|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 0:24:49 GMT 2
Clyde tuijotti seinällä olevaa julistetta, ketjua, joka yhdisti häntä ja Jamesia. Hän mietti, oliko se katkaistavissa. Sen täytyi olla, hän ei voinut olla aina sidoksissa Jamesiin, huumeriippuvaiseen, kuumaveriseen Jamesiin, joka ei kai koskaan oikeasti välittänyt hänestä, kunhan käytti hyväkseen. Hän oli siitä huolimatta rakastanut Jamesia. Hän suri tuota poikaa edelleen. Mutta hän oli liikkunut paikoiltaan. clydesta tuntui kuin olisi juossut paikallaan suonsilmässä pitkän aikaa, mutta nyt Asuka oli ojentanut hänelle oksan ja onkinut hänet kuiville. Suonsilmiä tulisi varmasti lisää, paikkoja ja tilanteita, jolloin hän saattaisi vajota taaksepäin, mutta ainakin hänellä oli nyt mahdollisuus selvitä hengissä. Edes hetken pidempään. Clyde tunsi Asukan sormien laskeutuvan huulilleen ja nuorukainen hymyili. Asuka olisi varmasti aina Asuka. Clyde suukotti tytön sormia hellästi, vetäen tuon sitten hellästi kiinni itseensä, antaen Asukan nukkua, mikäli tuo siihen todella kykenisi. Toivottavasti, tytöllä mahtoi olla raskas päivä edessään. Asukan nukahdettua hän voisi koettaa laittaa jotain lämmintä sosekeittoa tytölle, jottei tuon tarvitsisi kuin niellä. Ehkäpä... Clyde silitteli hellästi Asukaa, tytön hiuksia ja käsivartta, rentouttaen niin tuon lihaksia, odotellen Asukan nukahtamista.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 12:24:56 GMT 2
Olisi hyvinkin mahdollista, ettei Asuka muistaisi kaikkea tätä aamulla. Kuume oli korkea, mikä saikin tuon vaaleahiuksisen tytön puhumaan omiaan, tajuamatta lainkaan olla sanomatta kaikkea. Mutta eikös se ollut toisaalta hyvä? Tyttö oli vihdoinkin kyennyt sanovan pitävänsä Clydestä ja tottahan se oli. Clyde, komea, lämmin, kiltti.. Miten kukaan ei voisi tahtoa olla sellaisen pojan lähellä? Asuka hymyili pienesti tuntiessaan miten hänen sormenpäitä suudelliin, minkä jälkeen hän oli jälleen kerran Clyden lähellä. Hän olisi varmasti tuntenut toisen tuoksunkin, mutta kova kuume oli niin kadottanut hetkellisesti makuaistin kuin hajuaistin, mutta lohdutukseen Asuka kuitenkin sai tuntea pojan lämmön. Hiljalleen se kylmäolo alkoikin haihtua Asukasta, mikä toki oli hyvä, se merkitsi ettei kuume enää nousisi, mutta Asukalle tilanne kuitenkin paheni. Vasta nyt hänkin alkoi tuntemaan miten hänen vartalonsa oli kuuma, poltti, mikä kasvatti sen kylmän hien tytön otsalle. Clyde varmasti kykeni tuntemaan sen polttavan hengityksen vasten itseäänsä, mutta myöskin sen, ettei tyttö enää värissyt kylmästä. Tulikuuma tytön iho kuitenkin oli..ja varmasti pysyisi vielä monia tunteja ennen kuin kuume alkaisi kunnolla laskemaan. Asukalla oli tapana sairastaa kunnolla, jos tyttö joskus sairastui. Johtuen kuitenkin siitä rasituksesta vartalolle, minkä kuume antoi, alkoi hiljalleen Asukan hengitys muuttua tasaisemmaksi, vartalon rentoutuessa, kunnes tyttö olikin nukahtanut siihen Clyden vierelle. Kyllä Asuka tuossa tilassa kykeni nukkumaan, vaikka uni ei varmasti olisi parasta laatua. Tai mistä sitä tiesi, olihan siinä vierellä joku pitämässä huolta, joku joka siveli hänen käsivarttaan ja rauhoitti.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 15:22:27 GMT 2
