|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 15:50:07 GMT 2
Asuka ei liikahtanut mihinkään, ei, vaan tyttö pysytteli siinä Clyden selän takana, nojautuen tuohon itseään miltei puolimetriä pidempään poikaan vartalollaan, tuntien jälleen Clyden lämmön ja haistaen sen tuoksun mikä Clydestä tuokstui. Hänellä oli hyvä siinä, Clyden lähellä. Oli hassua miten Clyde oli ajatellut Asukan olevan hyvä ihmissuhteissa, vaikka tyttö olikin niissä aivan tumpelo. Hän ei ymmärtänyt sitä että joku saattaisi pitää hänestä enemmän kuin ystävänä, hän ei myöskään ymmärtänyt sitä miten Clyde voisi tuntea häntä kohtaan mitään muuta kuin ystävyyttä. Koulu oli pullollaan ihmisiä, tyttöjä ja poikia. Miten niistä kaikista juuri hän? Kädet hellittivät Clyden ympäriltä, tytön sitten siirtyessä kauemmaksi Clyden pyörähtäessä ympäri ja napatessaan hänen leteistään kiinni. Clyde haluaisi sanoa jotakin.. liian aikaisin? Mitä se oli? ...Clydellä olikin joku? Clyde olisi menossa pois? Clyde olisi... Asuka ei voinut peitellä sitä suurta hämmennystä, mitkä suurensivat hitusen niitä mantelinmuotoisia silmiä. Clyde oli..rakastumassa häneen? Asuka räpäytti silmiäänsä, laskien kätensä kokonaan Clydestä pois, tuijottaen vain poikaa. Muistot siitä hetkestä kun hänen korvaansa oltiin viimeksi huudettu nuo sanat - jotka tosin olivat varmasti valetta -tunkeutuivat jälleen kerran Asukan muistiin, mikä sai tytön laskemaan katseensa alas. Hän..Clyde... Mutta eikö..vastahan he.. Asuka ei osannut ajatella suoranaisia lauseita, kaikki tuntuivat katkeavan saman tien kun uusi lause tuli päähän. Entä jos Clyde olikin tosissaan, entä jos mukava ja lämmin Clyde, mitä poika oli häntä kohtaan oikeasti piti hänestä, olisi rakastumassa, tuntemassa joitakin voimakkaita tunteita? Voisiko se olla totta, voisiko Clyde oikeasti olla...? "...ei." Asuka yllättäen lausahti, värähtäen. Vasta nyt alkoi se muuri, mikä tyttö yleisemmin ympärilleensä laittoi paukuttamaan sitä, miten hän oli paikassa jossa ei ollut ketään muuta kuin hän ja poika. Tumma poika, pitkä poika, voimakas... Asuka värähti uudemman kerran. "Et sinä voi.. Et sinä saa.. " Tyttö sopersi, katseensa ollessa maassa. Sisimmässään Asuka tiesi että tämä satuttaisi Clydeä, että tälläinen satuttaisi, eikä hän tahtonut tätä näin, mutta muistot veivät vallan, se ettei hän tahtonut sitä toistamiseen vei vallan siinä sirossa vartalossa. Niinpä Asuka pian astui askeleen taaksepäina käänsi sekänsä Clydelle. "Et voi pitää roskasta.. !" Asuka sitten huudahti, jokseenkin vihaisen kuuloisena, smalla kun tyttö sitten lähtikin yllättävän nopeasti sinne ulkooven luokse ja jos clyde ei tekisi äkkinäisiä liikkeitä tuossa, tai sanoisi mitään mikä pysäyttäisi Asukan, varmasti tyttö kerkeisi heittämään kenkänsä jalkaansa, nappaamaan punaisen salkulaukkunsa ja juoksemaan ovesta ulos.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 16:11:31 GMT 2
Ruskeat silmät painuivat puoliksi kiinni, Asukan liukuessa hänen otteestaan. Hän tunsi kuinka se lämmin vartalo vetäytyi kauemmas, hän kuuli epämääräisen kuiskauksen korvissaan. Se jäi kaikumaan hänen päähänsä, iskeytyen ohimoihin, saaden kyyneleet hänen silmiinä. 'Ei.' Miten joku sana voi sattua niin paljon? Asuka sanoi vielä jotain, kaunis, sievä, ystävällinen ja hymyilevä Asuka, pieni ja siro, sanoi vielä jotain, sanoi uudelleen sen sanan... kielsi häntä. Clyde painoi päänsä. Hän häpesi sitä, että kehtasi tuntea niin kuin tunsi, hän häpesi itseään ja hän toivoi, ettei olisi koskaan törmännyt Asukaan. Tytön oli totisesti parempi ilman häntä. "Minä... olen niin kauhean pahoillani", Clyde sai mumistua, nähden Asukan ja tytön olemuksen liikahtavan ovea kohden. Clyde tiesi, että Asuka lähtisi nyt. Se sattui enemmän kuin tuo 'ei', joka yhä puukotti hänen sydäntään myrkytetyllä tikarillaan. Hänet oli tuomittu tähän, hän oli typerä kun sanoi asioita, joiden luuli olevan totta, mutta joista ei ollut todisteita. Hän ei tiennyt mitä voisi enää sanoa. Asuka vihasi häntä ja hän oli ajanut sen pienen ilon pois elämästään. Halusiko hän todella olla masentunut, itsetuhoinen? Halusiko hän piileskellä täällä, asunnossaan, seuranaan vain painavat muistot, haamut ja musiikki? "Asuka, ole kiltti... Älä mene..." Clyde kuiskasi, kyynelten tulviessa ruskeisiin silmiin. Hänellä ei ollut mitään oikeutta sanoa noin. Hänellä ei ollut oikeutta pyytää Asukalta enää mitään. Hän oli aiheuttanut liikaa tuskaa tuolle jo nyt. Hän oli tuudittautunut hetkeksi siihen turvallisuuden tunteeseen, hän oli antanut sanojen luikahtaa suustaan eikä hän saisi niitä enää takaisin. Hän oli rikkonut jotain, eikä sitä saisi enää korjattua ennalleen. "Asuka..." Clyde kuiskasi vielä, toivoen, että tyttö pysähtyisi, kääntyisi, kertoisi