|
Post by Daniel on Apr 5, 2006 20:49:26 GMT 2
Daniel esitti mietteliästä. Oli hän omasta mielestään outo ihminen, jos verrattiin muihin saman ikäisiin tapauksiin. Hän ei kiertänyt lähimpien kyläkuntien baareja pitkin iltoja, ei lintsannut tunneilta eikä jättänyt velvollisuuksiaan hoitamatta. Joten kyllä, hän oli outo. "Onko kohteliaisuus nykyään outoa? Et sinä varmaan tykkäisi, että sinua tuijotetaan päästä varpaisiin. Vain sinä olisit huomion alla", hän sanoi huvittuneesti ja katsoi Sabinea virne kasvoillaan. Poika ei henkilökohtaisesti halunnut olla tunkeileva, mutta joskus houkutus vei vallan.
|
|
|
Post by sabine on Apr 5, 2006 21:00:02 GMT 2
Sabine katseli pojan miettiliäitä kasvoja syöde muutaman hedelmäpalan. He eivät olleet sopineet pojan kanssa, missä tämä nukkuisi yönsä, mutta kaipa sillä ei ollut pojalle vielä mitään väliä. Hän katseli hieman tätä ja päätti sitten antaa pojan vastata jotain. Pikkuhiljaa hedelmä purkki oli tyhjenemässä, mutta juustoa näytti olevan vielä runsain mitoin. Sabine tuhahti hiljaa pojalle ja käpertyi hieman käräksi pojan vierelle. "No onhan se kamalaa.. Varsinkin kun olen niin kamalan ruma, että ei ikinä tiedä miksi minua katsotaan." Sabine henkäisi hiljaa ja pöyrritti hiljaa haarukkaansa juustokulhossa, vaikka hänen ei tehnytkään enää mieli ruokaa.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 6, 2006 6:46:39 GMT 2
Daniel katseli, kuinka Sabinen haarukka eksyi jälleen hedelmäkulholle ja keihästi piikeillään sen sisältöä, jonka jälkeen kuljetti se tytön suuhun. Hän ei tuona aikana sanonut mitään. Katseli vain. "Ei kukaan ole sanonut sinua rumaksi. En minä ainakaan. Sinun pitää itse hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet", hän sanoi hymyssä suin Sabinelle ja kumartui lähemmäksi tämän kasvoja. Heidän otsansa osuivat toisiinsa, mutta Daniel ei vetäytynyt. Hän siirsi kätensä Sabinen ympärille ja painoi tätä hellästi itseään vasten. "En ole tainnut vielä koskaan sanoa mitään ulkonäöstäsi. Minusta sinä olet erittäin puoleensavetävä. En yhtään ihmettele, miksi Christian iski silmänsä sinuun. Ja sinä Christianiin", poika jatkoi otsa yhä Sabinen omalla ja katseli tätä suoraan silmiin. "Ja sinun täytyy hyväksyä myös se."
