Shiron asunto

[Shiro]

Shiro oli ottanut Tokin mököttämisen ja hiljaiset valitukset huomioon. Hyvällä ruokahalulla Shiro nuoli kastikkeen tahrimia sormiaan ja katsoi poikaa, joka näytti niin ressukalta. Vain sen takia, kun Shiro ei ollut antanut Tokille seksiä juuri sillä hetkellä, kun poika sitä halusi. Shiro käväisi keittiössä ja heitti Tokin eteen pienen avatun pussin, jossa ei ollut enään mitään sisällä.
"Olen säästänyt sitä jo hyvän aikaa. Hitaasti vaikuttavaa, mutta toimii kuitenkin. Tiedätkö saken? Japanilaisten alkoholijuoman? Ne jotka eivät voi juoda sitä ostavat tuollaisia pusseja joissa on jauhetta. Ne eivät maistu ruoan seassa, mutta toimivat samalla tavalla kuin sake. Olisin tarjonnut sinulle vaikka maailman kalleinta viiniä, mutta koska en pidä alkoholin mausta muistin, että isäni oli antanut tuon pienen pussin mukaani."

Virnistäen Shiron poskille nousi jo selvä puna. Hän oli tyhjentänyt koko täyden pussin ruoan sekaan, eikä Toki olisi voinut mitenkään välttää syömästä sitä. Tavallaan tämä korvasi sen, ettei Shiro ollut voinut tarjota Tokille alkoholia, mutta samalla hän testasi jauheen toimivuutta. Albinon silmät näyttivät väsyneiltä hänen kiertäessään pöydän ja suoraan Tokin luokse.
"No... kultaseni. Mitäs sanot siihen?"
Shiro nojasi Tokiin ja nuoli edelleen sormiaan. Kaikkialle sitä kastiketta oli mennytkin. Shiro nappasi pöydällä olleen vesilasin, jos saisi ajatuksiaan hieman kokoon. Juodessaan lasista, vettä valui albinon suupieliä pitkin ja aina tämän rintakehälle jatkuen siitä alaspäin. Saatuaan lasin tyhjäksi Shiro katsoi Tokia hymyillen ja laittoi sormensa suunsa eteen.
"En kai nyt ollut tuhma poika, kun en kertonut."

[Toki]

Toki seurasi kummissaan kun Shiro poistui ja palasi pian takaisin. Poika koppasi pussin ja katsoi sitä kummissaan. Pussissa näytti olleen jonkin sortin jauhetta. Ensimmäisenä Tokille tuli mieleen jokin huume, mutta tuskinpa. Ei Shiro näyttänyt siltä että käyttäisi aineita. Mitä sitten? Toki nosti katseensa vakavana Shiroon.
Shiron sitten selittäessä Tokin kasvoille levisi ymmärrys. Alkoholia siis. Siinä taisi mennä Tokin absolutistin maine. Ja luottamus Shiroon.
"Shiro, minä en pidä alkoholista." Toki katsoi tuimana Shiroa. Tästä kyllä huomasi milloin tämä oli kännissä. Toki ponnisti ylös tuolilta, ja tarttui Shiroa kädestä. Shiro suoraansanottuna pelotti häntä. Toki raahasi Shiron makuuhuoneeseen ja tönäisi tämän sängylle makaamaan.

"Kyllä, sinä olet tuhma. Ja sinun olisi parasta nukkua tuo aine pois." Toki jätti Shiron makaamaan sängylle ja suuntasi itse vessaan oksentamaan. Toki ei sietänyt sitä ajatusta, että hänen kehossaan oli jotain edes alkoholin tapaista.
Poika polvistui vessanpöntön eteen, sormet kurkkuun ja kaikki mahdollinen ulos. Oksentaminen tuntui pahalta, mutta ei voinut mitään.

Hetken kuluttua Toki palasi silmiään pyyhkien makuuhuoneeseen ja katsahti vihaisena Shiroon.
"Ei sooloilua kiitos." Toki etsi boxerinsa lattialta ja vetäisi housut jalkaan. Sen jälkeen poika istahti Shiron työpöydän ääreen ja nojasi käsiinsä. Kyllähän hän ymmärsi, että Shiro oli todennäköisesti vain halunnut ilahduttaa häntä, mutta Shiron pitäisi oppia ettei noin voinut tehdä. Shiron oma pääkään ei oikein tuntunut kestävän alkoholia, ja Toki pelkäsi aivan samaa. Toivottavasti aine ei olltu vielä päätynyt vereen.

