|
Post by Daniel on Apr 1, 2006 22:13:13 GMT 2
[Erittäin hankala kysymys... Einsteinia?]
Daniel vilkaisi pikaisesti Sabinen ojentamaa lautasta ja nyökkäsi. "Juuri sopiva." Hän asetteli hedelmät siistiin riviin työpöydälle, ennen kuin kurkotti ottamaan lavuaarin vieressä olevan leikkuulaudan. Veitsenkin hän löysi jostain. "Juuston voisi pilkkoa paloiksi ja pistää erilliseen kippoon. Minä en ainakaan tykkää juuston mausta hedelmissä, olen kokeillut", Daniel lausahti kuoriessaan suurikokoista appelsiinia. Hymynkare pojan suupielessä osoitti, ettei huomautus ollut ollut vakava.
|
|
|
Post by sabine on Apr 1, 2006 22:26:07 GMT 2
((kaverini on Einsteinin lapsenlapsi, mutta aika lähelle.. harmi ettei meillä ole muuta kuin omena, appelsiinia ja mandariinia.. pitää mennä huomenna kauppaan ostamaan lisää..)) Sabine katseli hiljaa poikaa ja hymyili. Hän laittoi lautasen pojan lähelle ja siirteli hermostuneena jalkojaan ja painoa puolelta toiselle. Hän katseli poikaa epävarmna tietämättä, mitä hänen pitäisi tehdä. "Pilkotko sinä usienkin hedelmiä?" Hän kuunteli poikaa ymmärtämättä sanaakaan. Hän nyökkäsi hiljaa ja hymähti pojalla ja siirtyi hieman lähemmäs katsomaan mitä poika teki. Hän huomasi yllätyksekseen, mitä hedelmien kanssa voisi tehdä. Hän nojasi hiljaa pöytään katsellen miten taitavasti poika leikkeli hedelmiä paloiksi.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 1, 2006 22:34:49 GMT 2
"En. Omenat syön kuorineen ja appelsiinit kuorin ja erottelen palat toisistaan. Yksinkertaisuus on parasta", Daniel vastasi ja pudotteli appelsiininpalat lautaselle. Hän kuivasi kätensä taskustaan löytämäänsä paperinpalaan ja siirtyi seuraavan hedelmän kimppuun. Veitsi liikkui sulavasti hedelmälihan läpi aiheuttamatta kovin suurta nestepurkausta viilloista. Omena parka oli hetken kuluttua jakautunut pariinkymmeneen palaan, jotka tekivät seuraa saman kohtalon kärsinelle appelsiinille. "Meidän pitää varmaan käyttää haarukoita. Minulle riittää valmistuksessa sormiin tarttuva appelsiinin tuoksu", Daniel tuumasi ja nojautui hymyillen lähelle Sabinen kasvoja. Hän ei viipynyt siinä kauaa, vaan suoristautua lähes heti ja palasi hedelmien kimppuun.
|
|
|
Post by sabine on Apr 1, 2006 22:42:57 GMT 2
.Sabine nyökkäsi hiljaa pojalle ja katseli hiljaa tämän hedelmien silpomista. Muutama kiwi, viinirypäleitä, appelsiineja, kirsikoita, ananasta ja omenaa. Hänen lempihedelmiään. Hetken tyttöä kylmäsi, sillä hän ei oikein tiennyt, olivatko hänen vanhempansa itse laittaneet hänelle jonkun joka katsoisi hänen peräänsä vai oliko kyse jostain muusta. Hän olisi tahtonut painautua poikaa vasten peloissaan, mutta ei uskaltanut. Hän jatkoi pojan hedelmien pilkkomista, tuntien nenässään yhä appelsiinin vahvan hajun. Sabine hymähti hiljaa pojalle ja astui askeleen taaksepäin, kun pojan kasvot tulivat yllättäen hänen kasvojensa lähelle. Hän naurahti hieman ja kävi nopeasti hakemassa kaksi haarukkaa, laittaen ne lautasen vierelle, katsellen yhä pojan hedelmien pilkkomista, siirrelleen yhä painoa jalalta toiselle.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 1, 2006 22:59:07 GMT 2
[*totalreps* Pojan hedelmien pilkkomista. Mahtaa sattua. xDD]
Saatuaan omenat ja appelsiinit käsiteltyä Daniel asetteli viinirypäleet ja kirsikat lautaselle poistettuaan niistä oksanpalat. Kiivit hän halkaisi kerran kahtia, jonka jälkeen hän tarttui ananakseen ja alkoi leikellä sen kuoria pois. "Viitsisitkö aloittaa juuston kanssa? Pesen käteni, kun olen saanut tämän valmiiksi ja tulen jatkamaan", Daniel kysäisi ja lopetti kuorien leikkaamisen katsoakseen Sabinea. Tytön toimettomuus häiritsi häntä hieman, sillä poika oli tottunut muiden ihmisten liikkumiseen ympärillään kotona keittiössä, kun hän itse teki jotain elintarvikkeiden parissa.
