|
Post by epona on Apr 27, 2006 15:26:41 GMT 2
Jen asteli laatoitettua polkua uima-altaalle kanniskellen olallaan olkareppua. Ilta oli edennyt jo pitkälle, mutta se ei houkutellut seitsemäntoistavuotiasta vaaleatukkaista tyttöä sisätiloihin. Päinvastoin, se veti häntä puoleensa ja ohjasi kimmeltävän veden luokse uima-allasalueelle. Katsottuaan vaivihkaa ympärilleen Jenny veti löysän valkoisen t-paitansa yltään, samoin kävi farkuille. Tyttö avasi nopeasti reppunsa ja kaivoi sieltä hohtavanvalkoiset bikininsä. Vilkaistuaan vielä kerran allasta reunustavia kukkaistutuksia, kuin odottaen niiden seasta hypähtävän outoja pikku-ukkoja, ennen kuin puki bikinit päälleen. Hän heitti vaatteensa samalle aurinkotuolille, mille oli laskenut reppunsa ja sukelsi altaaseen. Viileä vesi ympäröi hänet ja häivytti viimeisetkin väsymyksen rippeet. Jenny ui altaan toiseen päätyyn, nosti kätensä reunalle ja asetti leukansa niiden varaan, sulkien samalla silmänsä ja vaipuen omiin ajatuksiinsa.
[Seura olisi erittäin tervetullutta. ^^]
|
|
|
Post by sabine on Apr 28, 2006 14:59:11 GMT 2
Sabine oli ollut koko viikonlopun asunnossaan, nukkunut herännyt syönyt ja katsonut televisiota. Iltaan mennessä hän oli hyvinkin levottomalla tuulella ja päätti lähteä kävelylle, vaikka olikin jo pimeää. Nopeasti tyttö laittoi itsensä ulosmeno kuntoon, eli harjasi hiuksensa, puki päälleen arkivaatteet ja laittoi varmuudeksi päällensä tummansinisen takin. Hän laittoi kengät jalkaansa ja lähti ulos asuntolasta, alkaen kiertelemään koulun alueita. Vanhasta kokemuksesta viisastuneena Sabine ei lähtenyt kiertelmään metsään, sillä hän saattaisi eksyä. Niinpä tyttö päätyi uima-altaille. Vaikka olikin jo pimeää, ei ulkona ollut kovin kylmä ja Sabine jäi katselemaan kuutamoa uima-altaan edestä. Hän istutui aurinkotuoliin ja katseli kuinka kaunis uima-allas olikaan, kun siihen heijastui kuutamo. Hän ei ehtinynyt kauaa nauttia yksinäisyydestä, kun huomasi, että jokin sai veden väreilemään. Hän huomasi jonkun tulleen sinne ja näki kauniin vaaleahiuksisen tytön uivan altaan poikki. Sabine koitti olla hiljaa ja katseli hetken tyttöä, huomaten samalla tämän tavarat. Sabine päätti lähteä hiljaa pois päin, mutta oli niin keskittynyt siihen, että pysyi poissa tytön näkökentästä, että kaatui päin toista aurinkotuolia ja kiljahti pelästyneenä. Sabine ei kuitenkaan saanut siitä kuin vain pienen mustelman ja alkoi puhdistamaan nopeasti vaatteita, tietoisena siitä, että uivan tytön oli täytynyt kuulla hänen äänensä. Sabinen kasvoille nousi syvä puna, sillä tyttö voisi syyttää häntä vaikka tämän seuraamisesta ja tirkistelystä, mitä hän ei todellakaan ollut tekemässä. Sabine lähti kävelemään varovaisempana eteenpäin, suoraan altaan reunalle, katsomaan, oliko tyttö kuullut hänen huutoaan vai ei.
((haa minä olen suuri ja paha... jokin ja tulin kiusaamaan! XD))
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 17:24:32 GMT 2
Jen ei ensin ollut tietoinen ympärillään tapahtuvasta metelistä, mutta havahtui kiljaisuun. Hänen silmänsä rävähtivät auki ja silmät hakivat kiivaasti äänen auheuttajaa. Lopulta hän huomasi aurinkotuolien välissä pystyyn kömpivän tytön, joka pudisteli vaatteistaan olematonta likaa. "Sattuiko sinuun?" Jen huikkasi toiselle ja nousi käsiensä varaan altaan reunalle. Jaloillaan hän piti tasapainoa yllä vedestä käsin, mutta häntä ei kuitenkaan houkuttanut nousta kokonaan lämpimästä vedestä. Jenny tähyili hämärässä toisen tytön suuntaan yrittäen nähdä tämän paremmin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Allasalueen valot oli jo sammutettu ja siellä sai liikkua vain oma vaisto apunaan.
