Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 15, 2006 22:07:58 GMT 2
(( Lara tänne ))
Maanantai. Uusi viikko, uusi päivä, uudet kujeet, eikös? Ainakin niin monille oli, tosin ei sille, joka nojasi vasten kivistä seinää, odotellen ja odotellen. Maanantai tarkoitti hänelle uutta viikkoa tässä koulussa, jossa hän ei ollut koskaan ennen ollut. Itseasiassa, tuo iältään kahdeksantoista vuotias nuorukainen ei ollut koskaan edes käynyt lähelläkään tätä koulua, tai maata oman muistikuvansa mukaan, mutta.. nyt hän oli täällä, tietystä syystä. Tuo sadankahdeksankymmenen senttinen nuorukainen, Aki nimeltään, antoi mustanruskeiden silmiensä vilkuilla vähän väliä kummallekin puolelle käytävää, kunnes ne pistävät silmät käänsivät katseensa edessä olevaan luokanhuoneeseen. Ei Akilla ollut lainkaan hajua, mikä huone tuossa oli, itseasiassa hän ei ollut edes varma seisoiko hän oikean luokan edessä. Hänelle oltiin kerrottu, että joku hänen luokaltaan oli lähetetty näyttämään hänelle paikkoja, ettei nuorukainen suinkaan eksyisi, eihän koulu mikään pieni ollut. Mutta ketään ei kuitenkaan ollut vielä tullut, mutta saattoihan se johtua myös siitä, että... Aki itse oli etuajassa tai sitten hän oli täysin väärässä paikassa. Nuorukainen hymähti pienesti, niinkään välittämättä ohikulkevista opiskelijoista, jotka kyllä vilkaisivat niin kummaksuen, kuin ehkä ihaillenkin eriskummallista nuorukaista. Tokihan Aki oli omanlainen näkynsä niissä takakenoon pystyissä olevissa hiuksissa, jotka oltiin värjätty päältä punaiseksi ja alta mustaksi. Niskasta Akilla lähti pitkä letti, joka vaihtoi mustasta väriään kuitenkin puolivaihteessa takaisin punaiseksi, letin yltyessä alaselän kohdalle. Päälleensä Aki oli vetänyt tyypilliseen tapaansa hihattoman, josko tosin nyt valkoisen paidan, sekä mustat numeroa suurehkot housut, sekä punaisen niittivyön missä toki roikkui muutamia ketjuja. Käsiinsä hän oli laittanut nahkaiset punaiset hanskat, jotka paljastivat rystyset. Aki kohotti toista kättäänsä, sipaistakseen mustia aurinkolasejaan jotka olivat nostettu punaisten hiuksien sekaan, laskien kuitenkin kätensä pian takaisin, sen sujahtaessa takaisin housujen taskuihin. Kuinkakohan kauan hänen pitäisi odottaa tässä? Ja millainen henkilö hänelle tulisi esittämään paikkoja? Eikai sellainen tylsyyden huippu, joka esittelisi paikan historiaa ja muuta roskaa, mikä ei Akia kyllä lainkaan kiinnostanut.
|
|
|
Post by lara on Aug 15, 2006 22:37:02 GMT 2
Viikonloppu oli mennyt juhliessa, mutta ei kuitenkaan niin rankasti kuin yleensä. Lara asteli käytäviä pitkin paikkaan, jossa hänen pitäisi tavata uusi oppilas. Tyttö oli onnistunut utelemaan oliko uusi oppilas poika vai tyttö ja oli onnekseen saanut kuulla hänen olevan miespuolinen henkilö.
Niinpä Lara oli viettänyt tuntikausia valmistautuessaan. Tänään hän esittelisi uutukaiselle untuvikolleen paikkoja ja kertoisi hieman koulun juhlista ja elämästä täällä. Hän ei aikonut kertoa tylsiä juttuja pojalle, mutta jos tuo olisi ylipainoinen nörtti, niin hänen olisi kai pakko. Silloin hän yrittäisi lähteä pois mahdollisimman nopeasti. Hiukset oli värjätty taas mustiksi ja niihin oli otettu hiusten pidennys, joten ne ylettyivät nyt jonnekin alaselän tietämille. Osa hiuksista oli kiharrettu loivasti, mutta joukkoon oli tehty myös pieniä korkkiruuvikiharia. Hiukset oli kiinnitetty ylös, mutta muutama kihara oli irrallaan. Lara oli pukeutunut punaiseen toppiin, joka jätti litteän vatsan paljaaksi paljastaen kaksi napakorua, jotka oli yhdistetty ketjulla. Takana paita oli hieman pidempi kuin edestä ja siellä oli korsettimaiset narut. Narujen läpi näkyi selän iso lohikäärmetatuointi. Todella tiukat ja hyvin istuvat farkut olivat tummaa kuluttettua deminiä ja niissä oli todella matala vyötärö. Housujen vetoketju oli takana eikä edessä. Siinä oli niiden juju. Jaloissa oli pienet ballerinat, joissa oli vähän korkoa. Tuuheisiin, pitkiin ripsiin oltiin laitettu runsaasti ripsiväriä ja silmät rajattu mustalla, ohuella rajauksella. Huulet olivat tavalliseen tapaan nudet, mutta niihin oli lisätty hieman kiiltoa. Pitkät kynnet oli lakattu hillityllä värillä. Vaikka tulos kuulostikin siltä, että hän olisi laittautunut poikaa varten, ei hän näyttänyt siltä oikeastaan. Näin hän laittoi itsensä joka päivä.
