|
Post by chiara on Apr 6, 2007 18:06:17 GMT 2
Chiara hymähti peittääkseen hermostuneisuutensa ja vilkuili ympärilleen yrittäen vaikuttaa rauhallisemmalta kuin oli. Huivipää siis tunsi aihepiirin sanastoa ja oli perehtynyt aiheeseen. Ehkä hän jopa tiesi, keneltä aineita voisi ostaa. Eihän se toki yllätys tytölle ollut, pikemminkin vain aavistuksen vahvistus, ja oman päättelyn osuminen oikeaan tuntui hyvältä.
Nuorukaisen vastaus pisti kuitenkin Chiaran miettimään omaa vastaustaan. Tyttö ei ollut oikeasti koskaan itse kokeillut LSD:tä eikä mitään muutakaan, vaikka hän olikin Italiassa tuntenut muutamia narkkareita, eli hänellä ei ollut juurikaan tuntumaa siitä, miten nopeasti LSD:hen kehittyi toleranssi. Tai siitä, miten pienet seudun huumemarkkinat olivat, niin että uskaltaisiko hän valehdella tuntevansa täkäläisiä diilereita. Harkitsemattomasta bluffista jäisi helposti kiinni. Hän päätti pelata jälleen varman päälle ja olla vastaamatta liian suoraan.
"Sä siis tiedät mistä sitä saa?" Chiara hymyili hieman epävarmasti ja yritti kuulostaa lievästi kiinnostuneelta. Oikeastaan huivipää oli jo paljastanut sen, mutta tyttö halusi tarttua siihen, että oli jälleen saanut nuorukaisen puhumaan ohi suunsa. Tavallaan tuntui julmalta käyttää toisen känniä (Chiara päätteli huivipään käytöksen johtuvan siitä) hyväkseen.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 7, 2007 13:03:30 GMT 2
"En mä niin sanonut", Tommy tiuskaisi vihaisena itselleen siitä, että oli vahingossa paljastanut tietävänsä aiheesta jotain.
Huivipää oli itse happoa vetänyt alle kymmenen kertaa. Hän ei ollut suostunut koskemaan kyseiseen huumausaineeseen sen jälkeen, kun oli saanut kolme pahaa trippiä peräkkäin. Hapon ainoa huono puoli olikin siinä, että se oli niin arvaamaton. Ei voinut koskaan tietää varmasti, tuliko hyvä vai huono kokemus. Hyvät tripit olivat olleet mukavia kokemuksia, mutta huonot sitäkin kamalampia. Sitä paitsi huume oli lähinnä oman mielen tutkiskelua varten ja nuorukaista ei tämmöinen ollut silloin kiinnostanut. Pään sekaisin saaminen oli ollut ainoa asia, mikä häntä oli silloin kiinnostanut.
"Ja mihin sä muka happoa tarvit?", Tommy kysyi vielä toiselta hieman syyttävästi. Vaikka nuorukainen ei pitänyt toisesta, hän tunsi silti jonkinlaista velvollisuudentuntoa yrittää saada tuota unohtamaan koko juttu, jos tuo oli väärin perustein huumeiden kanssa lähdössä pelleilemään. Kyllähän niitä aineita pystyi satunnaisesti käyttämään ilman ongelmaa, jos oli tarpeeksi tietoa ja itsehillintää, mutta harva sellaiseen pystyi. Huivipää oli itse elävä esimerkki siitä, mihin aineet nopeasti veisivät, jos ei sannut olla varovainen.
[haa! Sainpas vastattua. Saattaa olla vähän hätänen, ku on täs kiire taas. Pitää lähtee ostaan uudet kenkulit<3 *hih*]
|
|
|
Post by chiara on Apr 9, 2007 11:32:23 GMT 2
"Haluun vaan kokeilla", Chiara sanoi välttelevästi. Ei hän oikeasti halunnut, vai halusiko? Tytön vatsassa kiersi jännitys, kun hän tajusi että saattaisi hyvinkin tämän nuorukaisen kautta saada käsiinsä aineita, kun pelaisi korttinsa oikein. Kyllähän hänellä oli Italiassakin ollut mahdollisuus - mutta se oli jotenkin eri asia, kun hän olisi kuitenkin jäänyt kiinni... Ajatus tuntui vähän oudolta, mutta Saint Lyons Academyssa tuntui kuri ja järjestys olevan satunnaista ja puutteellista. Kaikki täällä tuntuivat polttavan ja juovan.
