Käännetään historia uusiksi [sovittu]

[Takuma]

[Gun ~! Käykös silleen, että Taku ei oo ennen nähnyt Gunia, vaan se uus ope? *tadah~*]

Taku risti jalkansa kärsimättömänä. He olivat sopineet opettajan kanssa, että tukiopetus alkaisi tasan puoli kolme. Kello oli juuri nyt puoli kolme. Taku oli ollut tapansa mukaan 10 minuuttia etuajassa, joten toisen odottelu oli suorastaan tuskallista. Poika istui pulpetin päällä ja tuijotti silmää räpäyttämättä ovea. Olisi niin mainiota jos opettaja uskaltaisi tulla myöhässä. Ja opettajat kun aina valittivat kun oppilaat olivat myöhässä. Ehkä opettajillekin olisi aika opettaa hieman käytöstapoja?
Taku naputteli sormillaan allaan olevaa pöytää. Taku ei edes ymmärtänyt mitä hän, täydellinen oppilas, teki historian tukiopetuksessa. Historia oli ainut aine missä Taku oli täydellinen! No ei se haitannut, aina Taku jaksoi käydä läpi historiaa uudelleen. Oli sitten kyseessä Ranskan vallankumous 1789 tai Suomen sisällissota, aivan sama. Taku rakasti historiaa.

Jos Taku joutuisi odottamaan viisi minuuttia pidempään, hän lähtisi. Opettaja saisi raahata ahterinsa paikalle, vaikka kuinka vanha ja lihava olikin, tai jäisi ilman opetusta. Tai Taku jäisi ilman opetusta. Ei Taku kyllä tarvinnut opetusta. Hän kyllä pystyi luettelemaan kaikki yksityiskohdat, ja jopa soveltamaan, jos vain oli historiasta kyse. Ei Taku turhaan saanut täydellisiä numeroita historiasta.

[Günther]

[Käy maniosti!]

Tämä oli yksi niistä päivistä, jolloin oli kauhea kiire, mutta pääkopan muistiparka päätti lähteä lomalle. Günther oli ollut jo lähdössä autolleen työpäivän päätteeksi kunnes oli muistanut, että hänen olisi itse asiassa oltava pitämässä tukioetusta. Niinpä hän oli huokaisten alistuneena sulkenut uudemman kerran autonsa ovet ja kiiruhtanut takaisin koulurakennukseen. Milloin se aika olikaan? Puoli kolme?
Günther vilkaisi rannekelloaan harppoessaan portaita ylös. Ah, noh, ei hän olisi kuin pari minuuttia myöhässä, jos hyvin kävisi kyseessä olisi jokin raivostuttava häirikkö, joka itsekin suittaa saapua paikalle vasta parikymmentä minuutti sovittua myöhemmin.

Laskiessaan kätensä luokan ovenkahvalle tummatukkainen mies rypisti otsaansa älytessään oven olevan auki. Pieni pukkaus ylpeydelle; hän olisi niin paljon mieluummin ollut ensimmäisenä paikalla, mutta minkäs teet?
Hän astui sisään sulkien oven perässään ja asteli pöytänsä luokse. Vasta laskettuaan laukkunsa opettajan tuolille Günther kohotti katseensa oppilaaseen, joka vaikutti jokseenkin ärtyneeltä.
"Anteeksi viivytys", hän pahoitteli ohimennen selaten papereita löytääkseen oikean dokumentin. Mies katsoi uudelleen itseään pitempää nuorukaista ja suoristi selkänsä.
"Mikä nimesi on?" Günther varmisti silmäillen löytämäänsä paperia.

[Takuma]

Taku hymähti pienesti huomatessaan opettajan saapuvan luokkaan. Tämä tosin ei ollut sama kuin ennen. Ilmeisesti mies oli uusi opettaja. Taku katsoi opettajaa arvioivasti. Pitkät hiukset näyttivät hyviltä, eihän Taku muuten olisi pitänyt omiaankaan pitkinä. Sävykin oli oikein miellyttävä ja tyylikäs. Erikoinen yhdistelmä opettajalta. Tätä ennen Taku oli tottunut siihen, että opettajat olivat tyylitajuttomia törppöjä rilleineen ja huikeine teorioineen. Nyt voisi olla ehkä aika hieman kumota tuota käsitystä. Tai sitten Ranska oli vain erikoinen maa. Pahahan Takun oli sanoa, kun ei tuntenut Ranskaa.
"Kolme minuuttia 20 sekuntia." Taku katsoi opettajaa hieman ärsyyntyneenä ja hyppäsi alas pulpetilta. Poika käveli rennosti opettajanpöydän eteen ja nojasi käsiensä varassa opettajaa kohti.
"Olen Takuma. Luulin että opettajan tehtävä on ottaa kaikki selville aikaisemmin. Tiedätkö edes mikä aihe meillä on käsittelyssä?" Taku virnisti itsekeskeisesti ja siirsi ponnarilta karanneita hiuksia takaisin korvan taa. Eivät ne kuitenkaan pysyisi siellä, mutta aina voisi yrittää.