|
|
|
Post by sabine on Apr 6, 2006 13:09:39 GMT 2
Sabine katseli heiman poikaa ja naurahti hieman, kun tämä alkoi ruokkimaan häntä. Hiljaa hymyillen tyttö alkoi pureskelemaan pojan antamia hedelmän paloja suussaan, nielaisten hiljaa. Sabine tunsi pojan kasvot omiaansa vastaan ja punastui hieman pojan sanoista. Hän ei voinut kuivtella, että poika sanoisi mitään tuollaista. Mistä tämä oli edes keksinyt jotain tuollaista? Hänen olonsa tuntui hieman uhatulta kun poika ei vetäytynytkään pois hänen läheltään vain jäi siihen. Hän sävähti hieman, kun poika kiersi kätensä hänen ympärilleen. Hän oli poikaa vasten, mutta ei oikeastaan tuntenut olonsa kovinkaan pelokkaaksi tai epävamaksi. Hän luotti Danieliin, eikä se ollut hänestä kovin suuri ihme. Hän naurahti hieman pojalle. "En minä nyt kovin kaunis ole.." Sabine punastui hieman, kun poika alkoi puhumaan hänestä ja Christianista. Kyllä, hänestä Christian oli varsin komea, ehkä hieman huonotapainen, mutta silti hän piti Christianista. Mutta mitä hän mahtoi olla Danielista mieltä? Se olikin sitten hankalampi kysymys.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 6, 2006 13:23:23 GMT 2
Daniel otti pari senttiä etäisyyttä Sabineen ääneti ja katseli tätä. "Ulkoinen kaunes on vain kuori. Tärkein löytyy sisältä." Poika tiesi kuulostavansa filosofilta. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt korjaamaan sanojaan, jotka hän on poiminut jostain kirjasta. Hän sovelsi niitä usein aitoihin tilanteisiin, jos se oli otollinen. Daniel ei keksinyt mitään sanottavaa. Oikeastaan hän ei edes halunnut sanoa mitään. Hiljaisuus oli joskus parempi kuin koko ajan äänessä oleminen. Hän nojautui enemmän sohvan selkänojaan ja kääntyi niin, että oli kyljellään sillä. Paljon mukavamoaa kuin neljässäkymmenessäviidessä asteessa oleminen. Ja vieläpä selkäpuoli alaspäin. Daniel katsahti jälleen ikkunaan ja totesi valon vähentyneen lähes olemattomiin. Vain pihavalot olivat ainoat valonlähteet, joiden avulla piti kulkea pimeässä. Sekin apu loppui kun päästiin metsän reunaan.
|
|
|
Post by sabine on Apr 7, 2006 19:43:34 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojalle ja pyörritti tämä hiuksia hieman, huokaisten sitten hiljaa. Hän nojautui hieman poikaa vasten ja alkoi hiljaa sormeilla pojan hiuksia kädellään. Hän katseli hieman pojan kasvoja, olihan tämä tietysti aika komea ja kilitti ja ihana... Ei hän voinut sanoa, etteikö tuntisi mitään tätä kohtaan. Poika vaikutti mukavalta, eikä tämä varmaankaan ollut aikonut lyödä häntä tahallaan. Tai niin ainakin Sabine tahtoi uskoa. Hän tunsi sieraimissaan pojan deodoranti hajun ja se sai hänet tuntemaan jollain tavalla olonsa vielä hieman turvallisemmaksi. Hän katseli hiljaa poikaa, pieni hymynkare huulillaan. Tämä oli oikeastaan aika komea.. Sabine punastui hieman omista ajatuksistaan, mutta onneksi poika ei voinut kuulla, mitä hän ajatteli. Sabine kääntyi katsomaan hiljaa ulos, jonne poika tuijotti leikkien yhä tämän hiuksilla. Hän katseli hieman jo pimeää maastoa, värähtäen hieman kylmästä. Hän ei enää ikinä menisi illalla ulos, täällä oli kamalan kylmä ilmasto. Hän oli kylläkin enemmän huolissaan pimeän tulosta. "Aiotko jäätä tänne yöksi?"
|
|
|
Post by Daniel on Apr 7, 2006 20:07:43 GMT 2
Sabinen alkaessa leikkiä Danielin hiuksilla tämä katsahti tyttöön nopeasti ja jatkoi tuijotteluaan ulos. Vaikka hän ei nähnytkään pitkälle, hän saattoi vilkuilla vaivihkaa huoneen tavaroita. Yleisesti ottaen Sabinen olohuone oli paljon viihtyisämpi kuin hänen omansa, jos verrattiin koristeiden määrää. Danielilla oli vain keikkein välttämättömin; sohva, televisio ja pari hyllyä levyjen ja muiden siellä tarvittavien tavaroiden säilytystä varten. "Jos se sinulle sopii. En hirveän mielelläni lähtisi kulkemaan ulos. Siellä tuskin näkee nenäänsä pidemmälle", poika vastasi. Hän päästi hetkeksi irti Sabinesta noustakseen kunnolla istumaan sohvalla ja taivutti jalkansa alleen mukavuuden lisäämiseksi. Tämän jälkeen hän kietoi kätensä takaisin Sabinen ympärille. Tilanteessa oli se ironia, että Sabine oli varattu eikä Daniel muutenkaan kuulunut ihan vielä Christianin suosikki-ihmisiin. Silti he siinä situivat sylikkäin Sabinen leikitellessä pojan hiuksilla ja tämän pitäessä kättään tytön ympärillä. Näky olisi vieraan ihmisen silmissä vaikuttanut seurustelevan parin illanvietolta, mitä se ei ollut. Ainakaan tällä haavaa. "Löytyykö sinulta paikkaa minulle? Voinhan minä nukkua lattiallakin", Daniel sanoi hymyillen katsellessaan Sabinea silmiin. Hän poimi tämän kasvoille karanneen hiussuortuvan ja alkoi pyöritellä sitä sormiensa välissä. Katseensa hän kuitenkin piti yhä tytön silmissä.
