|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:17:56 GMT 2
Huomatessaan toisen ilmeen Anton vakavoitui heti. "Anteeksi, se oli vahinko. En yleensä purskauttele kaljoja toisten naamoille. anteeksi", hän sanoi nolostuneena. Vaiteliaana poika katsoi kun toinen kuivasi naamaansa baarimikon ojentamaan rättiin. Kun tämä nousi lähteäkseen, Anton säikähti vähän. Ei kai tuo nyt tosissaan hänelle suuttunut? Sehän oli vahinko. Mitä sitten vaikka toinen oli idiootti, ei poika silti halunnut ryhtyä kenenkään vihamieheksi. Helpotuksekseen toinen tuli kuitenkin pian takaisin. Tämä oli ilmeisesti käynyt vain pesemässä kaljat pois naamastaan. Anton nyökkäsi vastaukseksi toisen pyyntöön. Hänelle sopi mainiosti toisen ehdotus koko tapahtuman pois pyyhkimisestä. Toisen tarjoutuessa maksamaan Antonin juomiset, poika meni heti varuilleen. Mitä hemmettiä tuo oikein yritti? Kukaan ei tarjoa mitään ihmiselle, joka on juuri sylkenyt kaljansa toisen naamalle. Paitsi että sitähän ei ollut tapahtunut, juurihan he sopivat niin. Poika kuitenkin pyysi baarimikolta jälleen uuden kaljan. Ehkä vähän tyylitöntä juoda koko ajan samaa juomaa, mutta Antonia ei liiemmin kiinnostanut mitä kurkustaan alas kaatoi varsinkaan jos ilmaiseksi sai. Poika ei voinut olla vilkuilematta vierustoveriaan oudoksuen. Tuo tyyppi pelotti häntä jollain oudolla tavalla. Anton ei osannut olla normaalisti tämän istuessa vieressä ja se jos mikä häiritsi poikaa. Ei toisen ihmisen läsnäolo yleensä tähän noin vaikuttanut, varsinkaan tuollaisen diivailijan.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:30:23 GMT 2
Gabe hymähtää. Toinen jopa suostui hänen tarjoukseensa. Tai ei se ollut oikeastaan tarjous, vaan käsky. Luulisi että tuolle ei olisi kelvannut Hänen tarjoamansa juoma. Johtuiko sitten siitä, että sai ilmaiseksi mitä halusi vai mistä. ” Voi voi, minä ostan sinulle juoman, ja sinä tilaat kaljaa. Päästit hyvän tilaisuuden käsistäsi.” poika sanoo muka pettyneellä äänellä, siemaisten brandyaan. Jostain syystä tuo poika ei tuntunutkaan enää niin.. häiritsevältä. Siis tämän ulkonäkö tai mikään ei häirinnyt. Paitsi se, että tämä oli haukkunut hänen paitaansa. Kai hän oli vaan jo ehtinyt tottua tähän. Eipä tuo tuosta miksikään muuttuisi. Mutta ei tämä vaikuttanutkaan myös mitenkään pahaluonteiselta. Siitä pitäisi ottaa selvää. ”No, kerropa, miten Sinä päädyit tänne? Otaksun, että käyt Saint Lyons Academya. Kuten minäkin. Tosin en ole sinua koskaan nähnyt.” blondi kysäisee hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyt hän ainakin teki tuttavuutta. Mutta saahan sitä kysyä.. Samalla hänen mieleensä tuleekin, että koulussa tosiaan oli paljon ihmisiä, joita hänkään ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Tosin voisihan se olla, että tuo oli tullut vasta tänään tai eilen kouluun.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:32:24 GMT 2
