Lentäviä kiviä ja graffiteja (sovittu peli)

[Tommy]

[Chiara kiusimaan Tommyboyta. >8DDDD
Pahoittelen muuten tuota otsikkoa. Ihan kamala. :'DD ]


Tommy harppoi asuntoloiden ulkopuolella ja potkiskeli tielle eksyneitä pikkukiviä vihaisesti. Hänet oli juuri lennätetty kauniissa kaaressa ulos yökerhosta, sillä hän oli kuulemma haastanut riitaa. Paskan marjat. Hänhän oli vain kysynyt nätisti vieressään istuvalta naiselta tulta, kun tämän miesytävä oli ilmestynyt paikalle ja luullut huivipään yrittävän iskeä naistaan. Tommy oli suuttunut tällaisista perättömistä syytöksistä ja kumauttanut tuota lasilla takaraivoon sillä seurauksella, että yökerhoon oli kehkeytynyt kunnon tappelu, jota portsarit eivät oikein olleet arvostaneet vaan päättäneet heittää molemmat riitapukarit ulos.

Tommy potkaisi matkallaan roskista ja satutti siitä johdosta varpaansa, mikä aiheutti vuolaan kiroiluryöpyn. Nuorukainen nappasi ison kiven ja heitti sillä varpaansa satuttajaa, mutta tähtäsikin hutiin ja kivi lensi roskiksen takana olevan auton konepellille, johon jäi mahtava lommo. Huivipää katsoi aikaan saannosta hetken säikähtäneenä, kunnes alkoi nauraa. Vitut yhdestä autosta, hän ajatteli ja nappasi käteensä toisen kiven, jonka tähtäsi suoraan auton tuulilasiin, josta kivi meni nätisti läpi ja laukaisi murtohälyttimen saaden nuoren miehen kiroamaan tyhmyyttään. Ei hän tietenkään ollut muistanut, että autoissa saattoi olla tuollaiset palosireenit varkaiden varalta. Nuorukainen pinkaisi juoksuun ja lähti kohti roskakatoksia, jossa voisi kenties turvallisesti odottaa murtohälyttimen sammumista ja välttyä autonomistajan vihalta. Tuskin kukaan häntä oli nähnyt, joten miksi hän olisi jäänyt paikalle selvittelemään syytä auton tuhoamiseen. Häntä oli vain ottanut päähän, mutta tuskin kukaan sellaista selitystä hyvällä katsoisi.

Nuorukainen tuhahti ja istahti maahan risti-istuntaan kasvot kohti seinää, jossa oli muutama taidokkaasti tehty graffiti. Enemmän seinää oli kyllä sotkettu tageilla, eli tuhruilla, jotka tuskin kenekään silmää miellyttäisivät. Ei kukaan jaksanut katsoa seinää, joka oli täynnä muiden tussilla tai spraylla kirjoittamia hätäisiä nimimerkkejä, mutta piisseissä, eli niissä hienommissa graffiteissa oli jo jotain tunnetta mukana. Tommy rakasti taidokkaasti tehtyjen graffitejen katselua, mutta ei ollut koskaan itse oppinut maalailemaan sellaisia. Hänen täytyi vain tyytyä ihailemaan. Nuorukainen sytytti itselleen tupakan, jota jäi hajamielisesti polttelemaan samalla kun ihaili graffiteja.

[chiara]

[ En oo ihan varma tajusinko tän tilanteen nyt oikein, mutta toivottavasti. Huomauta sitten jos kirjotan jotain tyhmää. ]

Chiara ihmetteli itsekin, mitä teki näin myöhään ulkona. Hän ei ollut saanut unta, mutta yleensä sellainen ei olisi saanut häntä lähtemään ulos. Lämpötila oli laskenut lyhyessä ajassa paljon, ja tyttöä alkoi harmittaa ettei hän ollut ottanut edes takkia mukaan. Hän oli kiertänyt asuntola-alueen nyt kaksi kertaa, eikä ollut nähnyt yhtään ihmistä. Eipä tietenkään, kaikkihan ne olivat tuhoamassa aivojaan kaupungissa. Mikäs siinä, ei Chiara heitä voinut moittia. Tapansa kullakin, ja kyllä järki heiltä kaikilta menisi jossain vaiheessa väistämättä.