hänelle. Hän halusi kuulla tytöltä jotain muuta, hän halusi että Asuka sanoisi suoraan, löisi häntä sanoin. Hän halusi, että Asuka olisi se, joka antaisi hänelle armon iskun. Asuka ei ollut sellainen, joka törmäisi autolla kaniin ja jättäisi sen tielle kitumaan, vaikka tietäisi, että se oli yhä elossa ja joutuisi kuolemaan hitaasti. Asuka ei jättäisi häntä kitumaan, eihän? "Asuka.." Clyde yritti vielä kerran, vieden tärisevän kätensä kasvoilleen, peittäen suunsa jottei saisi sanottua enempää. Eikö hän ollut sanonut jo tarpeeksi? Voi Luoja kuinka hän vihasikaan itseään. Hän halusi sanoa sen, hän halusi pyytää anteeksi Asukalta, mutta hänen äänensä oli kyynelten vangitsemana hänen kurkussaan eikä päässyt enää vapaaksi. Mitä hän voisi enää tehdä? Hän kuulisi sen pian, oven käyvän ja sitten Asuka olisi tiessään. Hän olisi yksin, kuten oli ollut aiemmin ja kuten tulisi olemaan vastedes. Yksin on hyvä, jokin pieni ääni sanoi hänelle, kun on yksin ei voi tulla loukatuksi eikä voi loukata ketään. Asukan olisi hyvä olla ilman häntä. Asuka selviäisi, hymyilisi pian taas. Muulla ei kai ollut väliäkään.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 16:23:59 GMT 2
Asuka kerkesi juosta kenkiensä luokse, kunnes hän yllättäen kuuli ne Clyden sanat, kuiskaukset jotenkuten, mitkä sai tytön pysähtymään siihen kenkiensä luokse. Kyllä Asuka kuuli niistä, voi luoja miten hän kuulikaan että hän satuttaisi Clydeä lähtemällä pois, jättäen toisen tähän tilanteeseen. Siinä missä Clydeä sattui, sattui myös Asukaa. Ei hän tahtonut lähteä, mutta ei hän tahtonut joutua luopumaan jostakin mistä piti. Hän ei tahtonut kiintyä kehenkään joka lähtisi hänen luotaan joskus pois, eikä hän tahtonut jonkun pitävän hänestä ja toteaisi myöhemmin hänen olevan roskaa, turhaa ja jättäen hänet taas yksin. Hän ei tahtonut olla rakastettu ja sitten jätetty. Asuka ei ymmärtänyt miten Clyden kaltainen mies, täydellinen , lämmin kiltti, kykeni pitämään ihmisestä kuin hänestä. Asuka puristi käteensä nyrkkiin, ummistaen silmänsä. Clyde.. Clyde.. miksi Clyde teki tämän hänelle? Hän teki vain palveluksen, heille kummallekin, varsinkin Clydelle. Toinen löytäisi vielä kauniin, upean ja pitkän naisen, sellaisen mallin joka olisi varakas, jolla olisi varaa antaa Clydelle lahjoja ja olla tuon komean pojan arvoinen. Asuka ei pitänyt itseäänsä arvokkaana, ei, vaan roskana joka ehkä joskus aikoinaan oli esine, koritse.. ihminen. "Anteeksi.. " Asuka lausahti, kunnes hän sitten veikin jalkansa nopeasti kenkiensä päälle, laittoi ne jalkaansa ja otti salkkunsa käteensä. "I'm really sorry.. " Asuka lausahti, kunnes hän sitten avasikin oven ja nopein askelin asteli ulos, juosten sitten kaikki ne rappuset alas tuosta rakennuksesta. Hän ei tahtonut satuttaa Clydeä, hän ei tahtonut Clyden joutuvan pitämään jostakin sellaisesta mistä ei oikeasti pitänyt. Ehkä Clyde piti hänestä säälistä? ehkäpä tämä olikin vain joku fanilauman vitsi minkä he olivat sopineet, ehkä..ehkä. Mutta ei Clyde voinut olla sellainen! Eikä siinä varmastikaan kauaa kestänyt, kun Asuka oli juossut ulos rakennuksesta, juosten kohden sitä omaansa, nuorempien rakennusta. Varmasti tyttö sai ihmetteleviä katseita juostessaan niin nopeasti ja vauhdilla, miltei törmäillen muihin opiskelijoihin. Mutta ei tyttö ajatellut nyt muiden ajatuksia, hän vain tahtoi omaan huoneeseensa.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 17:02:01 GMT 2
***~uusi peli~***
Koko päivän oli satanut kaatamalla paksusta pilvestä, joka peitti taivaan niin kauas kuin silmä jaksoi nähdä. Hänen asuntonsa oli pakkomielteisen siisti, kiiltävän puhdas, tahraton. Kengät oli kaikki siirretty kenkäkaappiin suojaan, kirjat laitettu aakkosjärjestykseen tekijän mukaan olohuoneen yhtä seinää peittävään kirjahyllyyn, joka notkui kirjojen ja kansioiden painosta. Clyde istui pianon ääressä, sormet valkoisiksi maalatuilla, kiiltäviksi lakatuilla puukoskettimilla, mutta hän ei saanut säveltäkään aikaan. Hän vain tuijotti käsiinsä, riiputti päätään, viimeisen päälle laittautuneena. Joku olisi voinut luulla, että Clydella meni aivan äärettömän hyvin, sillä normaalisti ihmiset, joilla meni kurjasti näyttivätkin kurjilta. Clyde ei kuitenkaan ollut ollut pitkiin aikoihin masentuneempi kuin nyt. Mustat hiukset valuivat pitkin selkää, mustalla samettinauhalla kiinni sidottuina, kasvot näyttivät tyyniltä ja rikkumattomilta kuin peililasisen järven pinta. hänellä oli yllään mustat vaatteet, kuten aina, painavasta silkistä valmistettu paita, musta huivi, joka oli sidottu kuten renessanssin herrasmiehillä, pitkä, musta samettitakki ja mustat prässihousut. Hänen jalkansa olivat paljaat, pitkien varpaiden kynnet yhtä mustiksi maalatut kuin sormien kauniisti