Chiara katsoi huivipäätä tiiviisti silmiin ja mietti hetken. Hän tunsi yhtäkkiä halua ystävystyä nuorukaisen kanssa - ihan ilman mitään taka-ajatuksia. Tyttö ei ollut koskaan osannut kutsua ketään italialaisista tutuistaan edes kavereiksi, mutta silloin hän oli tuntenut enimmäkseen tyttöjä. Hän oli vasta äskettäin tajunnut miten vittumaisia tytöt olivat. Chiara yritti sivuuttaa ajatuksen. Hän ei kaivannut ystäviä tai ketään, johon voisi luottaa, sitä paitsi ihmisiin ei voinut luottaa. Kaikki etsivät aina omaa etuaan. Chiarakin kai. Paitsi nyt hän ei ainakaan tietoisesti tuntunut ajattelevan niin. Mutta tuntemuksiin ei voinut luottaa.
"Aiot sä olla täällä ulkona vielä kauankin?" Chiara kysyi. Häntä kiinnosti tietää, odottiko huivipää kenties jotakuta. Ulkoilman viileys sai tytön värisemään, kun hänellä ei ollut kuin ohut musta paita päällään, eikä häntä huvittanut jäädä ulos, ellei sitten ollut luvassa jotain erityistä.
[ Anteeksi, kun on huonoa tekstiä ja on kestänyt ... :/ ]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 9, 2007 12:24:03 GMT 2
Tommy katsoi tyttöä hetken tutkivasti, kunnes tuhahti halveksuvasti. Tiesiköhän tuo ollenkaan, mitä halusi. Nuorukainen epäili, ettei tuo tietäisi edes, miten happo vaikutti puhumattakaan trippivahdin hankkimisesta. Vaikka eihän sitä varmaksi voinut koskaan tietää, mitä toisten päässä liikkui. Tommyn päässä ei ollut ainakaan liikkunut kovin montaa järkevää ajatusta, kun oli vapaaehtoisesti lähtenyt elämäänsä aineilla tuhoamaan.
"Sä et tiiä, mitä haluut", huivipää totesi halventavaan sävyyn. Hänestä tuntui, ettei tyttö tiennyt eroa viihdekäytön ja itsensä tutkiskelun välillä. Nuorukainen oli itse tehnyt pari aika elämää mullistavaa virhettä, joista pahin oli ehdottomasti väärin perustein huumeiden kanssa pelleileminen. Hän oli vainoharhaisuuteen saakka epäilevä muiden kyvyistä käyttää aineita oikein. Oli niin helppo ylittää raja, jossa käyttö muuttui vapaaehtoisesta hauskanpidosta pakonomaiseksi riippuvaisuudeksi.
Tommy loi tyttöön vaikeasti tulkittavan katseen, kun tuo kysyi, aikoiko poika olla kauankin vielä ulkona. "Aion. Ja sä häiritset mua, joten painu helvettiin siitä", hän sanoi toiselle epämiellyttävään sävyyn. Nuorukaista alkoi jo tosissaan ärsyttää tuon seura. Hän oli harkinnut menevänsä sisään, ei hänellä ollut mitään syytä kykkiä ulkona, mutta periaatteen vuoksi päättikin olla ulkona vielä jonkin aikaa. Nuorukaisen katse hakeutui seinää komistaviin graffiteihin, joihin hän loi kenties jopa hieman kaihoisan katseen.
|
|
|
Post by chiara on Apr 10, 2007 16:49:55 GMT 2
Chiara oli hetken hiljaa katsellen graffiteja. Ne kiehtoivat häntäkin. Tavalllaan niissä oli jotain sellaista, joka antoi hänelle syyn halveksia niitä teinejä, jotka niitä maalasivat, kun eivät uskaltaneet muuten ilmaista itseään. Toisaalta taas graffitit saattoivat olla yksi hienoimmista taiteen muodoista. Siinä ainakin oli enemmän asennetta kuin ahtaassa ateljeessa maalatussa hedelmäasetelmassa.
