|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 9:38:06 GMT 2
Tommy nurisi tasaisesti koko matkan yökerholta kämpille. Hän kaatui miljoona kertaa matkan aikana ja kompuroi ja hoiperteli eikä toinen silti suostunut soittamaan heille taksia. Ja nyt kun he seisoivat siinä kämpän oven edessä, josta Tommy otti tukea samalla kun painoi toisella kädellään pistävää kylkeään, huivipään kasvoille levisi mahtava virnistys.
"Mä kävelin sen matkan. Helvetti. Mä kuolen kyllä huomenna darraan ja tähän saatanan mahaan, mut jumalauta mä kävelin sen matkan", hän hoki edes yrittämättä peitellä, miten ylpeä itsestään oli. Jopa naurettavan ylpeä, mutta sekös Tommya kiinnosti.
Huivipää räpelsi avaimen taskustaan (kumma ettei toinen ollut vienyt sitäkin) ja sai sen pienen sähläämisen jälkeen lukkoon, joka naksahti auki. Poika työnsi oven auki hoippuen perässä heittäen kengät pois jaloistaan ja suunnisti suoraan olohuoneeseen, jossa ei hirveästi ollut oleskellut. Hän lysähti makoilemaan sohvalle ja siirsi sitten katseensa arabinuorukaiseen.
"Mistä hitosta sä tiesit, missä mä asun?" hän kysyi ja kurtisti kulmiaan kysyvästi. Eihän hän ollut kertaakaan neuvonut tuolle tietä asunnolle tai muutenkaan viitannut kämppänsä osoitteeseen, joten miten oli mahdollista, että tuo oli tuonut hänet suorinta tietä oikeaan huoneistoon?
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 9:45:44 GMT 2
Rafiqelle matka oli ollut yhtä kidutusta. Toisen kuljettaminen oli vaikeamapaa mitä hän oli luullut, ja hän oli saanut matkan aikana joutunut nostamaan toisen monta kertaa pystyyn. Hän käänsi katseensa toiseen, kääntyen itse jääkaapille, missä hän oli ottanut itselleen mehua ja leipää. Hän käänsi katseensa toiseen, kohauttaen tälle olkiaan.
"Ai sinä asut täällä? No sehän on hauska tietää, minä vain ajattelin kuljettaa sinut oman kämppääni."
Hän käveli tämän luokse, juoden mansikkamehua, samalla kun hän alkoi asettamaan saalistaan sohvapöydälle, tutkien jokaista esinettä hymyillen, koittaen keksiä kenen ne mahtoivat olla.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 10:02:10 GMT 2
Tommy katsoi toista kuin järkensä menettänyttä.
"Mitä helv-?" hän äyskähti. Asuiko tuo täällä? Samassa kämpässä hänen kanssaan? Poika kirosi sitä, ettei ollut koskaan vaivautunut raahautumaan samaan aikaan yhteisiin tiloihin, kun tuo oli siellä tappanut aikaansa. Huivipäätä ei vain ollut kiinnostanut edes sen vertaa, että olisi halunnut nähdä toisen naaman. Ja nyt se kostettiin.. saada tietää, että asui vihamiehensä kanssa samassa kämpässä? Maailma oli tosiaan julma paikka..
Tommy tuijotti arabia hetken epäuskon vallassa, kunnes nousi yläs ja käveli toisen ohi keittöön, jossa nappasi itselleen lasin, jonka täytti jääkylmällä vedellä. Hän joi sen ja oksensi samantien lavuaariin raskaasti kiroten. Ei nuorukaista kuitenkaan niin helpolla lannistettu, hän vain täytti lasinsa uudestaan ja kokeili toisen kerran oksentaen uudelleen.
"no voi saatanan perkeleen.. vitun saatanan.. helvetti" Tommy kirosi ja paiskasi lasin lavuaariin. Se hajosi, mutta huivipäätä ei siinä vaiheessa kiinnostanut. Miksi hänelle sattui aina kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, mitä maailmassa saattoi kohdata?