viilatut kynnetkin. hänen ruskeita silmiään varjostavat ripset näyttivät pidemmiltä ja paksummilta kuin yleensä, kulmakarvat vielä tavallistakin siistimmiltä. Hän oli istunut siinä jo useamman tunnin, kuunnellen avoimesta ikkunasta kuinka sade ropisi ikkunoita ja katuja vasten ja kuinka tuuli humisi puissa ja rakennusten välissä. Kun hänen oveensa sitten yhtäkkiä koputettiin, häneltä meni tuokio toipua tuosta transsista. Clyde kohotti ilmeettömät kasvonsa kohti ovea ja nousi sitten hitaasti, mutta kissamaisella tavalla notkean äänettömästi ja tassutteli pehmoisen maton poikki ovelle, vilkaisten ovisilmästä, kuka siellä mahtoi olla. Hän ei tunnistanut tyttöä, joka hänen ovellaan seisoi, muttei jaksanut ajatella toisen tarkoitusperiä vaan avasi oven, huomaten tuijottavansa sinisiin, huolta tulvillaan oleviin silmiin. "Clyde-sama..." Tyttö aloitti ja Clyde kohotti kätensä pysäyttämään tytön. "Minulla ei ole aikaa kuunnella teidän juttujanne. Te olette pilanneet elämäni aivan totaalisesti", Clyde sanoi voimattomalla mutta edelleen kylmällä äänellä. Tyttö nielaisi ja laski kätensä ovea vasten ennen kuin Clyde ehti sulkea sen. "Clyde-sama, kuunnelkaa minua hetki", tyttö sanoi vaativasti, edelleen huolissaan ja aivan täysin vakavissaan. Clyde pysähtyi ja kohotti ruskeiden silmiensä lävistävän katseen tyttöön, miltei ristiinnauliten tuon jo pelkällä katseellaan. "Sen on parasta olla jotain hyvin tärkeää", Clyde sanoi, laskien tytön sisälle. Tyttö astui eteiseen ja seisoi hetken ihastellen hänen eteisessään. Jokaisen ihailijakerholaisen unelma, seistä Clyden eteisessä. "Clyde-sama... Me olemme tehneet jotain aivan hirveää", tyttö sitten sanoi, rykäisten ja tuijottaen hämärtyvään iltaan. Jossain kaukana jyrisi, ukkonen teki siis tuloaan. "Sinun ihailijakerhosi johtaja, neiti Gregory, lähetti eilen illalla kirjeen neiti Natsumille..." clyde keskeytti tytön jälleen. "Neiti Natsumi?" Nuorukainen kysyi, kulmiaan kurtistaen. "Asuka neiti", tyttö selvensi, nielaisten ja katsellen jalkoihinsa. Clyde risti kätensä rinnalleen ja tuijotti tyttöön herkeämättä. "Kakista jo ulos, mitä helvettiä te olette oikein tehneet taas?" Clyde kysyi, nyt ilmiselvästi vihaisena. "Me houkuttelimme Asukan metsään... Ja... Clyde-sama, olen niin kauhean pahoillani!" Tyttö huudahti, purskahtaen itkuun ja koettaen päästä niin Clyden suojakilven läpi. "Ei kelpaa, missä Asuka on?" Clyde kysyi hyytävästi, vaikka hänen sisällään tykytti paniikki. Mitä nämä kamalat haaskansyöjät olivat tehneet Asukalle? Missä Asuka oli? "Me... Minä en ollut siinä, Clyde-sama, he sanoivat hakkaavansa Asukan! He sanoivat kaikkia kamalia asioita, minua pelottaa, Clyde-sama, Asukalle on saattanut käydä aivan kamalan huonosti!" Tyttö nyyhkytti. Clyde oli jo menossa, veti sukkia jalkaansa, nappasi saappaat ja työnsi jalkansa niihin, nappasi vettä kestävän takin ja nappasi sitten tyttöä olkavarresta, eikä mitenkään hellästi. "Sinä saat näyttää minulle missä Asuka on", Clyde sanoi, puristaen tyttöä käsivarresta niin, että tuolla taatusti olisi mustelma olkavarressaan seuraavana päivänä. He ravasivat portaat alas ja kävelivät sitten ripeästi kohti metsää. Alkoi olla jo pimeää ja Clydea huolestutti entistä enemmän, sillä hän tiesi että Asuka pelkäsi pimeää.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 17:22:05 GMT 2
Jo aamusta lähtien oli ollut hämärää. Aurinko ei ollut paistanut taivaalla, vaan pilvet peittivät kaikki säteet, mitä se yritti tuonne pieneen kaupunkiin tuoda. Jo aamusta alkaen taivas oli tihkuttanut pientä sadetta, mutta tunti tunnilta sade oli pelkästään vain yltynyt, muuttunut kaatosateeksi. Monet oppilaat eivät olleet edes suostuneet kävelemään kouluun peläten että pian tulisi tulva ja huuhtoisi heidät pois, sade tuntui nimittäin niin voimakkaalta keskellä päivää. Aamuvarhaisessa Asuka, se vaaleahiuksinen tyttö oli saanut kirjeen 'mukamas' ystävältään, joka pyysi Asukaa tulemaan metsänlaidalle. Metsään? Miksi? Paperissa luki, ettäkö asia olisi tärkeää, eikä kukaan saisi siitä tietää. Tietenkin tyttö oli pukenut normaalia aikaisemmin kouluvaatteensa päälleensä ja lähtenyt kävelemään tuonne toivottuun paikkaan, olihan Asuka sen verran lojaali ystävä, että ystävää hädässä autettiin, niinhän? Jotakin erilaista kuitenkin Asukassa oli, mitä tytössä ei ollut aikaisemmin ollut. Niin, nimittäin aina ennen Asukan korvissa olivat olleet ne vaaleat korvanapit, mutta nyt pieniä korvia koristivat kiiltävät mansikanmuotoiset korvakorut. Asukan oli ollut pakko kokeilla niitä, ne olivat kauniit ja...Clydeltä. Clyde ei ollut lähtenyt tytön päästä koko yönä, eikä Asuka liioin ollut nukkunutkaan, johtuen myös siitä, että yllättäen hänelle oli myöskin tullut aavistuksen