[Shiro]

Katsellen Tokia sängyltä, Shiro ymmärsi olleensa ilkeä ja mietti. Hän vääntelehti ja kääntyili, kunnes liukui pois sängyltä ja raahasi itseään kohti poikaa.
"Tokiii..... kulta. Älä ole vihainen."
Shiro istui lattialle ja huojui sivulta sivulle. Hän ei pitänyt Tokista silloin kun tämä oli tuolla päällä. Se teki Shiron olon surulliseksi ja katuvaksi. Kaatuen taaksepäin, hän levitti kätensä lattialle ja huokaisi syvään. Silmät eivät tahtoneet pysyä auki, joten Shiro nousi takaisin istumaan horjahtaen sitten vaihteeksi eteenpäin. Hiukset olivat sekaisin ja pojan kasvojen edessä. Hän kiipesi tuolia pitkin Tokin tasolle ja tuijotti sitten poikaa siinä kuin ei olisi ennen tätä nähnyt.
"S-sinä vihaat minua nyt. Minä näen sen."

Shiro tunsi kuinka hänen silmänsä vettyivät ja poika alkoi hiljaa nyyhkyttää. Nousten seisomaan Shiro suuntasi kohti ruokia ja alkoi niitä siinä keräämään. Jos Toki ei kerran voinut niitä syödä, eikä Shirollakaan ollut aikomustakaan syödä niitä, hän aikoi sitten heittää ne roskikseen. Shiro sai vietyä vain yhden lautasen kun jalat pettivät ja poika lyyhistyi lattialle. Siihen hän sitten jäi erittäin tyttömäiseen asentoon ja itki, valittaen että Toki vihasi häntä.

[Toki]

Toki kuunteli Shiron valittelua, ja pudisteli päätään. Ei Toki Shiroa vihannut, oli vain pettynyt. Shiron kiivetessä Tokin viereen tämä katsahti Shiroon. Shiron katse oli jotenkin vieras, eikä Toki oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Eihän hän ollut ennen nähnyt Shiroa alkoholin vaikutuksen alaisena, joten hän ei tiennyt miten voimakkaasti tämä aineeseen reagoi.
Toki huokaisi ja seurasi Shiroa keittiöön. Taas Shiro itki, ja Toki halusi olla varmistamassa ettei tämä tekisi mitään typerää kuten rupeaisi leikkimään keittiöveitsellä ja kuvittelisi olevansa haavoittamaton. Toki seurasi pienen matkan päästä kun Shiro rupesi kantamaan ruokia roskikseen. Pojan lyyhistessä lattialle Toki käveli huokaisten tämän viereen.

Toki tarttui Shiroa tukevasti olkapäistä ja kiskaisi tämän ylös. Shiron toinen käsi Tokin olan yli ja Toki lähti taluttamaan Shiroa takaisin makuuhuoneeseen.
"En minä sinua vihaa. Puhutaan tästä sitten kun olet selvinpäin." Toki hymyili lämpimästi Shirolle.
Sen jälkeen kun Shiro olisi nukahtanut, Toki hoitaisi kyllä ruuat. Ehkä Tokin pitäisi raahautua täksi yöksi sohvalle nukkumaan. Niinhän se aina oli. Riitojen aikana mies nukkui sohvalla ja nainen sängyssä. Shiro oli heidän suhteessaan se naisellisempi osapuoli. Tokin kohtalo oli siis joutua sohvalle nukkumaan. Niska saattaisi olla jumissa ja paikat muutenkin kipeinä.

[Shiro]

Shiro hieroi silmiään ja nyyhkytti. Päästyään sängylle, poika tarrasi tiukalla otteella Tokia kädestä ja veti tämän kanssaan sänkyyn.
"Jos et vihaa minua pysyt siinä."
Nopealla vedolla Shiro veti Tokin sänkyyn viereensä ja tarrautui tähän sitten kiinni kuin takiainen.
"Minähän olen selvinpäin."
Albino vielä mumisi itsekseen pojan kaulaa vasten ja kietoi jalkansa tämän jalkojen ympärille.

