|
Post by sarah on Aug 17, 2006 18:36:18 GMT 2
[Ja Koori tänne (tuliks sihen perään -san?)]
Sarah käveli pitkin käytävää. Ensimmäinen tunti oli juuri päättynyt. Hän ei vieläkään ollut jutellut kavereilleen, joiden kanssa on riidoissa. Oikeastaan he olivat varmaan aina riidoissa. Hän oli hieman surullinen ja yksinäinen. Sarah ei enää jaksanut tätä typerää riitaa. Hänellä ei ollut ketään kenen kanssa tunneilla tai välitunneilla sählätä. Koulunpäivän jälkeen hänen oli paljon helpompaa löytää seuraa.
Sarah käveli ajatuksisssaan erästä tyttöä päin. Samalla hän tiputti kirjansa. Hän vilkaisi tytön kasvoja. "Sori," Sarah mutisi hiljaisesti. Hän kumartui nostamaan kirjojansa ylös.
|
|
|
Post by koorisan on Aug 18, 2006 21:57:56 GMT 2
Koori sävähti hieman toisen kävellessä häntä päin, ja oli itsekin vähällä pudottaa kirjansa. "Aa.. Ei s-se mitään", Koori änkytti hiljaa, ja tarkkaili toista, kun tämä noukki kirjojaan lattialta. Tuon tytön Koori oli nähnyt käytävillä aijemminkin, mutta vain joskus kulkiessaan ohi. Harvoin Koori kuitenkaan keään katsoi, joten oli tavallaan kumma, että hän muisti toisen tytön. Ihan vain pitkittääkseen kohtausta Koori kysyi: "O-olethan kunnossa?... Anteeksi, en vaan huomannut..." Koorin ääni oli tapansa mukaan heiveröinen, ja tämä näytti silti kuin kohta purskahtaisi itkuun ja anoisi anteeksi antoa polvillaan. Hyvin ilmeisesti tyttö syytti törmäyksestään omaa kömpelyyttään.
((Noh, Koorisan vaikka, niin erotun hahmostani ^-^ Tuli vähän lyhyt, mutta ilta on jo pitkällä...))
|
|
|
Post by sarah on Aug 20, 2006 11:24:41 GMT 2
Sarah nousi ylös maasta kirjat kädessään. Hän katsahti puhuvaa tyttöä ihmetellen.Ihmetellen sitä miksi tuo vaikutti niin ujolta. "Olen okei ja se oli minun vikani," Sarah sanoi katsahtaen taas tyttöä. Hän kysyi: "Onko sulla kaikki kunnossa?"
'Kun kerran aikaa on niin voisinhan jutellakin ton tyypin kaa,' hän älysi. "Oon Sarah. Kuka sä oot?" hän kysäisi ojentaen samalla kättään pidellen sillä samalla kirjojaan. Se näytti aika vaikealta ja sitä se olikin.
[En mäkään mitään pitkiä saa]
|
|
|
Post by koorisan on Aug 20, 2006 13:36:24 GMT 2
Koori puisteli tarmokkaasti päätään, niin että hiukset tuntuivat liehuvan ympäriinsä. "E-ei ei ei, ei se ollut sinun vikasi! Älä s-syytä siitä itseäsi", tyttö vakuutteli punastuen. "Jajaja kaikki on kunnossa", Koori jatkoi ja hiljeni sitten. Tyttö kysyi hänen nimeään. Mitä tuo ajoi takaa? Keksisi jonkin inhottavan kutsumanimen? Koori oli liian ujo vaikenemaan toisen kysyessä jotakin, ja tuijottaen toista epäileväisenä päätti vastata kysymykseen. "Olen Koori... Koori Fujiyuki..." Koori mutisi käänäten katseensa pois tytöstä.
|
|
|
Post by sarah on Aug 20, 2006 19:46:53 GMT 2
Sarah tuskin välitti Koorin väittämistä. Se oli hänen vikansa. Tätä ei olisi tapahtunut, jos HÄN Olisi katsonut eteensä. "Hyvä," Sarah sanoi. hän ei todellakaan haluaisi aiheuttaa mitään luunmurtumia, mustelmia tai nilkan nyrjähdyksiä.
"Koori, se on kaunis nimi," hän sanoi pitäen edelleen kättään ojossa valmiina kättelemään. Sarah ei tiennyt vetäisikö käden pois, koska Koori ei näyttänyt tajuavan sitä. "Japanista kotoisin?" hän varmisti.
[Lyhyt... en osaa]
|
|
|
Post by koorisan on Aug 23, 2006 18:45:06 GMT 2
"Um, Japanista", Koori myönsi nyökäten kainosti. Hän punastui taas tytön kehuessa hänen nimeään.