Lara käveli eteenpäin etsien sitä uutta poikaa, kun hänen katseensa osui todella komeaan poikaan, joka nojasi seinään kauempana. Katse kävi läpi pojan päästä varpaisiin. Hän päätteli tuon olevan se uusi poika. Oli pakko olla. " Heij! Sinähän olet.. Natsumi Aki? Minä olen Lara DeLuca. Olen ikäisesi, sinkku ja näytän sinulle paikkoja. Mistä olet kotoisin? Olet syötävän söpö", puhetulva vyöryi taas kauniin nuoren suusta. Hän hymyili Akille valloittavasti. Oi kyllä, hän saisi mitä haluaisi.
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 15, 2006 22:53:01 GMT 2
Aki kerkesi nojailemaan pienen hetken seinämään, miettien jo, pitäisikö hänen lähteä takaisin opiskelijoiden asuntolaan, kun yllättäen heleä ääni kuului jostakin sieltä viereltä ja pian hänen nimensäkin kailotettiin. Tokihan tuo sai ne mustanruskat silmät kohoamaan sieltä lattianrajasta siihen hänen seuraansa ilmestyneeseen nuoreen naiseen, joka näyttikin pukeutuvan.. no.. samalla tavalla, kun Akin mielestä jokainen teiniprinsessa pukeutui. Aki nyt oli Aki, piti kaikkia teiniprinsessoina jos pukeutuivat napaa paljastaviin toppeihin sekä tiukkoihin farkkuihin.. ja lisäksi, Akilla muutenkin taisi olla jotakin kauniita naisia vastaan ja tämä nuoru nainen hänen edessään todellakin oli viehättävä. Aki kohotti toista kulmaansta kysyvänä, kun yllättäen puheryöppy tulikin tytön suusta. Lara? Toinen oli se joka hänelle näyttäisi paikkoja? ..mistä hän oli? Hän oli söpö? Aki tuijotti Laraa hetken, jos toisen, kunnes käänsi katseensa hetkeksi muualle, naurahtaen huvittuneena, samalla kun kundi tyrkkäsi itsensä seinästä irti, ottaen hansikoidut kädet taskuistaansa pois. "Ovatko kaikki viehättävät naiset täällä puheripulia potevia? " Aki lausahti, virnistäen pienesti, kääntäessään katseensa Laran suuntaan. Niin, Aki oli Aki, eikä kundi varmaankaan koskaan osaisi sanoa kaunista sanaa ilman, että sanoisi jotakin loukkaavaakin. Punainen hansikas kävi hieraisemassa pienesti olkavarressa olevaa mustaa tyhjää tähteä, samalla kun Aki sitten avasi uudemman kerran suunsa. "Aki pelkästään ja tulen Japanista, jos sitä et jo huomannut. " Matala, mutta pehmeä ääni puhui, olematta niinkään ystävällisen oloinen. Aki ei osannut olla kiltti ihmisille, eikä hänelle oltu suotu sosiaalisia taitoja, niinkuin hänen pikkusisarelleensa, mutta minkäs sille mahtoi. Aki kuitenkin antoi katseensa pysyä hetken aikaa noilla meikatuilla kasvoilla, kunnes ne mustanruskeat silmät laskeutuivat röyhkeästi katsomaan Laran päästä varpaisiin ja takaisin. Niin, olihan toinen pakkaus, toivottavasti tästä kierroksesta tulisi.. miellyttävä. "Mihin aiot viedä minut ensiksi, Lara? " Aki painotti puheessaan selvästi Laran nimeä, madaltaen ääntäänsä muutaman asteen verran, sen pistävän ja tutkivan katseen ollessa jälleen kerran Laran silmissä.
|
|
|
Post by lara on Aug 15, 2006 23:09:04 GMT 2
Toinen piti häntä viehättävänä. Hymy nousi tytön huulille. Hän ei ottanut sanoja loukkauksena. " Vain sellaiset jotka ovat mukavia ja ihania", tyttö vastasi hiljaa. Pojan äänen sävy sai kuitenkin toisen kulmakarvan kohoamaan hetkeksi. Ei hän pelännyt toista. Ehei. Hän oli nähnyt ja kokenut pahempaakin. Hän kesyttäisi tämän tiikerin. "Lara pelkästään ja minä tulen Italiasta. minä kun luulin että olet Afrikasta", tyttö lausahti. Hän ei aikonut olla nenäkäs, mutta näpäytti hyökkäävää tiikeriään nenälle. Oikeastaan hänen juurensa olivat Japanissa ja toinen huomasi sen varmasti, mutta hänet adoptoitiin Italiaan hänen ollessa pieni. Kädet löysivät vaistomaisesti tiensä selän taakse pojan tutkiessa häntä. Olisiko hänen pitänyt poseerata niinkuin mallit, että poika olisi saanut katsella tarpeeksi? Vai niinkuin pornomallit niissä lehdissä? Lara tyytyi hymähtämään pojalle ja katselemaan tuota samalla mitalla. Siitä vaan tiikeri. Vastaan samalla mitalla sinulle. Lara käänsi pojalle yllättäen selkänsä ja katsoi tuota olkansa yli: " Mitä tunteja sinulla on? Näytän sinulle ensin vaikka ruokalan. Sieltähän sinä saat ruokaa ja ilman ruokaa sinä, tiikeriseni, et elä. Jollet sitten metsässä pikkulintuja". Lara lähi kävelemään eteenpäin katsomatta seurasiko toinen. Hänen askelluksensa oli luonnostaan kissamaista ja hieman keinuvaa. Oi kyllä, tiikeri oli hänen.