Shiro olisi voinut vain nukahtaa tai paremminkin sammua, mutta pakotti tisensä olemaan hereillä. Hän oli suututtanut Tokin ja Toki oli nyt vihainen vaikkea sitä suoraan sanonutkaan. Hän painautui Tokiin aivan kiinni, mutta päästikin sitten äkkiä irti ja kääntyi toisinpäin. Jos Toki oli vihainen sen takia, kun Shiro oli ollut tuhma ja tehnyt sellaista mitä ei kertonut Tokille, hän ei saisi nukkua tämän vieressä. Se oli rangaistus. Uppiniskaisesti shiro nousi sängyltä ja laahusti sohvalle. Hän nukkuisi rangaistukseksi sohvalla ja Toki saisi sängyn.

[Toki]

Toki huokaisi syvään ja jäi siihen Shiron viereen. Shiron sitten muuttaesssa mieltään ja lähtiessä taapertamaan kohti sohvaa, Toki tarrasi tätä kädestä ja vetäisi Shiron takaisin sängylle.
"Sinä nukut juuri tässä ja sillä selvä." Tokin hermot alkoivat mennä ja tämä painoi Shiron tiukasti sänkyä vasten.
"Minä käyn siivoamassa ruuat ja katson että kaikki on okei. Tulen sitten viereesi nukkumaan." Toki puhui hitaasti ja hieman vihaiseen äänen sävyyn, jotta Shiro varmasti ymmärtäisi pysyä aloillaan. Toki ei rupeaisi juoksemaan Shiron perässä ympäri kyliä. Shiro nukkuisi päänsä selväksi juuri nyt, vaikka Toki sitten joutuisi sitomaan Shiron sänkyyn.

Tehtyään varmasti asiansa selväksi Toki kapusi ylös sängyltä ja katosi keittiöön. Shiron olisi paras pysytellä sängyllä tai Toki olisi valmis heittämään tämän ikkunasta ulos. Toki keräsi astiat yhteen kasaan ja kippasi ruuat roskikseen. Sinne meni Shiron ihmejauhe. Tuskinpa tämä sitä kaipaisi, tai jos kaipaisi niin käykööt ostamassa viinaa kaupasta. Samaa ainettahan se oli. Toki paiskasi astiat äkäisenä tiskialtaaseen. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Siivoamisen jälkeen Toki sammutti keittiöstä valot ja tarkisti vielä, että kaikki oli okei. Sitten poika suuntasi makuuhuoneeseen. Toivottavasti Shiro oli kuunnellut ohjeita.

[Shiro]

Kuunnellen Tokin vihaista ääntä, Shiro nyökkäsi hiljaa ja laittoi kätensä eteensä kuin suojaksi. Hän oli ollut tuhma ja siksi ansainnut Tokin vihat päälleen. Hän tiesi ja ymmärsi olevansa humalassa, mutta ei siltikään voinut käytökselleen mitään. Närkästyneenä ja vihainen itseään kohtaan, Shiro hakkasi päätään seinään, jotta saisi sinne hieman järkeä.
"Ei enään ikinä! En ikinä enään käytä mitään alkoholia!"

Hyvän aikaa Shiro jatkoi päänsä kiduttamista, kunnes sitä alkoi särkeä ja otsa oli aivan punainen.
"Tokii..."
Shiro sanoi itkuisin silmin ja hymyili.
"Olen pahoillani. Minun olisi pitänyt kysyä ensin. En tee niin enään ikinä. En ikinä, ikinä enään!"
Shiro oli kontillaan sängyllä ja katsoi poikaa, jota hän rakasti ja jonka kanssa hän oli nyt kihloissa.
"Shiro ei ikinä enään tee mitään sellaista."
Albino halasi itseään ja hieroi otsaansa. Ainakin se oli saanut hänet hieman järkiinsä.

[Toki]

"Joo joo, nukkuisit nyt. Saat sanoa tuon sitten kun olet järjissäsi." Toki raahautui sängyn luo ja painoi hellän suukon Shiron punoittavalle otsalle. Tämä oli kuin olikin satuttanut itseään. Huono juttu. Toki silitteli hetken Shiron hiuksia ja tönäisi tämän sitten hellästi sängylle. Toki peitteli Shiron ja painoi uuden suukon tämän otsalle.
"Nuku hyvin kulta."