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 18:13:55 GMT 2
Sabine kääntyi katsomaan, kun hän huomasi tytön kääntyvän häntä kohti ja Sabine punastui täysin. Hän ei oikein nähnyt tyttöä, sen verran pimeää ulkona oli, mutta käveli lähemmäs tyttöä hymyillen epävarmana. "Ei oikeastaan.. Sain vain pienen mustelman, mutta ei siinä mitään." Sabine hymähti hieman ja lähti kävelemään allasta kohti, tuntien vahvan kloorin hajun nenässään. Hän käveli aivan altaan vierelle, katsellen tyttöä vähän matkan päästä ihmeissään. Sabine istahti altaan vieressä olevalle tuolille, suoristaen sitten vaatteitaan rauhallisen oloisena, vaikka olikin puoli kuollut omasta epävarmuudestaan. Sabine jäi katselmaan tyttöä, koittaen edes hämärästi hahmottaa tämän ääriviivoja. Oli oikeastaan merkillistä, miten Sabine tunsi olonsa paljon uhatummaksi, kun hän oli tyttöjen seurassa, mutta ei poikien.. Tai sitten se oli vain hänen oma harhakuvitelmansa, ei Sabinella oikeastaan ole ollut koko ikänsä aikana kovinkaan monta ystävää missään.
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 18:31:21 GMT 2
Jen hymyili leveästi. "Hyvä juttu." Hämäryys alkoi häiritä häntä jo liikaakin, joten hän heilutti itsensä altaan reunalle ja käveli kauempana olevalle kopille. Avattuaan oven hän katosi hetkeksi. Valot välähtivät päälle altaassa. "Valoa kansalle", Jen sanoi iloisesti ja sulki kopin oven. Tyttö käveli takaisin Sabinen luo. Hän nappasi reppunsa matkan varrelta ja istuutui toiselle aurinkotuolille, vetäen samalla paitaansa päälle. Kangas tarttui hänen nihkeään ihoonsa, ja se inhotti häntä hiukan. "Miten eksyit tänne tähän aikaan illasta?" hän kysäisi sulkien samalla reppunsa vetoketjua. Tummansinisen pyyhkeensä hän oli levittänyt jalkojensa päälle lämmittämään niitä. Kipeäksi Jen nyt viimeksi halusi tulla kesken lukuvuoden. "Ai niin, minä olen Jennifer. Jennifer Whitebrook", tyttö sanoi perään. "Mutta voit kutsua minua Jeniksi tai Jennyksi", hän jatkoi.
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 19:49:00 GMT 2
Sabine katseli hiljaa tyttöä, jossa vaikutti olevan samaa hiljaista päättäväisyyttä, kuin Danielissa. Muisto sai hänet tuntemaan olonsa lähinnä kiusaantuneeksi ja hän katseli hetken, kun tyttö kävi laittamassa valot päälle. Hän ihmetteli hetken, aikoisiko tyttö käydä vaihtamassa vaatteet vai miksi tyttö oikein meni sinne. Hän hätkähti hieman, kun tunsi valojen menevän päälle ja katseli hieman ympärilleen. Enää uima-allas ei ollut kovin kauniin näköinen, nyt se oli jopa liiankin valoisia. Sabine katseli hetken tytön tavaroita, kuitenkaan koskematta niihin ollenkaan. Sabine naurahti hieman tytölle, katsellen hieman ympärilleen. Sabine huomasin tytön ottavan tavarat käteensä ja alkoi katselemaan tarkemmin uutta tuttavaansa, joka ei ilmeisestikään aikonut suuttua hänelle mistään. Sabine parenteli hieman asentoaan aurinkotuolissa ja katseli vieressään olevaa