|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 13:56:46 GMT 2
Tommy huomasi, että toista vaivasi joku. Ehkä tuo ei pitänyt sumusta, toisin kuin huivipää, joka rakasti sitä. Se toi hänen mieleensä lapsuudesta jotain, mitä hän ei aivan muistanut. Joku hyvä muisto se kuitenkin oli ollut ja liittyi jollain tapaa maaseutuun, missä hänen serkkunsa asuivat.
Toisen kysyessä, oliko Tommy lyhenne Thomasista, huivipää katsoi tuota hetken, kunnes kertoi nauraen, ettei se ollut. Arabi ei kuitenkaan tuntunut sisäistäneen asiaa, sillä kutsui häntä nyt kaikesta huolimatta sillä nimellä. Tommy hymähti saadessa tietää toisen nimen. Rafiq oli nimi, jonka huivipää ehtisi unohtaaa vielä miljoona kertaa huonon muistinsa takia.
"ääh.. Sä ajattelet liikaa", Tommy totesi toiselle tuon filosofisoidessa siitä, miksi jätti itsensä esittelemättä ensimmäisellä kerralla. Vaikka ei huivipää itsekään olisi varmaankaan kertonut omaa nimeään siinä tilanteessa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että Rafiq taktikoi ja laskelmoi aivan liikaa elämäänsä, toisin kuin Tommy, joka eli lähinnä hetkessä.
Arabin lähtiessä jälleen liikkeelle, huivipää seurasi tuota kuuliaisesti. Hän ei ollut varma, miten kaukana he olivat määränpäästään, mutta hänestä tuntui, että heidän pitäisi tulla aivan pian metsän laidalle.
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 14:23:16 GMT 2
Rafiq käveli hieman toisen edellä vielä vähän mtkaa, kunnes he tulivat tienhaaraan. Rafiq käänsi kysyvän katseensa toiseen, odottaen tätä kertomaan, kumpaan suuntaan hänen pitäisi mennä. Hän halusi toella nopeasti pois paikalta, hän ei voinut enää olla täällä. Eihän häntä suoranaisesti pelottanut, mutta sumu hermostutti häntä hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Hän alkoi polttaman ketjussa, katsoen toista huolisaan. Hän oli kuulevinaan ääniä, mutta ei osannut sanoa varmaksi, mikä siellä oli ollut. Hän käänsi katseensa uudellen toiselle, vaihtaen paina jalata toiselle ja aloitti uuden askin polttamisen. Hän käänsi katseensa toiseen, siirtäen katseensa jokaisen äänen kuuluessa. Hän alkoi pärskimään sumun takia.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 14:32:15 GMT 2
Heidän saapuessa tienhaaraan Tommy pysähtyi hämmentyneenä. Ei tuota ollut siinä viimeksi, mikä tarkoitti että joko hän ei vain ollut huomannut sitä tai sitten he olivat eksyksissä. Jälkimmäinen vaihtoehto kuullosti realistisemmalta, vaikkei kylläkään yhtään miellyttävältä. Huivipäällä ei ollut hajuakaan missä he olivat, mutta jos he kääntyisivät takaisin, he saattaisivat löytää ihmisten ilmoille -tai vaihtoehtoisesti eksyä vielä pahemmin.
"Toi ei ollut tossa.. mä en tiiä, mis me ollaan", Tommy sanoi epävarmasti ja sytytti itselleen tupakan. Nuorukaista alkoi hieman huolestuttaa sumu, joka peitti näkyvyyttä aika lahjakkaasti. Hän oli kuullut, että metsään katosi vuosittain enemmän kuin yksi ihminen eikä hän halunnut päästä niiden tilastojen täytteeksi.
"Mihin suuntaan me mennään?" hän kysyi Rafiqilta hieman hämmentyneenä. Hänellä ei varsinaisesti ollut kiire pois metsästä, mutta nyt kun hän ei tíennyt, minne he olivat menossa, ei poika voinut kieltää, etteikö hän olisi tuntenut olonsa hieman epämukavaksi. Hän vilkaisi hermostuneena Rafiqiin kuin odottaen, että tällä olisi vastaus kysymykseen.
