Aikaa tappamassa~

[Gabriel]

Mukavaa kun toinen otti Gaben haasteen vastaan, eikä ollut mikään ilonpilaaja ja sanonut ”Ei”. Tiedä sitten olisiko suostunut, jos alkoholilla ei olisi ollut roolia tässä. Mutta kyllä vaan oli, ja hyvä niin.
Blondi kapuaa myös matolle Antonin valitessa heille biisiä sun muita. Ennen suurta kamppailua hän päättää vielä ottaa pienet onnenhuikat, ja hörppää hieman viskiä pullosta. Sitten alkaa taas tanssiminen. Ja miten järkyttävän nopeasti nuolet liikkuivatkaan nyt. Ne vain vilistävät pitkin ruutua, eikä Gabe meinaa pysyä millään niiden perässä. Mutta luovuttaa hän ei aio.
Turhan pakonomainen yritys saada mahdollisimman paljon hyviä arvosanoja päätyy vaan törmäämään päin seinää, kun poika sekaantuu jo omiin jalkoihinsa, ja kaatuu suoraan sivulleen Antonin suuntaan.
Sekunnin murto-osassa molemmat retkottavat Antonin maton vieressä, varsin epämääräisessä asennossa. Mustahiuksinen haarat levällään, blondi kyljellään siinä välissä. Samassa sekunnin murto-osassa Gabe singahtaa ylös, pienen punan noustessa tämän poskille. Piti nyt mennä sekaantumaan omiin jalkoihinsa..
”Noniin.. Peli jatkuu..! Minä en ainakaan ole luovuttanut vielä” hän sitten yrittää välttää kiusallisen tilanteen, ja nousee takaisin matolleen.

[[ Bwahahah,tästä se lähtee. Jotenkin kliseiseen asentoon päätyivät. . ]]

[anton]

Kappaleen alkaessa Anton meinasi heti pudota vauhdista, sillä nuolet tuntuivat menevän hirveän nopeasti vaikkei kappale ollut edes kovin vaikea. Poika oli vähällä seota jalkoihinsa eikä meinannut osua nuoliin välillä ollenkaan. Mustahiuksinen joutui tarraamaan tiukasti tankoon, ettei olisi kaatunut.
Gaben yllättäen törmätessä häneen, Anton menetti tasapainonsa kokonaan. Hänen suustaan purkautui yllättynyt huudahdus hänen kaatuessaan rähmälleen maahan blondin tehdessä samoin. Pian Gabe kuitenkin jo nousi ylös ja Antonkin kampesi itsensä hieman vaivalloisesti pystyyn.
Pojan ei tarvinnut kuin vilkaista omaan ruutuunsa huomatakseen, että peli oli menetetty. Gaben pelille ei ollut käynyt sen paremmin, sillä molempien energiakentät vilkuttivat punaista. Anton huokaisi ja vilkaisi Gabeen hieman turhautuneesti tämän yrittäessä vielä epätoivoisesti jatkaa peliä.
"Turha vaiva, me molemmat kuoltiin jo", poika sanoi toiselle kallistaen hieman päätään.
"Ja tiedän kenen syy se on", hän jatkoi virnistäen vahingoniloisesti ja kenties hieman leikkisästikin. "Ja luulen, että sinä taisit hävitä tämän pelin, hmm?", hän jatkoi virneen muuttessa leveäksi hymyksi. Olisihan se kohtuullista, että blondi julistettaisiin häviäjäksi, sillä tämä oli pilannut myös Antonin mahdollisuudet voittoon törmäilyllään. Eikä Anton tosiaan pitänyt itseään kyllin hyvässä kunnossa, jotta he olisivat voineet pelata uusintamatsin.