Opettaja näytti olevan kolmissakymmenissä, ellei allekin. Ihan komea, ainakin näin pikaisesti katsottuna. Toivottavasti tällä olisi itseluottamustakin edes ulkonäkönsä verran, muuten opetuksesta saattaisi tulla hyvinkin mielenkiintoista. Niin, kumpikos täällä olikaan opettaja? Taku nuolaisi huuliaan innoissaan. Tästä saattaisi tulla hauskaa. Jos Taku ei oppisi lisää historiasta, niin eiköhän ainakin jotain tulisi opittua. Kumpi sen oppisi, siitä Taku ei ollut ollenkaan varma.
Pitäisi katsoa mitä aika toisi tullessaan, ja kuinka tämä, hmmh, opettaja suhtautuisi asiaan. Takulla ei ollut mitään vanhempien ihmisten pomputtelua vastaan.

[Günther]

Günther vastasi nenäkkään nuorukaisen katseeseen ja kohotti kummastuneena kulmiaan. Poika vaikutti olevan taas yksi niitä henkilöitä, jotka kuvittelivat olevansa niskan päällä. Hänestä tuntui, että aika moni tasokkaassa(eli kalliissa) kouluissa olivat enemmän ja vähemmän kopeita. Toivottavasti se oli vain hänen mielikuvitustaan.
Hän merkitsi jotakin kuulakärkikynällä paperiin ja laski sen pöydän päälle välittämättä nuorukaisen tuohtuneesta minuuttien laskemisesta.
"Ihan tyylikäs myöhästyminen", hän virkkoi ja istuutui pöytänsä kulmalle saadakseen hieman etäisyyttä oppilaaseen. Hän ei aivan täysin voinut käsittää, miksi Takuma oli niin ärhäkän oloinen, mutta toisaalta, oli syy mikä hyvänsä, se ei kuulunut hänelle. Toivottavasti.
Mies tuijotti ulos ikkunasta miettiväinen ryppy kulmiensa välissä. Miksi hänestä aina joskus tuntui, että teki turhaa työtä? Varsinkin nyt. Eikös hänen kollegansa ollut sanonut jotakin Takuma-nimisestä pojasta...

"Kollegani mukaan meidän olisi tarkoitus kerrata ensimmäistä maailmansotaa", hän kertoi riisuen päällystakkinsa ja heittäen sen laukkunsa päälle tuolilleen. Hän tosiaan oli tullut hyvin lyhyellä varoitusajalla entisen opettajan tilalle ja oli sen tähden hädin tuskin ehtinyt käydä tarvittavaa aineistoa läpi.
"Mutta mikäli hänen sinusta kertomat jutut pitävät paikkansa", Günther jatkoi nousten pöydänreunalta ja kävellessään luokkahuoneessa olevalle kirjahyllylle, "riittänee kun käymme läpi Napoleonin elämänvaiheet."
Hän veti hyllystä yhden kirjan, jota selasi hetken kunnes pisti sen takaisin hyllyyn ja veti sen vieruskaverin tutkivan katseensa alle. Se taisi olla oikea teos, sillä hän sulki sen ja tuli takaisin opettajanpöydän luokse. Sitten mies nojasi kätensä pöytäänsä ja virnisti pojalle.
"Voit aloittaa lukemalla sivut 234:stä 240:een tästä" hän ojensi kirjan Takumalle. "Huikkaa sitten kun olet valmis."
Günther ei voinut olla miettimättä, miksi kympin historian oppilas kaipasi vielä tukiopetusta, eikä nuori mies vaikuttanut tulleensa tänne omasta vapaasta tahdostaan. Hän virnisti itsekseen. Ehkäpä kyseessä oli vain lähtevän opettajan viimeinen kiusa.
Julmaa.

