Kuunvalossa

[sabine]

Sabine naurahti hieman, katselen sitten tyttöä rauhallisesti kun tämä laittoi hänen takkinsa päälleen. "Mutta sinä olet enemmän takin tarpeessa kuin minä." Sabine katselli hieman allasta, joka näytti kylläkin vielä hyvin romanttiselta, vaikka valoja oltiikin lisätty. Hän nousi ja lähti kokeilemaan vettä, joka oli ihanan lämmintä. Hän käänty katsomaan tyttöä, punastuen hieman, kun tämä kysyi hänen ikäänsä. "Minä olen 15-vuotias, sinä näytät jo muutenkin minua vanhemmalta, joten en usko, että olisimme tavanneet. " Sabine puraisi nopeasti huultaan, huomattuaan, miten epäkohteliaalta hänen oli täytynyt kuulostaa. "Anteeksi, kuinka vanha sinä sitten olet?" Sabine katseli vielä vettä, pöyrittäen kättään vedessä, saaden aikaiseksi siihen laineita. Kuinka vanha Danieli edes oli, sitä hän ei oikein kunnolla muistanut, taisi olla 17-vuotias, eli vuoden Christiania vanhempi ja kaksi vuotta häntä vanhempi. Sabine masentui hieman, sillä ensimmäistä kertaa hän oli alkanut miettimään, mitä hän sanoisi Christianille, joka oli sanonut rakastavansa häntä niin paljon. Oli väärin vaihtaa hänet Danieliin, sillä hän ei ollut aivan varma, mitä mieltä hän oli heistä, eikä edes tiennyt, kumman hän sitten ottaisi, mikä sai hänen olonsa vielä kurjemmaksi. Hänen pitäisi selvittää, mitä hänellä ja Danielin välillä oli, ennenkuin hän sanoisi mitään Christianille, joka oli ollut hänelle aina niin hyvä. Sabine jatkoi yhä pienten pöyrteiden tekemistä, kääntymättä katsomaan tyttöä lähes ollenkaan, unohtaen jopa, että hänellä oli seuraa.

[epona]

Jen risti jalkansa pyyhkeen alla kuunnellen samalla Sabinea. Hän hämmentyi hieman tämän sanottua ikänsä.
"Minä luulin sinua vanhemmaksi. Itse olen seitsemäntoista", hän sai sanottua ja katsoi toista tyttöä silmät pyöreinä.
Hänen hämmennystään lisäsi vielä se, että Daniel oli niin hyvää pataa itseään nuoremman tytön kanssa, sillä poika tavallisesti vietti aikaa samanikäisten kanssa. Jälleen kerran Jen sai huomata, kuinka väärässä oli serkkunsa suhteen.
"Jos tarkkoja ollaan, niin minulla ja Danielilla on ikäeroa päivälleen kuusi kuukautta. Minä epäilen jotain kirousta", tyttö puheli suu leveässä virneessä siirtäen katseensa Sabinesta tummaan taivaaseen. Altaan valojen vuoksi hän ei nähnyt niin monia tähtiä, kun oli toivonut, mutta siitä huolimatta valopilkkuja oli monta kourallista.
Jen palasi takaisin nykyhetkeen ja huomasi Sabinen olevan muissa maailmoissa. Hän kääntyi kyljelleen aurinkotuolilla ja asetti toisen käden takaraivolleen tueksi. Tyttö katsoi toista tutkivasti.
"En voi sanoa olevani loistava ihmistuntija, mutta huomaan, että sinua painaa jokin", Jen sanoi ystävällisesti.
"Haluan, että tiedät voivasi kertoa minulle mitä vain ilman, että sinun tarvitsee pelätä asian leviämistä muiden ihmisten keskuuteen", hän jatkoi katsoen Sabinea edelleen.

