Sateensuojassa[ko?] [Sovittu]

[Charlie]

[[Eli Asuka tulee. ^^]]

Charlie asteli kohti elokuvateatteria. Poika oli tullut kaupungille viettämään aikaa, mutta hänellä ei ollut mielessään mitä hän siellä tekisi tai minne menisi. Charlie katseli ympärilleen, koko kylä näytti aikalailla tyhjältä, suorastaan se näytti autiolta. Poika nosti takkinsa kaulukset pystyyn, sillä kylmä tuuli tunkeutui helposti takin alle ja sai hänet palelemaan, aina hänelle kävi niin, ja sehän poikaa raivostuttikin.
Täytyi löytää jokin paikka minne mennä joten hän kiihdytti askeliaan.
Hetken kuluttua pieni vesipisara putosi pojan nenälle ja samassa vettä tulikin kuin saavista kaatamalla.
Charlie vihasi sadetta enemmän kuin mitään. Poika lähti juoksuun ja löysikin pian sateensuojan elokuvateatterin katoksen alta. Charlie ravisteli itsestään enimmät vedet maahan, hän oli kuin uitettu koira.
Poika kyykistyi maahan ja kaivoi taskujaan. Hän löysi hieman rahaa, mutta ei etsimäänsä, tupakkaa. Charlie ei polttanut yleensä, mutta joskus kun hän oli vaivaantunut tai muuten hermostunut hänen täytyi saada jotain tekemistä. Elokuvateatterin ovella seisova mies tuijotti poikaa niin tiiviisti, että Charlie kääntyi tätä kohti ja asteli miehen ohi, sisään elokuvateatterin aulaan.
Aulan toisessa päässä oli lipunmyynti, Charlie asteli sen luo ja laittoi rahat tiskille ja katsoi lipunmyyjää kulmiensa alta, silmääkään räpäyttämättä.
”Tämä ei riitä”, lipunmyyjä sanoi ja Charlie vilkaisi tätä vihaisena: ”Etkö nyt voisi päästää minua sisään, lupaan käydä täällä sitten toistekin”, poika mumisi ja oli mielissään kun lipunmyyjä uskoi, heti ensimmäisellä kerralla.
Sillä yleensä kukaan ei ottanut Charlieta vakavasti, tämä oli ainutlaatuista ja poika saikin siitä lisää itsevarmuutta, sillä sade oli vienyt sen häneltä miltei kokonaan ja nyt täytyisi tehdä jotain, joka kohottaisi pojan itsevarmuutta, edes hitusen.
Poika lähti kävelemään kohti ovea, josta pääsisi elokuvateatterin puolelle, kunnes hän tajusi jotain. Eihän Charlie edes tiennyt mitä elokuvaa oli tullut katsomaan, hän teki äkkikäännöksen ja palasi lipunmyynti tiskille: ”Mikä elokuva täällä esitetään tänään?”, hän kysyi, poika ei voinut katsoa lipunmyyjää silmiin, ties vaikka tämä olisi napannut lipun hänen kädestään ja passittanut ulos. Poika ei uskaltanut enää olla epäkohtelias, joten hän lähti heti tepastelemaan kohti teatterin ovea kuultuaan vastauksen.
”Vai että romanttinen elokuva”, Charlie mumisi itsekseen, astui teatterin puolelle ja sulki oven perässään.
Charlie katseli teatteria ja sen jokaista yksityiskohtaa, se oli aika alkeellinen verrattuna joihinkin Lontoon elokuvateattereihin, mutta parempi sisällä, kuin ulkona sateessa.
Sali oli suoraan sanottuna tyhjä, lukuun ottamatta kolmea nuorta tyttöä, jotka hihittelivät eturivissä ja vilkuilivat Charlieta. Poika ei jaksanut välittää heistä vaan kääntyi oikealle ja istuutui viimeisen penkkirivin keskimmäiseen penkkiin.
Poika nosti jalkansa edessään olevan paikan selkänojalle, riisui takin yltään ja laittoi sen vieressään olevalle tyhjälle paikalle.
Elokuvan alkuun oli vielä viisi minuuttia, joten poika päätti rentoutua ja lysähti penkin pohjalle. Hän näytti aika luonnottomalta, sillä hänen päänsä roikkui alaspäin ja muutenkin poika oli aivan löysän taikinan näköinen, mutta ei se häntä itseään haitannut, sillä eihän Charlie edes ollut kiinnostunut elokuvasta, hän halusi vain olla suojassa sateelta ja niinhän hän olikin.

[tnitti]

