Kaorun tönö

[Kaoru]

"Argh!" Kaoru loikkasi kauemmas Shirosta, sängyn toiseen päähän ja puristi päänsä käsiensä väliin. Poika veti jalkansa lähelleen ja tärisi. Miksei Shiro vain voinut olla kuin muut? Miksei tämä halunnut rangaista Kaorua vaan itseään?!
"Mikä siinä on niin vaikeaa!! Mikset vain voi olla niin kuin muut!!?" Kaoru huusi. Pitkästä aikaa. Siitä oli kauan kun Kaoru oli viimeksi menettänyt malttinsa. Normaalisti hän oli se rauhallinen ja herkkä persoona joka kuunteli toisten jorinoita ja suostui toisten leluksi.

"Sinä muistutat liikaa minua..." Kaoru pudisteli päätään ja repi hiuksiaan. Hän ei pystyisi siihen. Shiron raiskaaminen oli sama kuin hän raiskaisi itsensä. Eihän Kaoru ollut kertaakaan pystynyt satuttamaan itseään. Aina hän haaveili kuolemasta, mutta ei siltikään pystynyt hyppäämään ikkunasta. Kerran oli ollut lähellä, mutta viime hetkellä Kaoru oli pelastanut itsensä. Hän oli pelkuri joka ei hallinnyt tunteitaan. Hän ei tulisi koskaan hallitsemaan.
Shiron tapaaminen oli sekottanut Kaorun pään lopullisesti.

"Miksei Jumala anna minun olla? Miksi minä olen aina se joka kärsii?! Kuitenkaan kukaan ei koskaan tule antamaan anteeksi..." Kaoru veti itsensä mahdollisimman pieneksi ja pudottautui lattialle. Poika havitteli kädellään viinapulloa, ja joi sen tyhjäksi. Viina oli auttanut ennenkin. Tosin vain hetkellisesti.

[Shiro]

Shiro sai melkein sätkyn kun Kaoru yllättäen pomppasi pois sängyltä ja huusi.
"Mitä sinä höpötät! Jos sinusta on siihen niin anna mennä, tee se! TEE SE!"
Häneltäkin oli menossa viimeisetkin hermon rippeet. Ensin Kaoru oli tekemässä sen ja sitten ei. Pääsisikö Shiro ollenkaan pois tämän asunnosta? Pojan sitten juodessa pullon lopulta tyhjäksi Shiro huokaisi.
"Minä voin laittaa sinulle vastaan ja huutaa jos se siitä on kiinni! Sanot, etten ole kuin muut, joten tee minusta sellainen! Tahdon pois viimeinkin!"
Shiro heilutti vapaata kättään Kaoruun päin, jotta olisi voinut lyödä tähän järkeä. Kahleissa oleva käsi kilisteli ja Shiro yritti saada itseään käännetyksi takaisin selälleen. 'Teen mitä vain tahdot, kunhan teet sen ja päästät minut pois jos se on ainoa asia mikä pitää tehdä, jotta suostuisit päästämään minut pois.'

Shiro tiesi, että poika halusi vaikka ei kuitenkaan halunnut. Ei hänkään sitä halunnut, mutta tiesi sen olevan ainoa tapa päästä pois.

[Kaoru]

Kaoru vain pudisteli päätään. Hän ei päästäisi Shiroa. Hän ei raiskaisi tätä. Mitä hän oikein teki? Mitä helvettiä Kaoru oli tekemässä?!
Kaoru nousi huterasti ylös ja hymyili pienesti Shirolle. Kaoru astui askeleen, toisen, kunnes oli sängyn vierellä. Poika tarrasi kiinni Shiron huitovasta kädestä ja kumartui tämän kasvojen eteen. Hetken Kaoru vain tuijotti Shiroa. Yhtäkkiä poika kuitenkin painoi huulensa hellästi Shiron huulia vasten, ja vetäytyi pois muutaman sekunnin kuluttua.

