Clyden asunto

[Clyde]

Heidän askeleensa kiirivät marmorisessa portaikossa, joka johti koulun kaikkein vanhimpien oppilaiden asunnoille. Clyde asui kaikkein ylimmässä kerroksessa, mutta he olivat molemmat reippaita nuoria ihmisiä, eivätkä rappuset taltuttaneet heidän leppoisaa jutteluaan.
"Siellä taitaa olla melkoinen sekasotku, mutta olen varma, että olet nähnyt pahempaakin... Ei, oikeastaan en ole siitä lainkaan varma", Clyde tuumi, naurahtaen. Hän kaivoi laukustaan avaimet, vaikka oikeastaan tuossa avainnipussa oli vain kolme avainta, yksi hänen moottoripyöräänsä, yksi hänen setänsä taloon ja yksi tähän asuntoon. Loput suuressa nipussa roikkuvista esineistä olivat avaimenperiä, valtaosa jotakin kissoihin liittyvää, vaikka olipa sekaan eksynyt yksi Westwood-avaimenperä, myös kellona toimiva zippo-sytytin, piistolin muotoinen avaimenperä sekä kolme tai neljä erityylistä ristiä. Avaimet helähtivät kun Clyde avasi oven asuntoonsa.
Paikka tuoksui hyvälle, kuten olettaa saattoi, paremmalle ehkä, kuin useimpien poikien. Niin paljon vaatteita kuin asunnossa olikin, suurin osa oli paitoja eikä näkyvissä ollut yhtiäkään sukkia tai alusvaatteita. Tämä sotku oli ilmestynyt kokonaan viimeisen kolmen päivän aikana, jolloin clyde oli tapellut ajatustensa kanssa ja kanavoinut kaiken enrgiansa korvista ulos, sen sijaan että olisi käyttänyt sen siivoamiseen, kuten yleensä. clyde potkaisi saappaat jalastaan, useiden muiden kenkien seuraksi riviin ja asteli asuntoon, mustissa varvas sukissa. Clyde laski avaimet eteisen pöydälle, vilkaisten puhelinvastaajaa. Hänelle oli tullut kaksi puhelua, molemmat varmasti hänen ihailijoiltaan jotka eivät yksinkertaisesti lakanneet soittamasta. Nopeasti poika kasasi luonnoksiaan yhteen, jottei mitään häiritsevää tarttuisi Asukan silmiin. Kaksi huonetta, kahden muun soluun asumaan tarkoitetun oppilaan makuuhuoneet, olivat tyhjillään, mutta kaikki muu tila oli hyödynnetty jokaista tuumaa myöten. Olohuoneesta johti kolme ovea, yksi kylpyhuoneeseen, yksi makuuhuoneeseen ja yksi keittiöön. Koko asuntoa tuntui hallitsevan melko selkeästi kerman ja punaisen sävyt, sillä Clyde ei pitänyt mustasta sistusvärinä. Mustat varvassukat upposivat olohuoneen paksuun, pehmeään, kermanvalkoiseen pörrömattoon ja Clyde kääntyi katsomaan Asukaa.
"Tämä on minun kotini... Toivottavasti viihdyt täällä..." Clyde sanoi, punastuen hiukan.

[tnitti]

Asuka ei ollutkaan käynyt koskaan ennen vanhimpien asunnossa, joka kuitenkin näytti ja tuntui jokseenkin pelottavalta. Niin, olihan Asukalla vielä kaksi vuotta enenn kuin hän pääsisi asumaan tuonne taloon ja siksi kaikki tuntui niin.. hienolta ja isolta. Kaikki vanhimmat olivat täällä. Ei Asuka kuitenkaan sen enenpää kiinnittänyt huomiotaan rakennukseen, vaan yhä varmasti käsi kädessä se käveli tuon pidemmän pojan kanssa sinne aiivan ylimpään kerrokseen. Asukan oma asunto ei suinkaan ollut ylimmässä, mutta ei niiden rappusten kipuaminen niin pahalta tuntunut, varsinkaan kun niitä ei tarvinnut juosta ylös. Päästyään sitten vihdoinkin sen oven luokse, hymyili Asuka vain pienesti Clyden sanoille. Sekainen? No, senhän näki sitten. Piankos Asuka astelikin sisälle sinne hänen silmissään suureen kämppään, samalla kun tyttö jäi katselemaan laukku yhä kädessään ympärilleen. Ei tuolla niinkään niin sekaista ollut, varsinkin jos muisteli miltä hänen veljensä huone aina näytti. Tuossa tilanteessa kaksikon kädetkin taisivat vihdoin ja viimein toisistaan irti. Asuka siirsi nyt toisenkin kätensä punaisen salkkulaukun luokse, kunnes tyttö sitten tajusikin vasta riisua ne mustat koulukenkänsä siihen muiden kenkien viereen, laittaen ne nätisti suoraan ja vierekkäin. Siinä missä Clyde ei tainnut niinkään välittää miltä huone näytti, oli asukan tavarat yleisemmin aina järjestyksessä. Tiedä mistä sellainenkin himo tullut, vaikka eihän Asuka laittanut sitä pahakseen vaikka tavarat olivatkin hujan hajan. Ehkäpä tavarat eivät sen takia asukan huoneessa ollut levällään, koska tyttö kuitenkin kompuroisi niihin. Punainen salkulaukku jätettiin myöskin sinne kenkien viereen, samalla kun Asuka jo astelikin peremmälle valkoisissa polvisukissaan, siirtäen kätensä selkänsä taakse. Piankos Asuka kuitenkin pysähtyi siihen muutaman metrin päähän Clydestä, virnistäen pienesti.
"Pidän näistä väreistä täällä." Niin tietenkin, punainen ja kermanvärinen. "Luulin että täällä olisi paljon tummempaa. Niinkuin jossakin vampyyrikartanossa. " Tyttö selitti, samalla kun se virnisti Clyden suuntaan. Niin, Clydehän oli.. komea vampyyriprinssi joten pitäisihän prinssillä olla linnakin. Ainakaan vielä Asuka ei tuntunut tajuavan sitä että oli pojan asunnossa kahdestaan. No, eiköhän Asuka vielä joskus.