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 14:42:02 GMT 2
Rafiq ei voinut olla katsomatta toista suu ammollaan. Veäten savua sisäänsä tupakasta hän sai ajatuksena jotenkuten selvitettyä. Hän katseli levottomana toista, miettien voisiko hän hakata toisen. Mutta eihän viitsinyt, ei nyt hyvää asiasta voisi pettää. Mutta siitä huolimatta hän ei voinut olla peittelemättä vihaansa toiseen. "Mitä??! Etkö sinä tiedä missä me olemme?! Kun minä kysyin sinulta, missä suunnassa koulu on, niin eikö se jo anna vihiä, että olen eksyssisä?" Vihaisena Rafiq potkaisi lähellä olevaa puuta sillä seurauksella, että loukkasi jalkansa ja alkoi huutamaan vielä kovempaa, kiroten toista sekä englanniksi että arabiaksi. Hän hyppi yhdellä jalalla, ehkä häneltä oli mennyt vahingossa jalka murteille. Huutamien ja hyppiminen saivat hänet tuntemaan olosna naurettavaksi ja hän otti pian tukea lähimmästä puusta, alkaen hiljaa rukoilemaa Allahilta turvaa, vaikka häntä ei oltukaan kasvatettu muslmiksi. Kuitenkin vihan hänen sisällään kasvoi entisestään ja hän sihisi kirouksia toista kohti, kyynelien valuessa pitkin hänen kasvojaan. Se onkin sitten toinen asia, olivat kyyneleet vihan, kivun vai epätoivon, oli hankala sanoja ja rehellisesti sanottuna: Hän ei välittänyt siitä hiuskarvansa vertaa. Hän vain halusi pois kirotusta metästä, jonne hän ei enää ikinä tulisi.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 14:57:19 GMT 2
Tommy perääntyi vaistomaisesti hieman toisen muuttussa todella vihaiseksi. Ei hän tuota varsinaisesti pelännyt, mutta eipä hän halunnut olla ensimmäisenä tyrkyllä, jos tuo päättäisi vihaansa purkaa johonkin.
"Mä luulin, et mä oisin tiennyt mis me oltiin!" huivipää puolusteli itseään hieman loukkaantuneena. Hän myönsi, että oli erehtynyt mutta ei se nyt niin vakavaa voinut olla. Kyllä he varmasti löytäisivät pois metsästä. Ainakin hän halusi uskotella itselleen niin.
Rafiqin potkaistessa vihaisesti puunrunkoa ja satuttaessaan jalkansa, Tommy katsoi tuota hetken tyrmistyneenä. Huivipää repsi kuitenkin pian äänekkääseen nauruun toisen alkaessa hyppimään ja huutamaan puoliksi englanniksi, puoliksi arabiaksi. Tuo oli tainnut satuttaa jalkansa pahastikin, mutta Tommy ei voinut olla nauramatta toisen käyttäytyessä kun jossain ö-luokan piirretyssä.
