|
Post by tnitti on Aug 7, 2006 15:43:54 GMT 2
Onneksi ulkona ei niinkään hämärää ollut, Asuka kun oli juuri niitä tyttöjä, jotka säikkyivät pimeän tullessa enemmän kuin liikaa, kirkuen ja juosten äkkiä sinne, missä he tunsivat olevansa turvassa pimeässä vaanivilta hirviöiltä. Ulkona kuitenkin satoi. Asuka piti sateesta, se oli mukavaa silloin kun oli edes vähänkin kirkasta eikä ollut pelkoa, että hän hukkuisi sateen takia. Olihan toki sateella haittapuoletkin, kuin esimerkiksi se, että vaatteet kastuivat ja että saattoi vilustua, mutta ei se tätä menoa nyt haitannut. Asuka kohotti kätensä pyyhkäistäkseen muutaman vesitipan otsaltaan, samassa kun tyttö pian naurahtikin Charlien sanoille. Ai että mitä. tanssiko hän? Asuka virnisti pienesti, samalla kun hän vilkaisi ympärilleen. Eikai poika sentään tässä aikonut tanssia. "Vesisade tanssiako? " Tyttö sitten kysyi, samalla kun hän asteli pienesti ympyrää asfaltilla. "Eikös se yleisemmin tuo sateen... Ja täällähän on jo sitä tarpeeksi paljon. " Uusi virnistys, minkä jälkeen Asuka pysähtyi ja hypähti pienesti, samalla käsiään lyöden yhteen. "Paljon kello on.. Vai onko sinulla sellaista? Kun kato.. En tahtoisi olla täällä silloin kun pimeä tulee. " Tyttö lausui, samalla kun hän jälleen kerran pyyhki vesipisaroita kasvoiltaan pois. Se olisi parempi niin hänelle, kun varmasti purppuralle, ettei hän olisi täällä silloin, koska tyttö sai yleisemmin paniikkikohtauksen juuri pimeän aikaan.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 9, 2006 21:49:19 GMT 2
Charlie katsoi Asukaa märkien hiustensa alta: ”Tanssia juu, kuulit aivan oikein”; Charlie vastasi ja vilkuili ympärilleen. Katu oli aivan tyhjä, missään ei näkynyt ristin sieluakaan ja katulamputkin varmasti sammuisivat pian ja koko kylä pimenisi täysin. Ja Charlie ei halunnut todellakaan olla kuulemassa tytön kiljumista kun niin pian kävisi. ”Öm, ei minulla ole kelloa, mutta voisimmehan me tietysti lähteä jonnekin päin, ettet sinä saa paniikkia kun katulamput sammuvat”, Charlie sanoi ja tarttui tytön käteen ja pain Asuka olikin jo hänen kainalossaan ja he lähtivät kävelemään kohti koulua. Poika ei edes tiennyt, minne he olivat menossa, mutta ajatteli silti, että ehkä koululle päin oli viisainta mennä, koska siellä oli koko yön valot päällä, ja hyvä niin. ”Voisimme mennä vaikka jommankumman asunnolle?”, vai haluatko mieluummin mennä jo nukkumaan”, Charlie kysäisi ivallisesti ja tökkäsi tyttö pienesti nenäpäähän. Asukaa ei oikein voinut ottaa tosissaan ja siksipä Charlie halusikin vähän ”isotella” tälle. Kun he olivat päässeet melkein kadun päähän, katuvalot sammuivat. Charlie tiesi mitä siitä seuraisi, joten hän pysähtyi, laittoi kätensä Asukan silmille ja nosti tämän syliinsä. ”Oletpa sinä kevyt”, Charlie sanoi nauraen. Hän kantoi Asukan koulun portilla ja laski tämän sitten maahan, olihan tyttö ehkä vähän kiljunut matkalla, mutta ainakin molemmilla oli kuulo tallella ja hyvä niin.
[[Sori autohitti. ^^’ ja anteeksi ku on taas kestänyt kauann.]]