Clyde pelkäsi tosissaan Asukan puolesta, tyttö hikoili, hänen ihonsa tuntui palavan, samoin hänen hengityksensä. Clyde ei ollut varma mitä hänen nyt pitäisi tehdä. Hakea jotain kylmää? Koettaa viilentää tytön oloa, jotenkin? Hänen äitinsä oli sanonut hänelle hänen ollessaan vielä pieni poika, että kuume piti hikoilla pois. Ehkäpä peitteiden siis pitäisi antaa olla..? Clyde päätti niiden antaa olla, hän aikoi pysyä Asukan vierellä, olihan Asuka sitä toivonut. Hän antoi pitkien sormien liukua tytön selkään, silitellen tuon hoikkaa niskaa ja yläselkää. Hän liikautti päätään ja suuntasi ruskeiden silmiensä katseen ikkunasta ulos, pimeään ja sateeseen, antiikkisilta vaikuttavien pitsiverhojen ja vaaleiden, paksujen silkkisifonkiverhojen välitse. Hän hymyili pienesti, vaikkei hänellä oikeastaan ollut hymyiltävää. Huomenna hänellä olisi enemmän kuin tarpeeksi selittämistä, miksi Asuka oli hänen sängyssään, hänen pyjamassaan, hänen käsivarsiensa suojassa. Mutta Clyde antoi moisten huolien pyyhkiytyä mielestään, jatkaen Asukan selän silittelyä. Clyde antoi silmiensä vaipua kiinni. Kuten tavaksi oli tullut viimeisten päivien aikana, Asukan kuva piirtyi hänen suljettuihin luomiinsa, saaden hänet hymyilemään pienesti, ennen kuin lopulta Clydekin nukahti, oltuaan nukkumatta edellisen yön. Clyde unelmoi niistä hyvistä päivistä, kaukana, kaukana menneessä, jolloin hän oli ollut viimeksi todella näin onnellinen.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 15:56:23 GMT 2
Asuka nukkui sikeästi koko yön, liikahtamatta niinkään paikoiltaan mihinkään. Kyllähän toki tyttö välillä paransi asentoaansa, ynähti, kunnes jälleen rintakehä kohoili rauhalliseen tahtiin ylös ja alas. Aamu kuitenkin tuli yön jälkeen, mikä tarkoitti sitä että oppilaat heräsivät ja lähtivät tunnille. Tokihan tuossa koulussa yhä huhuttiin mihin oli yksi oppilaista kadonnut - olihan Asukan ystävät hätääntyneet missä se jatkuvasti hölöttävä tyttö oli, kun ei ollut huoneessaan eikä tunneilla, mutta juoru siitä, että tyttö olisi löydetty ja nyt varmaankin sairaalassa helpotti heidän oloaansa, vaikka toisaalta, sairaala ei nyt niinkään iloinen asia ollutkaan. Aamun sarastaessa alkoi jälleen kerran Asukassakin jonkinsortin eloa herätä. Ensiksi tyttö liikahti pienesti, ynähtikin, kunnes vajosi taas uneensa viideksi minuutiksi, jonka jälkeen silmäluomet värähtivätkin. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun yllättäen tyttö sitten aivastikin hiljaa ja aivasti jopa toisenkin kerran heti perään, vartalon mennessä aavistuksen verran kippuralle. Aivastuskohtauksensa jälkeen Asuka vihdoin ja viimein uskalsi raottaa silmiäänsä, nähden jotakin tummaa edessään. Tummaa? Ei hän muistanut että hänen huoneessaan olisi... Samassako ne mantelisilmät sitten avautuivatkin kokonaan auki, huomatessaan Clyden nukkuvan siinä edessä. Clyde?! hetkinen..hetkinen! Asuka vei vasemman kätensä suunsa eteen ja aivasti jälleen kerran. Tytön niin nenänpää kuin pokset helottivat haalean punaisena flunssasta johtuen. Asuka käänsi katseensa nukkuvasta Clydestä ympärilleensä. Missä hän oli? ..hän ainakin makasi... Hetkinen! Oliko hän Clyden makuuhuoneessa?! Asuka nousi yllättävän nopeasti ylös, tajuamatta lainkaan mitä hän tekisi. Hän oli.. hän oli! Mitä hän täällä teki? Ei hän muistanut tulevansa tänne.. Uusi aivastus.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 17:49:11 GMT 2
Clyde raotti silmiään, Asukan aivastusten herättämänä. Clyde räpäytti ruskeita silmiään kerran, kaksi ja katsoi sitten Asukaan. "Ai sinä heräsit", Clyde totesi, haukotellen. Poika nousi istumaan sängyn laidalle ja vapautti hiuksensa hiuslenksulta, hieroen verta päänahkaansa. Sitten hän kietaisi hiuslenksun uudestaan hiuksiinsa ja nousi sängyltään, venytellen nautinnollisesti naukaisten. Sitten tuo rapsutti hiukan masuaan ja tassutteli keittiöön keittämään teetä. Ehkä olisi parempi, ettei hän ollut samassa huoneessa kun Asuka tajuaisi, ettei ollut enää samoissa vaatteissa kuin edellisenä päivänä, ei edes omissa vaatteissaan. Clyde vilkaisi keittiön ikkunasta ulos, sinisten, hopealangalla kirjailtujen satiiniverhojen lomitse. Aurinko oli