|
|
|
Post by sabine on Apr 7, 2006 20:53:04 GMT 2
Sabine katseli hiljaa poikaa, joka vieläkin tykkäsi katsella ulos. Hiljaa Sabine käänsi katseensa kohti televisiota, joka oli vieläkin ollut kiinni. Hän katseli hetken poikaa television heijastuksesta. Oikeastaan tämä näytti hyvinkin komealta, eikä Sabine voinut olla huomaamatta, että he näittivät aika hyvältä parilta. Sabinen ympärille.Hän siirtyi hieman, jotta poika saisi otettua paremman asennon. Hän värähti hieman, kun tunsi pojan käden ympärillään, mutta rohkeni pian painautua paremmin poikaa vasten. Hän katseli hiljaa tätä hiljaa hymyillen. "Minulla on tuossa kaksi makuuhuonetta.. Voin laittaa sinulle puhtaat lakanat ja pääset sitten sinne nukkumaan, ellet sitten halua jonnekin muualle.." Sabine naurahti hieman, pöyrittäen pojan hiuksia yhä sormissaan. Poika saisi ottaa hänen sanoistaan sellaisen mielikuvan, kuin ikinä tahtoi. Ei hän siitä jaksanut välittää. Hänellä oli mukava ja rentoutunut olo, eikä hän halunnut lähteä minnekään. Sabine naurahti hieman, kun poika otti hänen hiuksistaan kiinni ja alkoi leikitellä hänen hiuksillaan.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 7, 2006 21:21:25 GMT 2
Vino hymy karkasi Danielin suupieleen. Sabinen lausahdus oli niin vihjaiseva. "En tiedä. Minne sinä itse haluat majoittaa minut?" Kysymys oli tietoa hakeva. Millä mielellä Sabine oli ja mitä hän halusi sillä hetkellä? Sen punertavapäinen poika halusi ensisijaisesti tietää. Luottamus paistoi tytön silmistä, vaikka tämä säpsähtikin edelleen kosketuksen vaikutuksesta. Mutta kukapa ei tekisi niin, kun nojasi lähes tuntemattoman pojan kylkeen ja tunsi tämän kädet ympärillään? Vieläpä kun kyseessä oli varsin pitkä ja hyväkuntoinen miespuolinen tapaus, jonka tekemisiä saattoi vain arvailla. Luottamuksen menetys oli viimeinen asia, mitä Daniel halusi sillä hetkellä. Mutta mitä hän halusi kaikkein eniten juuri nyt? Sitä ei pystynyt lukemaan hänen kasvoistaan tai päättelemään rennosta olemuksesta. Daniel hylkäsi vaaleat hiukset ja siirsi kätensä Sabinen olkapäällä olevan käden päälle, ikään kuin suojamuuriksi. "Miten minusta tuntuu, että tästä illasta ei tule tylsä?" Hän hymyili lempeästi Sabinelle, tutki tämän kasvojen piirteitä aina hiusrajasta tarkkaavaisiin silmiin ja sieltä hymyileville huulille. Poika siirsi otsalle karanneet hiukset pois ja asetti kätensä tytön leualle. Hän painoi huulensa vaalealle otsalle.
