|
Post by venyamin on Dec 26, 2006 23:00:29 GMT 2
//Dayako tänne...// Venyamin tuli historian luokkaansa hyvin vihaisen näköisenä, tai oikeastaan hyvin turhautuneena. Hänen äitinsä oli soittanut hänelle ja alkanut saarnaamaan, kuinka hänen ja Felician suhteesta oli kulunut jo monta kuukautta ja kuinka hän oli yhä yksin. Kuuleman mukaan isoäitikin oli sitä mieltä, että hänen pitäisi löytää itselleen uusi nainen elämäänsä, mennä naimisiin kuten muutkin sisarukset ja hankkia perhe, kuten muutkin olivat tehneet. He eivät ymmärtäneet, mitä ihmettaä Venyamin oikein teki Ranskassa, kun hän voisi tapailla suvun valitsemia naisia tälläkin hetkellä Engalnnissa. Venyamin läimäytti vihaisena laukkunsa pöydälle, riuhtaisten tuolinsa esille ja istuutui siihen, koittaen rauhoitella epätoivoisesti itseään, laittaen kätensä kolmion muotoon, hengittäen raskaasti sisään ja ulos, pitäen koko ajan silmänsä kiinni. Samalla hän ei voinut kuitenkaan voinut olla miettimättä, missä ihmeessä hänen oppilaansa oikein kuhnaili, hänellä ollut koko päivää aikaa odotella. Olihan hänellä vaikka mitä muutakin hommia tekemättä.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 12:21:56 GMT 2
[[ Dayako täällä ~ ]]
Dayako käveli hitaasti eteenpäin autiolla käytävällä. Pojan silmistä näki, että hän ei pitänyt tästä yhtään: historian tukiopetusta vapaa-ajalla! Nuorukainen murahti hiljaa ja suuntasi katseensa oveen. ´Tuolla se luokka on´, poika ajatteli ja astui oven eteen aukaisten sen arasti raolleen, kunnes hän kokonaan astui sisälle luokkaan. Dayako katseli suurilla, vihreillä silmillään opettajaansa, joka ei näyttänyt kauhean iloiselta. Ei nuorukainenkaan nauttinut tästä, mutta hän sentään peitti mielipiteensä hymyilemällä leveästi. ”Moi”, poika sanoi ja hän tiesi, että se oli varsin huono aloitus tukiopetukselle, mutta moikkaus oli tullut refleksin kautta hänen suustaan. Dayako punehtui hiukan ja laski katseensa lattialle. ”Niin, mä tulin siihen tukiopetukseen”, nuorukainen sanoi jo aremmin ja takerteli hiukan sanoissaan. Hän ei yhtään pitänyt tästä tilanteesta, kun Venyamin ei näyttänyt niin aluksi siltä samaiselta iloiselta opettajalta, hän ruukasi olla tunneilla.
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 12:40:33 GMT 2
Venyamin oli saanut itseään rauhoittumaan edes sen verran, että oli valmiina ottamaan vastaansa tämän hänen luokseensa tulleen oppilaan. Hän oli juuri vetämässä viimeisen kerran syvään henkeä, kun hän kuuli yllättäen iloisen tervehdyksen. Hänestä tuntui kuinka hänen äskeittäin saamansa rauhallisuus olisi räjähtänyt tuhasiksi sirpaleiksi, mutta hän sai itseään hilittyä edes hieman. Hän istui yhä paikallaan, pitäen käsiään naamansa edessä, katsellen suoraan eteenpäin, vaikka nyökkäsikin pojalle, kun tämä sanoi tulevana tukiopetukseen. Venyamin viittasi kädellään poikaa istumaan ja hetken päästä hän nousi hyvin ketterästi tuoliltaan, mennen lukitsemaan luokan oven tarkistettuaan ensin, että ketään muita ei ollut tulossa paikalle. "No niin herra Eishitoru, kertokaahan, miksi te mielestänne tarvitsette tukiopetusta?" Venyamin katsoi poikaa, istuutuen samalla opettajan pöytänsä päälle, josta hän katseli poikaa tarkemmin. Kyllähähän hän tiesi, että pojan arvosanat olivat laskeneet, mutta hänen pitä päästä suoraan ongelman ytimeen, muuten tukiopetus olisi aivan turhaa.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 13:20:05 GMT 2
Dayako istahti reippaasti yhdelle tuolille, laskien reppunsa pulpetin päälle. Poika katsoi Venyamia hiljaisena, kunnes kohautti pienesti olkiaan. ”En vain pysy opetuksessa mukana enää. Kaikki uudet asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”, nuorukainen sanoi ujosti ja haroi mustaa tukkaansa, jonka latvat olivat selvästi ruskehtavat. Poika nuolaisi huuliaan katsellessaan opettajaansa kiinnostuneena, vaikka hän olikin kaikkea muuta. Historia ei enää voinut vähempää kiinnostaa nuorukaista, mutta kohteliaisuudesta hän esitti, että historia olisi kaikki kaikessa. Vihreät silmät tarkkailivat pinttyneesti vanhempaa miestä ja Dayako puraisi kevyesti huultaan. Jos hän olisi jo täysi-ikäinen ja rohkeampi, niin poika varmaan yrittäisi tehdä tuttavuutta tuon miehen kanssa.