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 15, 2006 23:25:14 GMT 2
Aki oli vartaloltaan kuin tiikeri, tai ehkäpä pantteri kuvasti enemmänkin nuoren miehen vartaloa. Aktiivista uimista harrastava Aki oli saanut käsiinsä lihaksia, mitkä kyllä piirtyivät aavistuksen verran päivittyneessä ihossa, mutta eivät kuitenkaan liikaa, ei Aki sentään bodari ollut. Hartiat olivat leveähköt, mutta taas lantio oli hoikahko, vastan ollessa litteä, tosin hihattoman valkean paidan alla piilossa. Pitihän hänen vartaloaansa pitää hyvässä kunnossa, kukapa sitä liikakiloja halusi katsella, varsinkin jos Aki joskus tahtoi olla kuuluisa solisti, eikä hän myöskään tahtonut väsähtää lavalle muutaman kappaleen jälkeen. Laran sanoikke Aki pelkästään hymähti, vai että Afrikasta, olipas tytöllä nenää uhmata häntä takaisin, mutta eipä se Akia haitannut. Katse pysyi yhä pistävänä itseään lyhyemmässä naisessa, kunnes yllättäen Lara käännähtikin ja olikin jo lähtemässä kävelemään eteenpäin. Vai että ruokala? Aki harppasi muutaman askeleen niin, että pääsi astelemaan Laran vieressä, jättäen kuitenkin väliä. Eihän tahtonut lähennellä yleisillä tiloilla ja tiedä sitten, vaikka tuollaiset kissat olivat varattuja ja pian hän saisi jonkun gorillan kimppuunsa, vaikka hauskojahan tappelut olivat, kunhan kukaan ei vain kuolisi. "Pikkulinnut ovat suurinta herkkuani.. " Aki virnisteli itsekseen, siinä Laran vierellä kävellen, välillä ympärilleensä katsellen, välillä vastaantulevia oppilaita ja välillä vilkaisten tuota itseään lyhyempää naista. "Sanoivat että tänään olisi biologiaa ainakin. " Akia olisi miltei tehnyt mieli sanoa jotakin biologiaan viittaavaa Laralle, kuten miten Lara voisi antaa hänelle yksityistunteja aiheesta, mutta mokoman mölyn Aki kuitenkin piti sisälläänsä. Ehkäpä tuo nainen tarjoutuisi itse? Muutenkin Lara näytti olevan kuin... hopeisella tarjottimella siinä Akin vierellä, mikä sai Akin hymähtämään pienesti. "Musiikkia, uskontoa, liikuntaa.. Kai voisin vilkaista jokaista luokkaa. " Uusi pehmeä, mutta malata lausahdus, Akin viedessä oikean kätensä jälleen kerran housujensa taskuihin. Niin, olisi se hyvä tietää kaikki luokat.. ja luokkien jälkeen myös muut paikat, kuten missä täällä voisi iltaisin käydä, missäpäin olivat ranta ja uima-altaat, hänen kun pitäisi myös tänäänkin käydä treenaamassa. Vartalo ei pysyisi kunnossa ilman jatkuvaa treenaamista, joten..
|
|
|
Post by lara on Aug 15, 2006 23:52:41 GMT 2
Lara hymähti Akinlle. " No sitten sinun tulee siirtyä neljätoistavuotisiin pikku tyttöihin. Minä en ole pikkulintu.." Hän kiusasi poikaa leikkien vaikeasti tavoiteltavaa, mutta antaen tuolle kuitenkin selviä vihjeitä. Tämä oli hänen pelinsä. Tässä pelissä särjettiin sydämiä. Lara ei ollut tosissaan juurikaan kenenkään kanssa. Hän käytti miehiä himonsa ja vihansa välikappaleina. Hän kosti viattomille omat huonot kokemuksensa ja särkyneen sydämensä. Sydän oli särkynyt liian onta kertaa. Se oli lyöty pirstaleiksi monesti. Lara oli alkanut pelaamaan omaa julmaa leikkiään toisten tunteilla. Leluina olivat toisten sydämet ja sielut. Ne tuhottiin yksi toisensa jälkeen. Maailma oli julma ja nuori nainen oli itse kirjoittanut omat lakinsa. Häntä ei enää satutettaisi.
