|
Post by chiara on Apr 12, 2007 17:23:50 GMT 2
[ hahahaha hyvä. ] "Teekutsuillahan me ollaan, miltä näyttää?" Chiara heitti vastaukseksi ja tuhahti. Mikä tekopirteä idiootti. Tosin tyttö tunsi itsensäkin aika typeräksi istuessaan tähän aikaan pihalla ja vielä tälläisessä seurassa. Hänestä alkoi yhä vahvemmin tuntua siltä, että hänen olisi pitänyt yksinkertaisesti kävellä roskakatoksen ohi. Mutta nyt se oli myöhäistä. Chiaran silmät laajenivat hämmästyksestä, kun huivipää julisti kurdipojan diileriksi. Tyttö epäili hetken, mutta päätti uskoa, koska se vaikutti kuitenkin järkevimmältä. Ja sehän selittikin paljon Zainin - Rafiqin - saamasta huomiosta kahvilassa ja muustakin, mitä tyttö oli ihmetellyt. Niinpä tietysti. Chiara nousi seisomaan ja hän tuijotti poikia vuoron perään arvoiden heitä molempia. Huivipäinen nuorukainen - ilmeisesti nimeltään Thomas - oli sen verran juonut, että tyttö arvioi selviävänsä tästä helposti, vaikka tilanne ei kehittyisikään rauhalliseen suuntaan. Chiara oli aina varautumassa kaikkeen, varsinkin pahimpaan mahdolliseen. Kurdinuorukainen vaikutti ainakin ensinäkemältä olevan selvinpäin, tai ainakin melko normaalissa kunnossa. Sitä paitsi Rafiq oli selvästi todella vahva. Ei hyvä. Chiaran oli paras selvitä kunnialla tästä tilanteesta. "Mä oon kiinnostunut haposta", tyttö ilmoitti uhkarohkeasti.
|
|
|
Post by rafig on Apr 12, 2007 17:44:18 GMT 2
Rafiqin hymy hyytyi. Hänen ilmeestään pystyi lukemaan hänen ajatuksensa. Hän käänsi nopeasi katseensa Thomasiin, vääntäen hymyn kasvoilleen. "Niin juuri pikku-britti, lenkillähän minä, kuten aina ennenkin. Ja sinä olet varmaankin täällä kuuluttamassa kaikille, että minä hoidan sinulle aineita?" Hän katsoi Thomasia vielä hetken, muotoilleen huulillaan sanat:'Minä kostan tämän vielä.' Hän käänsi jälleen katseensa tytölle, koittaen keksiä, mitä sanoisi tälle vastaukseksi. Hapot olivat hankalia, sillä ne hän joutuisi pyytämän Beatricelta, ja jo Thomasille pamien hankkiminen oli ollut hankalaa. Hän joutuisi soittamaan Beatricelle, jolla saattoi olla masennus, menkat, morkkis, krapula tai vain pääkipeänä. Ja hän saisi sen kaiken niskaan. Hiljaa hän alkoi raapimaan niskaansa ärtyisän oloisena. "Saa nyt nähdä. Minulla ei ole kovinkaan monta tuttua täällä ranskan maalla ja oma diilerini on.. Oikukas. Sovitaan vain hinnasta ja sitten vielä muutama dollari siitäkin ilosta, että saan puhua diilerilleni." Rafiq sylkäisi sanansa ulos kurkustaan, vihaisena siitä, että joutui kerta toisensa ottamaan yhteyttä Beatriceen, joka ei kuitenkaan antanut hänen tavata omaa lastaansa. Muistot olivat katkeria, ja niiden lisäksi hän saisi sietää vielä uusia, vielä katkerampia muistoja.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 18:00:16 GMT 2
Tommy näytti avoimesti tyytyväiseltä huomatessaan Chiaran uskoneen häntä siinä, että toinen diilasi. Hän tiesi, ettei ollut fiksua ärsyttää Rafiqia, mutta halusi ehdottomasti nähdä tuonkin joskus vaikeassa tilanteessa.