[sabine]

.Sabine ei oikein kuullut tytön sanoja, jotka kuitenkin hahmottuivat hänelle hyvin hitaasti. Jennifer oli siis myös häntä vahempi, mikä ei tainnut olla kovin suuri ihme tässä koulussa. Hän kuunteli hiljaa tytön viimeisinä sanoja, naurahten hieman. Hän oli ollut jo kauan sillä kannalla, että Danieliassa oli jonkin sortin kirous.
Hän jatkoi vaitonaisena altaan vedellä leikkimistä ja tytön alkaesa puhumaan hän kääntyi katsomaan tätä naurahtaen hieman. "Turha minun on sitä sinulle kertoa, sillä minä mietin tässä muutamia kouluasioita, en muuta." Sabine katsoi tyttöä hymyillen, siirtäen sitten katseensa taivaalle. Hän käänsi nopeasti katseensa tyttöön hymyillen hieman. "Millainen Danielin entinen tyttöystävä oli?"

[epona]

Jen nyökkäsi vastaukseksi ja siirtyi takaisin selälleen. Kädet hän jätti roikkumaan reunojen yli.
"Emily siis. Vai tarkoitatko kahta hänen edeltäjäänsä?" hän sanoi ja hymyili pikaisesti, ennen kuin aloitti selostuksensa.
"Hänellä oli korpinmusta kihara tukka ja tummansiniset silmät. Kasvojensa puolesta hän oli varmasti sopinut jonkin teinilehden kansikuvatytöksi, mutta hän ei omien sanojensa mukaan halunnut sellaista leimaa itselleen. Aivan kuten ei Danielkaan ole koskaan hyväksynyt sellaisia tarjouksia. Luonteiltaan he olivat melkein toistensa peilikuvia, mutta Emily juo mielellään alkoholipitoisia juomia. Toisin kuin Daniel. Muutaman kerran hän joutui kantamaan Emilyn kotiin illanvieton jälkeen, tyttö kun oli aika tokkurainen. Mutta vain muutaman kerran", Jen puheli pitäen hetken tauon.
"En tiedä paljoakaan koko ihmisestä, sillä hän ei kertonut itsestään oikeastaan mitään. Olen vain tehnyt oletuksia. Minulla on myös omat epäilykseni hänen muuttamisensa suhteen, sillä se tapahtui niin yllättäen. Juuri sen takia Daniel vaipui lähes täydelliseen masennukseen ja kyllästyi entiseen kouluunsa, koska se muistutti niin paljon Emilystä ja siitä, ettei hän näkisi tätä enää koskaan."
Lopetettuaan pitkän puheensa Jen veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Hän oli yrittänyt unohtaa ties kuinka kauan Emilyn ja tämän koko olemassaolon, mutta hän ei voinut estää tytön kasvojen ilmestymistä mieleensä. Nauravat kasvot, joita hänen serkkunsa oli joskus rakastanut.

[sabine]

Sabine kuunteli hiljaa Jenniferiä, kääntyen katsomaan häntä. Hän laittoi polvensa koukkuun ja katseli hetken kuutamoa altaan reunalta. Uima-allas haisi yhä vahvasti kloorilta, eikä hän sille voinut oikein mitään. Hän nousi ja lähti kiertämään allasta, kuunnellen yhä tyttöä rauhallisesti. "Kuulostaa aika mukavalta tytöltä." Sabine hymyili ystävällisenä, miettien mitä mahtaisi sanoa seuraavaksi tytölle, sillä hän ei oikein keksinyt mitäään sanottavaa ja siirtyi istumaan tämän viereen lepotuoleille. Hän katseli tyttöä hieman tarkemmin ja huomasi hänessä jotain samaa näköä kuin toisessa siskossaan, mikä sai hänen olonsa tuntumaan hieman haikealta, ehkä hieman surulliseksikin. Hän käänsi katseensa kohti taivasta, koittaen löytää sieltä jotain keskustelun aihetta, vaikka hänellä ei ollut oikein hajuakaan siitä, mitä hän aikoisi puhua Jenniferin kanssa. Hänestä tuntui hieman ilkeältä aloittaa isoa kysymystulvaa Danielista ja lopulta hän kääntyi katsomaan Jenniferiä. "Miksi sinä sitten tulit tänne?" Sabine punastui hieman, sillä hänen kysymyksensä pystyi tulkitsemaan kovinkin ilkeämieliseksi, mutta oli kiinnostavaa tietää, mikä oli ajanut ihmisä Saint Lyonsiin.

