|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 15:00:42 GMT 2
”Pervo? Missä?” Gabe sanoo muka hämmästyneenä, katsoen puolelta toiselle. Pian tämä kuitenkin taas hekottaa päätään irti. Mikähän siinäkin taas naurattaa? Antonin sanoessa ettei hänellä ole nahkaisia alushousuja, Gabe huokaa dramaattisen pettyneesti. ”Harmi, olisin halunnut nähdä ne. Sinun pitää hankkia sellaiset.” tämä sanoo, hajoten taas. Tätä menoa hän vielä makaisi maassa sydänkohtauksen saaneena. Naurun laannuttua blondi kulauttaa kolaviskinsä lopun alas kurkustaan. Sitten hän nousee ylös, katsoen toista poikaa merkitsevästi. "Tanssit sitten hameen kanssa tai ilman, niin tulet mukaan, etkä vaan istua nökötä täällä tiskillä." tämä sanoo pojalle, tarttuu nyt aivan oikeasti siihen metalliketjuun, ja lähtee toisen vastusteluja kuulematta raahaamaan tätä uhkaavasti kohti tanssilattiaa. Muut ihmiset katsovat näitä kahta hieman oudoksuen, mutta päättävät jättää nämä kuitenkin sikseen. Musiikki oli tällä kertaa vähän rokahtavampaa, eikä mitään disco jumputusta. Ja siinä sitä pian taas ollaan, häkin luona. ”Sisään vaan siitä.” Gabe huudahtaa toiselle kovan metelin yli, hieman käskeväänkin sävyyn.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 15:35:14 GMT 2
Toisella tuntui olevan hemmetin hauskaa eikä Anton voinut häntä katsoessaan olla itsekään nauramatta. Tuohan hajoili koko ajan. Gaben tarttuessa jo toistamiseen hänen kaulastaan roikkuvaan ketjuun, Anton vilkaisi tätä murhaavasti ja käski irroittaa otteensa. Kyllä poika osaisi itsekin kävellä ja jos toiselle tosiaan oli noin tärkeää saada hänet mukaansa tanssilattialle, niin olisi poika pakottamattakin tullut. Tai sitten ei. Blondi ei kuitenkaan näyttänyt kuulevan Antonin vastaväitteitä, tai sitten hän ei vain välittänyt niistä, joten pakkohan pojan oli lähteä toisen mukaan jo pelkästään siksi, ettei kuristuisi hengiltä Gaben repiessä häntä talutusnuorasta. Ja olihan olemassa pieni mahdollisuus, että tanssiminen voisi olla jopa hauskaakin. Toisen käskiessä pojan sisään häkkiin, tämä vilkaisee blondia oudoksuen. Ei kai tuonne nyt kahta mahtuisi ja hame päällä ei taatusti rajua herutustanssia voinut vetää, jos tuo sitä odotti. Olkiaan kohauttaen poika kuitenkiin meni häkin sisään. Hulluille täytyi tehdä mieliksi ja tuo kieltämättä vaikutti hieman sekopäiseltä, sillä kukaan täysijärkinen ei käyttäytynyt tuntemattomien seurassa kuten tuo. Ja Antonin mielipidettä toisen paidasta tuskin tarvitsi enää mainitakkaan.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 15:36:54 GMT 2
Gabe hymyilee tyytyväisesti Antonin mennessä häkkiin. ”Hyvä poika” hän sanoo, kavuten itsekin kapeaan häkkiin. Tosiaan, se kävi hieman ahtaaksi heidän molempien ollessa siellä. Mutta tuskin se tahtia haittaisi. Gabe katsahtaa häkin nurkkaan, jossa vesipullojen pitäisi olla. Eipä näkynyt yhtäkään sellaista. ”Harmi, näköjään ei ole yhtään vettäkään enää jäljellä. Tosin, jos sinä olisit kaatanut vettä päällesi, kajalit olisivat levinneet. Tiedä sitten olisiko se näyttänyt hyvältä vai