Juno
Uusi oppilas
Posts: 50
|
Post by Juno on Apr 22, 2007 19:07:23 GMT 2
Juno nappasi käteensä paistinlastan ja lappoi pekonisiivut tarjoilulautaselle, ennen kuin ne ehtivät perinjuurin kärähtää. Vaalea mies kuljetti lautasen pöytään, jotta poika saattoi käydä siivujen kimppuun. Palatessaan hellan ääreen Juno nappasi käteensä läpinäkyvän muovikulhon ja kaksi kananmunaa. Hän käytti vain yhtä kättä rikkoessaan kananmunat kulhoon, tutkaillen samalla maustehyllyä. Hän liikahti ihan pienesti, päästäkseen avaamaan keittiöroskiksen oven. Hän heilautti kevyellä ranneliikkeellä kananmunankuoret bioroskikseen ja sulki sitten kaapin, liu'uttaen roskiskärryn polvellaan takaisin kaappiin oven edeltä. Hän puhalsi kevyesti suortuvia kasvoiltaan, keskittyessään hetkeksi pienimään munakkaan täytteitä, mukaanlukien kummalliset, mustat ohraryynimakkarat. Kaikesta päättäen Junolla oli käytössään hyvin terävä veitsi, sillä makkaran kuori - jos siinä sellaista oli - meni rikki yllättävän tottelevaisesti. Makkara sai seurakseen paprikaa, purjoa ja sieniä, Junon kovasti toivoessa, että Zacharie kelpuuttaisi sen. Hän jätti valmiiksi paloitellut ainekset sivuun leikkuulaudalle ja nappasi vatkaimen, rikkoen sitten munien rakenteen. Hän valutti sekaan ihan pienen tilkan maitoa ja hyppysellisen suolaa, seikoittaen sitten vähän. Lopuksi hän kaatoi sekoituksen paistinpannulle. "Jos se olisi minusta kiinni, Zacharie", Juno aloitti, hymyillen sitten pojalle enkelimäistä hymyään, "minä pyytäisin... ei vaan vaatisin sinua jäämään vielä toiseksikin yöksi. Minä en millään kestä olla sinusta erossa maanantaihin saakka", Juno sanoi, ripotellessaan täytteitä munakkaan sisään. Hänen hymynsä leveni asteella. "Mutta asioiden ollessa niin kuin ne ovat, minä aion vain viivyttää lähtöäsi niin kauan kuin suinkin", Juno sanoi, piittaamatta toisen koealueverukkeesta. Hänen olisi kuulunut kannustaa Zackia lukemiseen ja opiskeluun, olihan hän opettaja, herranen aika sentään, mutta jollain tapaa hänen oma, henkilökohtainen kiintymyksensä poikaan kiilasi koulu- ja työasiat sivualalle, vallaten itse koko näyttämön. Hetkeksi Juno hukkui haaveiluihinsa, Zacharien tuoksuun ja makuun, jotka hän yhä muisti varsin selvästi. Hän tunsi pienen intohimon liekin lepatuksen vatsanpohjassaan, eikä voinut kuin hymyillä. Hän loi aamiaispöydän ääressä istuvaan poikaa kujeilevan katseen. "Minä otan kokinpalkkani luonnossa, katsos, enkä minä ole mikään halpa kokki", Juno sanoi, virnistäen. Hän heilautti paistinpannua hiukan, varmistaakseen, ettei munakas ollut pohjassa kiinni, ja muutamaa sekuntia myöhemmin hän kippasi munakkaan valkealle lautaselle, taittaen sen sitten pannun reunaa apuna käyttäen kaksinkerroin. Hän hymyili taideteokselleen ja koristeli toisen, munakkaattoman puolen lautasesta salaatilla. Mies aikoi mitä ilmeisimmin oikein tosissaan syöttää pojan palloksi. Hän naksautteli levyt kiinni ja tarkisti vielä, ettei ollut unohtanut mitään päälle. Mies taiteili lautasen kanssa kahvipannun luokse ja nappasi sitten toisella kädellään pannun, tasapainotellen lautasta sormiensa kärjissä. Laskettuaan lautasen pojan eteen, Juno hymyili ja kurkkasi pojan kuppiin, tarjoten sitten kahvia lisää. "Rehellisesti, vaikka koulun aamiaiset ovat toki ihan siedettäviä, ne eivät varmastikaan koskaan voi voittaa kotonatehtyä aamiaista. Tai muutakaan ruokaa", Juno sanoi, hymyillen pojalle.