[Gabriel]

Jos katse voisi tappaa, Anton olisi kuollut saman tien Gaben heittäessä varsin pistävän katseen tähän. Vai että hän muka oli hävinnyt?
”No minkä sille mahtaa jos jalat menee solmuun? Ja kuka hitto päätti, että MINÄ hävisin? Miten nöyryyttävää hävitä sinulle” hän tuhahtaa, katsoen tuota edelleen hieman tuimasti. Mutta ilme muuttuu pian pieneen virneeseen. Häviäjän pitäisi tarjota voittajalle juotavaa ja etsiä käsiinsä joku jota ahdistella suukolla, niin hän oli itse sanonut. Eikä siitä tultaisi poikkeamaan. ”Tehdään se sitten. Minä teen sen, kun sinua alkoi näköjään jänistää.”
Poika muka etsii katseellaan tanssilattialta sopivaa uhria johon iskeä, pudistaen päätään ja kääntyy Antonin puoleen.
”Täytyy kai tyytyä ah-niin-ihanaan Herra nahkapöytäliinaan. Voin vaikka vannoa, että toivoit tätä itsekin salaa.” blondi sanoo, virnistäen nyt todella, Todella ilkikurisesti.
Hän tökkää toista hieman syrjemmälle, mennen itse perässä. Samalla hän ottaa huikat mukaan ottamastaan viskipullosta, tarttuu Antonia paidanrinnuksesta, ja nopeasti painaa huulensa tämän omia vasten. Viski hänen suustaan valuu siinä samalla toisen suuhun. Eli juotava tuli tarjottua. Poika työntää kielensäkin mukaan leikkiin, härnäten sillä toisen kieltä. Se oli kivaa.
Tiedä sitten oliko suudelma liian lyhyt, mutta Gabe päättää kuitenkin lopettaa, ainakin toistaiseksi. Hän nuolaisee suupieltään, johon oli jäänyt hieman viskiä.
”Not so bad. Tuo rengas huulessasi vaan oli vähän tiellä. Mutta tulipahan tehtyä.” Gabe naurahtaa.

[[ *3* uumama. ]]

[anton]

Anton katsoi varsin huvittuneena toisen reagoimista hänen sanoihinsa. Gaben tuiman katseen muuttuessa yllättäen virnistykseksi, poika meni varuilleen. Blondilla tuntui olevan jokin nerokas suunnitelma ja jotenkin Antonista tuntui, ettei se olisi hänelle edullinen.
Toinen tähyili ihmismassaan, kuin etsien sopivaa uhria, mutta käänsikin yllättäen katseensa Antoniin ja virnisti erittäin ilkikurisesti, jolloin mustahiuksinen katsoi tuota epäillen. Ei kai toinen nyt tosissaan häntä aikonut suudella? Gabella tuntui kuitenkin olevan juuri se aikomuksena, sillä pian tämä jo tökkäsikin Antonin syrjemmälle ja otti kulauksen viskipullosta, ennenkuin painoi heidän huulensa tiukasti yhteen antaen viskin valua toisen suuhun. Gaben ottaessa kielensäkin mukaan leikkiin ja härnätessä sillä Antonin kieltä, meni goottipoika hieman hämilleen, mutta kieltämättä ei pahastunut ollenkaan. Hän oli juuri aikeissa vastata suudelmaan, kun toinen jo lopettikin sen.
Anton katsoi Gabea hetken tutkien, kunnes puolestaan veti tämän lähelleen. Hän ihaili blondia hetken lähietäisyydeltä, kunnes päästi huulensa koskettamaan toisen huulia varovasti, kuin kokeillen kestääkö jää. Koska blondi ei vastustellut, hän uskaltautui näykkäisemään ilkikurisesti tämän alahuulta. Pian poika kuitenkin lopetti leikkimisen ja suuteli Gabea kunnolla antaen ymmärtää, että ehkä piti tuosta enemmän kuin luulikaan.

[luoja, miten tönkkö pätkä.. varsinkin vika lause *lyö itseään*]

[Gabriel]