verran huono ja heikko olo. Johtuiko se Clydestä ja siitä, mitä tapahtui, vai oliko tyttö oikeasti tulossa kipeäksi, niinkuin kerran aikaisemmin oli miettinyt? Päästyään metsänlaidalle, ei ketään ollut näkynyt hetkeen, mutta pian kuitenkin yllättäen hänen luokseensa oli kävellyt kasa oppilaista. Jotkut heistä oli nuorempia, jotkut vanhempia, toiset poikia ja toiset tyttöjä. Tokihan Asuka tunnisti heistä muutaman, kaksi tyttöä, sen japanilaisen ja lyhythiuksisen kuvaamataidontunnilta. Mutta mitä he halusivat? Kaikki oli kuitenkin mennyt nopeammin kuin Asuka osasi kuvitella. Yllättäen hänet oltiin kaadettu maahan, haukuttu, lyöty poskelle, kunnes joku häntä vuoden vanhempi tyttö oli tullut kuin muita ylempiarvoisena hänen luokseensa, repinyt ne mansikanmuotoiset korvakorut hänen korvistaan ja heittänyt syvemmälle metsään, huudahtaen siitä miten sikan pitäisi mennä etsimään roskansa. Asukan onneksi tilanne kuitenkin oli siinä hetkessä kun se alkoi, myös siinä hetkessä ohitse. Muutama potku varoitukseksi siitä, ettei asuka saisi lähestyä enää Clydeä kunnes koko ryhmä olikin jo poissa. Asuka oli maannut sateessa, koulupuku päällään hetken, jos toisen, kunnes tyttö oli vihdoin ja viimein uskaltautunut liikkua. Hänen jalkoihinsa ja vatsaansa sattui, sekä myös poskeensa, joka oli helahtanut punaiseksi lyönnin johtuesta. Vaaleisiin hiuksiin oli tarttunut maasta mutaa, sekä valkoiset sukatkin eivät olleet enää niin valkoiset. Kyllähän Asuka tiesi, ettei ihmiset pitäneet että hän oli Clyden rinnalla, mutta että näin paljon... Pian muistikuvaan kuitenkin kantautui se, miten korvakorut oltiin heitetty syvemmälle metsään, mikä saikin Asukassa iskemään paniikin. Korvakorut! Ei, ei ei.. Hän ei voisi hukata niitä, ne olivat lahja Clydeltä, lämpimältä Clydeltä. Ja niin tyttö oli saanut itsensä jotenkin ylös, heikosta olosta johtuen ja kiirehtinyt etsimään pieniä korviksia. Tunteja oli vierähtänyt, itseasiassa yllättävä aamu oli vaihtunut jo iltapäivään, kun yltäpäältä märkänä, likaisena ja väsyneenä oleva Asuka oli löytänyt korviksensa, joita se puristi rystyset valkoisina nyrkkinsä sisälle. Hän ei hävittäisi niitä...hän ei... Ja siinä samassa Asuka oli menettänyt tajuntansa, mätkähtänyt sinne puiden, risujen ja ties minkä keskelle, tajuttomana. Korkea kuume, mitä jatkuva vesi ruokki, oli kohonnut liian korkealle tuon tytön kestettäväksi ja vartalo vihdoin ja viimein antoi periksi. Siellä Asuka siis makasi, litimärkänä käsi yhä nyrkissä illan muuttuessa jo yöksi, sateen pysyessä samana. Voi luoja jos tyttö vain heräisi, ties millaisen paniikkikohauksen saisi. Olihan siellä pimeää ja vesi tuli tulvimalla.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 17:43:10 GMT 2
Clyde seurasi tyttöä sateeseen. He kävelivät kohti sitä metsää, jossa tyttö sanoi kaiken tapahtuneen. Clyde ei piitannut sateesta, jota tuli kuin saavista kaatamalla, hän ei piitannut mudasta joka likasi hänen kalliit vaatteensa, hän ei piitannut siitä, että tyttö valitti vähän väliä sadetta, kylmää, märkää ja kipua olassaan, jota Clyde puristi. Clyde pelkäsi kuollakseen, hän pelkäsi Asukan puolesta. Hän toivoi, että tyttö olisi nukahtanut tai tajuton, mitä vain kunhan Asukan ei tarvitsisi kestää niitä kauhuja, jotka häntä kohtaisivat mikäli tyttö olisi tajuissaan. Clyde kiihdytti hiukan vauhtia, sillä hän halusi Asukan luokse mahdollisimman pian, jottei tytön tarvitsisi olla yksin. Hän muisti miten tyttö oli reagoinut siiliin puiston pusikossa, eikä voinut kuvitellakaan mitä kauheuksia tyttö osaisi kuvitella metsään. Heidän saapuessaan metsän reunaan oli huomattavasti pimeämpää kuin heidän lähtiessään, mutta kellokin oli jo miltei puolenyön. "Asuka?!" Clyde kutsui tyttöä. Hänen ihailija kerhoonsa kuuluva tyttö ei suostunut tulemaan metsään, vaan jättäytyi jälkeen ja lopulta jäi näkyvistä, varmaankin juosten takaisin koululle. Clyde vihasi ihailijoitaan hetki hetkeltä enemmän, rämpiessään mustassa metsässä, etsien Asukaa. "Asuka?!" Clyde koetti uudestaan, tuloksetta. Hän kulki hitaasti, koettaen olla missaamatta yhtäkään puun alustaa. Clyde olisi ollut alusvaatteita myöten märkä, ellei hänen takkinsa olisi suojellut häntä vedeltä, hänen hiuksensa valuivat pitkin kasvoja kun hän viimein äkkäsi vaalean hahmon maasta. "Asuka!" Clyde parkaisi, juosten tytön luokse. Hän koetti Asukan ihoa, kuinka kuuma se olikaan. Nopeasti Clyde riisui mustan, pitkän takin ja kietoi sen tytön ympärille, nostaen Asukan sitten syliinsä. Tyttö pitäisi saada jonnekin lämpimään. Minne se kurja tyttö oli mennyt? Clyde olisi tarvinnut apua Asukan vaatteiden vaihtamisessa. Kaipa hänen oli tehtävä se itse, jahka he pääsisivät jonnekin sisälle, lämpimään. "Koita kestää", Clyde kuiskasi