|
|
|
Post by Zacharie on Apr 22, 2007 21:02:15 GMT 2
Zack rassukka alkoi olla täynnä jo patonginpuolikkaastaan, joka oli nyt kadonnut jo viimeistä suupalaa myöten pojan masuun. Kun Juno sitten tarjoili aina vain lisää syötävää tuon nenän alle, kohotti tuo kätensä torjuvasti. ”Mihin piparkakkutaloon minä olenkaan joutunut. Ole kiltti ja sääli linjojani, oi suurkokki.” Pörröinen pää painui kunnioittavaan kumarrukseen, jonka jälkeen tuo virnisti leveästi. Poika ojensi kahvikuppinsa kohti kahvipannua pitelevää miestä ja pyysi puoli kuppia lisää. Nesteitä oli hyvä nauttia, varsinkin nyt kun edellinen ilta oli ollut enempi vähempi liikunnantäyteinen. Junon kiusoittelevat puheet luonnossa maksamisesta ja siitä, miten mies ei kestäisi olla Zackista erossa maanantaihin olivat saaneet pojan punastumaan syvästi hiustensa lomassa ja nyt, kun kahvikuppi oli saanut lisää täytettä keskittyi tuo höyryävän juoman puhalteluun tarpeettoman kokonaisvaltaisesti. Hän kertasi Junon sanoja päässään, eikä osannut olla hymyilemättä pientä, onnen kyllästämää hymyä mustalle juomalleen. Kun tuo sitten maistoi varovasti kahviaan tuntui maku kaksin verroin hyvälle edelliskupilliseen verrattuna. Kultaisetnoutajat, jotka olivat napottaneet korvat höröllä ja nappisilmät sirrillään Junon ruoanlaittoa, painoivat nyt päänsä takaisin keittiön lämpimälle laattalattialle. Zack kumartui istuimellaan ja kurotti kättään ylettyäkseen rapsuttamaan lähempänä pötköttävän koiran paksua turkkia. Sormenpäät kyhnyttivät lämmintä karvaturria useamman sydämenlyönnin ajan. Sitten pojan voimat loppuivat ja tuo kiskaisi itsensä kunnolla takaisin tuolille. Zack hymyili koirille ja sitten Junolle ja sitten, punastuttuaan noiden violettien silmien alla, kahvikupilleen. ”Koulun liisteripuuro ja kylmenneet paahtoleivät eivät pärjää edes minun kokkailuilleni. Tämä kaikki on kuitenkin ihan liikaa. Sinä olet ihan liian kiltti minulle, Juno.” Poika vilkaisi hitusen ovela ilme kasvoillaan kahvikupista Junoon ja hymyili pienesti. ”Minä olen kyllä korviani myöten veloissa nyt. Sinä olet kuitenkin tarjonnut minulle nukkumapaikan ja tämän ihanan aamiaisen..” Junon viimeisin tekele tuoksui herkulliselle pojan nenän alla ja vaikka tuolla ei ollutkaan enää nälkä, teki tuon kauheasti mieli maistaa munakasta siitä huolimatta. Juno ei ollut kuitenkaan tehnyt itselleen toista samanlaista, joten Zacharie päätti pitää näppinsä erossa lautasesta, sillä miehenkin oli saatava vatsaansa täytettä. Zack nousi tuoliltaan ja nappasi kahvipannun Junon kädestä. Hän asetti pannun omalle paikalleen keittimeen ja tarttui sitten keimailevasti vaaleatukkaista miestä vyötäröstä. Poika halasi tuota nopeasti ja kohosi varpailleen ylettyäkseen painamaan pitkänhuiskean miehen kapealle kaulalle pienen suudelman. ”Sinun pitäisi syödä myös, kuule.” Zack ohjasi Junon hellästi pöydän ääreen istumaan ja kietoi sitten kätensä varovasti tuon hartioiden ympäri. Hopeinen kaulakoru kilahti mustan kauluspaidan ylintä kiinni olevaa nappia vasten samalla kun poika kumartui varastamaan suudelman Junon huulilta. ”Ethän sinä jaksa ottaa minun maksuani vastaankaan, jos sinun mahasi ammottaa tyhjyyttään.” Zacharie virnisti vasten miehen huulia ja kuljetti sitten omansa näykkäämään kevyesti vaaleiden hiusten lomasta pilkottavaa korvalehteä. ”Ja minä niin mielelläni maksaisin sinulle velkani heti kun sinulle vain käy.” Pojan hiljainen kuiskuttelu oli kuin kissan kehräystä, mutta kasvoilla viipyvä vino hymy kertoi tuon laskevan puolittain leikkiä. Kuitenkaan Zack itse ei onnistunut pitämään haluaan kurissa astuttuaan näinkin rohkeasti ja oma-aloitteisesti Junon lähelle. Poika liikahti tuolille istutetun miehen selän taakse piilottaakseen innostuksensa toisen katseelta. Hän avasi verkkaisesti muutaman napin Junon jo muutenkin avonaisesta kauluspaidasta ja livautti kätensä vaatteen sisään. Poika antoi viileiden sormenpäidensä etsiä kaarrellen tiensä miehen nännien seudulle, sitten tuo veti vasemman kätensä paidan sisältä siirtämään Junon olkapäille valuneita hiussuortuvia pois tieltä. Zacharie suukotteli miehen kaulaa ja niskaa nopein pienin hipaisuin. Nuorukaisen oli ollut tarkoitus nousta ja siirtyä omalle paikalleen jo ajat sitten, mutta jotenkin hänen kätensä olivat vain unohtuneet hyväilemään vanhemman miehen sileää, virheetöntä vartaloa ja huulensa nauttivat niin paljon miehen ihon mausta, etteivät nekään suostuneet yhteistyöhön pojan itsekurin kanssa.