Blondi yllättyy Antonin vetäessä hänet lähelleen ja painaessaan huulensa hänen omiaan vasten.
Kaiken kruunaa pieni näykkäys, josta Gabe todellakin pitää. Pieni härnäys oli aina kivaa.
Eipä poika vastustele juurikaan, kun toinen ottaa hieman rohkeamman otteen suutelemisen suhteen, vaan vastaa siihen samalla mitalla.
Kaikkein huvittavintahan tilanteessa on se totuus, että he vielä äsken haukkuivat ja vittuilivat toisilleen minkä kerkesivät. Mutta kuinkas sitten kävikään.. Siinä nuoleskelevat kuin viimeistä päivää.
”Mennäänkö muualle? Tuskin sinäkään haluat olla tässä kaikkien nähden” Gabe sanoo suudelman loputtua, siirtäen kätensä mustatukkaisen pojan niskan taa, ”Anton”
Se oli varmaan ensimmäinen kerta koko iltana, kun hän kutsui toista oikealla nimellään.
Sitten hän muistaa jotain, ja alkaa kaivella farkkujensa takataskuja. Pian sieltä ilmestyykin hänen käteensä pienen pieni muovitasku, jonka sisällä komeilee jonkinlainen kortti. Ja mikäs muukaan kortti se onkaan kuin VIP-kortti. VIP-kortti yökerhon vakioasiakkaiden alueelle, joka oli eristetty niin, ettei kukaan muu sinne päässyt. Gabe oli kyseisen kortin saanut käsiinsä vain hyvien suhteidensa kautta.
Blondi heilauttaa korttia toisen silmien edessä, väläyttäen tälle hymyn. ”Eiköhän sitten mennä. Lupaan ja vannon, että siellä on paljon parempi tunnelma kuin täällä. Mutta voimmehan aina lähteä muuallekin sieltä sitten..” Gabe tarttuu Antonin käsivarteen, jättäen nopeasti tanssikoneen taakseen.
Jonkin aikaa he joutuvat tyrjäämään tietä ihmismassan läpi, kunnes saapuvat tanssilattian oikeassa laidassa olevan mustan, suuren oven luo, jonka vieressä seisoi tyyppi, joka näytti kaikelta muulta kuin joltain valvojalta. Gabe näyttää tälle korttiaan, jolloin mies avaa heille oven nyökäten päätään. Blondi vetää Antonin perässään peremmälle.
Ja tunnelman tosiaan on erilainen. Seinät äänieristettyjä, tarjoilijatytöt kiertävät palvelemassa kallisarvoisia vippiasiakkaita ja tanssijat viihdyttävät näitä varsin vähäisissä kuteissa. Eikä musiikkia puutu sitten yhtään.
”Mennään tuonne. Siellä näyttää olevan vapaat paikat.” Gabe sanoo, viisaten eräässä nurkassa olevaa tyhjää syvennystä.
Sinne päästyään Gabe rojahtaa istumaan tummanpunaiselle pehmeälle penkille, taputtaen paikkaa vieressään, meinaten Antonin istuvan siihen.

[anton]

Anton ilahtui toisen vastatessa hänen suudelmaansa. Poika oli mielensä perukoilla pelännyt tekevänsä itsensä naurunalaiseksi vaikka humalatila olikin vienyt häneltä kaikki estot.
Gaben siirtäessä kätensä tummahiuksisen niskan taakse ja kutsuessa Antonia hänen oikealla nimellään, tämä hymyili ja katsoi toista silmiin. Tuo taisi olla ensimmäinen kerta koko iltana, kun blondi suostui kutsumaan toista ristimänimellä.
Blondin kaivaessa takataskustaan muovitaskun suojissa olevan kortin, Anton katsoi häneen kysyvästi, kunnes tajusi kortin olevan VIP-kortti. Gootti virnisti. VIP-puolella olisi takuulla viihtyisämpää, aivan kuten Gabe sanoi.
Matka suuren oven luo osoittautui jälleen haasteelliseksi, kun he kulkivat läpi ihmisviidakon aseinaan kyynärpäät ja lukuisat kirosanat. Antonista tuntui edelleen, että maa huojui hänen allaan. Ehkä hän oli juonut hieman liikaa, mutta hän ei antanut sen pahemmin häiritä. Hän tunsi olonsa rentoutuneeksi kävellessään Gaben mukana sisään VIP-puolelle.
Blondin osoittaessa nurkassa olevaa vapaata syvennystä, gootti nyökkää hyväksyvästi. Aivan sama se hänelle oli, missä he istuisivat, kunhan hänen ei tarvitsisi seisoa siinä lopunelämäänsä sillä jostain syystä hänellä oli sellainen olo, että hän huojui enemmän kuin hänen kuuluisi huojua vaikuttaakseen edes hieman selvältä.
Toisin kuin Gabe oli suunnitellut, Anton ei istunutkaan hänen viereensä, vaan rojahti sen sijaan toisen syliin käyden ehkä vähän liiankin tuttavalliseksi. Anton ei kuitenkaan miettinyt sellaista, vaan nojasi päätään toisen olkaan. Hän hengitti vasten toisen kaulaa, kunnes akuutti tekemisen tarve yllätti hänet ja hän sai päähänsä nuolaista toisen kaulaa. Pian hän alkoi jo näykkiä ja imeä, mutta lopetti pian siirtyen ylemmäs toisen kaulalta. Hän lipaisi matkalla Gaben leukaa siirtyen pian huulten kimppuun suudelleen toista paljon itsevarmempana kuin hetki sitten.

