|
Post by koorisan on Sept 9, 2006 16:04:51 GMT 2
Koori vältti katsomasta toista silmiin, vaikka tämä itsepäisesti käänsikin hänen kasvonsa omiaan päin. "Ne on silti kavereita", Koori sanoi, ja yritti sisukkaasti nieleskellä, ikään kuin kyynelet sillä tavlla katoaisivat poskilta.
"Mutta en minä halua olla erilainen", Koori intti vastaan. "Sinun on ehkä vaikea kuvitella, että joku ei halua erottua joukosta, mutta kun on erottunut koko elämänsä, haluaa välillä olla rauhassa!"
|
|
|
Post by sarah on Sept 10, 2006 19:08:49 GMT 2
Sarah vain kuunteli Koorin puhetta. Hän tavallaan katui miksi oli edes jäänyt juttelemaan. Eihän saisi millään tyttöä muuttamaan mieltään. "Millainen sitten haluaisit olla? Muuta kuin samanlainen kaikkien kanssa," Hän kysyi Koorilta. Sarah oli kuullut, ettei oman tiensä kulkijoilla ollut helppoa. Hänen mielestään oman tiensä kulkeminen oli hienoa. Hänestä vaan ei itsestään olisi siihen. Sarah tavallaan oli seura riippuvainen. Yksi ollessaaan hän pyrki väkisinkin etsimään seuraa.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 16, 2006 22:11:12 GMT 2
Koori mietti hetken. Niin millainen? Olisi niin paljon asioita mitä muuttaa. "Haluaisin olla 5 senttiä pitempi, ja haluaisin tumman tukan ja otsatukan", tyttö sitten aloitti varovaisesti. "Ja haluaisin naisellisemmat muodot, niin että voisin ostaa oikeita aikuisten vaatteita. Ja sitten rusketusta ja vaaleansiniset silmät", tyttö jatkoi ja alkoi jo innostua. "Ja sitten minullaa olisi paljon kavereita ja olisin sellainen jonka kavereita kaikki haluaa olla. Ja olisin huono koulussa, mutta opettajat pitäisivät minusta niin paljon, että päästäisivät minut aina läpi! Ja sitten minulla olisi poikaystävä ja äiti ja isä jotka antaisivat minun ostaa vaatteita ja kaikkea! Ja sitten olisin hyvä peleissä ja tanssimisessa ja piirtämisessä!"
|
|
|
Post by sarah on Sept 17, 2006 9:18:26 GMT 2
Sarah kuunteli loppuun Koorin haluamat muutokset. "Lyhyempänä voi pyytää komeita jätkiä antamaan kaiken maailman tavaraa ylähyllyiltä. Hiukset voi värjätä ja leikata. Rusketuksen saa kesällä aurinkossa tai itsestään rusekttavalla. Silmien värin piilareilla," hän ohjasi ulkonäköön liittyviin muutoksiin. Muotoihin hän ei tiennyt oikein astausta, koska itsellään ei koskaan ole ollut sellaista ongelmaa. Kaveritkin kohta pisti Sarahin miettimään. Kavereitahan ei voinut ostaa. "Nii voisinhan vaikka tutustuttaa sut parille tyypille," hän vastasi tietäen, että tyypit ovat suunnilleen samanikäisiä kuin hän ja vanhemmat oppilaat tuskin katsoisivat hyvillä nuorempien kanssa hengaamista. "Opettajat päästävät myös kaikki inhoamansa oppilaat läpi, koska ei kestä heitä yhtään vuotta enempää, poikaystävän kyllä löytää jossain vaiheessa. Tanssimaan voin opettaa," hän vastasi. Sarahilta meni hetki tajuta, että tyttö oli toivonut vanhempia, jotka ostavat vaatteita. Hän ei tiennyt oliko Koorilla niitä ollenkaan vai eikö ne vaan ostanut vaatteita. "Niin onko sun vanhemmat elossa?" hän kysyi Koorilta.