Tytön ilmoittaessa olevansa kiinnostunut haposta, huivipää vilkaisi tuota kulmiaan kurtistaen. Nyt tuo oli siis oikeasti ostamassa jotain. Nuorukainen tukahdutti pettymyksensä eikä antanut itselleen lupaa huolestua. Kokeilkoot sitten, jos kerran niin paljon halusi. Toivottavasti tuolla olisi trippivahti, joka vahtisi ettei mitään ikävää pääsisi tapahtumaan.
Rafiqin hymyillessä Tommylle väkinäisesti, tämä vastasi siihen omalla liitoitellun mairealla hymyllä. "Niin. Kysyntää löytyy ja sinä myyt. Kai kaikilla huumeidenkäyttäjillä on oikeus tietää, kenen puoleen kääntyä tarpeen vaatiessa. Ja sinähän se siinä rikastut, olisit tyytyväinen", hän sanoi toiselle aloittaen ivallisesti, mutta sävy oli lopussa muuttunut jo katkeraksi. Diilerit saivat rahaa ja narkkarit köyhyivät. Nuorukainen muisti liiankin hyvin, miten oli itse rahaa narkkivuosinaan hankkinut. Kaikesta muusta oli voinut tinkiä, mutta ei päivittäisestä annoksesta.
Kurdin mutoillessa huulillaan äänettömät sanat, Tommy kohotti kulmiaan ja virnisti hieman. Kyllä hän sen tiesi, mutta ei hänen tarvinnut näyttää toiselle, ettei odottanut innolla hetkeä, jolloin saisi kunnolla turpaansa.
Tommy yllättyi hieman toisen puhuessa omasta diileristään katkeralla sävyllä. Hän ei kuitenkaan vaivannut päätään moisella pikkuseikalla, vaan haki katsekontaktin Chiaraan, jota katsoi hieman arvioivasti. Tiesiköhän tuo nyt lainkaan, mitä oli tekemässä?
|
|
|
Post by chiara on Apr 12, 2007 18:16:34 GMT 2
Chiara tunsi helpotusta kuullessaan, ettei Rafiqilla ollut LSD:tä. Tai no, saattoihan sillä ollakin, mutta ainakaan ei myöntänyt sitä. Ja parempi niin. Tyttö tajusi yhtäkkiä leikkivänsä vakavilla asioilla. Ei hän oikeasti aikonut kokeilla mitään. Kunhan pelleili. Mutta sitä hän ei halunnut sanoa kummallekaan pojista.
"Helvetin hyvä diileri oletkin", Chiara tiuskaisi Rafille näytellen ärsyyntynyttä. "No, ihan sama. Kyllä mä saan helpompaakin kautta", hän lisäsi vähän liian nopeasti, kun tajusi, että saattoi kuulostaa liian kiinnostuneelta. Hermostus alkoi vaikuttaa tytön käytöksen varmuuteen, ja se oli paha. Hän pelkäsi, että Raf näkisi hänen lävitseen. Ei tyttö mikään pelkuri ollut, mutta itsesuojeluvaisto sentään vielä toimi.
Chiara tutkaili britin ja kurdin ilmeitä ja yritti tehdä päätelmiä näiden kahden keskenäisistä väleistä. Eivät tainneet mitään sydänystäviä olla, eikä ihme. Tyttö ei saanut täysin selvää sanoista, jotka Rafiq äänettömästi lausui, mutta arveli uhkausta, vaikka ei ollutkaan varma. Huivipään reaktio oli outo, ja siinä hetkessä Chiara päätti olla Thomasin puolella.