tyttöä. Hän tunsi olonsa jotenkin mitättömäksi noin kauniin tytön ollessa hänen viereillellään. Sabine tunsi punastuvansa ja siirsi katseensa jonnekin muualle. Sabinen olo helpottui silmiinnähtävästi, kun hän huomasi tytön laittaneen paitansa päälle, se jotenkin paransi hänen mielialaansa. Hän uskalsi viimeinkin katsoa tyttöä suoraan silmiin, jopa hymyillenkin tälle hieman. Sabine paransi hieman asentoaan, asettaen takkia paremmin päälle. Hän hätkhti heiman tytön kysymystä ja kohautti olkiaan. "Minä olen tuijottanut asuntoni nurkkia jo muutaman päivän, joten päätin käydä ulkona, vaikka olisikin myöhäinen ilta, enkä vain ole saanut itseäni lähtemään ulos. Jos olisin jäänyt, olisin tullut hulluksi." Sabine jopa naurahtikin hieman, kunnes sitten punastui huomatessaan, että oli puhunut aivan liikaa. Hän laittoi kätensä suunsa eteen, peläten että tyttö luulisi häntä ihan kamalan tyhmäksi pälättäjäksi. Sabine otti nopeasti kätensä pois suunsa edestä ja hymyili tytölle, kun tämä ei ollut huomannut hänen puheliaisuuttaan. Kloorin haju oli yhä vahva, mutta se ei enää häntä häirinnyt. Enemmän häntä häiritsi tytön sukunimi. "Minä olen Sabine." Sabine katseli tyttöä hieman hämmästyneenä. "Oletko sinä Danielin serkku?" Sabine ei voinut uskoa, että hän oli tavannut juuri Danielin serkun ja vieläpä sen viime kerran jälkeen. Sabinen kasvot tulivat entistä punaisemmaksi ja hän tunsi olonsa jotenkin epävarmana, sillä hän ei oikein tiennyt, mistä hänen pitäisi puhua Danieli serkun kanssa, varsinkaan sellaien epäkohteliaan huudahduksen jälkeen. Sabine katseli käsiään, silmäillen varovaisena tyttöä, ettei olisi loukannut häntä mitenkään.
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 20:12:55 GMT 2
Jenny naurahti ja haroi tukkaansa saadakseen sen pois silmiltään. Hän harmitteli hiukan, ettei ollut ottanut mukaan hiuslenkkiä, jonka vuoksi hänen oli tyydyttävä siirtämään pitkät vaaleat hiuksensa toiselle olkapäälle. "Minulla on sama tunne sillointällöin, mutta suuntaan useimmiten kuitenkin rannalle enkä tänne. Nyt tulin vain virkistäytymään", hän sanoi hypistellen samalla hiuksiaan, katse kuitenkin Sabinessa. Toisen kysyessä hänen sukulaisuussuhdettaan Danieliin Jenin sinivihreät silmät laajentuivat aavistuksen. Hän ei ollut odottanut tuollaista kysymystä, eikä varsinkaan sitä, että Daniel tunsi jonkun tyttöpuolisen oppilaan koulusta niinkin hyvin, että Sabine näytti epäilyttävän yllättyneeltä. Liiankin yllättyneeltä. "Olen kyllä. Mistä sinä tunnet Danielin? Hän ei ole puhunut sinusta laisinkaan", Jen kysyi. Hän katsoi Sabinea tiiviisti etsiäkseen edes jonkinlaisen merkin syvemmästä ystävyydestä, sillä hän ei ollut tietoinen sellaisesta. Yleensä he Danielin kanssa puhuivat hyvin avoimesti asioistaan, ja tämä poikkeus laukaisi tytön hälytyskellot. "Olen kyllä huomannut, että hänen olemuksensa on erilainen kuin ennen. Ja hänen silmänsä. Ne ovat tarkkaavaisemmat."