[Aikas sekavaa tekstiä taisin kirjoitella, koita saada jotain selvää]
|
|
|
Post by koorisan on Sept 18, 2006 15:14:40 GMT 2
"Mutta en minä uskalla tehdä muutoksia...Näyttäisin vain tyhmältä", Koori mutisi ällistyneenä siitä, että kaikki hänen haluamansa muutokset olivat melkoi mahdollisia. Ei sillä että hän niitä tekisi. Itseluottamusta rajuihin muutoksiin ei tyttö-paralla ollut alkuunkaan. Kysymyksiin vanhemmista Koorivastasi hiljaisuudella ja sitten olan kohautuksella. "En tiedä", tuo vastasi toden mukaisesti. "Isi on kai jossain japanissa ja äiti on taivaassa tai jossain..." Jotenkin oli edelleen kivuliasta sanoa "kuollut". Koorille kuoleminen tarkoitti pois menemistä, ei enää näe toista eikä voi puhua eikä mitään. Mutta olihan äiti ollut unissa, useastikin. Ilman kasvoja, tietenkin. Eihän Koori muistanut niitä enää selkeästi. Mutta yhtä kaikki se oli hänen äitinsä. Jotenkin sen vain tiesi.
|
|
|
Post by sarah on Sept 20, 2006 19:53:48 GMT 2
"Niin näytäät jos muutat kaikki kerralla, mutta pikku hiljaa muuttaen kaikki pitää sitä jotenkin luonnollisena," Sarah vastasi Koorille. Hän oli hyvillään siitä, että tyttö oli tajunnut liian suuren muutoksen tuovan vain huomiota, eikä välttämättä sitä hyvältä kannalta. Jotkut voisivat alkaa haukkumaan Kooria lisää uudesta tyylistä tai hiuksista. "Surullista," Sarah sanoi. Hän ei itse kestäisi menettää kumpaakaan vanhemmistaan. Veli oli jo liikaa. Äidin kanssa hän ei ollut läheinen ja näki tätä vielä harvemmin kuin isäänsä, mutta he molemmat olivat hänen sydämessään.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 21, 2006 15:51:11 GMT 2
Niin, surullistahan se oli. Sitä Koori oli saanut kuulla melkein koko elämänsä, aidiltään kännissä, tämän kuoleman jälkeen sosiaaliviranomaisilta, ja nyt koulutovereiltaan, niiltä harvoilta joille tyttö uskaltautui puhumaan. Surullista, totta tosiaan. Myötätunto oli kuitenkin aina Koori mieleen, vaikka sitä saisi vaikka kuinka paljon, jos sitä kerjäisi.
Tytön sanoihin Koori kohautti olkapäitään. "Tuskin minusta sen parempaa tulisi, vaikka kuinka muuttuisin", tuo sanoi huokaisten. "Varmaan päässä se vika, kun ei itseään hyväksy", tyttö mutisee lähes itsekseen.
|
|
|
Post by sarah on Sept 23, 2006 22:24:09 GMT 2
[Anna anteeksi kesto]
Sarah kuunteli Koorin huokaisut ja mutinat. Hän ei tiennyt viitisisikö edes yrittää vastata. Tuskin tyttö kumminkaan ottaisi hänen mielipiteitään kuuleviin korviinsa. 'Niin tosiaan näin hyvä olen oikeastikin auttamaan muita,' hän mietti. "Niin ei kai koska jokainen on täydellinen omana itsenään, jos muuttui muiden tahdon mukaan tulee huonommaksi, niin kuin minä," hän vastasi Koorille haikeasti. Sarah ei aina ollut lähellekään omaa itseään. Hän hymyili vaikka otti päähän. Joi vain koska se oli siistiä. Hän silti halusi olla sellainen, hyväksytty muide seurassa. "Ei sun päässä muuten oo mitään vikaa. Koita vaan kestää," hän sanoi hymyillen.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 24, 2006 12:02:56 GMT 2
((Ei haittaa, minullakin aina junnaa!))
"Noh, mikset sinä ole oma itsesi?" Koori ihmetteli. Miten ihmiset saattoivatkaan olla niin erilaisia? Toinen tahtoi olla oma itsensä, ja toinen missään nimessä ei. "Teet vain niinkuin haluat. Ei se muuta mitään, koska jos sinun ystäväsi on oikeasti sinun ystäviä, ei ne välitä jos muuttuu, ja jos ei, niin ihan sama kuin vain unohtaisit heidät", Koori totesi, ikään kuin tällä olisi paöjonkin kokemusta, mitä ei tietenkään ollut.
|
|
|
Post by sarah on Sept 24, 2006 12:38:48 GMT 2
Koori iski juuri kipeään paikkaan. Sarah ei todellakaan ollut varma olivatko hänen ystävät oikeita ystäviä. Hän kävi vain salaa jäähallillakin, koska ystäviensä mukaan luistelu oli syvältä. Luonteeltaan hän oli suurinpiirtein oma itsensä, mutta tuollaisia pikku asioita löytyi sitäkin enemmän. Hiuksetkin olivat hänellä aina auki, koska kavereiden mielestä hänen hiuksensa eivät sopineet kiinni. Sarah kyllä tykkäsi hiuksiaan auki, mutta joskus hän kaipasi hieman vaihtelua.
