Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 14, 2007 11:28:00 GMT 2
[Daichia odottelen tänne. ^^ Anteeksi kökkö otsikko, sekä aloitus. ^^;]
Kaoru nojaili seinään clubin ulkopuolella tupakka kädessään. Sisään poika ei ollut vielä vaivautunut. Ei olisi mikään ongelma päästä sisään, koska portsari oli sama kuin silloin kun hän oli käynyt Roxyssa Dorinen kanssa. Kyllä tämä muistaisi hänet. Enemmänkin Kaoru oli seuraa vailla. Dorinea hän ei ollut viitsinyt pyytää, tällä kun oli muutakin elämää. Yksinään hauskan pitäminen tulisi kuitenkin olemaan tylsää. Epätoivoisena Kaoru potkaisi kiven kävelytielle. Poika ei edes tiennyt mistä oli saanut typerän ideansa lähteä clubille.
Kaoru huokaisi syvään ja käännähti sisään lappaavien ihmisten puoleen. Ehkä hänen pitäisi vain lähteä sisään ja katsoa tapahtuisiko mitään? Se olisi ainakin parempi vaihtoehto kuin ulkona norkoilu. Vaikka ilma olikin lämmin, ei Kaorua huvittanut norkoilla seinää vasten lähes epämukavan tiukoissa ja matalalantioisissa farkuissa ja liian lyhyessa hihattomassa. Ihmiset vain pitäisivät häntä epätoivoisena katuhuorana. Kaoru tumppasi tupakkansa seinään. Siinä oli taas varsinainen lupausten pitäjä. Hänen oli pitänyt jo puolen vuoden ajan lopettaa tupakan poltto. Vieläkään ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Ei Kaoru enää polttanut yhtä paljon kuin ennen, mutta poltti kuitenkin.
Päätään pudistellen Kaoru suuntasi jonoon. Portsari tervehti häntä nyökkäyksellä ja Kaoru hymyili tälle. Onneksi maailmassa oli tälläisiakin ihmisiä. Kaorua ei olisi huvittanut teeskennellä täysi-ikäistä. Pieni hymy pysyi Kaorun huulilla kun tämä pääsi clubille sisään. Tanssimaan hän ei suostuisi ilman Dorin henkistä tukea, joten homma menisi varmaankin juomiseksi.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 15, 2007 9:44:54 GMT 2
#Nuo mitään kökköjä ole ^^. Otsikko on kiva x) *kipittää paikalle ja tökkii Daichia edellään* #
Daichi lampi yhtä katua ylös ja toista alas. Vasta päivä uutta koulua takana, ja jo nyt pojasta tuntui että hän oli viettänyt täällä ikuisuuden. Koulu vaikutti aika tavanomaiselta noin niinkuin kouluksi, ihmisistä nyt oli toistaiseksi hiukan hankala sanoa mitään kun ei juuri ketään ollut vielä tavannut. Paitsi sen yhden pojan, mutta ei muita. Kuten aiemminkaan päivällä, Daichilla ei ollut hajuakaan minne hän oli matkalla. Kaduilla tallusteleminen oli ihan kivaa ja ainakin ajatukset selkiytyivät, mutta kadut eivät välttämättä olleet niitä kaikkein turvallisimpia paikkoja yömyöhään. Etenkin kun ei itse näyttänyt kovin vaaralliselta kauluspaidassa ja farkuissa.
Niinpä Daichi lähti ajatuksissaan seurailemaan kulman takaa eteensä ilmestynyttä tyttöä, joka vaatetuksesta päätellen oli matkalla johonkin discon tai yökerhon tapaiseen. Daichi ei niistä erityisemmin perustanut, mutta nyt ei ollut muutakaan tekemistä joten sinne siis. Hän oli ottanut jopa ahdistuslääkkeenkin ennen kaupungille lähtöään, joten klaustrofobian ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Lääkkeet olivat kuitenkin lopussa, niitä pitäisi hankkia lisää vaikka Daichi niitä inhosikin. Ne saivat hänet tuntemaan itsensä sairaaksi.