"Minä en halua tehdä sinusta samanlaista kuin muista." Kaoru hymyili leveästi Shirolle ja irrotti käsiraudat, tällä kertaa lopullisesti. Poika heitti käsiraudat jonnekin roskiksen lähettyville ja kumartui sitten kaivelemaan farkkujensa taskua. Avaimet ja heitto. Shirolla oli kaikki mitä hän tarvitsi päästäkseen pois Kaorun luota. Reitti ikkunalle oli teljetty, ja Kaoru kyllä estäisi toista hyppäämästä.

"Minä pidän sinusta tuollaisena." Kaoru hymyili hellästi. Hän oli saanut uuden höyhenkerroksen siipiinsä. Ehkä hän joku päivä pääsisi lentämään siivillään? Silloinko Kaoru saisi vapautensa? Toivottavasti.
"Kasvatit siipiäni."

[Shiro]

Shiro oli todellakin kummissaan kun Kaoru irroitti hänet yhtäkkiä ja päästi menemään. Hitaasti Shiro nousi sängylle istumaan ja hieroi käsiään.
"Jos...sinulle sopii, niin voisinko käyttää suihkuasi?"
Shiron oli aivan pakko päästä suihkuun, vaikka tuskin se mitään auttaisi enään. Hänen oli saatava tämä inhottava tunne pois. Kuinka hän nyt menisi Tokin luokse kun oli tässä tilassa?

Shiro ei oiekin tiennyt mitä ajatella Kaorusta enään, mutta jotenkin hän ei vihannut poikaa. Tai no vihasi, mutta hän myös sääli tätä ja samalla, ehkä hieman piti tästä. Albino olisi kyllä varuillaan Kaorun kanssa, mutta ehkä heistä voisi vielä tulla ystävät?

[Kaoru]

"Siitä vaan." Kaoru istahti lattialle ja risti jalkansa. Poika ei edes katsonut Shiroon, viittoili vain suihkun puolelle. Hän oli sanonut pitävänsä jostakusta? Kaoru ei sanonut sellaista. Kaoru ei kiintynyt ihmisiin, jotka kuitekin kuolivat jossain vaiheessa. Miksi hän sitten oli sanonut Shirosta? Kaoru ei itsekään tiennyt. Ehkä Ranska oli muuttanut häntä enemmän kun hän uskoikaan.

Kaoru kaatoi itsensä selälleen sotkuiselle lattialle ja tuijotteli alaviistosta enkelityötään. Sen siivet näyttivät suuremmilta alhaalta katsottuina. Ei se pystyisi koskaan lentämään, ja punaiset hiukset saivat sen näyttämään siltä kuin se olisi tehnyt ison kasan syntejä. Kaorun enkeli oli lakannut uskomasta jumalaan. Kaorun enkeli oli päätynyt maapallolle homehtumaan, ja koska sen siivillä ei voinut lentää, se ei voinut suojella suojeltavaansa. Kaorun oli siis pärjättävä yksinään.
Olihan Kaoru ennenkin pärjännyt yksin. Nyt se tuntui kuitenkin vaikeammalta. Hänellä oli ystävä ja ihastus. Hetkinen, mistä lähtien Kaoru oli pitänyt Shiron ihastuksenaan? Hänhän vain piti tästä, ei sen enenpää.
"Onko myöhäistä suostua ystäväpyyntöösi?"

[Shiro]

Shiro pysähtyi matkallaan suihkuun ja kääntyi katsomaan Kaorua. Hän katsoi pojan läpikotaisin ja hymyli tälle sitten iloisesti.
"Enpä usko, jos todella tarkoitat sitä."
Hän jatkoi matkaansa suihkun puolelle ja riisui siinä samalla myös paitansa pois, heittäen sen lattialle.
"Eikä sitten kurkistella."
Shiro hihkaisi ovelta ja iski silmää Kaorulle. Ei siinä jos poika haluaisi katsoa, kunhan ei mukaan tunge. Vääntäen suihkun päälle Shiro antoi viileän veden mennä ihoaan vasten. Hieman parempi olo kun sai kaikki liat pois päältään. Synnit tuskin lähtisivät, mutta sille ei voinut mitään. Ne eivät hankaamalla lähteneet, vaikka Shiro yritti käyttää saippuaakin, hänellä oli kuitenkin likainen olo. Sisältä. Huokaisten Shiro nojasi suihkun seinään ja sulki silmänsä. Hän antoi kyyneleittensä sekoittua veteen, mutta ei pitänyt ollenkaan ääntä. Kyllä tämä tästä. Kaikki tulisi menemään aivan hyvin. Sitä hän toisti itselleen ja haroi hiuksiaan. Käsissä olevat jäljet eivät lähtisi kuin ajan myötä, mutta silloinkin ne saattaisivat vielä näkyä. Shiro oli ollut tyhmä kun tempoili käsiraudoissa. Jos hän olisi ollut kiltisti ja antanut Kaorun tehdä mitä teki, ei hänellä olisi nyt punaiset ranteet.
"Mitä ihmettä minä selitän Tokille.....?"