|
|
|
Post by tnitti on Aug 10, 2006 17:08:47 GMT 2
Mitä hämärämpi oli, sitä enemmän vainoharhaiseksi Asuka tuli, tosin sitä ei näkynyt lainkaan ulkoapäin, ainakaan vielä. Sateen alla näytti Asuka yhä hymyilevän ja pyyhkivän välillä sadepisaroita kasvoiltaansa. Purppuralla ei ollut kelloa? No..no.. perhana. Myöhä kuitenkin näytti olevan, joten piankos Asuka nyökäytti päätäänsä myönteisesti Charlien sanoille. Totta, totta, se olisi paljon parempi jos he lähtisivät edes johonkin, nimittäin pelkkä ajatus siitä, että katulamput sammuisivat ja he olisivat yhä täällä, kaukana koulusta.. pelkkä ajatus sai Asukassa kylmiä väreitä kulkemaan pitkin vartaloa. Hän vihasi pimeää. Yllättäen Asuka tunsikin sen otteen kädessään ja miten häntä sitten lähettiinkin viemään koululle päin. Asuka ei tiennyt miten hän olisi reagoinut tuohon yllättävään kädenottoon - vai liekö Asuka oltiin jo otettu aivan kainaloonkin asti. Asuka ei.. tai siis. Normaalisti tytöt eivät varmaankaan lainkaan pahastuneet asiasta, pikemminkin punastuivat, varsinkin kun kyseessä oli varmasti normaalia komeampi nuorukainen, mutta.. Asuka ei ollut normaali, hän ei osannut reagoida vastakkaisen sukupuolen kosketuksiin - eikä itseasiassa edes tahtonut tuntea niitä. Mutta koska Asuka kuitenkin oli persoona, joka ei tahtonut millään tavalla loukata henkilöitä, antoi hän tilanteen olla, vaikka se olikin tytölle itselleen erittäin epämukava. Hän ei tuntenut Charlieta lainkaan.. ehkäpä epämukavuus johtui pelkästään siitä.. ja että oli pimeää. Siinä kävellessään Asuka oli jo luullut, että he pääsisivät rauhassa valojen kanssa takaisin koululle, mutta nähtävästi kohtalo ei antanut lainkaan vapaapäivää peloille, nimittäin samassakos ne katuvalot räpsähtivät kiinni, jättäen kaksikon sinne hämärän syleilyyn. Siinä samassa, kun ympärillä oli pelkästään vain pimeää, loppuivat Asukan askeleet kuin seinään. Aina hymyssä ollut suu katosi, jättäen vain ilmeettömän viivan, samalla kun ne mantelisilmät näyttivät kaiken miltä Asukasta tuntui. Pakokauhu, paniikki, pelko, ahdistus... Oli aina muutama vaihtoehto, miten Asuka reagoi tälläisen tapahduttua. Joko tyttö kiljuisi ja juoksisi, tai sitten tyttö meni totaaliseen pakokauhun valtaan, kuten nyt. Ne mustanruskeat silmät tuijottelivat sitä tietä, mikä ei näkynyt kuin noin kymmenen metrin etäisyydelle kunnes se alkoi hämärtyä niin, ettei juurikaan mitään näkynyt. Asuka pelkästi, voi luoja miten tyttö pelkäsi tuota tilannetta, pelkäsi jopa niinkin paljon, että hän näki harhoja. Hahmo, tumma hahmo seisoi siellä kauempana tummissa hiuksissaan, hartiat korvissa. Piankos kaikki kuitenkin pimeni harhakuvan kadotessa, kun Asuka tunsi miten käsi vietiin ensiksi hänen silmiensä eteen, ennen kuin tyttö nostettiin jo syliin. Kiljuiko Asuka? ..ei, itseasiassa tytöstä ei päässyt yhtäkään ääntä vaikka hänet oltiikin nostettu tuolla tavalla syliin ilman lupaa kysymättä. Asuka ei reagoinut siihenkään mitenkään että hänet todettiin kevyeksi. Nomutta, Asuka tanssi balettia, tietenkin hänen piti olla kevyt ja siro vartaloltaan että hänet jaksettiin nostaa hypyissä. Ainut asia mitä Asuka kuitenkin teki tuossa tilanteessa oli se, että tyttö otti pojan hartioista kiinni niin ettei varmasti tippuisi alas, samalla kun tyttö oli painanut päänsä vasten Charlien hartiota, silmät tiukasti kiinni. Saattoi varmasti Charliekin tuntea, miten Asuka tärisi pelosta. Niin, Asuka tosissaan pelkästi pimeää. Vasta kaksikon päästyessä koulun porteille ja Charlien laskiessa Asukan alas, päätyi tyttö vihdoin ja viimein liikahtamaan. Tuntiessaan asfaltin jalkojensa alla, hän päästi kätensä irti Charliesta ja astui askeleen kauemmaksi, katseen ollessa jossakin siellä asfaltin pinnassa. "En halua olla täällä pidempää.. " Asuka mutisi hiljaa, samalla kun hän lähti kävelemään porteista sisälle mahdollisimman nopeasti kuin vain pystyi, suunnistakseensa tiensä sinne oppilaiden asuntoloihin.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 10, 2006 20:17:51 GMT 2