Nuorukainen mulkoili hetken arabia. Hän oli päättänyt, että hänen kurja olonsa oli yksinomaan tuon aiheuttamaa. Ja niinhän se olikin. Ei Tommy itse ollut itseään piessyt saatika halunnut kävellä matkaa yökerholta kämpille. Puhumattakaan siitä, ettei olisi koskaan halunnut tietää asuvansa tuon kanssa saman katon alla vasten tahtoaan.
Nuorukainen nojasi päätään kaapin oveen ja hänen huulensa liikkuivat äänettömästi pojan antaessa itselleen käskyjä rauhoittua.
[Tommylla meni hermot. :'DD (ja mulla meni hermot siihen, ku en osaa kirjottaa >.<'' ) ]
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 10:18:21 GMT 2
Rafiq katsoi hetken toista ja tämän lähtöä vessaan. Hän vain kohautti olkiaan ja alkoi käymään läpi, millaisia matkapuhelimia hänellä oli. Hän löysi kauiniin kännykän, jossa oli oikein kauniit pinkit kuoret, mustan, oranssin, tuhkimokuorilla varustetun ja pari mitäänsanomattoman näköisen. Hän katseli rauhalliesti kännyköita, jotka tuntuivat soivan ainakin vartin välein. Niinkuin hän muka siitä välittäisi. Hän katseli kännyköitä, mutta ei tehnyt niille mitään. Hän nauroi hiljaa toisten epäonnelle ja kääntyi katsomaan vessaan, missä toienn oli ollut jo hieman liiankin käauan.
"Hei et viitsisi tulla pois sieltä?"
Hän katsoi hetken, ja alkoi nauramaan tämän rikkomalle lasille, voi kuinka hauskan dramaattinen toinen osasi olla. Ensin alkoi raivoamaan jotain tekstareista ja nyt tämä heitti tavaroita miten halusi. Onneksi toisella oli lääkitis, varmaankin juuri tähän vainoharhaisuuteen.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 10:49:09 GMT 2
Tommy oksensi vielä kerran yritettyään jälleen juoda jotakin, mutta tuli sitten vihdoinkin siihen tulokseen, että voisi olla hyvä jättää se veden juominen aamuun. Hänen vatsansa oli kokenut kovia tänään eikä se tykännyt oksentelustakaan.
"Helvetti.. o tääl missään buranaa?" hän kysyi kävellessään huonovointisen näköisenä ulos vessasta. Hänellä itsellään ei ollut mitään särkylääkkeitä, sillä hän ei sellaisia pahemmin syönyt. Ei sillä, etteikö hän olisi voinut huoletta syödä niitä, ei hän niihin koukkuun jäisi eikä voisi tappaakaan moisilla itseään -ainakaan kovin helposti, mutta nuorukainen ei vain sattunut pitämään lääkkeistä enää. Hänelle tuli huonoja muistoja mieleen.
"Ja lopeta se saatanan virnuilu", hän tiuskaisi toiselle, kun huomasi kurdin hilpeyden. Tommy lysähti takaisin sohvalle ja näytti varmasti vielä tavallistakin kalpeammalta, jos mahdollista. Tummat silmänaluset olivat tavallistakin tummemmat ja otsassa oli siisti viiltohaava ja leuassa ruhje. Sen lisäksi nuorukaisen vatsa oli todella kipeä ja kättäkin särki. Huivipään päivä ei tosiaan ollut mennyt ihan nappiin.
Hän vilkaisi pöydälle, missä toinen piti kännykkäkokoelmaansa ja bongasi jälleen oman puhelimensa kasasta.
"ja voi vittu sun kanssas. Anna se kännykkä tähän", hän sanoi tuskastuneena ja ojensi kätensä.
"Mitä muita mun tavaroita sulla on?" hän kysyi vielä laittaen tupakan huuliensa väliin. Hänellä ei ollut sytkäriä, sillä toinen oli vienyt senkin. Tommy alkoi olla jo hyvää vauhtia raivostumassa.