[Takuma]

Taku tuhahti ja nappasi kirjan opettajalta. Perään Taku heitti teennäisen hymyn ja sen jälkeen poika hyppäsi lähimmän pulpetin päälle istumaan. Nopeasti poika selasi alueen läpi ja nyökkäsi sitten opettajalle. Taku kyllä tiesi kaiken mahdollisen ensimmäisestä maailmansodasta, ja hän osasi luetella Napoleonin pikkuserkun äidin sisarukset ulkomuistista, jos tarve vaati. Tuskinpa opettaja oli kiinnostunut tälläisistä seikoista, ellei tämä sitten ollut hyvin outo. Ei Taku sitä epäillyt yhtään, koska ulkonäkö saattoi totisesti pettää. Ulkokuoreltaan opettaja vaikutti aivan kunnon kansalaiselta.
"Taidat olla uusi täällä?" Tai sitten Taku ei vain ollut nähnyt tätä. Hyvähän hänen oli mennä sanelemaan kun poika oli ollut koulussa kaksi viikkoa. Ei sinä aikana voinut oppia tuntemaan kaikkia opettajia. Varsinkaan kun Takun aika oli mennyt enemmän baarissa istumiseen kuin koulunpenkillä puurtamiseen. Roxy vain oli kutsuvampi kuin hienostokoulu. Hienosto koulussa oli kyllä se hyvä seikka, että kaikki pitivät edes jotenkuten huolen hygieniastaan ja kävelivät käytävillä puhtaissa vaatteissa.

Taku paiskasi kirjan kiinni ja katsahti mielenkiinnolla opettajaan.
"Onnistutko opettamaan minulle jotain sellaista mitä tämä kirja ei kerro?" Taku katsoi kulma koholla opettajaa ja hymyili tälle pienesti. Uusia ihmisiä oli hauska testata. Kun kyseessä oli historian opettaja, Taku voisi hyvin haastaa hieman ottelua tämän kanssa. Taku potkiskeli jalkojaan ilmassa ja heitti kirjan viereiselle pulpetilla. Kirja ei kertonut mitään uutta. Taku osaisi luetella enemmänkin kuin tuo pahuksen kirja pystyi kertomaan. Ja Takulla oli oma mielipide asioihin. Tosin sen takia saattoi menettää kokeissa pisteitä. Historian kohdalla Taku oli onnistunut välttämään liian omaperäisiä vastauksia, mutta muissa aineissa niistä lähti yli puolet pisteistä. Sen takia Taku saattoikin olla niin huono oppilas. Ehkä joku opettaja oli vetänyt herneen nenään kun Taku oli sanonut kokeessa, että punainen puki paremmin tummahiuksisia kuin vihreä, ja päättänyt jättää Takun luokalle. Sen takia Taku kärsi nyt vuotta hienostokoulussa.
"Ei sinulle satuttu kertomaan miksi minä istun täällä?" Tuskinpa se Takun poissaoloista johtui. Taku oli ollut poissa vain kaksi historian tuntia, ja nekin olivat käsitelleet aiheita jotka olivat itsestäänselvyyksiä pojalle. Miksi siis raahautua tunnille kun osasi aiheen jo ulkomuistista? Muuten Taku oli kyllä käynyt ahkerasti historian tunneilla. Eikä heillä ollut ollut mitään kokeitakaan missä Taku olisi voinut vastata väärin. Ehkä opettaja oli vain halunnut ärsyttää ja testata uutta tulokasta?

[Günther]

[Varoitan muuten jo tässä vaiheessa, että ainoa mitä tiedän historiasta on että Katariina Suurella oli retiiseistä tykkäävä rakastaja. :,> ]

Günther kohotti uteliaana katseensa Takuun. Hän oli laitanut lasit nenälleen ja ehtinyt juuri aloittaa ensiluokkalaisten esseiden korjaamisia kun oppilas keskeytti hänet.
"Suhteellisen uusi", hän myönsi nojaten kyynärpäänsä pöytään. Hän oli ollut koulussa tarpeeksi kauan oppiakseen tavoille, mutta tätä kyseistä nuorukaista hän ei ollut nähnyt aikaisemmin. Tai sitten hän ei muistanut häneensä. Joskus miehestä tuntui, että hän yritti unohtaa alitajuisesti osan kasvoista. Günther taputti kynällä leukapieltään miettiväinen ilme kasvoillaan. Haastoiko tuo poika hänet johonkin?
Hän hymähti.
"Tuossa kirjassa on kaikki, mitä tarvitset tässä aineessa", väsynyt mies huomautti. "En minäkään tiedä kuin tarvittavan määrän ja Napoleonin kengän koon."
Oikeistaan Günther tiesi paljon ylimääräistäkin, kiitos yliopistoaikojen ylitsepursuavan innostuksen historiaan, mutta tällä hetkellä hänen ajatuksensa harhailivat toisaalla.