"Sulla on pointti, mutta en halua olla yksin. Ei ole mitään suojaverkkoa mihin pudota on vain pohja," hän sanoi. Tietenkin suojaverkonkin saaminen olisi mahdollista jos olisi hankkinut oikeita ystäviä. 'Sietäisikö ystäviä ja menettäisi suosion vai hakkisiko uudet paremmat?' Sarah mietti. Toisaaltaan hän oli ystäviensä kanssa myös aina riidoissa. Silloin varsinkin hän oli rohkea ja tutustui uusiin ihmisiin, mutta pystyisikö hän enää tutustumaan jos hänen ystävänsä olisivat mustamaalanneet hänen maineensa täysin. Käskisikö kaikki häntä silloin suksimaan kuuseen?
"Kiitos Koori sä sait mut ajattelemaan," Sarah kiitti tyttöä hymyillen. Hän ei varsinaisesti sanonut aikovansa muuttua, eikä muuttuisikaan. Hän pysyisi samalla linjalla, eikä poistaisi sitä kamalan näköistä muodikasta laukkua lahjalistaltaan.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 28, 2006 17:05:46 GMT 2
Koori nyökkäsi vakavana toisen kiitokselle. "Miksi neuvot minua, jos et itsekään ole ihan selvillä?" Koori kysyi pitäen päätään edelleen ikään kuin kunnioittavasti alhaalla, mutta saaden äänensä kuulostamaan jo hieman varmemmalta. Kovaksi tai varmaksi se ei koskaan muuttuisi, joskus pelkkä suihkussa laulaminenkin sai äänen käheäksi. Niin vähän tyttö ääntään käytti.
"Hmm...Noh..." Koori jatkoi. "Jos sinua ei kiinnosta eää sinun ystävät, niin ehkä haluat alkaa minun kaveriksi..." tyttö mutisi hiljaa ja punastui. Nyt toinen varmasti pitäisi häntä röyhkeänä ja typeränä.
|
|
|
Post by sarah on Sept 28, 2006 22:18:26 GMT 2
Koorilla oli taas pointti, helvetin hyvä pointti. Se vain oli niin paljon helpompaa neuvoa muita kuin noudattaa itse neuvojaan. Miksi sen piti olla niin? Miksei kaikki voinut olla vain yksinkertaista? Hän ei muuttuisi tästä enää mihinkään. "Viihdyn tälläisenä," hän totesi lopulta kylmästi, vaikka se ei pitänyt edes paikkansa. Joskus hän katui, mutta vain joskus. Tämä taisi olla yksi niistä katumis tilanteista.
"Koori, en voi hylätä mun ystäviä. Voin kyllä olla sun kaveri jos tahdot," Sarah sanoi. Lauseen lopussa tytön kasvoilta paistoi hymy.
|
|
|
Post by koorisan on Oct 3, 2006 15:29:35 GMT 2
Hetken Koori tuijotti toista hieman epäluuloisesti. Eihän ystävien tekeminen näin helppoa ollut, sehän oli yksi maailman vaikeimmista asioista! Koori toivoi kovasti, ettei tytöllä ollut mitään taka-ajatuksia, sillä hänellä ei ollut minkään laisia ajatuksia siitä, miten epäluotettavat ihmiset käyttäytyivät.
"Hmm...Noh...Okei..." Koori sanoi tietämättä miten käyttäytyä. "Sitten me kai ollaan kavereita..."
|
|
|
Post by sarah on Oct 3, 2006 21:26:22 GMT 2
Sarah hymyili taas. "Niin ollaan sitten," hän sanoi. "Pitäisikö nyt halata tai paiskata kättä tai jotain?" hän kysyi hieman epävarmana. Hän ei tiennyt millaiseen kaverina oloon Koori oli tottunut. Hänen kaverinsa oli melkein kaikki pinnallisia kavereita, oikesiinkin hän oli joskus törmännyt. Suurimmaksi osaksi vielä silloin, kun ei oli asunut vielä Lontoossa. Olihan hänen kotinsa vielä siellä, mutta suurimman osan vuodesta hän vietti täällä. Lontoossa hänen oikeat kaverinsa oli suurimmaksi osaksi sijoittunut jäähallille. kaikki oli ollut liian pinnallisia yksityis koulussa hankkiakseen oikeita kavereita. Sarah palalsi ajatuksistaan oikeaan maailmaan ja siirsi katseensa lattiasta Kooriin. Häne kasvoillaan oli virnistys. "Aika nopeaa, kaveroitumista vai ystävystymistä tai mitä nyt onkaan," hän vain huomioi ääneen.
|
|