|
|
|
Post by sabine on Apr 7, 2006 21:54:37 GMT 2
Sabine kohautti olkiaan. "Minne sinä sitten ikinä haluat. Täällä on vielä nuo kaksi makuuhuonetta, mutta niihin pitäisi laittaa lakanat.." Ja oikeastaan Sabine ei ollut ehtinyt kuin vain katsomaan niitä ja jättämään ne sitten rauhaan. Koska makuuhuoneiden ovet sai lukkoon, hän oli sulkenut ne. Avaimet olivat eräässä koukussa eteisessä, mutta se vaatisi lähtemisen sohvalta pojan vierestä. Ja tällä hetkellä Sabine ei tahtonut lähteä pois pojan luota. Sabine naurahti hiljaa pojalle, pudistaen päätään. "Se on käynyt kyllä mielessäni. Sabine tunsi pojan siirtävän hänen hiuksiaan pois käsistään hänen olkapäilleen. Hän piti kuitenkin katseensa pojan kasvoissa, ei niillä hiuksilla ollut niin paljoa väliä. Hiljaa Sabine vastasi pojan hellään hymyyn, oikein tietämättä mihin tilanne mahtoi johtaa. Hän katseli hetken, kuinka poika katseli, punastuen siitä, sillä hän ei ollut vieläkään tottunut siihen, miten ihmiset arvioivat toisiaan katseellaan. Hän tunsi pojan otteen leuallaan ja oli vavahtaa kauemmas. Hetken hänen silmissään loisti paniikki, jota hän ei voinut olla tuntematta, kun joku koski hänen leukaansa. Tyttö ei ollut koskaan tottunut pitämään sitä kovinkaan hyvänä merkkinä. Kun Sabine tunsi pojan huulet otsallaan, Sabine kääntyi nopeasti katsomaan poikaa, suu auki. Nopeasti hän sulki suunsa, jääden katsomaan poikaa. Hänen kasvonsa oliva aivan punaiset, hänen pänsä oli sekaisin, eikä hän oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tai ajatella. Sabine koitti avata suutaan, mutta sulki sen sitten samantien, sillä hän ei keksinyt mitä hänen pitäisi sanoa pojalle.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 7, 2006 22:15:10 GMT 2
Daniel ei vastannut. Hän irrotti otteensa Sabinen leuasta ja laski käden syliinsä. Muutakaan paikkaa hän ei keksinyt sille. Olkapää oli liian tungetteleva ja tasku epäkohtelias. "Menisimmekö laittamaan ne lakanat? Ainakin olisivat valmiina, kun päätän mennä nukkumaan." Hän veti kätensä pois Sabinen ympäriltä ja nousi seisomaan. Hän ojensi sormenpäitään kattoa kohti venyttääkseen selkäänsä. Laimeasti kirpaiseva tunne ylettyi alaselästä aina hartioihin asti ja Daniel huokaisi hiljaa tyytyväisenä. Vaikka Sabinen vieressä olikin ollut mukavaa istua, hänen asentonsa ei ollut ollut siitä mukavimmasta päästä. Sanaakaan sanomatta hän suuntasi pois olohuoneesta etsimään Sabinen mainitsemaa makuuhuonetta. Hän äkkäsi eteisen seinässä olevan koukun ja siinä olevat avaimet. "Mikä näistä on tilapäisen huoneeni avain?"