pelottavalta.” blondi päättää taas vähän vittuilla tähän väliin, tarttuen samalla salakavalasti jälleen metalliketjuun. Toinen ei karkaisi nyt mihinkään, kun tänne asti oltiin päästy. Ei yksi tanssi nyt pahaa tee. Lähes kiinni Antonissa blondi alkaa taas vetää jotain tanssia, iskien silmää parille häkin vieressä tanssiville tytöille, jotka tämän nähdessään alkavat hihittää hysteerisesti. Okei, typeriä hihittäviä kanoja taas. Gabe jatkaa tanssimistaan, vilkaisten sivusilmällä toisen pojan suuntaan, kuinka tämän tanssi edistyi.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 15:42:40 GMT 2
Anton mulkaisi toista tämän puhutellessa poikaa kuin mitäkin koiraa. Poika oli ollut oikeassa arvellessaan häkin tilavuutta. Liikkumistilaa ei juuri ollut ja hänen oli oltava melkein kiinni Gabessa. Blondilla tuntui olevan joku ihme tarve vittuilla hänelle joka välissä. Anton ei kuitenkaan voinut olla naurahtamatta tämän kommentoidessa hänen meikkejään. Niistä hän oli kuullut ennenkin, eikä ollut millänsäkään vaikkei toisen kommentti niin ystävällinen ollutkaan. Toisen tarttuessa ties kuinka monennen kerran pojan metalliketjuun, tämä alkoi jo hieman ärsyyntyä. Hänelle tuli hirveän kahlittu olo toisen pitäessä häntä remmissä ja kun he vielä olivat siellä häkissäkin.. Poika ei kuitenkaan halunnut lähteä, niinkuin se muka olisi edes onnistunut, vaan alkoi itsekin liikkua musiikin mukana. Aluksi tanssiminen oli vaikeaa, sillä poika ei ollut koskaan ennen kokeillut tanssia hameensa kanssa, mutta pian hän jo sai tilanteen halliintaansa ja eikä hänen tanssimisensa näyttänyt enää lainkaan hullummalta. Antonin vilkaistessa Gabea, tämän housuihin puoliksi tungettu paita pisti pahasti hänen silmiinsä. Ilkikurinen virnistys kohosi pojan kasvoille ja turhan pitkään miettimättä hän nappasi paidan toiselta ja viskasi sen häkin vieressä tanssiville, kikatteleville teinitytöille.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 15:45:38 GMT 2
Hymyillen Gabe toteaa, ettei toisen tanssiminen niin pahalta näytä, ja keskittyy taas omaan tanssimiseensa. Tai keskittyy vähän liiankin hyvin, sillä hän ei huomaa lainkaan, kun Anton nappaa hänen paitansa ja kippaa sen häkin ulkopuolelle ihmisvilinään. Kappale alkaa vetää jo viimeisiä sointujaan, kun blondi huomaa sattumalta ne samat kikattavat tytöt lähellä häkkiä. Toisella heistä on häiritsevän tutun näköinen paita käsissään kaiken lisäksi. Vasta silloin Gabe tajuaa varmistaa, onko hänen paitansa yhä oikealla paikallaan. Ja eipä vaan ole. Salamana hän kääntää katseensa takaisin tyttöihin, jotka ovat mitä ilmeisimmin jo aikeissa lähteä pois tanssilattialta. Poika alkaa jo hätääntyä, kunnes huutaa tyttöjen perään mahdollisimman lujaa: ”Hei! Tuokaa takaisin minun paitani!”. Tytöt eivät kuitenkaan tuntuneet kuulevan häntä. Itsekseen kiroten blondi potkaisee häkin oven vauhdikkaasti auki, ja törkkää myös Antonin mukanaan ulos. Biisikin sopivasti ehtii loppua. ”Noniin, sinä lurjus minun paitani otit ja heitit noin vain pois, joten saat myös noutaa sen. Etsit ne tytöt käsiisi ja pyydät paitani takaisin.” hän sihisee tälle, päästäen ketjusta irti. ”Ja tuot sen sitten takaisin minulle. Onko selvä?” Gabe katsoo Antonia painostavasti.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 15:45:58 GMT 2