[Clyde]

Clyde päästi pehmoisen naurahduksen ja siirtyi keittiöön, kaivellen kaapeista kaikkea mansikkasmoothieihin tarvittavaa. Pöydälle koottiin rasiallinen siistittyjä pakastemansikoita, maustamaton jogurtti, vaniljajäätelö, sekä maito. Hetken aikaa poika kaiveli laatikoita, kunnes löysi kannun, jossa voisi smoothiet tehdä. Hän vilkaisi miten Asukalla meni ja hymyili tytölle.
"Istu alas, toki. Voit heittää niitä rojuja vaikka lattialle, niillä ei ole niin väliä", poika sanoi, etsiskellen pakastimestaan jäitä. Clyde tuli ohimennen ajatelleeksi, että Asuka jotenkin sopi hänen sisutukseensa, mutta naurahtaen sisäänpäin hän pudisti ajatuksen mielestään. Clyde oli vältellyt mustaa parhaansa mukaan ja jopa seinän viereen, kynttilöihin ja nuotteihin hukutettu sähköpiano oli valmistettu tummanpunaiseksi lakatusta puusta. Se sopi hänen hyllyihinsä ja tv-tasoonsa. Kaikki tuossa asunnossa tuntui olevan kalliilla ostettuja esineitä, ja Clyde oli parhaansa mukaan koettanut korvata kaiken, minkä koululta oli saanut valmiiksi asuntoon. Varmasti koulu oli myös panostanut viisaisiin ratkaisuihin valitessaan niitä vähiä huonekaluja, joita oppilaiden asunnoissa oli valmiiksi, mutta ne eivät miellyttäneet Clyden kallista makua eikä hän siksi nähnyt mitään syytä pitää noita esineitä. Niinpä hän oli neuvotellut koulun varastoa hoitavan henkilön kanssa ja palauttanut kaikki esineet varastolle, korvaten ne omilla esineillään.
Niinpä huoneisto oli sisustettu huippulaadulla, jonka huomasi stereoista ja televisiosta, jotka molemmat edustivat uusimpia malleja, aivan kuten hänen makuuhuoneestaan löytyvät tietokoneetkin. Clyde piti hienoista esineistä, tyylikkäistä ja kalliista. Ja kun hänellä kerta oli rahaa, niin mikä ettei. Nyt hän kuitenkin keskittyi valmistamaan heille mansikkajuomia, jotka valmistuivatkin kohtalaisen pian. Clyde kaatoi ne korkeisiin laseihin, koristeli ne pienillä sateenvarjoilla ja pilleillä (jotka hänen oli ollut pakko ostaa, vaikka olikin tuohon aikaan jo tiennyt, ettei niille juurikaan tulisi käyttöä), ja vei ne olohuoneeseen, ojeantaen toisen Asukalle.

[tnitti]