Päivä oli ollut aamusta lähtien jokseenkin tuulinen, minkä Asukakin oli huomannut herättyään. Aurinko ei paistant niin kirkkaasti, kuin vielä eilen ja taivas näytti jokseenkin.. no, tummalta. Asuka ei pitänyt sateesta, mutta myrskyjä hän kammosi. Jos alkoi salamoimaan ja tuulemaan lujastikin, joutuisi tyttö varmasti totaaliseen paniikkiin, minkä seurauksena Asuka varmasti tekisi jotakin erittäin typerää - kuten piiloutuisi puun alle. Käveltyään ulkona tennarit jalassa, ja hupullinen takki päällään, kohotti tyttö hartioitaan lähemmäksi korviaan tuntiessa vilun menvän lävitse vartalon. Hrrh... Kylmä. Asuka värähti pienesti, samalla kun hän kietoi kätensä ympärilleen ja asteli eteenpäin, kunnes tyttö sitten tunsikin märän tunteen ensiksi kädellään, kunnes sitten kasvoillaan. Mi....mitä? Ruskeat silmät kohotettiin taivaalle, Asukan räpäyttäessä muutaman kerran silmiäänsä, minkä jälkeen silmät ummistettiinkin kiinni, kun vesipisara tipahti tyttörukan silmään. Ei mennyt kauaakaan kun kuului pienimuotoinen kiljahdus tytön huulilta, taivaan avatessa vesihanansa, antaen niiden vesipisaroiden tulla kaatamalla. Vettä, vettä... vettä satoi! Asuka tömisteli hetken aikaa jalkonaan paikoillaan, tietämättä oikein mihin suuntaan lähteä, ennen kuin hän sitten lähtikin juoksemaan lähimpään rakennukseen - mikä kappas ja kappas, oli tosiaankin se läheinen elokuvateatteri, jonka olemassaolosta Asuka ei vielä tiennytkään - eihän tyttö tiennyt minkään olemassaolosta, paitsi no, tallin... Ei siinä mennytkään kauaa, kun tuo pienehkö tyttö oli juossut hartiat korvissa elokuvatetatterin ovelle ja vilahtanut nopeasti sisälle. Asuka ravisteli pienesti päätäänsä, koskettaen nyt märkiä hiuksiaansa. Iuh.. nyt ne olivat täysin märät ja oudontuntuiset ja ja.. Silmien räpytystä. Vasta nyt Asuka tajusi katsella ympärilleen. Tämä...tämähän näytti aivan... elokuvateatterilta! Asuka heilautti pienesti kättäänsä innostuneena, kunnes hän sitten kävelikin lippuluukulle. Oh, tänne pitäisi ostaa lippukin? " Anoo.." Asuka lausahti japaniksi, kunnes tajusikin että jälleen kerran hän puhui japania. " Eh.. yksi lippu kiitos" Iloinen hymy, minkä jälkeen Asuka ojensikin rahatukun lipunmyyjälle, joka ojensikin suurimman osan takaisin - niin, asuka kun ei ollut tajunnut ettei kaikkia rahoja tarvinnut antaa yhtä lippua vastaan. Saaden lipun käteensä ja jostakin popcornia sekä lasin limua mukaansa, käveli sitten Asuka leffateatterin sisälle, sulkien oven perässään, minä aikana hän oli melkein tiputtaa popcornikorinsa. Elokuva näyttikin olevan jo pyörimässä ( varmaankin noin 10min elokuvan alusta Asuka tulee ) joten piankos tyttö sujahtikin sinne takariville, missä tuo tuntematon poika olikin.Istuttuaan muutaman penkin päähän, jäi asuka pitelemään niin limsamukia kuin popcorniastiaa sylissään, tuijottaen elokuvaa..
...mutta oliko Asuka niin pitkänkin aikaa? Ei toki, vaan ehkä noin muutaman minuutin kuluttua tuo reipas asento jotenkin vain.. valahti, ilmeen mennessä enemmänkin kuin tylsistyneeksi. Pienesti ne ruskeat silmät vilkaisivat poikaa viereisessä penkissä, kunnes taas elokuvaa.. ja taas poikaa.. ja taas elokuvaa. Kunnes Asuka sitten tekikin jotakin odottamatonta. Tyttö nimittäin otti muutaman popcornin käteensä ja heitti poikaa niillä, kääntäen sitten katseensa elokuvaan, näyttäen juuri siltä kuin hän ei olisi mitään tehnyt. Tosin, Asuka taisi olla aavistuksen verran tyhmä. Takarivillä ei ollut muita kuin he kaksi, joten kuka muu olisi heittänyt poikaa popcorneilla, kuin tyttö itse?

[Charlie]

[[Täällä taas, olinkin Helsingissä kauemmin kuin oli tarkoitus, anteeksi kun on siis kesänyt näin kauan. ^^']]

Charlie oli aivan veltto siinä tuolilla istuessaan. Poika ei kuullut mitään eikä nähnyt mitään, hän oli aivan omissa maailmoissaan kunnes tunsi jonkun osuvan hänen päähänsä. Poika havahtui, korjasi asentoaan ja tihrusti ympärilleen.
Pian Charlie huomasikin viereisellä paikalla popcornin ja lattialla toisen. Poika kurtisti kulmiaan ja otti popcornin käteensä ja huomasi sitten vähänmatkan päässä istuvan tytön, joka näytti keskittyvän elokuvaan, mutta kyllä poika huomasi että tämä vilkuili häntä vähän väliä. Pieni hymy nousi pojan kasvoille ja pian tämä heittikin popcornin tyttöä kohti ja se osui toisen olkapäähän. ”Vai tuollaista peliä sitä pelataan”, Charlie sanoi tytölle ja nousi tuolistaan. Poika asteli tyttöä kohti ja rojahti istumaan tämän viereen ja katsoi toista kiinnostuneena ja jäikin tuijottamaan tämän silmiä. ”Eikös popcorneja laiteta suuhun?”, Charlie kysyi sitten ja katsoi tyttöä ilkikurinen virne kasvoillaan.
Poika oli nyt erityisen hyvällä tuulella, ja sellaista tapahtui erittäin harvoin.
Charlie otti muutaman popcornin tytöltä ja heitti ne suuhunsa, pureskeli ja nielaisi sitten kuuluvasti. ”Mikäs sinun nimesi on? Taidat olla uusi täällä, tai ainakaan en ole sinua ennen nähnyt”, Charlie sanoi eikä kiinnittänyt enää vähääkään huomiota taustalla pyörivään elokuvaan, jossa kaksi miestä juuri tappeli rahasalkusta, sellainen ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavaa pojan makuun.
Charlie siirsi kasvoilleen valuneet hiukset sivuun, katsoi tyttöä ja jäi taas tuijottamaan tätä. Charlie tuijotti aina kaikkia ja kaikkea mikä hänen eteensä tuli, se oli huono tapa, mutta ei hän päässyt siitä eroon.
Poika kaivoi taskujaan, muta ei löytänyt ropoakaan. Charlie olisi halunnut ostaa limsapullon ja jotain mutusteltavaa elokuvateatterissa kiertävältä myyjältä, mutta se taisi nyt jäädä toiseen kertaan, kaikki rahat olivat menneet pääsylippuun ja poika oli sitä paitsi päässyt juuri ja juuri sisälle, joten ei hän voinut valittaa.
”Saanko ottaa sinulta muutaman popcornin”, Charlie kysäisi hetken mietittyään, mutta eipä poika jäänyt vastausta odottelemaan, Charlie nappasi tytöltä kourallisen popcorneja ja nikkasi tälle silmää: ”Kiitoos”, poika sanoi ja hymyili toiselle ystävällisesti.

