Tommyn ja Rafiqin kämppä

[Tommy]

Tommy katsoi huolestuneena Chiaran matkaa vessaan. Tuon kävely näytti vaikealta ja hidastui hidastumistaan. Tytön lysähtäessä kasaan vessan oven edessä, huivipään vatsassa muljahti ilkeästi ja hän loi syyttävän mulkaisun Rafiqiin, joka oli jo mennyt auttamaan tyttöä. Huivipää oli kyllä hieman yllättynyt, että kurdi ylipäätään jaksoi vaivautua. Hän oli olettanut, että tuo olisi vain katsonut, miten heille kävisi vaivautumatta tehdä elettäkään kenekään olon helpottamiseksi. Silti tuo oli heidät huumannut ja huivipää oli edelleen raivoissaan.

"Ei helvetti, Rafiq! Nyt sä kerrot mulle, mitä sä laitoit siihen pizzaan!" Tommy jo miltein huusi toiselle ja katsoi huolissaan sohvalla makaavaa tyttöä. Huivipää alkoi itsekin tuntea jonkinlaista huimausta, muttei vielä mitään kovin suurta muutosta entiseen. Hänellä oli hieman irrallinen olo ja sulkiessaan silmät näki lieviä hallusinaatioita. Hän ei kuitenkaan ollut huolissaan moisista pikkuasioista. Sillä hetkellä hänestä tuntui kuin olisi vetänyt jotain, mikä vastasi vaikutuksiltaan jotain Diapamin ja kodeiinin väliltä. Hän ei voinut tarkkaan tietää, mitä toinen oli heille syöttänyt, kun ei tiennyt annosmäärääkään. Hän toivoi, ettei Chiara heräisi pian.

"Haista paska", hän totesi Rafiqille tämän tiedustellessa, millainen olo huivipäällä oli.
"Sä et ehkä oo vielä tajunnu, muta mulla on jonkilaiset tolet melkein kaikelle, mitä sä keksit mulle tarjota", hän sanoi toiselle ehkä jopa hivenen helpottuneesti, samalla kuitenkin ärtyneesti ja syyttävällä äänensävyllä.

[chiara]

Chiara avasi yhtäkkiä silmänsä ja tuijotti Rafiqia silmät auki suurina ja pyöreinä kuin lautaset. Hän yritti sekavasti muistella, mikä oli ihmisten normaali ihonväri. Osaamatta sanoa varmaksi hän arveli, että oranssi se ei tainnut olla ainakaan. Hämärästi hän kuitenkin tajusi tuntevansa nuorukaisen. Mustat pisarat tanssivat kurdin kasvojen ympärillä ja sykkivät villisti. Chiara nousi äkkiä istualleen sohvalle ja huitoi mustia pisteitä pois. Ne selvästikin yrittivät tarttua myös häneen. Paniikintapainen yritti saada hänestä otetta.

"EI!" Chiara kiljaisi, painaen kasvonsa käsiinsä ja puristaen silmänsä tiukasti kiinni. Jospa pisarat eivät näkisi häntä, kun hän ei näkisi niitä. Silmien sulkeminen oli kuitenkin virhe. Tyttö huomasi juuri kaksiulotteisten kuvioiden kasvavan ja muuttuvan kolmiulotteisiksi, vaikkei hän tajunnutkaan siinä tilanteessa niiden olevan hallusinaatioita. Neliöt kasvoivat kuutoiksi ja venyivät sitten torneiksi, jotka alkoivat uhkaavasti kallistua hänen päälleen.

Chiara avasi silmänsä ja tarrautui lähimpään asiaan, jonka sai käsiinsä. Se oli Rafiqin käsivarsi. Tyttö huusi korkealla äänellä ja puristi käsivartta, kuin pelkäisi hengenhädässä putoavansa kuiluun, jos päästäisi irti.

