|
Post by rafig on Mar 21, 2007 20:05:08 GMT 2
//repa tuo hahmosi tänne!// Ensimmäistä kertaa pienen elämänsä aikana Rafiq oli eksysissä. Hän oli lähtenyt lenkille riideltyään pitkään Tommyn knssa, joka ei enää vaikuttanut hänen kämppikseltään, vaan enemmänkin vaimoltaan. Tällä kertaa he olivat riidelleet toisen aineista, joita eivät olleet tulleet sovittuna ajankohtana, sillä hänen kaverillaan oli jotain ongelmia. Niinpä heille oli tullut pieni riita ja Rafiq oli laittanut lenkkarit jalkaansa ja mennyt lenkille. Hän oli joussut metsäpolkuja pitkin ristiin rastiin ja oli mennyt sekaisin. Hän käveli läheisen kallion päälle ja sytytti tupakan. Hän ei kestänyt tätä koulua, tämä paikka oli vain kamala, hän ei kestänyt tätä koulua, joka tuntui sotkevan hänen maailmansa. Hän vain vihasi metsiä, kotona hänelä ei ollut sellaisia koskaan ollutkaan.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 21, 2007 20:20:31 GMT 2
Tommy oli löhtenyt pian Rafiqin jälkeen kämpästä itsekin ja päätynyt vaeltelemaan metsään. Hänellä oli huono suuntavaisto, mutta hän tiesi suunnilleen missä suunnalla koulu oli, joten jos hän eksyisi, hänen täytyisi vain suunnistaa oikealle ja mennä niin kauan suoraan, että pääsisi metsän laidalle.
Huivipää talsi laiskasti eteenpäin ja sytytti itselleen tupakan. Hän oli harmissaan siitä, ettei ollutkaan saanut haluamiaan aineita sovittuun aikaan ja oli suuttunut toiselle kun hänen tilauksensa viivästyi. Nuorukaisesta alkoi tuntua, ettei toinen edes halunnut myydä hänelle mitään. Tuo oli useaan otteeseen kysynyt häneltä, oliko hän varma, että halusi ne pamit, mitä oli pyytänyt. Tietenkin hän halusi, eikä Tommy ymmärtänyt, miten se toista niin paljon kiinnosti.
Huivipää seisahtui huomatessaan ettö vöhön matkan päässä kalliolla seisoi joku. Hän käveli varovaisesti eteenpäin ja päästyään lähemmäs huomasi tuon olevan kukapa muikaan kun Rafiq.
"jaha. Täällä sä vaan ihailet jotain kämästä metsää, vaikka luulis, että sulla on parempaaki tekemistä. Kuten selvittää, että missä vitussa mun lääkkeet viipyy", hän sanoi toiselle aloittaen ystävälliseen sävyyn, mutta loppu oli jo niin vihaisen kuuloinen, että Tommy säikähti itsekin.
[ei kirjotusrauhaa, mutta vastasin xD]
|
|
|
Post by rafig on Mar 21, 2007 22:41:47 GMT 2
Rafiq käänsi katseensa toiseen, mutta ei sentään näyttänyt helpottuneelta. Kuitenkin, se että joku toien osasi hänen luokseen tarkoitti sitä, että hän oli lähellä koulua. Se jos mikä oli hyvä juttu. Mutta hänen pelastajansa olisi voinut olla joku kauniinpi. Hän katsoi toista tuhahtaen hiljaa polttaen tupakkaa. Hän katseli vielä hetken aikaa maisemia, kun hän kääntyi katsomaan toista. "Sinun lääkkeesi ovat tällä hetkellä rakkaan välittäjäni laukussa, joka päätti jänistää viime hetkellä. Hän tulee kyllä, ja hinta pysyy samana. Hän on paras, vaikka hänellä on joskus tapana hieman hidastella. Saat luultavasti jotain ekstraakin samalla, jos olemme kilttejä." Hän sylkäisi maahan räkäklimpin ja jatoi tupakan polttoaan kiitollisena tästä sumusta, joka heidät ympäröi. Hän ei halunnut, että toinen näkisi hänen olevan hieman hämillään kun puhe tuli hänen välittäjstään. Oli vain joitakin asioita, joita hän ei halunnut toisen tietävän hänestä, ja mitä vähemmän hän puhui niistä asioista, sen parempi. Yllättäen hän muistikin jotain. "Onko sinun tyttöystäväsi lähettänyt sinulle uusia viestejä? Hän ainakin kaipaa sinua.. Etkö kertonut hänelle, että olet löytänyt uuden elämän Ranskan hinttimäisistä maisemista?" Rafiq käänsi katseensa pikku-brittiin, hymyillen tälle kuin virnukissa ikään. Hänen huulensa melkein loistivatkin samalla tavalla kuin kyseisein kissan.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 14:37:07 GMT 2
Tommy mulkoili toista vihaisesti tuon sanoessa, että hänen lääkkeensä olivat diilerin laukussa eikä Rafiq saanut niitä vielä, joten huivipääkään ei saisi. "helvetti. Tosi ammattimaista", hän sanoi halveksuen ja sylkäisi maahan. Hän oli aina vihannut diilereitä, jotka eivät jaksaneet toimittaa ainetta sovittuun aikaan tai sovittuun hintaan. Oli poika törmännyt sellaisiinkin tapauksiin, jotka toivat eri ainetta ja hinnat pomppasivat korkeammalle, kun oli ensin sovittu. Tommyn oli joskus ollut pakko ostaa tällaisiltakin tapauksilta, kun muilla ei ollut mitään, mitä myydä.