Pienet jalat veivät Asukaa vähän syvemmälle asuntoon, samalla kun hän seurasi miten Clyde meni keittiöön. Tietenkin tyttö kuikuili oven raosta hetken aikaa mitä poika tekisi, mutta piankos se uteliaisuus vei vallan Asukastakin ja tyttö kääntyi jälleen kerran tutkimaan olohuonetta. Kaikki näytti niin uudelta ja hienolta, mikä vahvisti Asukan ajatusta siitä, että Clyde oli varmasti erittäin rikas. Tuo suuri kolmio oli kuin vastakohta Asukan omalle, pienelle, jonne mahtui pelkästään kaksi opiskelijaa ja nuokin niukasti. Nyt tosin Asuka asui vielä yksin. Siinä missä Clyden esineet ja tavarat olivat kalliita ja hienoja, olivat Asukan halpoja ja vanhoja. Mutta hän piti niistä kaikista. Tutkittuaan hetken aikaa ympäristöä, kuitenkaan koskematta mihinkään, koska Asukat tuntien tyttö olisi tiputtanut tai hajoittanut jotakin, päätyi Asuka vihdoinkin sen sohvan luokse, siirtäen muutamaa paitaa ja nuottipaperia (jos siinä siis oli) ja istahtaen sitten vihdoin ja viimein alas. Asuka ei istunut niinkuin suurinosa tytöistä koulussa tuntui istuvan. Hän ei heittänyt jalkaansa toisen päälle ristiin, ehei, vaan tyttö piteli jalkojaansa sievästi kiinni toisissaan.
"Asutko täällä ihan yksin..? " Asuka tajusikin kysyä. Niin, hän tuntui näkevän pelkästään Clyden tavaroita, mutta eihän sitä koskaan tiennyt vaikka jos joku muukin täällä asui. Mantelisilmät siirrettiin pian sinne Clyden suuntaan joka tulikin mansikkajuomien kanssa, mikä sai tietenkin Asukan kasvoille sen odottavan ja iloisen ilmeen, samalla kun tyttö kohottikin kummatkin kätensä lasia kohden ja otti sen Clyden kädestä, hipaisten pienesti sormillaan Clyden omia. Laskien juomaansa vähän alemmaksi, ei Asuka voinut olla sitten maistamatta. Imaisten yhdestä pillistään, jäi Asuka maistelemaan hetkeksi, kunnes se yllättyikin.
"Woah. Tämä on hyvää. " Tyttö lausui, maistellen sitten vähän enemmän. " Onko mitään mitä et osaisi tehdä hyvin? " Leikkisä virnistys. Hyvällähän Asuka tuon tarkoitti. Clyde tuntui olevan niin lahjakas kaikessa, varsinkin hänen itsensä rinnalla. Asuka itse kun..ei oikein osannut mitään, kokkauksessakin hän oli enemmän kuin surkea.

[Clyde]

Clyde laski oman juomansa hetkeksi lasiselle sohvapöydälle ja kokosi pinoon nuotteja ja piirustuksia, nakaten sivuun myös satunnaisen pyyhkeen, joka oli kyllä puhdas, ehkäpä hän oli aikonut mennä suihkuun sen kanssa, mutta unohtanut sitten että oli ottanut sen esiin ja käyttänyt jotain niistä pyyhkeistä, jotka roikkuivat nyt nätisti kylpyhuoneen naulassa, väreiltään pääosin beigejä, niinkuin kylpyhuoneen marmorilaattojen suonetkin. Ne eivät tainneet olla oikeaa marmoria, eikä Clyde valittanut, ne näyttivät silti hienoilta ja kuviotiilet joukossa saivat ne näyttämään vielä hienommilta.
Saatuaan sohvastaan esiin pienen läikän johon hänen takamuksensa mahtui, Clyde istu - Asukaa vastapäätä - ja nyökkäsi vastaukseksi tuon ensimmäiseen kysymykseen.
"Mh, asun kyllä yksin", Clyde sanoi, mutta naurahti pian kun tyttö mainitsi hänen lahjakkuutensa. Clyde ei oikeastaan ollut hyvä, hän vain oli treenannut. Mutta hän hymyili, imarreltuna, lasiinsa tuijottaen. Mitäpä hän olisi tuohon sanomaan. Hän tiesi kyllä, että oli hyvä monissa asioissa, mutta oli asioita joissa hänkään ei ollut hyvä, sellaisia asioita joissa Asuka puolestaan oli hyvä, kuten ihmissuhteet. Ainakin Clyde oletti että näin oli.
"Kuule, Asuka... Siitä kuvaamataidontunnista..." Clyde mutisi, kohottaen ruskeat silmänsä Asukaan. Tytöltä oli mennyt hänen tunnustuksensa ohi korvien, sillä Clyde ei uskonut, että edes Asuka voisi käyttäytyä noin viattomasti kun hän oli mennyt sanomaan jotakin sellaista. Niinpä Clydekaan ei aikonut tuoda asiaa enää esille, ei mikäli se tarkoitti, ettei Asuka piitannut hänestä samoin. Clyden itsetunto ei kestäisi mikäli hänet torjuttaisiin kahdesti saman päivän aikana.
"Oletko sinä varmasti kunnossa? Olen pahoillani että käyttäydyin niin... Minun ei olisi pitänyt käyttää sinua hyväkseni niin, olen todella, todella pahoillani. Pelkään että olen aiheuttanut sinulle ison kasan ongelmia..." Clyde sanoi, melko surullisesti. Se oli taatusti viimeinen asia maailmassa jota hän halusi, että Asuka joutuisi vaikeuksiin hänen takiaan.

[tnitti]