Anton nojasi käteensä ja katsoi toista tutkivasti tämän alkaessa selvästi hieroa tuttavuutta pojan kanssa. Tuosta tyypistä ei sitten ottanut selvää. Ensin se vittuilee sitten se vittuilee vähän lisää ja yhtäkkiä on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kumma tyyppi. "Et ole nähnyt minua, koska olen uusi.", poika kuitenkin vastasi toiselle yksiselitteisesti ja nuolaisi huuliaan. Häntä ei oikeastaan olisi huvittanut kertoa toiselle, ettei ollut käynyt Saint Lyons Academya kovin kauaa, sillä eihän sitä koskaan tiennyt jos blondi vaikka päättäisi ryhtyä syrjimään häntä tai jotain. Tuo kun vaikutti aika ailahtelevalta tyypiltä eikä Antonia huvittanut joutua uudestaan syrjityksi, kuten joskus ala-asteella. Ei, nyt piti yrittää olla joutumatta tuollaisten mahtailijoiden silmätilkuksi. "Käytöksestäsi päätellen sinä olet koulun kuningas tai jotain sinne päin?", poika ei voinut olla sanomatta puoliksi vittuillakseen ja puoliksi leikillään.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:32:46 GMT 2
Gabe ajattelee, että tuo varmasti pitää häntä vähän outona, kun alkaa yhtäkkiä tuollaisia kysymään. No mikäs siinä, pitihän hänkin toista outona. Reilua. ”Niin vähän ajattelinkin” poika sanoo, siirrellen sormeaan pitkin lasin reunaa. Hän naurahtaa toisen koulun kuningas-kysymykselle. ”Mitä jos olenkin. Kateellinen?” hän sanoo, hieman nauraen yhä. Tämä kaataa taas vähän juomaa alas kurkustaan, vilkaisten sitten toiselle puolelleen, ja sitten toisen pojan ylitse. Vähän kauempana tästä istuu samanlaisiin pvc-kuteisiin sonnustautunut goottipimu, juoden neonsinistä drinkkiä suuresta lasista. Gabe hymähtää. ”Mikäs se tuolla yksinään istuu. Hänellä on jopa samanlainen hamekin kuin sinulla.” hän sanoo virnistäen, nyökäten tyttöä kohti. Hehän olivat kuin kaksi marjaa.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:34:25 GMT 2
Anton virnistää toisen vastaukselle "Jos kuninkuus velvoittaa pitämään pinkkiä paitaa, niin olen kaikkea muuta kuin kateellinen", hän sanoo naurahtaen nostaen pojan paidan taas esille, mutta tällä kertaa kommentista puuttui ivallinen sävy. Poika vilkaisi taakseen nähdäkseen ketä toinen katsoi. Joku yksinäinen goottityttö joi drinkkiään ja iski silmää Antonille. Tuo voisi olla tutustumisen arvoinen tyyppi, mutta jostain syystä poika ei halunnut lähteä blondin luota mihinkään. Jos tuo goottityttö tosissaan halusi Antonin seuraa, niin sai hänen puolestaan tulla itse tänne. Poika irvisti toisen mainitessa jälleen hänen hameensa. Ei voinut olla niin kummallista, jos joku jätkä käytti hametta. Ja toisella ei edes pitäisi olla varaa arvostella, kun itse käytti sitä ällöttävää pinkkiä rättiään. Anton ei kuitenkaan viitsinyt enää haastaa riitaa vaan jätti pisteliään kommenttinsa sanomatta. Eihän se oikeastaan edes ollut hänen asiansa, mitä muut pukivat päälleen. Miten hänen punkkarikaverinsa aina sanoikaan? "Johan on kumma, kun ei saa olla mauton rauhassa". Parempi siis jättää toisten pukeutumisen kommentointi sikseen. Eihän ulkonäön perusteella voinut koko ihmistä tuomita.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:34:50 GMT 2
”Älä taas vedä minun paitaani mukaan. Se ei liity tähän mitenkään.” Gabe jatkaa rakkaan paitansa puolustelua. Hän katsoo itsekseen hymyillen, kun toinen katselee itsekin tuon tytön suuntaan. Ei tämä ainakaan näytä siltä että lähtisi tytön luo. ”Mm.. Minun seurani onkin parempaa.” blondi naurahtaa omahyväisesti, juoden drinkkiään, joka alkaa jälleen kerran uhkaavasti loppua. Nyt saisi pitää pienen tauon, kunnes otettaisiin seuraava juoma. ”Nimesi. Mikä se on? Yleensä sitä pystyy jo nimen perusteella saamaan selville, millainen toinen on. Ja keskusteleminenkin olisi mukavampaa” hän sitten sanoo, katsoen poikaa. Voi herttinen, hän kysyy tuon nimeä.. Yleensä Gabe oli tyyppi, joka vaan sanoo kylmästi: ”Sanoinko haluavani tietää nimesi?”. Todella outoa..