Toki itse keräsi vaatteensa lattialta, heitti kaulaspaidan päälleen ja raahautui sohvalle nukkumaan. Kyllä hän tämän yön kestäisi, ja Toki pelkäsi sekoavansa jos joutuisi Shiron viereen nukkumaan. Pieni alkoholin määrä oli joutunut myös Tokin vereen, ja poikaa huimasi aina pienin väliajoin. Siksi Tokikin kaipasi kipeästi unta. uni olisi ainut joka auttaisi tässä tilassa. Toki vilkaisi vielä hymyillen Shiroa ennen kuin kävi makuulleen sohvalle. sohva oli juuri sopivan pituinen, kerrankin lyhyydestä oli hyötyä. Normaalisti Toki vihasi omaa lyhyyttään, mutta ilmeisesti siitä myös hyötyi. Toki kääntyi kyljelleen niin, että pystyi näkemään Shiron hämärän huoneen läpi. Jos Shiro päättäisi yrittää jotain, Toki näkisi sen, ja olisi estämässä, ennen kuin pahempaa vahinkoa tapahtuisi.
'kunpa hän nyt vain nukkuisi, niin minäkin voisin yrittää nukkua...' Toki huokaisi syvään ja sulki silmänsä hetkeksi. Ei hän Shiroa vihannut, oli vain vähän kiukkuinen. Shiro oli tehnyt tyhmästi, mutta kyllä Toki anteeksi antaisi.
Oli kyllä ollut varsinainen päivä. Ensin kihlaus, sitten ei seksiä, sen jälkeen juonittelua, ja jo nyt Toki oli sohvalla nukkumassa. Mitä oikein tapahtuisi jos he menisivät naimisiin?

[Shiro]

Shiro oli tiennyt, ettei Toki kuitenkaan tulisi hänen viereensä. Tuhahtaen närkästyneenä poika nousi sängyllä istumaan ja laski lopulta jalkansa lattialle.
"Kukaan ei nuku ennen kuin minä olen saanut puhuttua."
Hän sanoi poikkeavalla äänellä ja lähti kävelemään Tokia kohti sormiaan naksutellen. Albino pysähtyi metrin päähän pojasta ja tuijotti tätä sitten vaativasti.
"Päästä hänet ulos. Nyt."
Vasta väitteille ei olisi tilaa tällä kertaa. Huojahtaen hieman poika virnisti ja nojasi sohvaan enemmän, jotta pysyi pystyssä. Sitä se oli kun pää oli edelleen sekaisin.
"Sinulla ei ole valinnanvaraa. Paras olisi päästää Trezen ulos."
Albino hieraisi otsaansa. Kipu tuntui hyvältä ja sai hänet itsensä hyvälle tuulelle ja pysymään rauhallisena.

[Toki]

Toki kohottautui istumaan nopeasti kun huomasi Shiron nousevan. Mitä tämä oikein aikoi? Toki perääntyi hieman Shirosta, kunnes tajusi, että tämä oli päästänyt Shirocon ulos. Jo pelkkä Trezenin reaktio kertoi sen Tokille. Poika hymyili pienesti.
"Tiedän, enkä aikonutkaan vastustaa." Toki sulki silmänsä ja nojasi sohvan selkänojaan rentona. Vihdoinkin hän saisi hieman lomaa Shiron vahtimisesta. Ehkä hän voisi antaa oman mielensä nukkua sen aikaa kun Trezen olisi pinnassa. Onnistuisikohan se?

"Ah, hei kulta." Trezen suukotti Shirocoa ja vetäisi tämän päälleen. Huimaava tunne oli kadonnut Tokin mukana. Ehkä se johtui siitä, että Trezen oli saanut käsiinsä vahvempaa huumetta - Shirocon.
"Sait taas sormuksen, tosin pakko sanoa, että minun antama oli hienonpi. No, pakko tyytyä siihen mitä on käsillä. Sinä kuulut taas minulle." Trezen tarttui Shirocon vasempaan käteen ja katseli sormusta himoten. Siinä ei ollut Trezenin kiveä, ei trezenin punaista jalokiveä, joka hiveli täydellisyyttä.
"Minä pakotan tämän pojankoltin hankkimaan jostan punaisen kiven. Oikeaa sävyä tuskin löytyy, olihan se jo silloinkin harvassa, mutta punainen mikä punainen!" Trezen hymyili hurmaavasti ja vetäisi Shirocon kunnon suudelmaan.