Korkea ujellus sai Chiaran hätkähtämään. Hän käänsi katseensa äänen suuntaan, ja tajusi, että se oli auton varashälytin. Inhottava ääni. Tyttö käveli varuillaan hieman lähemmäs, mutta tajusi kyllä että melko suurella todennäköisyydellä hälytyksen aiheuttaja oli joku muu kuin vahinko, ja tämä joku muu kuin vahinko saattoi yhä olla lähistöllä. Loogisesti ajateltuna tällä jollain muulla kuin vahingolla oli luultavasti alkoholia veressään, ottaen huomioon ajankohdan.

Chiara pysähtyi roskakatoksen kohdalle ja tähyili auton suunnalle. Hänen teki kovasti mieli painaa kädet korvilleen, mutta vastusti kuitenkin. Ääni oli varmasti paljon kovempi lähempänä, niin että ei tyttö halunnut valittaa ollessaan näinkin kaukana. Ketään ei näkynyt katulampun valaisemalla pihalla, mutta hän epäili silti. Aina piti epäillä kaikkea. Ei saanut luottaa ulkokuoreen. Tupakan haju saavutti Chiaran, ja hän alkoi vilkuilla ympärilleen entistä levottomammin.

[Tommy]

[jos oikein tajusin, tajusit tilanteen oikein. (mikä lause. xD) ]

Tommy hätkähti hieman kuullessaan murtohälyttimen ujelluksen läpi askelia. Vai kuvitteliko hän vain? Nuorukainen ei ollut aivan varma. Hän sipaisi levottomasti tummanvihreää huiviaan, missä kiemurteli mustat printtikuviot. Huivi oli aika uusi, hän oli saanut sen yhdeltä niistä harvoista kavereista, jotka tiesivät hänen asuvan Ranskassa ja päässeen irti huumekoukusta. Nuorukainen hymähti ja kampesi itsensä seisomaan. Hän yritti olla hiljaa, mutta horjahti ja törmäsi rämähtäen roskikseen. Tommy pysyi vaivoin pystyssä ja kirosi matalta itseään. Hän oli juonut juuri sen verran, että se vaikutti todella paljon harkintakykyyn, mutta myös tasapainoon.

Huivipää nosti maahan lentäneen tupakkansa ja imi siitä nikootiinisavut. Hän oli nyt täysin näkyvillä ja katsoessaan itse ympärilleen huomasi lähellä seisovan ruskeahiuksisen tytön. Nuorukainen hymähti ja pyyhki pölyiset kätensä farkkuihinsa, joiden lahkeet olivat rispaantuneet pahasti. Hän näytti varmasti hieman nuhjuiselta seistessään siinä kuluneissa farkuissa ja hieman liian suuressa hupparissaan. Molemmat vaatekappaleet olivat kyllä merkkituotteita, vaikka poikaa ei oikeastaan pahemmin kiinnostanut vaatteissa merkki. Häntä kiinnosti ainoastaan mukavuus ja miltä ne näyttivät päällä. Nuorukainen oli omaksunut teini-gangsta lookin, johon kuului rennot housut ja hupparit. Puhumattakaan huiveista, jollaisia nuorukaisella oli kymmeniä erilaisia.

"Kiva ilta vai mitä?", hän kysyi tytöltä ivallisesti ja katsoi tuota painu-vittuun-siitä -ilmeellään. Tavallaan hän oli helpottunut, ettei paikalle saapunut henkilö ollut mikään jykevä kaappi, joka haluaisi hakata hänet auton romuttamisesta. Nuorukainen ei kuitenkaan näyttänyt pienintäkään merkkiä helpottumisestaan silmäillessään toista arvostelevasti ja ylimielisestikin.