[[Ja lyhytkin tuli taas. -__- Sorii~]]

[tnitti]

Mikäs olikaan sen hauskempaa, kun heitellä tuntemattomia poikia - tai no tyttöjäkin - popcorneilla elokuvissa missä oli meneillä jokseenkin tylsä elokuva. Ei Asuka draamasta välittänyt, se oli jotenkin niin.. tylsää. Mutta kunnon piirretyt olivat aina hauskoja. Tokihan kuitenkin Asuka yritti kaikkensa että hän näyttäisi keskittyvänsä elokuvaan, vaikka ei sitä voinut kieltää, etteivätkö ne mantelinmuotoiset silmät käyneet vilkaisemassa välillä poikaa ja sitä, oliko toinen edes huomannut niitä popcorneja jotka lensivät poikaa kohden tytön suunnasta. Ja kyllähän Asuka saikin pian tuntea, että kyllä vain, poika oli ne huomannut, nimittäin se popcorni sitten pian lennähtikin hänen olkapäähänsä, miä sai tytön mukamas hämmentyneen katseen kääntymään ensiksi popcornin suuntaan mikä lojui nyt siinä viereisellä penkillä, kunnes se sitten kohosi poikaan, joka yllättäen oli ilmestynyt siihen hänen vierelleen - ja jopa istuikin Asukan viereen.
"Suuhun...?" Asuka kallisti pienesti päätäänsä kuultuaan toisen kysymyksen, näyttäen yhä hämmentyneeltä, mutta ei Asuka voinut kauaa esittää hämmentynyttä, vaan piankos se leikkisä virnistys kipusikin niille vaaleanpunaisille huulille. Nomutta popparit olivat myös hyviä ammuksia joita voi heitellä ihmisiin, mutta voisihan niitä myös syödäkin. Pojan sitten ottaessa ensiksi ilman kysymättä popcornia, käänsi Asuka katseensa taas aavistuksen verran keltaisien poppareiden suuntaan, kunnes katse olikin taas pojassa. Eh? Hänen nimensä? Uusi? Ah..niin, tosiaankin. Asuka hymyili pienesti, samalla kun hän kumarsikin popcornit ja limu kädessään. " Natsumi Asuka... Siis.. pelkkä Asuka. " Uusi virnistys, minkä jälkeen Asuka laski juomansa lattialle ja otti tällä kertaa kahdella kädellä kiinni pahvisesta popcorniastiasta, samalla kun hän sitten ojensi sitä lähemmäksi poikaa - näyttihän toinen niitä poppareita niin innoissaan syövän. " Niin olen uusi täällä. Tai siis.. tuolla koulussa ja.. En edes tiennyt että täällä on elokuvateatteri. Asuka selitti samalla kun tämä nappasi yhden popcornin käteensä ja laittoi sen suuhunsa, katsellen poikaa. Ehkä Asuka oli outo, tai sitten vain tyhmä, mutta ei tyttöä näyttänyt tuo tuijotus lainkaan häiritsevän. Tai itseasiassa...ei Asuka edes tajunnut että poika tuijotti.
"Syötkö aina toisten eväät kysymättä...?" Asuka kysyi se leikkisä virne jälleen kerran kasvoillaan, samalla kun se noukki muutaman popparin sormiinsa ja heitti ne pojan syliin, näyttäen pienesti jopa kieltäänsäkin, kunnes hän ottikin uudemman kerran poppareita, heittäen ne tällä kertaa suuhunsa.

[Charlie]

Charlie mutusteli popcorneja ja tuijotti tyttöä edelleen, silmääkään räpäyttämättä. Olihan Charlie jokseenkin epäkohtelias, sitä paitsi useimmat ihmiset eivät edes pitäneet siitä että heidän jokaista liikettään tarkkailtiin, mutta minkä poika itselleen voi. ”Sinulla on nätti nimi” Charlie sanoi sitten. Poika ravisteli kengät jalastaan, pudotti ne lattialle ja nosti sen jälkeen jalkansa edessä olevan penkin selkänojalle.
Poika tuijotti hetken elokuvaa, muka kiinnostuneena, mutta eihän hän tietenkään oikeasti ollut kiinnostunut siitä, sillä aina välillä pojan silmät eksyivät tuijottamaan vieressä istuvaa Asukaa.
Poika naurahti huvittuneena toisen kysymykselle: ”En minä aina syö, tai no syön, mutta jätän minä muillekin aina jotain, ainakin vähän”, Charlie mumisi, eikä tajunnut mikä häneen oikein meni. Poika sepitti kauheasti, yleensä Charlie vastasi kysymyksiin muutamalla sanalla, mutta nyt hän hössötti ja sössötti minkä kerkesi. Charlie oli tänään muutenkin ollut hieman ylienerginen ja helposti hermostutettavissa.
Poika näytti Asukalle kieltä heti toisen perään ja keräsi sylistään popcorneja ja heitti ne puolestaan tytön päälle. ”Tästähän tulee kohta popcorni sota. Minusta tuntuu että sinun kannattaisi jo luovuttaa, tai kärsiä täys tyrmäys”, Charlie sanoi leikkimielisesti ja heitti taas popcorneja toisen päälle.
Charlie yritti taas keskittyä elokuvaan ja onnistuikin, mutta ehkä Charlie eläytyi elokuvaan taas vähän liikaa, sillä kun elokuvan mies laittoi kätensä naisen olkapäille, Charlie teki samoin.
Poika ei edes huomannut tehneensä niin, eikä siis tajunnut ottaa kättään pois tai edes pyytää anteeksi, käsi vain tavallaan unohtui Asukan olkapäille, joten tyttö oli nyt tavallaan Charlien kainalossa, toisen huomaamatta.
Hetken kuluttua Charlie kuitenkin tajusi tilanteen, mutta ei silti ottanut kättään pois vaan esitti kovaa ja pörrötti tytön hiuksia ilkikurinen hymy kasvoillaan.

