|
Post by rafig on Mar 28, 2007 15:47:14 GMT 2
Rafiq nyökkäsi toisen sanoille hiljaa, istuuten maahan. Hän saisi vielä jonkin kuumeen, mutta se ei haitannut. Toinen piti saada rauhoittumaan ja hänen jalkaansa sattui aivan liian paljon. Rafiq ei yrittänytkään enää mitään, hän vain katsoi toista rauhallisena, tekemättä mitään. Hän ei enää liikutellut päätään vainoharhaisesti puolelta toiselle, hän ei edes vaikuttanut olevansa kovinkaan paljoa peloissaan. Oikeastaan Rafiq näytti odottavan, mitä toinen vielä keksisi. "Ketkä haluavat sinut tappaa?" Hän katsoi toista huolissaan, koittaen löytää tämän mielenvikaisesta mielestä jotain ratkaisua, ehkä jopa jotain tarkoitusta tälle yllättävälle käytökselle. Hän jatkoi yhä tupakan polttuaan, katsellen kuitenkin toista rauhallisesti, tekemättä mitään äkkinäistä. Rafiq odotti toista, koska ei voinut mitään muutakaan, ei sen takia, että olisi halunnut. Hän tunsi pian nikotiin rauhoittavan hänen hermojaan ja hän pärjäsikin jo paremmin. Kipukaan ei tuntunut enää kovin pahalta.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 28, 2007 16:06:52 GMT 2
Tommy tuijotti Rafiqia levottomasti, mutta pysyi paikoillaan lukuunottamatta pientä rauhatonta liikuskelua. Nuorukainen puri huultaan ja tuijotti arabia tämän kädessä istumaan maahan. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Toinen näytti niin rauhalliselta eikä lainkaan uhkaavalta, että Tommy ei ollut enää aivan varma, oliko toinen tappamassa häntä vai ei.
"Ne.. kaikki haluavat", Tommy sanoi ja sävähti hieman sanojaan. Hän silmäili edelleen toista epäluuloisesti eikä oikein tiennyt, pitäisikö hänen istuutua tuon seuraan vai pysyä seisaallaan. Nuorukainen päätti kuitenkin istahtaa, joskin riittävän välimatkan päähän toisesta. Hän ei kuitenkaan edelleenkään uskalanut irrottaa katsettaan toisesta vaan pälyili tuohon jatkuvasti hermostuneena ja kuin odottaen, että kurdi hyökkäisi hetkenä minä hyvänsä hänen kimppuunsa.
"Koska ne ei pidä musta", hän mumisi pikemminkin itselleen kuin Rafiqille. Nuorukainen oli ollut vainoharhainen muita ihmisiä kohtaan siitä saakka, kun sortui käyttämään huumeita. Narkkarivuosinaan hän ei ollut luottanut oikeastaan edes toisiin narkkareihin, joiden kanssa kuitenkin parhaiten tuli toimeen. Hänestä tuntui usein, että ihmiset aikoivat tappaa hänet, mutta koskaan selvinpäin hän ei ollut tuntenut niin ainakaan näin vahvasti. Aineissa Tommyn vainoharhat olivat toisaalta olleet sitäkin suurempia eikä tämänhetkinen tunne siitä, että Rafiq haluaisi tappaa hänet ollut mitään siihen verrattuna. Mutta nyt Tommy oli selvä ja ollut vuoden ilman aineita, joten myös vuoden ilman tajuttomia vainoharhoja, vaikka epäluuloinen toisia kohtaan olikin.
|
|
|
Post by rafig on Mar 28, 2007 16:18:11 GMT 2
Rafiq alkoi pälyillä heidän ympärilleen ja katsoi Tommya rauhallisesti hymyillen. Hän jatkoi yhä tupakanpolttoaan, pärskien vieläkin sumun takia, joka oli kuitenkin jo katomaan päin. Hätä ei enää pelottanut metsässä oleminen. Hänen puukkonsa oli kuitenkin toisella, ja se sai hänet hieman hermostumaan. "Kuulehan Thomas, kukaan ei halua tappaa sinua, ainakaan tosissaan. Ja jos joku haluaisikin, luulisi että tämä olisi jo hyökännyt. " Hän jatkoi tupakkansa polttoa, odottaen tämän rauhoittamista, jotta he pääsisivät pois. Hän ei voinut tehdä mitään toisen hyväksi. Hän jäi istumaan paikoilleen, tuntien kuinka hänen takamuksensa kastui jonkin mättään takia. Hän ei kuitenkaan aikonut nousta ylös, vaan odotti toisen rauhoittumista.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 28, 2007 16:33:07 GMT 2
Rafiqin rauhallisuus sai Tommynkin rauhoittumaan. Hän veti polven kiinni rintaansa ja keinutteli itseään edes takaisin eikä enää jatkuvasti tuijottanut arabinuorukaista, vaikka välillä tätä vilkaisikin.