Äkkiä Daichi tajusi seisovansa jonossa, joka kulki kohti The Roxy -nimistä paikkaa. Yökerhoon siis. Poika avasi puolihuomaamattaan paitansa pari ylimmäistä nappia ja vilkaisi ympärilleen, mutta tajusi sitten, että tuttuja oli turha etsiskellä kun sellaisia ei ollut. Katse osui portsariin ja Daichin mieleen välähti kysymys, päästettäisiinkö häntä sisälle. Hän ei ollut täysi-ikäinen, ei omistanut huijauspapereita, eikä (ainakaan omasta mielestään) näyttänyt ikäistään vanhemmalta. Jono liikkui eteenpäin ja Daichin mieleen iskostui pieni pakokauhunpoikanen. Hän kuitenkin hääti sen ja vältti katselemasta ovensuussa seisovaa miestä. Tämä katsoi Daichia mietteliäästi, mutta ei sanonut mitään ja helpotuksesta huokaisten Daichi livahti sisään. Hän jäi pieneksi hetkeksi seisomaan oven lähelle ja katseli sitten ympärilleen. Yökerho, aika piskuinen kun verrattiin Pariisin vastaaviin mutta varsin sopiva Daichin tapaiselle ihmiselle, joka ei juuri kaivannut kummempaa biletystä.
# -.-' Kökköä tekstiä, gomen.#
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 15, 2007 10:04:36 GMT 2
Kaoru suuntasi suoraan tiskille juomaa hakemaan. Pojan pitäisi yrittää saada ilta jotenkin käyntiin ja ehdottomasti se onnistuisi helpoiten alkoholin avulla. Sen jälkeen voisi sitten miettiä sitä seurapuolta. Kaoru selaili juomalistaa hetken mielenkiinnolla ja yritti epätoivoisesti muistella mitä Dorine oli tilannut heille. Kaoru luotti sokeasti tytön juomamakuun - eihän hän ollut joutunut kertaakaan pettymään siihen. "Öh, heitä cosmopolitan." Kaoru muisteli maistaneensa juomaa Dorinen kanssa. No senhän näkisi pian.
Kaoru oli muistanut oikein. Poika hymyili saadessaan käteensä tutunnäköisen drinkin ja käännähti sitten ympäri. Katse kiersi clubia ympäri. Seuraa kyllä löytyisi, kunhan vain jaksaisi etsiä. Clubi oli täynnä juhlivia nuoria, olihan nyt viikonloppu. Kaoru tunnisti muutamia tuttuja kasvoja koulunkäytäviltä, mutta ei vaivautunut juttelemaan kenellekään. Eihän hän tuntenut ketään niin hyvin, että olisi voinut tuppautua noin vain seuraan. Kaoru otti hörpyn lasista ja nuolaisi huuliaan. Istumapaikasta olisi turha edes haaveilla. Missään ei näkynyt olevan tilaa edes hyttyselle. Kaoru tyytyi nojailemaan seinään ja seuraili clubin sisäänkäyntiä, katseen etsiessä jotain silmiinpistävää. Enää Kaoru ei jaksanut välittää oliko seura nais- vai miespuolista. Olihan Shirokin kelvannut, jopa pidemmällä tähtäimellä. Ja sitäpaitsit, miksi tyytyä vain naisiin kun miehistäkin löytyi lähestulkoon yhtä suloisia otuksia? Kaoru etsikin jotain suloista, söpöä ja kaunista - niin kuin aina. Enää puuttuisi viekkaasti heiluva häntä, korvat olivat jo paikallaan.
Kaoru kulautti lasinsa muutamalla hörpyllä tyhjäksi ja meinasi jo suunnata hakemaan lisää juotavaa. Tätä menoa Kaoru tekisi hiekkakakkuja clubin lattialla jo ennen keskiyötä. Eihän se kävisi päinsä. Kaoru siis tyytyi tunkemaan tyhjän lasin jonkun pöydänkulmalle ja palasi asemiinsa sisääntuloa katselemaan.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 15, 2007 10:49:08 GMT 2
Daichi oli pihalla kuin lumiukko. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Pienen hetken kuluttua hän lähti aavistuksen epäröivästi kohti tiskiä. Tanssiminen ei erityisemmin houkuttanut, se ei ollut hänen juttunsa, mutta jotain juotavaa voisi ehkä hankkia. Alkoholilla oli vain se ikävä tapa, että se hurahti päähän nopeammin kuin ehti kissaa sanoa. Daichin viinapää ei ollut erityisen hyvä, hänellä oli ikävä tapa vetää kaatokännit ja sammua johonkin, puistonpenkille tai vastaavaan paikkaan. Nyt hän kuitenkin päätti juoda jotain, eihän tällaisessa paikassa voinut vain seistä nyhjöttää seinän vieressä ja katsella muiden ilonpitoa.