[Shiro]

Shirocon teki mieli nauraa, mutta se olisi ollut huono juttu Trezenin ylpeydelle. Tämän sukuväri oli tärkeä asia, eikä siitä kannattanut pihtailla.
"Minä olen aina kuulunut sinulle. Äläkä murehdi mokomaa kiveä."
Shiroco vastasi toisen suudelmaan ja lysähti tämän viereen sohvalle.
"Ehkä minä provosoin Shiroa liikaa tällä kertaa."
Hän vihjaisi virnistäen ja venytteli, nojaten sitten sohvan selkänojaan. Oli mukavaa olla taas ulkona. Karkit olivat olleet hyvä ja Shirocon teki niitä kovasti mieli.
"Oliko meillä karkkeja kun vielä elimme? Muistan vain mansikat ja hedelmät."

Hieroen mietteliäästi leukaansa Shiroco pohti, kunnes napsautti sormiaan ja hyppäsi Trezenin päälle painaen tämän sohvaa vasten.
"Kaikkea sitä mieleen tuleekin. Toki taisi olla huonolla päällä huomatessaan mitä Shiro teki. Hyvä ettei astioita hajottanut."
Sivellen sormellaan Trezenin poskea, Shiroco laskeutui suutelemaan tätä ja katsoi sitten uudelleen sormusta.
"Jos Toki ei olisi kosinut.....niin olisitko sinä?"

[Toki]

"Ehkä juu, mutta toisaalta hyvä että provosoit. Muuten nämä kaksi varmaan olisivat sekstailleen läpi yön, ja olisin joutunut odottamaan ties kuinka kauan, että pääsen leikkimään rakkaalla lelullani. Tiedäthän sinä etten kestä kauaa ilman sinua." Trezen suuteli Shirocoa jälleen kerran ja virnisti. "Sinä pidät minut järjissä."
Shirocon painessa Trezenin sohvaa vasten mies vain hymyili. Oli ihanaa tuntea Shiroco siinä lähellä.
"ei meillä tainnut olla karkkeja. Voin kyllä käydä ostamassa sinulle, jos pidit niistä noin paljon." Trezen nuolaisi Shirocon huulia ja suukotti tätä. Kyllä Trezen tekisi mitä tahansa Shirocon onnen eteen. Kerran hän oli tämän pettänyt, eikä toista kertaa aikonut. Vai oliko se joku kierre, että Trezenin oli aina lähdettävä ensin. Toivottavasti ei.

"Minähän se kosinkin piru vie! Ei Tokista ollut siihen. Kyllä minä tiedän, että hän halusi, mutta hän ei pystynyt. Mutta jos Toki ei olisi halunnut, niin tuskin. Emmehän me voi vaikuttaa niin heidän ruumiisiin. Me olemme kuitenkin olemassa vain jos he ovat." Trezen hymyili lempeästi ja kietoi kätensä Shirocon niskaan. Poika upotti sormensa tämän hiuksiin ja selvitteli hieman takkuja.
"Ja Toki oli hieman pahalla päällä, tai oikeastaan pettynyt. Ja Shiro taisi olla hieman pois sijoiltaan. Olen jo melkein tottunut siihen, että näen ruumiisi itkevän." Trezen virnisti ja vetäisi Shirocon kunnolla itseään vasten.

[Shiro]

Shiroco kohotti kulmiaan ja läsähti melkein koko painollaan toisen päälle.
"Minä en edelleenkään pidä siitä, kuinka Shiro itkee niin paljon. Ei minusta ole häntä estämään jos hän haluaa itkeä. Ole ystävällinen äläkä puhu ruumiistani. Tämä ei ole ruumiini, joten tavallaan sinä et näe minun itkevän."
Shiroco nosti itsensä pois toisen päältä ja tuijotti kaukaisuuteen.
"En halua ajatella olemassaoloamme. Minä....en oikein kehtaisi myöntää tätä, mutta pelkään sitä päivää kun katoamme."