"Hmmm.. Biologiaa.. Käytte ihmisten anatomiaa, katsotte synnytysvideon ja muita tylsiä videoita. Sitten keskustellaan asiasta. Tiedän koska opettaja kertoi siitä viime tunnilla,"Lara mutisi. Tai no oikeastaan hän oli saanut asian selville muita reittejä pitkin, mutta hän ei aikonut paljastaa verkostoaan toiselle. Ei ainakaan vielä. He tulivat ruokalaan ja kävelivät keskelle isoa huonetta. Ääni kaikui hiukan, sillä kaikki olivat tunnilla. Keittäkät tekivät juuri ruokaa keittiössä ja ruuan tuoksu tulvi myös heidän luokseen."Katsotaan niitä luokkia sitten myöhemmin.. Tässä tämä ruokala nyt on. Täältä saa käydä ruokaa milloin tahansa. Aina kun tulee nälkä. Tai no.. Niin minä ystävieni kanssa teemme". Hän katsoi Akia hetken. "Mitä sinä harrastat? Ainakin jotain urheilua hyvästä vartalosta päätellen.. Minä harrastan maalaamista, judoa, ratsastusta ja klassista balettia.." Tyttö painotti sanaa ratsastus ja hymyili pojalle vinosti. Hän ohitti tuo hipaisten tuon kättä tarkoituksella. " Ja nyt ne luokat"
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 7:10:31 GMT 2
Aki naurahti huvittuneena Laran sanoille pikkutytöistä. Pikkulinnut eivät suinkaan olleet se, mitä Aki omilla sanoillaan tarkoitti, mutta eipä tuo haitannut, luulkoot tyttö mitä luuli. Akilla ja Laralla tuntui kuitenkin olevan jotakin yhteistä - nimittäin sydämien särkeminen. Akin sydäntä ei kuitenkaan koskaan oltu särjetty, ehei, mutta kundi itse tuntui tekevän sitä jokaiselle tytölle, joka vain näytti olevan kiinnostunut vähääkään enemmän Akista. Miksi sitten Aki teki niin, jos miehelle itselleen ei niin oltu tehty? Se johtui pelkästään menneisyydestä, siitä miten nuoret tytöt - ja niin myös tietenkin pojatkin olivat kiusanneet. Sydämen särkeminen näin vanhempana oli loistava keino kostaa ja samaan aikaan Aki sai niin fyysistä kuin henkistä tyydytystä, mikä voisikaan olla parempaa? Vai että biologiassa kuitenkin oi ihmisten anatomiaa? Synnytystä sun muuta? Eivät moiset aiheet niinkään hätkäyttäneet Akia, olihan hän nuorempanakin joutunut opiskelemaan japanissa samat asiat. Ehkä Ranska kävi aiheita hitaammin lävitse, kuin japanissa, tai sitten koulu tuntui toistavan samoja tunteja. Oli miten oli, opiskella sitä kuitenkin pitäisi. Siinä kävellessä yritti Aki pistää merkille muistiinsa missä he olivat ja miten tänne pääsisi. Urheilevan nuoren piti syödä kunnolla ja juuri siksi Aki varmasti tulisi käymään vähän väliä mokomassa paikassa, vaikka toisaalta näytti myös siltäkin, että opiskelijat kykenivät kokkaamaan myös huoneissaan. Aki vilkaisi tyhjää ruokalahuonetta mietteliäs ilme kasvoillaan, kunnes käänsi ne mustanruskeat silmänsä Laraan, joka sitten puhui jälleen kerran. Vaikka Lara painottikin sanaa ratsastus, kiinnitti jokin toinen sana Akin huomion, nimittäin baletti. Lara ei nimittäin Akin silmissä näyttänyt ballerinaalta, johtuen ehkä kireistä vaatteistaan ja lävistyksistään. Mutta, ehkäpä baletti oli vain tilapäinen harrastus, huvi, millä toinen ei aikonut pötkiä pitkälle. Aki kohautti pienesti hartioitaan, huomaten kyllä toki hipaisun kädessään, kuitenkaan välittämästä mokomasta. "Uintia. " Aki lausahti. Niin, hän ui, vietti joskus monta tuntia päivässä uima-hallissa uiden. Tokihan Aki lenkkeili ja kävi salilla, mutta eivät ne niinkään olleet harrastuksia, vaan pakollisia treenejä uinnin ohella, joten eivät mokomat olleet mainitsemisen arvoisia. "..uimisesta puheenollen, missäpäin täällä ovat altaat? " Aki sitten kysyi, näyttäen ehkä ensimmäistä kertaa olevan kiinnostunut asiasta. Tokihan luokkien kiertely oli vielä kesken, mutta eipä siitä kai mitään haittaa olisi jos Lara nopeasti kertoisi missä päin altaat saattaisivat olla. Ei heidän toki sinne tarvinut lähteä ksken kierroksen, ei Aki kuitenkaan ollut vielä menossa uimaan - vielähän koulupäivä oli kesken, eikös?
|
|
|
Post by lara on Aug 16, 2006 8:12:33 GMT 2
"Vai että uintia" Katse kävi läpi miehen vartalon ja tuon kasvojen piirteet. Tosiaankin. Vartalon muoto oli kuin tehty uimiseen. "Allas on lähellä rantaa. Pihan Luoteisosassa. Siellä järjestytään useasti bileitä ja sun muuta. Ranta sijaitsee samalla suunnalla. Aijuu ja altaan yhteydessä on myös poreamme ja kylmävesiallas. Yleensä bileet siellä ovat varsin hyviä, vaikka jotkut vetävät överiksi. Voin näyttää paikan sinulle sen jälkeen kun olen esitellyt luokat", Lara sanoi. Ehkä he voisivat pitää hieman hauskaa siellä. Hauskanpitohan ei ollut kielletty, eihän? Jos pitäisi valita yksi ainoa asia mitä Lara maailmassa rakasti niin se oli hauskanpito juhlimisen ohella. Tyttö mutristi huuliaan pienesti tajutessaan ettei tiikeri ollut kiinnostunut hänestä. Mutta miksi ihmeessä? Hänhän oli antanut tuolle selviä vihjeitä.. No vielä nuorukainen olisi hänen lumoissaan. Vielä hän saisi tuon pauloihinsa. Kjehkjeh..