[Kaoru]

Kaoru naurahti iloisena ja istahti lattialle. Ihanaa, kaikkea ei siis ollutkaan menetetty, ainakaan täysin. Kyllä Kaoru tahtoisi Shirosta ystävän, kunhan vain pysyisi väleissä tämän kanssa ja saisi olla tämän lähellä. Toki tietysti olisi ongelma, mutta ei se mitään. Kyllä Kaoru selviäisi.
"Älä huoli, kyllä minä tarkoitan sitä. Koko sydämestäni." Kaoru hymyili ja katseli kun Shiro riisui paitansa. Poika ei vain saanut silmiään irti Shirosta. Sydän hakkasi ja tuntui kuumalta. Tätäkö oli ihastuminen? Jännittävää. Kaoru kuitenkin pitäisi näppinsä irti Shirosta. Heistä tulisi ystäviä, aivan kuten Kaorusta ja Dorinestakin. Tosin heillä kahdella olisi hieman erilainen pohja.

"En kurkistele. Voisin hankkia jotain syömistä sillä välin. Taisin juoda hieman liikaa." Kaoru kapusi huterasti ylös lattialta ja lähti vaeltelemaan keittiötä kohti. Shiron sitten laittaessa suihkun päälle, Kaoru oli varma ettei tämä kuulisi mitään, eikä tulisi vähään aikaan pois.
Kaoru valahti keittiön kaappia pitkin lattialle ja painoi päänsä polviinsa. Poika tärisi, mutta ei itkenyt. Hän ei ottanut sitä riskiä, että Shiro näkisi hänet itkemässä. Kaoru ei itkenyt. Ainoastaan silloin kun hän oli yksin. Silloin hän itki, eikä kukaan kuullut. Shiro tuskin antaisi hänelle koskaan täysin anteeksi. Dorine tuskin koskaan sulattaisi asiaa. Toki tulisi vihaamaan Kaorua, se oli varmaa. Shiro ei tulisi pääsemään likaisuudestaan. Siihen ei ollut saippuaa.
Kaorukaan ei tulisi pääsemään synneistään. Jumala tulisi rankaisemaan häntä. Jo se että Kaoru ei uskonut, johti rangaistukseen. Entä nyt kun Kaoru oli liannut enkelin?

[Shiro]

Shiro pesi hiuksensa mintun tuoksuisella shampoolla ja vartalonsa sitruunan tuoksuisella saippualla. Luulessaan olevansa valmis, albino lainasi yhtä Kaorun pyyhettä ja kuivasi hiuksensa niin, että saattoi harjata ne silkkisiksi. Hän kietoi pyyhkeen ympärilleen ja lähti sitten metsästämään vaatteitaan. Shirolla oli ollut hyvä olo kun hän oli saanut seistä suihkun alla veden piiskaamana, mutta nyt kun hän oli joutunut pois sieltä turvallisen tuntuisesta paikasta, tunsi hän olonsa surulliseksi.

Mennessään keittiöön katsomaan oliko poika löytänyt itselleen syötävää, Shiro löysikin Kaorun lattialta pää polvissa. Hän kallisti päätään kuin koiran pentu ja hymyili surullisen näköisenä.
"Sattuuko sinuun sisältä? Voinko tehdä jotakin?"
Shiro ojensi vasenta kättään ja laski sen Kaorun olkapäälle. Hän piti siitä, että poika saattoi tuntea tunnontuskia sen takia mitä oli tehnyt, mutta liika oli liikaa kelle tahansa ihmiselle. Shiro polvistui toisen eteen jatsoen yhä pää kallellaan.
"Miksi luulet minun olevan enkeli?"