[[ Lyhyttä. ^^; ]]
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 13:28:13 GMT 2
Venyamin nyökkäsi pojalle hieman, katsellen tätä miettiväisenä. Hän ei olisi millään jaksanut pitää tukiopetusta tänään, mutta eihän hän voinut tietää, että hänen sukunsa oli kokoontunut yhteen ja päättänyt, että Ranska ei vain sopinut hänelle. Hän katseli poikaa hieman, huokaisten raskaasti. Hänen piti pitää ajatuksensa kasassa, eihän tästä tullut mitään jos hän ei pystynyt keskittymään. "Osaatko yhtään sanoa, mistä tämä motivaation puuten voisi johtua?" Hän katsoi poikaa hetken silmiin, kunnes hän sitten nousi pöydältä ja alkoi järjestelemään lappuja, jotka olivat tippuneet hänen laukustaan kun hän oli tullut luokkaan. Henkilökohtaisesti hän oli sitä mieltä, että poikaa ei vain kiinnostanut historian opiskelu, sen hän oli huomannut niistä muutamista kokeista, jotka hän oli ehtinyt tehdä tullessaan tähän kouluun. Hän ei kuitenkaan viitsinyt sanoa sitä äänen, eihän sellaista vain kuulunut sanoa ääneen oppilaille.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 13:42:21 GMT 2
Nuorukainen nielaisi hiljaa ja puri huultaan kiivaammin. ”No tuota”, poika aloitti ja hieroi niskaansa vaivautuneena. Ei hän ollut ajatellut näin pitkälle tätä. Mitä hän sanoisi syyksi? Että häntä ei vain kiinnostanut. Saman tien Venyaminhan voisi käskeä Dayakon lähteä pois luokasta. Opettajat, kun eivät mielellään opettaneet oppilaille niitä aineita, jotka eivät heitä yksinkertaisesti kiinnostaneet. Olisi kai sitten pakko keksiä jokin hullu tekosyy. ”hormonit”, poika sanoi lopulta ja hänen teki mieli nauraa kovaan ääneen tuota syytä. Nuorukaisen silmissä välähti pienesti, kun hän pidätteli nauruaan varsin kiitettävästi. Pieni puna nousi pojan kasvoille ja hän vilkaisi aristellen opettajaa, toinen kulma hiukan koholla. Toivottavasti tekosyy nyt vain kelpaisi, vaikka se idioottimainen olikin.
[[ Onnistuinpas laittaa tän viestin, ettei kone seonnut. :'3 ]]
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 13:59:11 GMT 2
Venyamin kuunteli pojan takeltelua samalla kun hän järjesteli paperita pöydällään. Hän laittoi lasinsa päähänsä ja alkoi tutkimaan, mitä mikäkin sisälsi ja laittoi niitä sen mukaan eri pinoihin. Hän katseli toista aina välillä ja oli juuri saanut kaikki lappunsa järjestykseen, kun toinen sai viimeinkin vastattua. Hänen otsana rypistyi ja hän oli aikeissa esittää lisäkysymyksiä, kun hän huomasi että hänen puhelimensa alkoi soimaan. Huokaisten hän hymyili pojalle anteeksipyytäväisen oloisena. Hän vastasi puhelimeensa ja hieraisi käsillään hieman otsaansa. Hänen äitinsä terävä ääni kuului selvästi kännykästä, vaikkakin äiti oli päättänyt puhua tällä kertaa bosniaksi, mikä ei oikeastaan helpottanut Venyamin oloa yhtään, hän puhui itse hyvin huonosti kyseistä kieltä. Heidän väittelynsä kesti jonkin aikaa, kunnes hänen äitinsä lopetti puhelun kertomalla, kuinka monta hyvää puolisoa Saintissa oli. Puhelun loputtua Venyamin katsoi hetken puhelintaan, aikeissa heittää koko värkin päin ovea, kunnes hän muisti että hänellä oli vielä oppilas paikalla. Hän käänsi kärsivällisen oloisena katseensa kohti Dayakoa, puristaen puhelinta nyrkissään niin, että rystyset olivat valkoisina. "Herra Eishitoru, olkaa hyvä ja selittäkää, miten teidän hormooninne voivat vaikuttaa teidän historian opiskeluunne?" Hän katsoi poikaa hyvin kärsivällisen oloisena, vaikka hän alkoikin jo olla hermoraunio.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 14:12:25 GMT 2