Chiara siristi silmiään merkitsevästi ja virnisti hermostuneesti aavistuksen verran, kun huivipää katsoi häneen. Tyttö toivoi tämän tajuavan sen tarkoittavan hyvää. Yhtäkkiä häntä alkoi naurattaa koko tilanne. Hetkeä aikaisemmin hän ja britti olivat olleet vihollisia, mutta nyt ainakin Chiarasta tuntui siltä, että hän halusi luottaa Thomasiin ainakin, kun vaihtoehtona oli Rafiq. Ihmiset olivat kummallisia.
|
|
|
Post by rafig on Apr 12, 2007 18:33:50 GMT 2
Rafiq oli vähällä nauraa päin tytön naamaa. Hän oli itse ärsyttänyt tyttöä. Hän tiesi kyllä, miltä tyttö näytti, kun tämä ärsyyntyi tosisaan. Ja hän ei voinut sille, mitään, mutta tyttö oli hänestä naurettava. Rafig katsoi hieman taakseensa, jonka jälkeen hän istuutui Thomasin viereen. Nopeasti hän nappasi tämän tupakan, vetänen nautinnollisesti nikottinia henkeensä. Hänen tosiaan pitäisi hommata laastareita. Hän käänsi katseensa tyttöä kohti, hymyillen tälle. "Älä viitsit. Pikku-britti tuossa saattaa 'ystävällisyydessään' kertoa tietonsa sellaisillekin, joiden korviin se ei sovi. Jos säilyttäisin aineita asunnossani, tuo kuitenkin ottaa kaiken ja käyttää, tai sitten jään kiinni. Mitä vähemmän pidän itselläni ja hommaan vain, kun tarvitaan." Hän kohautti hieman olkiaan. Enkeli oli kova pala, mutta mukava sellainen. Hän käänsi katseensa Chiaraan, tämä ei käyttänyt aineita. Jos hän käyttäisi, hän näyttäisi samalta kuin Thomas. Säälittävältä kakaralta. "Joten, tietääkö latino mitä on tekemässä? Haluatko tosissasi tulla samanlaiseksi kuin pikku-britti tässä?" Rafiq oli jo tarpeeksi vittuuntunut ilman, että tyttö alkaisi vinkumaan häneltä aineita. Tyttö väitti olleensa rehellinen, mutta valehteli jo nyt. Aivan kuin Beatrice. Rafiq muiseli lämmöllä omaa jääkaappiaan ja sen sisältöä. Hän voisi hukuttaa murheensa myöhemmin, mutta nyt tyttö. Hän käänsi katseena uudellen pikku-brittiin, tumpattuaan heidän polttamansa tupakan. "Haluatko antaa tupakkaa vai vienkö kaikki suustasi, rakas pikku-britti?" Rafiq väänsi jokaista sanaansa, jotta poika varmasti saisi kuulla jokaisen sanan niiden täydellisyydessään.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 18:56:35 GMT 2
Tommy oli hieman huolissaan tytöstä, jonka kanssa oli hetki sitten tapellut. Ei, hän ei todellakaan halunnut, että toinen tekisi samat virheet kun hän. Huivipää tiesi, että Rafiq osaisi halutessaan saada kenet tahansa käyttämään aineita.
Nuorukainen mulkaisi Rafiqia tuon napatessa häneltä tupakan suusta. Hän ei kuitenkaan sen kummemmin reagoinut, sytytti itselleen vain uuden tupakan samalla kun kirosi kämppistään alimpaan helvettiin tuon puhuessa tytölle sävyyn, joka antoi olettaa, että nuorukainen olisi sillä hetkellä koukussa johonkin muuhunkin kuin tupakkaan. No, ehkä hän ei pystyisikään vastuystamaan kiusausta, jos tietäisi Rafin säilyttävän jotain kämpillä, mutta toistaiseksi hän ei ollut koskaan edes harkinnut varastavansa tuolta aineita.
Nuorukainen oli juuri siirtämässä tupakkaa huulilleen, kun toinen sanoi sanat, jotka osuivat suoraan Tommyn vyön alle. Hän jähmettyi kesken liikkeen ja hänen silmänsä synkistyivät. Kyllä, hän oli säälittävä ex-narkkari, joka oli sortumassa uudelleen. Hän ei voinut kiistää sitä, mutta silti totuuden kuuleminen jonkun toisen suusta, oli se joku sitten vaikka Rafiq, satutti. Nuorukainen kokosi itsensä ja veti tupakan huulilleen imien siitä savut. Hän sulki tunteensa sisälleen ja näytti täysin tyyneltä.