|
|
|
Post by sabine on Apr 1, 2006 23:11:46 GMT 2
((Olen kai todella väsynyt, kun en tajua tuota pervosti...)) Sabine siirteli yhä painoa jalalta toiselle, katsellen yhä poikaa hieman hermostuneena, katse harhaillen kaikkialle. Hänen teki mieli mennä tutkimaan, jos vaikka hänen asunnossaan olisi joku.. Kai siitä jonkilainen merkki olisi jäänyt.. Sabine hätkähti kuullessaan pojan äänen. "Hmm.. Kyllähän minä voisin." Nopeasti otti veitsen esille ja katseli hetken juustopakkausta, siirtäen nopeasti katseensa takaisin poikaan. Hänellä ei ollut mitään aavistustakaan, mitä hänen pitäisi tehdä tai mitä ei. Hyvä jos hän oli ikinä ennen tänne tuloaan edes raastanut juustoa itse, sen pilkkomisesta nyt mitään puhumattakaan. Juusto näytti suht tavalliselta ja tyttö alkoi tutkailemaan sitä jokaikisestä näkökulmasta, miettien mitä sillä pitäisi tehdä. Hän ei edes tiennyt, miten saisi juuston pakkausesta pois. Hän käänsi katseensa poikaan, silmät tuijottaen tätä suurina.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 1, 2006 23:20:51 GMT 2
"Puhkaise pussi veitsellä ja revi se auki", Daniel opasti vilkaisematta Sabineen ja viimeisteli ananaksen ennen sen pilkkomista. Lehden hän viskasi kuorien päälle ja alkoi paloitella keltaista hedelmää pieniksi neliöiksi. "Siinä. Enää se juusto", poika hymähti pudottaessaan hedelmän palat lautaselle ja siirtyi lavuaarin viereen. Hän väänsi hanan auki ja alkoi pestä tahmeita käsiään lämpimällä vedellä. Saippuaa hän ei löytänyt, mutta korvasi sen astianpesuaineella. Puhdistusainetta yhtä kaikki, sama se mitä käytti. "Pärjäätkö sinä?" Daniel kysyi suljettuaan vedentulon. Hän kuivasi käsiään kaapista löytyneeseen pyyhkeeseen ja astahti Sabinen viereen seuraamaan tämän tekemisiä.