Dayako katsoi kulma koholla Venyamia, kun hän puhui täysin kummallista kieltä. Nuorukainen ei ollut edes koskaan kuullut tuollaista kieltä missään, vaikka Japanissa kävikin paljon turisteja ja siellä kuuli kaiken maailman kieliä, mutta silti. ”Eah siis..” poika mumisi hiljaa. Miksi opettajien piti työntää nokkansa joka asiaan? Kai he itsekin muistivat millaista oli olla teini-ikäinen. Tai sitten he eivät muistaneet. ”Onko meidän ihan pakko puhua tästä? Haluan vain tukiopetusta ja se siitä”, Dayako sanoi yllättäen varsin itsevarmalla äänellä ja nosti leukaansa hiukan katsellessaan Venyamia. Poika kuitenkin laski taas leukaansa, kun hän huomasi vanhemman miehen valkoiset rystyset. Opettaja taisi todellakin olla ei hermottomalla päällä. Ja japanilaisnuorukainen oli tehnyt pahan virheen varmasti, kun hän oli alkanut ylimieliseksi. ”Kannattaisiko teidän rauhoittua, sensei?” Dayako kysyi arasti. Aina kun poika oli aralla päällä, hän käytti nimissä japanilaisia arvonimipäätteitä, sillä nuorukainen meni sekaisin kielissä ja alkoi puhumaan joskus hyvin ihmeellistä japani-ranska-engalnti kieltä. Se oli jo todellakin taktinen väännelmä.
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 18:32:46 GMT 2
Venyamilta meni täysin ohi pojan selitykset, hän mietti yhä, mitä hän oikein tekisi sukulaistensa kanssa, jotka olivat päättäneet, että hänen pitäisi mennä naimisiin, enemmiin tai myöhemmin. Venyamin huokaisi lopulta raskaasti, kun hän lopulta sai itsensä hieman rauhoittumaan. Samalla hän oikeastaan kuuli pojan äänen. Hän käänsi katseensa tähän ja käveli jälleen kerran pöytänsä ääreen, jossa hän katseli poikaa hetken aikaa. "Anteeksi, tämä ei todellakaan ole minun paras päiväni.." Venyamin alkoi jälleen kerran selailla lappuja, tällä kertaa mutistin bosniaksi, mitä hän teki aina silloin tällöin, kun oli puhunut sukulaistensa kanssa. Lopulta hän nosti jälleen katseensa poikaa, tällä kertaa hymyillenkin hieman. "Tästä ei selvästikään taida tulla tällä kertaa enää mitään, valitan..." Venyamin katsoi hetken toista, tasoittaen samalla papereita, kunnes hän käveli niiden kanssa pojan luokse. "Joka tapauksessa, minulla on sinulle muutama tehtävä, jotka voisit tehdä, saat käyttää kirjaa ja vihkoa apunasi ja jos sinulle tulee jotain ongelmia, voit tulla puhumaan niistä minulle." Venyamin ojensi Dayakolle paperipinon, jossa oli koottu erilaisien tehtävien avulla Dayakon tällä hetkellä käymän historian kurssin aiheita. "Mielellään voisit palauttaa nämä mahdollisimman pian, mutta kyllä minä ymmärrän, jos sinulla kestää. " Venyamin katsoi poikaa hymyilen, pidellen aivan tämän edessä vieläkin paperi pinoa, odottaen että poika ottaisi ne käsiinsä.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 20:08:51 GMT 2
Dayako katsoi pettyneenä Venyamia ja otti vastaan monisteet murahtaen hiljaa. ”Mutta minä todella tarvitsisin sitä tukipetusta”, poika narisi ja katsoi toista kulmat kurtussa mustaruskean otsatukkansa takaa. Vaikka nuorukaista ei historia kiinnostanut, niin hän oli silti päättänyt, että siitä huolimatta, pojan olisi pakko opiskella sitä, jotta päättötodistuksesta tulisi mahdollisemman hyvä. ”Voisinko minä hieroa teitä tai jotain, jotta rentoutuisitte, sensei?” Dayako kysyi arasti ja nosti hiukan monisteita kasvojensa suojaksi, jos Venyamin saisikin raivoromahduksen tuosta ehdotuksesta. Mutta poika oli valmis tekemään kaikkensa, että hän saisi sitä tukiopetusta, niin paljon kuin mahdollista, jotta hänen vanhempansa saisivat olla sitten tyytyväisiä nuorukaisen todistukseen.