Niinpä Daichi asteli tiskin luo ja kaiveli hetken muistiaan. Hän oli roikkunut joskus jossakin baarintapaisessa niinkutsuttujen kavereidensa kanssa, ja sieltä luulisi mieleen jääneen edes yksi drinkki. Ensimmäinen, joka hyppäsi mieleen, oli Angel's Kiss, mutta koska Daichi ei halunnut suunympärystäänsä täyteen kermavaahtoa hän päätyi tilaamaan margaritan. Juoman valmistumista odotellessaan hän antoi katseensa vaellella ympäri Roxyn sisätiloja. Ei mitään kummempia, paitsi... Ihminen jolla oli kissan korvat? Daichi katseli poikaa lyhyen hetken. Korvat? Miksi ihmeessä? Hänen ei kuitenkaan annettu katsella korvia kauaakaan, sillä drinkki ojennettiin pojalle, joka punastui kevyesti ja mutisi jotain epämääräistä.
Juoman saatuaan Daichi siirtyi pois tiskin edestä, hiukan sivummalle, niin että näki korvapojan edelleen sivusilmällä. Korvat hämäsivät häntä. Ne eivät näyttäneet varsinaisesti miltään naamiaiskauppojen leikkikorvilta, mutta eiväthän ne nyt aidotkaan voineet olla. Daichi kohotti lasin huulilleen ja otti pienen kulauksen. Margarita maistui suunnilleen samalta kuin hän oli muistellutkin. Hyvä niin.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 15, 2007 11:06:28 GMT 2
Kaoru tunsi katseen ja käänteli päätään löytääkseen katsojan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä Kaoru oli vain kuvitellut. Tiskille näytti päätyneen uusi ihminen. Mustahiuksinen poika, olisi suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin Kaoru. Ei tämä ainakaan hirveästi nuoremmalta näyttänyt. Kaoru seurasi hetken sivusilmällä poikaa, kunnes tajusi tämänkin seuraavan häntä. Kiinnittiköhän tämä huomiota korviin. Niillä oli hyvä kerätä huomiota. Kaoru oli varmasti ainut ihminen koko clubissa joka saisi päähänsä niin hullun idean kuin tupeerata hiukset kissankorviksi. Niin Kaoru oli kuitenkin aina tehnyt, ja siitä tavasta oli vaikea päästä eroon. Korvat olivat osa Kaorun itseluottamusta. Hiusten roikkuessa vapaina olkapäillä, Kaoru tunsi olonsa huomattavasti ujommaksi. Korvien kanssa poika oli taas oma uhkarohkea itsensä. Kaoru nuolaisi huulia saadakseen hieman kosteutta. Mustahiuksinen poika näytti suloiselta. Ehkät tästä voisi tulla Kaorun seuraava uhri? Kaoru antoi katseensa kiertää vieäl clubin, etsien jotain mikä kelpaisi vastineeksi tälle pojalle. Ei löytynyt mitään. Se olisi siis menoa.
Kaoru kävi hakemassa tiskiltä toisen cosmopolitanin ja hymyili leveästi suunnatessaan mustahiuksista poikaa kohti. Kaoru hieman kierteli matkalla, keräten itseluottamusta. Ranska oli vienyt suurenosan Kaorun vanhaa itseluottamusta mennessään. Tilalle oli tullut arvostusta muita kohtaan. Muillakin on tunteet, Kaoru, tiesitkös? Kaoru oli oppinut olemaan hieman hienovaraisempi. Dorine oli opettanut paljon. Nyt Kaoru osasi jopa suhtautua ihmisiin ystävämielessä. Ei aina tarvittu seksiä jotta voitiin pitää hauskaa. Kaoru oli myös oppinut hieman luottamaan ihmisiin. Ei hän tietenkään täysin luottanut vieläkään, ainakaan tuikituntemattomiin. Kaoru antoi kuitenkin mahdollisuuden.