Toisen keskeyttäessä hänen mietteensä mainitsemalla hänen tyttöystävänsä lähettämät viestit, Tommyn katse singahti vihaisena toiseen päin. "Se lehmä tietää, et mä oon Ranskassa ja me ei enää seurustella. Se ei vaan muista sitä aina", huivipää sanoi vihaisesti. Heillä oli mennyt poikki hieman ennen kuin Tommy oli päässyt vierotukseen. Elisabeth sen sijaan oli jatkanut käyttöään vaikka kaikki tiesivät, että tuo vielä kuolisi aineisiin. Nykyään akka oli jo lätrännyt aineiden avulla aivonsa pilalle eikä tiennyt aina selvinkään päin, mitä maailmassa tapahtui. Tommy sai inhonvärityksiä jo ajatellessaan Bethiä, joka luultavasti oli nykyään vieläkin säälittävämpi tapaus, kun heidän seurustellessa. Huivipää oli ollut suhteen aikana itsekin aika kamalassa kunnossa, joten hänen oli ollut helppo sulkea silmänsä asioilta, joita ei halunnut huomata. Vieroituksen jälkeen hän oli nähnyt Bethin joskus vanhoilla mestoilla ja katsoessaan säälittävää, aineiden takia huoraavaa nuorta naista ei Tommy kyennyt muistamaan, mitä oli joskus tuossa nähnyt.
[okkei.. en kommentoi. xD mun ropettamiset ei jostain syystä nyt tykkää sujua. >.<'' ]
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 14:53:48 GMT 2
Rafiq naurahti toiselle, katsoen toista hymyillen. Hän jatkoi tupakanpolttoa kalliolla, ja oli ilmeisesti päättänyt, että ei tulisi sieltä alas. Tosin, hän ei varmastikaan osaisi takaisin koululle, joten hänen pitäisi seurata toista. "Sinun kännykkäsi antoi hieman toisen vaikutelman. Minusta tuntuu, että et ole kertonut yhtään kenellekään, missä olet.." Hän kääntyi jälleen toista kohti, aivasten hieman sumun takia, joka alkoi nousta metsessä. Hän vihasi sumua, se sai hänet epävarmaksi, sillä sumun takana saattoi olla joku vaanimassa heitä. Lopulta Rafiq nousi ylös, hänelle oli tulossa kylmä. Noustessaan hän tunsi, kuinka veri alkoi jälleen kulkea hänen jaloissaan. Hitaasti hän käveli toisen luokse, polttaen yhä tupakkaa.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 15:04:59 GMT 2
Tommy tuijotti toista vihaisesti. Tuo oli siis lukenut kaikki hänen viestinsä ja tehnyt niistä omia johtopäätöksiään, jotka tosin osuivat harvinaisen oikeaan. Huivipää oli kertonut vain muutamalle ihmiselle olevansa Ranksassa ja vannottanut nämäkin pitämään suunsa kiinni asiasta, vaikkei oikeastaan itsekään tiennyt, miksei halunnut muiden tietävän. Ehkä hän koki sen jonkinlaisena lopullisena irrottautumisena vanhasta elämästään, johon välillä kaipasi takaisin.
"Se taas ei kuulu sulle paskaakaan, kelle mä kerron ja mitä", huivipää tiuskaisi toiselle vastaukseksi. Häntä raivostutti, että toinen oli lukenut hänen viestinsä ja saanut sitä kautta tietää vähän turhan paljon hänestä.