[ehkä vähän kökköä, mutta kiirekiire.. veli painostaa häipymään. ^^'' ]

[Gabriel]

Antonin rojahtaessa Gaben syliin, hän hämmentyy hieman, mutta hymähtää sitten tuolle hymyillen. Toinen istuu hänen sylissään kuin mikäkin neitokainen. Tosin kuinkas muutenkaan tuolla hameella.
Hetken blondi jo luulee toisen simahtaneen vasten hänen olkapäätään, kunnes tämä nuolaisee äkisti hänen kaulaansa. Pieni mielihyvän aalto pyyhkäisee hänen vartalonsa läpi. Hassua, miten noin pieni ele sai tuntumaan hyvältä.
Kohta Anton alkaa suurin piirtein syödä hänen kaulaansa, poika painaa sormensa tuon otsaa vasten. ”Iisisti, vampyyri. Tuolla menolla kaulani loistaa punaisena” hän virnistää, antaen toisen kuitenkin jatkaa hyvältä tuntuvaa matkaansa pitkin hänen kaulaansa.
Lopulta huulet löytävät paikkansa Gaben huulilta, ottaen huomattavasti itsevarmemman otteen. Ei sillä, että se olisi Gabea haitannut. Kiva vaan, että toinen oli hyvin mukana tässä.
Hänen vastatessa samalla mitalla suudelmaan, käsi eksyy mustahiuksisen pojan alaselälle, aivan verkkopaidan ja hameen rajalle. Nopeasti hän sujauttaa kätensä paidan alle, alkaen tehdä pientä ylösalas liikettä.
Suudelma jatkuu yhä, ja Gabe hetken mielenjohteesta näykkää toisen alahuulessa olevaa rengasta, hymyillen itsekseen suudelman lomasta.
Ja kuinkas käykään, yksi niistä tarjoilijatytöistä eksyy juuri väärään aikaan paikalle. Tyttö, joka ei näyttänyt paljolti yli 18-vuotiaalta, huomaa varmaan itsekin tulleensa väärään aikaan, päätellen tämän pienestä punastuksesta, jota ei kuitenkaan siellä sattunut näkemään.
”Anteeksi kun häiritsen, mutta saisiko olla jotain juotavaa kenties?” tyttö kasaa itsensä ja kysyy, katsoen hieman nolostuneesti toisissaan kiinni olevaa kaksikkoa.
Gabe vilkaisee tuohon kulmaansa nostaen. Kyllä he kutsuisivat, jos haluaisivat jotain..
”Noh, kun kerran olet siinä, niin tuo uusi pullo viskiä.”
Tyttö nyökkäsi ja häipyi saman tien hakemaan sitä. Blondi pyöräyttää silmiään, siirtäen sitten katseensa Antoniin, joka näyttää sattumoisin kuin pieneltä koiranpennulta. Poika naurahtaa tälle näylle, suudellen toisen kaulaa. Käsikään ei ollut siirtynyt mihinkään paidan alta.
Tarjoilija ilmestyy taas tyhjästä, asettaa viskipullon pöydälle heidän edessään, heittää pienen hymyn ja häipyy paikalta. Taas yksi VIP-asiakkaan eduista; ei tarvinnut maksaa juomista joita tilasi VIP-huoneessa.
Blondi tarttuu edelliseen viskipulloon, joka lojuu heidän vieressään penkillä, avaa sen ja kulauttaa viskiä kurkkuunsa. ”You wanna some?” hän sanoo Antonille, muttei liikoja odottele vastausta, kun jo kumoaa lisää alkoholia suuhunsa, ottaa toista hellästi leuasta kiinni ja painaa huulensa toisen omille, antaen juoman valua tuon suuhun. Kielikin eksyy jälleen kerran leikkimään toisen kielen kanssa.