"En tiedä, miksi istut täällä", hän sanoi rehellisesti ja nousi seisomaan sitoen hiuksensa kiinni ponnarin sijaan punaisella hiusnauhalla. "Ja koska en tiedä mitä sinä teet täällä... Ah, kuinka voisin tietää, mitä itse teen täällä?"
Tiesi hän, hän leikki opettajaa.
Hän käveli pöydän takaa ja läimäytti kätensä Takun viereen pulpetin kannelle.
"Vaikutat henkilöltä, jolla on päänsä sisällä jotakin, jota harva ymmärtää", Günther kehräsi sanansa voimakkaalla italialaisella murteella. "Mitäpä jos kirjottaisit minulle esseen herra Bonaparten vaikutuksesta Ranskan politiikkaan."
Se kuulosti hänen omiin korviinsakin tylsältä hommalta, mutta hän halusi tietää tarkemmin nuorukaisen mielenliikkeistä. Günther istuutui yhden pulpetin päälle ja katseli poikaa uteliaana ennen kuin kopautti tätä kevyesti karttakepillä päähän.
"Täytyyähän tuolta saada jotakin ulos, että jaksat keskittyä muuhunkin", mies tuumasi.
"Voit tietysti kertoa vastauksesi suullisestikin, mutta kirjallinen painaa enemmän."
Joskus hän toivoi, että olisi ryhtynyt poliisiksi. 'You have right to remain silent...' kuulosti paljon paremmalta kuin 'joo, voi sen suorittaa suullisestikin, mutta...'

[Takuma]

[En mäkään mikään historian nero ole, mutta wikipedia on ihan kätevä apu. ; D Oh, toivottavasti puhun täällä oikeista historiallisista henkilöistä. xD]

Taku huokaisi syvään. Niinpä niin, mitään uutta ei siis ollut tiedossa. Opettaja vaikutti hieman siltä, että aikoi maksaa takaisin , mutta mikäpä siinä. Kyllä Takulla aina olisi jotain takaraivossa tälläisia tilanteita varten. Jos ei muuta, niin hän vaikka viettelisi opettajan. Ei Takua kyllä huvittanut vietellä itseään vuosikymmentä vanhempaa miestä, vaikka kokemus tietysti oli siinä suhteessa plussaa. Ehkä opettaja oli rikas? Taku voisi hankkia kunnon perinnön kun opettaja kuolisi reippaasti aikaisemmin kuin nuori rakastettunsa. Taku nauroi hiljaa mielessään ajatukselle. Olihan opettaja ihan kohtuu komea, mutta ei. Niin alas Taku ei vajoaisi, paitsi hätätapauksissa.
"Saatat olla lähellä oikeaa. Ja sinä haluat tietää mitä pääni sisällä on? Oi ei, en aio paljastaa sitä sinulla ilmaiseksi." Taku mutristi pienesti huultaan opettajan ollessa siinä aivan lähellä. Pieni viaton silmien räpäys kruunasi eleen.

"Vuonna 1852 kansa äänesti Lòuis Napoleon Bonaparten keisariksi. Hänen aikanaan talous kehittyi huimasti, siirtomaita laajennettiin ja Ranska julistettiin tasavallaksi, luulisin.." Taku heilautti jalkaansa ärsyyntyneenä. Hän ei rasittaisi rannettaan tälläisen tyhmän aiheen käsittelyyn. Poika leikki vielä tahallaan tyhmää.
"Siinä tiivistettynä. Haluaako opettaja täydentää?" Taku työnsä kasvonsa lähemmäs opettajan kasvoja ja hymyili tälle suloisesti. Ehkä opettajalla olisi jotain lisättävää, ja hyvä niin, koska Taku oli jättänyt kertomukseen suuria aukkoja. Jos opettaja ei osaisi täydentää niitä, tilannehan olisi melkeinpä huolestuttava. Kuinka tämä oli edes päässyt tänne asti? Ja vielä historiaa opettamaan!
"En muuten tainnut kuulla nimeäsi. Vai puhuttelenko sinua ihan vain opettajana?" Opettaja-nimityksessä oli jotain seksikästä. Ihmekös sitä käytettiinkin monissa aikuistenfilmeissä. Oh, sensei ~. Siinä oli jotain niin viatonta ja silti likaista. Ranskassa ei tulisi edes kärhämää lain kanssa - Taku oli täysi-ikäinen. Paitsi jos opettaja tietysti päättäisi raiskata hänet - mitä Taku kyllä epäile hyvin suuresti. Ehkä se menisi toisinpäin?