Tommy tuijotti Rafiqia ärtyneenä tuon istuskellessa rauhassa kivellä. Pian tuo kuitenkin kyllästyi istumaan varmasti kylmällä kivellä, sillä nousi ylös kävellen Tommyn luo. Arabinuorukaisen välinpitämätön asenne ärsytti huivipäätä tosissaan ja hänen olisi melkein tehnyt mieli motata tuota kuonoon, vaikka hän olisikin varmaan siitä hyvästä saanut itse jälleen kerran kunnolla selkäänsä.
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 15:22:39 GMT 2
"No mutta rakas, tottakai se kuuluu minulle. Mehän olemme tulleet melkein samasta maasta." Hän naurahti hänelle ja katseli toista hymyillen. Miten ilahduttavaa se olikaan, että hän tiesi jotain, mitä toinen ei haluaisi tietää, mutta toisaalta hän tiesi monta asiaa, joita hän ei halunnut toisen tietävän, ehkä hänen pitäisi joskus kertoa, ihan vain tasapuolisuuden nimissä. Tai sitten hän vain pitäisi päänsä kiinni ja nauttisi siitä, kun tiesi jotain. Hän sytytti itselleen tupakan ja käänsi katseensa toiseen hymyillen, miettien mitä voisi sanoa tälle. Hän oli juuri aikeissa sanoa jotain, kun hänen kännykkänsä soi, se ei ollutkaan kovin yleistä, että hän kuljetti sitä mukanaan. Hetken puheltuaan kännykkäänsä hän katsoi toista hymyillen vielä leveämmin. "Olet oikein onnekas." Hän naurahti toiselle ja vaihtoi levottomana painoa jalalta toiselle, hän ei ollut kovin varma, mistä toinen oli tullut ja smu todella hermostutti häntä.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 15:55:32 GMT 2
Tommy katsoi toista erittäin vihaisesti tuon hymyillessä ärsyttävän itsetyytyväisen oloisena siitä, että tiesi jotain, mitä huivipää ei olisi halunnut tuon tietävän. Nuorukainen ei vastannut toiselle mitään, mutta hänen olemuksensa kertoi jo varmasti ihan riittävästi, mitä mieltä asiasta oli.
Rafiqin kännykän soidessa, huivipää keskittyi lähinnä tupakanpolttamiseen, kunnes toinen kertoi hyviä uutisia. "Kerro ihmeessä", hän sanoi ja virnisti. Nuorukaisen koko olemus muuttui kertaheitolla. Hänen tilaukselleen kuului siis hyvää? Sitähän toinen varmaankin tarkoitti. Tommy halusi pian lääkkeensä, että voisi pistää vintin kerran vielä pimeäksi. Yhden kerran vain. Sen jälkeen hän lopettaisi koko touhun eikä hänelle syntyisi ongelmaa asian kanssa. Huivipää hymähti ja mietti, millaisia hllusinaatioita mahtoi sillä kertaa nähdä. Hän oli innoissaan, kuin pikkupoika jouluna. Nuorukainen hymyili leveästi arabille. Hänen katseensa heittelehti metsän jokaisessa kolkassa eikä Tommy pystynyt tutkailemaan kauaa yhtä kohtaa, sillä hän oli niin innoissaan.