[tnitti]

Asuka kohotti kysyvänä kulmakarvojaansa pojan mainitessa että hänellä oli nätti nimi. Ai? Hetken hiljaisuutta.. Ei Asuka tainnut tietää miten tuohon sitten olisi pitänyt vastata. Kiittää? Lyödä? Purra? ...oliko Asuka väkivaltainen? Kyllä, jos sille tuulelle pääsi, vaikka ei tuo siropiirteinen tyttö varmasti saisi satutettua ketään, paitsi tietenkin puremalla. Tokihan se katse kääntyi myös pojan jalkoihin jotka nousivat siihen penkin reunalle, näytti ainakin toinen ottavan rennosti, jos ei muuta. Mutta mutta.. hei, tämähän oli täysin väärin! Hän kertoi pojalle nimensä eikä toinen aikonut esittäytyä? Tämähän tiesi sotaa... ! Asuka ei kuitenkaan saanut vielä puheenvuoroa, koska poika sitten selittikin miten söi välillä muiden eväitä kysymättä. Ahaa.... oliko toinen köyhä? Jotkut täällä koulussa varmaan olivat, eihän kaikilla ollut rahaa.. eikä Asukallakaan liioin ollut, mutta tyttö osasi kuitenkin jo säästellä ja katsoa mitä osteli. Puhe popcornisodasta sai kuitenkin jälleen kerran Asukan ilmeen muuttumaan uhmakkaaksi. Vai mitä? Ettäkö hänen pitäisi luovuttaa? Ei ikinä! Hän taistelisi viimeiseen... popcorniin asti! Ja varmast hän oli tuota poikaa voimakkaampi ((Asuka äläs liioittele)) ja varmasti parempi popcorninheittäjäkin. Parasta siis pojan itsensä luovuttaa.
Popcornisotaa ei kuitenkaan selvästikään kerennyt edes tulla, kun poika tuntuikin jo keskittyvän elokuvaan.. ja niin myös yritti tämän jälkeen Asukakin. Eihän Asuka nyt pojan elokuvankatselua tahtonut häiritä - vaikka olikin tainnut jo muutamaan otteeseen niin tehdä - joten piankos ne mantelisilmät kääntyivät valkokangasta kohden, Asukan nojautuessa penkkiin, mutustellessa samalla niitä popcorneja, joiden piti aluksi olla hänelle pommeja joita hän heitteli muiden päälle. No, kelpasivathan ne ruuaksikin. Kauaa Asuka ei kuitenkaan paikallaan pysynyt, vaikka se tytön ajatus olikin. Se tyystin yllättävä ele, minkä poika teki aivan tuosta vain, varoittamatta sai hetkessä Asukaan liikettä. Siinä samassa, kun Asuka tunsi tuntemattoman painon olkapäillään, kiljahti tyttö pienesti, ponnahtaen myöskin seisomaan. Mutta seisominen ei ollut ainoa asia minkä Asuka teki, vaan samalla kun tyttö ponnahti seisomaan, heitti se vahingossa kaikki popcornit pojan päälle. Niin.. mitä tuli siihen, että Asukan ympärille kiedottiin käsiä tai muuten yritettiin lähestyä.. Asuka ei ollut tottunut moisiin läheisyydenosoituksiin, vaikka ne saattoivatkin olla täysin viattomia. Seistyään muutaman sekunnin paikoillaan Asuka pian sitten tajusikin mitä tapahtui ja ruskeat silmät kääntyivätkin sitten katselemaan poikaa joka taisikin olla popcornien peitossa.
"Ach! Anteeksi! " Asuka lausahti, yhä pahvinen astia kädessään. " E-e-en tarkoittanut! Kun katsos en huomannut lainkaan kättäsi ja sitten.. kun en tiennyt.. ja kun..." Asuka sepitti jokseenkin hädissään samalla kun se yritti miettiä mitä hän nyt tekisi. Toinen oli ihan popcornissa ja varmasti vihainen hänelle ja ja...

[Charlie]

Charlien veti kätensä toisen olalta, koska Asuka pongahti ylös tuolista kuin vieteri. Ja kiljaisikin vielä, Charlie hätkähti hieman, mutta rauhoittui sitten, poika näet säikähti helposti ja nolasi juuri sen takia usein itsensä, sillä kaikki aina pelästyttivät tämän, ja aina poika pelästyi ja pomppasi kattoon, olihan se noloa, mutta se oli elämää.
Poika aikoi juuri sanoa jotain, mutta ei ehtinyt avata edes suutaan, kun popcorni sade putosi hänen päälleen. Kaikki elokuvateatterissa olijat katsoivat heitä vihaisesti, mutta keskittyivät kuitenkin taas pian elokuvaa, mikä oli Charlie onni. Poika ravisteli popcorneja päältään ja katsoi tyttöä, joka lateli anteeksipyyntöjä toisensa perään.
”Ei tämä haittaa mitään, olen tottunut tällaiseen, tai siis, anteeksi jos säikäytin”, poika mumisi ja ravisteli edelleen poppareita sylistään.
Poika nousi seisomaan ja heitteli loputkin popcornit tuoliltaan, istui ja nosti taas jalkansa ylös.
”Ai niin, unohdin esittäytyä, olen Charlie Wood, eli pelkkä Charlie vain”, poika sanoi ja katsoi taas hetken elokuvaa. ”Eikö sinunkin kannattaisi istua, jalkasi menevät muusiksi, jos aiot seisoa koko elokuvan ajan”, poika sanoi sitten huvittuneena ja heitteli popcorneja lattialle Asukankin tuolilta.
He joutuisivat varmasti siivoamaan koko teatterin elokuvan loputtua, mutta se oli sen ajan murhe. Popcorneja ei voinut enää syödä, mutta kyllä niillä voi silti vielä sodan aloittaa ja Charlie aikoi voittaa tytön, poika oli varma siitä.
Charlie alkoi kerätä popcorneja maasta ja heitti ne sitten tytön päälle, ja pörrötti tämän hiuksia. Tyttö oli niin lyhyt, että Charliella ei ollut mitään ongelmaa ylettyä toisen hiuksiin.
Poika vilkuili ympärilleen ja huomasi unohtaneensa takkinsa penkkirivin keskikohtaan, paikalle jossa hän oli aluksi istunut. Charlie pongahti pystyyn, haki takkinsa ja laski sen viereensä ja istuutui taas, nostaen samalla jalkansa ylös.

