Tommyn ja Rafiqin kämppä

[Tommy]

Tommy puri huultaan Rafiqin tarkoituksella jättäessä vastaamattahänen kysymykseensä. Niinpä tietenkin, eihän tuo tietenkään voinut ottaa moista kysymystä kuuleviin korviinsakaan. Huivipää huomasi jälleen ajatustensa lähtevän harhailemaan itseinhon värittämän polun puolelle. Ihan kuin hänellä ei huono itsetunto jo valmiiksi olisi ollut.

Huivipää siirsi katseensa Chiaraan, joka oli valloittanut jo yhden sohvan. Nuorukainen heitti kännykän kädestään roskikseen ja talsi olohuoneen puolelle vallaten itselleen yhden nojatuolin. Hän istui tuolilla niin, että toinen jalka oli koukussa rintaa vasten ja toinen heitetty nojatuolin toisen käsinojan yli. Hän istui usein niin, sillä se oli todettu hyväksi asennoksi, jossa oli helppo rentoutua. Nuorukainen nappasi Rafiqin heittämän kaljan kiinni ja avasi sen jälleen hampaillaan heittäen hiemn vääntyneen korkin muiden korkkien joukkoon.

Tommy silmäili poissaolevasti sohvapöydällälojuvia kaljapullonkorkkeja ja muita tavaroitaantaen ajatusten harhailla, siemaillen laiskasti kaljaansa. Hän kiinnitti huomiota toisiin vasta, kun Rafiq avasi suunsa heittäen ilmaan typerän ehdotuksen, jonka johdosta nuorukainenoli vähällä pärskäyttääkaljat suustaan ja nenästään (ja vähintään korvistaanki. omg<3 xDD)
"Joo ei?", hänen suustaan purkautui automaattisesti hieman halveksuvalla äänellä. "Tai ihan miten vaan.Pelatkaa te, mä katon", hän sanoi ja sytytti iteleen tupakan.

[sorii jos on kökköö. oon ihan koomas xDD]

[chiara]

[ Kännit ja biljardia.. hahahahahaha. Paras idea ikinä. ]



Chiara tuijotti Rafiqia hetken ja nappasi sitten lasipullon käteensä. Hän siveli hetken sen huurteista, kylmää pintaa ja istui sievästi selkä suorassa sohvan reunalla mutta ei vienyt pulloa huulilleen, vaan mulkoili sen sijaan huivipäistä nuorukaista ja kurdia vuoronperään, osaamatta päättää kumpi ärsytti häntä enemmän. Sitten tyttö vilkaisi juomaansa, ja vaikka se kuvottikin häntä, hän tiesi että pelastus ärsytyksen tunteeseen löytyisi siitä helposti.

"Strippaa yksin vaan", Chiara vastasi kurdin idioottimaiseen ehdotukseen. Niin tuon miesten tapaista. Huvittavaa, miten kummallakin sukupuolella oli jotenkin yhtä paljon huonoja puolia. Nuo ajattelivat selvästi suurimman osan ajasta väärillä elimillä, mutta toisaalta tytöllä ei ollut mitään halua puolustaa naisiakaan. Miehet sentään olivat rehellisiä. Vastauksellaan italialainen tunsi myötäilevänsä brittiä liikaa, joten hänen oli pakko lisätä vielä jotain.

"Tai sitten te voitte stripata toisillenne ja mä katon", Chiara heitti ja otti siistin hörppäyksen kaljastaan. Neste poltteli tottumatonta suuta hieman, ja hän ajatteli, ettei ikinä voisi tottua makuun, mutta hän onnistui olemaan irvistämättä.

"Oikeesti, kaksi jätkää samassa kämpässä. Ei se oo normaalia. Tai sit oottekin homoja."