Kaoru kiersi taktisesti pojan taakse ja lähestyi tätä takaapäin. Poika painoi kasvonsa toisen korvanjuureen ja hymyili. "Katselit minua, eikö vain?" Kaoru joko osuisi oikeaan, tai tekisi itsestään täydellisen juntin toisen silmissä. Ei ehkä paras mahdollinen lähestymistapa, mutta sai kelvata paremmanpuutteessa.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 15, 2007 11:36:49 GMT 2
Daichi otti uuden kulauksen drinkkiään ja vilkaistuaan sitten korvapojan suuntaan hän tajusi tämän kadonneen. Jotakin pettymyksen tapaista häivähti Dain sisällä, mutta hän ei ruvennut haeskelemaan poikaa sen tarkemmin. Jos tuuri kävisi, hän näkisi tämän vielä, ja jos ei niin korvien arvoitus jäisi vaivaamaan häntä pitkäksi aikaa. Margarita alkoi huveta korvapohdintojen lomassa, eikä kestänyt kauaakaan kun drinkkiä oli jäljellä enää muutama pieni pisara lasin pohjalla. Daichi pyöritteli lasia kädessään mietteliäästi. Hän ei ajatellut mitään erityistä, tosin ne korvat tuppasivat hänen ajatuksiinsa jatkuvasti.
Ajatuksiinsa vaipunut poika ei huomannut Kaorua ennen kuin tämä puhui. Daichi jäykistyi ensin sekunnin murto-osaksi ja käännähti sitten ympäri tajuten katselevansa korvapoikaa kasvoista kasvoihin. Hän tunsi punan kohoavan kasvoilleen ja nyökkäsi aavistuksen, saadakseen hiukan lisää hiuksia kasvoilleen. Muutama musta suortuva laskeutuikin peittämään pojan silmiä, mutta samalla hän tajusi, että korvapoika voisi ajatella nyökkäyksestä jotain aivan muuta. Ei sillä, ei Daichi toki aikonut kieltää katselleensa poikaa, mutta silti. Hän katsahti poikaa ja hymyili, hiukan arasti tosin. "Katselin", hän vastasi aika hiljaa mutta selkeästi ja punastui uudelleen kevyesti. Daichi ei oikein tiennyt mitä sanoa, hän oli huono keksimään puhuttavaa tämän tyyppisissä tilanteissa. Häntä hämmensi myös se, että toinen oli poika. Oliko hän itse niin läpinäkyvä, vai oliko korvapoika muuten vain päättänyt ilmaantua hänen taakseen?
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 15, 2007 13:26:34 GMT 2
Kaoru hymyili lempeästi toisen reaktiolle. Ei Kaoru ihan näin vahvaa punastelua ja häpeilyä ollut odottanut. Itsehän poika oli hänet luokseen houkutellut. Kaoru ei kuitenkaan voinut enää perääntyä - ja kaikenlisäksi, poika oli suloinen kun tämä punastui. Kaorun hymy leveni automaattisesti pojan yökätessä. Nyökkäyksellä oli ilmiselvästi eräs toinenkin tarkoitus, sillä pojan hiukset valahtivat tämän silmille nyökkäyksen seurauksena. 'Vai niin, tälläistä siis.' Kaorun olo helpottui kun poika tunnusti katselleensa häntä. Nyökkäys ei siis ollutkaan pelkkä pakorefleksi. "Sitähän minäkin." Kaoru nuolaisi huuliaan ja siirtyi nojailemaan seinään. Poika risti jalkansa ja otti hörpyn lasistaan. Katse pysyi jatkuvasti mustahiuksisessa pojassa ja hymykin pysyi kasvoilla. Tällä kertaa Kaorun hymy ei ollut pelkästään himoitseva ja kiusoitteleva, vaan se oli oikeasti ystävällinen.