Kylmää mansikkajuomaansa juoden seurasi Asuka siinä vieressä miten Clyde raivasi itselleensä paikkaa ja lopulta sitten istahtikin. Clyde siis asui täällä yksin? Wow, se oli jotenkin.. hienoa. Asua näin isossa paikassa ihan yksin, vaikka eikö täällä joskus tullut yksinäistä? Ehkäpä ei, varmasti Clyden ovella kävi päivittäin teinityttöjä antamassa koulussa tekemän kortin tai pullia, joita he olivat juuri kotitalouden tunnilla leiponeet. Millaistakohan oli olla noin suosittu, siis hyvällä tavalla? Asukasta tuntui, että hänen suosionsa koulussa ei suinkaan olisi enää positiivista - ainakaan fanilaumanpuolelta, mutta haittasiko se? Miksipä se olisi..? Joten ei ollut ihmekään että Asuka ihmetteli siinä pilli suussaan Clyden sanoja. Miksi miksi Clyde meni jotenkin noin surulliseksi...? Kaikkihan oli hyvin, mitään pahaa ei ollut tapahtunut, he olivat varmaankin vain tehneet ison kohtauksen - ja varmasti vielä isomman niiden silmissä jotka olivat nähneet kaksikon kävelemässä käsikäden Clyden asunnolle. Clyde kuitenkin sanoi yhden asian, mikä sai Asukan värähtämään, tosin huomaamattomasti. 'Käyttää hyväksi', se oli jotakin mikä kuin viilasi pienesti arpia sisällä, mutta tyttö kuitenkin osasi säilyttää sen pirtäen ilmeen kasvoillaan. Kahden vuoden harjoittelu teki ihmeitä.
"Nee, Clyde-san. " Asua lausahti, laskien juomansa syliinsä, siitä kummallakin kädellä pidellen. "Olen minä ihan kunnossa... Ja sitäpaitsi, ainakin he saivat jotakin ajateltavaa. " Tyttö virnisti, samalla kun hän sitten kohottikin taas lasiaansa. Hän ei voinut olla juomatta tuota juomaa. " Sitäpaitsi, olen paaljon vahvempi kuin he. Ei minulla ole hätää. " Asuka lausahti hymyillen clydelle,jonka jälkeen hän sitten joikin taas pillistäänsä. Hän olisi kunnossa, Clyden oli turha pelätä.

[Clyde]

Clyde painoi katseensa lasiinsa, koettaen hymyillä hiukan, mutta hymy jäi vaisuksi. Sitten hän huomasi, että näki lasinsa poikkeuksellisen tarkasti ja tajusi, että hänen lukulasinsa olivat yhä hänen nenällään. Niinpä hän laski lasinsa pöydälle uudemman kerran ja noustessaan sohvalta nappasi lasit nenältään. Hän taitteli ne kasaan, astellen pianon luokse ja napaten mustan silmälasikotelon käteensä. Sen mustaa nahkaa koristivat mustat samettikissat, mutta ne erottuivat huonosti. Hän naksautti kotelon auki ja laittoi silmälasinsa suojaan kaikelta niitä uhkaavalta pahalta. Sitten hän laski silmälasikotelon jälleen pianon päälle, antaen kätensä levätä hetken aikaa sen päällä, ennen kuin kääntyi sitten jälleen Asukan puoleen. Clyde asteli sohvan luo ja harppasi sen selkänojan yli, liukuen sitten takaisin istumapaikalleen.
Hän katsahti Asukaan ja antoi sitten päänsä vaipua takakenoon, osan hiuksista valuessa hänen rinnalleen, osa hänen olkapäidensä sivuitse sohvalle ja osa selkänojan taakse.
"Minä keksin! En ole hyvä kertomaan vitsejä", Clyde sitten sanoi, kohottaen kättään merkiksi älynväläyksestä. Hän kohotti päätään, kasvoillaan pieni hymy. Sitten Clyde kurotti ja tarttui pitkin sormin lasiinsa, sormusten kilahtaessa sen kylmää materiaalia vasten. clyde paloi halusta kysellä Asukan menneisyydestä, mutta hän nieli halunsa kylmän mansikkajuoman mukana ja suuntasi katseensa ulos ikkunasta punaisten, kirsikankukin koristelluin verhojen välistä. Iltapäivä. Eikö silloin ollut ollut iltapäivä, kun he olivat tavanneet ensimmäisen kerran. Avonaisesta ikkunasta luikahti sisään pieni tuulenpyörre, joka heilautti tuulikelloa saaden sen kilahtelemaan iloisesti ja muutaman paperin nostelemaan kulmiaan. Clyde hymyili. Tuskinpa hänen päivänsä tästä paljon paranisi.

[tnitti]

Kylmä juoma jäädytti hetkessä sormet, niin ainakin Asuka tunsi, miten hänen sormenpäänsä alkoivat hiljalleen jäätyä, mutta ei se haitannut, kun suussa maistui mukava mansikan maku.Mmm. Hän niin tykkäsi mansikoista. Mutta jokin tuntui olevan ...no, outoa, tässä tilanteessa siis. Clyde oli hiljainen, erittäin hiljainen, ainakin Asukan mielestä. Ei Clyde ollut koskaan ollut hiljainen silloin kun he tapasivat, itseasiassa tumma poika oli puhunut paljonkin, piikitellyt häntä ties millä, mutta ei enään.Clyde tuntui niin paljon mukavammalta häntä kohtaan kuin muita. Mistäköhän se johtui? Siitä että hän oli paikalla kolme päivää sitten kun poika..
"Hmm.." Asuka lausahti hiljaa, mietteliäänä, päätänsä muutaman kerran puolelta toiselle kallistellen, kunnes se sitten yllättäen nousikin sohvalta ja asetteli varovasti juomansa pöydälle. Sittenkös aivan yllättäen Asuka kävelikin siihen Clyden eteen ja kumartui, kohottaen vasemman kätensä ja painaen ne viileät sormensa Clyden otsalle, mustanruskeiden silmien katsellessa poikaa kysyvänä ja tutkivana. Koska Asukan sormet olivat viileät juomasta johtuen, varmasti Clyden otsa tuntui kuumemmalta kuin normaalisti.
"Clyde.. oletko tulossa kipeäksi? " Tyttö sitten lausahti, kallistaen päätäänsä oikealle, samalla kun hän kokeili toisen otsaa sillä sirolla kädellään. "Kuumetta on ollut liikkeellä ja otsasi on kuuma. " Niin, hänen kaverinsa oli tosiaankin sairastunut kuumeeseen ja kuulemma sitä oli muillakin. Ehkä Clyde käyttäytyi oudosti kuumeen takia?