[ Jopas Chi on hurja X'D sori en keksiny muuta, mulla tökkii pahasti. ]

[rafig]

Rafiqia kylläsytti. Siis tosissaan kyllästytti tämä kaksikko. Kumpikin olivat kamalan pikkumaisia, ottivat kaiken niin tosissaan, niin tosissaan. Surkeaa. Hän tutki hieman kynsiään ja nauroi avoimesti Thomasin reaktiolle. Hän käänsi tyttöön ja hänen hyvä tuulensa laantui hieman, mutta pysyi silti hyvänä. Hän katsoi hetken aikaa tyttöä, kunnes hän sitten päätti vastata tälle, hymyillen yhä kauniisti.
"Voi Chiara rakas, emmehän me päättäneet, kenen kanssa me asumme. Kouluhan sen määräsi. Ei ole meidän vikamme, että koulu edesauttaa kuvaa homoista."
Rafiq hymyili tytölle hieman, pitäen suunsa kerrankin kiinni siitä kaikesta, mitä hän oli aikonut tytölle sanoa. Hänen mielensä oli täynnä loukkauksia, jotka vain odottivat, että pääsisivät iskemään tyttöön. Rafiq kuitenkin tyytyi vain ottamaan kulauksen juomastaan, katsellen samalla heitä kumpaakin, juoden kaljaansa. Hän kuunteli television pauhua vain ohimennen ja päätti lopulta nousta ylös. Hän löi rauhallisesti kätensä yhteen saaden näin kahden muun huoneessa olevan huomion kiinnittyvän itseensä.
"Mutta tosiaan Chiara, sinähän olet vieraamme. Haluaisitko jotain syötävää?"
Rafiq hymyili tytölle ystävällisesti, kiinnittämättä enää huomiota Thomasiin.

[Tommy]

Tommy ei antanut Rafiqin naurun häiritä itseään. Tietenkin toisen halveksiva asenne ärsytti häntä, mutta toisaalta huivipää oli sitä mieltä, että kurdi oli oikeassa pitäessään häntä alempiarvoisena. Kyllähän ex-narkkari oli muita alempana, tietenkin, miksi ei olisi ollut?

Nuorukainen raaputti niskaansa ja otti huikan kaljastaan. Hän silmäili Chiaraa, joka oli heitteli ivallisia kommenttejaan. Huivipää seurasi puoliksi huvittuneena ja puoliksi ärtyneenä tytön ja kurdin sanavaihtoa eikä antanut tytön kommenttien häiritä itseään. Homoiksi väittäminen kertoi Tommyn mielestä ihan riittävästi siitä, että tyttö yritti peitellä sanomisillaan omaa epävarmuuttaan. Huivipää hymähti hieman ja silmäili tyttöä jälleen hieman arvioiden.

"Sun ei tarvi juoda sitä kaljaa, jos sä et tykkää siitä", hän töksäytti yllättäen ja kohotti kulmiaan hieman. Hänestä tuntui, ettei tyttö oikeastaan juomastaan tykännyt, vaikkei antanutkaan sen hirveästi päälle päin näkyä. Ei tuo kyllä näyttänyt juomastaan nauttivankaan.

Rafiqin noustessa ylös ja kysyessä Chiaralta, haluisiko tuo jotain syötävää, Tommyn ilme käväisi avoimen huvittuneisuuden puolella. Häntä huvitti tapa, jolla kurdi piilotti ärtyneisyytensä ylikohteliaaseen käytökseen saaden ystävälliset eleet vaikuttamaan lähinnä halveksuvilta.


[joo moi. Mä en osaa ropettaa. xD]

[chiara]

Chiara siristi silmiään osoittaen pullolle epäluuloisuuttaan sitä kohtaan ja katsoi sitten brittinuorukaiseen. Tytön teki mieli hakata päätään seinään - tietysti molemmat pojat näkivät ettei hän pitänyt kaljastaan, ja toisaalta, miksi hänen täytyisi esittääkään pitävänsä siitä? Kuitenkin tyttö heitti vain ärsyyntyneen katseen huivipäähän ja otti nopeasti kulauksen pullosta. Hän oli vähällä tukehtua otettuaan liian ison kulauksen, ja laskiessaan pullon jalkojensa viereen lattialle hän yksähteli yrittäen peittää se.