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:37:06 GMT 2
Anton naurahti toisen puolustaessa paitaansa. Hän jätti asian kuitenkin siihen. Parempi vain ettei ärsyttäisi tuota turhaan. Poika katseli taas goottitytön suuntaan ja ihmetteli, miksei lähde tuon omahyväisen blondin luota pois gootin luo. Ei toinen nyt niin hyvää seuraa ollut ja Anton olisi voinut vaikka vannoa, että hänellä ja gootilla olisi enemmän yhteistä kun toistensa vieressä istuvilla pojilla. Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen. Toisen kysyessä hänen nimeään, poika kurtisti kulmiaan oudoksuen. "Anton.. Anton Meller" hän vastasi katsoen toista tutkien. Tuo tuntui itsekin olevan vähän hämillään koko tilanteesta. Ehkä tilanne oli aivan yhtä outo hänelle kuin tuolle toisellekin. Anton ainakin ihmetteli suuresti omaa käytöstään. Ei hän yleensä jaksanut kauaa tuollaisten diivailijoiden seurassa, mutta tämä oli jostain syystä poikkeus. "Ja sinun nimesi on?", hän kysyi sipaisten tumman hiussuortuvan korvansa taakse.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:40:43 GMT 2
Gabe nostaa kulmaansa. ”Anton? Anton..” tämä sanoo, kuin miettien miltä tämän nimi maistuu. Kuulostaa nimeltä, joka sopisi jollekin lämminsydämiselle ja mukavalle tyypille. Ja jota olisi varmaan aika kiva toistella sängyssä[xD voi hele]. Poika nyökyttelee pienesti itsekseen. ”Kiva nimi” tämä sitten sanoo pienesti hymyillen. Blondi viittoilee jo baarimikkoa tekemään hänelle uuden juoman, kun toinen kysyy Hänen nimeään. ”Gabriel. Pelkkä etunimi saa kelvata.” Gabelta ei kyllä jää huomaamatta, kuinka Anton vilkuilee sen goottitytön suuntaan vähän väliä. Hän huokaa päätään pudistellen. ”No mene jo tuon tyttösi luo jos kerran haluat. En minä sinua ainakaan pidättele mitenkään.” hän sitten huomauttaa toiselle pienesti virnistäen, miettien, laittaisiko jo paitansa päälleen, vai ei. Ehkä viimeistään sitten, kun ja jos tuo menisi.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:42:44 GMT 2
Poika virnisti hieman vaivaantuneesti toisen toistellessa hänen nimeään. "Gabriel.. tulee mieleen enkeli", hän sanoi hiljaa itsekseen. Oikeastaan hänen ei ollut tarkoitus sanoa tuota ääneen ja hän toivoi, ettei toinen kuullut sitä. Toisen huomatessa pojan vilkuilevan goottiin päin, hän meni vähän hämilleen. "Haluatko minun lähtevän?", hän kysyi toiselta katsoen tätä empien. Jos toinen halusi tämän lähtevän, niin tottakai hän menisi, mutta mieluummin hän siinä istuisi, vaikka syytä hän ei kyllä edelleenkään tiennyt.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:44:53 GMT 2
Juuri ja juuri Gabe sattuu kuulemaan mitä toinen sanoo. ”Ei ole ihan eka kerta, kun tuon kuulen. Harmi vain, että minulta puuttuu siivet, rinkula pään päältä ja pieni harppu.” hän virnistää, siemaisten juomaansa, joka oli vaihtunut brandysta kolaviskiin. ” Ja on minua monet tytöt ja pojatkin enkeliksi sanoneet. Monessa merkityksessä.” tämä vielä lisää naurahtaen, iskien silmää. Antonin kysyessä häneltä kysymyksensä, Gabe vaan katsoo tätä mietteliäästi. Haluaisiko hän tosiaan tuon lähtevän? Toisaalta ei, ja toisaalta taas kyllä. Hyvin hankala tilanne. ”Tee niin kuin haluat. Ihan sama. Mutta jos jäät, saat varautua siihen, että laitan pinkin paitani jälleen päälleni” hän virnistää. Toinen varmaan luultavasti häipyisi nyt. ”Vai olisiko ilman parempi?” blondi sanoo vihjaavasti, hymyillen ilkikurisesti.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:49:04 GMT 2