[rafig]

Rafiq naurahti Thomasille ja alkoi katsomaan tyttöä hymyillen. Hän kuunteli tämän sekoilua ja huitomista, silittäen tämän tukkaa. Hän huomasi tytön tarttuavan hänen käteensä ja istuutui tämän vierelle, jatkaen tukan silittämistä. Hän kuunteli tytön sekoilua rauhallisena. Hän katsoi hiljaa kelloa, merkiten muistiinsa ajan, jolloin tyttö alkoi sekoilemaan. Tietenkin viina vaikutti tytön hallusinaatioihin, se oli selvä. Hän siirsi nopeasti paria hiusta pois kasvojensa tieltä, jatkaen tytön tukan silittämistä.
"Rauhoitu nyt.. Kaikki on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu."
Rafiq piti tyttöä hellästi, katsellen tätä. Jokin osa hänessä tunsi vihaa itsensä takia, että hän oli tehnyt jotain tälläistä. Mutta kun tämä olisi ohi, hän sellittäisi tytölle kaiken. Ehkä tämä ymmärtäisi, ehkä ei. Rafiq ei enää katsonutkaan Thomasia, hän keskitti kaiken huomionsa pikku enkeliin, joka kärsi.

[Tommy]

Tommy katsoi järkyttyneenä Chiaran sekoilua. Hän ei muistanut nähneensä moneen vuoteen ihmistä, joka olisi mennyt tuolla tavalla sekaisin aineista. Hän ei ollut narkkarivuosiensa loppuvaiheessa edes nähnyt muita ihmisiä kuin Anthonya, jonka luona asui. Ja muutenkin hän oli liikkunut enemmän piireissä, jotka osasivat annostella aineen oikein ja jotka lähinnä sammuttivat vieroitusoireta käytöllään. Olihan heilläkin ollut alkuvuosina aika rajua menoa huumeiden kanssa, mutta nuorukainen oli jo melkein unohtanut, miltä sivullisesta näytti, kun joku sekoili pahemman kerran omissa maailmoissaan. Huivipää huomasi olevansa koko ajan vain vihaisempi Rafiqille, joka Chiaran oli tilanteeseen pakottanut.

Saatuaan tarpeekseen tilanteesta, Tommy harppoi Rafiqin luokse ja raastoi tämän pois Chiaran luota. Hän huomasi nyrkkinsä osuvan toisen kasvoihin ja huutavansa toiselle naama punaisena siitä, miten idiootti kusipää tuo oli, kun oli tytön tuohon tilaan saattanut. Hän tärisi raivosta ja antoi sen näkyä.

"Saatanan idiootti. Ei kukaan voi olla noin tyhmä! Kato nyt tota! Kato nyt, mitä sä teit. Hemmetti, etkö sä koskaan ajattele muita ku ittees?", Tommy saarnasi toiselle. Hänellä itsellään ei ollut vieläkään juuri lainkaan vaikutuksia pientä huimausta lukuunottamatta.

[chiara]

Chiara päästi Rafiqista irti heti kun huomasi, ettei enää nähnyt kaatuvia rakennuksia, joka tosin ei ollut ihan heti. Toivottuaan ensijärkytyksestä hän alkoi hahmottaa tilannetta ja tajusi myös, että oli nähnyt näkyjä. Mustat pilkut eivät kadonneet minnekään, mutta ne eivät tuntuneet yhtä uhkaavilta kuin äsken, ja niiden seuraksi ilmestyi keltaisia raitoja.

Chiara haukkoi henkeään hiljaa ja seurasi katseellaan, kun seinin ilmestyi pieniä vaaleanpunaisia täpliä, jotka sitten suurenivat valuen. Hän kuuli poikien äänet kuin lasin läpi, niin että ne eivät tuntuneet todellisilta eivätkä varsinkaan tärkeiltä.

Lyönnin ääni herätti Chiaran todellisuuteen ainakin osittain. Se oli liian tuttu ääni. Äiti ja isä tappelivat usein. Samoin Antonio narkkarikavereittensa kanssa. Lyönnin ääni oli paha. Se aiheutti aina jotain pahaa. Tyttö tunsi jonkin valuvan poskeaan pitkin, ja hän kosketti sitä. Hetken kuluttua hän tajusi, että se oli kyynel. Chiara ei koskaan itkenyt, ja sekin ajatus tuntui hirvittävän, sietämättömän surulliselta. Hän painoi päänsä käsiinsä uudestaan ja alkoi parkua kovaan ääneen.