vielä matalalla, mutta nousi hyvää vauhtia, saaden sadeveden kimaltelemaan lätäköissä, ruohikossa ja puiden lehvystöissä. Saatuaan teeveden keittimeen ja naksautettuaan keittimen päälle, Clyde tarttui valkeaan kastelukannuun, jonka kylkeen oli maalattu kaksi mustaa kissaa istumassa aidalla ja halailemassa, sydänten kohoillessa niiden pään yläpuolella. Clyde kaatoi vettä ikkunalaudalla itsetehdyssä ruukussa kasvavan viherkasvin juurille ja toisessa itsetehdyssä ruukussa kasvaville yrteille ja laski kastelukannun sitten tiskipöydälle, kurkaten jääkaappiin. Ehkäpä Asuka haluaisi nyt sitä mansikkakiisseliä? Clyde hieraisi nenäänsä mietteliäänä ja tassutteli sitten astiakaapille, napaten kaksi mukia, jotka olivat mustia ja joiden kahvoina toimivat mustat, venyttelevät kissat, silminään aidot smaragdit. Hän oli saanut ne isoäidiltään lahjaksi joskus kauan aikaa sitten ja rakasti noita mukeja hyvin paljon. Haluaisikohan Asuka leipää? Clyde rypisti kulmiaan mietteliäänä, vilkaisten jälleen ulos ikkunasta. Päivästä tulisi kaunis, totta vie.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 18:42:59 GMT 2
Mantelisilmät räpsähtivät Asukan kuullessa Clyden lauseen, mutta ei tyttö kuitenkaan osannut sanoa mitään takaisin. Mitä hän voisikaan edes sanoa? Hyvää huomenta? ...miksi olen täällä? Mitä on tapahtunut? Vasen käsi kohotettiin otsalle, Asukan tuntiessa pientä lämpöä otsallaan. Hänellä taisi olla kuumetta yhä... hetkinen? Mikä päivä oli? Tai aika? Tai tai... Pian Asuka käänsikin katseensa siihen selkään mikä loitoni ja pian katosi toiseen huoneeseen. Clyde lähti huoneesta pois? He-hetkinen! Hänellä oli vielä kysyttävää ja... Aivastus karkasti jälleen kerran Asukan suusta. Hänellä tosiaan oli flunssa, joka taisikin kiertää oppilaissa, vaikka olikin kesä. Mutta tämähän tarkoitti sitä että...hän ei ollut eilen koulussa! Ja ei varmasti tänäänkään pääsisi, mutta kuka ilmottaisi ettei hän ollut paikalla? Tai kuka ottaisi hänelle muistiinpanot tai.. ei hän voinut jäädä jälkeen! Sekavien ajatuksiensa kanssa Asuka veti siinä istuvillaan ollen polvensa koukkuun, painaen päänsä siihen polviinsa, samalla kun tyttö kiersi kätensä jalkansa ympärille. Olihan Asukan sylissä myös peittoa - eihän tyttö sitä vielä ollut heittänyt viereen. Clydekin oli mennyt jo toiseen huoneeseen, mutta jostakin omituisesta syystä Asuka ei uskaltanut seurata. Mitä oli tapahtunut viimeisen vuorokauden sisällä? Hän muisti että oli ollut metässä ja sitten ...fanilauma tuli. Värähdys, jolloin Asuka tajusikin jotakin. Korvikset! Samassako tyttö alkoikin vilkuilemaan ympärilleensä sängyssä. Näkyikö niitä missään? Vilkuiltuaan hetken aikaa ja aivasteltuaan muutaman kerran, äkkäsi Asuka lakanoiden seasta jotakin kimmeltävää ja punaista. Se sai huokauksen karkaamaan Asukan huulilta, samalla kun tyttö otti korvikset käsiinsä. Ne olivat aavistuksen verran mudassa vielä, mutta ei se haitannut. Hän siis löysi ne.. mutta.. miten Clyde löysi hänet? Ei Asuka lainkaan muistanut puhuneensa clyden kanssa.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 19:10:09 GMT 2
Clyde palasi hetken kuluttua aamiaistarjottimen kanssa ja laski sen Asukan viereen sängylle, istahtaen itse sitten jalkopäähän. Clyden hiukset olivat hiukan sekaisin ja hän näytti muutenkin vastaheränneeltä - niinkuin olikin - mutta hymyili silti Asukalle. "Miten sinä voit? Sinulla taitaa olla vieläkin hiukan kuumetta", Clyde totesi, nousten ja napaten kuumemittarin yöpöydältä, ojentaen sen tytölle. Clyde tarkasteli Asukaa pää kallellaan kun tyttö mittasi kuumeen suustaan ja tarkisti sitten mittarin ennen kuin ravisti sen jälleen normaalilämpöön ja laski yöpöydälle. Tytöllä oli vielä