[Kaoru]

"Sinä olet enkeli! Minä en luule..." Kaoru pudisteli päätään ja tarttui kiinni Shiron kädestä.
"En ole koskaan tavannut mitään kaltaistasi, joten et voi olla normaali!" Kaoru kohotti katseensa Shiroon ja katsoi tätä kyynelsilmin. Vihdoinkin poika oli saanut puristettua tunteensa itkun muotoon.
"Kukaan ei ole koskaan kohdellut minua noin." Kaoru pyyhkäisi silmäkulmaansa ja kietoi kätensä tiukemmin jalkojensa ympärille. Poika nyyhkäisi äänekkäästi ja pudisteli päätään epätoivoisena. Ei hän koskaan ennen ollut ollut näin sijoiltaan. Shiro vain oli jotain erilaista.

"Ei saa... rankaista..." Kaoru mumisi polviaan vasten. "Kaoru... ei kestä... enää."
Kaoru hapuili Shiroa nostamatta katsettaan tähän päin. Poika tarrasi Shiroa käsistä ja veti tämän lattialle viereensä. Kaoru heitti kätensä Shiron ympärille ja upotti kasvonsa tämän märkiin hiuksiin. Ehkä Shiro ei nyt huomaisi Kaorun itkemistä. Tämän iho oli märkä jo ennestään, joten tuskin tämä huomaisi ylimääräisiä vesitippoja.
Sanottiin, että itkeminen tekee hyvää. Kaorulle se ei tehnyt hyvää. Kaoru oli haavoittuvainen, ja itkiessään hän paljasti sen vastapuolelle. Ei ollut hyvä kertoa milloin oli sekaisin. Kaoru oli oppinut selviytymään.

[Shiro]

Shiro oli aivan ihmeissään ja kietoi sitten kätensä pojan ympärille suojelevasti.
"Mitä sinä oikein höpiset? Ei kukaan ole sinua rankaisemassa. Mitä tarkoitat sillä, etten ole normaali?"
Shiro ei nyt ollut oikein varma, mitä Kaoru halusi tai tarkoitti, mutta eiköhän se tulisi selville aika pian. Hän tiesi pojan itkevän, mutta ei kehdannut kysyä sitä tai sanoa ääneen.
"Ei Kaorun tarvitse kestää enään. Sitä varten suojelusenkelit ovat. Ne kestävät sen mitä suojeltavat eivät."
Shiro selitti rauhallisella ja lempeällä äänellä, samalla kun silitti Kaorun päätä ja pörrötti hieman tämän hiuksia. Hän vilkaisi siinä samalla rannettaan. Oikeassa kädessä oleva side, oli muuttunut ranteen kohdalta punaiseksi, ja toisessa oli punainen hankauma. Shiron pitäisi vaihtaa siteensä ja peittää toinen ranteensa jollain.

Albino antoi pojalle suukon otsalle ja lähti sitten pukemaan boxereitaan ja housujaan jalkaan. Hän sai ne aika nopeasti, mutta ei laittanut paitaa päälleen, sillä hiukset olivat vielä märät. Shiro ei halunnut paitansa kastuvan. Hän laittoi paidan sängynpäähän odottamaan ja palasi sitten Kaorun luokse katsomaan vieläkö tämä istuskeli lattialla, vai pitäisikö hänen kohta kantaa poika pois siitä.