"Älkää kuolko", Chiara nyyhkytti täsin poissa tolaltaan. Hänen silmiensä eteen nousi kuva verisestä nuoren miehen ruumiista shortseissa ja teepaidassa, joka makasi hiekalla. Hän puhui yhtä paljon näylle kuin samassa huoneessa oleville pojille. "Mä en halua jäädä yksin tänne. Ettehän te kuole?"

[rafig]

Rafiq katsoi kummastuneena kun toinen löi häntä. Hän hieroi vihaisena kipeää kohtaa ja oli jo aikeissa vastata, kunnes hän kuuli tytön äänen. Mitään sanomatta Thomasille hän meni uudelleen tytön luokse silitellen tämän tukkaa. Hän otti tytön uudelleen käsivarsilleen, katsoen samalla Thomasia vaitonaisena.
"No niin, haluatko tytön nukkumaan huoneeseesi vai otanko minä hänet? Tähän emme häntä voi jättää, jos hän kuitenkin päättää kuolla yön aikana."
Rafiq heilautti tyttöä hieman, laittaen tätä paremmin käsivarsilleen, pidellen tyttöä rauhallisesti. Hiljaa hän siveli tämän otsaa, tukien tytön kaulaa kuin tämä olisi pikku vauva.
"Emme me kuole.. Älä sitä pelkää.. Mikä sinun nimesi on?"
Rafiq katsoi tyttöä rauhallisesti, pitäen tyttöä sylissään hellästi. Hän painoi tytön korvaa hellästi omaa rintakehäänsä vasten kuin pikkuista vauvaa, joka sai rauhan kuullessaan äitinsä sydämenlyönnin. Rafiqin katseessa oli pelkkää huolestuneisuutta tytöstä, mutta kun hän käänsi katseensa Thomasiin, hänen silmänsä asettivat tälle haasteen: Hyökkää vain, mutta jos satutat minua, satutat häntä samalla.
Rafiq piti tyttöä hellästi käsissään, mutta kuitenkin samalla tarpeeksi lujaa, että tyttö ei tippuisi hänen sylistään.

[Tommy]

Tommy lopetti Rafiqille huutamisen heti, kun Chiara puhui. Tytön sanat saivat nuorukaisen vilkaisemaan hieman hölmistyneenä kämppikseensä, mutta edeleen vihaisena. Kurdin siirtyessä rauhoittelemaan trippailevaa tyttöä Tommy tuijotteli molempia vaitonaisena luoden Rafiqiin murhaavia katseita tempauksensa takia. Hän ei kuitenkaan enää halunnut alkaa rähjäämään vaan oli oikeastaan yllättävän rauhallinen tilanteeseen nähden.

"Kerro mulle nyt, mitä vitun paskaa sä lisäsit siihen pizzaan", Tommy sanoi Rafiqille hiljaa painottaen jokaista sanaa erikseen. Nuorukanen ei vastannut toisen kysmykseen siitä, kumman huoneeseen hän halusi tytön päätyvän [loll!].


[soriii~! lyhyttä.mut nää fukin lääkkeet tappaa mut. ]

[chiara]

Chiara makasi Rafiqin sylissä ja itki kuin vastasyntynyt. Hän ei huomannut mitään siitä, mitä oikeassa maailmassa ja nykyhetkessä tapahtui. Hänen jonkin tuntemattoman aineen sekoittamat aivonsa työnsivät hänen nähtäväkseen tapahtumia, jotka hän oli jo kokenut. Tytön elimistö ei ollut myöskään tottunut tähän aineeseen, joka aiheutti osaltaan sen, että reaktio oli niin voimakas verrattuna Tommyyn.

Komea italialainen nuorukainen makasi rantahiekalla voihkien tuskasta. Chiara tiesi, että hän ei voinut tehdä yhtään mitään tämän auttamiseksi. Nuorukainen oli törmännyt surffatessaan vankkaan betoniseen aallonmurtajaan, ja törmäys oli murskannut tältä useita kylkiluita ja ties mitä muuta. Tyttö tuijotti tätä voimatta sanoa mitään. Hän kumartui suutelemaan nuorukaisen poskea. Tämän hengityksessä oli yhä se makea marihuanan tuoksu, jota tyttö vihasi nyt eniten maailmassa, ja tämän suupielestä karkasi verinoro.