[chiara]

Chiara seurasi vieraan nuorukaisen liikkeitä sivusilmällä – tyttö oli kauan harjoitellut katselemaan ihmisiä ilman, että katsoi suoraan heihin päin. Siitä oli usein hyötyä, sillä hän oli huomannut, että monet pitivät tuijottamisena vähintään hermostuttavana, jopa hyökkäävänä.
Järjettömän epäkäytännölliset, pari numeroa liian isot vaatteet, mauton huivi päässä. Chiara arvioi vierasta nopeasti, ja tuli siihen tulokseen että tuo juuri oli aiheuttanut hälytyksen. Ja kyllä, kännissäkin se taisi olla, päätellen hoippumisesta ja törmäilystä. Kaiken kaikkiaan säälittävä tapaus.
Tyttö katsoi nuorukaista hetken ajan suoraan, sen verran että ehti huomata tupakan, joka roikkui tämän suupielessä. Niinpä tietysti. Chiara oli jo mielessään arvioinut vieraan täysin aivottomaksi teinikakaraksi. Hän ei vaivautunut vastaamaan tämän kysymykseen, mutta vastasi tämän katseeseen samalla mitalla. Se taisi olla ylpeäkin aiheuttamastaan sotkusta, Chiara ajatteli halveksuen. Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, ja tuo poika kuului selvästi jälkimmäiseen ryhmään.
"Eräillä on ainakin hauskaa", Chiara heitti välinpitämättömään sävyyn, josta kuitenkin kuului selvästi halveksunta.

[Tommy]

Tommy hymähti hieman toisen vastatessa hänen katseeseensa samalla mitalla. Nuorukainen oli odottanut tuon olevan niitä tapauksia, jotka luikkivat häntä koipien välissä pakoon, jos joku katsoi pahasti. Nuorukainen vilkaisi sivulleen peittääkseen virnistyksen. Hän ei onnistunut siinä kovinkaan hyvin, mutta mitä sitten, jos toinen näkikin hänen virnuilevan? Nuorukaisen katse jämähti hetkeksi graffiteihin, joita hän oli hetki sitten ihaillut. Hän ei tiennyt, kuka nuo oli seinään maalaillut, mutta oli oudolla tavalla hyvillään siitä, ettei niitä oltu vielä putsattu pois.

"Hauskaa? Näyttääkö tää siltä?", hän kysyi hivenen huvittunut sävy äänesäsään. Hänellä ei todellakaan ollut hauskaa. Hänet oli juuri heitetty ulos yökerhosta ja joutuisi pulaan, jos jäisi kiinni typerästä tempustaan uudelleenmuokata jonkun autoa. Nuorukainen hieman loukkaantui toisen halveksuvasta äänensävystä, mutta oli kyllä tottunut olemaan kaikkien halveksima. Eihän nuorukainen ollut narkkarivuosinaan juurikaan ovesta ulos poistua ilman, että kaikki heti arvasivat hänen olevan nisti. Arvostukseen hän ei ollut tottunut, sillä hän ei ollut moneen vuoteen saanut sitä osakseen eikä oikeastaan ollut ansainnutkaan. Ajatus kirpaisi nuorukaista hieman, mutta hän piti kasvoillaan välinpitämättömän ilmeen.

"Mitä noin nuori tyttö tekee ulkona näin myöhään?", hän kysyi pilkallisesti. Hän vilkaisi tytön ohi parkkipaikalle. Piha tuntui oudon hiljaiselta murtohälyttimen lakatessa soimasta. Auton omistaja ei ollut eksynyt paikalle, ehkä tuo oli bilettämässä. Tommyn ajatukset harhailivat ja katse singahteli paikasta toiseen. Toinen saattaisi tulkita sen hermostuneisuudeksi, mutta sitä se ei ollut. Nuorukainen ei vain osannut keskittyä pitkään mihinkään varsinkaan, jos asia ei kiinnostanut häntä. Keskittymis- ja muistihäiriöt tekivät hänen elämästään joskus hankalaa, mutta itsepä hän oli ne huumeiden käytöllä hankkinut. Samoin kuin ne vakavat henkiset traumat, joista kaikista hän tuskin koskaan pääsisi täysin yli. Hänen kalpea ihonsa ja tummat silmänaluset kielivät edelleen, ettei hän välttämättä ollut aivan terve, mutta ne saattoi helposti tulkita väsymykseksikin, mistä nuorukainen oli todella kiitollinen.