Poika katsoi huvittuneena, Gaben reaktiota kun tämä vihdoin huomasi paitansa kadonneen. Toisen huutaessa epätoivoisen kuuloisesti paitansa perään, poika oli vähällä revetä nauruun, mutta tajusi kuitenkin pitää suunsa kiinni. Toinen näytti aika reppanalta, eikä Anton ollut arvannut paidan olevan tuolle noin tärkeä. Toinen potkaisi häkin vihaisena auki ja tyrkkäsi Antonin siitä ulos, jolloin tämä meinasi lentää naamalleen maahan joutuen ottamaan tukea lähellään tanssivista tyypeistä pysyäkseen pystyssä. Anton katsoi tylsästi toisen ruvetessa komentelemaan häntä. Hänellä ei ollut aikomustakaan juosta joidenkin teinityttöjen perässä etsimässä toisen paitaa. Ennemminkin hän ostaisi tuolle vaikka kokonaan uuden paidan. "Jaa että onko selvä? no ei kuule ole. Hae itse paitasi", hän vastasi tuolle tuhahtaen. Ehkä ei olisi pitänyt haastaa riitaa, mutta minkäs sille enää mitään mahtoi? Nyt piti vain kärsiä seuraukset. Anton toivoi, ettei tuo nyt ihan hillitöntä kohtausta saisi, Poika katsoi blondia odotten. Kuinka tuo nyt aikoisi reagoida? Anton naurahti tajutessaan, ettö hän ikäänkuin testasi tuota. Jos teen näin niin mitä tuo tekee? Poika vilkaisi väkijoukkoon, muttei nähnyt vilaustakaan niistä tytöistä puhumattakaan Gaben paidasta. Noh, ei kai yksi paita nyt maailmaa voinut kaataa.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 15:50:26 GMT 2
Varsin harvinaista, että Gabella alkaa keittää yli, kun on ei-helposti-suuttuva- tyyppiä. Mutta tämä kerta olisi poikkeus. Blondi nimittäin, varmasti Antonin odottamatta, läpsäisee tätä poskelle varsin kuuluvasti, eikä niin hellästikään. Poskeen jäisi kyllä punainen jälki. Tuo todella otti häntä nyt päähän, kun ei ota edes vastuuta teoistaan. Eikä hän muutenkaan pidä siitä, kun häntä ei uskota. Luonne juttu. Ihmiset heidän ympärillään katsovat heitä ihmetellen, mutta jatkavat sitten tanssiaan kun tajuavat, ettei asia kuitenkaan kuulu heille. Gabe laskee vielä äsken ilmassa olleen käden alas, katsoen toista poikaa pistävästi. ”En tiedä tajuatko sitä, mutta se paita jopa maksoi jotain. Enkä minä turhaan tuhlaa rahojani, jotta ostokseni voitaisiin saman tien vaan heittää jollekin muulle pelkästään ärsyttääkseen minua.” tämä latoo suustaan mitä viileimmällä äänellä. Mitähän tuokin sanoisi, jos hänkin noin vain repisi tämän hameen tai paidan pois, ja heittäisi kenelle sattuu. Poika päättää kuitenkin hillitä itsensä, kun ajattelee, että heidät vaan heivattaisiin ulos koko yökerhosta jos syntyisi tappelu. ”Pakko kai sitten hakea itse, kun herra syyllinen ei raaski.” Hän vilkaisee vielä Antoniin, kunnes kääntyy ympäri ja lähtee pujottelemaan ihmismassan läpi. Kyllä hän vielä löytäisi ne tytöt.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 15:55:04 GMT 2