[[Kauheeta sepustusta taas, sorii. ^^’’]]

[tnitti]

Asuka ei oikein tiennyt mitä hän siinä olisi tehnyt. Yrittänyt puhdistella popcorneja pojan päältä pois? Ehkä ei, ennättihän poika itse huitaista popparit päältäänsä pois ja nousta seisomaan niin että varmasti suurinosa tipahti sinne penkkirivistön väliin. Asuka puri pienesti huultaansa, pyysi vielä muutaman kerran anteeksi kunnes jäikin tyhmänä siihen seisomaan paikoilleen. Ai eturivin penkkihörhöt kiinnittivät huomiota heihin? Ei Asuka tätä kuitenkaan huomannut, vaan siinäkös tyttö tuijotti poikaa niillä ruskeilla silmillään. Siinä tuijotellessaan Asuka vihdoin ja viimein osasikin tutkia poikaa paremmin. Toisella tuntui olevan hassunväriset hiukset, violetit, vaikka ei niitä niin kovin hyvin hämärässä elokuvateatterissa nähnyt. Olihan japanissa enemmän kuin tarpeeksi hassunvärisiä ihmisiä, mutta.. jostain omituisesta syystä Asuka ei odottanut tapaavansa täällä violettihiuksisia tai muuta hassunvärisiä ihmisiä.
"Oh.. Hauska tutustua.. Umm.. Charliee. " Asuka lausahti, yritti lausua toisen nimen mahdollisimman luontevasti, vaikka taisikin Asuka aavistuksen verran epäonnistua. Tosiaankin, kaikkien nimet täällä koulussa tuntuivat olevan niin vaikeita. Miksi kenelläkään ei ollut helppoa nimeä, niinkuin hänellä oli? A..su..ka. Se oli helppoa lausua. Charlien mainittaessa sitten siitä, miten Asuka vihdoinkin seisoi, naurahti Asuka pienesti, samalla kun hän sitten kumartuikin pienesti pojan puoleen, kohottaen vasemman kätensä. Ja mitä tyttö teki? Läpsäytti poikaa poskelle? Ehei, ei suinkaan, vaan ne sirot sormet kohosivat ottamaan yhden popparin pojan violeteista hiuksista, mokoma kellertävä pallo kun oli sinne jäänyt roikkumaan. Piankos tyttö sitten rojahtikin takaisin paikoilleen, heitti pahvilaatikon siihen maahan ja suoristeli paitaansa, kääntäen katseensa sinne elokuvan suuntaan. Mutta eipä Asuka saanut olla pitkää aikaa tekemättä mitään, kun poika sitten tekikin jotakin odottamatonta.. nimittäin pörrötti Asukan värjättyjä hiuksia. "Heei!" Asuka lausahti, liikuttaen päätäänsä kauemmaksi pojan kädestä, samalla kun hän kohotti omat kätensä hiuksiensa päälle. Perhana, poikahan sekoittaisi hänen...kosteat hiuksensa. Tosiaankin, ulkonahan oli satanut ja tytön niin vaatteet kuin hiukset olivat vielä kosteat. " Ei noin saa tehdä.. senkin.. senkin.. purppura!" Asuka näytti uudemman kerran kieltäänsä, samalla kun hän laski kätensä takaisin syliinsä, nojaten taas penkin selkämykseen. Kului hetki, ennen kuin Asuka jälleen kerran avasi suunsa, nyrpistäen pienesti nenäänsä.
"Tämä elokuva on surkea..." Ja tottahan se oli. Kaksi rakastavaista suutelivat kiihkeästi samalla kun jotkut pahismiehet yrittivät päästä sisälle ties minne ja kaikki oli mukamas niin jännittävää ja romanttista. Ei vaan Asukan mielestä...

[Charlie]