[Günther]

Toisen huokaistessa pettyneen kuuloisena Günther ei voinut olla virnistämättä. Jättäessään nuorukaisen rauhaan ja kävellessään ikkunalle (lähinnä saadakseen itse hiukan etäisyyttä) hän arveli, että tästä olisi tulossa pitkä iltapäivä. Miten tuo poika oli kasvatettu kun hänellä oli otsaa kiusoitella opettajaa?
Mies hymähti pehmoisesti.
"Vai ei ilmaiseksi", hän puheli lähinnä itsekseen kuunnellessaan puolella korvalla Takun suullista vastausta. Pojan lopetettua hän kääntyi katsomaan tätä otsa rypyssä, mutta hymynkare huulillaan.
"Ehei, ei lähellekään hyvä", hän huokaisi pyyhkäisten ponnarista karanneet suortuvat kasvoiltaan. "Miksi ihmeessä sinä panttaat tietoasi, poju?"
Günther katseli nuorta arvioivasti silmiin pyöritellen karttakeppiä lasikasti käsissään.
"Hm, opettaja käy hyvin", hän vastasi pojan nimiuteluihin. Jos hän oikeasti haluaisi sen tietää, hän saisi sen selville enemmin tai myöhemmin.
"Kerro, mitä Napoleonille tapahtui ennen kuin hänestä tuli keisari", Günter sanoi vetäen hymyillen keskustelun takaisin aiheeseen.

Hän hymyili edelleen hiukan vinosti menessään takaisin pöytänsä luokse ja istuutuessaan sen taakse. Mies veti esseet lähemmäksi itseään ja paransi lasiensa asentoa.
"Me emme poistu tästä luokasta ennen kuin saan sinulta täydellisen vastauksen. Minulla on koko ilta aikaa", hän totesi ja nojasi leukansa kämmeneensä hymyillen suloisesti Takulle, "mutta sinulla on takuulla kiire jonkinlaisiin rientoihin."
"Joten sinuna lakkaisin panttaamasta tietojani ja käyttäytyisin kuten ikä vaatii", hän lisäsi ottaen punakynän kynätelineestä ja laski katseensa esseihin.

[Takuma]

"Vai niin, opettaja." Taku katsoi mielenkiinnolla opettajaa ja puraisi pienesti huultaan. Vai pitäisi hänen ruveta käyttäytymään? Hänhän käyttäytyi koko ajan, ja Japanin lain mukaan Taku ei ollut edes täysi-ikäinen, joten tuskin häneltä kannatti odottaakaan aivan täysi-ikäisen käytöstä.
"Älä huoli, kyllä minä voin istua täällä sinun seurassasi vaikka huomiseen asti." Taku hymyili opettajalle leveästi, ehkä jopa hieman liiankin flirttailevasti. Poika jatkoi jalkojensa heiluttelua tylsistyneenä. Eikö tämän ollut tarkoitus olla tukiopetusta, ei hiostamista? No, jos opettaja sitä kerjäsi, niin ei Taku vastaan laittaisi - ainoastaan hieman. Saattaisi olla mielenkiintoista nähdä opettajan reaktio, jos Taku oikeasti jatkaisi tätä samaa rataa iltamyöhään. Kyllä hän tyhmää osasi näytellä, hän oli oikeastaan ihmeen hyvä siinä. Taku tiesi tarkalleen mitkä seikat kannatti jättää mainitsematta historian suurten henkilöiden kohdalla luodakseen itsestään täysin idiootin kuvan.

Taku huokaisi syvään ja alkoi mietiskellä Napoleonin tarinaa. Jotain kiinnostavampaa ja vaativampaa kiitos? Selvä, siis Napoleon kolmasko? Ainakin he olivat puhuneet hänestä aikaisemmin.
"Puhummeko yhä Charles Louis Napoléon Bonapartesta, toisin sanottuna Napoleon III:sta, vai?" Taku kysyi kulma hieman koholla. Saattoihan se olla, että opettaja oli vaihtanut aiheen noin vain Napoleon ensimmäiseen, mutta mistä Taku sen olisi voinut tietää. Opettaja saisi olla hieman tarkempi sanojensa kanssa.
"Minä en panttaa mitään tahallani, odotan vain, että opetat minulle jotain. Sen takiahan minä täällä istun, eikö vain? Sinun on tarkoitus opettaa minua, ei hiostaa." Taku hypähti alas pulpetilta ja sipsutti opettajan pöydän luo.
"Voin kyllä antaa sinulle sen täydellisen vastauksen, jos noin paljon inhoat hommaasi." Taku kumartui opettajan kasvojen eteen ja virnisti kierosti. Tätä peliä olikin yllättävän mukava pelata. Opettaja tuskin tykkäsi siitä hirveästi, mutta Taku oli jo täydellisesti kehittämänsä pelin lumoissa. Tähän jäi koukkuun, eikä siitä niin vain päässyt irti. Mielenkiintoista. Taku nojaisi käsillään opettajan pöytään ja kumartui hieman, yrittäen olla turhaan rasittamatta lihaksiaan, niille saattaisi olla muutakin käyttöä.