"Oletko varma?", hän kysyi toiselta tämän vakuutellessa, ettei kukaan halunnut tappaa häntä. "Ne kattoo mua pahasti..", hän lisäsi hyvin hiljaisella äänellä, sillä ei ollut varma halusiko uskoutua toiselle. Tommy oli pitkään hiljaa ja rauhoitteli itseään mumisemalla hiljaa. Aina välillä hän vilkaisi, ettei Rafiq tehnyt mitään epämääräistä ja jatkoi sitten itsensä keinuttelua.
Jossain vaiheessa Tommy havahtui ja kaivoi tupakka-askinsa taskustaan ja sytytti itselleen yhden syöpäkääryleen, josta veti ahnaita savuja. Nikotiini sai hänet nopeasti rauhoittumaan ja pian nuorukainen nousi ylös, jottei kastuisi läpimäräksi. Hän katsoi vielä hetken toisen rauhallista olemusta arvioivasti, kunnes heitti tälle tämän kännykän takaisin. "Soita nopeasti. Täällä on kylmä", hän sanoi ja vilkaisi hieman ympärilleen. Tommy alkoi olla jo miltei normaali, vaikka edelleenkin piti toista silmällä tavallista tarkemmin. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos tuo nyt kuitenkin päättäisi vaikka hyökätä. Vaikka ei huivipää enää oikeastaan uskonut tuon tekevän niin. Häntä hieman hävetti oma vainoharhaisuutensa, mutta enemmän se hämmensi häntä. Nuorukainen päätti, ettei kertoisi asiasta lääkärilleen tai oikeastaan kenellekään muullekaan.
"Kuule.. Voisitsä pitää suus kiinni mun vainoharhaísuudesta? Mä en haluu takasin laitokseen", hän kysyi toiselta varovasti samalla kun ojensi puukkoa takaisin oikealle omistajalle. Hän ei todellakaan halunnut, että puoli koulua pitäisi häntä hulluna eikä missään tapauksessa suostuisi enää mihinkään laitokseen, jossa elämää rajoitettiin jatkuvasti.
|
|
|
Post by rafig on Mar 28, 2007 17:01:44 GMT 2
Rafiq katseli, kuinka toinen rauhoittui ja alkoi keinuttelemaan itseään. Hän oli nähnyt kerran aikaisemmen, kun ihminen alkoi heilumaan tuolla tavalla. Sekin oli tädin talon räjäyttämisen jälkeen, kun heidän serkkunsa olivat tulleet heille muutamaksi päiväksi. He olivat vain istuneet sängyllä ja tuijottaneet eteenpäin. Hän katseli toista polttaen tupakkaansa, tiedostaen että häne takamuksena oli aivan märkä. Hän vihasi tätä metsää nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hiljaa mielessään hän alkoi suunnittelemaan metsän räjäyttämistä. Rafiq heräsi ajatuksistaan toisen alkaessa puhumaan ja rauhallisesti hymyillen hän nyökkäsi toisellle. Hän ei tiennyt, kenestä toinen puhui, mutta hänen ei onnekseen sitä tarvinnut kyselläkään. Hän vain vastaisi tälle ja nyökkäilisi, kyllä he siitä pärjäisivät. Siinä ei olisi mitään ongelmaa. "Kyllä, olen aivan varma. Kukaan ei halua tappaa sinua." Rafiq katseli toista, kun tämä sytytti tupakan. Viimeinkin hän uskalsi hengittää normaalist ja käänsi katseensa toieen hymyillen. Hän tiesi, että hän oli voitolla. Hän alkoi nousta ylös, hyvin varovaisesti, koittaen olla satuttamatta jalkaansa vielä pahemmin. Hän katseli toista rauhallisesti, kunnes tämä käänsi katseensa häneen. Rafiq käänsi hieman päätään kallelleen, ottaen kuitenkin kännykkänsä kiinni. Rafiq nyökkäsi toiselle kiitollisena, alkaen näppäilemään nopeasti,löytäen pian koulun numeron. Hän soitti koululle, jossa rehtori neuvoi heitä pysymään paikallaan, jotta etsijäryhmä voisi löytää heidät. Häntä vain pelotti, että muut nauraisivat heile, kun he olivat tällä tavalla eksyneet metsään. Hän nojautui puuhun, kääntäen katseensa toiseen, kun tämä alkoi puhumaan. Vasahakoisesti hän nyökkäsi toiselle, että ei kertoisi kenellekäään, vaikka se sai hänet huolestumaan. Narkkarin hän vielä hyväksyisi, mutta vainoharhaisuus voisi tehdä heidän kummankin elämästään hyvin, hyvin hankalaa, tavalla tai toisella.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 28, 2007 17:15:05 GMT 2
Tommy tarkkali Rafiqia, kun tämä soitti rehtorille ja jäi nojailemaan puuhun odotellen etsijäryhmän löytävän heidät. Hän hymyili kiitollisena toisen nyökätessä lupaukseksi, ettei levittäisi sanaa hänen vainoharhaisuudestaan. Tommy ei tiennyt, tulisiko siitä olemaan vielä tulevaisuudessa vaivaa, mutta se ei ollut mahdotonta. Toisaalta huivipää ei halunnut murehtia liikaa tulevaisuutta vaan päätti keskittyä nykyhetkeen.