Charlie katseli taivaalle ilmestyneitä tuikkivia tähtiä, ja veti takkiaan paremmin ympärilleen. Oli jo pimeää ja kaiken lisäksi oli kylmä. Poika vihasi kylmyyttä, hän ei voinut sietää sitä, että hänen ihonsa meni kananlihalle ja hampaat kalisivat. Hän vilkaisi Asukan suuntaan, joka jo viilettikin kohti koulua, poika nosti kulmiaan: ”Heii, odota vähän”, hän huikkasi tytölle ja juoksi tämän kiinni. Charlie tunki kädet taskuihinsa: ”Et kai sinä pahastunut kun kannoin sinua?”, poika kysyi sitten ja katsoi toista kysyvästi kulmiensa alta. He astelivat vierekkäin koulun ovelle. Charlie kohteliaana ”herrasmiehenä” avasi tytölle oven ja meni itse perässä. Hän otti kädet taskuistaan ja hieroi niitä yhteen, sillä ne olivat ehtineet jo hieman kohmettua kylmyyden takia. Poika katsoi Asukaa: ”Öh, tuota menetkö huoneeseesi yksin, vai tulenko minäkin?”, Charlie kysyi hieman ujon puoleisesti ja nielaisi kysymyksensä jälkeen. Poika ei ikinä keksinyt mitään sanottavaa, aina hän oli sanaton, tai mumisi vain jotain itsekseen ja sattui aina joskus niinkin että poika möläytti jotain puoli ääneen, ja se ei ollut ollenkaan hyvä juttu. Asuntoloiden aulassa oli ehkä hieman liiankin tehokas lämmitys, ja siksipä Charlien piti ottaa takki pois yltään, joten poika heitti takin olalleen ja istuutui alimmalle rapulle. Charlie katseli Asukaa tarkkaavaisesti, tämä oli jotenkin outo, mutta siksipä Charlie ehkä viihtyikin tytön seurassa, sillä poika oli itsekin outo eikä kukaan oikein ikinä ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa. Nyt sellaista ongelmaa ei ollut ”Mitäköhän se kello oikein on?”, poika mumisi itsekseen ja nolostui huomatessaan ulko-ovien päällä suuren kellon. Charlie punastui hieman: ”Nythän on jo melkein keskiyö, kylläpä aika menee nopeasti”, hän mumisi jälleen puoliääneen ja katsoi tyttöä hymyillen ystävällisesti.
[[Kyllä nyt tulee lyhyttä. >_<]]
|
|
|
Post by tnitti on Aug 11, 2006 14:43:51 GMT 2
Asuka pudisteli pienesi kielteisesti päätäänsä Charlien kysymykselle. "En.. " Tyttö mutisi, katsomatta lainkaan Charlieen. Jos totta puhuttiin, oli Asuka jossakin määrin ehkä kiitollinen, että poika noin oli tehnyt, nimittäin muussa tapauksessa Asuka olisi varmasti kääriytynyt pieneksi kasaksi keskelle pimeää, eikä olisi liikahtanut sieltä ennen kuin jotakin olisi tapahtunut, tai kun aurinko olisi jälleen kerran valaissut sen pienen kaupungin. Vihdoin ja viimein kaksikko sitten lopulta pääsivätkin karkuun siltä sateelta, mikä ainakin oli kastellut kokonaan Asukan vaatteet. Vaikka Asukalla olikin valkoinen hupparimainen takki päällään, ei se siltikään näyttänyt mitään lävitse märkänä - kiitos sen, että alla oli toinen valkoinen paita ja kummatkin oltiin tehty tarpeeksi paksusta kankaasta, ettei mitään näkyisi vahingossakaan lävitse. Asuka pyyhkäisi vedestä tummuneita hiuksiaan korvansa taakse ja oli miltei jo lähtemässä astelemaan rappusia ylös huoneeseensa, mikä oli kolmannessa kerroksessa, mutta piankos askeleet pysähtyivät kun tyttö kuuli Charlien kysymyksen. Se sai Asukan ilmeen vaihtumaan kysyväksi ja hämmentyneeksi. Mitä purppura oikein sanoi? Vielä enemmän Asuka ihmetteli kysymyksen tarkoitusta, kun poika jo mainitsi miten kello oli jo puolenyön. Niin myöhä jo... ja poika silti kysyi halusiko hän että poika tulisi mukaan? Asuka ei tajunnut. "Miksi sinä tulisit huoneeseeni näin myöhään? " Asuka kysyi aidosti hämmentyneenä. Asuka oli niitä tyttöjä, jotka eivät tajunneet vihjailuja lainkaan.. eikä Asuka tainnut aina tajuta vaikka eivät olisikaan vihjailuja. Mutta mitä toisaalta tuosta kysymyksestä olisi pitänyt tajuta? Eihän tähän aikaan voinut huoneissa tehdä mitään muuta kuin istua ja jutella - ainakin Asukan ajatusmaailmassa mitään muuta ei voinut tehdä. Jotenkin kuitenkin tuntui tyhmältä ajatella että tuo poika tahtoisi jutella.. mutta mitä muutakaan se tahtoisi? Joten niin ne mustanruskeat mantelisilmät katselivat kysyvänä poikaa joka olikin istahtanut siihen portaikolle.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 17, 2006 18:31:16 GMT 2
[[Anteeksi kamalasti kun on kestänyt kauan, mutta kun on koulujuttuja ja kaikkea >.< Sorii..]]