"Ei kiitos", Chiara vastasi Rafiqille yhtä ystävällisesti, mutta hänen silmiensä katseesta näkyi, ettei hän ollut iloisella tuulella. Hänestä alkoi tuntua hieman typerältä olla täällä poikien kämpässä, mutta hän päätti, että oli liian myöhäistä lähteä takaisin. Tyttö tunsi alkoholin imeytyvän vereensä ja vihasi sitä tunnetta sekä sen ajattelua.

"En tullut tänne millekään gourmet-illalliselle." Chiara katseli ympärilleen ja mietti, miksi hän sitten oikein oli tänne tullut. Hetken kuluttua hän luovutti miettimisen, koska ei keksinyt mitään järkevää syytä tuloonsa, ja turha miettiminen ärsytti häntä itseään, koska hän tajusi, ettei tiennyt syytä.



[ KÖÖÖÖÖK. >< ]

[rafig]

Rafiq hymyili heille ystävällisesti. Kyllä he kuitenkin ottaisivat jotain, jos hän toisi heille. Loppujen lopuksi, vieraita piti kohdella kuin jumalaansa. Sitä paitsi, Rafiq päätti kokeilla erästä asiaa, jota hän oli siirtänyt syrjään jo muutaman viikon ajan. Hän hyräili hiljaa itsekseen ja löysi jääkapista pizzan, jonka hän oli joskus ostanut. Hän haistoi pizzaa ja totesi sen vielä kelpaavan. Hän etsi käsiinsä pullosudin ja valeli pizzan pintaan erästä ainetta, jonka vaikutuksista hän ei ollut vielä aivan varma. Hän raastoi pizzan pintaan uuden kerroksen juustoa ja laittoi sen mikroon. Hetken päästä hän palasi takaisin kaksikon luo, mussuttaen sitä ainoaa palasta, joka oli turvallinen. Hän käveli heidän luokseen, laittaen pizzan keskelle pöytää, syöden palasta rauhallisesti.
"Mutta kai voin silti tarjota teillekin jotain? Koko illan minun on tehnyt mieli pizzaa, mutta en jaksanut ostaa uutta.."
Hän hymyili heille, istuen hieman kauemmas heistä, mussuttaen nautinnollisesti palasta, samalla kun hän joi olutta. Jos huonosti kävisi, hän joutuisi syömään vielä toisenkin palasen. Nyt oli hyvä aika testata, kuinka tyhmiä nuo kaksi olivat.

[Tommy]

Tommy naurahti hieman toisen ärsyyntyneelle katseelle ja otti itsekin huikan pullostaan. Jos toinen halusi esittää, että piti kaljastaan ja juoda sen joka tapauksessa, niin mikäpä siinä. Huivipäällä ei ollut tarvetta huomauttaa tuolle enää toista kertaa asiasta.

Rafiqin hakiessa keittöstä jotain, vaikka Chiara oli sanonut ettei mitään tarvitsisi, Tommy vilkaisi kerran kerran kämppikseensä, joka hääräili pizzan kimpussa ja siirsi sitten katseensa kaljapulloonsa. Tekemisen puutteessa hän alkoi repiä siitä etikettiä irti. Hän teki niin aina, kun hänellä oli tylsää. Tapa oli tarttunut melkein heti, kun hän oli oppinut juomaan eikä ollut hävinnyt minnekään narkkarivuosienkaan aikana. Nuorukainen rypisti etiketinpalaset,mitkä oli jo saanut nyrhittyä pullon kyljestä irti ja heitti pöydälle jatkaen puuhaansa ottaen välillä huikkaa kaljasta.

Rafiqin tullessa takaisin heidän luokseen, laittaen pizzan keskellepöytää, Tommy vilkaisi tuota hajamielisenä ja jatkoi pullon etiketin tuhoamista. Kun hän oli saanut pullon paljaaksi etiketeistä, hän kulautti loppukaljat kurkustaan alas ja laittoi pullon sohvapöydälle napaten samalla palasen pizzaa, jota alkoi laiskasti jyrsimään. Hän ei tietenkään arvannut Rafiqin terästäneen pizzaa jollain aineella, sillä jos hän olisi tiennyt, ei hän pizzaan olisi koskenut. Nuorukaisella ei kuitenkaan ollut mitään syytä epäillä kämppistään moisesta teosta.