Tommy sytytti itselleen uuden tupakan vanhan palaessa jo loppuun. Pelastusryhmä rynnisi varmasti pian paikalle ja nuorukaista hermostutti hieman, mitä he sanoisivat heille. Ja naurettaisiinko heille sen takia, että olivat eksyneet metsään? Nuorukainen tiesi kuitenkin, etteivät he olisi millään voineet löytää omin avuin pois sieltä toisen jalan ollessa niin huono. Eikä hänen oma vainoharhaisuuskohtauksensa varsinaisesti auttanut asiaa.
"Miten sun jalka voi?" hän kysyi Rafiqilta puheenaihetta vaihtaakseen. Arabinuorukainen oli koko ajan varonut siirtämästä painoaan jalalleen, joten se taisi olla kipeä.
|
|
|
Post by rafig on Mar 28, 2007 17:33:42 GMT 2
Rafiq seisoi paikallaan, painautuen puuhun kiinni. Hän katseli hiljaa toista, tietämättä mitä tehdä. Hän halusi pian pois metästä, mutta ei voisi sile mitään, jos heille naurettaisiin. Hän ei uskonut, että kukaan voisi tosissaan nauraa oppilaille, jotka eksyivät sumuiseen metsään. Edelleen hän oli sitä mieltä, että metsät olivat verrattavissa helvettiin ja kyllähän metsitä löytyisi muutama sarvipää. Hän katsoi toista huolissaan, kunnes tämä vaihtoi puheenaihetta. "Joo, sattuu vieläkin." Hän vastasi toiselle hampaat yhteenpuristettuija, jotta ei alkaisi huutaa hädissään. Hän katsoi toista pingoituneena, kunnes hän helpotuksekseen näki valoa sumuseinämän toiselta puolelta. Hän alkoi huutamaan sinne päin, ja pian heidät tuli hakemaan kolme koulunhenkilökunna jäsentä. Hän pääsi samantien paareille, kiitollisena, että pääsisi pois täältä. He olivat lähempänä metsään reunaa, kuin mitä he olivat luulleet. Rafiqin teki mieli kuolla häpäestä, mutta ei vain voinut. Onneksi hän pääsi koululääkärin luokse ambulanssisa, ja silmät kiinni hän vaikuttaisi oikein heikkokuntoiselta.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 28, 2007 17:47:27 GMT 2
Oli Tommyn vuoro näyttää huolestuneelta toisen vastatessa yhteen puristettujen hampaiden välistä, että hänen jalkansa oli edelleen kipeä. Nuorukainen katseli toista miettien, kauanko tuo pysyisi tajuissaan. Jalka nimittäin todellakin näytti olevan kipeämpi, kun Tommy oli olettanut.
Huivipään huomatessa valon pilkahduksen sumuseinämän läpi hän alkoi Rafiqin tavoin huutaa apujoukkoja sinne päin. Hän tumppasi tupakkansa otettuaan siitä vielä parit hatsit ja henkilökunnan ottaessa arabin hoiviinsa Tommy oli helpottunut, että tuo pääsi matkustamaan paareilla. Eipähän toisen ainakaan tarvinnut kävellä, toisin kuin huivipään, joka lähti kompuroiden seuraamaan toisia pois metsästä.
Häpeäkseen he tulivat nopeasti metsän laidalle. He olivat olleet paljon paljon lähempänä koulua, kun olivat luulleet ja jos sumua ei olisi ollut, he olisivat hyvinkin saattaneet löytää tiensä takaisin ihmisten ilmoille itsekin. Rafiq vietiin ambulanssilla koululääkärille ja vakuuteltuaan pelastusjoukolle olevansa kunnossa, Tommy lähti talsimaan kohti asuntolaa, jossa menisi heti ensimmäiseksi lämpimään suihkuun.
[okei. Eli molemmat tais nyt poistua, vai?]
|
|
|
Post by rafig on Mar 28, 2007 20:02:43 GMT 2
//jeah,oli jälleen hyvä peli rakas! //
|
|
|
Post by Tommy on Mar 29, 2007 11:33:31 GMT 2
[yay! Heti ku molemmilla on tilaa alottaa seuraavaa, niin uudestaan jotain kehittävää. >8DDD ]
|
|