"Saanks mä mun stenkun takasin" hän enemmänkin totesi kuin kysyi toiselta. Hän halusi polttaa tupakan, mitä sitten vaikkei sisällä oikeastaan saanut polttaa ainakaan koulun sääntöjen mukaan? Poikaa ei sillä hetkellä kiinnostanut, sillä hän tarvisti tupakkansa eikä jaksanut lähteä parvekkeelle polttamaan.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 11:00:10 GMT 2
Rafiq teki tarpeensa ja tuli toisen luokseen hymyille. Hän palasi toisen luokse, kohauttaen olkaan tälle. Hän lähti hakemaan huoneestaan jotan, välttämättä toisesta sen enempää. Hän kävi hakemassa muutaman kaljan, joita hän säilytti huoneensa pienessä jääkaapissa. Hän tuli pian takasin ja käveli toisen ohtse, alkaen tutkimaan taskujaan. Hän löysi taskuistaan muutaman sytkärin, joista vaiin yksi oli hänen.
"Tuossa."
Hän heitti toiselle kaikki itselleen tuntemattomat sytkärit ja löysi taskuistaan velä muitakan toisen tavaroita. Hän katseli niitä hieman yllättyneen näköisenä, heittäen toiselle kaljan, avaten omansa jonkun toisen korkinavaajalla ja alkoi juomaan, samalla kun hän selaili kanavia heidän laajakuvatelevisonsa avulla. Pian hän kuitenkn kyllästyi siihen ja siirsi katseensa hedän biljardipöytäänsä kohti.
"Osaatko pelata?"
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 11:19:50 GMT 2
Tommy nappasi huostaanotettuja sytkäreitä kiinni ja valitsi niistä omansa takaisin. Sytkäriä napsauttamalla huivipää sai tupakkansa syttymään ja veti siitä nautinnollisesti parit savut, ennen kuin kohotti katseensa toiseen nuorukaiseen, joka tonki taskujaan. Tommy katsoi vihaisena, kuinka toinen veti esiin hänen tavaroitaan, joiden seassa oli muunmuassa hänen masennuslääkereseptinsä ja pankkikorttinsa.
"voi saatana", hän totesi ja otti itselleen kuulumat tavarat toiselta tunkien ne taskuunsa.
"Rajoittaisit vähän" Tommy kritisoi toisen varastelua, mutta nappasi tuon tarjoaman kaljan kiitollisena. Hänellä ei ollut pullonavajaa eikä hän pystynyt avaamaan enää yhtäkään pulloa hampaillaan, jotteivat ne lohkeilisi enää. Sytkäri kuitenkin ajoi saman asian ja sitä käyttämällä nuorukainen sai pullonsa auki. Hän heitti vääntyneen korkin pöydälle ja otti huikan kaljastaan polttaen päälle tupakkaansa.
Tommy seurasi laiskasti, kuinka toinen vaihteli kanavaa laajakuvateleviosta, joka huoneessa oli. Nuorukainen tiesi, että asunto maksoi hänen vanhemmilleen pienen omaisuuden, mutta oli se kyllä ylellinenkin. Huivipää hymähti toisen kysyessä, osasiko hän pelata.
"Oon mä joskus osannu" hän totesi ja mietti mahtoiko osata enää. Hän oli pelannut pari vuotta sitten kavereidensa kanssa usein biljardia baareissa, joihin nuorukainen oli päässyt väärennetyillä henkkareilla ja itseään vanhemmassa seurassa. Hän oli ollut hyväkin pelaamaan, mutta siitä oli jo kauan. Hän ei ollut vähään aikaan koskenutkaan biljardipöytään ja ensimmäistä kertaa ajatus tuntui houkuttelevalta. Voisihan hän ainakin kokeilla, miten pelaaminen sujuisi.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 11:46:38 GMT 2
"Hienoa."