[chiara]

Chiaran täytyi myöntää, että hänellä kyllä oli jonkin verran nälkä, ja vaikka pizza ei näyttänytkään erityisen houkuttelevalta, hän ei halunnut vaikuttaa liian nirsolta snobilta, joten hänkin otti huivipään esimerkkiä seuraten palasen.

Tuijottaessaan pizzasiivua Chiara ajatteli jossain mielensä neuroottisessa takaosassa kaikkia mahdollisuuksia, joissa Rafiq olisi saattanut laittaa pizzaan jotain. Kurdi oli diileri, ja vainoharhaisuudessaan tyttö ei voinut jättää epäilyksiä täysin sivuun. Hän katsahti brittinuorukaiseen päin ja huomasi että tämä söi epäilemättä, ja tyttö päätteli, että pizzaan saattoi luottaa, koska pojat tunsivat toisensa ja huivipää ei nyt epäillyt Thomasia. Tietysti Chiaran mielessä kävi se mahdollisuus, että kalja saattoi sumentaa britin arvostelukykyä, mutta epäonnekseen hän ei ajatellut sitä tarkemmin, sillä muuten hän olisi saattanut tajuta sen totuuden.

Chiara näykkäisi pizzastaan palasen ja pureskeli sitä sievästi ja kauan. Hänen teki mieli haistella pizzaa, mutta hän ei luottanut siinä tilanteessa omaan hajuaistiinsa. Toisena varmistustapana hän katsahti Rafiqiin ja huomasi, että tämä ei itse ottanut pizzaa, ja se sai tytön epäilykset heräämään.

[rafig]

Rafiq oli jo hetken luullut, että kaksikko olisi ottanut pizzan siivuja sen kummempia miettimättä. Hänen teki mieli melkein nostaa hattua, hehän söivät hyvällä ruokahalulla, vaikkakin hieman epäilevän oloisina. Mutta sehän nyt oli ymmärrettävää. Rafiq huomasi, että televisiosta alkoi jokin amerikkalainen sitcom-sarja ja hän pisti ääntä hieman hiljemmalla. Hän joi uuden kulauksen oluestaan ja otti toisen palasen pizzaa, katsellen heitä kahta miettiväisenä. Hän ei keksinyt enää mitään sanottavaa ja rupesi seuraamaan tylsistyneenä ohjlemaa, joka kertoi seitsämästä kaveruksesta. Yllättävää kyllä, näistä muodostui kolme paria ja yksi näytti jääneen täysin yksin. Todella surka sarja, ja vielä huonompi toteutus. Rafiq vaihtoi kanavaa huokaisten, katsellen vaitonaisesti kahta pizzan mutustelijaa.

[Tommy]

Tommy mutusteli pizzapalaansa ja tuijotti poissaolevana televisiota. Sivusilmällä hän huomasi Chiarankin ottavan itselleen siivun pizzaa, vaikka tuo näyttikin hivenen epäluuloiselta. Ei kai tuo luullut, että Raf aikoi huumata heidät tai jotain? Miksi tuo nin olisi tehnyt? Nuorukainen naurahti päänsä sisällä ajatukselle, että Raf jakaisi huumeitaan ilmaiseksi. Ei kukaan diileri tehnyt niin, elleivät he tarvinneet koehenkilöä tai jotain, joka tunnistaisi, mikä aine oli kyseessä.

Nuorukainen haukkasi pizzastaan, jota ei enää kovin paljon ollut jäljellä. Hän pureskeli sitä suussaan ja oli maistavinaan oudon sivumaun. Hän jähmettyi hetkeksi paikoilleen ja maisteli palaansa. Kyllä, pizzassa oli lääkemäinen sivumaku. Huivipää vilkaisi Rafiqia epäluuloisesti ja nielaisi pureskelemansa palan. Hän katsoi kädessään olevaa pizzasiivun loppua ja haistoi sitä. Oliko Rafiq terästänyt pizzaa jollain? Nuorukainen ei haistanut pizzassaan mitään outoa, mutta hän oli silti varuillaan. Hän haukkasi pienen palan pizzaa ja maistoi jälleen lääkkeen suussaan. Hän vilkaisi jälleen Rafia, tällä kertaa vihaisena. Huivipää tyrkkäsi loppupalansa sohvapöydälle ja vilkuili Rafia ja Chiaraa molempia epäluuloisesti, varuillaan.