"En niin", tyttö myönsi, tarkoittaen täyttä totta vaihteen vuoksi, jopa niin totta, että hänen äänensä muuttui matalaksi, kuten se aina teki, kun tyttö vakavoitui. Oli hänelläkin kerran ollut ystävä, oikea ystävä johon voi luottaa vaikka henkensä, ja tämä oli kieltänyt Chiaraa koskemasta aineisiin omakohtaisesta kokemuksesta. Itse se ei ollut enää päässyt irti, niin että kyllä tytöllä oli vähän sivustakatsojan kokemusta, vaikka Antonio olikin lähinnä vain polttanut kannabista. Tai ehkä se oli käyttänyt jotain muutakin, mutta oli urheasti salannut sen tytöltä. "Sä taidat tietää, enkä kadehdi sua yhtään."
Kysymykseensä Chiara sai odottamansa vastauksen, oikeastaan vain vahvistuksen sille olettamukselle, että huivipää odotti jotakuta. Ja kun kellonaika oli mitä oli, tyttö oli melko varma siitä, että jonkinlaiset aineet vaihtaisivat pian omistajaa. "Mihin aikaan se sanoi tulevansa?" Chiara kysyi muka viattomalla äänellä ja virnisti, niin varma hän oli päätelmästään. "En mä anna teitä ilmi, jos myytte mullekin."
|
|
|
Post by Tommy on Apr 10, 2007 18:55:03 GMT 2
Tommyn katse siirtyi takaisin tyttöön, tuon myöntäessä, ettei tiennyt lainkaan, mitä halusi. Huivipää hymähtija loi toiseen arvioivan katseen. Ehkei tuo ollutkaan niin toivoton tapaus kun antoi ymmärtää.
Tytön seuraava lause synkisti nuorukaisen katseen, joka oli ollut hetken miltei hyväksyvän oloinen. "Se ei kuulu sulle paskaakaan", hän totesi toiselle kylmästi. Hän tiesi aivan liian hyvin, se oli totta. Nuorukainen olisi voinut jättää muutaman asian elämässään tekemättä. Hän ei voinut vieläkään hyväksyä, että oli ollut niin tyhmä ja täynnä lapsellista luuloa siitä, ettei hän jäisi koukkuun, vaikka säännöllisesti käyttikin.
Huivipää siirsi jälleen katseensa tyttöön, tuon tehdessä johtopäätöksiä siitä, että hän olisi siellä ostamassa jotain kamaa. Häntä ärsytti suunnattomasti, että toinen oletti jotain sellaista. "Painu helvettiin, mä sanoin sulle. Mä en oo ostamassa mitään. Sun pitää kysyä Rafiqilta, jos-", nuorukainen hiljeni tajutessaan lipsauttaneensa ainoan koulun alueella toimivan diilerin nimen. Hän kirosi hiljaa mielessään suurta suutaan. Rafiq varmasti tappasisi huivipään, jos saisi tietää tämän levittäneen tietoa siitä, että tuo diilasi. Nuorukainen nosti kätensä ohimolleen ja hengitti pari kertaa syvään. Hänen kämppiksensä ei tuntunut tarvitsevan syytä hänen hakkaamiseensa, joten nyt Tommy oli todella pahassa pulassa. Olettaen tietenkin, että Rafiq saisi tietää ja tietenkin hän saisi, kun huivipään tuurista oli kyse.