hiukan kuumetta, mutta se oli laskenut eilisestä, fakta, joka sai clyden hymyilemään helpottuneesti. "Tein sinulle aamupalaa, jos pystyt syömään", Clyde sanoi sitten, viitaten tarjottimeen, jolla oli kaksi särkytablettia, vesilasi, höyryävä teekuppi, lautasella kaksi paahtoleipää joille Clyde oli asetellut salaatinsiivun, kalkkunaviipaleen, juustosiivuja ja tomaattia, sekä viipale mansikkakääretorttua, josta Clyde oli ajatellut tytön ilahtuvan. "Tiedän ettei makeaa saisi syödä heti aamusta, mutta sinä olet sentään kipeä, joten ajattelin sääliä sinua hiukan", Clyde sanoi hiljaa. Hän muisti kyllä kaiken mitä hänen ja Asukan välillä oli tapahtunut ja hän tiesi että Asukakin muistaisi, ja siksi hän vajosi nyt vaivaantuneeseen hiljaisuuteen, kevyt punastus poskillaan. Vihasikohan Asuka häntä? Tyttö oli sanonut jotain eilen illalla... Että piti hänestä oikeasti? Niin se kai oli. Mutta tyttö oli ollut kuumehoureissaan ja oli ehkä erehtynyt luulemaan häntä joksikin toiseksi.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 20:20:40 GMT 2
Asuka tuijotti kimaltelevia korviksia yhä se pieni hymy huulillaan. Hän oli helpottunut etteivät korvikset olleet kadonneet, nimittäin se, jos mikä olisi varmasti saanut tytön juoksemaan takaisin metsään etsimään niitä. Kyllähän hänen korviinsa sattui - ne olivat punaiset johtuen korviksien äkillisestä repimisestä, mutta ei Asukaa haitannut. Hän antaisi niiden parantua muutaman päivän ja laittaisi korvikset takaisin korviinsa, tosin normaalit korvakorut, nimittäin fanilauma saattaisi pelkästään suuttua enemmän ja tehdä tämän uudelleen jos tietäisivät että hän löysi ne. Myös poskeen sattui ja mahaan, sekä jalkoihin, mutta, ei se niin haitannut, tälläistä sattui, niinhän? Vaikka oli kyllä muistuttikin sitä oloa sen jälkeen kun.. Asuka kerkesi havahtumaan ajatuksistaan huomattuaan silmäkulmastaan jonkun liikkuvan, minkä jälkeen mustanruskeat silmät käännettiin vilkaisemaan Clydeä, mutta palasivat koruihin, jotka Asuka pian laski siihen vierelleensä peiton päälle. "Paremmin. " Tyttö lausahti, kääntämättä kuitenkaan katsettaan Clydeen. Ruuan tuoksu sai hetkessä Asukan mahan kurnimaan pienesti, mutta.. mutta.. tällä hetkellä ruoka ei ollut ensimmäinen ajatus mitä hän ajatteli, vaikka nälkä hänellä olikin. "Missä.. tai siis.. Miten pääsin tänne? " Tyttö pian lausahti, näpräten peiton reunaa niillä pienillä sormillaan. Niin, hän toki tahtoi tietää mitä oli oikein tapahtunut. " Kun.. En muista muuta kuin sen että olin metsässä... " Asuka mutisi, tietämättä nyt oikein miten päin olla.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 20:40:49 GMT 2
Clyde istahti takaisin sängyn jalkopäätyyn ja huokaisi. "Eräs tyttö tuli kertomaan, että sinut oli pahoinpidelty ja jätetty metsään... Minä pakotin hänet näyttämään missä sinä olit ja kun löysin sinut metsästä, sinä olit tajuton ja palavan kuuma, joten toin sinut tänne, kun en hädissäni keksinyt parempaakaan", Clyde sanoi, vilkaisten Asukaan kulmiensa alta, hymyillen pienesti. "Täytyy sanoa, että olen onnellinen että tunnet olosi paremmaksi. Pelkäsin tosissani puolestasi eilen illalla. En ole varma mitä olisin tehnyt jos sinä..." Clyde huomasi käsiensä vapisevan jälleen. Häntä hermostutti Asukan läheisyydessä, varsinkin kun tyttö oli siinä, haavoittuvaisena, kipeänä, hänen sängyssään, pieni puna poskillaan. Hän ei tiennyt mitä Asukan päässä liikkui nyt. No, ainakin Asuka oli elossa ja, mikä tärkeintä, tervehtymään päin. Tyttö eläisi ja näkisi vielä huomisenkin. "Minulla ei taida olla yskänlääkettä, eikä oikein nuhaankaan mitään..." Clyde mutisi, toivoen että Asukalle kelpaisivat hänen laitoksensa, vaikkeivät ne mitenkään hehkeitä olleetkaan. Hän toivoi myös, että olisi tajunnut viedä Asukan sairaalaan, jottei tytön olisi tarvinnut altistua hänen läsnäololleen. Clyde painoi ruskeiden silmiensä katseen lattiaan, hieraisten kasvojaan molemmin käsin, kynnet mustina aamuauringossa kiiltäen.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 20:56:09 GMT 2