[Clyde]

Clyde otti Asukan kädestä kiinni ja nauroi.
"Se johtuu siitä että sinun sormesi ovat kylmät, Ichigo", Clyde sanoi, tarkastellen tytön kasvoja kun ne yhtäkkiä oli tuotu hänen lähelleen. Hänen teki miltei mieli koskettaa Asukan pehmoista ihoa, mutta Asuka saattaisi säikähtää ja juosta karkuun, todennäköisesti tuhoten puolet hänen omaisuudestaan matkallaan ulos - vahingossa. Clyde nousi ja auttoi Asukan situmaan paikalleen sohvalle.
"Nyt kun sinä olet siinä", Clyde sanoi, astellen eräälle kaapeista, joiden ovet olivat huurrettua, kukkaköynnöskuvioin koristeltua lasia ja avaten sen oven painamalla ensin sisäänpäin, joka vapautti magneetin, ja sitten aukaisemalla ovea alareunasta kahdella sormella hiukan enemmän. Clyde juoksutti pitkää sormeaan pitkin tasaista riviä cd-levyjä, jotka viihdyttivät häntä aina hänen yksin ollessaan. Pieni 'ha!' karkasi hänen huuliltaan kun hän löysi etsimänsä.
"Kas tässä", Clyde sanoi, sulkien kaapin ja astellen Asukan luokse.
"Minun yhtyeeni, the Puppet Housen, ensimmäinen ja ainut levy", Clyde sanoi, ojentaen levyä tytölle. Sitten hän sijoitti ahterinsa Asukan paikalle toiselle puolelle pöytää.
"Tuohon levyyn liittyy hassu tarina... Kuten huomaat, se on kaikkien meidän viiden signeeraama", Clyde aloitti, kurottaen lasiaan pöydän toiselta puolelta, hiukset olan eteen valahtaen.
"Eräs fanityttö toi sen meille eräälle keikalle ja hän toivoi, että signeeraisimme sen. Hän sanoi, että tulisi hakemaan sitä seuraavana päivänä, mutta hän kai oli niin humalassa, ettei muistanut luvanneensa sellaista ja niinpä tuo levy jäi minulle. Mutta nyt sinä saat sen", Clyde sanoi, hymyillen ylpeänä aikaansaannoksistaan.
"Minulla on oma painokseni tuolla hyllyssä, enkä tee mitään kahdella", Clyde jatkoi, viitaten levyn tummaan kanteen, jonka kannessa oli kuva viidestä nuoresta miehestä, jotka kukin katsoivat hiukan eri suuntaan, kukin hiukan erinäköisenä, keskellä James ja Clyde, ranteet ketjuin yhdistettyinä. Vaikka yhtyeen yleisilme oli melko musta, the Puppet House teki melko hyväntuulista rokkia, joskin sanoitukset olivat tarkkaan luettuina melko syvällisiä. Niiden viesti saattoi kuitenkin mennä keskivertokuuntelijalta täysin yli hilseen, eikä Clyde syyttänyt heitä. Monet lyriikoista perustuivat tosielämään, keskusteluihin joita hän oli käynyt, asioihin joita hän oli kuullut ja nähnyt. Ne vaativat pitkällistä pohtimista, vaikka kuulostivat ensialkuunkin täysin järkeenkäyviltä, kovin pinnallisilta vain, eikä kovin monella ollut aikaa tai halua tutkia sanoja niin tarkkaan.

[tnitti]