[Günther]

"Mahtavaa", Günther sanoi varmistettuaan, että sai kitkettyä kaiken sarkasmin äänestään. Häntä ei liiemmin huvittanut viettää yhtään enempää aikaa luokssa seuranaan vähän turhan tuttavallinen oppilapsi. Miksi oppilaat saivat aina tehdä mitä lystäsivät, mutta tälläkin hetkellä, jos Günther olisi pelanut samanlaista peliä kuin Taku.. noh, hän ei voisi vetää sellaista linjaa kovinkaan pitkään mikäli halusi pysyä palkkalistoilla. Hänen ei luultavasti tarvitsisi kuin vilkaista poikaa väärällä tavalla ja siitä napsahtaisi varoitus. Paitsi tietenkin, jos kukaan ei todella välittäisi, Gunther oli edelleen melkoisen tietämätön koulun tavoista - ja oli siitä harvinaisen iloinen. Häntä ei kiusannut se, että tämänkin paikan kiillotetun julkisen kuvan kulissien takana oli toisenlainen todellisuus.

Mies vastasi toisen hymyyn lievästi kummastuneella ilmeellä. Joko tämä lapsi oli tyhmä tai sitten hänestä oli kiva koetella opettajiensa kärsivällisyyttä.
"Jos olisit lukenut ne antamani sivut, tietäisit," Günther huomautti ja nojasi tuolinsa selkänojaa vasten. "Ei, emme puhu kolmannesta vaan ensimmäisestä."
Hänen katseensa lepäsi edelleen esseevastauksissa ja hän virnisti huvittuneena oppilaalle.
"Napoleon kolmas oli ensimmäisen veljenpoika", hän kertoi tietäen vallan mainiosti, että Takukin tiesi sen. "Napoléon Bonaparte sopii paremmin tilanteeseen, jossa käsitellään ensimmäistä maailmansotaa, vai mitä?"
Hän kohotti viimeinkin katseensa Takun kasvoihin.
"Kuulisin mielläni sen vastauksen", Günther vastasi kuulostaen hiukan sarkastiselta.
"Mitä opetukseen tulee", hän jatkoi omenaisesti, "olen sen verran sadistinen, että oppilaiden hiillostaminen parantaa kummasti päivääni. Varsinkin jos he kiemurtelevat ja hikoilevat tuskissaan..."

[Takuma]

"Vai niin." Taku katsoi hieman kummastuneena opettajaa tämän alkaessa selittää Napoleonista. Taku ei ollut lukenut sivuja, ja se näköjään kostautui. No, nopeastikos poika oli saanut kasvonsa takaisin. Jos opettaja halusi pelata myös, niin siitä vain, olihan pelaaminen hauskempaa vastuksen kanssa. Nopeasti Taku kertasi mielessään Napoleon ensimmäistä. Kyllä hän muisti kaiken muistamisen arvoisen, sekä hieman ylimääräistäkin. Opettaja saisi kyllä luvan nähdä hieman vaivaa itsekin. Taku ei antaisi tälle mitään ilmaiseksi.
"Aivan..." Taku oli seuraamassa opettajan neuvoa vastauksen antamisesta, kun tämä sanoi olevansa sadistinen. Herrajumala, oliko opettajalla jotain vikaa korvien välissä? Taku tuijotti miestä hieman hölmistyneenä ja irvisti.
"Olet sinäkin yksi. Luulin jo, että tänne oli taas palkattu yksi oppilaiden pillin mukaan tanssija, mutta sinä et taidakaan toimia aivan niin?" Taku nuolaisi huuliaan ja katsahti opettajaan mielenkiintoisesti. Tämähän oli varsinainen pakkaus. Vai, että ihan nautti oppilaiden hiillostamisesta, no sehän kävikin muottiin oikein hyvin. Heissä oli siis jotain samaa, hienoa, tai ei. Tästä saattaisi seurata varsinainen egojen taistelu.

"Mutta, kuten olimme puhumassa... Napoleon ensimmäinen siis." Taku katsoi pienesti hymyillen opettajaa ja mietti hetken miten muodostaisi sanansa.
"Napoleonin vanhemmat olivat jotain alhaisaatelisia, ja Napoleonilla oli 12 sisarusta, joista vain 8 selvisi aikuisikään asti. Viisivuotiaana Napoleon taisi päätyä johonkin pirun nunnien pyörittämään tyttökouluun, jossa se sitten opiskeli ja parin vuoden päästä läkskin pois sieltä. Hmmm... Se oli abbé Recco joka opetti Napoleonin lukemaan ja kirjoittamaan italiaa, jos oikein muistan. Ja..." Taku sai oikosulun. Mitä helvettiä Napoleonille oli tapahtunut tyttökoulun jälkeen?! Helvetti. Taku kaiveli mieltään pitkän tovin tuloksetta, ja luovutti sitten.
"Enenpää en oikeasti muista." Opettajan olisi paras olla valmis paikkaamaan nuo aukot.