"Mielummin ex-narkki ku ihmisten elämiä tuhoava diileripaskiainen", Tommy totesi tyynesti, mutta hänen katkerat silmänsä paljastivat hänet. Hänen oli turha enää yrittää varjella omaa menneisyyttään tytön korvilta, kun tuo sen kuitenkin jo arvasi. Nuorukainen toivoi, ettei toinen aikoisi levittää tarinaa tästä oudosta tapaamisesta roskakatosten suojissa. Hän ei todellakaan halunnut narkkarin mainetta, vaikka moni häntä jo sellaisena pitikin.
Huivipää heitti Rafigille uuden tupakan ja vaikkei tehnytkään niin mielellään, näytti siltä kun asialla ei olisi ollut merkitystä. Hän ei mielellään nöyristellyt toiselle, mutta koska piti itseään entisenä narkkarina huonompana kuin muita, oli nöyristely luontevampaa kuin vastaan paneminen. Ja hän tiesi Rafin käyttävän kylmästi tätä hyväkseen, sillä varmasti toinen oli huomannut, miten huono itsetunto nuorukaisella oli.
|
|
|
Post by chiara on Apr 12, 2007 19:14:48 GMT 2
Chiara katsoi Rafiqia suoraan silmiin. "En halua", hän vastasi yksinkertaisesti. "Mä tiedän kyllä mitä aineet tekee ihmisille, kun niitä käyttää liikaa. Oon nähnyt." Tyttö oli taas vähällä upota muistoihin Antoniosta, tämän mustista, sotkuisista hiuksista jotka tuuli puhalsi tämän kasvoille, kun he ratsastivat aalloilla yhdessä. Chiara kirosi itseään ja omaa tunteellisuuttaan mielessään, kun ei pystynyt hallitsemaan omia ajatuksiaan. Ainakin osa hänestä halusi unohtaa Antonion, mutta se osa, jonka kuoleva sydän vielä sentään sykki, ei halunnut. Ei ikinä.
"En mä oo kerjäämässä sua hakemaan mulle mitään", Chiara jatkoi vielä uhmakkaaseen tapaansa, jonka hän alitajuisesti ajatteli lapselliseksi. Tyttö katsoi huivipäähän tuntien jälleen sen rehellisen säälin esiasteen, joka lievensi vihaa, jota hän tunsi jokaista ihmistä kohtaan. Kyllä, hän näki britissä hyvinkin paljon samoja piirteitä kuin Antoniossa, mutta hän yritti olla ajattelematta sitä. Hän tiesi jo hyvin nopeassa ajassa kiintyneensä nuorukaiseen liikaa.
Entinen narkkari. Chiara kuuli sanat Thomasin omasta suusta, ja ne hätkähdyttävät hieman, vaikka tyttö olikin ollut melkein varma päättelystään. Hän kuvitteli sekunnin murto-osan ajan, miltä riippuvuus mahdoi tuntua. Englantilaisen silmissä näkyi sitä samaa katkeruutta ja itseinhoa, jota Chiara oli tottunut näkemään Antoniossa, ja jonka tyttö päätteli johtuvan siitä, ettei voinut hallita itseään. Hän olikin päättänyt, ettei koskaan käyttäisi mitään ainetta, joka vei vapautta edes osittain.
|
|
|
Post by rafig on Apr 12, 2007 20:00:16 GMT 2
Rafiq katseli parivaljakkoa pudistellen päätään. Hän ei voinut sille mitään, mutta kaksikko oli kuin suoraan hänen menneisyydestään. Hän oli oma itsensä, mutta tuossa hänen edessään oli Bean entinen, hän ja Bea. Hän muisti kuinka Bea oli vuosia rakastanut entistään. Hän muisteli hiljaa, kuinka Bea oli antanut hänelle itsensä vain, jotta hän ei enää myisi tälle. Ja vaikka hän suosutui tytön vaatimukseen, hän ei voinut tehdä mitään. Poikaystävä oli löytänyt toisen diilerin ja hän sai Bean niskoihinsa, haukkuen häntä. Niin siinä oli käynyt ja lopulta hän oli rakastunut Bean Rafiq katsoi hetken aikaa Chiaraa, ja sulki mielestään pois sen mahdollisuuden, että tästä tulisi hänen tyttöystävänsä. Hän piti aivan liikaa Athenesta, joka kuitenkin oli hänelle jo vähän muutakin kuin pelkkä kaveri. Ainakin tyttö oli antanut hänelle sellaisen kuvan. Hiljaa ajatuksisaan hän heräsi kuulemaan pojan sanat. "En minä tyrkyttänyt sinulle aineita käteen, tai laittanut mitään sinulle suoneen. Meillä kaikilla on ristimme, joten älä sinä siinä nurise."