[anton]

Antonin mieliala nousi pari astetta blondin vastatessa hänen suudelmaansa samalla mitalla. Gabe osasi suudella, siitä ei ollut epäilystäkään.
Tuntiessaan toisen käden sujahtavan paitansa alle, Anton virnisti ajatuksissaan tyytyväisenä. Oli mukavaa, että Gabekin oli aktiivisesti mukana eikä vain kyhjöttäny liikkumatta paikallaan antaen Antonin nuoleskella häntä rauhassa. Toisaalta..ei Anton kauaa olisi jaksanut Gabeen kiinnittää huomiota, jos tämä ei olisi mitenkään reagoinut hänen tekoihinsa.
Blondin näykätessä Antonin huulikorua, poika yllättyi, muttei kuitenkaan pahastunut. Miksi olisi? Gabe saisi Antonin puolesta tehdä mitä halusi, kunhan ei vain häipyisi minnekään. Gootti nimittäin nautti täysin siemauksin toisen läheisyydestä, mikä oli yllättävää, sillä yleensä poika kiersi Gaben näköiset tyypit kaukaa.
Anton oli juuri siirtämässä kättään kokeilemaan blondin silkkisen näköisiä hiuksia, kun tarjoilijatyttö ikävästi tuli keskeyttämään heidän nuoleskelunsa. Gootti vilkaisikin tuohon viileästi eikä Gabekaan varsinaisesti ilahtuneelta näyttänyt. Blondi tilasi heille kuitenkin uuden pullon viskiä, ihan kuin vanhaakin ei olisi vielä jäljellä. Anton ei kuitenkaan valittanut. Hyvä vain, jos olisi juotavaa.
Tarjoilijan häivyttyä Anton siirsi katseensa jälleen Gabeen, joka jostain syystä naurahti hyväntuulisesti nähdessään hänet, jolloin gootti nosti toista kulmakarvaansa kysyvästi, mutta sai pian muuta ajateltavaa Gaben suudellessa hänen kaulaansa.
Tarjoilijan ilmestyttyä tuomaan viskipulloa, Anton huomasi tuon näyttävän hieman nolostuneelta. Ehkä tyttö ei ollut tottunut näkemään kahta miespuolista henkilöä lääppimässä toisiaan tai ehkä se johtui siitä, että he olivat kuin toistensa vastakohdat. Gootti ja pissis. Ei sitä kovin usein sellaista paria vastaan kävele.
Anton havahtui jälleen todellisuuteen Gaben kysyessä halusiko hän viskiä. Poika ei ehtinyt sanoa mitään, kun toinen jo tarjoilikin sen hänelle perinteiseen tapaan: kulaus viskiä suuhun, huulet toisen huulia vasten ja valutetaan viski suoraan toisen suuhun, minkä jälkeen otetaan kieli mukaan leikkiin.
Anton naurahti itsekseen nielaistessaan viskin ja vastatessaan toisen suudelmaan. Vihdoin hän pääsi koskettamaan toisen hiuksiakin siirtäessään käden hieman blondin niskan yläpuolelle. Hän pyöritteli vaaleita suortuvia sormiensa välissä ja ihasteli mielessään niiden pehmeyttä.
"Gabe.. ", Anton sanoi suudelman loputtua. "Voisimmeko me lähteä jonnekin muualle?", hän jatkoi lausettaan ja suuteli toisen leukaa. "Jonnekin missä on vähemmän ihmisiä", poika lisäsi ja näykkäsi leikkisästi toisen korvaa.