tytölle, lähtien kantamaan tuota asunnolleen. Matka takaisin kesti huomattavan kauan, ainakin Clyden mielestä, vaikka hän suorastaan juoksi. Asuka painoi niin vähän ja näytti niin kalpealta, että Clyde pelkäsi tytön kuolevan, kuin kukan. Hän huomasi jättäneensä asuntonsa oven auki, onnekseen, sillä hän huomasi myös unohtaneensa avaimet eteisen pöydälle. Clyde vetäisi oven kiinni jalallaan ja kuljetti Asukan makuuhuoneeseen, laskien tytön paksuille peitteille, huolimatta lainkaan vedestä ja kurasta jota he toivat mukanaan sisälle. Clyde harppasi vaatekaapilleen penkomaan jotakin lämmintä Asukalle. Tyttö olisi taatusti kuolemansairas tämän jälkeen. Nyt kun he olivat sisällä, Clyde oli huomannut punaisen jäljen tytön poskessa, josta varmasti kehittyisi kunnon mustelma, aikanaan. Varovaisesti, koettaen olla häiritsemättä tyttöä, Clyde riisui tuon ja puki sitten hyvin nopeasti tytölle pyjamansa, valkoisen, kissakuvioin koristellun flanellin. Hän vei Asukan märät vaatteet kylpyhuoneeseen kuivamaan ja meni sitten katsomaan, josko tyttö olisi tullut tajuihinsa.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 17:58:57 GMT 2
Tytöllä ei ollut lainkaan hajua, kuinka monta tuntia oli kulunut, mitä oli tapahtunut, vai oliko tapahtunut mitään. Siro vartalo oli maannut märässä maassa tuntikausia, liikkumatta mihinkään. Pelkästään rintakehä oli kohonnut raskaasti ylös ja alas, hengityksen ollessa vaikeammanoloista kuin ennen, johtuen kovasta kuumeesta. Jokin kuitenkin sai ne tummaripsiset silmät värähtämään pienesti keskellä sadetta. Jokin kuului hänen tajutansa läviste, jonkin ääni, mutta hän ei kuullut sitä kunnolla, ei saanut selvää kuka huusi ja mitä. Tyttö ynähti pienesti ja raotti silmiäänsä,mutta ei suinkaan nähnyt mitään, pelkästään vain harmaata, sumua. Hän ei osannut huomioida tai tajuta missä hän oli, mitä hän teki, ainoastaan vain kylmä ja vesi tuntuivat täyttävän tytön ajatukset. Sitten yllättäen jokin kiersi hänen ympärilleensä jotakin ja nosti hänet ilmastaan, senkin Asuka tajusi jossakin siellä päässään, vaikka tyttö puolitajuissaan olikin. Mitä tapahtui...kuka häneen koski? Asuka sulki uudemman kerran silmänsä, hengittäen yhä raskaasti. "..cl..yde.." tyttö sitten yllättäen lausahti, ei, pikemminkin kuiskasi miltei äänettömästi pojan kuljettaessa sitä siroa vartaloa metsästä pois. Tuon pienen lauseen jälkeen Asuka menetti uudemman kerran tajuntansa. Kului tunti, ennen kuin Asuka seuraavan kerran tuntui tekevän mitään elettä, kuin hengittävän vaikeanoloisesti. Tyttö oli maannut siinä sängyllä liikuttamatta luomiaan tai vartaloaansa mihinkään suuntaan, vaan, ollut siinä. Mutta ehkäpä se lämpö, mikä tuli nyt lämpimistä vaatteista ja siitä, ettei kylmää vettä tullut enää päälle, sai vihdoinkin siron vartalon heräämään. Ensiksi Asuka pelkästään liikahti pienesti, puristaen vasenta kättänsä enemmän nyrkkiin - juuri sitä kättä missä mansikkakorut olivat. Pian kuitenkin tyttö ynähti pienesti, hengähti syvään, kunnes hän raotti pienesti silmiäänsä. Oli sama tunne, kuin metässä - vaikka asuka ei muistanutkaan hetkellistä heräämistään, häneen sattui jalkoihin.. mahaan.. poskeen, kaikkialle.. ja oli niin kovin kylmä. Mutta vettä ei satanut päälle, ei ollut lainkaan.. vetinen olo ja tuo saikin Asukan aukaisemaan hivenen enemmän silmiäänsä, niinkään hahmottamatta mitään. Kaikki tuntui niin sumealta ja oudolta. "..m..." Asuka lausahti, yrittäen sanoa, mutta hetkessä yskänpuuskahdus veikin lauseet kurkusta, saaden sen siron vartalon vavahtamaan voimakkaasti.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 18:16:54 GMT 2
Clyde palasi huoneeseen, käytyään keittiössä hakemassa kuumaa mehua ja särkytabletteja sekä kuumemittarin. "Asuka.. Sinä olet hereillä..." Clyde sanoi, laskien mehumukin ja tablettipurkin yöpöydälle, ojeantaen kuumemittaria. "Minä... en ole oikein hyvä näissä jutuissa. Haluaisitko laittaa tämän, tuota, sinne minne se kuuluukin?" Clyde kysyi, punastuen hiukan. Hän ei tiennyt miten päin olisi ollut, olivathan he sentään eronneet vähän erilaisissa merkeissä. Clyde auttoi Asukaa kömpimään paksujen peitteiden alle, kohottaen tyynyjä niin, että tyttö saattoi nojata niihin, ihan vain jotta tyttö voisi juoda. Clyde oli jo ehtinyt vaihtaa vaatteet ja harjata hiuksensa, mutta näytti nyt huomattavasti riutuneemmalta kuin vielä puolisentoista tuntia sitten, sen tytön hakiessa hänet kotootaan. Hän näytti.. ihmiseltä. Clyden hoikkaa vartaloa peittivät hyvin istuva musta t-paita, jonka hihat olivat hiukan tavallista lyhyemmät ja paljastivat tatuoinnin kokonaisuudessaan, sekä puhtaat, kuivat housut, joita hän yleensä käytti maaltessaan ja sen huomasi niistä. Nuo housut olivat kenties hänen värikkäin vaatekappaleensa, mutta