Charlie nousi ylös portailta ja potkaisi laiskasti maassa olevaa pientä kiveä, joka oli ilmeisesti kulkeutunut aulaan jonkun kengän mukana. Kuten monet muutkin pikkumoskat, joita aulan lattia oli miltei täynnä. Poika meni hiljaiseksi kuultuaan Asukan esittämän kysymyksen, hän mietti hetken ja katsoi lattiaa hämmentyneenä. Asukahan kyseli kaikkea ”outoa” aivan kuten pikkulapset, se tuntui jotenkin oudolta, mutta jospa Charlie yrittäisi suhtautua tyttöön kuten viisivuotiaaseen, ehkä tämä tajuaisi paremmin. ”Ajattelin vain tulla peittelemään sinut, pikku prinsessa”, Charlie sanoi huumorilla höystettynä ja hymyili niin, että hymykuopat ilmestyivät pojan poskille. Charlie halusi tutustua tyttöön paremmin ja jutella tämän kanssa, koska ei hän ainakaan tähän aikaan vielä voinut kuvitellakaan menevänsä nukkumaan. Poika asteli muutaman portaan ylöspäin, kunnes oli jo ensimmäisessä kerroksessa. Charlie tarttui portaiden kaiteeseen ja liukui sitä pitkin alas, takaisin Asukan luo: ”No, pitääkö sinut tulla peittelemään, voinhan minä tietysti vielä lukea iltasadunkin jos haluat”, poika sanoi ja pörrötti tytön hiuksia, taas. Ne vain näyttivät niin houkuttelevilta, ehkäpä Charlie olisi itsekin halunnut samanlaiset hiukset, mutta eivät ne tietenkään olisi hänelle sopineen, poika oli purppura, eikä muuksi muuttunut ja sillä selvä. Niin oli hyvä.
[[Tuli lyhytkin kaiken lisäksi -_-’’]]
|
|
|
Post by tnitti on Aug 17, 2006 20:40:39 GMT 2
Miksi ihmeessä purppura näytti menevän hetkeksi hiljaiseksi? Eiö tuo mitä hän kysyi ollut aivan normaali kysymys? Kun.. Asuka ei liioin pyytänyt yökylään ketään - tai no, oli pyytänyt ystäviä, tyttöjä pyjamabileisiin sun muihin, mutta että poika hänen huoneeseensa? Mutta jos Charlie luuli että Asuka ymmärsi mitä toinen tarkoitti kun puhui kuin viisivuotiaalle, oli poika väärässä, nimittäin peitteleminen ja pikkuprinsessaksi kutsuminen saivat Asukan menemään entistä hämmentyneeksi. Eh? Peittelemään? Asuka nyrpisti nenäänsä mukamas vihaisena kuullessaan että toinen vielä lukisi hänelle iltasadun. "En minä ole lapsi!" Tyttö sähähti, mutristaen huuliaansa. Niin, ei hän ollut mikään pikkuinen lapsi joka tarvitsi iltasatuja nukkuakseen. Asuka olisi voinut murista, mutta se ei suinkaan kuulunut tytön käyttäysymiseen. Jos Asuka olisi eläin, olisi tyttö kettu, mutta.. ketut eivät murisseet, vai murisivatko? Ja vielä enemmän tyttö nyrpisti nenäänsä kun hänen hiuksiaansa pörrötettiin jälleen kerran, mikä saikin Asukan kohottamaan kätensä hiuksiensa sekaan ja nykäisemään päätäänsä kauemmaksi tuosta ilkeästä kädestä. "Hei..!" Tyttö huudahti, samalla kun yritti jollakin tapaa selventää hiuksiaansa, jotka olivat meneet.. no, ei suinkaan pörröisiksi, vaan enemmänkin takkuun, kiitos sen että hiukset olivat sateesta johtuen täysin märät. Purppura oli ilkeä, vaikka.. no, ei Asuka osannut suuttua. Oli hassua, tuosta jatkuvasta pörryttelystä Asukalle tuli mieleen hänen isoveljensä. Tosin Aki ja Charliessa ei ollut mitään muuta samaa, kuin että kummatkin olivat pitkiä ja tuntuivat jatkuvasti pörröttävän hänen hiuksiaansa. Asuka näytti pienesti Charlielle kieltäänsä, kunnes risti kätensä rintakehänsä päälle, näyttäen tai ainakin yrittäen näyttää vaativalta. "Sinulla on varmasti joku juoni miksi tahdot tulla huoneeseeni. Mikä se on? " Hahaa. Nähtävästi Charlien puheet peittelemisestä eivät olleet menneet lävitse ja tyttö tahtoi nyt kunnon selityksen miksi mokoma sinne tahtoi.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 20, 2006 16:32:16 GMT 2