[Kaoru]

"Kaoru tahtoo... Dorin. Dori pitää huolta." Kaoru työnsi Shiroa kauemmaksi itsestään. Keittiön kaakelilattia alkoi tuntua kylmältä alastonta ruumista vasten. Nyt jos koskaan Kaoru olisi halunnut olla Dorinen kanssa. Dorille hän saattoi uskoutua jos tuntui pahalta. Ei Shirolle, ei kenellekään muulle.
Kaoru kuivasi silmiään ja kapusi ylös kylmältä lattialta. Shiro oli lähtenyt hakemaan vaatteitaan, tai ainakin Kaoru oletti niin. Ehkä Kaorunkin pitäisi. Oli hyvin outoa hyppiä alasti, jopa omassa asunnossa. Varsinkin kun oli seuraa. Kaoru vain ei ollut edes tajunnut olevansa alasti!
Kaoru hengitti muutaman kerran syvään ja avasi jääkaapin oven. Poika nappasi appelsiinimehupurkin ja hörppäsi suoraan tölkistä hieman sokeria. Ehkä jalat kantaisivat nyt paremmin. Kaoru heitti purkin takaisin kaappiin ja otti huteran askeleen kohti oviaukkoa. Samassa Shiro ilmestyikin oviaukkoon ilman paitaa.

"Auta minua." Kaoru tarrasi Shiroa kädestä ja lähti raahautumaan tähän tukeutuen makuuhuoneeseen. Alkoholi oli vihdoinkin noussut päähän, ja Kaorun teki vain mieli päästä nukkumaan paha olo pois. Aamulla olisi todennäköisesti pirunmoinen krapula. No, ei sillä että Kaoru olisi muutenkaan raahautunut kouluun. Hänellä oli syynsä jäädä kotiin polttelemaan ja leikkimään Takuton kanssa.

Kaoru kellahti sängylle, vaivautumatta edes hinaamaan itseään kunnolla siihen. Siihen poika jäi makoilemaan persus paljaana.
"Shiro... voisitko nukkua vieressäni tämän yön? Lupaan etten koske sinuun. Mehän olemme ystäviä, eikö vain?" Kaoru kohotti päätään toiveikkaana. Shirosta saattaisi saada ystävän, jos tämä vain hyväksyisi Kaorun vikoineen. Ei Kaoru varmasti koskaan ajattelisi Shiroa pelkkänä ystävänä, mutta olihan hänellä ollut sama ongelma Dorinenkin kanssa alussa. Kyllä siitä pääsisi yli jos vain haluaisi.

[Shiro]

Joko Kaoru oli pahasti kännissä tai liika väsynyt, tai sitten poika oli pahemman päälle sekaisin, Shiro ei tiennyt. Hän kuitenkin auttoi tämän sänkyyn ja katsoi sitten mietteliäänä poikaa. Kyllä hän uskoisi, ettei tämä koskisi häneen ja paras olisikin, sillä silloin Shiro tosissaan hyppäisi ikkunasta, vaikka voisikin mennä ovesta. Juuri nyt hän ei tahtoisi tapahtuvan mitään mieltään järkyttävää. Shiron henkinen tasapaino oli muutenkin pirstaleina. No ehkä yksi yö. Varovasti albino mönki pojan viereen ja nojasi päätään käsiinsä.
"Kyllä. Me olemme ystäviä."

Shiro olisi halunnut Kaorun luottavan häneen hieman enemmän. Vaikka hän olikin laittanut pojalle väkivaltaisesti vastaan, huutanut ja uhkaillut ei hän kuitenkaan halunnut Kaorun käyttäytyvän tuolla tavalla. Miksei Kaoru voinut uskoa häntä ja uskoutua hänelle? Mitä hän sitten tosissaan ajatteli Shirosta? Aikaisemmin poika oli valittanut, että Shiroa ei voinut uskoa, ja että hän oli liian viaton. Mitä hän nyt sitten ajatteli? Jos Kaoru piti Shiroa enkelinä-mitä Shiro ei ymmärtänyt, sillä oli tietääkseen ihminen- niin miksei hän sitten luottanut Shiroon?