"Ei se ole kovin kaunis... Ihan tavallinen, mutta... Noh, aika harvinainen", Koori mutisi, ja oli tosissaan sitä mieltä. Halusiko tuo tyttö ystävystyä hönen kanssaan? Miksi?
((Kamalan lyhyttä, mutta kiireessä kirjotan , kun meinaa jumittua muuten))
|
|
|
Post by sarah on Aug 24, 2006 7:24:39 GMT 2
Sarah nyökkäsi Koorille. "Nimesi vaikuttaa japanilaiselta," hän sanoi. Hän veti vihdoin sen kätensä pois. Se auttoi häntä pitämään kirjojaan paremmin.
Hän huomasi Koorin punastumisen. Se oli Saahin mielestä outoa, jos joku punastuisi kehuista. "Mun mielestä se on kaunis. En ole koskaan tavannut ketään kenellä olisi sama etunimi kuin sulla," hän sanoi Koorille. "Kuin vanha sä oot?" Sarah uteli tytöltä. Hän yritti arvioida Koorin ikää, mutta se oli vaikeaa
|
|
|
Post by koorisan on Aug 24, 2006 12:42:48 GMT 2
"Noh, ehkei täällä päin ole niin kauheasti japanilaisia..." Koori mutisi hiljaa. Todellisuudessa tässä koulussa todella oli muutama muukin Japanista Ranskaan muuttanut oppilas, mutta jotenkin Koori ei tahtonut laskea näitä oppilaita samoiksi ihmisiksi itsensä kanssa. Sillä hän oli paljon huonompi ihminen kuin nuo muut.
Tytön kysyessä Koorin ikää tämä punastui entisestään. Miksi toinen oli niin kiinnostunut? "O-olen 15... Vaikken ehkä näytä siltä", Koori mutisi.
|
|
|
Post by sarah on Aug 25, 2006 6:21:05 GMT 2
"Mä oon tavannu tässä koulussa pari, mutta koulu onkin aika kansainvälinen," Sarah vastasi Koorille. Koulu oli todellakin kansainvälinen, sillä Sarah ei ollut itsekkään ranskalainen vaan britti, jonka varmaan huomasikin tytön puheesta. Ei hän mitään loistavaa ranskaa vielä osannut, mutta ihan hyvähän siinä oli.
"Jo 15, kivaa," hän sanoi innostuneesti. Sarah oli itse vasta 14-vuotias, joten hän olisi mielellään vuoden tai pari vanhempi. "On vast neljätoista," hän jatkoi hieman haikeammin. Sarah vilkaisi Kooriin. Tämä näytti aika pieneltä ikäisekseen. Hirveän lyhyt ja laiha. Tuntui oudolta katsella Koori ja ajatella häntä vuotta vanhempana, koska hän oli pitänyt itseään lyhyenä. 'Eikö Japanilaiset ollutkin lyhyitä,' hän muisteli.
|
|
|
Post by koorisan on Aug 26, 2006 15:03:49 GMT 2
"Umm... Ai..." Koori vain totesi tytön esitellessään oman ikänsä. Mitä nyt siihenkin pitäisi vastata. "Umm.. Minä taidan tietää, miksi, täällä on nii paljon japanilaisia", Koori mutisi. Jostain kumman syystä hän oli juuri päättänyt pitää keskustelua yllä. "Kun meitä pidetään aika fiksuina... Kun on korkea älykkyysosamäärä keskimäärin, ja rahaa kouluttaa... Niin aika paljon japanilaisia päästetään tänne, vaikka oikeasti ei olisi ollenkaan fiksu..." Itseään Koori ei pitänyt fiksuna alkuunkaan. Koulusta oli aina tullut hyviä numeroita, niin hyviä, että vanhemmat (silloin kun elivät) ja isovanhemmat olivat varmasti hyvin ylpeitä. Mutta Koori ei itse ollut koskaan ollut tyytyväinen itseensä. Hyvät numerot aiheuttivat vain kateutta ja kateus kiusaamista. Ja Kooria oli helppo kiusata. Hän oli pienikokoinen, ujo, herkkä ja aina yksin.