Anton säikähti melkein kuoliaaksi toisen läpsäistessä häntä poskelle. Eihän tuo voinut tietää, mutta ala-asteella häntä oli kiusattuna myös satunnaisesti lyöty ja siksi hän kammosi tuollaisia täytenä yllätyksenä tulevia iskuja. Poika sulki silmänsä ja hengitti syvään. Kipu poskessa oli pientä verrattuna siihen, miten Anton oli säikähtänyt. Saatuaan itensä rauhoitetuksi, poika vilkaisi edelleen käsi ilmassa seisovaa blondia, joka näytti todella vihaiselta. Tilanne oli riistäytynyt käsistä eikä Anton oikein osannut tehdä mitään sen korjaamiseksi. Toisen pujahtaessa ihmisjoukkoon, poika hätääntyi. "Odota!", hän sanoi toiselle tarttuen tämän käteen. "Minä ostan sinulle uuden paidan.. tai vaikka kaksikin, jotka luonnollisesti valitset itse. Sopiiko?", hän teki toiselle tarjouksen toivoen tämän ottavan sen vastaan. Rahaa Antonilla kyllä olisi ja ehkä siitä tällä kertaa olisi jopa hyötyä.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 15:58:33 GMT 2
Gabe pysähtyy äkisti tuntiessaan jonkun tarttuvan hänen käteensä. Hän kääntyy katsomaan kuka se oli, ja kukas muukaan kuin itse hänen paitansa pois heittänyt Anton. Blondi on aikeissa riuhtaista kätensä irti toisen otteesta, kunnes tämä ehdotti ostavansa hänelle uuden paidan. Jopa kaksi! Gabe katsoo erittäin epäuskoisesti toista, joka niin kovin yrittää korjata tilannetta. ”Päästä irti kädestäni” poika sanoo hillitysti. Pian hänen kasvoilleen kuitenkin leviää pieni virnistys. Jos tuo todella ostaisi hänelle uuden paidan, hän voisi valita samanlaisen kuin edellinen oli. Loistavaa. Kaiken lisäksi hänen ei tarvitsisi lähteä metsästämään niitä tyttöjä. Olivat varmaan jo jossain aivan muualla menossa. ”Oletko tosissasi muka?” hän kysyy toiselta kulmaansa nostaen, ”Kuule, mennään vähän sivummalle, ettei täällä seisota muiden tiellä.” blondi vielä lisää, lähtien taas kulkemaan ihmisryhmän läpi kohti tanssilattian reunaa.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 16:01:05 GMT 2
Toisen katsoessa Antonia epäuskoisen näköisenä, ei tämä voinut olla punastumatta hieman. "En valehtele", poika sanoi päästäen toisen kädestä irti. Oli vähän loukkaavaa, ettei toinen tuntunut uskovan häntä. Poika halusi ihan tosissaan hyvittää aiemman käytöksensä. Toisen lähtiessä pujottelemaan ihmismassan läpi, ei Anton voinut kuin seurata tätä. Jotenkin pojasta tuntui, että vaikka ihmiset antoivat edessä kävelevälle Gabelle tietä, niin aina joku onnistui astumaan Antonin varpaille. Tai ehkä poika vain kuvitteli. Pojan saapuessa vihdoin tanssilattian reunaan on tällä piesty olo. Toisen lyönti oli saanut hänen poskensa punottamaan ja joku tanssilattialla olevista tyypeistä oli tökännyt häntä kyynärpäällä kylkeen. Poika vilkaisi Gabea turhautuneena. Tuo saisi nyt puhua suunsa puhtaaksi, jos tällä oli jotain valittamista. Sitä, kestäisikö Anton enää pienintäkään ärsytystä suuttumatta, ei poika voinut taata. Hän tuntui menettävän otettaan kaikesta ja ilta tuntui olevan hänen osaltaan täysi katastrofi.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 16:09:48 GMT 2