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 21:29:20 GMT 2
Sabine katseli tyttöä, silmät aina vain suurempina, olihan tyttö hänestä kaikinpuolin hyvin kaunis. Sabine katseli häntä hieman alistuneena, hänhän ei voisi koskaan näyttää noin kauniilta kuin tyttö näytti häntä tällä hetkellä. Hän huomasi tytön liikuttavan hiukisiaan tuntien olonsa yhä mitättömämmäksi tytön seurassa. Sabine hymähti hieman, sillä Jennifer vaikutti aina vain enemmän Danielta, tosin, Jennifer oli tyttö ja hän toivoisi, että hän saisi tytöstä vielä joskus hyvän kaverin itselleen. Hän huomasi tytön hypistelevän hiuksiaan, eikä ollut varma, oliko tyttö vaivaantunut vai hämmentynyt hänen seurassaan. Sabine pelästyi hieman, kun Jenniferin silmät laajenivat ja Sabine tunsi olonsa jotenkin vielä vaivaantuneemmaksi.Hän katseli käsiään, koska ei ollut varma, mitä hänen pitäisia sanoa tai tehdä. Hän koitti olla hämmentymättä liikaa tämän tytön seurasta, sillä hän ei millään tahotoisi loukata Danielin serkkua, sillä omalla tavallaan hän piti Danielia yhtenä parhaimmista kavereistaan, vaikka he olivatkin tehneet sen mitä olivatkin. Sabine ei pysynyt pidättämään kasvojensa punastumista ja hän koittikin sen takia katsella tyttä mahdollisimman vähän, näpistellen oman takkinsa hihoja vaivaantuneen oloisena. Sabine nosti katseena tyttöä kohti, koittaen vastata tytölle, vaikka hänestä tuntuikin, että tyttö piti hänelle ristikuulustelua. "Me tapasimme jokin aika sitten järvellä ja törmäsimme pari viikkoa sitten järvellä kun hän tuli oikeastaan puhumaan minulle ja viime perjantaina, oikeastaan juuri täällä." Sabine siirteli puhuessaan katseensa, huomaten sanovansa osan sanoistaan tytön polville, osan tämän repulle ja kohotti katseensa hänen silmiensä tasolle, aivan kuin peitelläkseen valheensa. Tosiasisassa Sabine uskalsi vasta silloin kääntää katseensa tyttöä kohti, ikäänkuin nähdäkseen tämän reaktion häneen. Sabine kuunteli hiljaa tyttöä, peläten että Daniel ei ollut edes välittänyt hänestä niin paljoa, että olisi kertonut hänestä serkulleen. Hän ei oikein tiennyt, oliko se hyvä merkki, että Daniel oli jotenkin muuttunut, eikä hän edes tiennyt, mitä hänen pitäisi kertoa Jenniferille ja mitä ei. Sabine houkaisi hiljaa ja käänsi katseensa tytön silmien tasolle, sipaisten hiuksia pois kasvojensa tieltä. "Onko se hyvä vai huono merkki?" Sabine katseli tyttöä hieman peloissaan, ties vaikak tämä suuttuisi hänelle.
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 21:55:51 GMT 2
Hetken aikaa Jen katui, että oli mennyt kastelemaan hiuksensa. Niiden kuivaamiseen menisi ties kuinka kauan, eikä hänellä ollut aikaa moiseen. Hänellä ei kuitenkaan ollut uimahattua, joten virkistäytyminen ei olisi onnistunut muutoin kuin vain hyppäämällä veteen ajattelematta sen kummempia. Hiusten pyörittämisestä oli tullut hänelle tapa, eikä se ollut riippuvainen hänen mielialoistaan. Käytännössä se oli ajankuluttamista, tai pakopaikka hänen käsilleen, jos hän ei keksinyt minne muualle ne laittaisi. Jen nyökkäsi Sabinen lauseelle koskien tämän tapaamista Danielin kanssa. Hän tiesi, että Daniel oli ollut pitkään allapäin erottuaan Emilystä, joten toisaalta hän oli mielissään, että poika oli löytänyt uutta seuraa. Oli se sitten tyttö. "Dan onkin juuri lauantaista lähtien ollut omituinen, eläväisempi. Ennen hän kulki käytävillä kuin olisi ollut ilman määränpäätä. Silmät katsoivat mitäänsanomattomina eteen eikä hän puhunut kovin monen kanssa. Joskus hän oli pirteämpi, aivan kuten nykyään, mutta sulkeutui taas pian kuoreensa", Jen selosti pyöritellen hiussuortuvaa edelleen sormissaan. Hän katseli Sabinea pää kallellaan, mutta katse oli kiinnostunut ja ystävällinen. He olivat Danielin kanssa käyneet aiemmin päivällä kahvilassa ja puhuneet mitä mieleen oli pälkähtänyt. Jen oli kuitenkin huomannut uuden pilkkeen pojan silmäkulmassa. Hän oli tuntenut serkkunsa koko ikänsä, ja tiesi milloin tämä oli kokenut jotain erikoisempaa. Oli se sitten mitä tahansa. "Ei, se on erittäin hyvä merkki. Olen pitkään yrittänyt saada häntä meneväisemmäksi, ja nähtävästi joku muu on tehnyt sen puolestani", tyttö sanoi hymyillen, katse edelleen Sabinessa. "Oletteko hyviäkin ystäviä?"