"Seuraa vailla, neiti?" Kaoru nauroi pienesti ja katsoi vitsikkäästi poikaa. Vaikka tämä olikin suloinen, niin ei tämä nyt sentään ihan tytöltä näyttänyt. Shiro oli ollut kaunis, mutta tämä yksilö oli suloinen. Kaoru oli heikkona suloisiin yksilöihin. Tuskinpa poikaa kiinnostaisi tälläisen friikin seura. Vaikka Kaoru olikin oppinut melkein ihmisiksi, siltikin joitakin huonoja tapoja pysyi. Tupakka oli yksi niistä. Samoin kuolema. Kaorua oli aina kiehtonut kuolema, eikä siitä päässyt yli eikä läpi. Enää Kaoru ei sentään hautonut itsensä tappamista. Ei tarvinnut hyppiä tähtitornista toivoen tipahtavansa pilvenreunalle kovan maan sijasta. Kaoru oli löytänyt elämän kultaisen keskitien, mutta pysyisikö hän siellä? Tuskin, ainakaan kauaa. Dorinen ja muiden avulla oli tähän asti selvitty.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 15, 2007 19:40:01 GMT 2
Daichi katseli korvapoikaa hiustensa takaa. Hiukset tuskin peittivät silmiä oikeasti kovin hyvin, mutta siltä pojasta kuitenkin tuntui ja se sai hänen olonsa tuntumaan hiukan varmemmalta ja turvallisemmalta, eli tarkoitti käytännössä sitä, että Daichi pystyi puhumaan tällaisille tapauksille. Normaalit, puheliaat yksilöt koulussa saattoi sivuuttaa vain olemalla reagoimatta, mutta korvapoika oli eri maata. Daichi oli jo päästänyt suustaan yhden sanan, eli jatkossakin olisi viisainta puhua. Välttyäkseen kuitenkin varsinaiselta keskustelun aloittamiselta poika kulautti viimeisetkin juomapisarat kurkkuunsa. Samantien hän kuitenkin vetäisi ne väärään kurkkuun ja yskähti muutaman kerran saadakseen henkensä taas kulkemaan.
"Mi-mitä?" hän kysyi tuntien kevyen punan kohoavan jälleen kasvoilleen. Oli tämäkin surkeaa. Hänen edessään seisoi varsin kiinnostavan oloinen miespuolinen ihminen ja hän onnistui sanomaan vain 'mitä'. Pelkällä tahdonvoimalla Dai pakotti punan kuitenkin takaisin ainakin osittain ja virnisti sitten pikkuisen ujosti. Ei kai hän nyt niin tyttömäiseltä voinut näyttää? Toivottavasti ei. "Tavallaan", Daichi sanoi sitten, vieläkin aika hiljaa, "mutta en kai enää." Pojan olo tuntui jotenkin kevyeltä, ja hän vilkaisi nopeasti tyhjää lasiaan. Tuskin yksi margarita nyt näin äkkiä päähän meni, oloon vaikutti kaiketi useampikin seikka. Äkkiä Daichi muisti miksi oli alunperin kiinnittänyt toiseen poikaan huomiota. Ne korvat. Hän käänsi katseensa korviin ja tajusi nopeasti niiden koostuvan hiuksista. Ovelaa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 15, 2007 20:01:32 GMT 2
[Korvapoika. *nauraa aina ton sanan kohdalla* xD<3]
Kaoru mutristi huultaan viattomasti ja naurahti pienesti pojan punastelulle. Ei nauraminen ollut kohteliasta, mutta poika näytti vain niin söpöltä, että sai jopa Kaorun heltymään. Se oli aika hyvin. Kovin moni ei siihen pystynytkään. Kaoru hymyili rohkaisevasti pojalle. Tämä ei näyttänyt kovin puheliaalta, joten Kaoru saisi todennäköisesti höpötellä omiaan illan ajan ja poika sitten vastailisi - jos vastailisi. "Etpä taida. Minunkin seuranhakuni taisi loppua." Kaoru nuolaisi huuliaan, taas. Pakkorefleksi. Pelottavaa. Kaorusta oli todellakin tulossa huoramainen käytökseltään, ja se pelotti jopa poikaa itseäänkin. Jos Dorine nyt näkisi hänet, turpiin tulisi. Voi Kaoru, taasko sinä hoitelet vastentahtoisia poikalapsia. Edellinen paljastus oli saanut Dorinen melkeinpä hylkäämään Kaorun. Kaoru tosin oli myös oppinut virheestään. Enää hän ei koskisi toisiin luvatta.