|
|
Juno
Uusi oppilas
Posts: 50
|
Post by Juno on Apr 23, 2007 21:46:35 GMT 2
Vaalea mies alistui pojan hyväilyille hymy huulillaan. Toinen pitkäsormisista käsistä kohosi Zacharien käsivarrelle, kuin hillitäkseen toista, vaikka sormien hyväilyt tuntuivat lähinnä kiihdyttävän tahtia. Hän naurahti käheästi, tajutessaan Zacharien sanojen ja tekojen ristiriitaisuuden. "Kuulehan, Zacharie", Juno kuiskasi, kuljettaen kätensä pojan kasvoille ja vetäen tuon hellästi korvasta niin, että saattoi katsoa toista tuolle puhuessaan. Hän kurottautui antamaan kevyen suukon pojan huulille ja hymyili sitten. "Niin paljon kuin haluaisinkin nyt vain kaapata sinut syliini ja kantaa yläkertaan, minä en aio suostua moiseen ennen kuin olet syönyt tuon munakkaasi, ellei se kelpaa sinulle tai olet muuten vain täynnä. Minä en ole vielä juonut kahvianikaan, enkä siten ole parhaimmillani. Minä päätyisin vain puraisemaan sinua liian kovaa jostain, missä se tekisi kipeää, ja sitten sinä mököttäisit minulle koko lopun päivää, eikä siinä nyt ole mitään hauskaa. Ja kaikenlisäksi, kuten sanoit itsekin, sinulla on joku koealue luettavana? Haluaisin auttaa sinua sen kanssa", Juno sanoi, yhä hellästi hyväillen poikaa, vain osoittaakseen, ettei tarkoittanut sanoillaan pahaa, vaikka ne torjuvilta kuulostivatkin. Hän nousi tuolistaan, ohjaten pojan sitten takaisin paikalleen, huomaavaisesti toisen kiihottuneen tilan huomioimatta. Juno palasi omalle paikalleen ja nappasi eräältä tarjoilulautaselta kaksi siivua leikkelettä, jotka hän heitti koirille. Genesis sai kopin, mutta Nemesis tipautti omansa. "Mistä aineesta se alue on? Minä en ole järin hyvä kaikilla aloilla, mutta jos se on jotain lukuainetta, voin kyllä auttaa", Juno sanoi, haukaten palasen leivästään. Nielaistuaan suupalansa hän siemaisi kahvia päälle, helpottaakseen nielemistä. Hän sipaisi kevyesti suortuvia kasvoiltaan ja soi pojalle hellän hymyn pöydän yli, tyrkyttäen tuolle sitten pöydän antimia, kuin mikäkin maalaismummukka. Sitten Juno vanhasta tottumuksesta vilkaisi kelloa ja päästi pienen äännähdyksen. "Haittaako sinua, jos me lastaamme tämän aamiaisen tarjottimelle ja muutamme olohuoneeseen? Yhdeksältä alkaa eräs puheohjelma, johon olen ihan koukussa. Siinä puhutaan useista eri aiheista, mutta kulttuureista enimmäkseen. Tietysti siinä on alussa uutisosio, mutta sen jälkeen alkaa juttu musiikista ja taiteesta ja historiasta. Ja juontajakin on harvinaisen komea miekkonen, odotapa vain", Juno sanoi, silmää vinkaten. Hän nousi notkealla liikkeellä ja kaivoi kaapista esiin suurehkon aamiaistarjottimen, sellaisen, joita näkee käytettävän kaikissa 1800-luvun loppuun sijoittuvissa englantilaisissa herrasmies sarjoissa. Juno kuskasi tarjottimen pöydän luokse ja kehotti Zacharieta nostelemaan mielestään tarvittavia ruokia tarjottimelle. Juno ei suostunut ottamaan kuuleviin korviinsa vastaväitteitä siitä, etteikö Zacharie olisi ollut nälkäinen - mikäli sellaisia edes esitettiin - sillä hän muisti itse olleensa tuon ikäisenä aina nälkäinen. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. "Kipaisetko edeltä laittamaan telkkarin päälle? Minä tuon tämän. Genesis, Nemesis, olohuoneeseen. Seuratkaa Zackia, no, menkää", Juno sanoi, tyrkäten kevyesti varpaillaan toista koiraa takamuksiin, saaden eläimen liikkeelle. Koirat löntystivät olohuoneeseen Zacharien seurana, Junon itsensä taiteillessa tarjottimen mukaan.