|
|
|
Post by sabine on Apr 2, 2006 1:36:07 GMT 2
Kuultuaan ohjeen Sabine punastui hieman ja iski veitsen keskelle juustoa. Hän saikin aikaan aikoimoisen aukon ja jos juusto olisi elänyt, se olisi alkanut huutamaan kärsimyksestä. Sabine otti veitsen pois juustosta, hieman kovemmalla vaivalla ja haavoittamatta itseään. Hän avasi hieman pakkausta ja sai muovin pois juustosta, jossa oli iso reikä keskellä. Sabine katseli hetken juustoa, tietämättä mistä kohtaa alkaisi viipaloida kärsivää juustoa, kunnes päätti aloittaa keskeltä, mistä hän oli sen halkaissutkin. Kun hän oli saanut juuston kahteen osaan, hän alkoi viipaloimaan sitä vähemmän julmin tavoin, mutta vaarallisen näköisen homma silti tuntui pysyvän. .Sabine kääntyi katsomaan poikaa kärsivä ilme kasvoillaan. "Kyllä tämä tästä." Sabine oli saanut juuri ja juuri viipaloitua juustoa kuutioiksi, jotka olivat vielä suoran näköisiä. Sabine käänsi nopeasti katseensa juustoon, joka oli kaikesta kärsimyksestä huolimatta, aika hyviksi kuutioiksi. Lopulta Sabine oli saanut juuston pilkottua paloihin ja katseli tyytyväisenä työnsä jälkeä. Hän kääntyi katsomaan poikaa ja hymyili tälle. "Mitä minä nyt tämän kanssa teen?"
|
|
|
Post by Daniel on Apr 2, 2006 13:31:26 GMT 2
Daniel seurasi Sabinen veitsen liikettä, joka oli hieman epävarma mutta ei kuitenkaan poikennut reitiltään. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun juusto oli jakautunut pieniksi kuutioiksi leikkuulaudalla. "Ei hassumpaa. Kyllä sinusta vielä kokki saadaan", hän nauroi ja pörrötti tytön hiuksia. Availtuaan paria kaappia hän löysi pienen suorareunaisen kulhon, johon asetteli juustonpalat. "Ja että mitäkö teet? Ehdottaisin, että nappaat nuo haarukat ja kerrot minne menemme nauttimaan nämä"Daniel vastasi hymyillen edelleen leveästi.
|
|
|
Post by sabine on Apr 2, 2006 17:48:30 GMT 2
Sabine hätkähti hieman, kun poika pörrötti hänen hiuksiaan ja katseli hetken pojan hommia naama punaisena. "Älä nyt, en minusta tule ikinä kokkia." Sabine naurahti hieman katsellen vielä pakkausta ja heitti sen lopulta roskikseen. Sabine naurahti hieman pojan vastaukselle. "Olohuoneeseen tietenkin, minnekäs muuallekaan?" Sabine otti haarukan ja hedelmä kulhon ja lähti kävelemään pojan edellä olohuoneeseen. Olohuone oli siisti, jopa siistimpi kuin keittiö, sillä siellä ei ollut likaisia astiota, ei pölyä edes television takia ja kaikki tavarat olivat siististi ojennuksessa. Huoneen sivu pöydillä oli muutama valokuva, joissa poseerasivat Sabine ja hänen perheensä. Siellä täällä oli muutama koriste-esine. Sabine istuutui olohuoneen sohvalle, selkä suorana, odottan Danielia hymyillen.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 2, 2006 19:19:55 GMT 2
Daniel nappasi juustokipon työpöydältä. Hän katseli pöydän sotkuista pintaa hetken, kunnes kohautti olkiaan ja seurasi Sabinea olohuoneeseen. Hän puoliksi rojahti pehmeälle sohvalle ja laski kipon pöydälle. Hän nojautui taaksepäin ottaen rennon asennon ja asetti kädet ristiin vatsansa päälle. "Naiset ensin", poika virnisti viitaten samalla kädellään kulhoja kohti. "Vaikka olenkin vieras, niin kunnioitan kauniimman sukupuolen etuoikeuksia", hän sanaili yrittäen olla runollinen, mutta hänen pokkansa petti viime hetkellä. Hän tyrskähti hiljaa ja hytkyi pidätellyn naurun tahdissa. "Anteeksi. Taidan olla hiukan väsynyt."