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 22:41:32 GMT 2
Sabine tunsi punan nousevan yhä enemmän hänen kasvoileeen kun hän sai kuulla, millainen vaikutus hänellä oli ollut Danieliin. Sabine tutki yhä takkiaan, uskaltamatta nostaa katsettaan, niin nolona hän oli Jenniferin sanoista. Sabine koitti keksiä mitä vastaisi tytölle, sillä häntä lähinnä nolotti. Hän huomasi tytön katsovan häntä hyvinkin kiinnostuneena, vaikka ei ollutkaan kovin varma, miksi. Siis hänhän ei ollut tehnyt paljon mitään, lähinnä vain.. No, maannut Danielin kanssa ja viettänyt sitten koko viikonlopunsa seiniä katsellen, kun mitä luultavammin Daniel oli kokenut jonkin sortin herätyksen ja lähtenyt hakemaan jo itselleen uutta tyttöä. Sabine oli vähällä alkaa itkemään, mutta hän sai viime hetkellä lopetettua ja siirsi huomionsa Jenniferiin. Sabine naurahti hieman, sillä hänestä Daniel oli vaikuttanut hyvinkin vilkkaan puoleiselta, jopa rauhattomalta. "Minusta hän ei ollut kovinkaan rauhallinen tapaus, kamalan vilkas. Koko ajan piti hänen olla tekemässä jotain. Jätin hänet viideksi minuutiksi yksin ja hän sitten alkoi laulamaan! Ja hän oli niin keskittynyt siihen, että ei huomannut minua ja läimäytti minua rintakehään!" Sabine hymyili hieman Jenniferille, hieroen hieman rintakehäänsä, niinkuin siihen muka enää sattuisi. "Ja kai me olemme kavereita, en tiedä, olen tavannut hänet vain kahdesti, en ole varma olemmeko silloin ystäviä, tai edes hyviä ystäviä." Sabine naurahti hieman hermostuneena, peläten että Jennifer keksii kysyä jotain muutakin häneltä, jotain mihin hän ei oel ehtinyt valmistautua...
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 23:00:01 GMT 2
Vaikka valaistuksena oli vain uima-altaan valot, Jen näki selvästi Sabinen kasvonpiirteet ja ilmeet. Myös niiden punertavuuden nolostumisen johdosta. "Sellainen hän on innostuessaan. Hän soitti aikoinaan kitaraa ja lauloi samalla, kun harjoitteli", Jen nauroi ja nojautui käsivarsiensa varaan aurinkotuolilla. Hän katseli altaan veden väreilevää pintaa, jonka vaimea, mutta lämmin tuuli aiheutti. Näkymä oli verrattain kaunis ja sai Jenin hymyilemään itsekseen. "Sitä sinun pitää kysyä häneltä itseltään", hän sanoi ja käänsi päätään sen verran, että näki Sabinen. Altaasta tuleva valo heijastui hänen sinivihreistä silmistään, jotka katsoivat Sabinea tietäväisen oloisena. Jen ei paljoa halunnut udella uudelta tuttavuudeltaan, ettei tekisi tämän oloa epämukavaksi. Hän halusi esittää muutaman tietoahakevan kysymyksen, jolla pääsi tilanteen tasalle ja pystyi mukautumaan siihen. "Arvaan jo, että kuka sai Danieliin enemmän eloa. Sinä", hän virnisti hyväntuulisesti ja siirsi muutaman kuivuneen vaalean hiussuortuvan kasvoiltaan korvan taakse. "Mitä sinä oikein teit?" tyttö jatkoi uteliaana, mutta ystävällisenä.
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 23:12:43 GMT 2
Sabine siirsi katseettaa maisemaan, miettien hiljaa, missä Christian oli oikein luuhannut, kun häntä ei millään ollut näkynyt aikoihin. Ehkä se olikin syynä kaikelle tapahtuneelle. Sabine huomasi Jenniferin tietäväisen katseen, eikä oikein tiennyt, miten siihen suhtautua. Hän koitti pitää ajatuksensa kasassa ja käänsi päätään sen verran, että näki tytön paremmin. Puna oli lähes kokonaan hänen kasvoiltaan ja pystyi olemaan jopa normaali tämän seurassa, eikä häntä oikein edes hermostuttanut, mahtoi johtua jopa siitä, että hän oli hieman väsynytkin. Sabine nauhahti hieman ja meni kunnolla makaamaan aurinkotuolille, laittaen kädet päänsä alle tueksi ja katsoi sitten hetken kuutamoa, kunnes kääntyi katsomaan tyttöä. "Minä tapoin juuston, läimäytin häntä tyynyllä, kastelin hänet kylmällä vedellä ja kylvin hänen kanssaan." Sabine kohautti olkiaan katsoen tyttöä "Eli en mitään kovin ihmeellistä, paitsi tietenkin juuston tappaminen, joka oli lähinnä.. No, vähän sellainen hetken mielijohde. Sen lisäksi vedin häntä monta kertaa nenästä." Sabine siirsi katseensa yllä olevaan tähtitaivaaseen, katsellan aina välilä Jenniferiä.