He kävelivät koulua läpi ja Lara esitteli luokat toiselle. Hänen innostuksensa ei lopahtanut. Ehei. Se vaan kasvoi. Vaikka nuori nainen ei sitä itsellen myöntänyt, hän alkoi todella kiinnostumaan toisesta enemmän. Ehkä pojan kylmä ja välinpitämätön käytös saivat tytön kiinnostuksen heräämään. Hän halusi päästä lähemmäs Akia. Hän halusi, että poika avautuisi hänelle. Hän halusi satuttaa toista. Vai halusiko? Tytön pää oli ihan pyörällä heidän kävellessään altaalle päin. Tämä oli niitä harvinaisia hetkiä jolloin Lara pysyi hiljaa. Hän vain tyytyi mutristelemaan huuliaan ja rypistelemään otsaansa mietteliään näköisenä. Sitten yhtääkkiä hän alkoi taas puhumaan. " Hei kuule juu.. Tahdotko nähdä ensin liikuntasalin vai altaan? Saat päättää itse", Lara sanoi outo pilke silmissään. Hän oli keksinyt jotain toisen pään menoksi.
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 11:39:59 GMT 2
Aki ei niinkään huomioinut, miten Laran katse kävi hänen vartalollaan uudemman kerran, pikemminkin ne mustanruskeat silmät olivat keskittyneet muistamaan ympärillä olevia ovia, tuoleja, kaappeja, mitä ikinä käytävillä nyt sattui tulemaan. Varmaa se oli, että näin suuren koulun muistamiseen menisi varmasti viikko jos toinen, mutta parasta se olisi kuitenkin jo yrittää edes muistaa paikkoja, missä hän varmasti tulisi viettämään seuraavan vuoden - jos kauemmin. Uima-altaat sekä bileet kuulostivat Akin mielessä aina hyvältä. Kauniita naisia bikineissä, kuin hopeatarjottimilla odottamassa milloin heihin voisi iskeä hampaat ja myös Akin lempi elementti oli kuvissa mukana - vesi. Vaikka hänen vanhenpansa olivat kolme kuukautta sitten kuolleet hukkuen, ei Aki kuitenkaan aikonut lopettaa uimista, vaikka olikin ensiksi meinannut. Hän uskoi, ettei hänen vanhenpansa tahtoneet hänen lopettavan asiaa, mikä oli kundille tärkeä - vaikka laulaminen tulisi aina olemaan Akille se yksi tärkein asia, hänen siskonsa jälkeen. Aki nyökäytti Laralle pienesti päätäänsä myöntyväisenä siitä, että toinen voisi näyttää hänelle altaat luokkien jälkeen. Luokkien esittely olikin sitten mennyt rattoisasti ja Aki oli jopa saanut mieleensä painettua missä hänen seuraavan päivän tunnit olivat, vaikka tiedä sitä muistaisiko Aki niitä huomenna, mutta ainakin jonkinsorttista toivoa oli. Ja jos hän ei muistaisi, niin ainahan hän voisi tulla nykimään Laraa kädestä, eikö vain? Aki tosin ei pahemmin ollut henkilö, joka mielellään kyseli apua, pikemminkin kundi tahtoi ensiksi kokeilla itse, ennen kuin meni kyselemään. Avun pyytäminen merkitsi pelkästään heikkoutta, eikö niin? Vaikka Aki ei ollut mitään sanonutkaan, oli nuori mies kuitenkin huomannut Laran yllättäen hiljaisuuden. Vaivasiko tyttöä joku? Mustenruskeat silmät vilkaisivat vierellä kulkevaa japanilaispiirteistä tyttöä, joka mutristeli huuliaansa ja rypisteli otsaansa. Aki ei voinut olla hymähtämättä huvittuneena. Lara näytti oudolle näyttäessään tuolta täydellisineen kasvoineen ja meikkeineen, ei ryppy sopinut tuollaisille kasvoille. Piankos nähtävästi rypyt katosivat, kun Akilta kysyttiin pilke silmäkulmassa kiiluen menisivätkö he ensiksi liikuntasaliin vai altaille. Aki kohotti kulmaansa, kääntäen hetkeksi katseensa mietteliäänä muualle, kunnes se sitten käännettiin takaisin Laraan. "Altaan tietenkin. " Matala ääni lausahti, pienen virneen käydessä huulilla. Ehkäpä jos Lara koskaan oppisi tuntemaan Akin, tietäisi tyttö varmasti heti, että jos jonkun ja altaan välillä pitäisi päättää, niin ne olisivat aina altaat.. ja sieltä varmasti Akin löytäisi, jos poika ei ollut pikkusiskonsa kanssa jossakin syömässä mansikoita tai muuten vain katsomassa pikkusiskonsa perään. Akista näkyi se toinen puoli, kun hänen siskonsa oli lähettyvillä. Se lempeä, hoivaava ja huolehtiva, tosin ainoa ihminen joka sitä kohtelua sai, oli hänen siskonsa, ikävä kyllä.
|
|
|
Post by lara on Aug 16, 2006 13:49:06 GMT 2
((Lyhyttä ja aivotonta. Kiire. Lähden käymään poikaystäväni kotona ja kyyti on ihan kohta täällä. Tulen takaisin illalla. Miu (: ))
Lara vilkaisi Akia tuon hymähtäessä. "Selvä. Laitetaan käpälää toisen eteen.." He poistuivat koulurakennuksesta pihamaalle ja suuntasivat kulkunsa rantaa päin. Oppilaita kuljeskeli pihamaalla ja Lara katselikin muiden liikehdintää. Kuvaamataidon opettaja oli oppilaineen liikkeellä pihalla kehottaen oppilaitaan etsimään jonkun hyvän yksityiskohdan, jonka voisi liittää omaan taulunsa maisemaan. Tyttö hymyili pienesti. Tuon saman tehtävän hänkin oli tehnyt alemmilla luokilla.