|
|
|
Post by Zacharie on Apr 25, 2007 23:00:01 GMT 2
Pojan naama venähti Junon torjuessa hellyydenosoitukset. Nuoren miehen mieltä ei parantanut yhtään tieto, että vanhempi mies teki sen sympaattisemmin kuin ehkä olisi ollut tarvis ja tarjoutui vielä auttamaan koealueessakin. Vaan ei tuon auttanut muu kuin totella. Innostus seksuaaliseen aktiviteettiin lopahti pojan istuutuessa takamuksilleen ja tarttuessa eteensä lykättyyn haarukkaan. Poika leikkasi kieli keskellä suuta nurkan munakkaastaan ja sai muutaman paprikan palan ja sieniviipaleen valumaan lautaiselleen. Lämpöisenä höyryävä siivu paistettua kananmunaa hötkyi haarukannokassa aika tovin, Zack kun ei millään olisi tahtonut syödä ainokaista tämän sortin aamupalavaihtoehtoa pelkästään omiin suihinsa. ”Keskiajan aatehistoriaa”, poika mumisi katse kiinni haarukassa, ”Olen jo kolunnut oppikirjani lisäksi sen ainoan opuksen, jonka löysin aiheesta kirjastossa käydessäni, joten en minä sinällään ole kovin huonosti tähän mennessä kokeeseen valmistautunut. Vaan koskaan ei voi tietää liikaa.” Tuosta viimeisestä lauseesta oli tulossa hyvää vauhtia nuoren miehen motto, sillä tiedonjano tuntui kasvavan iän myötä ja ennen sitä lyhyttä maagista hetkeä Junon kanssa savityötunnin päätyttyä muutama päivä sitten, Zack ei muuta tehnytkään kuin istui nenä kiinni kirjassa asunnonkopperossaan. ”Mutta ei sinun tarvitse kuluttaa minuun aikaasi. Koealue sinällään on kuitenkin muutamaa kirjan läpilukemista vaille hallinnassa.” Zacharie ei hymyillyt puhuessaan ja vilkaistessaan opettajaansa, tuo veti katseen nopeasti takaisin haarukkaan. Poika tahtoi kovasti murjottaa Junolle torjutuksi tulemisen takia, mutta nähdessään miehen hymyn ja lempeästi tuikkivat silmät, tuon oli purtava poskeensa, ettei olisi hymyillyt takaisin. Kun Juno sitten äkkäsi ohjelmansa alkavan, poika tyrkkäsi aikansa vastusteltuaan munakkaansa miehen tarjottimelle ja laski yhä munakkaansiivua kantavan haarukan tukevasti kenolleen keskelle salaattia. Zack tyhjensi kahvikuppinsa, kuskasi sen tiskipöydälle ja laski vettä täyteen, ettei muki ehtisi imeä kahvin tummaa väriä itseensä. Sitten tuo nappasi lähes täyden vitamiinimehulasinsa pöydältä ja lähti johtamaan karvaista kaksikkoa ulos keittiöstä. Zack raahusti hartiat lytyssä olohuoneeseen ja kävi naksauttamassa television itse vempaimesta päälle. Genesis ja Nemesis lysähtivät vierekkäin heti olohuoneen puolelle päästyään ja hetken asentoa etsittyään nuo painoivat päänsä, jälleen lähes samanaikaisesti, vasten ikkunoista sisälle paistavan auringon kiillottamaa parkettia. Koirien hyvin hoidetut turkit kiilsivät valolaikuissa, mutta tarkoituksenmukaisesti Zack pitäytyi mielessään ylistämästä Junon hauvanhoitotaitoja. Sen sijaan tuo seisoi hetken television edessä ja tuijotti isoa ruutua silmät sirrillään. ”Mitä minä telkkarin hyvän näköisillä miehillä teen kun minulla on jo yksi täällä näin..” Poika jupisi itsekseen ja tassutteli sitten pitkän sohvan nurkkaan murjottamaan. Tuo asetti mehulasinsa samaiselle pöydälle, johon edellisiltana oli laskettu kaksi kappaletta viinilaseja -ilmeisesti Juno oli korjannut lasit tiskiin pojan vielä nukkuessa. Zack risti kätensä uhmakkaasti ja tuijotteli TV:n sijaan ulos yhdestä olohuoneen ikkunoista kun Juno sitten taiteili tarjottimineen paikalle. Kun tarjotin sitten laskeutui mehulasin viereen pöydälle poika säpsähti, kuin ei olisi ensin huomannutkaan Junoa, vaikka oli sivusilmällä kurkkinut miehen toimia ja ilmeitä ja suhtautumista akkamaiseen pörröpäähänsä siitä lähtien kun toinen oli ilmestynyt keittiöstä takaisin näköpiiriinsä. ”Mikä kanava?” Zack nappasi kaukosäätimen ja painoi kokeeksi yhtä nappulaa. Harmikseen tuo kaukosäädin television kanavanvaihdon sijaan herättikin uinuneen musiikkisoittimen henkiin aiheuttaen tekniikan ihmelapselle miltei sydänkohtauksen. Radion uutisenlukija visersi ylipirteästi alkavan päivän säätä vain sekunnin tai pari, ennen kuin poika sai soittimen vaiennettua. Tuo asetti myrtyneenä pienen harmaan kaukosäätimen takaisin pöydälle, koukisti jalat rintaansa vasten ja kietoi kädet polviensa ympäri. Mikään ei onnistunut tänään.
