni. Kaikki lähti kerralla pois kun vain osasi vetää oikeasta kohdasta. Nykyään en edes tiedä miten joku vaate lähtee pois päältä tai laitetaan päälle!"

Saatuaan valituksensa loppuun, Shiroco työntyi uudestaan Trezenin sisään ja käytti jälleen voimaa, mennen enemmän sisään kuin muutama minuutti sitten. Kädet tarttuivat poikaa olkapäistä ja siirtyivät sieltä selänpuolelle. Nimi oli edelleen paikoillaan, niin kuin sen pitikin. Laskien käsiään vieläkin alemmas, Shiroco löysi Trezenin takaliston ja nosti tämän alaselkää yöspäin tavallista enemmän. Toinen vain näytti niin ihanalta, haluttavalta ja viattomalta samaan aikaan, että Shirocon oli aivan pakko tehdä noin.

[Toki]

"Niinpä." Trezen naurahti pienesti ja vastasi Shirocon suudelmaan haluavasti. Poika upotti toisen kätensä Shirocon hiuksiin ja hyväili tämän kaulaa huulillaan. Nykyään Shirocon oli niin paljon helpompi tyydyttää Trezen. Enää ei tarvittu hirveitä asevarastoja. Pelkkä Shirocon läsnäolo riitti tyydyttämään suurimmat tarpeet. Kyllä se riitti Tokinkin kohdalla, mutta se että Shiro pakeni jätti pahan maun. Eihän siinä välttämättä ollut edes kyse pakenemisesta, mutta siltä se Tokille näytti, ja myös Trezenille.
"Eiköhän hän saa. Tokille riittäisi pelkkä Shiron läsnäolo, mutta Shirosta ei taida olla siihenkään? Vaatteista olen kanssasi aivan samaa mieltä..." Trezen virnisti leveästi ja näykkäisi hellästi Shirocon alahuulta. Senkin hän oli oppinut Tokilta.
"Etenkin sinun vaatteesi olivat hyvin helppoa laatua..."

Shirocon antama levähdystauko tuli juuri sopivaan aikaan. Trezen saisi hieman rauhoitettua itseään. Trezen ei itsekään meinannut uskoa, että oli ollut jo valmiina päättämään pelin. Onneksi Shiroco tajusi antaa tauon. Eihän pelissä olisi mitään ideaa, jos se loppuisi ennen kuin olisi edes päässyt kunnolla alkuun.
Trezen yritti tasata hengitystään, ja onnistuikin siinä aikaisen hyvin. Poika sulki silmänsä kun huomasi Shirocon aloittavan taas pelaamisen. Trezen voihkaisi tuntiessaan Shirocon taas sisällään, ja nosti toisen jalkansa Shirocon olkapäälle. Näin Shiroco pääsisi syvemmälle. Toinen jalka kietoutui Shirocon selän päälle, ja Trezen hyväili Shirocon hiuksia varpaillaan. Se oli hyvä, että Shiroco tunsi hänen heikot kohdat. Tämä osasi kyllä hoitaa homman kotiin.