Rafiqin vihdoin lopettaessa Tommykin sai itsensä koottua. Hän katseli toista edelleenkin hieman huvittuneena. Arabi nojasi puuhun ja mumisi jotain, mistä huivipää ei saanut selvää. Pian tuo kuitenkin kyllästyi siihenkin puuhaan ja alkoi sihisemään kirouksia Tommylle, joka katsoi tuon kiukkua pupliksi huvittuneena ja puoliksi epäuskoisena. "Ja sä sanot mua ylidramaattiseksi?" hän kysyi toisen kyynelisiltä kasvoilta huvittuneena. Tuo oli usein nauranut Tommyn tunnemyrskyille, jotka kieltämättä olivat joskus tilanteeseen nähden hieman liioteltuja. Huivipää oli kuitenkin hieman huolissaan toisesta, sillä tämä näytti ottavan eksymisen vähän turhankin raskaasti. [ xDDDDD ]
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 15:14:39 GMT 2
Rafiq tuijotti toista vihaisena, hän oli melkein epätoivon partaalla. Hän ei nähnyt tilanteessa mitään naurettavaa, tämä oli lähinnä kamalaa, hän oli yksin (olisi hyvin voinut ollakin, ellei toinen olisi eksynyt samaan metsään) ja nyt hänellä oli jalkakin kipeänä. Ties mitä petoja tässäkin metsässä valesi, etsien viattomia oppilaita syötäväkseen. Rafiq halusi vain pois, kauas pois tästä paikasta. Allah häntä armahtakoon. Rafiq käänsi vihaisn katseensa toiseen, hänen silmänsä olivat kaventuneet ja hänen poskiaan punoitti. "Olin väärässä, okei? Sinä et ole melodramaattinen, sinä olet hullu." Hän sylkäisi toisen eteen maahan, koittaen laittaa painoa kipeälle jalalleen. Hän ähkäisi pian kivusta ja kääntyi katsomaan toista vihoissaan. "No niin, sinä kun meidät tänne toit, voit samantien viedä meidät takaisin koululle." Hän käänsi vihaisn katseensa toiseen, tällä kertaa hänen katseessaa näkyi ehkä hieman epätoivoakin, ehkä jopa heikko pyyntö päästä pois metsästä.Hän oli jälleen kuulevinaan äänen ja meinasi kaatua, mutta sai nojattua puuhun.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 15:29:46 GMT 2
Tommy ei voinut olla näyttämättä huvitteisuuttaan toisen katsoessa häntä vihaisesti. Toisen kutsuessa häntä hulluksi, huivipää repesi uudelleen nauramaan. Hän hekotteli hetken melkein kyyneleet silmissä, kunnes sai itsensä vaivoin koottua. Hän kohotti katseensa toiseen edelleen valmiina repeämään uudelleen nauramaan. "Jos mä oon hullu", hän sanoi nauraen "niin kiinnostas melkein tietää, mitä sä sitte luulet nyt olevas", Tommy jatkoi lausettaan ja virnuili ärsyttävästi.
Rafiqin ähkäistessä kivusta yrittäessään siirtää painoaan kipeälle jalalle, Tommy kohotti kulmiaan. Tuon oli sitten ollut ihan pakko potkia jalkansa käyttökelvottomaksi, jotta heidän olisi mahdollisimman vaikeaa edetä epätasaisessa maastossa.
Arabin käskiessä Tommya löytämään tien takaisin koululle, tämä nauroi taas huvittuneesti toiselle. "Millä helvetin keinolla sä luulet, että mä tietäsin mihin pitää mennä? Mut okei.. mennään vaikka tonne", hän sanoi ja osoitti oikealle vievää polkua. Hänellä ei ollut aavistustakaan, minne se veisi ja mietittyään hetken hän tulikin toisiin aatoksiin. Ehkä he eivät lähtisikään harhailemaan mihinkään.
"Tai oikeastaan.. Ei mennäkään. Palataan mieluummin takaisin sinne, mistä löysin sinut", hän sanoi ja katsoi merkitsevästi puuhun nojailevaa kurdia. Mitäköhän tästäkin tulisi, jos toinen aikoi olla tuollainen koko se ajan, kun he hortoilivat metsässä.
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 15:38:59 GMT 2
Rafiq katsoi toista, koittaen esittää urheasti. Hän tiesi, että ei pääsisi kovinkaan pitkälle jalkansa kanssa. Hänen kasvonsa vain olivat muuttuneet valkoiseksi ja hänen kenkäsnä alkoi pikkuhiljaa tuntua ahtaalta hänen jalassaan. Toisen ehdottaessa hänelle suunnitelmaa hän nyökkäsi toiselle ja oli juuri näkevinä jotain outoa maassa. Hän ei tiennyt mihin suuntaan he olivat menossa, mutta hän ei pääsisi kovinkaan pitkälle. Hän koitti hetken aikaa katsoa toista huolisaan, kunnes sai viimein suunsa auki. "Miten sinä ehdotat että minä tulisin peräsäsi? Et viitsisi tulla minun vähän auttamaan?" Hän ei enää uskaltanut painaa jalalleen painoa, mutta hän ei voisi hyppiä puulta toiselle tai mitään sellaista. Hän ei vointu keksimään mitään järkevää. Hän katsoi toista kasvot vielä enemmän punaisina, sillä hän joutui ensimmäisen kerran pitkään aikaan pyytämään apua joltakulta toiselta. Se ei tehnyt sitä helpommaksi, että se toinen oli joku, jonka kanssa hän halusi tehdä kauppoja.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 15:58:45 GMT 2
Tommy tajusi vasta toisen huomauttaessa asiasta, ettei Rafiq tosiaan pääsisi omin avuin minnekään. Huivipää huokaisi ja asteli toisen eteen. "Ota kenkä pois", hän murahti ärsyyntyneenä siitä, että toinen ei pystynyt kävelemään. Olisi voinut edes vähän miettiä ennenkuin hajotti jalkansa.