|
|
Juno
Uusi oppilas
Posts: 50
|
Post by Juno on Apr 27, 2007 0:25:24 GMT 2
Juno astui koirien ylitse päästäkseen sohvapöydän luokse ja laski tarjottimen pöydälle niin, että molemmat ylettäisivät siihen. Hän vilkaisi hieman huolestuneesti Zacharieta, joka koitti tehdä mitä ilmeisimmin parhaansa mukaan selväksi olevansa kärttyinen, koska Juno ei ollut ihan yhtä viriili kuin poika itse. Juno koetti kovasti estää väreilevää hymyä leviämästä yhtään suuremmaksi, ja onnistuikin kohtalaisesti, napaten käteensä television kaukosäätimen ja vaihtaen kanavaa. Hän laski kaukosäätimen takaisin pöydälle ja ujuttautui sitten Zacharien ja sohvan väliin niin, että poika jäi hänen syliinsä. Juno ei ollut huomaavinaankaan pojan murjotusta, vaan kurotti sen sijaan nappaamaan tarjottimelle lastatun munakkaan, jonka asetti Zacharien syliin niin, että saattoi itse syöttää poikaa ja ehkä maistaa itsekin - kun poika tuntui pelkäävän munakkaan olevan myrkytetty. Tai ehkä tämä oli kosto, vähän niin kuin lemmikkikissa saattaisi kieltäytyä leikkimästä omistajansa säännöillä, jos sen toiveita ei täysin tyydytetty ensin. Juno silitti hellästi pojan hiuksia pois tieltä kurottautuen sitten lipaisemaan tuon korvanlehteä. "Älä ole minulle vihainen, jooko? Sinun parastasi minä vain ajattelen", Juno sanoi hiljaa, syöden jo valmiiksi leikatun palan munakkaasta. "Katso, tämäkin on ihan hyvää. Kyllä tätä voi syödä", Juno kehotti äänellä, joka oli samalla sekä suostutteleva että ehdoton. Poikaa kohtaisi varmasti rangaistus, ellei tuo suostuisi olemaan kiltisti ja syömään, kun kerran tyrkytettiin. Juno hallitsi kyllä äänenkäytön täydellisesti, niin kuin kunnon opettaja ainakin, vaikka koettikin olla mahdollisimman epävirallinen työaikansa ulkopuolella. Oli tyystin ymmärrettävää, että Zacharie odotti häneltä paljon, olihan hän varmasti tuon silmissä vanhempi ja kokeneempi, mutta Juno ei oikeastaan ollut niitä, joille seksi oli suhteessa tärkein asia. Tokihan se oli joskus ollut, Zacharien ikäisenä ja hieman vielä vanhempanakin, mutta nykyään hän arvosti enemmän yhteistä aikaa, keskustelua ja pieniä, helliä eleitä. Silti hän ymmärsi tuottaneensa jollain tasolla Zacharielle pettymyksen, ja vannoi itselleen kyllä hyvittävänsä tämän vääryyden myöhemmin. Heti kun poika olisi varmasti kylläinen ja hieman paremmalla tuulella. Junon laventelinvioletit silmät suuntautuivat telkkarin ruutuun kun hänen ohjelmansa tunnusmusiikki alkoi soimaan. Juno kurotti tarjottimelta kahvikuppinsa ja siemaisi tummaa nestettä. "Hyvää huomenta täältä Olohuoneesta", toivotti aurinkoisesti hymyilevä mies, joka oli ilmetty Junon kaksoisolento ja mitä ilmeisimmin homo. Sen näki kauas tuosta miehestä. Juno seurasi Zacharien reaktiota kun miehen nimi ilmestyi ruudun alalaitaan; Jayde de Leon Wilde. Hän oli aamu-tv'n kuuluisuus, vaalea kaunotar mieheksi. Jaydella oli yhtä kirkkaat, laventelin lilat silmät kuin Junolla ja yhtä hemaiseva hymy. "Tänään minulla on vieraanani arvostettu muotilehden päätoimittaja..." Jayde ryhtyi luettelemaan vieraitaan ja puheenaiheitaan tämän aamun puolentoista tunnin mittaisessa ohjelmassaan, Junon siemaillessa tyynesti hymyillen kahviaan. Mies korjasi varovaisesti hiukan asentoaan, keskittyen sitten seuraamaan Jayden jutustelua telkkarissa.
