|
Post by sabine on Mar 26, 2006 21:16:30 GMT 2
Sabine naurahti hieman. "Kiitos. Nyt minä tiedän mitä teen kun minulla on tylsää. Alan laskemaan tapetin kuviota." Sabine katseli hiljaa poikaa. He olivat tainneet kävellä pitemmän matkan kuin hän oli luullut, sillä asuntolat alkoivat häämöttä heidän edessään. Sabine katseli hieman ympärilleen, eikä nähnyt ympärillään muita ihmisiä, varsinkaan ihailjoitaan. Sabinea katseli hetken pojan kulkua nurmikolla. "Onko tuo mukavaakin?" Sabine ei ollut kävellyt nurmikolla paljain jaloin pitkiin aikoihin, eikä hän oikein muistanut, millaista se oli.
((Danoninoseni, tulepas tänne..))
|
|
|
Post by Daniel on Mar 27, 2006 14:37:26 GMT 2
[Juotavan hyvä jogurtti saapuu (vai miten se oikein menikään).]
Sandaalit roikkuivat Danielin sormien välissä, kun hänen paljaat jalkateränsä veivät häntä eteenpäin viileällä ruoholla. "En suosittele, sillä minä sekoan laskuissani jo ensimmäisen vuodan puolessavälissä. Sen jälkeen kehittelen jotain muuta puuhaa", poika naurahti ja siirsi sandaalit toiseen käteen. Hän nosti katseensa jaloistaan ja huomasi asuntoloiden siintävän melkein heidän edessään. Kylläpäs aika kului nopeasti. "Tuntuu. Viilentää mukavasti", hän sanoi hymyillen ja avasi oikean asuntolan oven. "Mademoiselle on hyvä ja astuu peremmälle", Daniel sanoi. Hän kumarsi syvään hovimestarimaisesti ja viittasi toisella kädellä oviaukkoon.
|
|
|
Post by sabine on Mar 27, 2006 19:15:24 GMT 2
Sabine nöykkäili pojalle ja oli aikomassa ottaa omat kenkänsä pois, kun he olivatkin jo asuntolan kohdalla. Sabine laittoi kätensä suunsa eteen ja katseli poikaa hymyillen. Hän otti kätensä pois suunsa edestä ja otti koppavan katseensa. "Voi kiitos. Sinun kumarruksesi on kyllä.... Hieman liian syvä, mutta saa käydä." Sabine käveli sisälle nenä pystyssä. Hän kääntyi kuitenkin katsomaan poikaa ja hetken mielijohteesta antoi tälle nopean pusun poskelle. "Kiitos kultaseni, miten voin ikinä korvata tämän teille?"
|
|
|
Post by Daniel on Mar 27, 2006 19:29:28 GMT 2
"Pyydän anteeksi, rouva. En ole käynyt hovimestarikoulua laisinkaan", Daniel sanoi virallisella äänellä ja suoristautui. Hän odotti, että Sabine pääsisi sisälle ja seurasi perässä. Hän katseli ympärilleen. Asuntolan aula oli täysin samanlainen, kuin se missä hän asui. Oven vieressä oli antiikkinen lipastonlaatikko ja sen yläpuolella painavan näköinen peili. Poika mietiskeli, millaista jälkeä se saisi aikaan putoamalla. Toisella puolella oli puuportaat, jotka johtivat toiseen kerrokseen. Niin ikään puisessa kaiteessa oli kaiverruksia. Sabinen poskisuudelman jälkeen Daniel vilkaisi vaivihkaa seinällä olevaa taulua, jossa luki kuka asui missäkin. Sabine näkyi pitävän majaa toisessa kerroksessa. "Jaa että miten korvata? Alistumalla kohtaloosi", Daniel sanoi hymyillen leveästi ja koppasi Sabinen syliinsä. Sen enempää miettimättä hän suunnisti portaille ja alkoi nousemaan niitä pitkin yläkertaan.
|
|
|
Post by sabine on Mar 27, 2006 19:35:45 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojan sanoille, kunnes tämä nostikin hänet syliinsä. Sabine huudahti ja otti kunnon otteen pojasta, että ei tippuisi alas. Hän ei voinut olla nauramatta, kun poika lähti nuosemaan rappusia yläkertaan. Hän katseli hieman poikaa, peläten hieman. Hän ei halunnut pojan kaatuvan ja vauhti oli hänestä hieman liiankin kova ja tyttö otti vielä paremmin kiinni pojasta. Hän koitti näyttää kovin rohkelta, vaikka häntä hieman pelottikin. Mutta kaikesta huolimatta Sabine ei voinut olla nauramatta.