Pahoinpidelty? Asuka kohotti vasemman kätensä ja kosketti vasenta poskeaansa, joka saikin tytön irvistämään pienesti. Se oli väriltään aavistuksen verran sinertävä, kellahtava ja punainen, sekä se aristi. Niin, se lauma oppilaita oli silloin tullut ja repinyt hänen korviksensa pois. Tokihan lauma oli huudellut törkeyksiäkin. Sika, huora, roska, ruma, kaikkea sitä mitä vain päähänsä keksivät. Tuo ajatus sai Asukan hetkeksi menemään haikeaksi, samalla kun se laski kätensä takains syliinsä, siihen peiton päälle. Joten... joten Clyde pelasti hänen henkensä? Hänen kai pitäisi.. Asuka kerkesi avaamaan suunsa, mutta kuitenkin aivasti päälle, jääden täten hetkeksi sanattomaksi. Tosin pian ne mustanruskeat silmät huomasivat ylipitkät hihat, jotka valuivat yrittääkseen peittää hänen kätensä. Tämä ei ollut hänen pyjamansa.. itseasiassa tämä tuntui kuin olisi kymmenen kokoa liian suuri, taisi Asukan toinen olkapääkin näkyä, sekä se valkea toppi sen alla, koska pyjamapaita oli liian suuri. Asuka tuijotti hihoja, yrittäen miettiä. Hän oli ollut tajuton kun Clyde oli tuonut hänet tänne? Mutta sehän tarkoittaisi ettei hän ollut voinut pukea tätä päälleensä... ja se taas. Yllättävän nopeasti Asuka heitti äkkiä peittonsa päänsä päälle, painaen päänsä polviinsa naaman vaihtaessa väriäänsä pienestä punaisesta mansikanpunaiseksi. Sehän tarkoitti että... ! " ...sinä...vaihdoit...vaatteeni...?" Asuka mumisi peiton alta, antamatta nyt lainkaan Clyden nähdä itseään. Tämä tarkoitti sitä että Clyde oli nähnyt hänet... ilman vaatteita! Toki hänellä näytti olevan yhä toppi sekä alusvaatteet päällä mutta... se oli iso asia Asukalle että joku näkisi hänet noin vähissä vaatteissa. Ja toinenhan olisi voinut tehdä hänelle mitä tahansa..! Tyttöä olisi mieli tehnyt pamauttaa päänsä vasten seinää, mutta hän ei kyennyt, tyttö nimittäin tahtoi olla piilossa peiton alla.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 21:51:49 GMT 2
Clyde vilkaisi Asukaan tytön vihdoin tajutessa, etteivät hänen vaatteensa olleetkaan hänen. Clyde katsoi hölmistyneenä kun tyttö äkkiä piiloutuikin peiton alle ja punastui, hieraisten vaivaantuneena niskaansa. "Tuota... Olen ihan kauhean pahoillani siitä... Ajattelin... Tuota..." Clyde takelteli, nousten sängyltä. "Minä voin hakea sinun omat vaatteesi jos haluat ne... En ehtinyt kyllä pestä niitä, mutta ovat ne ainakin kuivia... Luulisin..." Clyde mutisi, vilkaisten jälleen ikkunasta ulos. Luoja kuinka häntä nolotti nyt. Hän oli luullut tekevänsä hyvin ja oikein, riisuessaan tytöltä märät vaatteet, niin äitikin oli aina tehnyt hänelle kun hän oli pikkupoika ja tullut litimärkänä sisään. Ilmeisesti se ei ollut ollut oikein, Asukan reaktiosta päätellen. "Asuka... Anteeksi", Clyde sanoi vielä, suorien tiensä sitten kylpyhuoneeseen. Nähdessään missä kunnossa Asukan vaatteet olivat, hän katui ettei ollut laittanut niitä pesuun edellisenä iltana, sillä hän ei mitenkään voisi antaa Asukan lähteä luotaan tuon näköisissä vaatteissa. Ehkäpä hän voisi käydä ihan äkkiä ostamassa tytölle jotain? Clyde hieraisi nenäänsä, tuumien hetken. Sitten hän nyökkäsi ja päätti, että Asuka varmasti pärjäisi sen hetken. Clyde haki äkkiä keittiöstä lapun ja kirjoitti ylös Asukan vaatteiden koot. "Asuka... Minä käyn ihan äkkiä ulkona, odota sinä täällä, jooko?" Clyde huikkasi, vetäessään juoksukenkiä jalkaansa. Hänen moottoripyöränsä oli sedän luona ja siksi käyttökelvoton. Lisäksi nyt oli kiire, sillä Clyde syytti itseään siitä, että Asukan vaatteet olivat yhä likaiset, eikä tytöllä ollut mitään päälle pantavaa. Hänen täytyisi siis juosta. No, ehkei se olisi niin kamalaa, eihän? Hän voisi liftata kyydin takaisin tai tulla bussilla.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 6, 2006 22:46:32 GMT 2