Nomutta... Ehkä Clyde oli oikeassa. Hänen sormensa kyllä olivat olleet kylmät, mutta nyt jälleen kerran ne tuntuivat lämpöiseltä, varsinkin kun hän oli siinä kosketellut clyden otsaa ja toisen tummaa ihoa, joka oli tuntunut niin pehmeältä ja lämpimältä. Pian Asukan kädestä kuitenkin tartuttiin ja kuului naurua. Asuka virnisti pienesti ja piankos tyttö jo istahtikin siihen Clyden paikalle, jääden tuijottamaan kysyvänä poikaa. Kun hän nyt oli täällä, niin mitä..? Asuka jopa unohti hetkeksi mansikkajuomansa, kun tyttö seurasi tarkkaan mitä poika oikein hyllyllä teki. Sitten hänen eteensä tuotiinkin jo cd-levyä, johon Asuka käänsi katseensa Clydestä ja kohotti kätensä ottaakseen sen vastaan. Tietenkin hän Clyden siinä tunnisti hetkessä, vaikka toinen kieltämättä näytti nuorelta. Tuo sai Asukan huulille kohoamaan hymyn, samalla kun hän katseli bändin muiden jäsenien kuvia. Ei hän ketään niistä tunnistanut, mutta johtuen siitä, että Clyden ranne oli yhdistettynä toiseen poikaan, kuvitteli Asuka tuon pojan olevan James. Asuka kuljetti vasemman kätensä etusormea kuvan päällä, jossa ketju meni, kunnes katse sitten kohosikin Clydeen. Hän saisi tämän? Mutta... mutta!
"Ei ei ei ei!" Asuka alkoi pudistelemaan päätäänsä paniikinomaisesti. "Tai siis. Tämä on aivan liikaa, kun annoit sen paidankin ja korvakorut ja tämä on...aivan liikaa. " Asukan ääni hiljeni mutinaksi loppua kohden, samalla kun tyttö käänsi katseensa takaisin levyn kanteen. Kyllä hän tahtoi kuulla miltä bändi oli kuulostanut, mutta ajatus siitä että tämä oli jo kolmas, siis tosiaankin kolmas tavara minkä Clyde antoi hänelle tuosta vain. Kaikki tämä oli aivan liikaa, kun.. niinkuin fanitytöt olivat huutaneet..
"..en ole tämän arvoinen. " Asuka mutisi, siirtämättä katsettaan enää Clydeen. Hän ei ymmärtänyt miksi Clyde oli hänelle niin kiltti. Se kiltteys jollakin tavalla sattui, varsinkin kun ilkeämielinen peikko huuteli hänen sisällään juoksemaan nopeasti ulos huoneesta ettei mitään pahaa tapahtuisi ja toinen peikko taas huuteli siitä, miten Clyde olisi poissa vuoden päästä eikä varmasti jäisi lähellekään tuota sisäoppilaitosta.

[Clyde]

"Sinä et halua sitä?" Clyde kysyi, hiukan pettyneesti, kuin pikkulapsi joka on näyttänyt äidilleen ylpeänä omasta mielestään aivan mahtavaa piirustusta ja äiti on sanonut 'se on ihan hieno, kultaseni, mene leikkimään, äidillä on muuta tekemistä'.
"Minä ajattelin että ilahtuisit siitä", Clyde jatkoi, mutta kuullessaan mitä Asuka sanoi, ettei muka ollut lahjan arvoinen, Clyde kohotti päänsä ja lävisti Asukan katseellaan.
"Sinä olet enemmän kuin sen arvoinen, Asuka!" Poika huudahti turhautuneesti. Mistä tyttö oli saanut moisen ajatuksen päähänsä? Oliko tyttö ottanut tosissaan ne tunnilla huudellut asiat? Clyde nousi ja asteli Asukan eteen, laskeutuen sitten polvilleen vaalealle karvamatolle ja koskettaen hellästi tytön leukapieltä, kohottaakseen tuon katseen kohtaamaan omansa.
"Asuka... Minä en ymmärrä... En ole koskaan ollut hyvä tyttöjen kanssa, enkä poikienkaan, mutta tyttöjen ajatusmaailma ylittää minun kapasiteettini täysin. Minä en yksinkertaisesti tajua mistä nyt tuulee. Mikä saa sinut ajattelemaan ettet olisi sen arvoinen, hm? Minä en antaisi sitä sinulle, jos et olisi sen arvoinen. Minä en todellakaan olisi kutsunut sinua kotiini, jossa olen kaikkein haavoittumaisimmillani, jos et olisi sen arvoinen, jos en pitäisi ja välittäisi sinusta ja jos en luottaisi sinuun. En olisi koskaan enää uskonut sanovani tätä, mutta Asuka, sinä olet minulle tärkeä. Jos et halua sitä levyä, sinun ei ole pakko ottaa sitä", Clyde sanoi, rauhalliseen, tyynnyttelevään sävyyn, vaikka hänen sydämensä taisi tässä olla se, jota tarvitsi tyynnytellä.
"Minä en ihan todella tarkoittanut, että sinulle tulisi paha olla lahjoistani. Minä ajattelin, että ne tekisivät sinut onnelliseksi... Asuka, minä yritin ihan todella vain olla sinulle ystävällinen", Clyde sanoi, painaen kasvonsa ja surulliset silmänsä kohti karvamattoa.

[tnitti]