[oho. lyhyttä. :'DDD]
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 16:07:37 GMT 2
Rafiq katsoi toisen hymyillen, alkaen hieromaan käsiään yhteen kuin mikäkin mestari. Hän katsoi toista hymyillen, toisen innostus levisi häneenkin pikkuhiljaa. Hän katseli toista, siirtäen kuitenkin katsettaan aina välillä sumuun, jos sieltä kuitenkin joku hyökkäisi hänen kimppunsa. Hän käänsi katsensa toiseen uudemman kerran. "Dillerini pääsee tänne. Hänellä oli hieman ongelmia aikaisemmin, mutta hän on tulossa." Rafiq hymyili toiselle iloisesti, melkeinpä ylpeänä. Mutta hänen hymynsä peitti sen, mitä hän ei halunnut sanoa, hänen hymynsä nykikin hieman, sillä hän hän kuitenkin peitteli jotain. Hän käänsi katseena toiseen, polttaen samalla tupakkaansa. Hän käänsi kuitenkin katsensa toiseen, kuin muistaen juuri jotain. "Hei muuten..Missä suunnssa meidän asuntola on?" Hän käänsi melkeinpä huolestunen katseensa toisee, hän oli jopa hieman peloissaan.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 16:25:10 GMT 2
Tommy nauroi ääneen toisen sanoessa, että diileri pääsisi tulemaan. Vaikka hän oli todella iloinen saadessaan tilauksensa näillä näkymin ajoissa, hänestä tuntui silti hieman epävarmalta. Nuorukainen oli liiankin iloinen joistain lääkkeistä. Mutta koska Tommy ei sillä hetkellä miettinyt muuta, kun että pääsisi jälleen hetkeksi pakenemaan toiseen maailmaan pameilla, hän ei murehtinut liikaa mahdollisuuttaa jäädä koukkuun. Vieroituksessa oli aina hoettu, että entinen narkkari ei voi kokeilla edes sitä yhtä kertaa enään, tai jää uudestaan koukkuun nopeammin kuin ehtii sanoa 'ex-narkki'. Tommy pyyhkii kuitenkin nämä puheet mielestään, sillä hän oli edelleen sitä mieltä, ettei hänelle tarvinnut käydä niin.
Rafiqin kysyessä, missä päin heidän asuntonsa oli, Tommy mietti hetken, kunnes viittasi oikealle päin. "Tos suunnas on koulu", hän sanoi ja piti pienen tauon. "Mä tulin jostain tuolta, eli kämppä on siel", hän sanoi ja viittasi hieman viistosti taakseen. Nuorukaista nauratti toisen huolestunut ilme.
Tommy tumppasi tupakkansa ja sytytti samantien uuden. Hän oli hyvällä tuulella. Hänen tilauksensa saapuisi pian. Huivipään kasvoilla oleva hymy leveni koko ajan ja hänen olisi tehnyt mieli halata Rafiqia kiitokseksi, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä.
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 16:47:07 GMT 2
Rafiq ei voinut olla innostumatta toisen mukana, mutta hän ei uskaltanut sanoa toiselle mitään. Jos kaikki menisi hyvin, hän saisi lähetyksensä huomenna, ja näkisi samalla hänet.. Sanat olivat juuttumassa kurkkuun, heillä oli ollut liian monta riitaa hänen lähdöstään, hän ei ollut edes varma mitä sanoisi. Hän käänsi katseensa toiseen, koittaen miettiä, mitä hänen pitäisi sanoa toiselle. Kuulleesan, missä suunnassa koulu oli, hän innostui hieman, hän voisi selvitäkin täältä hengissä. Hän lähti kävelemään kohti toisen osoittamaan suuntaan, hän ei halunnut jäädä tänne, kun sumua tulisi lisää. Hän pärskähti jo toisen kerran kostean ilman takia, se oli hänelle hieman liikaa.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 17:06:25 GMT 2
Tommy lähti kävelemään toisen perässä. Hänestä tuntui, että koko vuoden aikana ei ollut ollut kertaakaan yhtä onnellinen kuin sillä hetkellä. Nuorukainen tuskin huomasi sumua, joka sai Rafiqin pärskähtelemään. Huivipään olisi tehnyt mieli alkaa hypellä ympäriinsä ja huutaa ilosta, mutta hillitsi itsensä ja tyytyi vaan virnuilemaan typerästi.
"Hei? Millon mä saan ne pamit? Huomenna? Ylihuomenna?" hän kysyi toiselta innoissaan. Hän olisi ottanut ne mielellään vaikka heti, mutta pystyi kyllä odottamaan pari päivää, kunhan nyt saisi lääkkeensä. Huivipää ei ollut varmaan ikinä ollut sillä tavalla iloinen saadessaan jotain kemikaaleja väärinkäyttöä varten. Narkkarivuosinaan hänen oli ollut pakko hankkia huumeita ja sitä ennen teki kaikki ostoksensa vain spontaanisti, kun tarjottiin. Ja kun hän oli alkanut suunnittelemaan ostoksiaan, ei hän enää ollut osannut olla niistä innoissaan.