”Et olekaan lapsi, enhän minä niin väittänyt”, poika intti vastaan ja astui taas muutaman rapun ylöspäin, toivoen että tyttö vastaisi kysymykseen. ”Juoni?”, Charlie kysyi huvittuneena: ”Ei minulla mitään juonia ole, ainakaan tällä hetkellä. En halua mennä vielä nukkumaan ja mitä tuolla huoneessakaan nyt yksin voisi tehdä, joten ajattelin vain, että jos haluaisit seuraa, mutta ei sitten. Annan sinun mennä nukkumaan”, Charlie sanoi. Pojan äänestä saattoi helposti huomata pettymyksen vivahteen, hän ei usein luovuttanut, mutta nyt hänen kai täytyi tyytyä osaansa ja mennä yksin huoneeseensa katsomaan TV:tä tai lukea läksyjä ja juuri sillä hetkellä kumpikaan vaihtoehto ei kiinnostanut häntä pätkääkään. Charlie ei halunnut olla yksin, hän oli seurallinen, jos niin nyt voi sanoa. Poika ei siis viihtynyt yksin, se tuntui ehkä oudolta, koska Charlie oli kuitenkin sisimmässään erittäin hiljainen ja vetäytyvä persoona. Mutta tänään poika ei malttanut olla yksin hän halusi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, tai no melkein kaikesta. Poika huokaisi kuuluvalla äänellä ja lähti sitten huonettaan kohti. Kun poika oli päässyt ensimmäisen kerroksen tasanteelle, hän vielä vilkaisi tyttöä ja painoi päänsä alas, hänen pitäisi ilmeisesti olla yksin, ehkä niin oli tarkoitettu. Pojan huone oli ylimmässä kerroksessa ja tällä kertaa poika oli iloinen siitä, hän olisi halunnut kavuta portaita ylös ikuisuuden, loppua näkemättä, tietämättään miksi, ei kai kaikkea aina voinut itsekkään tietää, vai voiko?
|
|
|
Post by tnitti on Aug 21, 2006 14:09:57 GMT 2
Olihan se toki totta, ettei Charlie niinkään ollut sanonut Asukaa lapseksi, mutta toki toinen oli käyttäytynyt niin ja se jos mikä sai Asukan mutristamaan huuliaansa kuullessaan Charlien lauseen. Varmasti toinen väitti! Siinäkös Asuka sitten seisoikin mutru huulillaan ja kädet puuskassa, samalla kun ne mustanruskeat silmät tuijottivat Charlieta ja kuunteli pojan ääntä. Mutru ei kuitenkaan kauaa pysynyt Asukan huulilla, kun tyttö päätyikin jo haukottelemaan, vieden toisen kätensä suunsa eteen, päästäen pienen suloisen äänen haukotuksen kanssa. Asuka ei osannut haukotella tai aivastaa päästämättä epämääristä suloista ääntä itsestään. Asuka ei kuitenkaan ymmärtänyt vieläkään miksi heidän piti mennä huoneeseen asti, jos poika halusi jutella ja seuraa. Olisivathan he voineet jäädä tähänkin? Asukan huone kun nyt oli.. jotenkin, miten sen nyt sanoisi.. henkilökohtainen. Hän ei päästänyt sinne ketään, koska tuo pieni asunto kuitenkin oli ainut paikka mihin hän kykeni pakenemaan ihmisiä ja pelkojaansa. Se huone oli turvallinen, mutta jos sinne tulisi vielä niin tuntematon ihminen - varsinkin miespuolinen, olisiko se enään niin turvallisen tuntuinen? Charlien kuitenkin lähtiessä kapuamaan portaita ylös, hoksasi Asuka jotakin. Hei hetkinen, nuo rappuset eivät olleet tutut.. hänhän oli.. Voi jestas, hän oli vanhempien oppilaiden asuntoloissa! Hänen olisi aivan toisella puolella. Niinpä tyttö hymyilikin sitten pienesti Charlielle, heilauttaen kättäänsä. "Hyvää yötä purrpura.. Siis Charlie, hehe. " Asuka naurahti pienesti lauseensa jälkeen, kunnes kääntyi ja asteli niille oville, jotka johtivat tytön pimeään sateeseen. Päästyään ovesta ulos tyttö lähti yllättävän nopeasti kokoonsa näden juoksemaan sinne omalle asunnolleensa. Hän ei todellakaan tahtonut törmätä kehenkään pelottavaan henkilöön tai tai tai...