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 20:31:07 GMT 2
Tommy helpottui toisen vastauksesta, mutta samalla huomasi ajattelevansa, ettei toinen tiennyt mitään. Vaikka tuo olisi nähnyt jonkun toisen elämän romahtavan aineiden takia, ei sitä voinut kunnolla ymmärtää, ennen kuin koki itse saman. Jos ei ollut itse käynyt pohjalla, oli turha kuvitella voivansa tietää, miltä se tuntui. Kukaan muu kuin entinen narkkari ei voinut tietää, miltä tuntui elää päivästä toiseen vain sen takia, että voisi ottaa annoksen huumeita. Ei ollut voimia tehdä mitään muuta kuin käyttää. Pari kertaa hän oli yrittänyt lopettaa kaiken tappamalla itsensä, mutta aina se oli epäonnistuntut. Lopulta nuorukaisella ei ollut voimia saatika halua yrittää kuolla. Oli vain sattumaa, että hän oli kuolla yliannostukseen ja sen jälkeen päässyt vieroitukseen. Jos huivipäätä ei olisi laitettu vieroitukseen, olisi hän kuollut. Kaikki tiesivät sen ja hän tiesi sen itse. Se ei ollut kaunis ajatus.
Nuorukainen siirsi katseensa Rafiqiin tuon puhuessa. Ei, tuo ei ollut tykyttänyt hänelle mitään, se oli totta. Huivipää oli itse kysynyt tuolta, oisiko tuo hankkia hänelle kymmenen pamia. Poika ei ollut varma olisivatko hänen tolet sillä tasolla, että kymmenen olisi sopivasti, mutta niin hän oletti. "hah. Jos se, että sä myyt tekee susta luuserin", nuorukainen totesi jälleen sillä samalla sävyllä, jota oli aikaisemminkin käyttänyt. Edelleen hänen silmänsä loistivat katkeruuttaan. Jos toinen oli luuseri, hän olisi jotain vielä pahempaa, kun osti toisilta aineita. Rafiq ei tuhonnut elämäänsä, vaan muiden elämiä. Tommy oli aina keskittänyt kaiken tarmonsa ja rahansa oman elämänsä tuhoamiseen. Nyt hän oli päässyt jo hyvään alkuun koota sitä uudelleen, mutta hänen viattomalta tuntuva ostoksensa sattaisi pilata kaiken. Silti huivipää tiesi, että olisi liian myöhäistä perääntyä. Hän ei pystyisi enää vastustamaan kiusausta ja vaikka pystyisikin, hän ei ollut varma onnisuisiko kaupan purkaminen.
[nannanaa.. en jaksa oikolukea. oon laiska paska. Kärsikää x'D]
|
|
|
Post by chiara on Apr 13, 2007 8:06:06 GMT 2
Chiara tunsi olevansa ulkopuolella nuorukaisten jutuista. Tottahan se oli, että tyttö ei tiennyt kovin paljoa huumeista, mutta sen verran, että hän osasi arvostaa sitä. Nuo taisivat pitää häntä täysin tietämättömänä, ja se ärsytti italialaista hieman. Ei hän nyt täysin tollo ollut, vaikkei ollutkaan sekaantunut aineisiin. Päinvastoin. Antonio oli opettanut tytölle mitä ne tekivät ihmiselle, tyttö oli tiedosta kiitollinen. Ei hän ainakaan ihan heti aikonut heittää elämäänsä hukkaan. Ehkä sitten vanhempana, kun ei ollut enää muutakaan. Tällä hetkellä häntä kiinnosti elää.