[chiara]

Chiara katsahti nuorukaiseen oudosti, kohottaen kulmakarvojaan. Luuliko se tosiaan, ettei tyttö ollut tajunnut kuka täällä heitteli kiviä autoja päin ja maalaili graffiteja? Mitähän ihmettä se muutenkaan teki yksin pihalla. Yleensä idiootit tuppautuivat kerääntymään yhteen kasaan ja joukolla keksimään kaikenlaista viihdyttävää ja vähemmän älykästä tekemistä.
"Miksi helvetissä sä sitten roikut täällä, ellei se ole hauskaa?", Chiara heitti vastakysymyksen. Hän yritti arvioida, mitä kaikkea toinen oli ottanut ja miten paljon. Tyttö pudisti päätään ja hymyili aavistuksen verran tuntien vastentahtoista sääliä. Eipä tuollainen olotila varmaankaan ollut pitemmän päälle kovin hauskaa. Mutta omapahan oli vikansa, ei niitä pitänyt sääliä.
"Hmm", Chiara leikki mietteliästä. Aivottoman teinin älykkyysosamäärä oli muuttunut hänen mielessään negatiiviseksi. "Kunhan olen täällä iltakävelyllä katselemassa itsekseen autoihin lentäviä kiviä."
Tyttö vilkuili nuorukaista edelleen. Tässä oli jotain kiehtovaa, sen Chiara myönsi itselleen, mutta samalla niin vihattavaa. Ehkä jotain samaa kuin tytössä itsessään. Chiara vaihtoi painoa jalalta toiselle kaksi kertaa. Paikallaan seisoessa tuli nopeasti kylmä.

[Tommy]

[helvetti. Vihaan ku toi foorumi vammailee niin, et saan kirjottaa näitä samoja viestjä sataan kertaan. >.<'' ]

Tommy huomasi hieman hermostuvan toisen katseesta. Hän arvasi tuon tietävän, että hän oli tuhonnut sen auton, mutta sitäkös hän tuolle näyttäisi. Ja tuskin tuo tietäisi, että se ensimmäinen kivi oli ollut vahinko ja toinen vain känniläisen typerä päähänpisto. Varmaankin tuo luuli oikeasti, että hän oli niin säälittävä, että hajotti pelkän huvin vuoksi toisten autoja. Jos totta puhuttiin, nuorukaista jopa hävetti, että oli jollekin ison laskun aiheuttanut, mutta enemmän häntä pelotti, että hän jäisi kiinni. Silloin hän olisi taas pahassa pulassa ja sitähän hän ei halunnut.

"Ehkä mä oon vaan kävelyllä tai vaikka viemässä roskia? Kävikö mielessä?", hän vastasi toisen kymykseen äänellä, joka antoi ymmärtää, että hän piti itseään toista parempana. Oikeastaan toinen oli raivostuttavan fiksu ja valitsi sanansa hyvin. Vaikka eipä siihen juuri älliä tarvinnut, että osasi laskea yhteen yks plus yks. Joku oli juuri tuhonnut jonkun auton ja roskakatoksilla norkoili koulun oppilas, joka näytti huligaanilta. Tommy tuhahti hieman. Kyllähän hän tiesi, että monen mielestä näytti nuorisorikolliselta, mikä ei kuitenkaan ollut. Ainakaan enää. Monen oli vaikeaa sisäistää asiaa, että nuorukainen panosti opiskeluun eikä tehnyt laittomuuksia. Mitä nyt välillä tuli mokailtua, mutta lähinnä humalassa.

Tytön antaessa varmistuksen sille, että oli tosiaan osannut yhdistää kaksi asiaa mielessään, huivipää hymähti.
"Mahtaa olla tylsä elämä, jos sitä pitää värittää nuuskimalla toisten asioita", hän sanoi ärsyttävllä äänellä.
"Ja jos sä luulet, että mä tein jotain sille autolle, niin valitettavasti pitää kertoo sulle, et sä oot väärässä. Sori, honey", hän jatkoi ylimielisesti. Tietenkään hän ei myöntäisi toiselle mitään vaikka kuinka jo valmiiksi tietäisi. Syytön kunnes toisin todistetaan, niinhän se menee. Ja kukaan ei ollut nähnyt häntä, tai ainakin niin nuorukainen oletti.