”Kuule. Voisitko kertoa vähän itsestäsi. Kun minä olen tuutorisi ja on vähän hankalaa auttaa sinua kun en tiedä sinusta yhtään mitään” Lara sanoi hymyillen suloisesti. Tai no oikeastaan suurin syy oli se, että hän itse halusi tietää pojasta enemmän. ”minä vaikka aloitan. Eli.. Synnyin Japanissa, mutta vanhempani menehtyivät ja italialainen pariskunta adoptoi minut. Olen siis kasvanut Italiassa koko ikäni. Hmm.. pidän juhlista, maalaamisesta ja judosta. Olen sinkku.. Mitä muuta haluat tietää?”, lara esitti kysymyksensä aivan kun toinen olisi kysynyt häneltä alkuperäisen kysymyksen. Larahan rakasti puhua itsestään. Hänen aivonsa alkoivat kehitellä kaikkea pientä tiikerin pään menoksi. Vain ihan pieniä asioita, jotka voisivat johtaa isompiin asioihin. Tyttö hymyili itsekseen. Hän sai aina mitä halusi. Kunhan hän vain pelaisi korttinsa oikein niin hän oli varma, että Aki olisi hänen lumoissaan. Sitten hän voisi käyttää poikaa… Ehkä hän kiusaisi tiikeriään vielä hetken..
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 16:01:30 GMT 2
Päästyään ulos koulusta, ulos siitä suuresta rakennuksesta, kohotti Aki sen hansikoidun kätensä ja vei sen sinne päälaelleen, niiden mustien aurinkolasien luokse, laskien ne sitten silmiensä eteen. Lasien alta Aki sitten katseli niitä pihalla olevia oppilaita, tuumien, ettei paikka näyttänyt suinkaan niin tylsältä ja mälsältä, kuin hän oli kuvitellut. Erikoisia henkilöitä näkyi joka kulman takana, eikä täällä näyttänyt olevan niinkään pukupakkokaan, vaikka selväähän se oli, että toivottavaa olisi, jos oppilaat pukeutuisivat laitoksen omaan suunniteltuun asuun. Aki ei tiennyt aikoisiko mokomaa pukea koskaan päälleensä, ainakin nyt hän oli täysin arkivaatteissaan. Ehkä hän voisi pukea sen kauluspaidan päälleensä ja kravaatin, mutta siinäpä se sitten olikin. Suorua kouluhousuja ei Aki päälleensä laittanut. Mutta mitä, tuo tyttö tahtoi tietää hänestä jotakin? Mitä se liittyi siihen oliko toinen tuutori? ...eikö se että hän harrasti uimista ollut tarpeeksi tietoa. Aki kohautti pienesti harteitaan. "Osaatko puhua lainkaan japania? " Kundi sitten yllättäen kysyi, vilkaisten uudemman kerran Laraa, mutta ei jäänyt kuitenkaan vilkaisua pidemmäksi aikaa katselemaan tätä teiniprinsessaa, vaan pikemminkin käänsi katseensa takaisin sinne ympäristöön. Koululta taisi olla aikamoinen matka altaille, ne nimittäin eivät ainakaan vielä näkyneet Akin silmiin. Nomutta, eipä se Akia miettinyt, tulisihan siinä samalla lenkkeiltyä kun altaille menisi asuntoloista. Oli kuitenkin asia mikä huvitutti Akia, niittäin se, miten Lara näytti toistavan sitä, että oli sinkku. Oliko sinkkuna oleminen niin hienoa, tai kamalaa, että sitä piti moneen kertaan kertoa, vaiko eikai tässä koulussa ollut sitä sääntöä, että pitäisi seurustella jonkun kanssa, tai muuten olisi ulkopuolinen muista ihmisistä? Sepä vasta olisikin jotakin, jos Akin pitäisi yllättäen ruveta seurustelemaan että sopisi joukkoon. Pelkkä ajatus oli saada Akin nauramaan, mutta onneksi kundi piti mölyt mahassaan. Pelkästään se pieni huvittunut virnistys kohosi kundin huulille.
|
|
|
Post by lara on Aug 16, 2006 19:09:44 GMT 2
Tyttö mutristi huuliaan pienesti ja katsoi toista. Aki vältteli hänen kysymystään. Sen Larakin huomasi. "En osaa.. En ole juurikaan kiinnostunut juuristani", tyttö vastasi kiiruhtaen askeliaan. Tämä kierros päättyisi äkkiä. Tiikeri ei vaikuttanut enää samalta tiikeriltä. Tai ainakaan sellaiselta, joka häntä kiinnosti. Miehessä piti olla sitä jotain ja Akissa hän oli huomannut sen. mutta nyt hän oli menettämässä kiinnostustaan. Äh, aivan sama. Kyllä hän jonkun täksi yöksi löytäisi.. Ehkä hänen pitäisi ottaa rajummat otteet toisen kanssa. Pieni ilkikurinen virne nousi huulille. Hän tekisi ratkaisevan siirtonsa altaalla. Jos mies ei tarttuisi siihen,olisi tuo AIVAN varmasti homo.. tai jotain pahempaa.. Lara ei enää kysellyt toiselta mitään oli vaan hiljaa tuijottaen kiinteästi eteenpäin miettien mikä oli mennyt vikaan.. Hän kuitenkin vilkaisi toista huomaten tuon virnistelevän. Hänelle? Uskalsiko toinen virnistellä hänelle? Nauraa hänelle? Oliko hän muka niiin naurettava? Aki vaikutti hetki hetkeltä enemmän ja enemmän tylsältä tyypiltä, johon Laran ei kannattaisi tuhlata aikaansa.