"EII!" Chiara huusi keuhkojensa koko voimalla. Kyyneleet virtasivat vapaana. Hän tunsi kaiken sen vuosien takaisen tuskan ja ahdistuksen uudestaan, ja vielä voimakkaampana kuin mitä hän oli muistanut sen olevan. Tytön vartalo nytkähteli.
"Antonio! ANTONIO!"

[rafig]

Rafiq piti Thomasin tiukasti omassa arvossaan. Hän oli täysin keskittynyt tyttöön, joka oli tainnut taantua täydellisesti pikkulapsen tilaan. Hän painoi tyttöä kehoaan vasten, laulaen tälle vanhaa kehtolaulua, samalla kun hän lähti viemään tyttöä huoneeseen, jonka hän oli napannut Thomasilta. Hän tiesi, että tytön kuolema toisi huonoa onnea hänelle, mutta sillä ei ollut juurikaan väliä. Jos Thomasia ei pian saisi pois tieltä, tämä saisi hänelle järkättyä potkut.
Rafiq hätkähti hieman, kun tyttö alkoi huutamaan kovaan ääneen. Itse asiassa hän oli vähällä tiputtaa tytön sylistään, mutta sai pidettyä tämän käsivarsillaan. Hän ei saanut kuitenkaan tytöstä enää kunnon otetta, sillä tämä oli alkanut nytkähtelemään. Rafiq kantoi tytön ripein askelin sänkyynsä. Hän kokeli tytön pulssia ensin tämän kaulasta, kunnes hän nosti tyttöä istuma-asentoon saadakseen mustan Ramonesin hupparin pois. Esiin tulivat tummansiniset rintsikat, joissa oli rusetti keskellä. Muussa tapauksessa Rafiq olisi jäänytkin niitä ihailemaan hieman tarkemmin, mutta juuri sillä hetkellä hän oli laittamassa tyttöä turva-asentoon, painaen paperista nenäliinaa tämän kieltä vasten, jotta tyttö ei nielisi kieltään. Oli oikeastaan jo pieni ihme, että niin ei ollut vielä käynyt.

[Tommy]

Tommy katsoi kauhuissaan tyttöä, joka itki Rafiqin sylissä pikkulapsen tavoin. Tyhmempikin huomasi, ettei kyseessä ollut hyvä trippi ja kokemus olisi varmasti todella kamala. Tommy huomasi olevansa aina vain enemmän ja enemmän vihainen kämppikselleen, joka idioottimaisuuttaan oli heidät huumannut. Nuorukainen tunsi itsekin vaikutuksia, mutta ne eivät olleet ollekaan samaa luokkaa kuin Chiaralla. Siinä, missä tyttö kävi läpi huonoja muistojaan, nuorukaisen olo oli irrallinen ja kevyt. Tommy vilkaisi kelloa ja totesi, että vaikutukset olisivat luultavasti huipussaan nyt. Nuorukainen sulki kokeeksi silmänsä ja oli kaatua kaiken lähtiessä pyörimään. Tommy päättikin siitä lähtien pitää silmänsä koko ajan auki.

Huivipää seurasi vaitonaisena Rafiqia. Hän antoi toisen tehdä, mitä piti, mutta vahti kuitenkin ettei tuo tehnyt mitään ylimääräistä. Kun kurdi oli asetellut tytön sängylle, riisunut paidan (Tommyn nostaessa kulmiaan varautuneesti) ja painellessa nenäliinaa tytön kieltä vasten, huivipää käveli toisen luo ja katsoi Rafiqia silmiin vakavana.
”Sä oot vitunmoisessa kusessa nyt. Mä en todellakaan aio olla hiljaa tästä sun pikku tempauksestas”, hän sanoi halveksuen, mutta rauhallisena.