Rafiq hymyili toiselle, ja hyppäsi ketterästi ylös sohvalta suoraan biljardipöydälle. Hän otti käteensä toisen sauvan ja alkoi hakemaan biljardipalloja, joita hän alkoi järjestelemään kolmioon. Hän sai pallot järjestettyä ja käänsi katseensa toiseen, juoden samalla kaljaansa.
"Haluatko aloittaa?"
Hän piti kädessään valkoista palloa, sytyttäen itsekin tupakan omalla sytkärillään, ja taustalla alkoi soimaan oranssinvärinen kännykkä alkoi soimaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan vastata kännykkään, ja olkiaan kohauttaen hän odotti, koska soittaja kyllästyisi. Kyllä hänen piti arvostaa soittajaa, tämä e kovin helpolla lopettanut. Hän tunsi olonsa turhautuneeksi, sllä hän ei löytänyt mitään varastettavaa, ja hänen käsiinsä tuli lähinnä joitakin koriste-esinetä, jotka hän palautti pian paikalleen.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 12:09:56 GMT 2
Tommy huokaisi ja nousi ylös sohvalta. Mihinköhän hän oli taas lupautunut, hän mietti katsoessaan toisen ylienergistä olemusta.
Huivipää nappasi itselleen toisen biljardikepeistä ja otti huikan kaljastaan. Tupakan hän oli heittänyt ulos ikkunasta, jonka oli hetki sitten avannut. Hänellä alkoi nimittäin olla vähän kuuma.
"Joo, mä voin alottaa", hän sanoi ja laittoi kaljansa pöydälle napaten valkoisen pallon toiselta. Hän asetti sen pöydälle ja löi sen puolihuolimattomasti kohti kolmion muotoon aseteltuja muita palloja. Tommy ei jaksanut keskittyä peliin, mutta kuin ihmeen kaupalla kaksi palloa löysi tiensä pussiin. Harmi vain, että toinen niistä sattui olemaan valkoinen pallo, mutta toinen oli sentään kaksivärinen.
"oho" huivipää tuumasi ja näytti aidosti yllättyneeltä. Han otti kaljansa pöydältä ja otti siitä huikan napatessaan valkoisen pallon nurkkapussista ja ojentaen sen toiselle.
Jonkun kännykkä soi epätoivoisesti taustalla ja Tommy mietti, pitäisikö hänen vastata siihen ihan vain huvin vuoksi. Hän ei kuitenkaan ollut sellaisella tuulella. Poika vilkaisi kaljaansa ja tajusi hiljakseen, ettei hänen ehkä kannattaisi juoda enää. Hän ravisti ajatuksen kuitenkin pian päästään ja kulautti kerralla puolet kaljasta kurkustaan alas. Pullossa oli enää pohjien verran juomaa ja Tommy mietti, tarjoisiko toinen hänelle toisenkin kaljan. Hänellä itsellään kun ei ollut juomia huoneessaan eikä oikeastaan paljon mitään muutakaan.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 12:27:13 GMT 2
Raf1q katso1 to1sta naureskellen. Hän ott1 valko1sen pallon käteensä, ja la1tto1 sen haluamaansa pa1kkaan. Hän sa1 muutaman pallon pussiin ja jatkoi vielä vähäin aikaa, kunnes hänen putkensa loppui. Hän lähti hakemaan heille lisää juotavaa, hakien heille kummallekin uudet kaljat, laitaen samalla musiikkia soimaan. Hän jäi odottamaan toisen lyöntejä, käydän katsomassa kännyköitään. Hän otti niistä yhden, vastaten tekstareisiin, mutta jätti ne muuten rauhaan. Hän alkoi tutkimaan uudelleen taskujaan, kamala, kuinka paljon niihin oikein mahtoi tavaroita. Hän käveli ympäri heidän huoneistoaan, laulaen samalla musiikin tahtiin. Hän huomasi oveen koputettavan, mutta varkaana hän ymmärsi olla menemättä avaamaan, ja katsoi pikku-brittiä sen oloisena, että tämä voisi mennä avaamaan oven, heti kun tämän löyntivuoro menisi ohi.