Häpeä, se oli suurin tunne mikä Asuka tunsi tällä hetkellä. Hän häpesi sitä että oli sillä tavalla menttänyt tajuntansa metsään, mutta ennen kaikkea hän häpesi sitä, että Clyde, tuo pitkä tumma ja ennen kaikkea miespuolinen henkilö oli nähnyt hänet alusvaatteisillaan. Eihän Asukalla toki ollut mitään hävettävää, tyttö kun ei käyttänyt stringejä, vaan niitä tyypillisiä normaaleja pikkuhousuja joissa oli söötti rusetti edessä ja väriltään vaaleanpunaiset, sekä rintaliivit jotka sopivat kuvaan, vaikka tosin valkea toppi peittikin rintaliivit. Mutta silti, hän häpesi.. Olihan Asuka käyttänyt vuosi sitten uimapukuja uidessaan mutta.. tämä oli aivan eriasia. Tokihan Asuka kuuli ne Clyden anteeksipyynnöt, mutta ei tyttö kuitenkaan voinut tulla sieltä peiton alta pois, tai niinkään sanoa mitään. Mitä hän olisi sanonut, ei se mitään? Kyllä se oli jotakin! Mutta taas toisaalta kyllähän Asuka yritti ymmärtää että märät vaatteet oli saatava pois mutta taas toisaalta.. Clyde oli nähnyt hänet alusvaatteisillaan. Asuka pian tunsi patjan liikahtavan pienesti, mikä kieli Clyden nousemisesta ja kyllähän ne vaimeat askeleetkin kuuluivat ja pian katosivat. Minneköhän Clyde meni? ...ei hän tahtonut katsoa, hän häpesi. Kuitenkin jokin sai Asukan liikahtamaan, nimittäin se, että Clyde päätti yllättäen lähteä ulos ja hänen pitäisi odottaa täällä. Asuka veti pienesti päätäänsä peiton alta pois, kurkistaen ympärilleensä. Clyde ei ollut huoneessa, mutta oliko toinen tosiaankin lähdössä? Kuultuaan oven käyvän, Asuka hengähti syvään, pienestä helpotuksesta. Ei, ei se sitä tarkoittanut, että hän halusi Clydestä eroon vaan enemmänkin että.. hän halusi hetken rauhaa että voisi rauhoittua ja ehkä unohtaa sen että Clyde oli.. Asukan kasvot valahtivat uudemman kerran punaiseksi, samalla kun tyttö ravisteli päätäänsä. Päätäänsä Asuka ei kuitenkaan kauaa ravistellut, kun hän äkkäsi yöpöydällä sen tarjottimen. Clyde oli tehnyt aamupalan vain häntä varten? ...ja mansikkakäärretorttua? Asuka ei voinut olla hymyilemättä, samalla kun hän siirtyikin ylisuuri pyjama päälläänsä tarjottimen luokse ja alkoi popsimaan ruokaa suuhunsa, samalla kun söi yhden särkytabletin.
Clyden oltuaan kauemmin poissa kuin puolituntia, uskaltautui Asuka vihdoin ja viimein liikkua sängystä. Tyttö kohosi ensiksi jalkeilleensa, kunnes huomasikin housujen olevan aivan liian suuret hänelle. Nopeasti Asuka riisuikin sitten sen ylisuuren pyjama paitansa, kietaisi sen housujen vyöksi (kai ne nyt oli kuminauha pyjaman housut), tytön sitten kumartuessa tarjottimen puoleen, viedessä sen makuuhuoneesta keittiöön asti. Häntä ei enää pyöryttänyt, joten käveleminen tuntui helpolta, vaikka toki toiseen nilkkaan sattui. Laskettuaan tarjottimen pöydälle alkoi Asuka katsella ympärilleen. Clyden asunto oli yhä niin siisti ja hieno, että Asuka tunsi itsensä ulkopuoliseksi sinne. Olihan hänellä yhä vähän mutaa hiuksissaan ja käsivarressaan mutta.. Clyde oli kuin täydellinen mies, huomaavainen ja rikas.. Asuka ei vieläkään ymmärtänyt mitä poika näki hänessä. Paljaat varpaat veivät Asukan sinne olohuoneeseen, eikä tyttö voinut olla huomaamatta sitä cd:tä, joka yhä lojui samalla paikalla mihin hän vuorokausi sitten oli jättänyt. Asuka asteli hitaasti sen luokse, noukki kotelon käsiinsä ja tuijotti sitä hetken. Clyde olisi tahtonut hänen varmasti kuulevan sitä, joten ehkä... Mantelisilmät vilkaisivat ympärilleen, Asukan huomatessa sitten ne stereot (tai mitkä lie siellä onkaan) ja piankos tyttö olikin laittamassa cd.tä sisälle ja musiikin päälle. Saatuaan musiikin päälle - ja vielä hajoittamatta mitään - käveli Asuka sohvan luokse ja istahti siihen, jääden kuuntelemaan.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 6, 2006 23:44:12 GMT 2