Anton naurahti toisen puhuessa siivistä ja sädekehistä. Toisen antaessa olettaa, ettei poika voisi kenties pitää tyttöjen lisäksi pojista, Anton kurtisti kulmiaan. Tuo ei näyttänyt bi-seksuaalilta, mutta eihän tuollaisia asioita voinutkaan ulkonäöstä päätellä. Poika oli hyvillään, kun Gabriel ei heti osannut päättää halusiko Antonin lähtevän menemään. Ehkä tuohon voisi jopa yrittää tosissaan tutustuakin. Ainakaan tuo ei vaikuttanut siltä, että Antonin seura pahemmin häiritsisi tätä. "Hienoa, sillä siinä tapauksessa en mene minnekkään", Anton virnisti. "Ja voit kyllä pukea tuon rättisi päällesi, jos välttämättä haluat.", hän jatkoi irvistäen. Anton olisi kyllä mieluummin katsellut poikaa ilman ällöttävää paitaansa, mutta sitähän tuon ei tarvinnut saada tietää.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:51:40 GMT 2
Gabe ei edes huomaa, miten selvän kuvan hän antaa siitä, että on bi-seksuaali. No, eipähän tarvitsisi alkaa kertomaan sitä erikseen. Jostain syystä poika tuntee olonsa hieman helpottuneeksi, kun toinen päättää jäädä hänen luokseen, eikä menisi sen tytön kanssa. Ehkäpä alkoholi alkoi jo tehdä pirullisia temppujaan. ”Mukavaa. Myönnät siis, että minunkin seurani kelpaa paremmin kuin tuon, Antzaseni” hän hymyilee tyytyväinen ilme kasvoillaan. ”Ja ihan sinun mieliksesi voin jopa jättää paidan sikseen.” tämä vielä lisää, vilkaisten Antoniin hymyillen. Nyt poikaa ei oikeastaan enää edes kiinnosta, mitä muut tyypit tekivät sillä hetkellä. Aiemmin hän niin kovin halusi heidän kanssaan naisia iskemään, mutta nyt.. Suunnitelmat olivat muuttuneet. ”Pitäisiköhän mennä vielä tanssimaan? Voisi vaikka iskeä jonkun siinä samalla. Oikein haku päälle” blondi sanoo virnistäen.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:52:51 GMT 2
Kuullessaan uuden lempinimensä, poika meni hetkeksi hämilleen, kunnes ärsyyntyi. Antza? Sehän kuullosti jonkun teinipissiksen lempinimeltä, voi pyhä Lucifer soikoon. Poika mulkaisi toista varoittavasti. Tuota nimeä hän ei enää halunnut kuulla. Poika virnisti toiselle tämän jättäessä paitansa pukematta. Anton ei koskaan ole ollut pitkävihainen, joten miksi nytkään? Kunhan toinen vain tajuaisi olla keksimättä hänelle uusia raivostuttavia lempinimiä, niin tilanne oli hallinnassa. Anton vilkaisee tylsästi vieruskaveriaan tämän mainitessa tanssimisen. Poika kyllä katsoisi mielellään kun toinen tanssii, mutta itse hän ei hameensa kanssa voisi kuvitellakaan tanssivansa. Ja baariin hän ei ollut tullut iskemään ketään, vaan lähinnä aikaa tappamaan. Anton nojasi päätään käsiinsä ja tuijotti kattoon vaipuen hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Toisen seura ei tuntunut enää yhtään häiritsevältä, päinvastoin. Poika edelleenkin hieman ihmeteli omaa käytöstään, mutta päätti elää hetken mukaan ja tehdä niinkuin sillähetkellä tuntui parhaalta. Käytönnössä se tarkoitti sitä, että poika viipysisi toisen seurassa niin pitkään kun jaksoi.