[paska.. vihaan nettiaíkaani, kun en ehdi edes kunnolla panostaa ropeihini. >.< ]

[Gabriel]

[[ Autohittaan iiiihan hitusen. ]]

Hah, toinenhan keksi hänen lempinimensäkin. Ovelaa.
Gabe miettii hetken Antonin sanoja. Lähteä jonnekin muualle? Oliko tuo jokin vihjaus? Siltä vaikuttaa. Toisen näykätessä hänen korvanlehteään ajatukset kuitenkin katkeavat kuin seinään. Poika on niin hurmiossa mustahiuksisen pojan leikitellessä kielellään hänen korvaansa, ettei meinaa huomata muutaman askeleen päässä heistä seisovaa joukkoa. He olivat ne Gaben niin kutsutut ”ystävät”, joiden kanssa hän oli yökerhoon saapunut alun perin.
Gabe sattumalta huomaa, kun yksi heistä vinkkaa häntä tulemaan luokseen. Aluksi blondi ajattelee vaan leikkivänsä, ettei huomannut tuota äskeistä, mutta päättää varmuuden vuoksi mennä. Hän katsahtaa Antoniin anteeksi pyytävästi, ja siirtää tuon hänen sylistään penkille, kuiskaten samalla tulevansa pian takaisin.
Tyypit näyttävät hieman hämmentyneiltä, myös siltä kuin heitä kuvottaisi jokin, kun Gabe saapuu näiden luo. Tympääntyneen näköisenä Gabe katsoo kutakin heistä. ”Jotain tärkeääkin asiaa?” hän tuhahtaa. Hänet paikalle vinkannut poika vilkaisee nopeasti Antoniin, joka istuu penkillä odottavan näköisesti, kunnes vihdoin avaa suunsa: ”Et sitten muka parempaa löytänyt? Olisit vaan ollut meidän kanssamme alusta asti, niin sinun ei tarvitsisi nyt olla tuollaisen helvetin.. gootin kanssa.”
Blondi katsoo tuota varsin murhaava katse silmissään, eikä aikaakaan, kun yksi jo mätkähtää maahan poskeaan kädellä peittäen. Muut porukasta perääntyvät pari askelta; ei kukaan heistä halunnut aloittaa tappelua. Gabe kyllä ylireagoi hieman, muttei vaan voinut olla vetämättä tuota lättyyn. ”Ja kuka sinä olet minulle sanomaan, mitä minun pitäisi tehdä ja kenen kanssa! Pidä vaan huoli omista asioistasi, kusipää”, hän sihisee tuolle uhkaavasti.
Tietenkään ei huoneen ovella seisova valvoja voi olla näkemättä tilannetta, ja rientääkin tapahtumapaikalle kaikkea muuta kuin iloisen näköisenä. ”Jaaha pojat, minä näin kyllä tuon äskeisen. Osaatteko itse, ja kyllä: tarkoitan teitä molempia, mennä rauhallisesti ulos täältä, vai pitääkö minun heivata teidät itse?” tämä sanoo kylmän rauhallisesti, vilkuillen molempia poikia vuorotellen. Toinen vilkaisee Gabeen pahasti. ”Minä en edes tehnyt mitään, tuo tässä minua turpaan veti syyttä! Kanna hänet ulos.”
”No tuo tässä alkoi urputtaa, varmaan itsekin olisit lyönyt minua jos olisin samaa sanonut sinulle!” blondi huudahtaa, haluten sylkäistä tuon naamalle. Valvoja murahtaa itsekseen, ojentaen kätensä poikia kohti. ”Antakaa VIP-korttinne, ne otetaan jäähylle. Saatte ne aikanaan takaisin.”
Itsekseen manaten pojat ojentavat korttinsa kiltisti miehelle. Vastustelu ei olisi tuonut mitään hyvää mukanaan, joten parasta oli vaan totella. ”Ja nyt, ulos.”
Pojat lähtevät omille teilleen, mulkaisten vielä pahansuovasti toisiaan. Eivät varmasti tulisi puhumaan toisilleen vähään aikaan.
Gabe menee takaisin Antonin luo, huokaisten raskaasti. Hän viittoo tätä nousemaan ylös, ja tarttuu uudempaan viskipulloon. Vanha saisi jäädä penkille ilahduttamaan jotain.
”Mennään. Sinähän halusit pois?”