[Kaoru]

Kaoru hymyili leveää pikkupojan hymyä ja mönki lämpimän peiton alle. Poika kiskoi peiton myös Shiron alta ja nosti hieman peiton reunaa, jotta Shirokin pääsisi alle.
"Sori, en omista toista peittoa." Oli hienoa olla ystävän kanssa. Kaorulla oli jo kaksi ystävää. Ehkä hän saisi nyt hieman miehistäkin kuvakulmaa elämäänsä. Heistä tulisi vielä ystäviä. Tosin sitä ennen Kaorun olisi opittava tukahduttamaan omat tunteensa. Tämä yö käykööt pienestä harjoituksesta. Kaorun ei ollut koskaan tehnyt mieli koskea jota kuta näin pahasti. Hän ei koskisi Shiroon, ei niin missään mielessä! Kaoru kärsisi ja oppisi elämään vaikeuksien läpi.

"Vihdoinkin sain suojelusenkelin..." Kaoru mumisi puoliunessa ja mönki aivan Shiroon kiinni. Shiron lämpö tuntui ihanan rauhoittavalta, ja Kaoru nyyhkäisi pienesti. Tokia kävi totisesti kateeksi. Tämä saisi olla Shiron lähellä koska halusi. Kaorulta se oli kielletty. Hän ei saanut koskea. Ei rakkautta Kaorulle, sääntö numero 2. Rikkomisesta seuraa pahempaa kuin ykkösen rikkomisesta.
Kaoru hymähti pienesti ja oli jo valmiina vaipumaan untenmaille, mutta piti itsensä väkisin hereillä. Hän halusi nauttia Shiron lämmöstä vielä hetken.

[Shiro]

Shiro meni peiton alle ja mumisi itsekseen Kaorun puheille. Ajatelkoon poika mitä halusi. Oli Shiro sitten enkeli tai demoni, sillä ei ollut hänelle itselleen merkitystä. Ainakin hän oli saanut Kaorusta ystävän. Haukotellen Shiro alkoi hiljaa tuhisemaan ja kääntyi sitten selälleen. Kai se oli aivan sama missä hän nukkui, kunhan sai nukuttua.
"Ja minä suojelen sinua."
Shiro sanoi hiljaisella äänellä. Hän ei kyllä tiennyt halusiko Kaoru suojelua henkisesti vai fyysisesti. Ehkäpä henkisesti, koska poika oli muutenkin niin vahvaa tekoa että. Saisi nähdä mitä heidän suhteestaan tulisi kun Toki saisi tietää. Shiro ei antaisi Tokin vahingoittaa Kaorua, sillä poika oli jo kärsinyt tarpeeksi, ainakin henkisesti. Sanoisi Toki mitä tahansa, Shiro suojelisi Kaorua.
"Minä taasen en omista siipiä"
Shir sanoi vielä Kaorulle.

[Kaoru]

"Omistat sinä... Olen aivan varma, että sinulla on siivet." Kaoru hieraisi päätään Shiroa vasten, kuin kerjätäkseen silittelyä. Kissamainen käytös sopikin kissapojalle.
"Minä tiedän sen..." Ehkei tästä tulisi mitään, mutta Kaoru halusi nauttia olostaan edes tämän yön ajan. Pelkkä Shiron lämpö oli parempaa kun kymmenen seksikumppania. Ennen Kaoru olisi valinnut ehdottomasti seksin, mutta Shiro oli opettanut hänelle, että maailmassa oli muutakin kuin seksiä. Muukin voisi tuoda hyvänolon. Ei aina tarvittu fyysistä kontaktia. Pelkät sanatkin saivat Kaorun nykyään hymyilemään.

"Minä haluan ottaa sinusta kuvan huomenna." Kaoru suukotti Shiron käsivartta pienesti ja sulki sitten silmänsä. Poika huokais syvään ja nukahti aikasen pian. Toki ei välttämättä tulisi pitämään ajatuksesta, että Shiro nukkui toisten miesten sängyssä. Entä jos he sanoisivat ettei mitään tapahtunut? Kai Tokikin vietti aikaa ystäviensä kanssa! Kaorun pitäisi tutustua Tokiinkin, tosin siitä ei välttämättä tulisi mitään. Varsinkin jos Toki oli se joksi hän tätä luuli. Lyhyt brunette poika vessasta, jota Kaoru oli kuolaillut. Ehkä hän saisi ottaa valokuvia Shirosta ja Tokista? Tuskin pari suostuisi siihen.