Antonin saapuessa Gaben luokse blondi huomaa tämän varsin punoittavan posken. Hän tosiaan löi tuota aika kovaa äsken. ”Hei kuule.. Näin ensimmäiseksi, anteeksi kun löin sinua. Menetin malttini.” poika sanoo, katsoen Antonia anteeksi pyytävästi. Sitten hän yllättäen nostaa kätensä taas, muttei aio lyödä toista, vaan laittaa sen tämän poskelle, johon oli lyönyt. ”Vähän punainen se on, mutta eiköhän se siitä.” hän sanoo lohdullisesti hymyillen. Toinen näytti jotenkin niin säälittävältä. Gabe laskee kätensä pian kuitenkin alas, katsoen yhä Antonia. Ei tuo enää vaikuttanut niin pahalta, kuin silloin aluksi. Tosin oli kyllä aika ilkeää ottaa salaa hänen paitansa ja heittää pois. ”Ja se paita.. Anna olla. Kyllä minulta paitoja löytyy. Mutta jos vielä tämän jälkeen tapaamme jossain, saat varautua siihen, että voit jopa joutua ostamaan minulle uuden paidan.” hän naurahtaa, iskien silmää. Sanaakaan sanomatta hän lähtee jälleen astelemaan kohti baaritiskiä, odottaen että toinen seuraisi häntä sanomattakin. Tai mistäs sitä tiesi.. Jospa toinen vaikka yhtäkkiä häipyisikin jonnekin salaa. Blondi saapuu tiskille, istuen täsmälleen samaan paikkaan kuin aiemmin.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 16:17:37 GMT 2
Toisen pyytäessä lyöntiään anteeksi, Anton meni vähän hämilleen. "ei se mitään", hän mutisi tarkoittaen sanomaansa. Ei tuon lyönti oikeastaan haitannut yhtään, oikeastaan poika oli jollain oudolla tavalla jopa pitänyt siitä. Gaben nostaessa kätensä jälleen varoittamatta ylös, Anton ei voinut olla taas säpsähtämättä. Toinen ei kuitenkaan lyönyt häntä vaan sen sijaan laski kätensä hänen kipeälle poskelleen. Blondin ele oli niin tuttavallinen, että Anton punastui ja tajutessaan sen hän punastui vielä vähän lisää. Gaben puhuessa aivan kun se paita ei olisikaan merkinnyt tuolle mitään poika katsoo tätä epäuskoisena. Anton antoi kuitenkin asian olla, vaikka päättikin mielessään ostavansa tuolle vielä sen paidan. Toisen lähtiessä kävelemään kohti baaritiskiä Anton teki niin kuin parhaalta tuntui; seurasi tätä. Gabe tuntui jo niin leppyneeltä, että poika tunsi olonsa harviniasen mukavaksi tämän lähellä. Poika istui vanhalle paikalleen Gaben viereen ja silmäili tätä kiinnostuneena pää vähän kallellaan. Tuota oli vähän vaikeaa tulkita, kun se ensin oli vihainen ja yhtäkkiä kaikkea muuta.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 16:21:08 GMT 2
Gabe on jo nähtävästi hieman sekaisin, kun ensin vakavissaan suuttuu ja jopa läpsäisee toista, ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitähän vielä tapahtuisi, kun otettaisiin lisää juotavaa. Blondi vinkkaa baarimikkoa tuomaan kokonaisen pullon viskiä ilman jäitä, tietenkin jaettavaksi heille kahdelle. Sen ainakin pitäisi riittää edes hetkeksi aikaa. ”Minä tarjoan taas.” Gabe sanoo virnistäen, ja siirtää baarimikon pöydälle laittaman lasin toisen eteen. Pian lasi täyttyy viskistä. Itse juomansa saatuaan hän juo suunnilleen puolet lasista tyhjäksi samalla kertaa. ”Mitenköhän tästä nyt jatkaisi iltaa.. On tanssittu häkissä ja ryypätty, mutta kyllä jotain puuttuu.” blondi sanoo mietteliäästi, hipelöiden oikean kädessä etusormessa olevaa piikkilankasormusta. Niinpä, mitäs seuraavaksi? Viettäisikö hänkin vaan koko illan Antonin seurassa? Ehkäpä. Katsoisi nyt miten tämä tästä kehittyy.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 16:21:18 GMT 2