[anton]

[soriii! se on lyhyt. en vaan viitti viedä niitä vielä ulos, ku en tiiä onko sulla mitään ideoita.. ^^'' ]

Anton katsoi Gabea loukkaantuneena, kun tämä yllättäen siirsikin hänet viereensä istumaan ja häipyi paikalta kavereidensa luo. Viskin tuo sentään tajusi jättää hänelle juotavaksi ja Anton ottikin pullosta reilun huikan jääden sitten tarkkailemaan Gaben puuhia tympääntyneenä. Anton ei kuullut, mitä Gabe kavereineen jutteli eikä häntä pahemmin kiinnostanutkaan. Poika katsoi mustaksi lakattuja, kenties hieman naisellisia kynsiään turhautuneena ja vilkaisi sitten uudelleen Gabea nähden yllätyksekseen tämän seisovan vihaisena maassa makaavan pojan edessä muun porukan perääntyessä kauemmas. Anton oli juuri aikeissa nousta mennäkseen Gaben luo, kun valvoja jo riensikin paikalle suoden poikaan katseen, joka antoi ymmärtää, ettei paikalle kaivattu riitapukarien lisäksi ylimääräisiä. Poika kohautti olkiaan ja jäi istumaan tarkkailen tilannetta sieltä.
Pian Gabe jo palasikin Antonin luo raskaasti huokaisten. Anton nousi ylös ja katsoi Gabea 'mitäs-toi-nyt-oli'-ilmeellä.
"Halusin", poika vastasi Gaben kysymykseen ja virnisti kujeillen. Hän sipaisi hiussuortuvan hellästi Gaben silmiltä korvaan taa ja lähti sitten kävelemään kohti ulko-ovea tajuten kuitenkin kysäistä toiselta ensin, oliko tällä narikassa mitään.

[Gabriel]

[[ Ei tässä kummempia ideoita, heivaan ne nyt lopullisesti pihalle. Peli ilmeisimmin siirtyy Antonin kämpälle :] ]]

Hienoa, nyt he pääsisivät täältä pois. Olihan heidän iltansa loppujen lopuksi ollut ihan mukava, lukuun ottamatta tuota viimeistä tapausta. Ja tiedä sitten, miten se siitä vielä jatkuisikaan..
Gabe kävelee Antonin mukana minkä hieman hoipertelevilta jaloiltaan pystyy, kunnes he vihdoin pääsevät VIP-alueelta pois. Ovimies sulkee oven heidän perässään, katsoen parivaljakkoa kulmat pienesti koholla. Blondihan ei tuosta välitä, vaan ottaa mustahiuksista poikaa ranteesta kiinni ja lähtee viemään tätä virallista ulko-ovea kohti. Anton kyseleekin siellä sitten, oliko hänellä narikassa mitään. Hetken mietittyään hän päätyy siihen tulokseen, ettei ole, ja astuu mahdollisimman ripeästi ulos yökerhosta.

Ulkona oli aivan pirunmoisen kylmä, eikä Gabella tosiaan ollut muuta päällään kuin se uusi pinkki paitansa. Hän saa taas hetken miettiä alkoholin surkastamilla aivoillaan, miten pääsisi paikasta toiseen jäätymättä kuoliaaksi matkalla. Ah, niinpä tietenkin. Heidän täytyisi löytää jonkinlainen autokyyti. Poika tiirailee ympärilleen löytääkseen jonkun lähdössä olevan kulkuvälineen siitä yökerhon edustalta. Ja pian yksi sellainen löytyykin, joka mahtoi olla jonkinlainen kimppakyyti koululle, koska auton ympärillä oleva joukko koostui muutamista tutuista naamoista koululta. Gabe lähtee sen suuntaan, jälleen vetäen Antonia perässään. ” Hei tyypit, mahtuuko kyytiin vielä pari? ” blondi huudahtaa noille, kietoen yhtäkkiä kätensä toisen pojan harteille. Yksi nyökyttää päätään vastaukseksi, viittoen heitä astumaan auton takapenkille. Gabe pui nyrkkiään ilmaan voitonriemuisesti, vilkaisten sitten toiseen. ” Noniin, kyyti on hankittu joten nyt mennään. ”
Ja piankos he istuivat täpötäyden auton takapenkillä, matkalla kohti sisäoppilaitosta. Mihin sitten ikinä siellä päätyisivätkään..