Eiei, eihän kyse ollut lainkaan siitä, etteikö Asuka tahtonut niitä, vaan enemmänkin että.. että.. hän ei tuntenut olevansa niiden arvoinen. Ei Asuka ollut moneen vuoteen tuntenut olevansa minkään arvoinen, johtuen siitä yhdestä yöstä mikä tapahtui, mutta mikä oli salaisuus jota Asuka kantoi sisällään eikä antanut kenenkään edes nähdä vilaustakaan sinne. Asia oli helpompi peittää hymyllä, kuin olemalla surullinen. Jos hän olisi surullinen, ihmiset alkaisivat kyselemään. Clyden huudahdus kuitenkin sai Asukan säpsähtämään, samalla kun jokin hänen sisällään huusi juoksemaan karkuun. Kukapa ei pelkäisi kun joku korotti ääntä, varsinkin kun kyseessä olisi paljon pidempi ja vahvempi henkilö? Tosin tuo huudahdus ei tuntunut niinkään vihaiselta, vaikka Asuka kyllä tunsikin itsensä typeräksi. Minkäs hän kuitenkaan tunteilleen kykeni?
"..mutta.. " Asuka sai sanottua, kunnes hän sitten kohottikin ne mantelisilmänsä Clyden silmiin, jääden tuijottamaan noita silmiä joita kyllä olisi voinut tuijottaa kauemminkin kuin vain hetken. Mutta Clyden surullinen katse kääntyi alas ja toinen jäi siihen polvilleen hänen eteensä. Asuka aukaisi huulensa, mutta sulki ne.. aukaisi uudelleen ja sulki, näyttäen kuin kalalta, joka yritti kuivalla maalla saada happea jostakin. Hänen sydämensä takoi rintaa vasten, johtuen Clyden sanoista. Välitti? Piti? Mutta.. mutta! Eikö silloin pitänyt tehdä jotakin suurta että saisi Clyden kaltaisen pojan pitämään itsestään? Eikö pitäisi olla kaunis ja täydellinen kaikinpuolin? Tuntui oudolta, hassulta.. ja hänen vatsaansa kutitti jälleen kerran. Ehkäpä hän itse oli tulossa kipeäksi?
"En minä tarkoittanut ettenkö tahtoisi sitä. " Hiljainen lausahdus karkasit tytön huulilta, samalla kun hän kohotti oikean kätensä sivelemään jälleen kerran Clyden hiuksia, niitä mustia, silkkisiä ja pitkiä, mitkä valuivat sormienvälistä. "Kukaan poika ei vain ole koskaan ollut näin...kiltti minulle. " Asuka sai sitten vihdoinkin sanottua. Voisiko Asuka koskaan kertoa millainen kaikista ilkein poika hänelle oli ollut? Ei varmasti, hän ei ollut koskaan siitä kenellekään kertonut. Ainoa joka tiesi asiasta, oli hänen veljensä, joka oli arvannut tytön käyttäytymistä johtuen ja muuttunut sitten ylisuojelevaksi. Ei ihmekään etteivät pojat olleet kotona uskaltaneet lähestyä tyttöä, kun vihainen veli seisoi vierellä.

[Clyde]

"Minä ihmettelnkin, miksei? Mitä sinulle on Asuka tapahtunut? Miksei sinulla ole poikaystävää? Missä ovat kaikki liehakoivat ihailijat sinun kannoiltasi. En tiedä oletko katsonut peiliin viime aikoina, mutta sinä olet todella kaunis, enkä sano sitä vain imarrellakseni, kuten olen joutunut monet kerrat tekemään. Ja lyön vaikka vetoa, ettet ole... ihan sellainen kuin annat muiden ymmärtää", Clyde sanoi, vilkaisematta Asukaan. Ehkäpä oli ollut virhe pyytää tyttö tänne, mikäli Asukaa todella ahdistivat hänen lahjansa ja ystävällisyytensä.
"En tarkoita sitä pahalla, Asuka... Mutten ymmärrä miten kukaan jaksaa hymyillä koko ajan, kuten sinä. En jaksa käsittää, miten voit olla aina niin energinen ja positiivinen ja iloinen ja..." Clyde antoi äänensä vaipua. Hän ei tiennyt mitä voisi sanoa Asukalle, jotta saisi tytön tuntemaan olonsa turvalliseksi hänen seurassaan, jotta tyttö luottaisi häneen edes hiukan. Ehkä tuo luottikin, olihan Asuka kuitenkin tullut hänen kotiinsa. Mutta mikä se oli, joka sai Asukan epäilemään clydea? Oliko hän tehnyt jotain mikä oli saanut tytön puolustuskannalle... Paitsi suudellut toista juurikaan kyselemättä lupia tai varoittamatta etukäteen. Clyde vihasi itseään nyt noiden kertojen tähden. Mutta hän oli tarkoittanut kaikkea sitä. Hänen suudelmansa Asukan kanssa... Ei, suudelmat jotka hän oli antanut Asukalle, hänen sanansa ja lahjansa... Clyde oli tarkoittanut kaikkea sitä sydämestään, ja nyt hänestä tuntui kuin Asuka olisi torjumassa hänet. Ehkä...
"Asuka... Onko sinulla jo joku toinen? Siis... Tarkoitan, oletko sinä jo varattu? Voi luoja, anteeksi Asuka... Minä olen ollut ihan asiaton. Anteeksi. Pakotin tunteeni sinun harteillesi, olen ihan kauhean pahoillani", clyde kauhistui omaa käytöstään, peitti suunsa kädellään ja nousi ylös, mennen ikkunaan. Hän ei ollut yhtään tajunnut...