[chiara]

Chiara antoi suupielensä nytkähtää tahallisesti, mutta niin, että se vaikutti pidätetyltä. Häntä inhotti samalla oma näyttelemisensä niin, että hänen teki mieli lyödä itseään. Vaikka eihän siitä mitään hyötyä olisi ollut.
"Niinkö", Chiara puolittain kysyi ja puolittain totesi venyttäen sanaa ärsyttävästi. Hän tiesi nauttivansa tilanteesta ja inhosi sitäkin. Ei hän mitään sille voinut, että oli älykäs ja – niin, no, ilkeä. Itseinhon määrä alkoi nousta sellaiselle tasolle, että kohta oli tehtävä jotain.
"Ja arvatenkin jäit roskakatokseen vain pitämään seuraa roskillesi." Chiara ei olisi onnistunut peittämään halveksivaa huvittuneisuuttaan, vaikka olisi halunnutkin. Eikä hän sitä missään tapauksessa halunnut.
"Ai mille autolle? Sanoinko mä niin?" Chiara kysyi, ja pieni virne levisi hänen kasvoilleen. Hauskaa, hauskaa, ilkeää, hauskaa. Ilkeää, hauskaa. Tyttö jätti huomiotta nuuskimiskommentin, vaikka se alkoikin sitten, vähän myöhässä, kalvaa hänen ajatuksiaan. Sairasta se oli, nuorukainen oli oikeassa. Chiara upotti vahvat, terävät kyntensä kämmeneensä. Kipu sai tytön räpsäyttämään silmiään – kahdesti – ja katseen lipsahtamaan hetkeksi maahan.

[Tommy]

Tommy vihasi tätä tilannetta ja samaan aikaan koko maailmaa. Miksi hän oli aina se, joka joutui pulaan tahtomattaankin? Vika ei aina edes ollut hänen ja silti hän oli aina hirveässä kusessa. Tällä kertaa nuorukainen tosin tiesi, että jos jäisi kiinni, ei vika olisi kenekään muun kuin hänen. Hän vain pelkäsi, että hänet potkittaisiin ulos koulusta, sillä hän ei oikeastaan ollut vielä puolenkaan vuoden jälkeen sopeutunut kunnolla. Kaikki sanoivat, että hän haastoi riitaa vaikkei hän edes tehnyt sitä tahallaan. Yleensä nuorukainen vältteli muita ihmisiä, mutta nyt alkoi jo kaivata sosiaalisia kontakteja muihin. Mutta oli vaikeaa heittää kusipäänrooli jorpakkoon ja raottaa luomaansa kulissin verhoa. Tällä hetkellä nuorukaisella ei ollut aikomustakaan edes yrittää.

"Mun ei tarvi tilittää sulle, mitä mä teen ja mitä en", Tommy vastasi toiselle ärtyneenä siitä, ettei keksinyt mitään herjaa takaisin. Häntä raivostutti suunnattomasti, että toinen näytti nauttivan tilanteesta ja näytti tietävän, että huivipää oli häviöllä. Toisen seuraavien sanojen jälkeen nuorukaisen olisi tehnyt mieli mennä hakkamaan päätään seinään. Tuo ei tosiaan ollut sanonut riittävästi autosta, jotta Tommy olisi voinut arvata mistä oli kysymys, ellei jo tiennyt sitä. Hän oli puhunut itsensä pussiin ja se sai nuorukaisen raivon partaalle. Toinenkin varmasti huomasi sen, sillä nuorukainen unohti pitää ylimielisen ilmeen kasvoillaan vihatessa tyhmyyttään. Hänen kasvoilleen jämähti ilme, joka oli jotain itseinhon, vihan ja järkytyksen välillä.

[chiara]

Chiaran katse kulki jälleen pitkin nuorukaista ja arvioi jokaisen sentin tämän vaatteissa ja näkyvissä olevassa ihossa. Näkikö tyttö väärin hämärässä, vai oliko tämä jotenkin laiha noiden ylisuurien vaatteiden alla? Ainakin poskipäät näyttivät törröttävän kasvoista epäluonnollisen voimakkaasti, ja silmänaluset loistivat tummuuttaan. Kumpikin korostui varmasti valaistuksen takia, mutta Chiara olisi voinut vaikka vannoa, että täysin luonnollista se ei ollut. Hän päätti kokeilla kepillä jäitä.