[chiara]

Chiara vaikeni. Hän huojui hetken tajuttomuuden ja valveillaolon rajamailla kunnes hallusinaatiot vetivät hänet mukaansa. Hän aisti hyvin todentuntuisesti oman ruumiinsa venymisen ja kiertymisen maailman mukana ja koko aikana hänen tajuntaansa ei mahtunut se tosiasia, että tunne ei ollut totta. Tytön tajunta tuntui venyvän ja laajentuvan kunnes se räjähti.

Chiara palasi nykyhetkeen ja lähes normaaleihin aisteihinsa - näkökentän laidoilla näkyi yhä outoja kuvioita, varsinkin jos hän sulki silmänsä - sillä pikku erotuksella, että hän oli kuollut. Värit näyttivät astetta harmaammilta. Tyttö kurotti eteenpäin kädellään ja taputti sängyn laitaa mutta tunsi juuri ja juuri sen että kosketti jotain. Kosketus tuntui etäiseltä, ja hänen täytyi miettiä tajutakseen missä asennossa oli. Hän tunsi leijuvansa tyhjiössä. Ajatukset toimivat hitaasti ja kankeasti. Hän räpytteli silmiään. Tältäkö kuolema siis tuntuu, hän mietti tunteettomasti. Hän muisti elämänsä tapahtumia hämärästi, kuin olisi lukenut ne joskus kirjasta. Hän ei ollut aivan varma miksi, mutta hänelle tuli surullinen olo.

[rafig]

Rafiq naurahti hieman toiselle, katsellen vaitonaisena tyttöä, kunnes hän hymyillen siirsi katseensa Thomasiin. Hän hymyili tälle rauhallisesti, koskettaen hellästi tytön ojentunutta kättä, silittäen tämän tukkaa. Hän tiesi kyllä, miten hän saisi Thomasin hiljaiseksi. Se olisi niin helppoa..
"Etkö tosiaan.. Entä jos minulla on antaa sinulle jotain? Katso tuosta kaapista, siellä pitäisi olla jotakin. Katsotaan sitten, mitä mieltä olet vaikenemisestasi."
Rafiq hymyili toiselle herttaisesti, katsellen samalla tyttöä, silitellen tämän hiuksia hiljaa.
"Hei Chi-Chi, kuuletko minua? Voisitko olla niin kultainen, että puhuisit minulle jotain?"
Rafiq katseli hiljaa tyttöä, tämä oli niin kaunis huuruissa. Harvoista pystyi sanomaan samaa, eikä hän kuolemaksikaan halunnut nähdä ketään muuta aineissa. Ainakaan tyttöä. Thomas saisi hänen puolestaan vaikka vetää käteen, mutta tytöstä piti pitää huolta.

[Tommy]

Rafiqin sanat saivat nuorukaisen empimään. Hän siirsi katseensa kurdin osoittamaa kaappia kohti. Se oli kaunis, tummaa puuta oleva piironki. Huivipää siirsi katseensa takaisin kämppikseensä, joka oli suunnannut kaiken huomionsa jälleen tyttöön. Hetken ajan luuli voivansa vastustaa kiusausta ja sanoa kurdille suorat sanat siitä, ettei häntä pystynyt niin helposti lahjomaan, mutta huomasi kuitenkin ottaneensa pari epävarmaa askelta kohti kaappia, jonka sisällä olisi valikoima huumeita. Nuorukainen katsahti epävarmasti Rafiqiin ja siirtyi sitten lipaston eteen avaten sen puiset ovet. Niiden takaa paljastui lukittavat lasiovet, joiden läpi näkyi laaja valikoima eri aineita. Huivipää vilkaisi vielä yhden kerran kämppistään, ennenkuin syventyi täysin valikoiman tutkimiseen. Hän ei voinut tietää, mitä erilaiset jauheet olivat, mutta tunnisti ekstaasinapit ja lsd-laput ensisilmäyksellä. Rafiqilla oli LSD:tä myös nappeina, joiden toista puolta koristi hymyilevä smileyn kuva.