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 21, 2006 16:34:20 GMT 2
Charlie asteli portaita ylös hieman masentuneena, hänet oli kai tuomittu katsomaan yksin TV:tä ja sateen ropinaakin piti vielä yrittää kestää. Hetken kuluttua poika kuuli, kuinka Asuka huusi jotain ja lähti ulos ovista. Ovet paukahtelivat hetken ja Charlie tuli enemmän masentuneeksi. Mutta oliko poika luovuttaja. Ei todellakaan ollut. Charlie juoksi nopeasti portaat alas ja ulos ovista. Hän näki Asukan juoksevan kohti omaa asuntolaansa: ”Luulee pääsevänsä minusta”, Charlie mumisi itsekseen ja juoksi metsikköön, joka sijaitsi aivan asuntolan vieressä, poika kulki metsässä päättäväisenä kohti toista asuntolaa. Asukan huone taisi olla ylimmässä kerroksessa, jos poika oikein muisti. No täytyi vain luottaa muistiinsa, johon ei oikein voinut luottaa. Pian poika olikin jo asuntolan nurkalla, Charlie juoksi rakennuksen taakse ja mietti hetken kulmat kurtussa mikä voisi olla Asukan huoneen ikkuna. Hän valitsi ikkunan ja toivoi sen olevan oikea. Poika kapusi ylös köynnöskasvia pitkin ja riuhtaisi ikkunan auki, onneksi se ei ollut ”lukossa”. Poika hyppäsi sisälle pimeään huoneeseen, hän ei ollenkaan tiennyt oliko se oikea huone, hän vain toivoi. Poika asteli huoneen ovelle ja astui ulos käytävään. Asukaa ei näkynyt, joten Charlie jäi käytävän yhteen nurkkaan seisomaan ja odottamaan koska tyttö saapuisi paikalle. Poika ei aikonut luovuttaa, hän ei halunnut olla yksin, ei sinä päivänä. Hänen vaatteensa ja hiuksensa olivat aivan märät ja pian käytävän kylmällä lattialla oli jo mukavan kokoinen lätäkkö. Kai se kuivuisi nopeasti pois, ettei kukaan liukastuisi siihen.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 22, 2006 21:55:10 GMT 2
Asuka ei todellakaan ollut odottanut sitä, että Charlie yllättäen päätyisi tulemaan sinne samaan asuntolaan missä hän oli. Kaipa Asuka vain oli niin hyväuskoinen ja sinisilmäinen, että uskoi Charlien menneen nukkumaan ja myöskin sen, etteivät ylempiluokkalaiset tulleet ilman lupaa heidän asuntoloonsa. Juostuaan omaan asuntoloonsa ja kivutessaan portaat ylös kolmanteen kerrokseen, oli tyttö jo riisumasssa sitä valkoista hupparimaista takkiaansa, paljastaen sen keltaisen paidan allaan, joka paljasti vain aavistuksen verran olkapäitä, ollen muuten erittäin peittävä. Asuka ei pitänyt paljastavista vaatteista eikä Asuka varmasti koskaan pitäisi vaatteita jotka näyttäisivät hänen napansa tai rintansa tai muuten vain... Yllättäen sitten mustanruskeat silmät havaitsivat tutun purppurahiuksisen pojan, joka valui vettä märkänä siellä hänen ovensa lähettyvillä. Asuka räpäytti muutamaan otteeseen silmiäänsä, kohotti vasemman kätensä hieraistaakseensa silmiäänsä ja tuijotti sitten vielä pidempään poikaa, kunnes pysähtyi siihen viiden metrin päähän pojasta. "Charlie?" Asuka kysyi hämmentyneenä, tuon tunteen paistasessa selvästi Asukan kasvoillakin. Mitä Charlie täällä teki? ..hetkinen, oliko hän väärässä rakennuksessa? Eijei, kyllä hänen oli oltava oikeassa, koska hänen asuntonsa ovi oli tuossa. "Miten sinä pääsit tänne ennen minua? Tai hetkinen ,miksi edes olet täällä?" Asuka ei liikahtanut paikoiltaan mihinkään, vaan piteli sitä valkoista takkiaansa käsissään ja seisoi paikoillaan, varmasti yhtä vettävaluvana kuin Charliekin. Tuntui inhottavalta miten paita liimautui vasten vaaleaa ihoa, mutta kaipa hänen pitäisi odottaa vielä hetki ennen kuin pääsisi vaihtamaan kuiviin.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 23, 2006 17:18:02 GMT 2