Clyde, juostuaan koko matkan koululta kylään saakka, tutki hetken aikaa myymälöiden näyteikkunoita ennen kuin löysi sellaisen, josta oletti löytävänsä Asukan näköisiä vaatteita ja saapasteli muina miehinä sisään. Paikka osoittautui kyllä Asukamaiseksi kaupaksi, joskin myyjät tuntuivat kaikki olevan vanhoja tanttoja. Clyde erottui vaatemerestä kuin musta aukko valkeiudesta, sillä vaatteet edustivat kesämuotia ja olivat pääosin vaaleita. Asukahan piti vaaleista vaatteista, eikö pitänytkin..? Clyde astuessa liikkeeseen kaikki neljä myymäläassistenttia kääntyivät katsomaan häntä, silmät räpsyen. Sitten nuo naiset kerääntyivät hänen ympärilleen esittäen mitä kummallisimpia kysymyksiä ja toteamuksia; "oletpas sinä pitkä", "eivätkö nämä vaatteet olle hiukan liian pieniä sinulle?", "vaalea ei taida kuulua sinun valikoimaasi" ja "lila saattaisi kyllä pukea sinua, sinulla kun on noin kauniit ruskeat silmätkin", kunnes eräs heistä tajusi, "hän on varmaan tullut ostamaan vaatteita tyttöystävälleen". Tämä sai aikaan hilpeyttä naisten joukossa ja eräs heistä utelikin, "mikäs sinun tyttöystäväsi vaatekoko sitten on?". Clyde sai ojennettua lappusen, jolle oli kirjoittanut koot ylös ja mutistua epätoivoiseen sävyyn, ettei Asuka varsinaisesti ollut hänen tyttöystävänsä, mutta myyjät eivät ottaneet kuuleviin korviinsa. Seuraava, mitä Clyde huomasi, oli se fakta, että hänet oli johdatettu alusvaateosastolle, sillä "sieltä on hyvä aloittaa", ja hänen syliinsä ladottiin ties minkälaisia pitsiröyhelöitä, joita hän yritti palauttaa paikoilleen myyjien huomaamatta, mutta jotenkin ne löysivät aina tiensä takaisin hänen syliinsä. Seuraavaksi hänet kuljetettiin muiden vaatteiden luo. "Tästä hän varmasti pitää", "kukaan tyttö ei voi vastutaa tällaista", "olen varma että punainen on hänen värinsä", "keltainenpas", "vihreä minusta", kunnes eräs kääntyi hänen puoleensa ja kysyi mikä tytölle sopi parhaiten. "Eh... Tuota... Vaalea, kultainen... Punainen... Err..." Clyde sopersi ja samassa hänen syliinsä vyöryi vaatteita, joissa oli vähänkin jotain mainittua väriä.Clyde huomasi, että hukkuisi pian vaatemereen, jos ei saisi naisia lopetaamaan. "Minä luulen, että hän pärjää näillä tämä päivän", Clyde mutisi, ja samassa hänet kiidätettiin kassalle. "Saat näistä kyllä alennusta kun olet niin hurmaava poika", "niin, harvat miehet ostavat vaatteita tyttöystävilleen", "niinpä!", "ja tämä yksilö on niin komeakin", "niin ja miellyttävä", nuo puhuivat kaikki yhteen ääneen. Clyde hymyili epämääräisesti kun naiset pakkasivat yhteistuumin vaatteita kasseihin. Lopulta hänelle toivotettiin hyvää päivänjatkoa ja kiiteltiin kovasti. Sitten Clyde huomasi seisovansa paperikassiensa kanssa kadulla, ohikulkijoiden tuijottaessa hiukan oudosti häntä. Hän hymyili hiukan vaivaantuneesti, kokosi sitten itsensä ja lähti etsimään taksia. Löydettyään erään, joka suostui ottamaan hänet naistenvaatteiden liikkeen kasseineen kyytiin, Clyde pyysi kuskia ajamaan koululle, mielellään nopeasti. Kuski painoi tallan pohjaan ja ohjasi koululle, jättäen Clyden sitten koulun porteille. Poika maksoi taksikyydin, antaen kuskille runsaan tipin. "Anteeksi vaivasta", Clyde sitten mutisi, könyten ulos autosta, suorien