ne olivat sattuneet ensimmäisinä kaapista käteen. "Miltä sinusta tuntuu, Asuka? Yksi tyttö tuli käymään ja hän kertoi mitä he olivat tehneet sinulle... Hän taisi pelastaa sinun henkesi, joten kaipa minun tulisi olla kiitollinen", Clyde mutisi, yhä häveten omaa käytöstään edellisenä päivänä. Hän oli ollut toella asiaton ja hän oli jatkanut samaa linjaa tänään, sen toisen tytön kanssa, vaikka toinen oli yrittänyt vain auttaa. Clyde kohotti ruskeiden silmiensä katseen Asukaan, tarkastellen tyttöä hiukan. Lakanat olivat yllättävän puhtaat, vaikka Asuka olikin ollut mutainen, kun hän oli ensimmäistä kertaa laskenut tytön niille. Tytöllä oli edelleen likaa hiuksissaan ja kasvojen punainen läikkä näytti pahemmalta kuin aiemmin. "Anna minä haen sinulle jäätä tuohon..." Clyde sanoi, luikahtaen keittiöön ja palaten pian mukanaan jääpussi. hän kääräisi sen kaapista löytämäänsä tyynyliinaan ja ojensi tytölle. "Ihan vain ettei se turpoa", Clyde sanoi, ojentaessaan pientä kääröä.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 18:34:44 GMT 2
Saatuaan yskänsä laantumaan, ummisti Asuka silmänsä hetkeksi, kunnes hän avasi ne uudemman kerran, kuulleen sekavassa tajunnassaan äänen, lempeän äänen, tutun äänen. Oliko se..Clyden? Oliko Clyde täällä.. hetkinen, missä hän edes oli? Asuka ei tajunnut mistään mitään, hänen tilansa oli sekava. Erittäin paha humalatila kuvasti varmasti parhaiten Asukan tilaa tällä hetkellä. Hänen päässään pyöri, vaikka hän makasikin. Hän ei ymmärtänyt mistään mitään, vaikka olikin vihdoin ja viimein herännyt. Mustanruskeat silmät alkoivat hiljalleen hahmottamaan tavaroita, esineitä ja ihmisen, jolla ol tumma iho, sekä ne pitkät mustat hiukset. "...Clyde?" Asuka pian kysyi, hämmästyneenä ja yllättyneenä. Ei hän odottanut heräävänsä Clyden luota, varsinkaan sen jälkeen mitä hän oli tehnyt, lähtenyt toisen asunnolta juosen pois ja pyytäen vain anteeksi. Mutta.. Clyde oli täällä, hänen vierellään.. Se lämmitti,v aikka toki Asuka värisi yhä kylmyydestä. Hetken aikaa selvittyään päätyi Asuka sitten vihdoinkin liikkumaan, nimittäin Clyden opastuksella sinne peittojen alle, Asukan painaessa uudestaan päänsä vasten tyynyä. Ja kyllähän hänelle sitten tarjottiin kuumemittaria. Kuumemittari? Kyllä varmasti Clydekin huomasi ettei Asuka tajunnut kaikkea mitä hänelle sanoi, sekä ne mustanruskeat silmät näyttivät enemmän kuin väsyneiltä. Kyllä Asuka kutenkin kohotti värisevän vasemman kätensä, otti tuon kuumemittarin käsiinsä ja laittoi sen suuhunsa (saa olla suumittari tällä kertaa!) samalla kun tyttö jäi siihen hengittämään paikoillaan. Oli niin kylmä, vaikka hän oli kaikkien peittojen ja vaatteiden alla. Sekavasta olotilasta johtuen Asuka ei edes vielä tajunnut, että hänen vaatteensa oltiin vaihdettu -eikä hän itse ollut vaihtanut niitä. Clyden antaessa jäitä Asukan suuntaan, työnsi tyttö niitä kauemmaksi. "on..kylmä.." Asuka hengitti raskaasti, samalla kun se käänsi katseensa clyden suuntaan. Hänellä oli kylmä, hän tärisi, vaikka kuinka lämpimäksi olon tekikään. Kuumemittari alkoi piippaamaan valmista - ja jos Clyde otti sen asukan suusta pois, saattoi poika huomata että tytön lämpö oli mennyt lähemmäksi neljääkymmentä. Vaarallistahan noin kova kuume olisi, mutta... kyllä Asuka varmasti pärjäisi, eikö niin..? "..niin..kylmä.." Asuka lausahti uudemman kerran, vieden sitten oikeaa kättänsä Clydeä kohden. Hän tahtoi koskettaa clydeä , tuntea että poika varmasti oli siinä. Sen lämmön ja kiltteyden mitä hän tuolta pojalta sai.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 19:15:31 GMT 2
Clyde hymyili hennosti tytölle ja tarttui tuon käteen, puristaen sitä. Clyde laski jääpussin vierelleen sängylle, niin ettei se vahingossakaan koskettanut Asukaa, ja kurotti sitten nappaamaan mehumukin. "Tämän pitäisi lämmittää sinua", Clyde sanoi hymyillen. Hän oli tipauttanut sekaan tippasen vodkaa, vaikkei se varmasti maistuisi kuumeisen tytön suussa juurikaan, lämmittäisi toivottavasti kuitenkin. Clyde ei päästi irti tytön kädestä, auttaen tuota ottamaan kiinni mukista ja juomaan. Mehu ei ollut enää kuumaa niinkuin se oli ollut vielä muutama hetki sitten, mutta se oli lämmintä ja toivottavasti auttaisi tyttöä edes vähän. Clyde oli varma, että Asuka lämpenisi kyllä. Hän hakisi jostain toisen peiton, mikäli alkaisi näyttää pahalta. "Haluaisitkohan sinä syödä jotain? Voisin tietysti tehdä sinulle mansikkakiisseliä, jos se auttaisi... Voisit syödä sen lämpimänä... haluaisitko sinä?" Clyde ehdotti. Hän oli hankkinut ison kasan mansikoita muutama päivä sitten, kun oli kuullut että ne olivat Asukan lemppareita. Clyde itse ei mansikoista niin piitannut, mutta hän oli ajatellut Asukaa kun oli ostanut marjoja pakkaseen. Paitsi marjoja, hän oli myös tutustautunut aivan uuteen herkkuun, mansikkamehuun, josta aikoi kiisselin tytölle valmistaa. Hän toivoi että osaisi tehdä sen, sillä toisinaan hänenkin keitoksensa menivät pieleen. Clyde auttoi Asukaa hörppäämään vielä vähän lämmintä mehua ja suukotti sitten tytön otsaa, laskien mukin yöpöydälle. "Tulen ihan pian takaisin. Koita nukkua, jooko?" Clyde ehdotti, hymyillen Asukalle hellästi. Sitten hän meni kolistelemaan keittiöön, saadakseen Asukan pian paremmaksi.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 19:37:31 GMT 2