"Älä syö sitä", hän sanoi Chiaralle ja siirsi sitten katseensa kämppikseensä.
"Mitä sä laitoit tohon?" hän kysyi ja nousi ylös. "Mitä helvettiä sä oikeen yrität?", hän kysyi silmät salamoiden. "Saatanan idiootti. Mitä sä laitoit tohon?" hänen äänensä oli noussut pari astetta korkeammaksi. Hän otti jälleen pizzan palan käteensä ja haistoi sitä uudelleen. Hän ei vieläkään haistanut mitään omituista, mutta oli varma, että hänen makuaistinsa oli oikeassa.


[ou mai! Tommy on.. yllättävän fiksu, joskus. :'DDDD ]

[chiara]

Chiara laski pizzapalan heti takaisin pöydälle, kun huomasi että britti epäili jotain. Jotenkin kummasti tyttö oli saanut tästä sen kuvan, että vaikka tämä olikin idiootti ja narkkari, tämä ei valehdellut ja oli suhteellisen luotettava narkkariksi. Entiseksi, miten vain. Italialaiselle se oli samantekevää. Hän yskähti ja toivoi ettei olisi ottanut pizzaa vielä. Nyt kun hän alkoi ajatella, pizza alkoi maistua oudolta. Hän ei ollut varma oliko makuaisti luotettava vai kuvitteliko hän vain.

Chiara silmäili poikia. Huivipää oli huolestunut, todella ja oikeasti huolestunut, ja tämä tunsi huumeita paljon, paljon paremmin kuin tyttö, joten hän uskoi, että pizzassa oli jotain. Mutta hetkinen, Rafiq itsekin otti pizzaa. Havainto sai tytön epäröimään ja vilkuilemaan vuoroin pizzaa ja poikia.

"Mitä tässä on?" Chiara kysyi syyttävästi, yrittäen vaikuttaa rauhalliselta mutta todellisuudessa hän oli hieman hermostunut. Diilerit olivat arvaamattomia, sen hän tiesi. Pizzassa saattoi siis olla mitä tahansa, eikä epätietoisuus tuntunut rauhoittavalta.

[rafig]

Rafiq oli hyvin vähällä taputtaa käsiään. Hän itse asiassa tekikin niin, heti kun oli saanut oman siivunsa syötyä. Hän katsoi hetken aikaa kaksikkoa, nämä olivat kamalan vihaisia. Ehkä se oli sivuvaikutus? Hetken mietittyään Rafiq ymmärsi, että asia ei voinut olla niin. Parivaljakko käyttäytyi aina oudosti. Hän pyyhki maun suustaan kaljalla, katsellen kumpaakin rauhallisesti.
"Ei mitään kovin vaarallista, sain juuri uutta ainetta ja minun on jo monta päivää pitänyt testata sitä sinuun, oi pikkubritti. Mutta nyt se on kuitenkin tehty."
Hän kohautti heille kummallekin olkiaan ja käveli oven luokse, painaen sen tiukasti lukkoon. Hän palasi pian kaksikon luokse, rypistäen hieman otsaansa heille kummallekin.
"Eikö teidän pitäisi tunkea sormenne kurkkuun tai jotain? Hyvä luoja, anteeksi että luulin teitä älykkäiksi."
Rafiq käveli rauhallisesti takaisin omalla paikalleen, katsellen heitä kumpaakin virnuillen yhä omahyväisesti.
"No niin, kertokaapas. Millainen olo teillä on? Huimausta? Päänsärkyä? Kuukautiskipuja?"
Rafiq katseli hetken viinapulloa, kunnes hän sitten laski sen pöydälle tapattuan hieman vaaleasta puusta tehtyä pöytää.
"Minkä värinen pöytä on? Onko se kenties jo sininen?"