Charlie katsoi lattiaa silmääkään räpäyttämättä, poika kuuli kuinka Asuka kapusi ylös portaita, mutta tämä ei välittänyt, Charlien oli kylmä, veden takia. Se oli kaikkeen syypää. Pojan ei olisi ikinä pitänyt mennä kastelemaan itseään, mutta nyt oli myöhäistä katua. Charlie pudotti läpimärän takkinsa maahan ja toivoi että vain se oli kastunut, mutta tietenkin takin allakin ollut paita oli kastunut. Tavallista Charlien tuuria, tämä tärisi hitusen, mutta huomasi sitten Asukan, joka seisoi hänen edessään. Charlie katsoi tätä ja nielaisi hampaat kolisten. ”A-Asuka”, Charlie sanoi hiljaa ja kietoi kätensä ympärilleen. ”T-tulin huoneesi kautta, ikkuna oli auki ja minä..”, poika mumisi ja lysähti sitten maahan istumaan. Charlie kokosi itsensä pieneksi palleroksi ja yritti lämmitellä. Asuntoloiden käytäville voisi kyllä kieltämättä hankkia patterit tai lattialämmityksen. Poika vilkuili Asukaa, joka oli ilmeisesti myös märkä ja kylmissään, koska tyttökin oli riisunut päällimmäisen paitansa pois. ”T-tuota tiedän kyllä, että et usein päästä outoja ihmisiä huoneeseesi, mutta..” Charlie sanoi ja toivoi tytön tajuavan lopun itse, Asukan edellisistä reaktioista pystyi helposti päättelemään, ettei tytön huoneessa usein käynyt vieraita, ainakaan poikia.
[[Jos Asuka nyt päästää Charlien sinne sen asuntoon ^^' Niin tämä peli pitäis ehkä siirtää sinne asuntoloihin aika pian ;> Vai?]]
|
|
|
Post by tnitti on Aug 23, 2006 17:31:43 GMT 2
Asuka seisoi yhä paikallaan vettä valuvana. Varmasti asuntoloiden valvoja tulisi valittamaan liiallisesta käytävien kastelusta pian, mutta ei Asuka osannut edes mokomaa ajatella, kun hän näki miten Charlie tiputti takkinsa ja tärisi kylmyydestä. Tokihan Asukaa kävi sääliksi Charlieta ja jos aika olisi ollut jokin toinen ja hän olisi ollut erilainen, olisi hän varmasti pyytänyt Charlieta huoneeseensa lämmittelemään, mutta... hän ei ollut kuin joku toinen. Hän ei ollut sellainen tyttö. Mutta järkytys kuitenkin oli, että Charlie oli tullut... hänen huoneensa kautta?! Oliko hän unohtanut ikkunan auki? Kyllähän sen näki, että Asukan kasvoille kohosi hetkellinen kauhistunut ilme, kunnes se sitten sulikin ihmettelväksi ja ehkäpä hivenen suuttuneeksi. "Ei toisten huoneisiin saa tuolla tavalla tunkea. " Asuka risti taas kätensä rintakehälleensä puuskaan, vähän välittämättä siitä, että hänellä oli kylmä...ja että hän myös vilustui erittäin helposti. Oli hassua kuulla miten Charlie sanoi ettei hän usein päästänyt ihmisiä huoneeseensa, kun asia kuitenkin oli ettei...Asuka koskaan päästänyt ketään huoneeseensa. No toki ystäviäänsä, mutta että miespuolisia? Pelkkä ajatus sai ihon nousemaan kananlihalle.. tai ehkä se sitten johtui vain kylmyydestä. "Eikö sinun pitänyt mennä omaan huoneeseesi? Olet litimärkä, tarvitset lämpimät vaatteet.. " Asuka puhui, näyttäen nyt aavistuksen verran huolestuneelta. Niin, ei hänellä ollut mitään vaatteita mitä antaa Charlielle. Hän oli kooltaansa paljon pienenpi - ja hän oli tyttö. Ja jos poika astelisi hänen huoneeseen noin märkänä, toinen varmasti kastelisi kaikki tavarat ja vaatteet ja sitten koko paikka homehtuisi kosteudesta johtuen ja ja ja ja...