"Totta", Chiara myönsi mielellään. Hän tiedosti olevansa melkein lapsellisen innoissaan tilanteesta, jossa oli näin selvästi niskan päällä, vaikkei antanutkaan sen näkyä. Toisen ihmisen järkyttyneen ilmeen näkeminen, varsinkin silloin kun sen oli itse aiheuttanut, oli hyvin palkitsevaa. Ehkä sairasta, mutta hauskaa.

"En edes halua tietää, mitä sä teet ja mitä kaikkea sä käytät. Ei millään pahalla, mutta se kyllä näkyy." Tyttö naurahti niin pienesti, ettei siitä voinut varmaksi päätellä, oliko se naurahdus vai tuhahdus. Hän kääntyi lähteäkseen. Auton omistajaa ei vieläkään näkynyt, kaipa sekin oli jossain tuhoamassa aivojaan. Silti ei voinut olla liian varma, ja Chiara päätti sittenkin kiertää toista kautta, niin ettei joutuisi kävelemään auton läheltä. Hetken mielijohteesta hän jäi vielä hetkeksi paikalleen kuin miettien, tarkkaillen kuitenkin todellisuudessa nuorukaista.

[Tommy]

Tommy huomasi toisen olevan jokseenkin tyytyväinen saadessaan hänet järkyttymään. Hän kokosi itsensä nopeasti ja päästi kasvoilleen jälleen ylimielisen ilmeen, joka ei kuitenkaan ollut aivan yhtä itsevarma kuin hetki sitten. Nuorukainen vilkaisi roskakatoksen betonilattiaa ja imi tupakastaan savuja. Hän oli edelleen vihainen itselleen, mutta muisti sentään pitää ilmeensä kurissa.

Tytön seuraava kommentti sai kuitenkin nuorukaisen ilmeen jälleen valahtamaan, vaikka hän miten sitä olikin yrittänyt ylläpitää. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan näyttänyt järkyttyneeltä tai hämmentyneeltä vaan pikemminkin vihaiselta. Häntä suututti, että kaikki näkivät hänen kasvojensa oikein huutavan sitä, miten hän muka käytti aineita. Tietenkin oli loogista, että nuo niin luulivat, mutta asian pinnalle pulpahtaminen joka välissä ei tehnyt hyvää nuorukaisen itsetunnolle. Varsinkaan, kun hän yritti parhaansa mukaan unohtaa narkkarimenneisyyttään.

"Mä en käytä mitään. Eikä asia sulle oikeastaan paskaakaan kuulu, joten on sama vaikka käyttäisinkin. Mutta en käytä", hän sanoi hiljaa, mutta sellaisella äänenpainolla, joka kertoi hänen olevan tosissaan. Toinen oli osunut arimpaan paikkaan, mihin huivipään kanssa keskustellessa saattoi osua.

[anteeeksi lyhyt ja vähän kökkö viesti. Kiirekiire, ku jätkäkaveri oottele mua leffaa kattomaan. :'DD ]

[chiara]

Chiara mietti toisen sanoja kiivaasti. Hän yritti tehdä päätelmän nopeasti. Vakavoitunut äänensävy merkitsi yleensä sitä, että aihe oli arka syystä tai toisesta. Tyttö teki mielessään itselleen muutaman ehdotuksen. Joku nuorukaisen läheisistä oli saattanut kuolla yliannostukeen, tai sitten hän oli itse käyttäjä, entinen tai nykyinen. Tämän ulkonäöstä päätellen jompikumpi jälkimmäisistä arvauksista osui oikeaan, mutta varma ei voinut olla. Sitten kysymys olisi vain siitä, valehteliko nuorukainen vai ei. Todennäköisyys ja Chiaran kokemus ihmisistä osoitti valehtelemista. Kuitenkin huivipään äänessä oli jotain, joka sanoi muuta.

Chiara kääntyi ympäri ja katsoi nuorukaista silmiin arvioiden niiden rehellisyyttä. Yhtäkkiä tyttö havaitsi itsessään uudenlaista tunnetta – se oli ehkä jokin myötätunnon esiaste. Hänen päähänsä juolahti yhtäkkiä ajatus pyytää anteeksi, mutta sen Chiara sivuutti. Ei hän ollut tunteelliseksi sentään tulossa.