((waah, tulee lyhytää.))
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 12:42:16 GMT 2
Tommy sai yhden pallon pussitettua, mutta koska hän ei edelleenkään jaksanut keskittyä nimeksikään, meni toinen lyönti reippaasti ohi tähtäämästään pallosta ja kimposi laidan kautta toisen palloon, johon siis ensimmäisenä osui.
"Käsipallo sulle", huivipää totesi ja otti vastaan uuden kaljan. jonka avasi pöydän kulmaan napauttaen. Korkki lensi kilisten lattialle, eikä nuorukainen jaksanut sen perään lähteä ryömimään.
Hän katsoi toisen fiilistelyä ja naurahti vähän. Tuon iloisuus tarttui, vaikka Tommy oli edelleen kuolemanväsynyt. Ja kuolleelta hän näyttikin. Mutta ainakaan nuorukainen ei enää ollut vittuuntunut, päin vastoin hän alkoi olla taas hilpeä. Taisi olla kalja, joka hänet sai niin iloiseksi. Hänen elimistössään oli oksentelusta huolimatta vielä yökerhonkin alkoholijuomia, joten kaljanjuonti saisi hänet nopeasti pahasti humalaan. Tommya ei kuitenkaan sillä hetkellä kiinnostanut. Hän päätti elää sitä hetkeä ja murehtia myöhemmin tulevaisuutta.
Joku koputti oveen saaden huivipään vilkaisemaan arabia kysyvästi. Tuo antoi ymmärtää, että Tommyn pitäisi mennä avaamaan ovi, joten hän nousi ja raahusti ovelle avaten sen varovasti.
Joku riuhtaisi oven apposelleen yllättäen Tommyn totaalisesti. Ovella seisoi pari vihaista tyttöä tukijoukkoineen. Olivat ilmeisesti ottaneet poikaystävänsä mukaan.
"öhh.. voinko auttaa jotenkin?" huivipää kysyi kulmiaan kohottaen ja liikehti hermostuneesti. Hän vilkaisi taakseen nähdäkseen kämppiksensä ja siirsi sitten katseensa takaisin äsken ovelle ilmeistyneeseen joukkioon. Hän oli varma, että kurdilla oli näppinsä pelissä tässä asiassa eikä hän halunnut saada tuon puolesta turpaansa.
[ thätäämätstään = tähtäämästään. Arvaa kuka mietti pitkään, mitä oli tarkoittanu tolla sanalla. xDDD Sarjassamme repa osaa kirjoittaa xDDD ]
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 12:52:31 GMT 2
Rafiq oli saanut muutaman pallon pussiin ja oli siirtynyt kasipallon pussittamiseen, kun hän näki jonkun olevan ovella. Nopeasti vilkaistuaan hän alkoi nauramaan, katsellen pöydällä olevia tavaroita. Hän joi pullon tyhjäksi, hymyillen jo kierosti. Hän lähti kävelemään ovelle, katsellen vieraita, huokaisten epätoivoisen näköisenä. Nopeasti hän alkoi puhumaan uudelleen arabiaksi, käyttyen kuin ei edes ymmärtänyt tilannetta. Hän vain käänsi epätoivoisen katseensa kämppäkaveriinsa, aivan kuin tämä voisi selittää hänelle koko tilanteen. Hän huomasi kahden pojan katsovan häntä vihaisena, muutta ei välittänyt siitä mitään. Hän vain palasi asuntolan sisälle, sulkien pikku-britin muiden kanssa ulos asunnosta, ja käveli uudelleen jääkaapilleen hakemaan uutta kaljaa. Hän piteli kädessään toisen avainnippua, nauraen heille kaikille. Rauhallisesti hän pelasi pelinsä loppuun ja katseli soivia kännyköitä hymyillen
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 13:14:21 GMT 2
Tommy katsoi arabia, joka oli tullut ovelle, hetken helpottuneena. Hän kuitenkin tajusi tilanteen nopeasti, kun toinen alkoi puhua nopeasti arabiaa, josta kukaan ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan. Tuo pieni paskiainen yritti pelastaa oman nahkansa keinolla millä hyvänsä. Tommy loi kurdiin halveksuvan katseen tuon katsoessa häntä 'epätietoisena'. Tumma nuorukainen näytteli lahjakkaasti mistään mitään ymmärtämätöntä ulkomaalaista saaden Tommyn raivon partaalle. Kiukku vaihtui kuitenkin pian säikähdykseksi kurdin lukitessa hänet kämpän ulkopuolelle vihaisten nuorten kanssa.