Charlie naurahti huvittuneena, kun toinen yritti lausua hänen nimeään: ”Ei se nyt ole niin vaarallista, nimeni on outo ja se voi olla joillekin vaikea, sano se vain niin kuin osaat”, poika sanoi Asukalle ja katsoi taas hetken elokuvaa.
Kun Asukan käsi tuli häntä kohti, poika meinasi väistää, mutta tajusi sitten, että tyttöhän vain otti popcornin hänen hiuksistaan. Charlie hymyili tytölle ja katsoi sitten taas elokuvaa, joka oli suoraan sanottuna aivan surkea. Eihän sitä voinut katsoa edes viittä minuuttia nukahtamatta, nytkin Charlie jo haukotteli makeasti, vaikkei hänellä ollut edes väsy. Tästedes poika kyllä valikoisi paremmin elokuvan, joka teatterissa näytettiin, sillä ei hän aina tuhlaisi viimeisiä rahojaan johonkin surkeaan nynny elokuvaa, mutta onneksi seurassa ei ollut valittamista.
”Vai purppura, mikäs itse olet? Jos minä olen purppura niin saat luvan olla...olet blondi”, poika sanoi sitten ja hymyili toiselle, eikö hän ollut parempaa keksinyt ’blondi’, sehän oli aivan liian tavallinen: ”Okei, tuo oli huono olet…mantelisilmä, juuri se sanon sinua tästä lähtien manteliksi”, Charlie sanoi ja pörrötti taas tytön hiuksia, ne olivat aivan sekaisin, mutta Asuka näytti söpömmältä kun hänen hiuksensa olivat sekaisin.
”Kuinka pitkä sinä muuten olet?” poika kysyi sitten, Asuka ei voinut olla kovin pitkä. Charlie itse oli hieman liiankin pitkä, ja joutui usein kumartumaan ovesta mennessään, mutta poika oli jo tottunut siihen, että kaikki olivat häntä ainakin puoli päätä lyhyempiä.
Poika nyökkäsi tytölle: ”Jep, tämä elokuva on todellakin surkea”, Charlie mumisi katsoessaan elokuvaa. Poika nyrpisteli nenäänsä koko ajan, hän ei pitänyt herkistä kohtauksista, ne saivat pojan jotenkin sanattomaksi ja toimettomaksi, ja siitähän Charlie ei pitänyt.
Hän nosti kätensä tuolin käsinojille, mutta huomasi liian myöhään, että tyttö oli ehtinyt vallata toisen käsinojan ennen poikaa ja Charlie laittoi kätensä tytön käden päälle: ”An-anteeksi, en minä, tai siis, niin”, Charlie sopersi ja muuttui aivan tomaatin punaiseksi ja painoi päänsä alas, mutta vilkuili Asukaa silti koko ajan hiustensa alta.

[tnitti]

Ai ettäkö hän saisi lausua toisen nimen miten hän halusi? No hyvä on…. sitten toisen nimi saisi olla purppura! Ihan kuin se olisi sen helpompi sanoa, muttakun.. Purppura tuntui jotenkin sopivan pojalle. toinen oli niin… violetti. Tai ehkä hänen pitäisi kutsua poikaa Violet nimellä? …tai hetkinen, oliko se tyttöjen nimi? Oli miten oli, eiköhän Asuka päätyisi kuitenkin kutsumaan poikaa purppura nimityksellä. Mutta hei hei! Tuo oli epäreilua! Ei hänelle saanut kutsua lempinimiä, hän oli vain.. Asuka. Ja mitä?! Että blondi? Asuka nyrpisti nenäänsä ja yritti olla taas niin kovin suuttunut, epäonnistuen mokomassa täydellisesti. Olihan se pakko myöntää.. Asuka ei osannut suuttua koskaan kunnolla, tai ainakaan niin että kukaan uskoisi häntä. Manteli-nimitys kuitenkin kuulosti hassulta. Hän oli mantelisilmä? Manteli? se kuulosti hassulta.. hänellä ei koskaan ollutkaan ollut mitään lempinimitystä. Seuraava kysymys kuitenkin pian suunnattiin hänen pituuteensa, joka sai Asukan menemään aavistuksen verran hämmentyneeksi. Miksi poika tahtoi tietää hänen pituutensa? Hän oli pitkä! …ainakin itsensä mielestä.
”Satakuusikymmentä tasan. ” Asuka hihkaisi, hymyillen pienesti pojalle, kunnes hän sitten käänsikin katseensa elokuvanpuoleen. Niin, hän oli pitkä… varmasti oli. Ranskalaiset olivat vain liian pitkiä, kaikki hujoppeja! tokihan siinä elokuvaa katsellessa Asukakin asettui penkille paremmin, levitti kätensä käsinojille ja vaan jäi tuijottamaan. Sen sijaan kuitenkaan että tyttö olisi tällä kertaa kiljahtanut ja hypännyt taas uudestaan penkiltä ulos kun poika kosketti hänen kättään, kääntyivät ne mantelisilmät katselemaan poikaa jälleen kerran kysyvinä ja hämmentyneinä kun toinen hipaisi hänen kättään ja alkoi sitten sopertamaan anteeksipyyntöä… ja vielä punastui? Kului hetki, jos toinen, ennen kuin Asuka teki mitään. Ja mitä tyttö sitten teki? ensiksi hämmennys muuttui hymyiksi, kunnes Asuka jostakin kumman syystä purskahti nauramaan, siirtäen toisen kätensä suunsa eteen ja toisen mahansa päälle. Asuka, oletpas tänään taas niin kovin reilu. Mutta koko tilanne oli niin hauska.. Poika näytti niin säikähtäneeltä tomaatilta! Ehkä hänen pitäisi kutsua poikaa sittenkin tomaatiksi. ” So funny.. ” Asuka lausahti, hilliten nauruaansa, katsellen poikaa.
”Ei minun käteni sinua syö.. ” Asuka naurahti. ”Ei sitä tarvitse pelätä. ” Asuka, paraskin puhuja. Etkö juuri itse ollut hypännyt penkistä ylös kun poika oli siirtänyt kätensä luoksesi? No.. nähtävästi mokoma jo oltiin unohdettu. Kikattaen vielä hetken aikaa, rauhoittui Asuka pian kokonaan, jättäen kätensä syliinsä ja virnistäen jälleen kerran. ”Anteeksi.. ”

[Charlie]