Rafiqin ottaessa kuuliaisesti kenkänsä pois jalastaan, Tommy katsoi huomasi heti, että jalka oli hyvää vauhtia turpoamassa ja ehkä murtunut. Ei hän ollut mikään ekspertti tällaisissa asioissa, mutta hänestä tuntui, että toisen pitäisi saada jonkinlainen tukiside tukemaan koipeaan. Nuorukainen mietti hetken, kunnes päätti uhrata huivinsa, vaikkei tehnytkään sitä mielellään. Onneksi hän oli tänään valinnut päähänsä yksinkertaisen mustaharmaan huivin, jollaisia saisi helposti lisää.
Tommy kietoi huivinsa toisen jalkaan ja solmi sen umpisolmuun. Ehkä toinen nyt pärjäisi, mutta tuskin tuo edelleenkään pystyisi itse kävelemään, vaikka huivi jalkaa vähän tukikin. Nuorukainen huokaisi raskaasti ja alistui kohtaaloonsa auttaa toista liikkumisessa. Hän käski toista tukeutumaan itseensä ja lähti hitaasti johdattamaan heitä eteenpäin.
"Kato onks täällä kenttää. Koitetaan löytää joku maamerkki ja soittaa joku hakemaan. Me ei löydetä täältä koskaan pois, jo sä et pysty kävelemään ja tää sumu ei laskeudu.. " Tommy sanoi toiselle edelleen hyvin ärsyyntyneenä. Hänen sävynsä antoi ymmärtää, että koko sotku oli Rafiqin syytä ja ettei huivipää, jonka huivi tosin oli arabin jalkaa tukemassa, olisi koskaan eksynyt ellei olisi törmännyt kurdiin.
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 16:12:54 GMT 2
Rafiq otti kiitollisena vastaan toisen huivin ja pystyi kävelemään jo hieman paremmin, kiitos toisen. Mutta tämän kysyessä kännykkää hän käänsi katseesan toiseen ja ihmetteli hetken, mitä tämä tarkoitti. Pian hän otti puuhun tukien kännykkänsä esille ja huomasi pienen itsepäisen palkin värjyvän hänen kännykkänsä näytöllä. Hän seurasi toista hitaasti, hammasta purren. Käveleminen oli hänelle koko ajan hankalampaa, hänen piti tukeutua puihin ja hän kaatuili kaikenmaailman kantohin, mutta jatkoi matkaansa. Hän oli kipeä, hän pärski viläkin sumun takia ja hänelle oli kylmä. "Kyllä siellä on kantavuutta, pääsemme kyllä takaisin koululle." Hän katsoi toista hampaat kiristellen, katsellen samalla kun hän kaatui jo viidennen kerran.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 23, 2007 16:31:05 GMT 2
Tommy katsoi toista haukotellen tuon kaivaessa kännykkäänsä esille. Toisen jalka taisi olla edelleen harvinaisen kipeä, sillä tuo joutui ottamaan välillä tukea puiden rungoista ja kaatuilikin koko ajan.
"Voi helvetti", Tommy kirosi toisen kaatuessa viidennen kerran rähmälleen maahan. Nuorukainen auttoi toisen ylös ja katsoi tuota ärsyyntyneenä. Miksei tuo voinut pysyä pystyssä? Tommy kirosi sitä, että joutui jatkuvasti pysähtelemään ja auttamaan tuota ylös. Muutenkin matka taittui hitaasti. He eivät olleet edelleen paljon yhtään, mutta aikaa oli kulunut sitäkin enemmän. Sumukin oli tihentymässä ja Tommyn oli vaikeaa nähdä eteensä. Hän ei tiennyt enää yhtään, missä he olivat, muttei halunnut kertoa sitä toiselle, jottei tuo saisi jälleen uutta syytä raivostua. Hajottaisi varmaan toisenkin jalkansa riehuessaan.