"Oletko Saint Lyonsista? En muista nähneeni sinua..." Kaoru hörppäsi uudelleen juomastaan. Kohta olisi jo toinen takana. Alkoholi alkaisi pian nousta päähän, joten Kaorun olisi parasta saada jotain aikaiseksi ennen sitä. Muuten ei seuraisi mitään hyvää. Kaoru ei luottanut ollenkaan arvioimiskykyynsä kun tämä oli vähänkin humaltuneessa tilassa. Silloin tuskin tehtiin mitään mukavaa toiselle. Siksipä oli hyvä toteuttaa tutustuminen selvinpäin. Ehtisi poistua paikalta jos hommasta ei tulisi mitään, tai sitten nauttia täysin jos siitä tulisi jotain. Tulevaisuus ratkaisisi. Enenpää Kaoru ei kuitenkaan uskaltaisi juoda.
[Öh tuota juu, kuinka pitkälle saan laittaa Kartsan menemään? Ihan näin alustava kysely. ^^;]
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 15, 2007 20:54:12 GMT 2
#Heh, Korvapoika on jotenkin hirmu suloinen nimi. <3 Ja herra saa minun puolestani mennä ihan niin pitkälle kuin häntä haluttaa n_~ #
Daichi hymyili toisen nauraessa. Hän mahtoi olla huvittavan näköinen punastellessaan jatkuvasti. Sille kuitenkaan ei voinut mitään, joten turha murehtia - tällä hetkellä. Joskus siitä olisi varmasti haittaa, nyt ei siltä vaikuttanut. Korvapojan nuolaistessa huuliaan Daichin hymy värähti aavistuksen, mutta ei kadonnut. Hän ei varsinaisesti epäröinyt tai mitään, koko tilanne oli vain niin kummallinen. Hän ei olisi koskaan voinut uskoa olevansa keskellä jotakin yökerhoa, juttelemassa - tai ehkä flirttailemassa voisi olla parempi käsite - uppo-oudolle mutta ah-niin-puoleensavetävälle pojalle, jolla kaiken lisäksi oli kissankorvat. Omituista.
Daichi nyökkäsi korvapojan kysymykselle. "Olen. Tulin tänään", hän sanoi. Nyt ääntä voitiin jo sanoa puheeksi eikä kuuluvaksi kuiskaukseksi. Edistystä, muruseni, edistystä. Toisen viimeisimmästä lauseesta Daichi päätteli tämänkin olen Lyonslaisia eikä siksi kysynyt asiasta tarkemmin. Olisihan siitä toki voinut jotain keskustelua saada aikaiseksi, mutta koska Daichi tunsi koulua ja opettajia vasta hyvin vähän keskustelusta olisi varmasti tullut aika surkea. Niinpä poika ei viitsinyt edes aloittaa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 15, 2007 21:12:15 GMT 2
[Oih, ihanaa~! *ruttaa* <3]
"Vai niin, ihmekös en sitten ole nähnytkään sinua." Kaorun hymy leveni taas asteella. Jos he olisivat samassa koulussa, he ainakin näkisivät toisiaan useamminkin. Hyvä niin, eipähän Kaorun tarvitsisi etsiä silmänruokaa kovin kaukaata. Jos hän edes saisi lupaa koskea tähän urokseen. Jumala ei ollut ollut kovin armollinen Kaorulle viime aikoina, ja niinpä olikin hiema paineita purkamatta. Tuskinpa hänelle annettaisiin taaskaan lupaa. Ei Kaorulle annettu koskaan täysin lupaa, aina joku kärsi, ja normaalisti se ei ollut Kaoru. Ehkä sen takia poika ei koskaan oppinutkaan virheistään. Viime aikoina Kaoru oli kuitenkin alkanut kärsiä teoistaan. Hän oli tajunnut kuinka kamala ihminen oli.