[epona]

Jen ei vastannut heti. Hän hypisteli maassa olevia kiviä sormien päissään ja heitti ne sen jälkeen aurinkotuolin alle pois häiritsemästä.
"Sanotaan vaikka niin, että minulla ylitsepääsemättömiä vaikeuksia edellisessä koulussani", hän sanoi ja nosti kädet vatsansa päälle.
"En puhu siitä kovin mielelläni, en edes Danielille vaikka hän tietää syyn", tyttö jatkoi ja avasi silmänsä, kääntäen samalla kasvonsa Sabinea kohti. Jenin silmissä oli poissaoleva katse. Hän oli palannut edelliseen kouluunsa.
Tyttö kulki oppilaita kuhisevalla käytävällä. Hänellä olisi tapaaminen oppilaanohjaajan kanssa viidentoista minuutin päästä. Muut käytävällä olijat olivat alkaneet siirtyä luokkiinsa ja pian hän oli yksin siellä. Kulkiessaan portaita ylös Jen kuuli askeleita takanaan, muttei pitänyt niitä hälyttävinä. Ei ollut epätavallista, että joku oli myöhästynyt tunniltaan ja kiiruhti nyt oikeaan luokkaan. Jokin kuitenkin häiritsi häntä, ja se oli askelien tahti. Ne olivat liian rauhalliset.
Mitä sitten tapahtuikin sen jälkeen, Jen vaikenee siitä.
"Entä itse?" hän kysyi Sabinelta. Hänen katseensa saattoi jälleen luokita normaaliksi, vaikka se oli edelleen sumea.

[sabine]

Sabine nöykkäsi hieman, ei hänellä itselläkään ollut mennyt mitenkään hyvin ennen tänne tuloa. Oli suurempi ihme kuulla, että joku jollakulla olisi mennyt paremmin vanhassa koulussaan kuin täällä. Hän hieman huolestui, kun tyttö ääni alkoi pettämään, mutta ei oikein halunnut kysellä enenpää.
Sabine oli kyllä valmistautunut siihen, että sai kuulla vastakysymyksen, mutta se tuli silti hänelle täydellisenä yllätyksenä. "Minulla.. Oli ongelmia kotona ja lopulta vanhempani totesivat, että minun olisi parempi tulla tänne kuin jäädä kotiin." Sabine sai äänensä pysymään vakaana koko vastauksensa aikana, sillä ei hän halunnut kuulla enää yhtään kysymystä omasta menneisyydestään. Hän ei vain olisi enää jaksanut enää.
Sabine käänsi katseensa Jenniferiin ja hymyili tälle rauhallisena. Ainakin hänen vastauksensa oli osittain totta ja se oli sentään jo jotain. Sabine nousi ylös, putsasi hieman hamettaan ja käveli altaan reunaan pitkin.

[epona]

Jen nyökkäsi Sabinelle, eikä alkanut kysellä enempää. Toisin kuin jotkut ihmiset, hän kunnioitti muiden yksityisasioita. Aivan kuten hän toivoi muiden kunnioittavan hänen omiaan.
"Oletko muuten kovakin uimaan? Itse tykkään vilvoitella silloin tällöin, mutta en kovin usein. Mieluummin istuskelen altaan reunalla ja luen jotain, tai otan aurinkoa nukkuen samalla", Jen sanoi saadakseen heidän välilleen langenneen hiljaisuuden edes jotenkin hälvenemään. Jos jokin sai hänet vaivaantumaan, niin hiljaisuus. Paitsi tietyissä tilanteissa.
Jen nousi istumaan ja heitti Sabinen takin viereiselle tuolille. Hän veti pyyhkeen jalkojensa päältä ja taitteli sen kasaan, jonka jälkeen laittoi sen reppuunsa vetäen samalla farkkunsa sieltä. Tyttö puki ne päälleen ja kokosi hiuksensa käsiinsä, siirtäen ne toiselle olkapäälleen.
"Paitani on kuivunut tarpeeksi. Voit pukea takkisi", Jen hymyili ja istuutui takaisin tuolilleen.