[Günther]

"Olen vielä sen verran nuori, että kuvittelen olevani jotakin mahtavaa", Günther selitti, miksei alistunut oppilaiden tahtoon. Hän ei tietenkään myöntäisi sitä ääneen, mutta tuon pojan suorasukaisuudessa oli jotakin kiehtovaa. Opettaja katseli Takua sivusilmällä samalla kun korjasi esseetä ja odotti, että poika saisi sanat suustaan. Hämmästyttävää, miten paljon pienellä avoimuudella saa aikaiseksi. Tosin aina ei ollut viisasta kertoa kaikkea itsestään oppilaille, ainakaan ihan suoraa totuutta. Mies mietti hetken oppilaan aikaisempia sanoja ja nuolaisi oudoksuen suupieltään. Oppilaiden pillin mukaan tanssija, vai? Huh, hänen täytyisi tosiaan olla varovainen, ettei sekoaisi.

Günther otti lasit nenältään ja kohotti kulmiaan asiaan pääsevälle Takulle. Poika tosiaan muisti Napoleonin hyvin, mikä ei oikeistaan ollut ihme. Kyseistä miestä oli käyty läpi peruskoulusta asti. Olisi ihme, jos ei muistaisi yhtikäs mitään Napoleonista.
Hän kallisti hieman päätään odottaessaan toisen jatkavan, mutta ilmeisesti Takun mieleen oli tullut piskuinen musta-aukko.
"Napoleonin isä lähettä hänet Brienne-le-Châteaun sotilaskouluun Ranskaan", opettaja avitti ja sujautti korjaamansa konseptin pinon alimmaiseksi. "Hän oli syntyjään korsikalainen, joten Napoleon joutui opettelemaan ranskan kielen. Briennestä hän valmistui viitisen vuoden päästä."
Günther arveli, että Taku osaisi jatkaa, joten hän kohotti katseensa oppilaaseen. Hänen katseensa sattui pyyhkäisemään oven yläpuolella roikkuvaa kelloa ja hän huokaisi.
"Tiivistetty versio, kiitos", mies tuumasi hieraisten leukaansa. "Sitten voit kertoa oman mielipiteesi Napoleonin politiikasta, perustellusti."
Hän hymyili vinosti.
"Olisi sääli, jos koko tunti menisi sellaisen asian kertaamiseen, josta ei ole kummallekaan hyötyä."

[Takuma]

"Aivan." Taku katsoi opettajaa melkein kiitollisena. Poika mietti hetken ennen kuin jatkoi vastaustaan.
"Briennestä Napolean lähti École Militairen eliittikouluun. 1784 lokakuussa Napoleon valmistui sotilasakatemiasta ja hänet siirrettiin Le Fèren rykmenttiin tykistön vänrikiksi. Ranskan vallankumouksen aikana Napoleon tuki sitä voimakkaasti ja yleni nopeasti arvoasteikossa. Myöhemmin Napoleon palasi Ranskaan rykmenttinsä pariin vasta 1791, onnistuttuaan ensin suututtamaan korsikalaisen vapaustaistelija Pasquale Paolin. Pian Ranskaan paluunsa jälkeen Napoleon ylennettiin luutnantiksi. 1791 Napoleon osallistui Korsikan kansalliskaartin vaaleihin ja voitti ne, ja tämän seurauksena Bonaparten ja de Borgon sukujen välillä alkoi vendetta, eli verikosto." Taku piti pienen tauon luettelussaan. Nyt kun pää suostui taas toimimaan niin Taku pystyi luettelemaan ihan hyvin Napoleonin tarinan, mutta tiivistäminen olikin sitten aivan toinen asia. Taku ei yksinkertaisesti vain tiennyt mitä kannatti jättää pois. Hän oli tottunut sanomaan asiansa niin selkeästi ja yksityiskohtaisesti kuin vain pystyi. Opettajalla tosin saattaisi mennä hermot jos hän yhtään jaarittelisi.
"Napoleon haastettiin sotaoikeuteen Korsikan saaren luostareiden sulkemisen seurauksena, Napoleon siis joutui puuttumaan siihen kansalliskaarteineen, mutta Ranska ei halunnut syyttää tätä jahänet ylennettiin kapteeniksi. Ranskassa Napoleon kirjoitti romaanin joka tuki tasavaltaa ja diktaattori Robespierren veli kiinnostui siitä. Napoleonin pää meinasi kuitenkin päätyä giljotiiniin Robespierren hallituksen kaaduttua 1794. Napoleon kuitenkin ylennettiin Ranskan Italiassa olevan armeijan päälliköksi." Taku puraisi huultaan väsyneenä.