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 20:18:00 GMT 2
Rafiqia alkoi toisen ilo häiritä ja pahasti. Hän joutuisi kuuntelemaan tosita varmasti vielä huoneessa, ja hän ei millään haluaisi tavata diileriään, ei näin pitkän ajan jälkeen. Heiltä oli mennyt niin nopeasti kaikki pilalle, että hän ei halunnut, hän koki heidän tapaamisena lähinnä kamalaksi. Hän ei voivi tehdä niin. "Huomenna, jos liikenne sallii. Ylihuomenna, jos tulee ruuhkaa." Hän katsoi toista pingoittuneen näköisenä. Hän ei millään osannut nautti toisen ilosta ja tämä sumu ärsytti häntä, hän ei ymmärtänyt miksi toine siitä piti. Muta tämä olikin pikku-britti. Hän halusi päästä pois tämän luota. Hän halusi omaa aikaa, mutta hän varmasti eksyisi, jos joutuisi kävelemään yksin. Olihan hän ollut äskenkin pahasti eksysissä. Hän käveli toisen edellä, kieltäytyen katsomasta toista. Kuitenkin hän nopeasti kääntyi katsomaan toista silmiin. "Mikä sinun nimesi on muuten oikeasti, oi armas pikku-britti?"
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 22:47:05 GMT 2
[vitun vitun vittu. Olin just saanu viestin valmiiksi kun sammutin tän sivun vahingossa. ja uudestaan. helvetin helvetin helvetti. eikä ees vituta!]
Tommy ei huomannut toisen olevan erityisen ärsyyntynyt, sillä eihän nuorukainen nähnyt toisesta kuin selän; jostain syystä tuo ei tuntunut haluavan katsoa hirveästi häneen päin.
Kuullessaan, että hänen lääkemömmönsä tulisivat parhaimmillaan seuraavana päivänä, Tommyn mieliala sen kun nousi. Hän voisi ehkä jo huomenna vetää kunnon hallut pameilla ja chillailla kämpillä ja tuijotella seiniä. Kunhan hän ei vain jäisi touhustaan kiinni, niin elämä hymyilisi.
Toisen kääntyessä nopeasti, Tommy hätkähti liikkeen äkkinäisyydestä. Arabin kysyessä hänen nimeään, huivipää naurahti hieman. He eivät tosiaan olleet vielä esittäytyneet toisilleen. Tommy oli kutsunut tuota vain Saddamiksi, jos nimeä johonkin oli tarvinnut ja toinen tuntui omaksuneen sanomaan hänen nimensä tilalla 'pikku-britti', mikä oli varmasti kaikkien aikojen kamalin lempinimi, millä huivipäätä koskaan oli kutsuttu.
"Tommy", hän sanoi ja hymähti. "Ja mä en tiedä sun nimeä vielä. Epäilen ettei se oo Saddam. Ois ollu kohteliasta esittäytyä enneku alkaa pieksemään toista henkihieveriin", Tommy sanoi hilpeästi käyttäen samoja sanoja, kun ensi kertaa toisen nimeä tivatessa. Tälläkertaa huivipäästä tosin tuntui, että tuo sattaisikin esittäytyä.
|
|
|
Post by rafig on Mar 23, 2007 13:44:00 GMT 2
Rafiq pysähtyi katselemaan toista silmiin, edellen tämä sää oli hänelle liikaa. Hän katsoi poikaa levottomana, vaihtaen yhä painoa jalalta toiselle. Hän ei vieläkään kunnolla kestänyt sumua. Hän käänsi katseensa kohti metsää vähän väliä, kun oli kuulevinaan jonkin äänen. Hän ei halunnut jäädä metsään, mutta hän ei voinut juosta pakoonkaan. Hän voisi eksyä uudelleen. Hän ei voinut kuitenkaa olla naurahtamatta toiselle, kun tämä koitti esittää kohteliasta. "Tommy? Onko se lyhenne Thomasista?" Hän katsoi toista kulma hieman koholla, hänen pitäisi vielä esitellä itsensä. Hymyillen hän pudisti päätänsä toiselle. "Kohteliaisuus ei ole sama asia kuin typeryys. Miksi ihmeessä esittelen itseni jollekin, joka voisi hoitaa minulle ongelmia? Jos ei ole hyöytä, ei ole mitään, Thomas." Rafiq sytytti itselleen tupakan, kääntäen katseena toiseen syttäen ensin tupakan itselleen. Nautinnollisesti hän poltti hetken aikaa, koittaen pimittää tietoa viimeiseen asti. "Minun nimeni on Rafiq." Hän hymyili toiselle levästi hetken aikaa ja lähti sitten tupakkaa polttaen kävelemään pois päin metsästä, kääntyen katsomaan toista, jotta tämä varmasti seuraisi häntä ja että he olivat menossa oikeaan suuntaan.
|
|