"Saatanan idiootit", Chiara puuttui keskusteluun. Hän pelkäsi - tosin hän kieltäytyi kutsumasta tunnetta peloksi, ei, hän epäili - provosoivansa poikia mutta tyttö oli itsevarmalla päällä. Häntä kiinnosti tutustua nuorukaisten taustoihin, ihan mielenkiinnon vuoksi. Varsinkin Rafiq - tai oikeastaan molemmat ihan yhtä lailla vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tytön päässä alkoi muotoutua suunnitelmantapaisia ajatuksia. Illasta voisi vielä tulla mielenkiintoinen. "Tapelkaa nyt siitä vielä, kumpi on suurempi paskiainen."
[ Hei, mitäs sanoisitte sellasesta jos koitettais kohtapuoleen saada nää jonnekin (jonkun kotiin tai sit yökerhoon) juomaan? *innostus* xD ]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 13, 2007 13:54:05 GMT 2
[mulle ainakin sopii kaikki juonenkäänteet. ^__^
Yökerho vai näitten kahen paskiaisen kämppä?
Sabiii? ]
|
|
|
Post by rafig on Apr 16, 2007 15:09:49 GMT 2
//mielummin kyllä paskiaisten asuntoon, yökerhoon ette saa rafia verkkareissa// Rafiq oli vähällä nauraa Thomasille. Hän ei ollut pakottanut tätä mihinkään, oikeastaan hän oli vain tarvinnut jonkun, jonka avulla purkaa stressiä ja hän oli sellaisen saanutkin. Ja siinä tämä seisoi yhä, heikkona kuin olisi vielä ollutkin narkkari. Hän sitten rakasti toisen heikkoutta. Rafiq katsoi toista lasiensa yli tavalla, jonka hän tiesi ärsyttävän monia. "Jos sitten pidät minua luuserina, miksi sitten ostat minulta jotain? Eikö se tee sinusta, oi katkaisuhoidon läpikäyneestä entistä heikomman?" Rafiq vihasi joskus tätä osaa itsestään, mutta hän tosisaan tarvitsi sitä. Hän ei olisi jaksanut kuunella moraalisointia siitä, mikä hänen tekemisissään oli väärin ja mikä. Loppujen lopuksi, kuka niitä laski? Jumalako? Kaikesta huolimatta Rafiq oli päättänyt hylätä jumalan, eihän tämä ollut auttanut hänen elämäänsä yhtään. Päinvastoin, hänestä tuntui että juuri jumala oli päättänyt tuhota hänen elämänsä. Mutta se siitä syvällisestä pohdiskelusta, signoralla oli jotain sanottavaa. Hän kuunteli tyttöä jopa melkein kiinnostuneena. Hän ei voinut sille mitään, mutta hän piti oikeasti kumpaakin itseään heikompina. Hän näki tytön, joka vain koitti vaikuttaa kovalta, vaikka tämä olikin joko katsonut jonkun elämän tuhoutumista vierestä tai tuhonnot omaansa. Sama päti hyvin pitkälle Thomasiin. He kumpikin vihasivat häntä ja Rafiq tiesi sen. Jollain tasolla hän jopa nautti siitä. Mutta hänellä oli kylläkin parempaakin tekemistä ajallaan kuin kuunnella noita kahta. Rafiq verryteli hieman kylmentyneitä jalkojaan ja lähti kävemään kohti poikien asuntolaa, kääntäen katseensa heihin. Hän katsoi kaksikkoa vielä hetken, kunnes hän teki koko päivänsä älykkäimmän ratkaisun: Hän vetäisi kännit. "Mutta vaikka tämä keskustelu lupaakin suurta syvällistä pohdintaa, minä menen mielummin tuhoamaan omat aivosoluni viinaan. Haluatteko tulla mukaan vai jättekö mielummin tänne ulos?" Rafiq katsoi heitä kumpaakin oikea kulmakarva hieman koholla, odottaen ehdotukseensa vastausta.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 20, 2007 11:07:10 GMT 2
[ollaan ylpeitä musta! mä ropetan, pelaan. vastaan!]