Huivipää nielaisi ja viimeisetkin värit hänen kasvoiltaan katosivat hänen kohottaeessaan katseensa kookkaampaan poikaan, joka tuijotti häntä vihaisesti takaisin.
"tota.. mä voin selittää tän tilanteen.. öh.. toi kurdi.. ööh.. se varastelee kaikilta.. mä en oo tässä mitenkään osallisena.." Tommy soperteli ja vilkaisi portaikkoon. Hän pääsisi ehkä porukan ohi, jos olisi nopea. Hän liikahti varovasti rappusia päin, mutta toinen vihaisista nuorukaisista huomasi sen ja painoi Tommyn ovea vasten.
"Ja sinäkö väität, että tuo arabialainen nuorukainen on varastanut tavarat?" kookkaampi nuorukainen kysyi ilkeä hymy naamallaan. Tommy nyökkäsi varovasti saaden toisen hymyn levenemään.
"Sä voitkin välittää kaverilles terveiset meiltä. Sano sille, että se on kuollu, jos me saadaan se käsiimme", tuo sanoi ja iski Tommya nyrkillä mahaan. Isku sai nuorukaisen putoamaan lattialle kerälle, mistä hänet kuitenkin riuhtaistiin nopeasti ylös. Joku löi häntä kasvoihin saaden nuorukaisen nenän rusahtamaan. Huivipää nosti toisen käden nenälleen, joka vuosi pahasti verta, kun joku, ilmeisesti toinen tytöistä, napautti häntä jollain kovalla ohimoon. Tommy kaatui maahan ja kolautti päänsä lattiaan. Hän meni nopeasti kerälle ja suojasi päätään, kun toiset alkoivat potkia häntä mihin osuivatkaan. Poika menetti jossain vaiheessa tajuntansa ja jäi makaamaan velttona kämppänsä oven eteen verinoro nenästään valuen ja kädet edelleen päätään suojaamassa.
[nonnii.. Nyt meillois yks tajuton ex-narkki odottamassa yhtä kurdinuorukaista hakemaan sen pois rappukäytävästä. :'DD]
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 13:33:59 GMT 2
Rafiq kuuli outoja ääniä käytävästä ja oli tulossa auttamaan toista, kunnes hän sai kuulla, että hän voisi kuolla. Hän päätti pysyä kaukana tilanteesta, mutta päätti että hän ei tuliskaan ulos. Kuitenkin hän tuli pian pois, kun kuuli toiste tulevan poissa. Hän käveli käytävälle, heitti tyttöjen kännykät alas, rikkoutuen kuin munankuoret. Hän kääntyi katsomaan toista huolissaan, kantaen tämän heidän asuntoonsa. Hän vei toisen suoraan heidän vessaansa, riisuen tämän. Hän alkoi hellästi pestä toista. Hän sai toisen kehon puhdistettua. Hän kantoi toisen sänkyynsä, asettaen tämän kyljelleen, peitellen tämän vuoteeseensa.
"Olkoon Allah sinulle armollinen."