Siinä samassa, kun Asuka tunsi suudelman otsallaan ja sen, miten Clyde kertoi tulevansa kohta takaisin, tarttui Asuka nopeasti toisellä kädelläänsä Clyden paidasta kiinni, päästämättä poikaa menemään mihinkään. Olihan Asuka kiltisti juonut äskeistä lämmitä juomaa, niinkään kuitenkaan maistamatta mitään. Kuume oli vienyt makuaistinkin. Mutta tosiaankin, estettyään Clyden lähtemisen pois huoneesta, hengähti Asuka muutaman otteeseen syvään, samalla kun se käänsi ne aavistuksen verran vetiset silmänsä Clyden suuntaan, vaikka ei tyttö tässä tilassa kunnolla nähnytkään. Jotenkin kaikki huojui, mutta.. "Älä lähde.. " Asuka lausahti, samalla kun hän painoi silmänsä kiinni ja laski päänsä tyynylle, hengittäen jälleen sitä kuumaa ilmaa ulos, väristen. Asuka houraili tässä tilassa, tyttö ei tajunnut puoliakaan mitä hän sanoi, mutta ne sanat, mitkä tulivat, tulivat sieltä alitajunnasta, mikä puhui totta. Asuka ei tahonut Clyden menvän pois luotaan, ei edes hetkeksikään, hän tahtoi pojan olevan lähellään, varsinkin nyt sen jälkeen mitä hän oli kokenut. "Voisitko..." Asuka lausahti, nielaisten hiljaa. Ei hän tiennyt kykenisikö hän sitä sanoa, mutta.. jonkin hänen sisällään, jonkin sen kuumeen aiheuttama sekava tila kuitenkin sai tytön aukaisemaan ne vaaleanpunaiset, tosin josko nyt kalpeat huulensa. "..lämmittää minua? " Niin, lämmittää... jostakin omituisesta syystä Asuka kaipasi Clyden syliä, niitä lämpimiä käsivarsia, sitä lämmintä vartaloa kovasti. Hän halusi kuulla pojan sydämenlyönnit, halusi tuntea taas sen tuoksun. Valehtelematta lainkaan, Asukalla oli ollut ikävää poikaa, vaikka vuorokausi olikin vasta mennyt. Pienesti Asuka sitten raottikin silmiäänsä ja käänsi sen josko anovan katseensa Clyden suuntaan. Hän ei tahtonut olla yksin.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 20:05:51 GMT 2
Clyden ruskeat silmät näkivät tuon katseen, ennen kuin hänen sirot, usein korvarenkain koristellut korvansa välittivät aivoille tiedon siitä mitä tyttö pyysi. Oliko Asuka tullut hulluksi, maattuaan siellä metsässä? Clydehan saattaisi tehdä ties mitä. Vaikka kaipa he molemmat tiesivät, ettei Clyde tekisi. Asuka oli sairas ja siten haavoittuvainen, eikä Clyde tekisi tytölle nyt mitään edes henki uhattuna. Niinpä Clyde istui takaisin sängylle ja kävi kyljelleen Asukan viereen, ujuttaen toisen kätensä tyynyn alle ja sujauttaen toisen tytön ympäri, vetäen Asukan sitten lähelle itseään, jotta pystyi lämmittämään tyttöä paremmin. häntä huoletti se, kuinka kuumalta Asuka tuntui, mutta tytön lämpö laskisi varmasti kunhan tuo nukahtaisi. Niinpä Clyde asettui mukavimpaan mahdolliseen asentoon, toinen käsi Asukan hiuksia silitellen, toinen tyynyn alla viileässä. Clyden hoikka vartalo tuntui laihtuneen entisestään näiden neljän, viiden kiduttavan päivän aikana, jona hänen oli ollut pakko käydä läpi koko tunteidensa kirjo. Hän oli viehättynyt Asukasta, totta, muttei se tainnut ihan rakkautta vielä olla. Clydella ei kuitenkaan ollut epäilystäkään, että asioiden jatkuessa kuten ne nyt olivat, hän rakastuisi Asukaan toden teolla ja riippuen tytön vastauksesta Clyde joko tekisi itsemurhan tai hänestä tulisi maailman onnellisin mies. Mutta nyt ei ollut oikea hetki tuollaisille ajatuksille. Clyde hymyili ja sulki silmänsä, kuunnellen Asukan hengitystä ja vetäen keuhkoihinsa tytön tuoksua, johon sekoittui hiukan multainen tuoksu tuon hiuksista.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 20:17:42 GMT 2