|
|
|
Post by Zacharie on Apr 29, 2007 20:26:40 GMT 2
Poika nappasi sormillaan lautaselta paprikanpalan ja pisti sen suuhunsa. Junon sylissä oli hurjan ihana istua, eikä nuorukainen voinut enää jatkaa murjotustaan. Niinpä tuo pyöritteli takamuksensa aavistuksen paremmin miehen sylissä ja nappasi haarukan hyppysiinsä. Munakkaasta leikattiin uusi siivu Junolle ja kun tuo oli syönyt tarjotun palan, leikkasi Zack samanmoisen itselleenkin. Kun tuo sai suupalansa syötyä ja alkoi sahaamaan haarukan laidalla uutta palaa Junolle, osui katse enemmän vahingossa kuin mielenkiinnosta televisioruutuun. Zack räpäytti silmiään kerran ja sitten toisenkin. Sitten poika vilkaisi televisiosta Junoon ja virnisti. ”Tiedätkö. Minulla on varmaan vieläkin unihiekkaa silmissäni, sillä kuvittelin äsken nähneeni sinut telkkarissa.” Poika, joka oli unohtanut munakkaan hetkeksi, palasi jälleen touhuunsa ja syötti sitten Junolle uuden palan ja heti perään kappaleen salaatin päälle leikattua tomaattia. Zack vilkaisi Olohuoneeseen uudestaan ja kurtisti kulmansa. ”Näyttääkö tuo mies sinustakin sinulta?” Ilmeisesti poika ei ollut joko huomannut ruudussa pikaisesti käynyttä juontajan nimeä tai sitten tuo ei vain osannut heti yhdistää. ”Tämäpäs on hassua.” Zack hieraisi silmiään ja katsoi sitten uudelleen isoon ruutuun. Junon näköinen mies ei ollut kadonnut minnekään saati vaihtunut yhtään vähemmän Junon näköiseksi. Tätäkö toinen oli tarkoittanut sanoessaan, että juontaja oli hyvännäköinen? Ruudussa viivähti toistamiseen juontajan nimi ja viimein poika äkkäsi. Zacharien kasvoille levisi hymy hölmistyneen ihmetyksen tilalle ja tuo keihästi haarukkaansa uuden tomaatinsiivun. Juno oli tosissaan mysteerimies. ”Sinun veljesi, oletan. Kylläpä vain on samaa näköä teissä. Ihan kuin peiliin katsoisi.” Zack nosti lautasen sylistään ja asetti sen pöydälle. ”Miten onkin saattanut käydä niin, että maailmaan on syntynyt kaksi noin kaunista ihmistä.” Poika kietoi kätensä Junon kaulaan ja painoi poskensa miehen olkapäätä vasten niin, että näki yhä seurata ohjelmaa televisiosta. ”Teidän vika on, että tasapainon säilyttämiseksi on pitänyt syntyä kokonainen koulullinen tyhjänpäiväisiä, rumia pentuja joista minä olen malliesimerkki.” Zack virnisti ja nosti päätään vähän, että sai suukotettua Junon hiuksia. ”Mutta minä ottaisin kyllä yhden sinunlaisen vaikka vain hetkeksi paljon ennemmin kuin koko muun maailman ikuisuuksiksi. Anna anteeksi, Juno. Minä en ole sinulle vihainen. En minä voisi olla. Sinä olet niin hurjan ihana ja kiva ja kaunis ja..” Zack punastui korviaan myöten ja virnisti. Hän nappasi mehulasinsa pöydältä ja hörppäsi suullisen säästyäkseen jatkamasta lausettaan loppuun. Sitten lautanen siirrettiin takaisin syliin ja vuoron perään haarukka kippasi sisältönsä Junon ja Zackin suuhun. Muoti ei kiinnostanut sinällään nuorta miestä, mutta kun ensimmäisestä vieraasta oli päästy ja Jayde esitteli seuraavan vieraansa, höristi tuo korviaan. Haastateltavaksi asteli avantgarde-taiteilija, jonka käsikirjoittama näytelmä saisi ensi-iltansa sinä samaisena iltana Pariisin Porte Saintn Martin- teatterissa. Zackin viime teatterikäynnistä oli jo useampi vuosi ja tuo oli suunnitellut ystävänsä Filippen kanssa matkaa Pariisiin juuri kyseisen näytelmän vuoksi. Suunnitelma oli sittemmin peruuntunut ja nyt poika kuuntelikin haikeana, miten taiteilija kertoili käsikirjoittamisesta ja vaikutteistaan ja siitä, miten tuo oli yllättynyt näytelmän jo kirjoittamisvaiheessa saamasta huomiosta. Vieras oli kovapintainen ja kylmänoloinen nainen, mutta Jayden hymyn ja oivaltavien kysymysten alla taiteilijan ulkokuori näytti ikään kuin sulavan, sillä loppua kohden tuo jopa hymyili aika ajoin. Zack tuijotti televisiota useita sekunteja silmiään räpäyttämättä vielä sittenkin, kun taiteilija oli astunut pois ruudusta. ”Voi että.” Poika laski katseensa ja keskittyi jälleen pilkkomaan syötävää haarukankokoisiksi paloiksi.