|
|
|
Post by sabine on Apr 9, 2006 20:29:51 GMT 2
Sabinen sisällä tuntui helpotuksen aalto, kun poika päästi irti hänen leuastaan ja laittoi ne sitten syliinsä. Hän laski kätensä syliinsä ja nosti hieman ryhtiään ja katseli poikaa rauhallisesti ja odottane tämän sanovan jotain. Sabine hätkähti hieman ja päätti sitten mennä pojan mukana, vaikka olikin hieman pettynyt, kun tämä lähti hänen luotaan. Nopeasti tyttö putsasi vaatteensa ja lähti kävelemään pojan perässä. Sabine käveli pojan perässä ja otti sitten avaimet tämän kädestä ja punastui hieman. "Noo.. Sinä saat oikeastaan valita. Minun huoneeni on reunimmainen, eli saat joko ottaa keskimmäisen tai sitten huoneen, joka on toisessa reunassa." Sabine piteli avaimia kädessään, täristen hieman.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 9, 2006 21:06:45 GMT 2
"Voin ottaa keskimmäisen. Oletko kuullut kultaisesta keskitiestä?" Daniel naurahti. Lattia oli verhottu kokolattiamatolla, johon pojan jalat upposivat lämmittävästi. Huoneen ilma oli pari astetta normaalia viileämmällä ja sen tuntui hänen ihollaan. Paljoa se ei haitannut, sillä hänen jalkansa tuppasivat muutenkin palelemaan huoneenlämpötilasta huolimatta. Daniel harppoi käytävää eteenpäin ja seisahtui yhden oben kohdalle. Hän vilkaisi sivuilleen laskeakseen muut ovet. "Luullakseni se on tämä, mutta sinä tiedät paremmin", hän sanoi hymyillen ja mittaili samalla katseellaan Sabinea. "Jos avaat oven, niin voimme hakea liinavaatteet ilman sen jälkeisiä ovenavaamisongelmia", hän jatkoi. Poika nojautui seinään olkapäänsä varassa ja risti kätensä rinnalleen jääden odottamaan Sabinen seuraavaa liikettä.
|
|
|
Post by sabine on Apr 9, 2006 21:19:58 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojan puheille. "Mutta kulmahuone on arvokkain." Sabine lähti kävelemään pojan perässä ja avasi tälle oven. "Olit oikeassa." Sabine avasi oven ja käveli sisälle huoneeseen. "Käykö sinulle jos avaan tämän ikkunan? Ilma on täällä vähintäänkin ummettunutta." Sabine meni huoneen reunalla ja avasi ikkunan ja viileä yö ilma alkoi virrata huoneessa. "Minulla on kyllä lakanoita huoneessani, voisn hakea ne sinulle." Sabine oli päässyt kunnolla emännän rooliin ja kävi nopeasti hakemassa lakanat oman huoneensa kaapista. "Minulla ei ole kyllä tarjota sinulle yövaatteita, mutta se ei luultavasti sinua haittaa. " Sabine oli tuonut tullessaan vaaleansiniset lakanat, eihän hän olisi uskaltanut antaa pojalle vaaleanpunaisia, kuten hänellä oli. Nopeasti ja tottunein liikkeellä sai vuodevaatteet paikalleen ja sijasikin vuoteen nopeasti. Hän sulki ikkunan ja käveli hymyillen pojan luokse, niiaten kauniisti. "Huoneenne on valmis, oi arvon herra." Kyllä, Sabine oli hieman pettynyt kun poika lähti hänen luotaan nopeasti, mutta sai sen onneksi pian purettua laittamalla pojan huoneen hyvinkin nopeasti kuntoon, edes kuulematta pojan vaihtoehtoja. Muta huone tuli ainakin kuntoon, joten häntä se ei kamalasti haitannut.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 10, 2006 13:37:42 GMT 2
Daniel naurahti ja jäi seuraamaan Sabinen äkillistä tarmonpuuskaa. Tämän kulkiessa edestakaisin huoneessa ja käydessä omassaan hän tutkaili leveää sänkyä ja ikkunaa reunustavia verhoja. Huoneen ilma oli kieltämättä ummehtunutta ja tuuletus teki vain hyvää. "Ei haittaa. Voin nukkua näinkin", poika vastasi levittäen kätensä ja hymyili leveästi. Ei hänellä yleensäkään nukkuessa ollut kuin alusvaatteet, sillä hänen oma makuuhuoneensa oli yleensä hyvin lämmin. Jo t-paita teki olon tukalammaksi. "Kiitos kovasti armas kamarineitoni", Daniel naurahti. Hän tarttui Sabinea toisesta kädestä ja asetti vapaaksi jääneen kätensä tämän vyötärölle. Tyypillinen tanssiasento. Selvitettyään kurkkuaan hän lähtie viemään vaaleaa tyttöä ympäri huonetta, missä tilaa sitten olikin. "Valitettavasti meillä ei taida olla taaskaan musiikkia, mutta toivon mukaan se ei haittaa sinua", poika sanoi hymyillen ja katsoi Sabinea suoran silmiin.
|
|