|
|
|
Post by sabine on Apr 2, 2006 19:28:47 GMT 2
.Sabine hymyili hiljaa pojalle ja siivosi hieman nukkaa sohvan käsinojalta ja piteli haarukkaansa kädessä, valmiina ottamaan muutaman hedelmän palan, jotka näittivät kovin huokuttelevilta.. Hän istui edelleen suorassa, se oli jäänyt hänelle ikuiseksi tavaksi, vaikka sohvassa olikin hyvin pehmeä selkänoja. Sabine nyökkäsi hieman pojalle ja keihästi muutaman hedelmän palan ja juuston haarukkaansa ja pureskeli niitä. "Ei se mitään, sinähän oletkin jo tänään viipaloinut minulle hedelmiä ja puolustanut minua ilkeiltä pojilta ja kävellyt nurmikossa. Vähemmästäkin sitä väsähtää." Sabine otti nopeasti toisenkin haarukallisen hedelmiä, katsahtaen poikaa hieman epävarmana, jos tämäkin tahtoisi otta jotain.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 2, 2006 19:42:40 GMT 2
Daniel kumartui eteenpäin ja nappasi haarukkansa pöydältä. Hän keihästi sillä yhden kutakin hedelmälajiketta ja maisteli, miltä ne tuntuivat yhdistettyinä. Ei hassummilta. "Eivät nuo niin väsyttäviä ole. Heräsin tänään seitsemältä aamulenkille, enkä saanut enää unta suihkun jälkeen. Niinpä lähdin kuluutamaan aikaa ulos", hän sanoi ja pyöritteli haarukkaa sormiensa välissä. Hän seurasi sen nopeaa liikettä, josta ei näkynyt muuta kuin harmaata väriä. "Katsoit muuten oudosti hedelmäpussia keittiössä. Oliko siihen jokin syy? Muistelisin, että puhuit jotain oudosti ilmestyvästä ruuasta", Daniel lausahti pidellessään haarukkaa jälleen normaalisti kädessään ja lävisti kaksi juustonpalaa kiposta. Hän ei kuitenkaan syönyt niitä, vaan jäi tutkiskelemaan niitä ja seurasi sivusilmällä Sabinea.
|
|
|
Post by sabine on Apr 2, 2006 20:17:16 GMT 2
Sabine katseli hieman poikaa tämän syödessä ja nappasi itselleen vielä muutaman hedelmä palan ja syö niitä rauhallisesti. Hän nappaili niitä rauhallisesti ja koitti syödä niitä hosumatta. Sabine kuunteli poikaa ja naurahti hieman tälle. Hän oli vain noussut, käynyt suihkussa ja lähtenyt koululle. Ei sen enenpää. Sabine hätkähti hieman, kun poika muistitti häntä ruuista. Sabine oli juuri kertomassa pojalle koko jutun, kun hänen kännykkänsä alkoi soimaan. Nopeasti tyttö käveli laukulleen ja vastasi siihen ja sai omaksi yllätyksekseen huomata, että hänen siskollaan olisi jotain asiaa. Nopeasti Sabine käveli nopeasti pojan luokse ja katsoi häntä hieman pahoittelevan näköisenä ja katosi toiseen huoneeseen puhumaan siskonsa kanssa, joka äänesti päätellen oli löytänyt itselleen uuden miehen.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 2, 2006 21:28:52 GMT 2
Daniel nyökkäsi Sabinelle ja seurasi tämän poistumista huoneesta. Jäätyään yksin hän antoi katseensa kiertää huoneessa. Koko asunto oli kieltämättä paljon siistimmässä kuin hänen omansa, mikä oli varsin ihailtava suoritus. Daniel oli viime viikolla käynyt parin huoneen vaatteet läpi ja seulonut käyttämättömät muovipusseihin, jotka hän lähetti seuraavana päivänä kotiin. Keittiö ja makuuhuone olivat nyt paljon paremmassa kunnossa, kun lattia oli tyhjä ja jäljellejääneet vaatteet oli taiteltu siististi tuoleille. Tiedostamatta omia tekemisiään, Daniel alkoi heiluttelemaan jalkojaan ja hyräili erästä äskettäin kuulemaansa kappaletta. "Blame it on your heart..."
|
|