"Vai niin", Chiara tyytyi sanomaan. Hän toivoi, että se kuulosti yhtä välinpitämättömän halveksivalta kuin hänen aikaisemmat kommenttinsa, mutta nyt tyttö ei ollut aivan varma. Helvettiin tunteet. Niistä oli vain haittaa.
"Ajattelin lähteä nyt sisään, jos herralle sopii. Onnea roskien viemisessä." Chiara käännähti uudestaan ja otti muutaman askeleen kohti asuntolarakennuksia.

[ Toivottavasti tästä ei oo vaikea jatkaa. Mietin itse koko ajan kuumeisesti, mihin suuntaan tää peli tästä menee. ^^ ]

[Tommy]

[ouiii! Pistit aika pahan. Katsotaan miten onnistun tehtävässäni laittaa Tommy käyttäytymään niin, että Chiara jää tapahtumapaikalle xDD ]

Tommy tuijotti toisen silmiin vakavana, tehden selväksi, ettei valehdellut ja että toisen olisi paras jättää kyselemättä lisää. Nuorukainen ei osannut käsitellä narkkaritausojaan muuten, kuin vihan ja itseinhon sekaisin tuntein ja tällähetkellä viha oli voimakkaampi. Huivipää vihasi sitä, että ihmiset toistuvasti saivat hänen olonsa tuntumaan alempiarvoiselta ottaessa puheeksi huumeidenkäytön. Hän vihasi sitä, että oli ollut niin tyhmä ja lähtenyt mukaan koko touhuun.
Usein ihmiset luulivat, että hän käytti vieläkin. Tommy yritti aina vakuutella itselleen, ettei muiden mielipiteillä ollut väliä, mutta tietenkin niillä oli. Nuorukainen halusi muiden hyväksyvän hänet, mutta ajatus tuntui ex-narkkarin päässä mahdottomalta. Hän vältteli yleensä visusti puhumasta huumeista, mutta toiset ottivat aina asian puheeksi ja se sai nuorukaisen itsetunnon toistuvasti romahtamaan.

Tommy ei huomannut tytön äänensävyssä muutosta. Se kuullosti hänen mielestään aivan yhtä välinpitämättömältä ja halveksuvalta kuin jokaisessa tuon sanomassa lauseessa tätä aikaisemminkin. Kuitenkin hän tunsi olonsa huonommaksi ja alempiarvoisemmaksi kuin pitkään aikaan. Hän ei tiennyt, mikä toisen sanoissa tai käytöksessä oli laukaissut ne itseinhoa täynnä olevat ajatukset, mutta sillä hetkellä nuorukainen vihasi itseään. Vihasi itseään sen takia, että tiesi varsin hyvin, että oli sortumassa uudelleen huumeisiin. Hänelle oli tulossa väärinkäyttötarkoitusta varten yhteen käyttökertaan riittävä määrä lääkkeitä. Hän oli pyytänyt kämppäkaveriaan toimittamaan ne hänelle siinä uskossa, että käyttö voisi jäädä siihen yhteen kertaan, mutta tiesi varsin hyvin, ettei se kuitenkaan jäisi. Tilausta ei enää pystyisi peruuttamaan ja kun nuorukainen saisi lääkkeet käteensä, se olisi menoa. Tommy ei voinut olla vihaamatta itseään sen takia.

Huivipää katsoi toista nyt silmät täynnä vihaa tämän ilmoittaessa, että lähtisi sisälle. Viha ei ollut tarkoitettu tytölle, mutta helposti sen saattoi niin tulkita. Nuorukainen mulkoili tuota todella pahasti ja hänen kätensä olivat puristautuneet nyrkkiin niin tiivisti, että sormet painautuivat kipeästi kämmeniin.
"Hienoa", hän sanoi hiljaa ääni vihaa tihkuen.
"Ton parempaa ideaa sä tuskin koskaan tuut saamaan", hän jatkoi sillä kylmällä äänensävyllä, joka nyt jo tihkui avoimesti itseinhoa. Nuorukainen vihasi itseään nyt myös sen takia, ettei osnanut hillitä käytöstään ja näytti toiselle, miten heikko oli. Hän ei keksinyt yhtäkään syytä pitää itsestään ja sekin raivostutti häntä suunnattomasti. Huivipää oli niin täynnä vihaa ja tukahdettuja tunteita, että hänestä tuntui voivansa räjähtää pian.