Toinen siisti kulmakarva kohosi hieman. "Mikäs nyt panee virnistelemään?"tyttö kysyi tasaisella äänellä. Hän halusi tietää syyn. "Kerro minullekin niin voimme virnistellä sitten yhdessä. Sano vaan suoraan tiikeri hyvä.."
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 19:29:21 GMT 2
(( repesin xD "Aki on homo!" XDD ei se ole, ei hätää Lara. ))
Lara ei siis osannut japania lainkaan? Harmi sinällään, mutta, omapa oli asiansa. Nähtävästi kuitenkin kaksikon ympärille näytti laskeutuvan hiljaisuus, nimittäin ei Aki kommentoinut lainkaan Laran sanoille, tai kysellyt sen enenpää, mutta okihan nuorukainen huomasi ne nopeutuneet askeleet. Mitä, eikai tyttö suuttunut jostakin mitä hän sanoi? Oliko japani jotenkin arka aihe, vaiko oliko hän noin tylsä? Aki olisi tahtonut naurahtaa. Tälläistä siis hänen elämänsä tulisi olemaan tässä koulussa. No, kaikkea ei voinut saada, joten ei kai tuo haitannut. Vaikka Lara kovensikin vauhtiaansa, ei Akin ninkään tarvinnut nopeuttaa paljoa tahtiaansa, pikemminkin kundi oli muutenkin astellut hitaammin kuin normaalisti kun siinä tytön vierellä oli kävellyt. Mutta sitten yllättäen hänen virnistyksestä kysyttiin, mikä sai Akin menemään hetkeksi mietteliään näköiseksi. Pian Aki kuitenkin teki varmasti jotakin yllättävää. Yllättävän nopeasti Aki nappasi Laran käsivarresta kiinni, pysäyttäen niin itsensä, kuin Laran matkan siihen paikkaan, samalla kun nuorukainen vetäisi tytön lähemmäksi itseäänsä. Pitäen yhä Laran käsivarresta kiinni, kohotti Aki toisen kätensä ottamaan tytön leuasta kiinni, kohottaen toisen kasvoja kohden itseäänsä. Eikä siinä kauaa mennyt, kun Aki kumartui aavistuksen verran. Suuteliko se? Oliko Aki joutunut jo Laran pauloihin? ...ehei, ei Aki niin helppo ollut, nimittäin Aki jätti huulensa siihen Laran huulien eteen, antaen niiden hipaista vain pienesti tytön huulia. Siinä lähellä ollessa Lara varmasti kykeni haistamaan sen pehmeän miehekkään tuoksun, mikä tuoksui Akista. "Sinulle. " Aki lausahti, antaen huuliensa hipaista puhellessaan Laran omia, suutelematta kuitenkaan. "Virnistelen sinulle ja tavallesi tarjota itseäsi hopealautasella. " Ääni pysyi matalana, kuiskaavana, samalla kun mustanruskeat silmät tuijottivat tiiviisti aurinkolasien takaa Laran omia silmiä. "Ehkä jos tarjolla olisi muutakin, kuin kauniin pyöreät rintasi ja haarojenvälisi, olisin ehkä kiinnostunutkin. " Aki oli ilkeä, erittäin ilkeä, eikä kundi osannut kaunistella lauseitaan lainkaan. Piankos Aki suukotti pienesti Laran suupieltä, kunnes päästikin tytön käsivarresta ja leuasta irti, suoristaen selkänsä ja astuen tytön ohitse, jatkaen matkaansa sinne altaiden luokse. Olisi nyt Laran päätös juoksisiko toinen itkien kotiin vaiko seuraisi häntä.