Charlie katsoi Asukaa hieman hämmentyneenä äskeisestä tapahtumasta, puna oli jo melkein kokonaan kaikonnut hänen poskiltaan, mutta se tuli takaisin heti, kun tyttö alkoi nauraa.
”Mikä nyt noin hauskaa oli?”, Charlie kysyi ujosti, mutta samalla häntäkin alkoi naurattaa ja nauramaanhan Charlie rupesikin.
Kaikki elokuvateatterin ihmiset kääntyivät katsomaan kaksikkoa, joka nauroi täyttä päätä takarivissä.
Charlie lopetti kuitenkin pian ja katsoi edelleen nauravaa tyttöä hymyillen. Nyt poika oli punainen nauramisen, ei nolostumisen takia, eikä hän sitä enää edes itse huomannut.
”En minä kättäsi pelännyt, enemmänkin sinun reaktiotasi”, Charlie sanoi huvittuneena ja katsoi tyttöä, joka näytti aivan siltä, kun hänelle olisi annettu ilokaasua tai jotain vastaavaa.
”Ehkä sinun kannattaisi rauhoittua, happihan sinulta kohta loppuu”, Charlie mumisi, koska tyttö nauroi niin kauan, eikä meinannut saada kikatustaan laantumaan.
Ihmiset olivat kääntyneet jo katsomaan elokuvaa, mutta supisivat keskenään ja mulkoilivat välillä heihin päin.
”Ei sinun tarvitse anteeksi pyytää”, Charlie vastasi hymyillen ja oli helpottunut siitä, että tyttö oli viimeinkin rauhoittunut ja he voisivat jatkaa tuon surkean elokuvan katsomista, ainakin hetken.

Pian elokuva pysähtyi ja ihmiset nousivat ylös penkeistään ja suunnistivat kohti vessoja.
”Pitääkö sinun käydä?”, poika kysäisi Asukalta ja osoitti sormellaan vessoja kohti. Charlie vihasi elokuvien aikana tulevia taukoja, koska hänen itsensä ei ainakaan ikinä tarvinnut lähteä käymään vessassa, ja siksi hän ei käsittänyt miksi joillakin oli niin hirveä kiire vessoille. Eivätkö ihmiset osanneet käydä vessassa ennen elokuvan alkua. Eivät ilmeisesti.
”Minä en ainakaan mene, jään tähän enkä liikauta eväänikään”, Charlie sanoi ja katsoi vessaa kohti virtaavaa ihmismassaa huvittuneena.

[tnitti]

Hauskaa, se miten poika reagoi oli tosiaankin hauskaa, ainakin Asukan mielestä - ja onneksi poikakin alkoi pian nauramaan. Tiedä sitten mistä syystä oli Asuka luullut tämän pojan olevan niitä cooleja poikia jotka eivät koskaan punastelleet ja olivat muutenkin vain niin..cooleja - ehkä vain sen takia kun toinen oli pitkä ja omasi hassunväriset hiukset - mutta nähtävästi tämä poika oli yhtä ihminen kuin hänkin. Rauhoitettuaan nauramisestaan pyyhkäisi Asuka pienesti silmäkulmaansa kääntyen jälleen katselemaan poikaa hymyssä suin. Nomutta, hyvähän se vain oli ettei purppura loukkaantunut siitä että hän yllättäen alkoi nauramaan. Olihan Asukalla ollut kotipuolessaan moniakin kavereita, jotka suuttuivat toden teon jos heille alkoi nauramaan jos mokomat nolasivat itsensä. Kääntyen takaisin elokuvan puoleen ja nojaen penkkiinsä, yritti Asukakin keskittyä elokuvaan.. huonoin tuloksin. Varmasti poika huomasi miten tyttö vaihtoi penkillä asentoaansa noin minuutin välein, näperrellen välillä hamettaan ((oliko asukalla hame? kai sillä on...ainahan sillä on.. )). Piankos sitten tulikin kiitollinen tauko, jolloin Asuka räpytteli silmiäänsä, kunnes venytteli käsiäänsä eteenpäin, haukotellen pienesti. Tästä elokuvastahan tuli uninen olo.
"Käydä...?" Asuka toisti pian toisen lauseen, kunnes ravistelikin päätäänsä puolelta toiselle. "Ei ei ei.. Ei tietenkään.." Asuka lausahti, jääden sitten tuijottamaan hetkeksi eteenpäin mietteliäänä, kunnes tyttö sitten yllättäen ponnahtikin ylös, vieden kätensä lanteillensa ja katsellen poikaa jokseenkin ilkkuruisesti. "Mennään johonkin muualle. Sateessa seisominenkin on paljon kivempaa kun täällä istuminen. " Asuka lausahti, samalla kun hän vei kädet lenteiltaan rintakehänsä eteen, lyöden ne vastakkain. "Varmasti tuolla on jokin paikka minne voisi mennä... Eikö vain? " Piankos tyttö sitten jäikin odottamaan pojan vastausta. Tahtoisiko toinen lähteä juoksentelemaan sateeseen ja etsimään jotakin kivempaa vaiko jäädä tänne istumaan ja kuolemaan tylsyyteen?

[Charlie]

Charlie oli kiitollinen siitä, että tytön ei tarvinnut lähteä käymään vessassa, poika ei vain halunnut. Ei poika tiennyt miksi, mutta tämä ei vain jostain syystä halunnut ja onneksi niin ei käynyt.
Charlie säpsähti hieman, kun tyttö yht’äkkiä ponnahti ylös paikaltaan ja katsoi tomeran näköisenä eteensä. Charlie aikoi jo kysyä, mitä Asuka mietti, mutta ei sitten uskaltanutkaan, ties vaikka tyttö olisi säikähtänyt ja pompannut kattoon ja sitäkös hän ei halunnut. Miksi olisi halunnutkaan.
Poika oli hieman ällistynyt kuullessaan Asukan kysymyksen, joten Charlie oli hetken hiljaa, kunnes vastasi: Mennään vaan, tämä elokuva alkaa käydä jo todella tylsäksi, ei tätä jaksa enää sekuntiakaan.
Charlie nousi ylös tuolistaan, veti takkinsa ylleen ja laski kätensä Asukan olkapäälle ja kyykkyi tämän korkeudelle: ”Mennään sitten jo”, Charlie sanoi ja kaappasi tytön syliinsä.
Asuka rimpuili kyllä kovasti, mutta ei tietenkään voinut mitään, sillä olihan Charlie häntä vahvempi, eikä tyttö edes painanut mitään.
Poika kantoi tytön ulos elokuvateatterista ja laski tämän maahan vasta ulkona, kun he olivat päässeet ovista ulos ja katokseen.
Charlie ei pitänyt kastumisesta tippaakaan, mutta eihän poika tietenkään viitsinyt kieltäytyä vaan suostui. ”Noin, sinä saat kastella itsesi ennen minua”, Charlie sanoi tytölle ja hymyili ilkikurisesti.
Purppura korjaili hiuksiaan hieman ja katsoi sitten tyttöä huvittuneena.

