Historiaa typerille

[Dayako]

Dayako katsoi silmät suurina Venyamia, kun hän yhtäkkiä tuli hänen luokseen ja suuteli poikaa suoraan huulille. Tuo suudelma oli juuri sellainen, mistä kaikki unelmoivat.
”Nnh”, nuorukainen hengähti vaikeasti tuntiessaan kuinka hänen haarojenvälissä alkoi olla jo pientä elämää. Dayako pelkäsi, mutta hän samalla nautti tästä tilanteesta ja olikin hiukan pettynyt, mutta samalla helpottunut, kun Venyamin vetäytyi kauemmas, täristen ihmeellisesti.
Poika hengitti raskaasti ja pyyhki arasti huuliaan tuntien vielä toisen maun suussaan, ja lopulta nuorukainen valahti polvilleen lattialle virnistäen hämmentyneenä. Dayako tunsi, kuinka hänen housuissaan alkoi tuntua kiusalliselta. Kuinka hänen opettaja sai jotain tuollaista aikaiseksi, kun kukaan muu ei edes ollut saanut suutelemiskontaktia poikaan?
”S-sensei”, nuorukainen mumisi hiljaa ja nosti katsettaan arasti ylemmäs, kohti Venyamin silmiä. Dayako värähti hiukan ja hymähti uudestaan, vaikka hän ei saisi, sillä tilanne oli vakava. Monetkin opettajat olivat saaneet potkut koulusta, kun he olivat erehtyneet tekemään suhdetta oppilaan kanssa ja toisinpäin.

[[ Lyhyttä pukkaa~ ]]

[venyamin]

Veyamin katseli hetken aikaa ympärilleen, pudistaen päätään, koittaen saada ajatuksiaan kasaan. Hän katseli samalla poikaa, koittaen keksiä vieläkin jotain sanottavaa, mutta ei, hän ei keksinyt mitään. Lopulta hän meni ovelle, varmisti että luokan ovi oli lukossa, vaikka koulun siivojilla olikin omat aivaimensa.
Venyamin käveli pian pojan luokse, isuutuen tämän viereen, pörröttäen tämän päätä. Hän katseli hetken poikaa, naurahtaen hermostuneesti. Kuinka vanha Dayako edes oli? Hän ei muistanut kunnolla, oppilaita tuli ja meni, jäi luokallekin niin paljon, että hän ei osannut sanoa varmaksi. Kuitenkin, poika oli hyvin nuori, eikä siinä ollut mitään mikä kuulosti edes oikealta.
Hän katsei hetken aikaa poikaa, pudistaen uudelleen päätään, kunnes hän katsoi tätä suoraan silmiin.
"Kuinka vanha sinä oikeastaan olet?"
Hän katsoi poikaa silmiin, hymyillen tälle hyvin suloisella ilmeellä, tietämättä pitäisikö hänen alkaa huutamaan pojalle ja lähteä vai suudella tätä. Kuitenkin, hänen piti minimoida kaikki mahdolliset ongelmat, joita tämä tilanne toisi mukanaan.

[Dayako]

Dayako punastui hiukan, kun Venyamin pörrötti hänen jo valmiiksi sotkuista tukkaansa. Hän oli ajatellut värjätä suortuvansa kokonaan ruskeiksi, kun se kuulemma sopisi nuorukaiselle, mutta milloin hän olisi voinut koskaan täysin luottaa toisten mielipiteisiin?

”Kuusitoista”, nuorukainen mumisi hiljaa ja kietoi kätensä polviensa ympäri, katse liimautuen koulunlattiaan. Dayako huokaisi hiljaa ja katsahti vanhempaa miestä sivusilmällään.
”Mutta täytän pian seitsemäntoista”, poika sanoi hiljaa ja puraisi kevyesti huultaan. Hän tunsi olonsa kiusaantuneeksi kaiken tuon jälkeen, mutta jostakin syystä, nuorukainen ei halunnut lopettaa.