Tommyn katse synkistyi Rafiqin vastauksesta. Tietenkin kurdi oli oikeassa, mutta silti nuorukainen halusi narkkaritaustoilleen ja kenties narkkaritulevaisuudelleen jonkun syntipukin, joka olisi vaihteeksi joku muu kuin hän itse. Nuorukainen puri huultaan ja tuijotti maata tietämättä, pitäisikö hänen olla raivoissaan itselleen vai Rafiqille, joka aina onnistui kaivelemaan niitä asioita, joista Tommy olisi halunnut vaieta. Nuorukainen huomasi jälleen vihaavansa itseään sen takia, että oli joskus ollut huumeiden orja. Ja hän ei selvästikään ollut oppinut mitään, kun nyt halusi kaikesta huolimatta kokeilla kerran vielä. Huivipää ei osannut itselleenkään selittää, miksi halusi testata vielä kerran vaikka järki sanoi, että se oli maailman huonoin idea.
Tommy havahtui ajatuksistaan Chiaran puuttuessa keskusteluun. Hän ei voinut olla naurahtamatta tytön sanoille. Vaikka hänen äänensä tavoitteli huvittuneisuutta, ei katkera sävy suostunut kokonaan väistymään. Nuorukaisesta tuntui, ettei se ehkä häipyisi koko illan aikana hänen äänestään minnekään, jos keskustelu jatkuisi samoja raiteita.
Rafiqin lähtiessä kohti asuntoloita, nuorukainen käänsi katseensa tähän hieman ihmetellen, minne tämä oli lähdössä, mutta toisaalta helpottuneena, että tuo ylipäätään häipyi. Toisen sanat kuitenkin saivat nuorukaisen miettimään pidemmälle. Aikoiko hän tosiaan olla koko yön siellä ulkona? Tietenkään ei, se oli selvä. Kaipa hän voisi samantien lähteä toisen mukana sisään. "Mä lähen", hän tuumasi ja nousi ylös.
[[en jaksa tarkistaa istuko se vai ei.. jos se seiso niin sit se luonnollisestikaan ei noussu ylös. :'DD ]]
|
|
|
Post by chiara on Apr 21, 2007 13:45:37 GMT 2
Chiara katsoi kumpaakin poikaa pitkään ja yritti tyhjentää ajatuksiaan. Hänellä oli, kuten aina, huonoja aavistuksia tästäkin ideasta mutta vaihtelun vuoksi hän päätti sivuuttaa ne. Kyllä he jotain hauskaa tekemistä voisivat kolmestaan keksiä, kunhan eivät päättäisi nylkeä toisiaan. Tyttö naurahti omille kuvitelmilleen ja yritti olla keksimättä niitä lisää.
"Joo", hän sanoi itsestäänselvällä äänellä ja oletti, että se riitti selittämään sen, että hän tulisi kyllä mielellään, mutta ei ollut tunkemassa mukaan elleivät pojat häntä haluaisi, mutta ei kuitenkaan halunnut kysyä sitä, koska oletti että heille sopi. Tyttö otti askeleen diileriä kohti ja hipaisi kädellään tämän olkapäätä.
"Rafiq?" hän sanoi kysyvästi mutta oli liian laiska tai ylpeä kysyäkseen, mitä aikoi kysyä, eli sitä, missä kurdin asunto oli. Kaipa tämä johdattaisi heidät sinne. Koko maailma alkoi tuntua Chiarasta yhä paskemmalta. Koko illan vitutus alkoi kerääntyä ja saada muotoa. Tyttö hämärästi tajusi halveksivansa omaa käytöstään. Hän alkoi tajuta miksi ihmiset ylipäänsä harrastivat juomista.
[ Lyhyt on joo sori, mutta Chiara vittuilee. ]
|
|