"Hei, ihan tosi. Huumeet ei oo sua varten. Unohda koko juttu ja mee nukkumaan", hän yritti vielä luoden toiseen jo hieman anovan katseen. Nuorukainen oli humalassa ja se haittasi huomattavasti hänen kykyään arvioida tilannetta puhumattakaan siitä, että osaisi valita sanansa oikein, kun se tuntui jo selvänäkin olevan joskus vaikeaa. Tommy ei oikeastaan koskaan ollut ollut erityisen sanavalmis nuorukainen.
|
|
|
Post by chiara on Apr 11, 2007 14:38:20 GMT 2
Chiara katsoi huivipäätä tiiviisti ja harkitsi. Tämä saattoi puhua totta, mutta tyttö oli epäilyn kannalla ainakin toistaiseksi. Olisiko nuorukainen muka muuten niin kovasti halunnut häätää Chiaraa paikalta, ellei hän odottaisi diileriä? Ei se kyllä harvinaista ollut, ettei tytön kanssa tultu toimeen, mutta oudolta tuo kyllä vaikutti. Olisi itse lähtenyt, jos ei kestänyt seuraa.
Nimen mainitseminen sai hienoisen itsetyytyväisen hymyn Chiaran huulille, ja koska huivipää jätti lauseen kesken, tämä ilmeisesti itsekin tajusi lipsauttaneensa jotain liikaa. Rafiq. Tyttö ei voinut estää tuntemasta ylpeyttä siitä, että oli osannut valita sanansa oikein. Nyt hän oli selvästikin saanut tietää jonkun tärkeän henkilön nimen. Paikallisen diilerin , ja se oli jo jotain. Chiara yritti kuumeisesti päätellä kuka tämä mainittu henkilö oli ja oliko tyttö mahdollisesti nähnyt tämän joskus.
"Joojoo", Chiara sanoi sovittelevasti, vastaamatta kuitenkaan mihinkään erityisen suoraan. Hän häntä hermostutti huivipään katseen vakavuus. Siinä oli jotain samaa... jotain samaa kuin Antonion katseessa... Chiara kielsi itseään vertaamasta tuota säälittävää otusta Antonioon. Tyttö asteli edestakaisin pari kertaa, hymyillen sievintä, naisellisinta hymyään. "Mä ihan välttämättä haluun pitää sulle seuraa." Chiara ei vieläkään suostunut hylkäämään teoriaansa ja koetteli nuorukaisen hermoja.
[ Hitsi ku nää pelit meinaa mennä nyt solmuun. =) Jos vaikka sovitaan että tää peli on tapahtunu ennen kun Chiara on tavannu Rafiqia, kun muuten tulee vähän probleemeja ton keskeneräsen pelin kanssa siitä että sanooko Rafiq siinä missään vaiheessa oikeeta nimeään taikka sit Chiara vois melkein arvatakin. Sit jos tossa Chiaran ja Rafiqin pelissä se myöhemmin sanoo sen niin sitten tää tunnistaa sen nimen mutta jos ei sano ni sitten ei mitään ongelmaa. Sori sekava selitys, toivottavasti tajusit. ]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 11, 2007 19:56:42 GMT 2
[Me kyllä vähän suunniteltiin niin, että tää ois tavallaan tulevaisuutta siitä sun ja nanashin pelistä. Rafiq saattaa nimittäin tosissaan eksyä tänne jossain vaiheessa. ehkä. xD Chirahan ei taida tietää Rafin oikeaa nimeä?]
Tommya suututti toisen itsetyytyväinen hymy. Tuo pistäisi varmasti nimen niin hyvin mieleensä, ettei sitä heti unohtaisi. Huivipää olisi todella pahassa pulassa, jos Rafiq saisi tietää tästä pikku lipsautuksesta. Nuorukaista suututti yhtä paljon oma tyhmyytensä ja se, ettei mahtanut mitään kämppikselleen. Rehellisessä nyrkkitappelussa hän oli aina alakynnessä ja asiaa pahensi se, että hän oli liian ylpeä luovuttaakseen edes silloin, kun oli jo ottanut osumaa kiitettävästi.
Toisen todetessa, ettei millään halunnut häipyä vielä, huivipää loi tuohon tuskastuneen katseen. Hän ei itsekään halunnut lähteä, koska asiasta oli muodostunut jo periaatekysymys. Tyttö lähtisi paikalta ennen häntä. Piste.