|
|
Juno
Uusi oppilas
Posts: 50
|
Post by Juno on Apr 30, 2007 1:00:11 GMT 2
Juno ojensi toisen jalkansa suoraksi ja heilutteli varpaitaan, hörpäten kahvistaan. Hän oli ylpeä veljestään, joka oli onnistunut tekemään itsestään kuuluisuuden, vaikka kuului seksuaaliseen vähemmistöön ja oli vieläpä niinkin naisellinen, kuin Junon kaksoisveli suinkin saattoi olla. He olivat kasvaneet yhdessä, ja aina heitä oli kiusattu. He olivat onnistuneet pitämään päänsä pystyssä, enkelimäiset veljekset. Juno itse oli pakottanut itsensä rakastumaan naiseen, ja oli saanut siinä rytäkässä pahasti takkiinsa. Hän ei ollut menettänyt vain vaimoaan, vaan myös lapsen, joka ei ollut osannut vielä edes kävellä. Se oli jättänyt häneen haavat, ja vaikka hän oli pitkään uskonut, että oli rakastanut vaimoaan niin intohimoisesti kuin suinkin, oli hänen myönnettävä, ettei hän siltikään ollut rakastanut naista kuten naista kuului rakastaa. Pikemminkin sisarena. "Jayde on minun nuorempi kaksoisveljeni. Olemme identtiset, niin kuin huomaat. En kyllä tiedä mistä ihmeestä hän on poiminut tuon hintahtavan pukeutumistyylinsä ja puhetapansa", Juno sanoi, vaikka oli itse pukeutunut miltei samalla tavoin ja tuppasi toisinaan puhumaan käsillään, aivan kuten veljensäkin. Samanlaisin äänenpainoinkin he toisinaan puhuivat, mutta mitä muuta saattoi odottaa kahdelta mieheltä, jotka olivat kasvaneet yhdessä ja asuneet samassa huoneessa kahdeksantoistavuotiaiksi saakka? "Minulla on kaksi muutakin sisarusta, pikkusisko ja isoveli", Juno sanoi, tapittaen yhä sivusilmällä Jaydea, jonka seuraava vieras oli joku kuuluisa kirjailija, joka oli juuri palannut uusimman romaaninsa esittelyturneelta ja pystyi nyt viimein puhumaan televisiossa oikein kunnolla kirjastaan ja sen luomisprosessista. "Isoveljeni nimi on Jerome ja pikkusiskoni nimi on Janine", Juno sanoi sitten, naurahtaen. "Me olemme kuin koirapentue, tiedäthän. Kasvattajat toisinaan antavat jokaiselle syntyneelle pennulle samalla kirjaimella alkavan nimen. Me olimme onnekas J-pentue, vaikka en tajua, miksi minä olen ainut, jolla ei ole sukupuoltani vastaavaa nimeä", Juno sanoi nauraen, "kaipa äiti luuli, että olin tyttö kun synnyin." Mies kurotti tarjottimelle napatakseen croissantin, jonka sitten dippasi kahviinsa. Se oli ehkä hieman omalaatuinen tapa nauttia croissant, mutta Juno piti leivonnaisestaan parhaiten näin. "Täytyy kyllä sanoa, että oli minun ja Jayden onni, että oli muitakin sisaruksia. Se on vanhemmille kova paikka, kun saa tietää, ettei tule olemaan koskaan lapsenlapsia, eikä ketään, kuka kutsuisi heitä nanaksi ja papaksi", Juno sanoi dipaten leivonnaisen uudestaan kahviin, "kai se oli jotenkin helpompaa heille hyväksyä, että kaksi poikaa - kauneimmat, eikö sinustakin? - olivat kasvaneet hieman kieroon, kun jäi kuitenkin kaksi jatkamaan de Leon Wilden sukua", Juno höpötteli tajuamatta lainkaan, kuinka tylsältä tämä saattoi kuulostaa, hänen sukuhistoriansa. Juno puolitti jäljellä olevan croissantin ja heitti sen koirille, jotka kumpikin olivat osanneet odottaa tätä ja nappasivat kumpikin yhden palasen lennosta, vaikka Nemesis koettikin saada molemmat. "Tuo Nemesis on varsinainen porsas aina välillä", Juno sanoi, katsellen lempeästi koiriaan, "se veisi mielellään Genesiksen ja minun ruuat, eikä meistä kummallakaan olisi varmaan sydäntä sanoa vastaan, jos se päättäisi tosissaan ottaa kaiken", mies sanoi, ojentaen kättään niin, että koirat mönkivät lähemmäs rapsutettaviksi. Juno ei halunnut, että kukaan jäisi ilman huomiota, vaikka Zacharie olikin rehellisesti sanottuna kaikkein kiehtovin ja kiihottavin näistä olennoista. Juno sipaisi kevyesti sormillaan Zacharien niskaa. "Anteeksi, minä mahdan tylsistyttää sinua nyt", mies mutisi, painaen sarjan kevyitä suudelmia pojan olalta tuon korvanjuurelle.