Hän naurahti hieman typerälle rukoukselle, otti itselleen tupakan ja alkoi hiljaa polttamaan toisen viereässä, puhaltaen savua ikkunasta ulos, samalla kun hän joi kaljaansa.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 14:08:01 GMT 2
Tommy ei tajunnut mitään, mitä toinen teki hänelle. Aluksi nuorukainen ei edes tajunnut toisen olevan siinä, mutta kurdin jäädessä hänen vuoteensa vierelle, poika tajusi hämärästi, että siinä oli joku. Hän ei kuitenkaan ollut läheskään tajuissaan, vaan todella sekavassa tilassa.
Tommy palasi jatkuvasti hetkeen, jossa hän piteli kuolevaa ystäväänsä sylissään yrittäen puhua tuolle rauhoittavasti.
"Koita kestää vielä hetki.. vielä hetki. Se on kohta ohi", Tommy sanoi ja silitti rauhoittavasti kuolemankalpean pojan hikistä otsaa. Huivipää itki, muttei antanut toisen huomata sitä. Hän tiesi ystävänsä kuolevan.
Tommy havahtui hetkeksi ja kurottautui Rafiqia päin lysähtäen kuitenkin pian taas kasaan kivun vihlaistessa hänen ruumistaan ja päätään. Nuorukainen vaipui takaisin tajuttomuuteen. Hän hikoili ja ilmeet kasvoilla paljastivat hänen käyvän läpi jotain kamalaa.
"Ei kyttiä, ei kyttiä!", punahiuksinen poika sanoi pakokauhuisena Tommyn pidellessä puhelinta korvallaan. Punahiuksinen riuhtaisi kännykän huivipään kädestä ja paiskasi seinään toisen katsoessa epätietoisena vieressä. Mitä hän voisi tehdä, jos ei saanut soittaa ambulanssia?
Tommy kiemurteli tuskissaan. Hänen poskeaan pitkin valui pieni kyynelrantu ja jos nuorukainen olisi ollut tajuissaan, hän olisi pyyhkinyt sen nopeasti pois.
"Anna mun auttaa.. Antaisit mun auttaa", Tommy aneli punahiuksiselta. "Ei mua haittaa, jos mä joudun pulaan. Ei se haittaa, jos sä vaan jäät henkiin. Anna mun soittaa", poika pyysi toiselta pitäen tuota sylissään ja puristaen tuon kättä. Hän nyyhkytti hiljaa ja katsoi kuinka hänen ystävänsä pudisteli puoli tajuttomana päätään.
Tommy potki peiton päältään ja mumisi epäselvästi. Jos tarkasti kuunteli, saattoi saada selville, että poika aneli lupaa auttaa ystäväänsä. Poika vääntelehti hetken, kunnes jäi jälleen veltoksi mytyksi makaamaan.
"Oisit antanu mun auttaa.. Idiootti. Oisit vaan antanu mun auttaa!", Tommy huusi ja potki seiniä. Hän löi nyrkillään kaikkea mahdollista ja välillä vilkaisi ystävänsä ruumista, joka makasi keskellä lattiaa. Nuorukainen lysähti istumaan maahan ja kiristi joustavan vyön kätensä ympärille kaivaen ruiskun pöydänlaatikosta. Hän täytti sen aineella, jonka piikitti neulanpistoja täynnä olevaan käteensä.
Tommy avasi silmänsä ja inahti kivusta yrittäessään nousta. Kello oli jo paljon, mutta Rafiq oli edelleen huoneessa. Huivipää katsoi tuohon kysyvästi, muttei yrittänytkään liikkua. Häneen sattui paljon, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, millaisen tunnemyrkyn hänen flashbackinsa oli aiheuttanut.
"Selvisikö Nick?", hän kysyi käheästi, sillä hänen suunsa oli rutikuiva. Hän oli sekavassa tilassa ja häneen sattui. Hänen olisi kaiken järjen mukaan oltava sairaalassa, mutta jostain kumman syystä hän ei ollut.
[ehhehheeeh.. angstia.. *köhii*
pakkohan sitäki on välillä kirjottaa, vai. *vajoaa häpeissään maan alle*]
|
|