[[ Anteeksi lyhyttä. ^^; Yritän saada enemmän inspistä seuraavaan rooliin~ ]]
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 20:34:04 GMT 2
Venyamin hymyili toiselle anteeksipyytävästi. "Olen hyvin pahoillani, mutta minulla on viime aikoina ollut hieman rankkaa, isoäitini on saanut itsensä vaihteeksi lliikkeelle ja se.. Ei ole hyvä asia." Hän oli aikeissa sanoa toiselle vielä jotain, mutta hän käveli mielummin oman pöytänsä ääreen, jossa hänellä oli vielä muitakin papereita tarkistetavana. Kun hän kuuli toisen ehdotuksen, hän oli hyvin vähällä vain kieltäytyä, kunnes hän sitten sitten olkiaan kohauttaen käänsi katseensa poikaa. "Tuskin siitä mitään haittakaan olisi." Hänen hartiansa olivat hyvin jumissa, se lähinnä johtui sitä, kun hän oli viime aikoina joutunut monta kertaa tappelemaan sukulaistensa kanssa, vaikka hänellä ei pitänyt ollakaan mitään ongelmia. Hän katsoi poikaa hieman sivusilmällä, osaamatta päättä oliko tämä ihastunut häneen vai ei, vaikka hän oli aina uskonut näkevänsä sellaiset asiat hyvinkin selkeästi. Tuosta pojata hän ei vain tuntunut saavan kunnolla mitään selville.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 20:43:42 GMT 2
Dayako hymähti arasti ja nousi seisaalleen, harppoen epävarmasti toisen selän taakse, käärien hihojaan samalla hiukan. ´Woaah. Mitä tästäkin sitten seuraa´, poika ajatteli ja laski kätensä toisen hartioille ja alkoi hieroa miehen kireitä lihaksia ketterästi. Nuorukainen oli monesti hieronut ihmisiä, koska pienenä hänen isänsä oli opettanut tätä hieromaan, kun hän oli itse niin vaatinut. ”T-teillä on j-jäykät lihakset”, Dayako sanoi punastuen hiukan ja jatkoi hieromistaan edeten hiukan alemmas, lapaluita kohti. Poika oli yllättäen hermostunut hiukan hieroessaan vanhempaa miestä, sillä lapsuuden muistot tulivat väkisinkin mieleen. Mies, jota Dayako ruukasi myös hieroa. Se kivullinen yö, joka oli ollut vain yksipuolista intohimoa. Nuorukainen nielaisi hiukan. Jos tilanne olisi ollut jokin muu, olisi hän juossut yhtenä viivana pois, eikä olisi näyttänyt nokkaansa ikinä enää Venyamille, mutta nyt oli kyseessä pojan historianopiskelusta. Hänen täytyi siis vaan jatkaa hieromista, kunnes sensei itse olisi valmis antamaan… Tukiopetusta. ´Hemmetti´, poika ajatteli, kun hänen ajatuksensa karkaili pervompiin ajatuksiin. Tämä ei todellakaan ollut hänen jokapäiväistä käytöstään, yleensä kun Dayako arkoi kaikenlaista intiimikosketusta ja nyt.. Hän ajatteli kaikkea sopimatonta.