He kävelivät vielä vähän matkaa eteenpäin hitaasti kuin etanat, kunnes Tommy äkkiä pysähtyi ja mulkaisi Rafiqia vihaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Hänestä oli alkanut yhtäkkiä tuntumaan, että toinen kusetti häntä pahasti. Tuo oli ehkä tarkoituksella houkutellut hänet sinne metsään ja yrittänyt saada eksymään. Valitettavasti kaikki ei ollutkaan mennyt tuon suunnitelmien mukaan, vaan tämä oli itsekin eksynyt. Sen takia toinen oli ollut niin raivoissaan ja sen takia tuo oli hajottanut jalkansa. Tommy tajusi hämärästi, että hänen vainoharhansa olivat järjettömiä, mutta hän ei pystynyt hallitsemaan itseään enää kunnolla, kun oli jo saanut itsensä psyykattua vihaiseksi.
"Helvetin paskiainen! Sä et mua pysty kusettamaan!" Tommy huusi toiselle raivoissaan ja löi tuota kahdella nyrkillä mahaan niin lujaa kuin pystyi.
|
|
|
Post by rafig on Mar 24, 2007 17:16:43 GMT 2
Rafiq katsoi toista epäuskoisen näköisenä. Mitä ihmetä hän oli jälleen tehnyt? Hän käänsi katseensa toiseen, miettien, mitä olisi voinut tehdä. Hän ei voinut olla hämmentymättä. Rafiq jäi nojaamaan puuhuun, putsaten kasvoaan, joka oli sumusta märkä. Hän ei voinut uskoa toisesta. Ja kaiken sen vaivan jälkeen, mitä hänen yhteyshenkilönsä oli tehnyt tuon itsekeskeisen kakaran vuoksi. "Mitä minä olen tälle kertaa tehnyt?" Hän katsoi toista pää hieman kallellaan, ja oli aikessa soittaa koululle, että he olivat eksyneet jonnekin päin koulun metsiä. Hän päätti, että ei välittäisi toisesta. Nopeasti hän putsasi kännykkänsä näytön, ja alkoi etsimään kännykästään koulun numeroa. Se vähä, mitä hänellä oli taajuudesta jäljellä, voisi hyvinkin olla heidän pelastuksena. Ellei toinen päättäisi tehdä jotain vielä typerämpää. Se kyllä tarkoittaisi heidän kuolemaansa.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 25, 2007 15:00:31 GMT 2
Tommy mulkoisi Rafiqia hyvin vihaisena tuon katsoessa häntä, niinkuin ei tietäisi mistä on kyse. "Älä esitä tyhmää! Sä yrität tappaa mut saatanan Saddamin oppipoika", huivipää sanoi tuolle silmät vihaa leiskuen. Hän oli raivoissaan, että oli tullut huijatuksi. Hänen ei olisi milloinkaan pitänyt luottaa vihamieheensä edes sitä pientä määrää, minkä oli erehtynyt tekemään. Nuorukainen ei tajunnut, että kaikki salaliittoreoriat olivat vain hänen omaa vainoharhaisuutta, vaan oli aivan varma että oli hengenvaarassa tuon seurassa.
Tommyn tajutessa, että toinen näppäili kännykkäänsä, nuorukainen harppoi nopeasti tuon luo ja nappasi kännykän itselleen. "Sä et soita mitään apujoukkoja. Jos sä haluut tappaa mut niin tapa, mut sit sä kuolet itekin", hän sanoi ja sylkäisi toisen jalkoihin. Hän ei halunnut kuolla keskelle metsää pettymyksenä vanhemmilleen, mutta jos hänellä ei olisi muita vaihtoehtoja, arabinuorukainen kuolisi hänen mukanaan.