[sabine]

Sabine hymyili Jenille. "Harrasti uintia vanhassa koulussani, taisin olla yksi ryhmän parhaita, mutta en ole ajatellut täällä jatkaa.. Onhan uiminen ihan mukavaa, mutta.. En vain pidä siitä enää, olen vähän kyllästynyt koko lajiin." Sabine käveli ympäri allasta, katsellen ymprälleen. Koko paikka näytti niin kauniilta, melkein teki mieli pulahtaa uimaan, mutta hän ei halunnut. Sabine kääntyi katseomaan tyttöä hymyillen ja otti takkinsa. Hän laskosti sen nätisti ja kävi tytön viereen istumaan, laittaen jalat koukkuun. "Onko sinulla jotain harrastuksia täällä?"

[epona]

Jennifer kuunteli hiljaa Sabinen sanoja, nyökäten välillä.
"Ei mitään varsinaisia harrastuksia. Kävelen silloin tällöin metsissä ja maalaan sitten näkemäni asiat kankaalle asunnossani. Joskus puran liian energiani treenaamalla taekwon-doa. Uhrini ovat yleensä puita. Myös ilmaan on mukava harjoitella", hän hymyili ja siirtyi tuolissa taaemmas, jotta saisi ristittyä jalkansa.
"Daniel lupautui vielä vähän aikaa sitten harjoitusmaaliksini, mutta vetosi sitten mustelmiinsa ja vetäytyi sopimuksesta. Siitä hyvästä minä en enää kokkaa hänelle hänen suosikkijälkiruokaansa, jota hän ei omien sanojensa mukaan osaa itse tehdä yhtä hyvin", tyttö jatkoi nauraen ja hairoi pitkät vaaleat hiuksensa pois kasvoiltaan.
"Ja arvaa mikä se on? Kesäkurpitsa-suklaakakku. Daniel kuulemma sotkee vain keittiönsä, jos yrittää hän tehdä sen itse."

[sabine]

Sabine käveli yhä allasta ympäriinsä, kunnellen samalla Jenniferiä. Hän kääntyi katsomaan tyttöä paremmin, sillä hänestä tämä ei ihan vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka harrastasi taistelulajeja. Sabine käveli takaisin tytön vierelle ja istuutui tätä vastapäätä olevalle tuolille. Hän hieman huijoi ympäriinsä, mutta ei voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän, kun puhe siirtyi jälleen kerran Danieliin.
Sabine naurahti hieman. "Aika outo maku hänelle kieltämättä.." Sabine naurahti hieman ja putsasti jotain nukkaa vaatteistaan. "Minusta hän on oikein hyväkin kokki, osaa tehdä hyvää ruokaa ainakin, itse en ole koskaan oikein osannut kokata, mutta ei ole ainakaan tähän asti ole ollut kovin suurta tarvetta.. Mutta että kesäkurpitsa-suklaakakku.. Kuulostaa oikeasti hieman erikoiselta herkulta, onko se hyvääkin?" Sabine käänsi katseensa tyttöön, koittaen kuitenkin olla näyttämättä aivan liian kinnostuneelta, hän ei oikein itsekään ymmärtänyt sitä, mutta hänestä oli hyvä pitää itseään vähän muista erossa, eikä näyttää suoraan jos oli jostakusta kovin kiinnostunut.