"Saanko tarjota juotavaa?" Kaoru joi lasinsa tyhjäksi, joten nyt hänellä olisi uusi tekosyy painua takaisin tiskille ja juoda pää täyteen. Jos he kerta olivat samassa koulussa, Kaoru saattaisi saada mahdollisuuden pyytää anteeksi tekojaan, jos hän muistaisi mitä oli tehnyt. Kaoru ei ollut vähään aikaan juonut kunnolla, ja se vaikutti huomattavasti pään kestämiseen. Kaksi lasiakin alkoi jo tuntua hieman. "Ai joo, nimesi, herra suloisuus? Vai keksinkö oman?" Kaorulla olisi kyllä nimiä varastossa. Suloiselle urholle ei ollut vaikeaa keksiä hellittelynimeä. Kissanpentu saattaisi sopia ehkä paremmin Kaorun kohdalle, vaikka suloisuus olikin hieman kadoksissa.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 16, 2007 15:24:21 GMT 2
Daichi hymyili hiukan toisen kysäistessä juomista. Hänestä tuntui vähän kummalta olla tuollaisen kysymyksen kohteena, jo ehkä siksikin että hänen baarielämänsä oli ollut hyvin rajoittunutta silloin, kun hän oli vielä asustanut Pariisissa. Ei vain ollut huvittanut roikkua yksinään yökerhoissa ihan vain kännäämisen takia. Ja homous oli jollain (lähinnä psyykkisellä) tasolla estänyt seuran hakemisen noihin aikoihin. Vaan ei ilmeisesti estänyt enää. "Jos välttämättä tahdot", poika sanoi ja katsahti jälleen tyhjää lasiaan. Tästä illasta voisi tulla pitemmän päälle varsin mielenkiintoinen, tosin Daichin pitäisi pitää varansa. Hän oli tähän saakkaa juonut aika vahvasti kaikki tai ei mitään -periaatteella, mutta nyt olisi pidettävä jokin tolkku asiassa.
Nimikysymys sai Dain hymyn levenemään hiukan ja hän kallisti päätään leikkisästi. "Daichi, mutta saat toki keksiä omankin", poika sanoi ja otti pari askelta lähemmäs korvapoikaa. "Entä sinun? Vai kutsunko vain Korvapojaksi?" Dai jatkoi virnistäen ja hämmästyi sitten omaa puheliaisuuttaan. Yleensä hän sanoi kerralla yhden tai kaksi sanaa, kuusi peräkkäin oli harvinaista herkkua. Tosin, tilannekin oli poikkeuksellinen.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 16, 2007 15:36:40 GMT 2
"Minä en tahdo, minä vaadin." Kaoru hymyili viekkaasti mustahiuksiselle pojalle. Illasta saattaisi tulla jotain, toivottavasti parempaa kuin katastrofi. "Olen Kaoru." Kaoru painoi Daichin nimen pysyvästi mieleensä, sillä sitä ei toista kertaa kehtaisi kysyä. Onneksi Kaorulla oli hyvä nimimuisti. Kaoru suuntasi tiensä tiskille ja mietti jotain hyvää juotavaa. Nyt ei kannattaisi mokata juomavalinnoissa. Kaoru muisteli taas jonkun Dorinen juomavalinnoista ja tilasi. Mielenkiintoista. "Absolut sex, olkaa hyvä." Kaoru ojensi lasin Daichille ja hymyili tälle. Nimi oli lupaava, toivottavasti se myös ennustaisi jotain illasta.
Kaoru palasi asemiinsa seinään nojailemaan ja katsoi Daichia pitkään kulmiensa alta. Hetki hetkeltä Kaoru löysi enemmän ja enemmän katsottavaa pojasta. Vielä viime viikolla Kaoru oli ollut vannomassa että pysyisi erossa samasta sukupuolesta. Ja tässä sitä taas mentiin. Voisiko Kaoru enää edes sanoa itseään bi:ksi kun kaikki mielenkiinto jakautua vain miesten kesken? Homoksi hän ei kyllä itseään koskaan hyväksyisi, se olisi varma. Kaoru otti hörpyn juomastaan ja lipaisi päätteeksi huuliaan. "Saanko kysyä miksi katselit minua?" Kaoru hymyili epäilyttävästi. Ehkä Daichilla oli ollut syykin katsella Kaorua. Ei Kaoru pitänyt itseään kovinkaan vetävänä, mutta aina voisi toivoa. Ja olisihan se mukavempaa jos tunne olisi molemminpuolinen. Kaoru oli saanut jo enemmän kuin tarpeekseen yksipuolisista ihastuksista. Shiro oli ollut pahin virhe, mutta tämä nyt oli muutenkin virhe, monessa mielessä.