[[Lyhyt. :/ Soriii.]]

[tnitti]

Ha! Hyvähyvä, poika siis oli mukana hänen suunnitelmissaan. Tai ainakin siltä näytti, kun poika alkoi pukemaan takkiansa päälle ja nousi seisomaan. Hyvähyvä, nyt Asukan ei tarvitsisi istua tylsistymässä täällä eikä hänen tarvitsisi juoksennella ulkona yksin. Asuka olikin pian jo kääntymässä valmiiksi lähtiäkseen marssimaan ulos elokuvateatterista sinne kaatosateeseen, kunnes hän sitten yllättäen tunsikin miten hänen jalkansa eivät enää yltäneet maahan. Hänhän... oli ilmassa! Tietenkin Asukan suusta pääsi epämääräinen kiljunta, samalla kun tyttö alkoi heiluttelemaan jalkojaan ja kiljumaan että hänet pitäisi heti päästää alas. Eihän häntä nyt saisi kaapata tuolla tavalla, se ei ollut lainkaan reilua! Ja sitäpaitsi ei poika jaksaisi häntä edes kantaa koska hän oli painava, mikä tosin näytti olevan päinvastoin. Vaikka Asuka yrittikin rimpuilla minkä ehti toisen otteesta, oli hän kuitenkin tarttunut kummallakin kädellä pojan takista kiinni, ettei sentään tipahtaisi jos poika päästäisi irti. Sehän tästä vielä puuttuisi, että purppura vaan päästäisi irti ja hän mätkähtäisi maahan ja ja ja... Siinä ajatusvimmassaan Asuka pian sitten tunsikin miten hänet laskettiin alas elokuvateatterin ulkopuolella.
Kesti hetki, ennen kuin Asuka tajusi irroittaa kätensä pojan takilta, minkä jälkeen hämmentynyt ilme muuttuikin siksi 'olen-tosi-suuttunut' maiseksi.
"Tuo.. tuo oli epäreilua! Ei ihmisiä saa kantaa tuolla tavalla... Grr!" Asuka yritti murista mukamas vihaisena, mutta Asukan tuntien, ei tyttö saanut itsestään kuin naurunalaisen käytöksellään. Näyttäen taas pojalle kieltään, kääntyi Asuka sinne sateen suuntaan. Ai että hän saisi kastella itsensä ensimmäisenä? Eihän se toki haittaisi. Sade itseasiassa osasi olla mukavaakin, vaikka siinä kastuikin. Joten ei siinä sitten mennytkään kauaa kun tyttö asteli ulos sateeseen, kohottaen tosin hartioitaan vasten korviaan kun tunsi veden osuvan päähänsä ja kastelevan ne vaaleat hiukset jo toiseen kertaan.
"Tule nyt sieltä! " Asuka lausahti, kääntyen taas pojan puoleen. "Meidän pitää keksiä minne me menemme.. " Niin tosiaankin. Minne he menisivät? Asuka ei ainakaan tiennyt, hän ei tiennyt paikkoja täällä, mutta ehkäpä poika osaisi sanoa? Ainakin tuntui siltä että poika olisi ollut täällä kauemmin kuin hän joten.. ehkä he löytäisivät jonkun paikan? Taikka sitten he seisoisivat sateessa siihen asti kunnes alusvaatteetkin olisivat märät.

[Charlie]

”Miksei ihmisiä saisi kantaa tuolla tavalla”, Charlie kysäisi Asukalta ja alkoi nauraa tytön tomeralle ilmeelle.
Poika katseli kuinka tyttö asteli sateen armoille, ja enempiä mutisematta Charlie meni perässä ja sadepisarat kastelivat heti hänen hiuksensa ja takkinsa läpimäriksi.
Charlie ei pitänyt sateesta, mutta ei valittanut, sillä tällä kertaa sade tuntui jotenkin rauhoittavalta ja virkistävältä ja kyllä hän seisoikin mieluummin ulkona sateessa kun keskittyisi katsomaan maailman tylsintä elokuvaa, vaikka seura olikin parasta laatua.
”Minne me menisimme?”, Charlie kysyi ja yritti miettiä jotain paikkaa, mutta juuri sillä hetkellä häntä ei huvittanut lähteä oikein minnekään.
He saisivat varmasti flunssan tai jotain vastaavaa, mutta se ei haitannut pätkääkään.
Poika halusi vain viettää aikaa Asukan kanssa. ”Minua ei ainakaan huvita mennä oikein minnekään. Jäädään tänne ulos, kai me täällä jotain tekemistä keksimme”, Charlie lausahti ja katseli ympärilleen.
Hetken matkan päässä oli jonkinlainen bussikatos, sinne voisi mennä jos sade alkaisi kyllästyttää, mutta mitään muuta kadulla ei sitten oikein ollutkaan katulamppujen ja laatikon muotoisen rakennusten lisäksi.
Charlie kääntyi tyttöön päin: ”Tanssitko?”, hän kysyi sitten herrasmiesmäisesti ja kumarsi tytölle kohteliaasti.

[[Anteeksi kun on kestänyt näin kauan, ja kaiken lisäksi tuli kaman lyhyt viesti. >.<]]