Clyden astuessa siinä kyljelleen Asukan viereen, ei voinut tyttö olla liikahtamatta itse kyljelleen, minkä jälkeen se siro vartalo painautuikin tuota pojan vartaloa vasten, Asukan jäädessä siihen toisen syliin tuhisemaan, samalla kun se yritti hengittää sen minkä keuhkoillaan kykeni. Clyden läheisyys rauhoitti, se, että hän kykeni tuntemaan itseäänsä vasten lämmön sai hetkessä paremman olon, vaikka yhä tyttö olikin heikkona sekä sekava. Asuka jopa kohotti vapaan kätensä ja tarttui sillä Clyden paidasta kiinni, puristaen tuota mustaa paitaa sormiensa väliin, päästämättä näin itseään pidempää poikaa lähtemästä mihinkään. Tai toki Clyde pääsisi lähtemään, mutta kyllä varmasti Asukakin sen huomaisi. Maattuaan hetken aikaa hiljaa, hengittäen siinä välillä kiivaammin, välillä raskaammin, silmät suljettuna, päätyi Asuka vihdoin ja viimein avaamaan suunsa, mutta ei suinkaan silmiäänsä, ne nimittäin pysyivät yhä suljettuina. "Clyde.." ääni lausahti, hiljaisena ja arkana. "...I really like you..." uusi, hiljaisempi lausahdus, samalla kun tyttö painoi päätäänsä enemmän vasten Clydeä, siihen johonkin kaulan juurelle. Tiedä sitten muistaisiko Asuka esimerkiksi huomenna mitä oli puhunut, mutta ainakin tyttö nyt puhui. "..he eivät..tahdo...että olen kanssasi. He haluavat..parempaa. " Tyttö sopersi, samalla kun se raotti pienesti silmiäänsä, nähden kuitenkin vain Clyden mustan paidan. "En halua...että.. kadut.. " Että Clyde katuisi mitä? Ei Asukakaan tiennyt itsekään mitä tyttö sopersi, mutta piankos ne silmät suljettiin uudemman kerran, Asukan hengähtäessä syvään. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun yksikään peittävä hymy ei tullut vaaleahiuksisen tytön huulille, ei, vaan huulet pysyivät viivana, väristen välillä kylmyydestä. Nyt, jos koskaan tuntui Asuka olevan kaikista haavoittuvainen. Hän oli heikossa kunnossa sekä puhui sekavia, mutta.. jokin hänessä halusi kertoa Clydelle mitä oikein tapahtui.,
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 20:39:13 GMT 2
Clyde silitteli tytön hiuksia, kuunnellen toisen höpinöitä epävarma hymy huulillaan. Hän ei ollut varma mistä Asuka puhui mutta hän kosketti hellästi tytön poskea kädellään. "Asuka, mikäli tarkoitat, että katuisin sinun kanssasi olemista, niin voin vakuuttaa ettei sellaisesta ole vaaraa", Clyde sanoi hiljaa. Hän tiesi aivan hyvin, että jos heistä jompikumpi katuisi, se olisi Asuka, sillä Asukahan saisi koko Clyden ihailijakerhosta itselleen vihamiehiä. Häikälemättömiä sellaisia, kuten Clyde nyt saattoi huomata, tytön täristessä hänen syleilyssään. Clyden hiukset valuivat tyynyltä sängylle ja sen laidalta alas. Leveä parivuode upotti hiukan, sulkien heidät syleilyynsä. Clyde ei suinkaan aikonut luikerrella Asukan kanssa peiton alle, mutta hän tunsi olevansa nukahtamaisillaan. Ehkä se johtui siitä raukeasta lämmöstä, joka levisi hänen jäseniinsä kuten öljy hiljalleen täyttää kaiken käytettävissä olevan tilan kun sen antaa olla. "Minä haluan sinulle pelkkää hyvää, Asuka..." Clyde kuiskasi, silitellen tytön hiuksia yhä, katse tarkastellen The Puppet Housen julistetta, joka hänellä oli signeerattuna ja kehystettynä seinällään. Hänen oli aika palata maailmankartalle, Clyde päätti. Hän ei varmasti ollut koulun ainoa hyvännäköinen poika, ja hän saisi käännytettyä ihailijansa juoksemaan jonkun muun kannoilla. Tarvittaisiin vain jokin ovela vastahyökkäys. Kuten seksikäs laulaja uuteen bändiin. Kukaan ei huomaisi häntä enää sen jälkeen. Clyde hymähti, niinpä niin. Ei varmasti huomaisi, ei. Ehkäpä jos nuo kyllästyisivät häneen, jos hänestä tulisi tavallinen osa heidän päiväänsä, he hakeutuisivat jonkun muun perään. Niin sen täytyisi mennä, Clyde päätti. Sitten hän saisi olla rauhassa Asukan kanssa, mikäli tyttö vain haluaisi.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 20:53:03 GMT 2
Kului jälleen kerran hetki, ennen kuin Asuka liikahti mitenkään. Ja silloin, kun Asuka liikahti jotenkin, olivat liikkeet vaivalloisia, voimia vieviä ja hitaita, mutta tyttö kuitenkin tahtoi liikahtaa. Niinkui nytkin, ne mantelisilmät avautuivat, pään kääntyessä siinä tyynyllä niin että hän kykeni edes jotenkin näkemään Clyden ja tämän kasvot, jotka tuijottivat johonkin muualle. Päivä päivemmältä nuo kasvot näyttivät komeammalta kuin päivä sitten, päivä päivältä Asuka tunsi miten hänen mahassaan kutisi jokin outo tunne, kun hän pelkästään katseli tuohon poikaan. Mutta miksi? Oliko tämä tosiaankin sitä, että hän oli kiintymässä, ihastumassa? Voisiko hän kuitenkaan...? Oliko Clyde aivan varma ettei katuisi? Toisaalta, kuka voisi olla? Riskejä oli otettava, sen tajusi vihdoinkin Asukakin, vaikka ei tämä niinkään suurelta riskiltä tuntunutkaan. Piankos se käsi, joka oli pitkän aikaa puristanut nyrkkiin mansikkakorviksia hellitti ja tiputti ne korvakorut sängylle, samalla kun Asuka kohotti pienesti kättäänsä ja kosketti etu- sekä keskisormellaan huuliensa päältä, kunnes vei ne Clyden omille, painaen ne hellästi siihen. Oliko tuo Asukan tapa antaa suukko? Ainakin tässä tilanteessa, nimittäin olihan tyttö kuumeessa eikä suinkaan tahtonut tartuttaa sitä. Asuka antoi etusormensa sivellä Clyden alahuulta, kunnes se siirtyi takaisin sinne sängyn päälle, Asukan hymyillessä pienesti, sulkiessaan taas silmänsä. Hän piti Clydestä, oikeasti, mutta menneisyys oli jotakin sellaista, mikä aina seuraisi häntä, vaikka kuinka kovasti hän tahtoisi sitä juosta karkuun.
|
|