[epona]

Jenny nauroi.
"Makuja on monenlaisia ja hänelle on osunut outo. Ei sillä, minustakin se kakku on hyvää", hän vastasi pyöritellen paitansa helmaa sormiensa välissä.
Danielin ongelma oli liiallinen voimanköyttä. Kakun taikina koostui lähinnä erilaisista jauhoista, joten sekoittamisen täytyi olla varovaista. Danielin käsittelyn jälkeen taikina oli kyllä valmista, mutta kolmannes sen aineista oli pöydällä.
"Niinhän hän on. Siksi vierailenkin joskus hänen luonaan, kun en itse jaksa laittaa ruokaa", Jen hymähti ja siirsi katseensa altaan veden väreilevään pintaan.

[sabine]

Sabine narurahti hieman Jenniferille ja alkoi katselemaan kuuta koittaen keksiä jotain uuttta sanottavaa. vaikka oikeastaan häntä alkoi jo hieman väsyttämään ja hän alkoikin jo hieman haukottelemaan. Hän oli olettanut tapaavansa Danielin, mutta oli törmännytkin tämän serkkuun, mikä ei olut oikeastaan paha asia. Hän sai ainakin tietää jotain Danielista.
Sabine naurahti. Ainakin Danielilla oli jatkuvasti lounasseuraa tarjolla. Hän käänsi katseensa Jenniferiin. "Mitä muuta 'outoa' sinä tiedät Danielista vai loppuiko tämä tähän? Älä vain sanoa, että hänen lempivärinsä on vaaleanpunainen.." Sabine koitti näyttä hieman kärsivältä, kunhan asia ei vain olisi niin..

[epona]

Jen nauroi vapautuneesti.
"En usko, sillä hän ei edes miljoonasta pukisi päälleen mitään vaaleanpunaista!" tyttö hekotti.
"En itse asiassa tiedä sitä itsekään, pitää kysyä häneltä. Onko se tärkeäkin tieto?" hän kysäisi hymyillen.
Jen oli aina pitännyt serkkuaan erikoisena tapauksena, monessa suhteessa. Tämä saattoi yhtenä päivänä piileskellä asunnossaan koko päivän tekemättä yhtään mitään, kun taas toisena Daniel suuntasi kylille ja vietti koko illan baarissa - juomatta pisaraakaan alkoholia.
Ei siinä, etteikö hän itsekin ollut yhtä paranormaali tapaus.
"Miksi olet niin kiinnostunut serkustani?" Jen heitti yhtäkkiä ja käänsi hymyilevät kasvonsa Sabinea kohti.

[sabine]

Sabine hymyili. Ainakin hän oli saanut Jenniferin hymyilemään. "Ei nyt oikeastaan, se vain tuli ensimmäsienä mieleeni." Sabine istui lepotuolissa piirtäen jotain pientä kuviota tuolin reunaan katsellen Jenniferiä silmäkulmastaan aivan punaisena. "Ajattelin, että jos vaikka sinä tietäisit sen.." Sabine kohautti olkiaan. "mutta ei sillä sen enenpää ole väliä."
Sabine katseli hetken miettiliästä Jenniferiä, kunnes sitten hätkähti tämän kysyessä häneltä jotain. "Hmm? En oikeastaan tiedä, kai se on normaalia kiinnostua ihmisistä joihin tutustuu." Sabine hymyili hieman tytölle. "Täällä alkaa muuten olemaan aika kylmä, joten kiinnostaisiko sinua jos vaikkapa menisimme poreammeeseen lämmittelemään, kun sellainen kerta täällä on?" Sabine katsahti Jenniferiä anovasti. "Minulla ei ole kyllä uimapukuanikaan mukana, en oikeastaan ikinä muista tuoda sellaista kun tulen tänne, mutta kiinnostaisiko sinua mennä sinne lekottelemaan?" Sabine naurahti hieman hermostuneen ja katsahti sitten Jenniferiä uudemman kerran, värähtäen alintajuntaisesti kylmästä ilmasta.