Shiroco nousi sohvalta ja katsoi sitten Trezeniä pelokkaasti.
"Se ei haitannut silloin kauan sitten kun minulla vielä oli sinut. Nykyään elämistä arvostetaan enemmän ja saatamme voida kuolla yhdessä, ellei Shiro kuole aikaisemmin, koska on vanhempi, mutta mitä sen jälkeen? Minä pelkään, että emme synny uudelleen tai emme pääse samaan paikaan."

[Toki]

"noh noh." Trezen vetäisi Shirocon uudelleen päälleen. Trezen itse ei pelännyt. Riitti että hän sai nyt olla Shirocon kanssa, lopulla ei ollut väliä. Trezen rakasti omaa Shiroaan.
"Ei sinun tarvitse pelätä. Minä tulen vaikka helvetistä luoksesi, kyllähän sinä sen tiedät. Sellaiset mitättömät asiat saa minua eroamaan sinusta. Ja oikeastaan, minua ei edes innosta syntyä uudelleen, tai jos synnyn, tahdon kokonaan oman ruumiin. Ei tälläistä vajaamielistä jaettua pikkupojan ruumista. Siitä on niin kauan kun olen joutunut viimeksi kärsimään kasvukivuista. Tosin ihmiset kasvavatkin eritavalla kuin me. Toki venyy pituutta ainakin 10 senttiä tämän vuoden aikana. En tiedä pysynkö siinä mukana." Trezen pudisteli päätään ja kietoi kätensä Shirocon ympärille. Poika vetäisi vanhemman lähelleen ja piti tätä sylissään. Jos Shiroco pelkäsi, niin ehkä Trezeninkin olisi syytä. Yleensä se oli Trezen joka rupesi ensin pelkäämään, ja silloin oli yleensä syytäkin. Shiroco sen sijaan ei tainnut pelätä mitään. Trezen oli pelännyt Shirocon lähtöä sotaan, ja Shiroco oli melkein kuollut. Trezen ei ollut pelännyt omaa lähtöään sotaan, ja oli itse kuollut. Pelkäämättä oleminen oli vaarallista. Silloin jätti huomiotta monia asioita. Kunte tappavan iskun tai muuta. Trezen itse oli jättänyt huomiotta sen kohtalokkaan iskun. Se olisi pitänyt väistää vain Shirocon takia.

"Minua hieman huolestuttaa tämä. Pelotta oleminen ei ole hyvä juttu..." Trezen katsoi hieman huolestuneena Shirocoa. Ehkä Tokin huolettomuus oli tarttumassa myös häneen. Siinä tapauksessa pitäisi ruveta pitämään hieman etäisyyttä Tokin ajatusmaailmaan.

[Shiro]

"Minä en ole koskaan tuntenut näin suurta pelkoa. Ehkä se kaikki johtuu Shirosta."
Shiroco mumisi Trezenin kaulaa vasten ja kiehnäsi. Hänellä oli outo olo. Tavallaan kylmä, mutta ei kuitenkaan. Ruumis tärisi omiaan, eikä Shiroco mahtanut sille mitään. Häntä ärsytti tällainen pelon tunne.
"Trezen, lopeta se. Lopeta tämä tunne, minä vihaan sitä ja se saa oloni heikoksi."
Shiroco ei pelännyt, eikä aikonu nytkään pelätä. Jos kadotaan niin sitten kadotaan. Sinne menivät muistot ja sinne menivät rakkaat! Hei hei, Shiroco vilkuttaa jostakin pimeydestä, kunnes katoaa savuna ilmaan. Sinne meni loputkin.

"Pelotta oleminen on hyväksi joskus."
Shiroco vastasi Trezenille ja suuteli tätä intohimoisesti. Huolestunut Trezen oli ihana näky, ja Shiroco halusi nauttia siitä mahdollisimman kauan.
Hän piti olostaan rakkaansa sylissä.
"Trezen....haluaisin kysyä yhtä asiaa...... Tiedätkö mitä Renor-samalle ja..... sille pienelle penikalle tapahtui?"