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 21:28:57 GMT 2
Venyamin nautti hyvin paljon siitä, kuinka poika hieroi hänen hartioitaan, nautinnollisesti hän sulki silmänsä, taivuttaen hieman päätään. Hän antoi pojan siirtyä vielä hieman alemmas ja antoi pojan hieroa vielä vhän aikaa. Hän kuuli tämän sanat hän mutisi jotain. "Tiedän, minulla on ollut hieman stessaavaa aikaa.." Venyamin naurahti hieman, kuitenkin huokaisten pian, laskien samalla lasinsa päästään. "Luulin, että tänne tuleminen olisi helpompaa, mutta ei se ollutkaan.." Hän käänsi hieman niskaansa ja tunsi nauttivansa tästä, ehkä hieman enemmänkin kuin mitä hänen olisi pitänyt. Hän koitti nauttia, vaikka se alkoikin olla hänelle aina vain hankalampaa. Lopulta hän avasi silmänsä ja käänsi katseensa poikaa kohti, vetäytyen kauemmas pojasta. Hän katsoi poikaa hieman hämillään ja naama punaisena. Hän rykäisi hieman ja koitti pysyä rauhallisena. Hän katsoi hetken aikaa poikaa, kunnes hän sitten käänsi katseensa poikaa kohti. "Mitä jos... Kävisimme asiaan? Mikä aihealuen on tuottanut sinulle entien hankaluuksi?" Venyamin koitti pitää katseensa toisessa ja koitti pysyä rauhallisena, mutta hän ei voinut noin vain kääntää katsetaan pojasta, sillä hänen kaikki paperinsa olivat pöydän ääreellä, eikä hän todellakaan aikonut tulla enää lähemmäs poikaa. Hänen oli parempi pitää hieman etäsyyttä oppilaisiin, että häneä ei pian alettaisi epäillä mitään.
|
|
Dayako
Koulun nouseva tähti
Smiling face~
Posts: 103
|
Post by Dayako on Dec 27, 2006 21:53:55 GMT 2
Dayako astahti lähemmäs Venyamia katsellen tätä viattomana. Hänelle tuli ensin sanasta ”kävisimme asiaan” kaikkea pervoa ja poika tunsi kuinka hänen vatsassaan oli hiukan perhosia. Tajuamatta tilannetta itse ollenkaan, nuorukainen astahti vielä lähemmäs vanhempaa miestä ja yhdessä hetkessä hän oli painanut huulensa vasten toisen huulia, vaikka se sattuikin Dayakoon sisältä päin. Hän ei halunnut mitään suhdetta tai muuta sellaista miehen kanssa, mutta samalla hänellä oli jonkinlainen intohimo sisällään, joka kohdistautui Venyamiin. Dayako värähti ja aukaisi silmänsä. ”Eh?” poika äännähti, kunnes hän tajusi mitä oli tehnyt ja samassa nuorukainen hypähti taaksepäin järkyttyneen näköisenä. ”A-anteeksi S-sensei”, hän änkytti ja astahti vielä taaksepäin, posket punoittaen näkyvästi. Poika oli munannut itsensä ja täydellisesti.
[[ Kokiksen oireet Arbilla: Lyhyet roolit ja oudot sellaiset. :'3 ]]
|
|
|
Post by venyamin on Dec 27, 2006 22:09:07 GMT 2
Venyamin huomasi yllättäen, että toinen suuteli häntä ja ennenkuin hän ehti tehdä mitään, hän huomasikin vastaavana tämän suutelmaan lähes yhtä intohimoiesti kuin mitä toinenkin oli häntä suudellut. Hän ei ollut aikohin suudellut ketään ja hän oli tietämättään jo hieman erakoitumassa. Hän jäi haluamattaakin kaipaamaan toista kun tämä vetäytyi hänen luotaan. Hän jäi katsomaan poikaa hetkeksi, koittaen keksiä jotain sanottavaa. Venyamin siirsi käsi täristen pientä nukkapalloa pois housunsa lahkeesta, katsellen toista hieman sivusilmällä. Hän koitti epätoivoisesti sanoa toiselle jotain, ihan mitä tahansa, mutta hän oikein keksinyt mitään sanottavaa, niin täysin suudelma oli yllättänyt hänet. Lopulta, hieman huokaisten hän siirsi jälleen kerran katseensa poikaan. Hetkeen hän ei sanonut mitään, kunnes hän sitten nousi yllättäen tuolista, kääntäen nopeasti katseensa ovea kohti. Hän ei ainakaan ollut kuullut siivoajien tulevan paikalle, ja ovi oli hänen mielestään lukossa. Venyamin kohautti hieman olkiaan ja tuli nopeasti pojan luokse, painaen huulensa pojan huulia vasten ja suuteli Dayakoa sen kaiken kaipauksen voimalla, joka hänen kehossaan oli. Venyamin ei edes tiennyt, kuinka kauan siitä oli ollut, kun hän viimeksi suudellut ketään ja ehkä hän suutelikin Dayakoa liian kiihkeästi sen takia. Pian Venyamin kuitenkin siirtyi kauemmas pojan luota, täristen kauttaaltaan. Hän katsoi poikaa hämmentyneenä, epävarmana siitä, mitä tamä sanoisi hänelle. Hän tiesi jo olevansa pulassa, mutta kuinka pahaan pulaan hän oli itsensä laittanut, se riippui kokonaan Dayakosta.
|
|