sitten mahdollisimman nopeasti asunnolleen. Onneksi hän törmäsi vain muutamaan ihmiseen, sillä tunnit olivat parhaillaan käynnissä, eikä ulkona liikkunut juuri ketään. Clyde huokaisi helpotuksesta saatuaan oven kiinni takanaan ja laski kaikki kassit käsistään eteisen lattialle, vajoten lopen uupuneena istumaan ovea vasten. Jeesus, mikä reissu se olikaan ollut. "Asuka...?" Clyde huikkasi sitten, kömpien pystyyn. Hän riisui kenkänsä, hänen korviensa tavoittaessa tutu sävelet. Asuka kuunteli The Puppet Housea, Clyde pani merkille, jossain määrin imarreltuna.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 7, 2006 0:07:37 GMT 2
Asuka nosti jalkansa siihen sohvalle, koukkuun eteensä, samalla kun ne hoikat kädet kiedottiin jalkojen ympärille, tytön painaessa leukansa vasten polviaansa. Kuunnellessaan levyä, ajatukset alkoivat jälleen pyöriä tytön päässä. Millaistakohan oli bändin elämä? Asuivatko he hienoissa hotelleissa? Tapasivat muita julkkiksia ja pitivät hauskaa? Asuka pystyi vain kuvittelemaan miten täydellistä Clyden elämä oli ollut, varsinkin jos toisella oli ollut joku jota rakastaa. Clyde tuntui välittävän toden teolla siitä pojasta.. Clyde varmasti oli ollut niin onnellinen ja iloinen silloin. Mantelisilmät sulkeutuivat, Asukan hengähtäessä syvään, samalla kun hän niiskautti nenäänsä, tosin nuhan takia. Olisikohan hän koskaan tarpeeksi hyvä Clydelle..? Kykenisikö Clyde koskaan olemaan hänenkaltaisen ihmisen kanssa onnellinen, niinkuin oli ollut sen pojankin kanssa? Vertailisiko Clyde heitä tulevaisuudessa? Jopa ajatus pelotti, mutta onneksi avain kuitenkin kävi pian ovessa, Asukan kohottaessa päänsä ja katseensa sinne ulkooven suuntaan, samalla kun se siirsi jalkansa sohvalta takaisin karvamatolle. Nähtyään Clyden tulevan sisälle oveen ja istahtavan siihen oven eteen, ei Asuka voinut olla hymyilemättä. Tyttö nousi sohvalta ylös, samalla kun se asteli ylisuuret pyjamahousut jalassaan siihen lähemmäksi Clydeä, jääden sitten paikoilleen. Pyjaman paita oli yhä kiedottu vyötärölle, mutta tosiaankin, olihan Asukalla yhä toppinsa päällä. "Okaerinasai." Tyttö lausahti, samalla kun katse kuitenkin kääntyi niihin pusseihin, mitä Clyde kantoi. "..mitä nuo ovat? " Asuka lausahti hämmentyneenä, samalla kun hän niiskutti nenäänsä pienesti, mikä tosin saikin Asukan jälleen kerran aivastamaan.
(waa toivottavasti toi meni ny oikein T_T;; )
|
|
|
Post by Clyde on Aug 7, 2006 0:42:56 GMT 2
"Tadaima", Clyde huokaisi, riisuen takkiaan. Hän ripusti sen naulaan ja hymyili voipuneesti Asukalle. "Jouduin ikäneitojen väijytykseen ja he pakkasivat tämän kaiken mukaan. Minä en lainkaan tiedä mitä niissä on, mutta niiden pitäisi olla sinun kokoasi. Otin vapauden katsoa oikean koon vaatteistasi", Clyde sanoi hymyillen. Sitten hän vilkaisi ympärilleen. "Joko sinä söit?" Clyde kysyi huolehtivaisena. "Onko sinulla yhtään parempi olla?" Poika kysyi, kulmiaan hiukan kurtistaen. Clyde kokosi pussukat käsiinsä ja kantoi ne makuuhuoneeseensa, laskien ne sängyn viereen. Nopeasti hän petasi sängyn ja hymyili sitten Asukalle. "Voit sovittaa täällä. Minun täytyy vimeistellä yksi kouluaine, joten sovittele ihan rauhassa. Ja tosiaan..." Clyde punastui hiukan. "Minä en ole vastuussa mistään, mitä noista kasseista löytyy", Clyde sanoi, astuen ulos huoneesta. Hän antoi The Puppet Housen soida, kävellen kirjahyllyn luokse. Hän etsi hyllystä historian kirjansa ja laski ne sohvapöydälle, napaten sitten lukulasikotelon pianon päältä. Hän naksautti kotelon auki ja asetti sirot lasit nenälleen. Clyde laski kotelon pöydälle ja kirjojen viereen ja syventyi lukemaan historiaa, kirjoitellen ruutupaperille täytekynällään aina toisinaan jotain.
|
|