[oho! se sekos. ó.O;;]
|
|
|
Post by rafig on Mar 26, 2007 22:03:02 GMT 2
Rafiq katsoi toista ihmeissään. Hänen teki mieli kysyä toiselta, mitä tmä oli saanut päähänsä ja menettäessään kännykkänsä hän jo melkein suuttui toiselle. Rafiq ei voinut lähteä toisen perään, mutta hän kyllä alkoi pdistamaan päätään. Hän ei voinut ymmärtää toisen käytöstä, tässä oli jotain hyvin omituista. Rafiq kuunteli toisen puhetta ja vei syvään henkeä. "Kuule Thomas, minä en aio tappaa sinua. Minulla ei ole siihen aikomustakaan. Ja miten minä edes pystyisin siihen, minulla on jalka paskana!" Hän katsoi toista huolissaan, melkein jopa anellen. Hän ei ymmärtänyt, mikä toista vaivasi, mutta he todella tarvitsivat apua. Hiljaa manaten Rafiq alkoi raahautumaan toisen luokse, hyvin hitaasti. Hän nosti toisen kätensä ilmaan, samalla ottaen puukkoonsa esille, hyvin varovaisesti, jättäen sen maahan, heidän kumankin väliinsä. "No niin Thomas, näetkö? Minä en aio satuttaa sinua, haluan vain auttaa sinua. Anna minulle se puhelin, jotta voin soittaa jonkun hakemaan meidät täältä. Ymmärrätkö sinä?" Rafiq katsoi toista yhä huolissaan, pitäen katseensa toisess, perääntyen nojaamaan puuhuun. Hän katsoi toista hiljaa, koittaen olla sanomatta tai tekemättä enää mitään muuta. Hän oli täysin toisen armoilla, mutta ei välittänyt siitä. "Nyt, voisitko soittaa meille apua?"
|
|
|
Post by Tommy on Mar 28, 2007 15:14:40 GMT 2
Tommy katseli Rafiqin kännykkää vihaisena aivan kuin sekin olisi tappamassa häntä tai jotain muuta järjetöntä. Arabin puhuessa, armas huvipäämme [xDDD] siirsi epäluuloisen katseensa tuohon. "Sä vaan kusetat. Mä en usko sua. Sä vaan haluat tappaa mut", hän sanoi ja näytti hetken siltä, kun ei itsekään oikein tietäisi, mitä ajatella käytöksestään. Yleensä hänen vainoharhansa olivat vain epäluuloisuutta ja sitä, että pojasta tuntui, ettei kukaan pitänyt hänestä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän luuli tosissaan olevansa vaarassa. Tilanne oli kaikilla tavoin todella hämmentävä eikä Tommylla ollut hajuakaan siitä, miksi hän yhtäkkiä tiesi niin vahvasti toisen haluavan tappaa hänet. Hän jossain mielensä perukoilla tiedosti, ettei toinen oikeasti hänelle mitään tekisi, mutta vainoharhat hiljensivät tämän äänen tehokkaasti ja poika uskoi tosissaan olevansa vaarassa.
Arabin raahautuessa Tommyn luokse, tämä mulkoili tuota vainoharhaisesti ja valmistautui puolustautumaan, jos tuo tekisi äkkiliikkeitä. Huivipää hengitti kiivaammin kuin yleensä. Nuorukainen katsoi varuillaan, kuinka toinen otti puukkonsa hitaasti taskustaan ja jätti sen maahan, josta Tommy sen nopeasti nappasi itselleen silmäillen koko ajan Rafiqia varuillaan.
"Sä..sä.. et saa tätä kännykkää", nuorukainen soperteli ja silmäili toista todella epäluuloisesti. Hän ei tiennyt mitä ajatella, sillä vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, ettei kurdi aikonut tappaa tai muutenkaan satuttaa häntä, tuntui huivipäästä silti siltä, että tuo voisi niin tehdä. "Enkä mä voi soittaa apua, koska.. mä en halua että.. että te tapatte mut", hän soperteli kauhuissaan ja hämillään. Koko tilanne pelotti häntä. Hän tuijotti Rafiqia epäluuloisesti ja varuillaan, muttei ollut enää vihainen, vaan pikemminkin peloissaan.
[joo-o! Mä en tiennyt, että Tommyboy on oikeasti noin hullu. ó.O;;]
|
|