(( Ahhahahhahahahaa!! Asuka ei ole noin helppo xDDDD ))
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Aug 23, 2006 17:43:50 GMT 2
Charlie katsoi Asukaa anova ilme kasvoillaan hampaat kylmyydestä kalisten. ”Anteeksi, e-en minä nähnyt mitään oli pimeää ja suljin ikkunan ja tulin suoraan ovesta käytävälle”, poika sanoi nopeasti ja yritti lämmitellä itseään surkealla menestyksellä. Poika tiesi kyllä, että tyttö oli ehkä hieman huolissaan siitä, että poika oli ”nähnyt” hänen huoneensa, vaikka todellisuudessa Charlie ei ollut nähnyt mitään muuta, kuin oven alta pilkistävän valon. Poika oli vain suunnannut sitä kohti, astunut käytävälle ja sulkenut oven perässään. ”pitihän minun mennä, mutta…” Charlie meni hiljaiseksi ja yritti keksiä syyn miksi oli menossa huoneeseensa, mutta poika mitään keksinyt. Ehkäpä hän oli vain ajatellut, että Asuka tulisi hänen peräänsä, mutta niin ei ollut käynyt ja niinpä suunnitelma oli muuttunut. Ei poika yleensä tunkeutunut väkisin toisten huoneisiin, eikä aikonut nytkään väkisin sinne änkeä, mutta toivoi hän silti saavansa seuraa illaksi, koska nukkumaan meno ei houkutellut tippaakaan. ”En minä tarvitse vaatteita, mutta jos sinulla olisi joku pyyhe tai viltti”, Charlie kysäisi viattoman näköisenä vilkuillen Asukaa hieman hermostuneen näköisenä. Poika nousi ylös lattialta ja pysyi hädin tuskin pystyssä, Charlie otti seinästä tukea ja istuutui vieressä olevalle ikkunalaudalle, katseli sadetta hetken, kunnes käänsi katseensa taas tyttöön, joka seisoi noin kolmen metrin päässä pojasta, keskellä käytävää.
[[Tiedetään juu xD]]
|
|
|
Post by tnitti on Aug 23, 2006 17:53:13 GMT 2
"Mutta...?" Asuka lausui kysyvänä, rutistaen märkää valkeaa takkiaansa vasten rintaansa. Mutta mitä? Oliko jotakin tapahtunut? Miksi Charlie oli muuttanut mielensä? Oli myöhä, heidän pitäisi olla jo nukkumassa, eikös huomenna olisi koulua? Ja jos ei nukkunut tarpeeksi niin sitten... niin sitten.. sitten olisi kärttyinen huomenna eikä päivä olisi niin kaunis ja kiva niinkuin päivät yleisemmin olivat. Eikö Charlie tajunnut tätä? Asuka päätyi kuitenkin pian pudistelemaan päätäänsä vimmatusti puolelta toiselle kuullessaan Charlien kysyvän häneltä pyyhettä tai vilttiä. Mitä?! "Eijeijeijei!" Tyttö pudisteli vimmatusti päätäänsä, kunnes sitten sai päänsä pysäytettyä, samalla kun mantelisilmät tuijottivat Charlieta. "Kastelisit silti lattiani kauttaaltaan. Ja sinä vilustut jos pidät nuo vaatteet päällä. " Asuka mutisi pienesti. Niin, Charlie tarvitsisi lämpimät vaatteet päälleensä, nimittäin mitä viltti tai pyyhe auttaisi, jos toinen olisi aivan märkä vaatteiden takia? Pyyhekin kastuisi hetkessä märäksi ja sitten hänen pitäisi aina antaa vain uusi ja uusi...eikä hänellä ollut kuin kaksi mansikkapyyhettä. Toinen oli puhdas, toinen oli käytössä. Joten, jatkuva pyyhkeiden antaminen ei oikein onnistunut. Eikä Asuka vieläkään ymmärtänyt miksi Charlien piti päästä juuri hänen huoneeseensa. Olihan tääll muitakin tyttöjä, eikös? Varmasti paljon nätinpiä ja isorintaisempia ja hienonpia ja rikkaampia ja ja ja...
|
|