"Sä oot idiootti", hän totesi toiselle. Hänen sävynsä antoi ymmärtää, että hän totesi ääneen tarkasti tutkittuja faktoja, mutta katse oli kylmä. Nuorukainen raaputti niskaansa. "Mä taisin jo sanoa sulle, että mä en oo täällä ostamassa mitään, jos niin luulet. Okei, mä myönnän, et saattaa vaikuttaa oudolta hiippailla täällä tähän aikaan, mutta usko jo, et mä haluun olla yksin. Joten.. nukkumaanmeno aika sun osaltas?", Tommy yritti vielä häätää toista pois. Hän tutkaili toista hetken arvioivasti. Tuo tuskin tajuaisi lähteä ja tällainen suostuttelu saisi tuon vain kiinnostumaan.
"Tai.. ihan sama. Pysy sitte täällä, jos kerran haluut. Mutta mä sanon sulle, että et tuu näkemään mitään ihmeellistä", hän sanoi olkiaan kohauttaen ja käveli takaisin paikkaan, jossa oli jonkin aikaa sitten istunut. Hän istahti lattialle risti-istuntaan ja katseli jälleen graffitteja kiinnostuneena. Ne oli tosiaankin hienosti tehty. Nuorukainen oli kateellinen niille, jotka osasivat maailailla, kun itse ei osannut. Hän hymähti ja sytytti itselleen uuden tupakan.
|
|
|
Post by chiara on Apr 11, 2007 20:31:13 GMT 2
[ Ahaa. No sehän kuulostaa hyvältä. ^^ Tervetuloa mun puolesta Rafiq vaan tänne. Tai ehkä vasta sitten kun toi Chiaran ja Rafin peli loppuu. Hankalaa. Joo, ei tiedä. ]
Chiara oli niin vaipunut mietteisiinsä ja päätelmiinsä, ettei hän kuullut kunnolla nuorukaisen sanoja. Rafiq. Eksoottinen nimi. Tyttö keksi mielessään kymmeniä eri mahdollisia vaihtoehtoja diilerin henkilöllisyydestä, iästä, kansalaisuudesta ja ulkonäöstä. Tämä saattoi olla oikeasti itämaalainen - eikö nimi viitannut sinnepäin? - mutta se vaikutti Chiarasta liian yksinkertaiselta. Koulussa oli loppujen lopuksi rajallinen määrä maahanmuuttajia. Se saattoi olla myös salanimi, esimerkiksi jonkun opettajan. Toisaalta...
Ajatuksissaan Chiara vain nyökkäsi idioottikommentille ja tulkitsi lopun luovuttamiseksi. Tytöllä oli aina ollut haitaksi asti vahva kilpailuvietti. Hän istui huivipään seuraksi lattialle, tarpeeksi lähelle ärsyttääkseen olemassaolollaan mutta ei kuitenkaan liian lähelle.
Chiara istui ryhdikkäänä kuten aina, selkä seinää vasten ja jalat koukussa. Kätensä hän oli kietonut jalkojen ympärille, ja pää oli ylväästi pystyssä. Tyttö katseli tupakkaa polttavaa nuorukaista kuin salaa. "Miten kauan oot polttanut?" hän kysyi automaattisesti. Se oli ärsyttävä kysymys, aivan kuten 'mitä kuuluukin'. Kummallakaan ei ollut mitään merkitystä, ja niihin vastattiin aina rutiininomaisesti. Kysymys lipsahti tytön huulilta niin nopeasti, ettei hän edes ehtinyt käyttää halveksuvaa äänensävyään.