|
|
|
Post by Gabriel on Apr 4, 2006 14:55:03 GMT 2
Gabe jättää toisen varoittavan katseen täysin huomiotta. Hän vastaa toisen vilkaisuun ilkikurisella katseella. ”Hiljaisuus on myöntymisen merkki?” tämä virnistää, ja tarttuu pojan kaulapannasta aina ranteeseen ulottuvaan metalliketjuun. ”Harmi kun tämä toinen pää on kiinni ranteessasi. Se olisi aika näky nimittäin, jos taluttaisin sinut tuonne ketjun päässä kuin minkäkin koiran.” hän vielä lisää ilkikurisesti. Mutta sitten hän vasta muistaakin, että Antonilla on se hemmetin hame. Kulmiaan kurtistaen blondi miettii, voisiko asialle tehdä jotain. Eikä hän nyt halunnut nolata toista viemällä tämän tanssilattialle. ”Voi Antza vieköön, miksei sinulla ole vaikka nahkahousuja, jos sen kerta on pakko olla jotain nahkaista?” Gabe mutisee, ”Vaikka voithan sinä ilman hamettakin tanssia, jos haluat. Sinulta varmaan löytyy jopa nahkaiset pikku pikkuhousut. Enkä kiistä ettenkö haluaisi nähdä niitä.” hän sitten lisää, rämähtäen nauruun.
|
|
|
Post by anton on Apr 4, 2006 14:57:11 GMT 2
Toisen tarttuessa pojan talushihnaksikin kutsuttuun ketjuun, joka roikkui hänen kaulassaan, tämä kurtisti kulmiaan oudoksuen. Tuohan alkoi käydä jo vähän turhankin tuttavalliseksi. Poika mutisi jotain käsittämätöntä, joka mielikuvitusta käyttämällä voisi tulkita käskyksi "irti". Poika kun ei pahemmin innostunut ajatuksesta, että joku taluttaisi häntä kuin mitäkin kurjaa koiraa. Toisen puhuessa nahkahousuista ja nahkaisista alushousuista, poika katsoi tätä epäuskoisesti, kunnes räjähti itsekin nauruun. "helvetin pervo", hän sanoi toiselle töytäisten tätä kujeillen. "Vaikka nahkaiset alushousut kuullostavat erittäin.. eh.. mielenkiintoisilta, miun täytyy myöntää, etten omista sellaisia", hän nauroi. Mitä sitten vaikka toinen kenties tekikin pilaa hänestä? Anton kyllä osasi nauraa myös itselleen ja hänen oli myönnettävä, että toisen huumorintaju vastasi kutakuinkin hänen omaansa. Hänellä ja Gabella oli siis jotain yhteistä, mikä oli lievästi sanottuna yllättävää.
|
|