|
|
|
Post by Daniel on Mar 27, 2006 20:33:46 GMT 2
"Aha! Tässähän tämä taitaa olla vai olenko ihan hakoteillä?" Daniel sanoi päästyään valkoisen oven eteen. Numero oli ainakin sama, kuin alakerran taulussa, joten Daniel oli melko varma oikeasta osoitteesta. "Tohtiiko armas neito kaivaa sen kätevän metallipalan piilostaan ja avata tuon oven?" hän kysäisi suu virneessä ja laski Sabinen hitaasti omille jaloilleen. Hän oli huomannut tämän jämerän otteen hänen kaulastaan ja hidastanut vauhtia rappusissa. Laskettuaan Sabinen Daniel antoi katseensa kiertää autiossa käytävässä. Lattiaa peitti viininpunainen kokolattiamatto ja seinillä roikkui muutama taulu. Muita koristeita hän ei havainnut.
|
|
|
Post by sabine on Mar 27, 2006 20:43:06 GMT 2
Sabine naurahti hieman, kun poika päästi hänet alas. Hän huppoi hetken ja naurahti. "Kyllä minä voisinkin. " Sabine tonki hieman taskujaan, kunnes löysi avaimen. Hän avasi oven ja hymyili pojalle. "Ainakin aivan sopii lukkoon." Sabine avasi oven, mutta painautui hetkeksi oven eteen siirtäen sormensa huultensa eteen otsa kurtussa. "Yksi juttu vielä.. Minun asuntoni on sitten hyvin hyvin... Siisti. Joten kannattaa varautua siihen." Sabine naurahti hieman, antaen pienen luunapin pojan nenään. Hän käveli asuntonsa sisäpuolelle jättäen oven auki pojalle. Hän laittoi eteiseen valot päälle ja otti kenkänsä pois. Hän katseli asuntoa hetken. Hän kääntyi nopeasti katsomaan poikaa kohti iloisena. Ainakaan täällä ei ollut mitään kummallista, koko asunto näytti samalta kuin ennen.
|
|
|
Post by Daniel on Mar 28, 2006 15:51:01 GMT 2
Kuullessaan Sabinen puhuvan Daniel käänsi katseensa takaisin tyttöön. "Ei se minua ainakaan haittaa", hän naurahti ja seurasi Sabinea asuntoon hieroen samalla nenäänsä. "Oliko tuo rangaistus jostain?" Daniel laski sandaalit lattialle ja astui peremmälle. Sabinen asunto oli monta kertaa siistimpi, kuin hänen omansa. Mutta toisaalta hän piti pienestä epäjärjestyksestä, ja ainakin oli pehmusteet valmiina, jos sattuisi kompastumaan. Hän seisahtui heti eteisestä päästyään ja asetti kätensä lanteilleen. Hän katseli ympärilleen teeskennellen kriittistä ja arvioivaa. "Onko sinulla valmis ohjelmasuunnitelma, vai keksimmekö jotain?" Daniel katsoi Sabinea hymyillen veikeästi.
|
|
|
Post by sabine on Mar 28, 2006 18:56:46 GMT 2
Sabine lähti kävelemään ympäriinsä kun poika astui asunnon sisäpuolelle. Hän oli laittanut valoja päälle ja käänteli ohi mennen kirjekuoria ja kääntyi katsomaan poikaa, laittaen kirjekuoret suunsa eteen. Hän punastuikin hieman ja naurahti pikku tyttömäisesti. Hän siirteli jalkojaan hermostuneena ja katseli poikaa rauhallisesti. Hän käveli läpi eteisin pojan vierelle ja katseli hetken poikaa, löyden häntä hellästi kirjekuorilla. "Luulisi herran jo oppineen, että minä en ikinä suunnitele mitään kun kutsut vieraita kylään, ellei sinulla ole sitten jotain suunnitteilla."
|
|
|
Post by Daniel on Mar 29, 2006 14:23:19 GMT 2
Daniel seurasi sivusilmällä Sabinen liikkumista, mutta keskittyi enimmäkseen huoneen tutkimiseen. Tarkastettuaan eteisen hän siirtyi seuraavaan huoneeseen. "Ei minulla ole mitään suunnitteilla. Muistathan, että olin matkalla omaan asuntooni, kun sait jollain ihmeellisellä voimalla matkani kääntymään tänne?" hän sanoi virnistäen, tarttui hellästi Sabinen ranteesta ja heitti kirjekuoren jonnekin olkansa yli. "Sinun asuntosi, sinun päätösvaltasi", hän hymyili ja katsoi Sabinea odottavasti. Ilta oli huomattavsti viileämpi, kuin aamu eikä rajoittaisi niin paljoa liikkumista.