"En mä käytä enää", Tommy sanoi Rafiqille samalla kun antoi katseensa kiertää eri aineissa yrittäen tunnistaa niitä ulkonäön perusteella. "Mitä toi on?" hän kysyi toiselta osoittaen pussillista vaaleaa jauhetta, jonka epäili olevan heroiinia. Jos se tosiaan olisi sitä.. huivipää ei ollut enää lainkaan vakuuttunut siitä, ettei enää sortuisi uudelleen. Kuinka monta kertaa hän olikaan piikittänyt itseensä hepoa? Piikittänyt.. Tommy värähti inhosta. Hän ei suostuisi enää piikittämään itseään. Hän nousi ylös ja sulki kaapin ovet vaitonaisena.
"Mä en enää käytä", hän sanoi ääni värähtäen. Hän oli kaikkea muuta kuin uskottava katseen hiipiessä jatkuvasti kaapinoville.

[chiara]

Chiaran katse harhaili pitkään, mutta lopulta, kovan yrittämisen jälkeen hän sai sen kohdistettua Rafiqiin. Vaaleanruskeiden silmien takana liikkui laajentuneita ajatuksia. Tyttö tunsi olevansa henkisesti niin paljon ylempänä kuin tuo kurdi. Toinen ei edes tainnut tajuta, että hän oli kuollut. Lakannut elämästä pysyvästi. Hän ajatteli, että se oli surullista, mutta ei onnistunut kuitenkaan tuntemaan surua. Elävien, kuten tyttö ajatteli, asiat tuntuivat niin etäisiltä ja turhilta.

Tyyni ilme pysyi Chiaran kasvoilla kun hän kääntyi katsomaan brittiä aineiden äärellä. Tyttö pudisti päätään hieman. Hän tajusi nyt selvemmin elämän lyhyyden ja mitättömyyden, hänen oma elämänsä oli nyt ohi, eikä hän ollut saanut aikaan mitään, mikä näkyisi toisten yhtä lyhyissä ja turhissa elämissä. Ei mitään merkitystä.

"Olen kuollut," Chiara sanoi kääntäen katseensa jälleen kurdiin. Hänen äänensä oli hiljainen ja tyyni, eikä siitä voinut päätellä mitään tunteita. Tyttö uskoi täysin olevansa kuollut, ja hän oli hyväksynyt sen. Jollain seitsemänellä tai kahdeksannella aistilla hän tunsi koko maailmankaikkeuden samassa pääkopassa kanssaan. Tunne oli niin valtaman voimakas, että hän tajusi miten pieni ja mitätön osa sitä oli ollut.

[rafig]

Rafiq siirsi hieman katseensa tytöstä Thomasin ohi, kun tämä osoitti kaappia. Hän hymähti hieman, poika halusi heroiinia. Hän katsoi tätä hetken, kunnes hän kuuli Chiaran puhuvan. Hän pörrötti hieman tytön tukkaa ja kokeili tämän pulssia. Kyllä tyttö oli vielä hengissä, vaikka muuta väittikin.
"Niinkö tosiaan? Ei sinua huvittaisi palata meidän elävien joukkoon? Olen kuullut, että kuolleena on tylsä olla.."
Rafiq piti kätensä kiinni tytön kädessä, silittäen tämän rannetta hellästi. Hän tunsi tytön vaitonaisen pulssin. Jollei mitään kamalempaa tapahtuisi, tämä voisi selvitä. Rafiq käänsi katseensa tytöstä kohti Thomasia, tämä oli kysynyt häneltä kysymyksen.
"Se on heroiinia. Sano, kun olet löytänyt jotain ja avaan kaapin."
Hän silitti yhä tytön kättä, tämä oli niin kaunis, oikea enkeli. Rafiq tunsi melkein omantunnon pistoksen, kun tyttö väitti kivenkovaan olevansa kuollut, vaikka ei ollutkaan. Rafiq käänsi katseensa kohti Thomasia, joka koitti epätoivoisesti lähennellä hänen kaappiaan.
"Juuri tuon takia pidänkin kaapin lukossa. Jos sinä todella et enää käytä, et lähentelisi sitä. Jos ovi olisi auki, sinä nappaisis sieltä haluamasi ja minulle jäisi vain paskaa käteen. Joten katso mitä haluat ja sano, äläkä lähentele kaappiani turhan takia."