((anteeksi hahmoni käyttäytyminen ;;;____;;; ))
|
|
|
Post by lara on Aug 16, 2006 20:55:58 GMT 2
Tyttö olisi voinut kiljaista yllätyksestä Akin pysäyttäessä hänet ja vetäistessä itseään vasten. Mitä ihmettä..? Toinen nojautui lähemmäs häntä sellaiselle etäisyydelle jolta olisi voinut hyvin suudella. Tummat silmät rävähtivät suuriksi yllätyksestä. Hän vain tuijotti toisen kasvoja. Hän tunsi miehen hengityksen kasvoillaan ja kuuli oman hengityksensa nopeutuvan hieman. Johtuiko se yllätyksestä vai pelästyksestä? Sitä Lara ei tiennyt itsekään. Ilkeitä sanoja ei tullut mieleen. Pää oli ihan tyhjä. Hän värähti pienesti pojan huulien koskettaessa omiaan. Hän haistoi toisen miehekkään, huumaavan tuoksun. Eijei. Kyllä se taisi olla Lara joka jäi Akin pauloihin. Tyttö ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan yllättyneenä toista. Toinen nauroi hänelle? Hän tarjosi itseään hopealautasella? Tuo hetki sai Laran miettimään elämäänsä. Niin hän todellakin teki. Mitä hän siitä sai? Miksi hän teki niin? Mielihyvän ja hyväksymisen takia. Vain siten hän tunsi olevansa hyväksitty myös miesten kekuudessa. Hän oli kauan sitten sydämensä särkyessä kuullut kuinka entinen rakastettu oli haukkunut häntä halvaksi huoraksi ja ettei häntä enää kukaan haluaisi. Mutta mikä hänestä oli tullut? Juuri se halpa huora, joksi häntä oltiinkin kutsuttu. Silmät siristuivät hetken ajaksi Laran tuntiessa tutun pistävän kivun, mutta hän sulki sen taas sisimpäänsä. Häneen ei enää sattuisi. Ei enää koskaan. Tyttö tuntui saaneen itsensä jo koottua ja aikoi selvästi sanoa jotain kitkerää ja pistävää Akille, mutta toinen yllätti hänet taas. Ehkei Aki tarkoittanut sanoja sillä tavalla kun Lara ne käsitti. Tyttö käsitti miehen pitävän häntä halpana huorana. Tuttu kipu viilsi taas sisimpää. Toinen suukotti pienesti suupieltä ja päästi irti, jatkaen matkaansa. Tyttö loi katseensa maahan. Tietämättään Lara oli toiminut samalla tavalla kuin biologinen äitinsä. Mutta eihän Lara tiennyt omaa alkuperäänsä. Huulet värisivät hetken. Samoin koko keho. Ei hän ei itkisi. Hän antaisi toiselle takaisin samalla mitalla. Hän jatkaisi liekkiä missä he molemmat olivat nyt osallisina. Silmät siristyivät hiukan vihasta. Kasvot nostettiin tuijottamaan pojan selkää. Toinen ei tiennyt miten paljon tuo oli satuttanut häntä. Miten tuo oli repinyt taas vanhat haavat irti saaden ne vuotamaan taas. Hän jatkaisi tätä peliä. Ei ollut hänen tapaistaan juosta kotiin Alexin turviin itkemään tuolle kurjaa elämäänsä. Se oli enemmän Alexin tapaista. Jokainen loi itse oman elämänsä ja se oli kestettävä. Lara lähti kävelemään ilmeettömänä Akin perään. Hän ei antaisi helposti periksi. Ehei. Hän kesyttäisi tämän tiikerin. Hän saavutti Akin ja vilkaisi tuota. "ikävä kyllä minulla ei ole tarjota sinulle muuta.."
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 21:21:18 GMT 2
Ehkä Lara luuli, ettei Aki ollut huomannut mitään, mutta voi, toinen oli niin väärässä. Ehkäpä Aki ei tiennyt miten syvälle hänen sanansa olivat koskettaneet tuota tyttöä, mutta Aki kuitenkin oli sataprosenttia varma, että se oli järkyttänyt ja satuttanut tuota tyttöä, näkihän sen jo nyt ilmeistä ja olemuksen vaihtumisesta. Ja Aki...niin, tuo punamustahiuksinen kundi sai juuri tuosta jotakin outoa mielihyvää. Hän oli särkenyt - tai ainakin kohlinut jälleen kerran jotakin ulkonäöltään täydellistä naista, ihmistä, joka oli tehnyt hänen lapsuudestaan tuskaa. Kuinkakohan monta tyttöä Aki aikoisi vielä satuttaa, kunnes tajuaisi, että mitä ikinä hän tekikään, oli väärin? Siihen varmasti menisi aikaa, paljon aikaa, tai kundi ei ikinä oppisi tavoille. Menneisyyden tuska, niinkuin Larallakin, oli sellaista, mikä aina viilsi, tosin ei Akilla niin paljoa. Itseasiassa, ei menneisyys edes satuttanut enää, mutta Aki oli kangistunut pahasti kaavoihinsa eikä päässyt niistä enää pois. Yllätykseen Aki pian kuulikin jälleen kerran askeleet vierellään ja Laran äänen. Mitä? Tyttö ei ollutkaan juossut itkien pois? Tuo, jos mikä, oli todellakin yllätys ja se myös sai Akin kääntämään katseensa Laraan kysyvänä, mutta tuo ilme pyyhkiyty nopeasti pois Akin sitten kuullessa toisen sanat. Ei ollut mitään muuta tarjottavaa? "Sääli. " Aki lausahti hiljaa, kääntäen sitten katseensa sinne altaille, mitkä olivatkin jo aivan lähettyvillä. Ah, altaat, ne aina rentouttivat hänet, vaikka hän ei sinne voisikaan pulahtaa. Ehkäpä hän voisi pienesti jalkojaansa uittaa? "Luulisi että pilaantuneenkin simpukan sisällä on helmi. " Ah, Akin tapaan, poika sanoi niin ilkeää, kuin jotakin kilttiä. Välittämättä niinkään Laran vastauksesta, asteli kundi sinne altaiden luokse ja loi katseensa altaan kiiltävälle vedenpinnalle. Saisikohan täällä edes olla kengät jalassa, siis ulkoaltaan lähellä? Aki kohautti pienesti hartioitaansa ja riisui ne mustat, teräskärjillä vahvistetut kenkänsä ja sukkansa, samalla kun kundi asteli lähemmäksi altaita. Haittaisikohan tuutoria jos he jäisivät tänne hetkeksi?
|
|