Anton yllättyi toisen tilatessa pullollisen viskiä heille yhteiseksi. Hetken poika katsoi blondia epäuskoisesti, mutta kohautti pian olkiaan ja otti pitkän kulauksen lasistaan. Mikäs siinä, jos ilmaiseksi sai. Toisen miettiessä ääneen mitä tekisi seuraavaksi, poika vilkaisi olkansa yli tanssilattialle. Yhteen nurkkaukseen oli kerääntynyt kiitettävästi porukkaa. "Mitä tuolla tapahtuu?", poika kysyi baarimikolta viitaten ihmismassaan, joka jumitti jonkun ympärillä. Kävi ilmi, että yökerhoon oli vasta tuotu tanssikone, joka oli nyt käyttövalmiina. Poika ihmetteli hieman, että mitä järkeä oli tuoda kallis kone humalaisten hajotettavaksi, mutta kohautti sitten olkiaan. Hän halusi itsekin päästää tamppaamaan nuolia kunnolla ja Gabe saisi luvan tulla mukaan. "Seuraavaksi danketaan", hän sanoi blondille virnistäen ilkikurisesti ja nousi ylös lähtien puikkelehtimaan kohti DDR-masiinaa.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 16:22:40 GMT 2
Gabe on juuri juomassa lasiaan tyhjäksi, kun huomioi kahden muun keskustelun jostain tanssikoneesta. Hän päättää itsekin vilkaista hieman, mitä siellä oikein tapahtui. Ja tosiaan, ryhmä ihmisiä piiritti siellä jotakin. Blondi siirtää katseensa Antoniin, kulmiaan kurtistaen. ”Tanssikone?” tämä sanoo kysyvästi. Ehkä se kuulostaa vähän oudolta, mutta hän ei ollut eläessään kuullut moisesta. Hänellä ei edes ole minkäänlaista hajua, miltä sellainen voisi näyttääkään. Tämä tuhahtaa itsekseen, kaataen lisää viskiä lasiinsa. Jotain tylsää se kuitenkin oli. ’Tanssikone’, just joo. Blondi vähän hämmentyy, kun Anton sanoo ’danketaan’. Raukka kun ei tiedä, mitä tuo moisella tarkoittaa. Mutta kun toinen lähtee epäilyttävästi kävelemään kohti nurkkaa, jossa tämä niin sanottu ’tanssikone’ on, poika tajuaa mitä tuo meinaisi. Ja tämä kuulosti vielä siltä, että hänenkin pitäisi mennä mukaan. Toinen poika on jo menossa lujaa, kun Gabe vielä istuu tuolillaan. Hän kulauttaa vielä vähän juotavaa kurkkuunsa, nousee ylös, kaapaten viskipullon käteensä, ja lähtee sitten Antonin perään. Hetkessä hän saavuttaa tämän, ja työntää muutaman ihmisen sivuun, jotta itse pääsee näkemään mitä tyypit niin suuresti ihmettelevät. Ja siinähän se sitten seisoo hänen edessään. Kaksi ”lautaa” maassa, joissa neljä kappaletta nuolia. Ja niiden edessä iso kone, jossa yksi suuri kuvaruutu. Pari tyttöä on jo kovin innoissaan kokeilemassa laitetta, hyppien nuolien päällä vähän miten sattuu. Ruudullakin liikkuu nyt törkeän nopealla vauhdilla nuolia ylöspäin. Suurista kaiuttimista kuuluu kova musiikki. Eikä Gabe meinaa tajuta mistä on kyse. ”Ja tämäkö se nyt sitten on?” hän sanoo epäuskoisesti, katsoen konetta kuin mitäkin outoa olentoa. Vihdoin hän pääsee jopa jyvälle, mikä koko jutussa edes on ideana. ”Hmm.. Voisikohan tuota kokeilla?”
|
|