|
|
Daichi
Koulun nouseva tähti
Thanks for the memories
Posts: 148
|
Post by Daichi on Jun 16, 2007 16:26:26 GMT 2
#Hassua. Ajattelin ihan samaa drinkkiä xD #
Daichi nyökkäsi ja seurasi sitten korvapoikaa juomatiskille. Vai että Kaoru. Nimi piti painaa mieleen ja hyvin, sillä Daichi halusi muistaa sen vielä illan jälkeen vaikka alkoholi saisikin vallan. Mieluummin poika pysyisi tietysti mahdollisimman selvänä, kännisenä oli hiukan hankalaa nauttia toisen seurasta kunnolla. Mitä se sitten ikinä tarkoittikin. Daichi otti lasin vastaan ja hymyili drinkin nimelle punastuen kevyesti. Hän tajusi Kaorun valinneen sen tarkoituksella, ja ajatus sai punan syvenemään asteella. Poika siemaisi drinkkiään ja pyöritteli nestettä hetken kielellään. Ensimmäisenä esiin nousi jokin kirpeä maku, joka toi Dain mieleen kuvan jostakin pienestä ja punaisesta marjasta. Nimeä hän vain ei saanut mieleensä. No, väliäkö sillä. Enempää poika ei jaksanut drinkkiään analysoida vaan lähti astelemaan toisen perään seinustalle.
Hän pysähtyi muutaman askeleen päähän Kaorusta, lähemmäs kuin mitä äsken oli ollut mutta kuitenkin ainakin melkein siveellisen välimatkan päähän. Daichi sipaisi silmillä roikkuvia hiuksiaan hiukan syrjään ja katseli toista. "Korviesi takia", hän vastasi totuudenmukaisesti, tarkoittaen tietysti hiuskorvia ei Kaorun oikeita, ja lisäsi vielä vähän hiljempaa: "Aluksi." Totta tuokin. Tällä hetkellä Daichin katse ei todellakaan roikkunut vain vain tupeeratuissa kissankorvissa vaan lähinnä Kaorun kasvoissa ja vasrtalossakin välillä. Pojan teki mieli kysyä, mikä oli saanut toisen tulemaan hänen luokseen, mutta ujous pidätteli joten sekin kysymys kuoli ennen kuin ehti ulos Dain huulien välistä. Alkamattoman lauseen äänettömän aloituksen takia pojan huulet jäivät hiukan raolleen, mitä hän itse ei ollenkaan rekisteröinyt.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 16, 2007 16:36:42 GMT 2
'Hmm, vai niin.' Kaoru nosti lasin huulilleen ja katsoi tarkkaan Daichin kasvoja. Ilmeisesti tälläkin oli jotain taka-ajatuksia mielessään. Suloista, mutta ei niin kovin viatonta. Harmi, Kaoru piti viattomista pojista. "Aluksi? Mikä sai mielenkiintosi muuttumaan?" Kaoru pureskeli huultaan ja kohotti kättään hitaasti kohti Daichin kasvoja. Poika ujutti etusormensa tämän leuan alle ja nosti tämän katseen omia kasvojaan kohti. Lattian tuijottelussa ei olisi mitään kivaa, ellei sitten katse suuntautunut vain hieman alemmas, mikä tietysti olisi ihan miellyttävä vaihtoehto. Kaoru oli kuitenkin luopunut 'ainoastaan seksiä, ei sitoutumista' -ajattelutavastaan. Kaoru etsi oikeasti kumppania itselleen. Ei ehkä Daichista, mutta mikä ettei. Kunhan tähän hieman tutustuisi ensin. Ei sitä koskaan tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Kaoru nappasi Daichia leuasta ja veti tämän kasvot lähemmäs omiaan. Poika näytti niin vietävän hyvältä seistessään siinä huulet pienesti raollaan. Kyllä, Kaoru olisi voinut vain pistää tuulemaan, mutta poika päätti hieman hallita halujaan. Kuunnellaan ensin mitä Daichilla olisi sanottavanaan. Ehkä sieltä tulisi jotain helpottamaan Kaorun sydämentuskia, ja jotain muutakin. Kaoru tuijotti Daichia tiiviisti silmiin ja hymy kohosi väkisinkin huulille. Poika sai sentään estettyä itseään nuolaisemasta taas lisää kosteutta huuliinsa. Kaoru käyttäytyi kuin mikäkin pahuksen katuhuora joka oli pahuksen pahasti puutteessa. Ei, se saisi kyllä loppua tähän pisteeseen, vaikka huulia kuivaisi miten paljon tahansa.
|
|