|
|
|
Post by rafig on Apr 11, 2007 20:44:53 GMT 2
Hän oli tullut juuri lenkiltään, jossa hän oli törmännyt siihen ärsyttävään tyttöön, jonka kanssa hän oli tapellut. Rafiq jäi hetkeksi venyttelemään, kuullen kuinka joku puhui. Rafiq näki jo kaukaa, että hänelle oli tulossa ongelmia. Kyseessä oli tuo ärsyttävä nainen. Hän kuienkin huokaisi hiljaa. Nyt ei tehdä virheitä. Rafiq venytteli hieman ja lähti sitten kävelemään armaan kämppiksensä luokse. Hän lähti pieneen jouksuun ja tuli heidän eteensä hymyillen Alexille, nyökäten hiljaa tytölle. "Thomas! Olen etsinyt sinua kaikkialta." Rafiq siirtyi lähemmäs Thomasia, kääntäen hieman katsettaan tyttöön ja huokaisi hiljaa, katsellen Thomasia helpottuneen näköisenä. "Kuule, se sinun diilerisi tuli minua vastaan. Hän käski sanoa sinulle, että suunnitelmiin tuli jälleen pieni ongelma, ei suostunut kertomaan mikä. Hän kuitenki sanoi, että saat puoleen hintaan." Hän taputti hieman 'kaverinsa olkapäätä, kunnes hän kääntyi katsomaan tyttöä, hymyillen tälle. "Hei taas Chiara. Anteeksi, olen etsinyt Thomasia jo pitkään. Mitä sinulle kuuluu?" Hän katsoi tyttöä hymyillen, kiroten Thomasin mielessään alimpaan helvettiin. Tietenkään tämä ei voinut mitään sille, että tyttö oli tullut. Mutta hänestä Thomasin olisi kannattanut hoitaa hänet pois tieltä. Tai ainakin ilmoittaa hänelle. "En olekaan nähnyt sinua sitten sen kahvilassa käynnin jälkeen." hän hymyili oiselle, hymyillen tälle hiljaa. //ja raf tuli xDD//
|
|
|
Post by chiara on Apr 11, 2007 20:47:00 GMT 2
[ Pelijärjestys Rafiq, Tommy, Chiara? ]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 11, 2007 21:00:52 GMT 2
Tommy tuhahti tytön istuessa hänen lähelleen lattialle. Ei sitten voinut kuitenkaan lähteä. Nuorukainen yritti olla välittämättä siitä, että toinen istui jonkin matkan päässä, mutta se oli vaikeaa. "Jotain viis vuotta", huivipää vastasi toisen kysymykseen olkiaan kohauttaen, yhtä automaattisesti kuin kysymyksen esittäjäkin. Hänen äänensävyssään oli tosin edelleen hieman ärtyneisyyttä.
Rafiqin saapuessa yllättäen paikalle, Tommy jähmettyi. Mitä helvettiä tuo teki täällä? Tuon sanat saivat huivipään jäykistymään ja katsomaan toista katse täynnä syyttävää vihaa. Mitä hittoa tuo oikein pelleili?
Tommy nousi ylös ja katsoi Rafia huultaan purren. Toinen esitti taas jotain ovelaa rooliaan sillä seurauksella, että huivipää joutuisi pulaan tai tässä tapauksessa tuli leimatuksi narkkariksi.
"Mä en tajua, mistä sä puhut", hän totesi toiselle kylmästi. Hänellä ei ollut pienintäkään tarvetta esittää, että olisi ostamassa jotain. Ei niin minkäänlaista. Hänen kämppiksensä oli mennyt liian pitkälle yrityksessään pelastaa oma nahkansa. Viime kerralla, kun tuo oli ajatellut omaa etuaan, Tommy oli piesty tajuttomaksi. Ja vain sen takia, että Rafiq oli varastanut pari kännykkää.
|
|
|
Post by chiara on Apr 12, 2007 16:16:41 GMT 2
Chiaran silmät kapenivat tummiksi viiruiksi, kun kolmas henkilö tuli paikalle. Tyttö tunnisti arabinuorukaisen heti, ja tokaisi tälle automaattisen "hein", joka oli puhtaasti kasvatuksen syytä. Hän tosiaan piti sitä negatiivisena asiana.
Chiara hivuttautui vähän kauemmas, mutta kuunteli tarkasti kahden pojan keskustelua. Ensimmäiseksi tyttö oli epäillyt, että arabi oli tämä odotettu diileri. Nimi Rafiq kuulosti ainakin sopivan tälle. Hetken mietittyään tyttö totesi, että yksityiskohdat eivät sopineet yhteen ollenkaan, ja että tilanne oli järjenvastainen. Hän silmäili molempia poikia kulmiensa alta ja yritti painautua seinää vasten, ikään kuin siihen voisi ilmestyä aukko, joka nielaisisi hänet. Sitä hän toivoi, koska häntä hermostutti suuresti tilanne, jota hän ei ymmärtänyt ja jossa hän ei nähnyt logiikkaa.