[Tommy]

Tommy katsoi Rafiqia silmät salamoiden tuon taputtaessa käsiä heille.
"Mitä sä laitoit tähän? Paljonko?", hän kysyi vihaisesti ääni täynnä halveksuntaa. Hän ei oikeastaan itsestään ollut huolissaan, sillä tiesi aika hyvin paljonko hänellä oli sietokykyä millekin aineelle, mutta Chiara sen sijaan.. Mistä voisi tietää, miten se toistaiseksi vielä tuntematon aine. jota Rafiq oli lisännyt pizzaan, vaikuttaisi tuohon.

"Ei helvetti Rafiq. Sä et voi olla noin tyhmä!" Tommy sanoi kämppikselleen ja viskasi kädessään olevan pizzapalan pöydälle. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, miksi ihmisiä huumattiin vasten tahtoaan tai kertomatta heille etukäteen. Jos hän jotain halveksi, niin sellaista käytöstä. Huivipää oli vihainen ja syystäkin.

"Paskat tää vielä vaikuttaa", hän vastasi Rafin kysymyksiin ivallisesti. Hän ei pitänyt tilanteesta ollenkaan ja kirosi tyhmyyttään mielessään.

"Ei helvetti.. ", hän sanoi ja istui alas haudaten päänsä käsiinsä. Hän kuitenkin nosti katseensa pian ylös ja siirsi sen Chiaraan. "Mee oksentaan, nii se ei ehkä vaikuta suhun", hän sanoi ja mulkaisi Rafiqia vihaisesti.

[chiara]

Chiara tunsi kalpenevansa hieman. Huivipää oli vihainen ja huolissaan, joka oli selvästi paha merkki, koska tämä ei ollut huolestunut näin paljoa aiemmin ulkona, vaikka oli rikkonut auton tuulilasin ja hälytin oli soinut. Ne tapahtumat alkoivat tuntua etäisiltä, vaikka ne olivatkin tapahtuneet vasta muutama hetki sitten.

Brittinuorukaisen ehdotus kuulosti todella hyvältä, eikä Chiara miettinyt sen enempää, vaan suunnisti suoraa päätä vessaan. Oksentaminen tuntui mahtavalta ajatukselta, eikä hänestä tuntunut siltä, että se tuottaisi mitään ongelmia, koska hermostus, joka tuntui tytön vatsassa alkoi jo yltyä oksetukseksi.

Kuten Chiarankin asunnossa, vessaan pääsi heti olohuoneesta. Nyt vessan ovi näytti olevan kummallisen kaukana. Hän otti askeleen eteenpäin, mutta se ei näyttänyt lähestyvän ollenkaan. Hän kurtisti kulmiaan, otti toisen, huojuvan askeleen ja sitten kolmannen. Aivan liian pitkältä tuntuvan kävelymatkan jälkeen tyttö sai viimein tarrattua vessan oveen mutta lyhistyi sen eteen.

[rafig]

Rafiq hymyili hiljaa Thomasin vihalle. Hän kohautti tämän puheille olkiaan ja alkoi seuraamaan Chiaran tekosia. Hän katsoi hiljaa tyttöä, joka koitti päästä vessaan. Tämän kävelytahti hiljeni ja Rafiq saavutti hänet. Hän käveli tytön luokse ja kokeili tämän pulssia, jonka jälkeen hän otti tytön syliinsä. Hän lähti kävelemään kohti olohuonetta, jossa Thomas oli. Tyttö oli kyllä veltto, mutta sillä ei ollut hänelle väliä. Hän laski tytön rauhallisesti sohvalle jo koulussa opittuun turva-asentoon ja silitti hetken tytön hiuksia, kunnes hän sitten alkoi ravistelemaan tyttöä hereille. Nukkuminen oli aina vaarallista. Hetken tyttöä ravisteltuaan hän käänsi katseensa Thomasiin.
"No pikkubritti, millainen olo sinulla on? Huimausta? Pahoinvointia?"
Hän katsoi poikaa kiinnostuneena, olettaen että tämä kaatuisi myös maahan hetkellä millä hyvänsä.