[tnitti]

Asuka ei pitänyt siitä, mitä Clyde sanoi. Hän ei pitänyt siitä pienestä kivusta mikä pisti hänen sisältään Clyden puhuessa siitä miksi hänellä ei ollut ketään ja siitä, miten toinen oli varma ettei hän ollut täysin oma itsensä.Asuka ei pitänyt siitä miten läheltä se viilsi niitä pieniä arpia joita hänellä oli sisällään, mutta koska Asuka olli jo jonkinsortin kokemusta tälläisistä tilanteista, kun ihmiset kyselivät tälläisiä asioita, pysyi se hymy yhä tytön huulilla. Asuka ei tehnyt mitään muuta, kuin sivellyt niitä mustia hiuksia, katsellen Clydeä joka ei kuitenkaan enää häneen katsonut. Olihan Asunankin pakko myöntää, ettei hän kaikkea ymmärtänyt.. ja mitä enemmän hän ei ymmärtänyt, sitä enemmän hän tuntui tipahtavan kärryiltä. Varsinkin siinä vaiheessa se sively lakkasi kokonaan Clyden hiuksilta, Asukan muuttuessa kysyväksi ja hämmentyneenksi, kun Clyde jo puhui jostakin toisesta. Toisesta? Hetkinen? Hänkö...varattu? Mutta, mutta.. Eikö clyde tajunnut ettei hän olisi...! Jos hänellä olisi... Jos hän.. Ei tämä...
Asuka laski kätensä ja katseensa alas, Clyden siirtyessä pois hänen edestään ja kävellessään sinne ikkunan luokse. Asuka jäi istumaan paikoilleen, sanomatta mitään. Tämä meni aivan väärään suuntaan! Asukaa teki mieli polkea jalkaansa karvaista mattoa vasten, mutta tyttö kuitenkin sai hillittyä itsensä jollakin tapaa, jääden siihen vain kyhjöttämään. Mitä hänen pitäisi sanoa? Ettei hänellä ollut ketään, ettei asia ollut niinkuin Clyde luuli? Mutta miksi Clyde edes piti hänestä? ...ei hän ollut kaunis niinkuin toinen sanoi, ei varmasti ollut... ja.. ja..
Kesti hetki, jos toinen, ennen kuin Asuka vihdoinkin teki jotakin. Tiedä sitten kuuliko Clyde sitä ajatuksiensa seasta, miten hitaasti ja hiljaa Asuka nousi sohvalta ja käveli hiljaisin askelin siihen clyden taakse, katsellen hetken aikaa sinne yläilmoihin, Clyden niskaa, koska olihan toinen selkäpäin häneen, kunnes Asuka sitten yllättäen painautui vasten Clyden selkää ja kiersi kätensä toisen ylävatsan ja rintakehän päälle, halaten Clydeä nyt selästäpäin.
"Clyde.. " Tyttö lausahti, samalla kun se sulki silmänsä. " Olet ihan hassu, tiesitkös? " Niin, hassu, tosiaankin, kun luuli että hänellä oli joku toinen. Vaikka Asukan mielsetä kaksikko ei niinkään ollut suudellut - niin, ensimmäisenä kertaka kun Clyde yritti, Asuka tönäisi kauemmaksi, toisena kertana se oli suupieleen, eikös? - luuli tyttö kuitenkin että Clyde tajuaisi ettei hänellä ollut ketään. Nimittäin olisihan Asuka toki varmasti mottaissut poikaa poskelle jos toinen olisi jotakin yrittänyt silloin kun hän seurustelisi jonkun toisen kanssa. Seurusteleminen... se tuntui oudolta ajatukselta.

[Clyde]

Clyde ei kuullut tytön askelia ja siksi jännittyikin kireäksi kuin viulunkieli tuntiessaan yhtäkkiä tytön kädet ympärillään. Hän kuitenkin rentoutui ja vilkaisi tyttöön olkansa yli.
"Asuka..." Clyde huokaisi toisen nimen, kohottaen katseensa jälleen ikkunasta ulos, laskien kätensä toisen kädelle.
"Minä..." Clyde pudisti päätään.
"Sinä saat minut ihan sekaisin, Asuka. En tajua sitä. En ole mennyt kenestäkään yhtä sekaisin vuosiin, ja sitten tulet sinä ja sinun hymysi ja näsäviisastelusi ja mansikkahulluutesi ja minä tulen hulluksi", Clyde sanoi, naurahtaen pehmoisesti, nauttien siitä tunteesta, jonka tytön läheisyys synnytti. Hän halusi tietää, mutta Asuka ei mitä ilmeisimmin ollut valmis kertomaan, eikä Clyde aikonut painostaa toista. Hän kuitenkin kääntyi ja katsoi alaspäin, Asukaan ja tytön vaaleisiin hiuksiin, laskien kätensä tytön saparoille.
"Se on ehkä vähän aikaista sanoa... Ja luulenpa tietäväni, ettet sinä halua kuulla sitä.. mutta.." Clyde jatkoi asukan hiuksien pyörittelyä sormissaan. Ehkäpä hänen täytyisi keksiä nyt pian jotain nokkelaa, jotta välttyisi sanomasta sitä mitä oli aikonut sanoa. Hänhän oli jo sanonut sen, eikö ollutkin? Hän oli sanonut sen monella eri tavalla, mutta Asuka ei ehkä halunnut ymmärtää sitä. Mitä Asukalle ikinä olikaan tapahtunut, se oli saanut tytön vetäytymään kuoreen ja sulkemaan ainakin kaikki vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvat maailmansa ulkopuolelle. Oliko clyde sitten jotenkin erilainen muista? Mitä hän oli tehnyt, ansaitakseen Asukan luottamuksen ja tytön läheisyyden?
"Asuka, minä luulen että ole rakastumassa sinuun", Clyde sanoi sitten, katsoen poispäin, peläten mitä Asuka tekisi.