|
|
|
Post by sabine on Mar 29, 2006 15:41:18 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojalle, vaikka sävähtikin hieman, kun poika koski hänen ranteeseensa ja heitti kirjekuoren pois. Hän nyökkäsi hiljaa hymyillen pojalle ja koitti näyttää miettiliäältä. "No.. Olen huono emäntä, en edes ole täysin varma, mitä jääkaapissani on, joten sinun pitää ikävä kyllä olla oma-aloitteinen vieras ja antaa minulle ehdotuksia ja minä sitten sanon, mitä voimme ja emme voi tehdä." Sabine punastui hieman ja katseli poikaa ripsiensä ali, sillä hän oli vieläkin hyvin hämillään pojan seurasta.
|
|
|
Post by Daniel on Mar 29, 2006 16:16:20 GMT 2
"Nyt heitit pahan. Minulla ei ole mitään ideoita." Daniel irrotti otteensa Sabinen ranteesta ja työnsi kädet shortsiensa taskuihinsa. Hän oli mietti hetken hiljaa, ennen kuin puhui jälleen. "Ensimmäiseksi voisimme rakentaa jonkinlaisen tarjottimen, jolla on naposteltavaa. Sitten ei tarvitse valmistaa aterioita", hän naurahti. "Sillä aikaa voimme miettiä seuraavaa siirtoa." Daniel tarttui Sabinen kädestä ja lähti johdattamaan tätä keittiöön. Tai ainakin suuntaan, missä arveli se olevan.
|
|
|
Post by sabine on Mar 29, 2006 18:55:46 GMT 2
.Sabine katseli hetken poikaa, joka oli laittanut kätensä takaisin taskuihinsa. Hän kuunteli pojan ehdotusta ja nyökkäli sitten pojalle. "Tuo kuulostaa hyvältä idealta." Sabine lähti seuraamaan poikaa nauraen hieman, hänestä oli jotenkin mukavaa, että häntä johdatettiin kaikkialle. Sabine otti pojan kädestä irti ja niiasi hänelle kauniisti. "Minäpä katson mitä minulla on." Sabine käveli jääkaapille ja tutki sitä hetken. "No täällä on hedelmiä ja juustoa." Sabine otti muutaman hedelmän ja ison juustopakkauksen pöydälle.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 1, 2006 21:53:27 GMT 2
Sabinen niiatessa Daniel kumarsi jälleen, muttei niin syvään kuin aiemmin. "Oli ilo palvella neitiä", hän virnisti ja istuutui keittiön tuolille seuraamaan Sabinen tekemisiä. Tytön mainitessa hedelmät pojan katse valpastui. Hän oli aina pitänyt hedelmistä, oli se sitten omena, päärynä tai kiivi. Ne olivat hänen yleisin välipalansa koulupäivän jälkeen, joskus myös iltapala. Sanaakaan sanomatta Daniel nousi seisomaan ja käveli Sabinen viereen. Hän nappasi tämän kädestä hedelmäpussin ja asetti sen pöydälle. Parin sekunnin päästä sille teki seuraa juusto. "Onko sinulla jotain tarkottimen tapaista? Myös kaunis lautanen tekisi terää napostelutarjonnalle", hän sanoi hymyillen leveästi. Ohut muovipussi rapisi hiljaa, kun hän aukaisi sen ja kaatoi sisällön työpöydälle.
|
|
|
Post by sabine on Apr 1, 2006 22:01:33 GMT 2
Sabine sävähti hieman, kun poika otti hedelmäpussin hänen kädestään ja alkoi miettimään, mistä mahtaisia löytää lautasen. Hetken käännyttyä ympärilleen hän löysi kaapistaan lautasen, jossa oli kaksi joutsenta järvellä. Hän kierteli hetken lautasta käsissään, kunes sitten ojensi sen poikaa kohti näyttääkseen alutasen tälle. "Onko tämä hyvä?" Sabine kurkotti hieman kaulaansa ja koitti nähdä, mitä poika mahtoi tehdä. Hänestä oli hauska seurata pojan ruuanlaittoa, kun ei tise siitä mitään ymmärtänyt. Hän siirteli hiljaa painoa jalalta toiselle ja tunsi nenäsään appelsiinin vahvan hajun. Hän ei oikein ymmärtänyt, miten ruoka hänen jääkaappiinsa aina ilmestyi, mutta ohitti pian koko ongelman odottaen pojan vastausta. ((arvaas kenen alkoi tehdä mieli hedelmä salaattia?))
|
|