"En todellakaan ala kertoa jokaikisestä sodasta jossa hän oli mukana. Vuonna 1804 Napoleon kuitenkin kruunattiin keisariksi, ja samalla myös Italian kuninkaaksi." Taku huokaisi syvään ja katsoi opettajaa. Pakottaisiko tämä hänet vielä jatkamaan.
"Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Turha kerrata sellaista asiaa jonka kuitenkin jo osaa." Taku hymyili pienesti opettajalle eikä vaivautunut vielä edes miettimään seuraavaa kysymystä. Ei hänellä ollut mielipidettä Napoleonin politiikasta. Se oli mennyttä, eikä koskettanut häntä mitenkään.

[Günther]

Günther kuittasi pojan puhetta nyökkäämällä sopivin väliajoin ja kuuntelemalla puolella korvalla. Koston nimiin määrätyt tukiopetukset olivat melkoisen syvältä, jos tummatukkaiselta mieheltä kysyttiin, mutta hän piti tarkasti huolen, ettei tämä ajatus näkynyt hänen kasvoiltaan.
"Loistavaa", opettaja sanoi ja soi Takulle aidon hymyn, ennen kuin nousi pöytänsä takaa. Günther oli niitä ihmisiä, joiden oli vaikea istua kauaa paikoillaan. Hän otti aikaisemmin pojalle antamansa kirjan ja meni laittamaan sen takaisin hyllyyn, mutta huomatessaan, ettei Taku varmasti edes ajatellut hänen viimeisintä kysymystään. Huokaisten vanhempi luokan miespuolisista olioista kääntyi ympäri ja käveli nenäkkään pojun luokse.
"Se mielipide, Takuma", hän muistutti laskien kätensä pöydälle. Hän nojautui sen verran lähelle pojan kasvoja, ettei heidän neniensä väliin olisi mahtunut päivälehden sunnuntainumeroa, eikä välittänyt hiussuortuvista, jotka valuivat itsepintaisina irti löysältä ponihännältä kehystämään hänen kasvojaan. "Voisitko vielä analysoida minulle, kiitos."
Vaikka sanat oli muotoiltu pyynnöksi, hänen äänensävyssään oli käskyn särmä.

Hän huokaisi sulkien silmänsä ja virnisti monimielisesti.
"En... voi päästää sinua ennemmin pois, poikaseni."
Poikaseni? Huh. Tuota sanamuotoa Günther ei enää käyttäsi; se sai hänet tuntemaan itsensä niin kovin vanhaksi.

[Takuma]

Taku katsoi viattomana opettajaa ja oli juuri siirtymässä mielipiteeseensä, kun opettaja jo olikin muistuttamassa siitä. Nuorempi joutui käyttämään aika paljon itsehillintää ettei vetäytyisi kauemmas opettajan kasvoista, tämän käydessä hieman tuttavallisemmaksi. Vaikka Taku olisi itse voinut tehdä aivan saman opettajalle, näin päin se tuntui hyvin ahdisistavalta.
"Vai et voi?" Taku katsoi kulma koholla vanhempaa miestä ja kiskaisi kasvoilleen vinon hymyn.
"Sinä et voi vai onko ylempi johto määrännyt sen niin?" Takun hymy leveni vielä hieman, mutta poika kuitenkin päätti siirtyä aiheeseen. Opettaja oli tehnyt hyvin selväksi, ettei jaksaisi leikkiä hänen kanssaan hirveän pitkään. Harmi.

"Minulle on aivan sama mitä Napoleon politiikassaan käsitteli, koska se ei kuitenkaan koske minua. Japanilla on oma politiikkansa, ja vaikka Napoleon saattaisikin jotenkin alitajuisesti olla vaikuttanut siihen, hälläväliä. Olen tottunut elämään tietyn politiikan kanssa, ja voisin tietysti sanoa sinulle, että Napoleonin käsitys politiikasta oli perseestä revitty, mutta silloin vertaisin sitä Japaniin, mikä ei olisi oikeutettua. Yritän välttää kannan ottamista sellaisiin asioihin joista minulla ei ole kokemusta, ainakaan suoranaisesti." Taku virnisti leveästi tyhjentävän vastauksensa jälkeen. Ehkä opettaja päästäisi hänet nyt tupakalle?
"Ja jos saanen huomauttaa, älä kutsu minua poikaseksi, luot itsestäsi hirveän vanhan kuvan." Virne leveni hieman ja Taku tuijotti leikkisästi opettajaa. Uh, ja kaikenlisäksi Taku ei ollut oikein tottunut siihen, että häntä kutsuttiin Takumaksi. Taku oli jotenkin rennompi ja miellyttävämpi.