[viha viha viha.. Osaanpas käyttää värikkäästi kuvaavia sanoja. :'D

Ja miks must tuntuu, et Tommylle on oikeesti arka paikka noi sen taustat. Joka pelissä, missä huumeet on tuulu esille, se alkaa vihata itseään ja muita.. khuul! xD]

[chiara]

Chiara räpäytti silmiään hiukan yllättyneenä. Hän oli odottanut toisenlaista reaktiota - pelkoa siitä, että tyttö kertoisi näkemästään kolmansille osapuolille tai auton omistajalle. Mielenkiintoista. Chiaran mieleen tui uusi mahdollisuus - ehkä nuorukainen odotti roskakatoksella välittäjiä. Tämän käytös ainakin puhui sen puolesta, että hän halusi tytön pois paikalta, mutta toisaalta se saattoi johtua jostain muustakin eikä ollut harvinaista. Hän ei muistanut tilannetta, jossa kukaan olisi varsinaisesti nauttinut hänen seurastaan.

Chiara käännähti ympäri uudestaan ja päätti jäädä odottamaan. Jos tuo nuorukainen todellakin oli huumepiireissä (mikä oli täysin mahdollista, Chiara oli saanut Saint Lyons Academysta varsin synkän kuvan), paikalle jääminen ei välttämättä ollut ollenkaan älykästä eikä turvallista. Ajatus sai tytössä aikaan miellyttävän jännityksen puistatuksen. Hän asteli roskakatoksen luokse ja arvioi graffiteja, jotka peittivät seiniä.

"Paljon maksaa annos happoa?" Chiara kysyi kevyesti, kuin ohimennen, liu'uttaessaan sormiaan betoniseinää pitkin. Karkea ja kylmä, tyttö mietti. Juuri niin kuin tuo huivipäinen nuorukainenkin. Mutta betoni oli vahvaa, toisin kuin tämä, tyttö huomautti itselleen ajatuksissaan. Nuorukaisesta oli paljon helpompi nähdä läpi kuin betonista, vaikka ei sekään kovin helppoa ollut.

[ Kökkök. Sori. =D ]

[Tommy]

Tommy mulkoili tyttöä vihaisesti tuon jäädessä sittenkin paikalle. Miksei tuo voinut vain jättää häntä rauhaan? Nuorukaista suututti, että vaikka toinen ilmeisesti ymmärsi hänen haluavan muiden painuvan helvettiin hänen luotaan, päätti tuo silti jäädä häntä seurallaan 'ilahduttamaan'.

Tytön kysymys sai huivipään värähtämään inhosta. Miksi tuo halusi tietää LSD:n hinnat? Ja luuliko tuo tosiaan, että hän kertoisi. Ei, nuorukasella ei ollut aikomustaan paljastaa tietävänsä aiheesta jotakin. Eikä hän sitä paitsi tiennyt, paljonko happo Ranksassa maksoi. Englannissa se oli maksanut 13-20 dollaria tippa, mutta hänellä ei ollut hajuakaan, olivatko hinnat samat täällä. Luultavasti kyllä, mutta koskaan ei voinut olla aivan varma. Ja myöskin aineen laatu vaikutti hinnastoon. Määrään taas vaikutti se, miten paljon sietokykyä aineelle oli.

"Riippuu tietty millaset tolet on", nuorukainen mutisi ääneen ennekuin ehti estää itseään. Hän oli vaipunut niin mietteisiinsä, ettei muistanut pitää suutaan kiinni. Tommylla oli usein tämäkaltaisia ongelmia. Hän ei vain yksinkertaisesti aina muistanut edes yksinkertaisimpia ja arkipäiväisimpiä asioita. Lääkärit sanoivat sen johtuvan huumeiden säännöllisestä käytöstä kasvu-iässä. Huumeet olivat vaurioittaneet nuorukaisen kehitystä ainakin muistin ja oppimiskyvyn osalta. Joskus huivipäästä tuntui, että hän oli muita puolet tyhmempi tai ainakin hidasälyisempi ja sekään ei suoranaisesti itsetuntota kohottanut.