[[ Lyhyttä, todella lyhyttä. ]]

[venyamin]

Veyamin katseli hetken aikaa Dayakoa, kunnes hän huomasi käsiensä tärisevän vielä enemmän, kuin tavallisesti. Hän todella tarvitsi tupakkaa juuri nyt. Tosin, nyt hän ainakin tiesi että poika ei ollut aivan alaikäinen. Venyamin lähti pois lattialta suoraan laukulleen, hänellä taisi olla askillinen tupakkaa siellä ja vara sytkäri. Hän sytytti tupakan ja poltteli hetken aikaa, katsellen samalla Dayakoa.
Venyamin alkoi saamaan itseään kasattua sen verran, että pystyi puhumaankin, mutta hän vain halusi hetkeksi tekosyyn olla puhumatta pojalle mitään. Hän piti hetken aikaa silmiään kiinni samalla kun hän nojaili pöydän kulmaan, katsellen samalla poikaa.
"Mitä sinä ajattelit tehdä seuraavaksi? Voisit nimittäin saada minulle potkut tällä sekunnilla, jos sinä sitä haluat."
Veyamin katseli hetken aikaa poikaa, kunnes hn sitten huokaisi, polttaen vielä hetken aikaa.
"Vaikkakin, minulla on jotenkin sellainen aavistus, että et halua minulle potkuja.."
Venyamin kääntyi katsomaan poikaa hymyillen, yhä polttaen tupakkaansa.
"Mitä sinä oikeastaan haluat minusta?"
Venyamin katseli poikaa, siirrelleen samalla sortuvia pois kasvoiltaan, silmissä utelias katse, aivan kuin hän ei osaisi päättää, mitä mieltä poika mahtoi olla hänestä.

[Dayako]

Dayako katsoi Venyamia, kun tämä lähti hakemaan tupakkaa laukustaan. Oliko se ihan ok, että opettaja poltti koulun sisällä? Kaipa se oli, tai ainakin se näytti siltä.
”Ei, en minä halua teille potkuja”, poika sanoi nopeasti ja pudisteli verkkaisesti päätään.
”Minä vain..” hän mumisi hiljaa ja oikaisi jalkansa, katse laskeutuen pojan käsiin.
”En tiedä, mitä haluan teistä sensei”, Dayako sai sanottua ja puraisi huultaan kevyesti. Nuorukainen huokaisi hiljaa ja nosti katseensa Venyamiin, kallistaen lähes huomaamattomasti päätään, että ruskehtavat suortuvat valuivat tämän vihreiden silmien peitoksi. Poika ei todellakaan tiennyt mitä halusi tuosta miehestä. Eikä hän varmaan uskaltanut ottaa siitä selvää. Dayako virnisti hiljaa ja nousi seisaalleen, kädet eksyen housujen taskuihin.
”Minä vain pidän teistä, sensei”, nuorukainen sanoi lopulta lähes kuiskaten, ja laski katseensa pinttyneesti kenkiinsä. Tämähän meni todella epämukavaksi. Nyt hän varmasti saisi toisen naurut ja haukut niskaansa, eikä saisi sitä kaipaamaansa tukiopetusta ja jotain muuta.
Dayako puri hampaitaan hiukan yhteen ja naurahti äänettömästi pelkästä noloudesta.

[venyamin]