|
|
|
Post by sarah on Aug 26, 2006 18:08:23 GMT 2
Sarah halusi tietää syyn japanilaisten suureen määrään täällä, joten hän nyökkäsi Koorille. Kuullessaan syyn hänen omatuntonsa alkoi periaatteessa kolkuttaa. Hän ei ollut hyvä koulussa. Hyvät arvosanat johtuivat nörttien tekemistä läksyistä ja lunttaamisesta. Lunttaamisesta ei edes ilmoitettu kotiin silloin, kun Sarah jäi kiinni. Hänen isänsä maksoi hänen koulutuksestaan ja vaihtaisi heti koulua jos tälläistä tapahtuisi, joten eivät opettajat kai uskaltaneet tai sitten hänen isänsä tiesi ja maksoi opettajille pieniä lahjoituksia. "Mä en ole fiksu, oikeastaan aika tyhmä," hän sanoi Koorille. Sarah jatkoi vielä: "Mutta haluaisin olla älykäs"
|
|
|
Post by koorisan on Aug 26, 2006 20:34:41 GMT 2
"Kaikkihan on oikeasti fiksuja", Koori mutisi. "Ainakin minua fiksumpia. Se on oikeasti vaan ihan huonoa säkää, että olen niin hyvä... Minä vaan mustan... Mutta et sinä oikeasti haluaisi olla tälläinen, usko pois", Koori jatkoi. Ääni oli ehkä hieman rohkeampi, kuin aijemmin, mutta yhtä kaikki hiljainen ja kuulosti edelleen ujolta. "Jos olisit kaikkia fiksumpi, erottuisit joukosta. Ja sitä ei kukaan halua, usko pois. Silloin sinsuta tulee kaikkien siilmätikku ja kaikki vihaavat sinua. Jopa sellaiset, jotka yleensä ivät vihaa. Niin se vaan on. Heti kun täälläkin on ensimmäinen koekausi, ja minut ilmoitetaan yhdeksi parhaista oppilaista, kaikki katsovat minua ja kuiskuttelevat, ja sitten alkaa taas haukkuminen", Koori selitti masentuneena. "Ensin se on haukkumista, eikä siihen voi puuttua. Sitten liikuntatunneilla valitaan viimeisenä aina kaikkiin joukkueisiin, ja tytöt tönivät ja varastavat vaatteitani pukuhuoneessa. Sitten ne palkkaa jotkut pojat hakkaamaan minut, ja vasta sitten siihen voi puuttua", Koori jatkoi selittämistään, ja puhui hyvin tottuneesti, ikään kuin sellaista sattuisi kuukausittain.
|
|
|
Post by sarah on Aug 26, 2006 23:46:26 GMT 2
"En mä ole fiksu," Sarah vastasi kieltävästi. Ei jokainen voisi olla fiksu jos hänkään ei olisi. Tarkoittaen sillä sitä, että hänkin oli yksi niistä jokaisesta. "Eikä se ole huonoa säkää se on lahja," hän jatkoi Koorille. Tämän jatkaessa hän ihmetteli 'Miksi Koori ei halua erottua joukosta? Sehän on vain positiivista olla erilainen.'Kun hän kuuli tytön loppu kertomuksen Sarah ei ihmetellyt asiaa enää.
Hänellä ei ollut aavistustakaan millaista on joutua kiusatuksi. Sarah oli aina ollut liikuntatunnilla ensimmäisiä, jotka valitaan joukkoeisiin. Haukkumista hän oli kuullut, mutta ei välittänyt siitä joskus hän vain vastasi jotain yhtä ilkeää tai ilkeämpää takaisin.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 1, 2006 8:19:18 GMT 2
"Et sinä varmaan ymmärrä", tyttö jatkoi ja alkoi jo itsekin ihmetellä, miksi hän tilitti jotakin sellaista sillä tavalla vento vieraalle. "Koska olet niin tuttavallinen." Koori antoi ymmärtää, että hänen ihmistuntemuksensa olisi huomattavasti parempi kuin se todellisuudessa oli. "Ja sinulla on varmasti kavereita, paljon." Se ainakin oli totta. "Koska kenelläkään ei ole mitään syytä vihata sinua. En tiedä, miksi minua vihataan.... Ehkä he ovat kateellisia, mutta en oikein usko niin...Minä vain olen vähän hunompi kuin kaikki muut", tyttö mutisi, ja käänsi kalpeat kasvonsa poispäin. Pitkät, valkoiset hiukset valahtivat kasvojen peitoksi, ja oli vaikea sanoa, itkikö tyttö vai ei. Nyhkytyksestä päätellen itki.
|
|
|
Post by sarah on Sept 1, 2006 15:59:18 GMT 2
'Vau nyt Koorikin huomasi sen etten ymmärrä. Taidan olla tosi läpinäkyvä,' Sarah ajatteli hieman hämmentyneenä. Hän ei haluaisi olla hirveän läpinäkyvä, koska läpinäkyvät ihmiset on tylsiä. "Niin onkin, mutta olen aina niiden kanssa riidoissa," hän sanpoi Koorille kevereistaan.
Sarah käänsi Koorin kasvot takaisin häneen päin. Hän katsoi tytön silmiin ja sanoi: "Et ole huonompi olet vain erilainen... niin kuin me kaikki... olemme ainutlaatuisia."
[Sori et tuli lyhyt. mun pitäis jo olla pihalla]
|
|