|
|
|
Post by epona on Apr 29, 2006 23:23:08 GMT 2
Sabinen edetessä selostuksessaa Jenin suupieli kohosi samaan tahtiin. Juuston tultua puheeksi hän ei voinut olla nauramatta heleää nauruaan. "Kylpemisen kyllä ymmärrän, oli teillä vaatteet päällä tai ei, mutta tuo juuston niin sanottu tappaminen oli jo liikaa", tyttö nauroi ja kumartui nyppäämään pyyhkeelleen lentäneen lehden pois. Hiljaa mielessään hän mietti, miten ihmeessä Sabine oli saanut vedettyä hänen serkkunsa kylpyyn asti. Mitä sen jälkeen oli sitten tapahtunut, tyttö ei halunnut tietää yksityiskohtia. Pitihän Danielillakin olla joitain henkilökohtaisia muistoja, josta hän ei ollut tietoinen. "Minäkin harrastan aina silloin tällöin tuota nenästä kiskomista. Ihme, ettei se ole jo lähtenyt irti", Jen sanoi ja kävi makuulle hänkin, siirtäen samalla pyyhkeen kokonaan jalkojensa päälle. Se lämmitti niitä mukavasti, mutta t-paidasta ei ollut paljoa apua lämpenemisessä. Jen tajusi hytisevänsä.
|
|
|
Post by sabine on Apr 29, 2006 23:40:11 GMT 2
Sabine hymyili, olihan juuston tappaminen ollut hänen iltansa kokokohta. Hän ei tiennyt, kysyikö Jennifer vielä jotain, vai olivatko kysymykset tältä illalta jo ohi. Sabine hymähti hieman, tuntien punastuvansa hieman. "No siis alunperin oli ajatuksena, että tekisimme hedelmäsalaattia ja juustokuutioita, mutta sitten hän käski minun avata juustopaketti ja minä vain survaisin veitsen siihen keskelle. En ole koskaan ennen avannut juustopakettia, enkä voinut olla varma, mitä mahtaisi tapahtua. En minä tiennyt, että siellä on 'avataan tästä' merkki nurkassa." Sabine katseli hetken Jenniferiä, ottaen sittten takkinsa päältään. "Tässä, sinulla taitaa olla kovin kylmä. Ja kuka oikein keksii, että olisi hauskaa mennä uimaan illalla ja vieläpä kylmään veteen? Ainakn huomaa, että olette sukua, ei ikinä voi tehdä mitään järkevää.." Sabine pudisti päätään, ojentaen takkinsa tytölle, punastellen, mutta katsoen tätä itsepäisesti silmiin.
|
|
|
Post by epona on May 1, 2006 21:39:52 GMT 2
Jennifer kohotti toista kulmaansa. "Yleensä minä repäisen pussin auki veitsellä tyhjästä kohtaa. Jos alan käyttämään merkittyjä kohtia, koko pussi repeää käyttökelvottomaksi", tyttö nauroi ja siirsi puhuessaan kädet kostean t-paidan päälle vatsalleen. Vesi kankaassa oli viilennyt saman lämpöiseksi kuin ilma, ja se tuntui inhottavalta hänen ihollaan. Jen nyrpisti nenäänsä. "Kiitos. Mutta nyt sinä palelet", hän huomautti, mutta otti takin kiitollisena vastaan ja kohottautui sen verran, että sai sen puettua päälleen. Lämpö alkoi pikkuhiljaa levitä hänen kohmeiseen kehoonsa ja hän sulki silmänsä tyytyväisenä. "Minkä ikäinen muuten olet? En muista nähneeni sinua samoilla tunneilla kanssani", Jen kysäisi ja käänsi sinivihreiden silmiensä katseensa Sabinen silmiin.
|
|