Venyamin huomasi, kuinka poika oli noussut seisomaan ja hän katseli poikaa sivusilmällä, kunnellen tämän puheita samalla. Hän katseli toista hymyillen, tietämättä miten tämä aikoisi jatkaa lausettaan. Kyllähän pojalla oli vielä jostain sanottavaa, sen näki jo tämän tavasta seisoa siinä, poika näytti samalla niin vaivaantuneelta, mutta samalla myös hyvin hyvin suloiselta.
Venyamin oli vähällä nauraa pojalle, tämä vaikutti niin suloiselta. Venyamin tumppasi tupakan liitutaulun alapuolelle olevaan metallilevylle ja katseli hetken aikaa poikaa. Hän käveli tämän luokse, aivan tämän eteen ja huomasi katsovansa tämän silmiin. Hän liikutti hieman kättään pojan poskea pitkin, huokaisten hieman.
"Niin minäkin pidän sinusta, mutta.. Voin saada potkut, jos jään kiinni, ymmärräthän sen?"
Hän huokaisi vielä kerran, kunnes hän sitten suuteli poikaa tulisesti, siitä oli ollut aivan liian kauan, kun hän oli viimeksi saanut jonkun näin lähelle itseään. Lopulta Venyamin oli pakko irrottautua pojan luota, sivellen hieman tämän kaulaa.
"Joten, kaikki mitä me teemme yhdessä, on pysyttävä salassa. Annamme vain kaikkien uskoa, että olet hyvin, hyvin paljon jäljessä muita, vai mitä?"

[Dayako]

Dayako värähteli hiukan Venyamin sivellessä tämän kaulaa. Poika ei todellakaan ollut koskaan edes kuvitellut menevänsä tähän tilaan nuoruutensa takia, mutta joskushan pelot oli kohdattava, niistä oli päästettävä irti.
”En minä kerro kenellekään”, nuorukainen henkäisi nuolaisten kevyesti huuliaan, joita Venyamin oli äsken suudellut. Dayako hymähti hiljaa ja nojautui seinämää vasten hengähtäen hiukan raskaammin, pieni puna kohoten tämän kasvoille. Kaikkeen sitä joutuikin tukiopetuksessa.
Poika haroi hiukan vielä mustaruskeaa tukkaansa, hymyillen pienesti. Hänen katseensa oli ikään kuin kietoutunut vanhempaan mieheen, mutta syystäkin. Dayako piti Venyamin ulkonäöstä, liikaakin.

[[ Lyhyttä, mutta ei jaksa oikeen kirjottaa, ku onnistuin taas satuttamaan mun hauiksen, kun olin ratsastamassa. ;__; Kyah ]]

[venyamin]

Venyamin huokaisi hieman pojalle, katsoen tätä pudistaen päätään. Hän haroi hieman hiuksiaan katsellen huokaisten ikkunasta ulospäin. Hän tiesi mitä oli juuri tapahtunut ja hän tiesi, mitä tästä seuraisi. Hän joutuisi salailemaan suhdettaan poikaan, hän tapaisi tätä vain sattumanvaraisesti ja aina hän joutuisi pelkäämään, että poika kertoi jollekin, tai että joku saisi tietää jotain kautta. Hän siirsi katseensa pian poikaa, arvioiden tämän jokaista elettä ja liikettä, miettien olisiko tämä sen kaiken arvoinen. Hän tiesi kokemuksesta, että vaikka kuinka hän uskoi rakastavansa jotakuta, vaikka hänestä kuinka tuntui, että joku olisi sen kaiken vaivan arvoinen, mikään ei tuntunut riittävän suhteiden ylläpitämiseen. Hän niin toivoi, että pojan kanssa ei kävisi samalla tavalla.
Hän käänsi katseensa poikaan, kävellen tämän luoksi suudellen tätä. Hän piti pojasta, tämä tuoksui hyvälle, hän tiesi pitävänsä pojasta, ainakin tällä hetkellä. Hän katseli hetken aikaa poikaa, kunnes hän suuteli poikaa vielä intohimoisemmin.
"No niin, kuuntelehan nyt tarkkaan."
Sen sanottuaan Venyamin alkoi opettamaan pojalle asioita, suudellen tätä aina välillä, liikkuen vauhdikkaasti ympäri luokkaa, selittäen tälle jokaisen yksityiskohdankin. Aina kysymysten yllättäessä Venyamin painautui aivan pojan lähelle, suudellen tätä ja kertoen sitten vastauksen pojan kysymyksiin.
//anteeksi autohitti...//