Günther
Uusi oppilas
"Suent pueri pueri"
Posts: 11
|
Post by Günther on Jul 18, 2007 0:17:23 GMT 2
Günther jätti oppilaansa rauhaan ja hieraisi niskaansa kuullessaan vastauksen. Tämä poika aiheutti enemmän päänsärkyä kuin hän oli kuvitellut. "Tämä on Ranska, ei Japani", hän huomautti viileästi suunnaten tummien silmiensä katseen takaseinälle asetettuun karttaan. "Mutta näkemyksesi on yllättävän fiksu." Hän nyökkäsi ja meni jälleen pöytänsä taakse. "En voi," Günther myönsi hiukkasen katkeruutta äänestään tihkuen. "Ylin taho hengittää niskaani muutenkin. Niin kauan kun opetan täällä olen parempiosaisten sylikoira." Hän laittoi esseet laukkuunsa yrittäen kuumeisesti keksiä, miksi puhui pojalle tällä tavalla. Tästä asiasta? Hän heitti virnistyksen olkansa yli Takumalle. "Aww, yritätkö pomottaa minua?" hän kysyi kummastuneena enne kuin naurahti ja kiinnostui taas pöytänsä siivoamisesta. "Niin kauan kun olet oppilaani, olet poikanen", hän huomautti puolitosissaan järjestäessä toisen kasan papereita laukkuun. "Kutsuthan sinäkin minua opettajaksi."
Hetkisen tauon jälkeen Günther suoristi selkänsä. "Sinä selvästi tiedät hyvin toisen maailman sodan", hän sanoi pehmoisesti. "Tarkistan tietämyksesi vielä kokeessa - johon oletan että ilmestyt, poikaseni. Muuten tulen noutamaan sinut henkilökohtaisesti." Sitten hän virnisti ja otti takkinsa, jonka povitaskussa tiesi sikariaskinsa olevan. "Voimme luultavasti poistua", opettaja jatkoi ja kohautti olkapäitään. "Tähän aikaan koululla ei ole kuin talonmies. Ja se ikivanha siivooja." Hän lukitsi varaston oven ja piti luokan ovea auki Takulle. "Jos saan pyytää, nuori herra Oiji."
|
|
Takuma
Koulun nouseva tähti
Masokistinen uke.
Posts: 115
|
Post by Takuma on Jul 19, 2007 10:32:02 GMT 2
"Niinhän tämä on, mutta olen asunut koko elämäni Japanissa. Vajaa kuukausi Ranskassa ei opeta minulle paljoakaan täällä käytettävästä politiikasta." Taku ei vaivautunut edes hymyilemään opettajalle. Ei hän jaksanut enää vaivautua. Opettajan kuitenkin antaessa myöntävän vastauksen, Taku suorastaan yllättyi. Pinkkitukka oli odottanut haukkumista ja lisää työtä. No, kävi sen näinkin. Oikeastaan se kävi mitä parhaiten, koska nyt hän pääsisi ilmeisesti pois täältä. Kello olikin ties mitä. Takun oli pakko nauraa opettajan katkeralle äänensävylle. Ilmeisesti tämä olisi ollut valmis potkimaan hänet pois jo ennen kuin koko tukiopetus oli alkanut. "Kaikkea te opettajat jouduttekin kestämään," Taku tokaisi teeskennellyn pahoittelevasti ja hyppäsi alas pulpetilta. Pinkkitukka alkoi pakkaamaan laukkuaan, vaikka ei siinä kyllä pahemmin pakkaamista ollutkaan. Ei kestänyt kauaa kun olkalaukku päätyi olkapään jatkeeksi ja Taku katsahti opettajaan.
"Ei, en yritä. Se olisi aivan turhaa hommaa." Taku virnisti opettajalle tämän kysyessä pomottamisesta. Olihan vanhempien pomottaminen ihan mukavaa, mutta kyllä Takukin osasi arvostaa viisaampiaan. Enenpää pinkkitukka ei jaksanut kommentoida opettajan sanoja, ei edes tämän poikanen-selittelyä. Opettajan oma asiahan se oli jos tämä tahtoi kutsua häntä niin. "Kutsun sinua opettajaksi, koska et ole vieläkään paljastanut nimeäsi, herra salaperäisyys." Taku hymyili opettajalle. Eihän tämän pakko ollut, mutta olisi ihan kiva muistaa tämä jonakin muunakin kuin sinä ärsyttävänä pihtari historian opettajana.
Takun saadessa lisää kehuja, tällä kertaa jopa ihan lempeällä äänellä, pinkkitukan hymy kasvoi. Saihan opettajasta jotain ulos. KYllä hän tiesi tietävänsä aiheen ihan hyvin, ja tietäisi varmasti siitä lisääkin. "Älä huoli, minulla on tapana ilmestyä kokeisiin." Taku astui muutaman askeleen opettajan pöytää kohti ja seurasi kun täm otti takkinsa ja rupesi taas puhumaan. Ah, vihdoinkin hän pääsisi ulos täältä! "Jos edes he ovat enää täällä." Taku kallisti hieman päätään ja suuntasi ovelle opettajan perässä. Opettajan pitäessä hänelle ovea auki, pinkkitukka astui siitä ulos vino hymy kasvoillaan. "Minä niin pidän siitä kun minulle avataan ovi," pinkkitukka heitti vitsinä ja lähti kohti portaita ja ulko-ovea. Raitis ilma tekisi hyvää pitkän päivän päätteeksi. Olihan Taku viettänyt aikaansa aamu kahdeksasta tähän sisätiloissa. Ihmekös jos alkoikin jo hieman väsyttää.
|
|