"Mitä sä täällä teet tähän aikaan?" Chiara kysyi arabilta yrittäen kuulostaa siltä, että hän kysyi sen vain ohimennen eikä ollenkaan hermostuneena. Tyttö oli vähällä sanoa myös nimen, jonka tämä oli hänelle kertonut. Huivipään ollessa Chiara päätti pitää yllä sellaista mielikuvaa, että hän tuntisi arabin hyvinkin, eikä siksi maininnut mitään nimeä, koska vainoharhaisesti epäili nyt kaikkea. Ties vaikka siitä olisi hyötyä.
|
|
|
Post by rafig on Apr 12, 2007 16:50:47 GMT 2
Rafiq käänsi katseensa Thomasista Chiaraan, joak ilmeisesti epäil,mitä hän mahtoi tehdä täällä. Hymyillen tytölle hän käänsi kaseensa tälle, esitellen mahtavaa lenkkeilyasuaan, eli löysää puseroa, lenkkareita ja tuuli housuja. "Olin lenkillä ja juuri tulossa takaisin. Entä mitä te teette täällä? Kuulin teidän puhuvan jo kaukaa." Rafiq toivoi tosissaan, että hänen nimensä pysyisi salassa. Hänellä ei ollut mitään syytä alkaa junailemaan tytöllekin huumeita, hänellä oli jo aian liian laaja asiaskunta. Hän ei laajentaisi, se olisi aivan liian riskialtista. Sitä paitsi, täällä hänellä oli sentään rajatut tapaamiset Beatricen kanssa, joka ei varmastikaan ilahtuisi, jos saisi kuulla että hänellä olisi joku toinen, sellainen kuin Athene. Hän katsoi heitä varovaisesti, kääntäen katseensa takaisin Chiaraan, odottaen tältä vastausta.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 17:07:48 GMT 2
Tommy katsoi Rafia myrkyllisesti. Oli tuolla otsaa! Nuorukainen tajusi kuitenkin, että jos toinen olisi oikeasti kuullut hänen ja tuon tytön välisen keskustelun, olisi tuo myös kuullut Tommyn lipsauttaneen tuon nimen. Jos asia oli näin, toinen kyllä kostaisi tuon pienen mokan heti tilaisuuden saadessaan. Huivipää mietti, mahtoiko Chiara tietää, että koulun diileri seisoi heidän edessään. Nuorukainen päätti ottaa riskin, että Rafiq ei olisikaan kuullut hänen lipsautustaan ja tuhota puolestaan tuon maineen.
"Rafiq! Mä en tienny, että sä lenkkeilet!" hän sanoi aivan kun puhuisi läheiselle tutulleen. No, niinhän hän tavallaan puhuikin, sillä olihan toinen hänen kämppiksensä. Huvipää tiesi varsin hyvin, että toinen kävi juoksemassa joka päivä pitkän lenkin, mutta hänen oli ollut pakko saada toisen nimi sanottua. Siinäpähän sitten kiemurtelisi tästä tilanteesta ulos.
Nuorukainen päätti, ettei tilanne ollut arabille vielä lainkaan riittävän kiusallinen. "Kuule. Tää tyttö tietää, että sä diilaat, joten eiköhän hoideta juttu pois alta. Paljonko niillä pameilla nyt olikaan hintaa? Ja onnistuisko samantien tippa happoa? Sähän sanoit, että sulla on sitäkin", hän vilkaisi Chiaraa ja siirsi sitten katseensa Rafiqiin hymyillen julmasti. Hän nauttisi täysillä tästä hetkestä, sillä se oli ainutlaatuinen. Mitä sitten, vaikka kurdi tappaisikin hänet myöhemmin? Tästä tulisi vielä hauskaa.
|
|