|
|
|
Post by Zacharie on May 5, 2007 0:56:24 GMT 2
Zack painoi katseensa televisiosta tiukasti munakkaaseen Junon arvostellessa neitimäisen veljensä hintahtavasta tyylistä. Nuorukainen ei ollut huomannut aiemmin, mutta nyt kun mies itse mainitsi siitä, pisti tuo merkille Junon tähdellisyyden, mieltymyksen hempeisiin väreihin ja muut stereotyyppisesti epämiehekkäät seikat tuossa vaaleahipiäisessä kaunottaressa. Zack keskitti kaikki ajatuksensa munakkaaseen pitääkseen suupielensä kurissa. Ruoka alkoi loppua lautaselta pojan ahkeran syöttämisen ja syömisen ansiosta. Hän leikkasi munakkaanlopun kahteen yhtä suureen osaan ja keihästi sitten toisen haarukan nokkaan. ”Et sinä tylsistytä minua. Minä tahdon tietää sinusta ihan kauheasti kaikkea ja..” Junon suudelmat saivat pojan sekoamaan sanoissaan ja unohtamaan ne sitten. Vaikka tuo kuinka yritti keskittyä aamupalaan ja ohjelmaan ja jäävuoriin ja vanhoihin mummoihin, tuntuivat miehen lämpimät huulet pelottavan hyvälle pojan iholla. Onnekseen, kun Juno sitten lopetti Zackin hellimisen, hellitty oli onnistunut pitämään halunsa aisoissa, eikä housujen etumuksessa ollut tapahtunut sitä harmittavaa kohoamista, jota tuo oli jo ehtinyt odottaa. Poika saattoi olla itsekuriinsa sangen tyytyväinen. ”Juno sanoo aa..” Zack virnisti ja työnsi haarukallisen ruokaa miehen suuhun ja suikkasi nopean pusun päälle. Viimeinen pala katosi pojan omaan suuhun samalla, kun tuo nojasi paikaltaan hieman eteen, nähdäkseen kultaiset noutajat paremmin. Tyhjä lautanen siirtyi tarjottimelle. Kun poika oli saanut munakkaan nieltyä, tuo nappasi mehulasin ja hörppäsi vähän palan painikkeeksi. ”Sinulla näkyy olevan tapana syöttää toisille ihan liikaa ruokaa. Ihme, etteivät Nemesis ja Genesis ole yhtään pullukoita.” Poika nauroi, kun eläimet nimensä kuullessaan käänsivät päätään puhujaa kohden. Toinen niistä oikein kohotteli kulmiaan kuin kysyen mitä asiaa Zackilla heille oli. Poika kurotti kättään ja taputti hellästi lähempänä loikoilevan koiran tasaista päälakea. ”Nämä ovat kyllä aivan hellyttäviä molemmat.” ”Näettekö te Jayden kanssa usein? Tai muun perheen kanssa? Meidän suvulla on semmoinen rasittava tapa kerääntyä milloin minäkin juhlapäivänä Etienne-isoisän luo ja viettää siellä koko päivä syöden ja jutustellen. Jos serkkuni Aveline ei olisi niin mukavaa seuraa, kuolisin varmasti tylsyyteen niiden pitkien tuntien aikana, jolloin vanhempi väki turisee kaikista tylsistä sukuasioista.” Zack hörppäsi lisää mehua ja sai lasinsa jo melkein tyhjäksi. ”Aveline on kahdenkymmenen ja asuu Pariisissa ja käy teattereissa ja on varmasti tänä iltana menossa Pointe Saint Martiniin. Toisin kuin minä ja Filippe.” Zack huokaisi hitusen pahoillaan menetyksestään, mutta virnisti sitten punan kohotessa hitaasti poskille. ”Vaan en minä kyllä vaihtaisi edellistä iltaa mistään hinnasta.”
|
|
Juno
Uusi oppilas
Posts: 50
|
Post by Juno on May 20, 2007 22:01:49 GMT 2
Juno nutusti onnellisena munakkaanpalan ja tutki sitten kahvikuppiaan, havaiten sen tyhjäksi. Hän laski sen takaisin pöydälle ja painoi suukon pojan hiuksiin. Ihmisten välinen kommunikointi oli hassua, kuten saatiin taas huomata, kun hän väitti jotain vain saadakseen vastaväitteen ulos Zacharien suusta. Hän naurahti Zackin kommentille koirista. "Ne riehuvat aina, kun minä olen pois kotoota. Niillä on vapaa pääsy puutarhaan ja sisälle, joten ne saavat mielinmäärin liikuntaa silloinkin, kun minä en ole täällä pitämässä niistä huolta", Juno puolustautui, suu hieman mutrussa. Hän tarkoitti pelkkää hyvää kaikella tällä Zacharien palvomisellaan. Poika oli hirvittävän laiha ja ansaitsi siksi tällaisen ylenpalttisen kohtelun. Sitäpaitsi hän oli alistanut pojan varsin vaativaan makuujumppaan miltei tyhjin vatsoin edellisenä iltana, joten hän tunsi olevansa tuolle tämän ylellisen aamiaisen. Juno kuunteli toisen kertomusta omista sukujuhlistaan ja serkustaan, miellyttävä tunne vatsanpohjassaan. Hiljalleen hän silitti Zackin varpaita omillaan, kuunnellen toisen puhetta. Miellyttävää tunnetta myrkytti hieman mustasukkaisuuden pistos, jonka Juno hälvensi nopeasti. "Minä tapaan perhettäni riittävän usein. Toisinaan tuntuu, että liiankin usein. Jayde on minulle läheisin, mutta siihen on täydellinen syy, olemmehan sentään identtiset kaksoset. Niin paljon kuin hän tai minä sitä tilannetta saatammekin välillä inhota, mitkään yritykset muuttaa sitä asiaa eivät ole tuottaneet tulosta. Johtaneet katastrofeihin, pikemminkin", Juno suuntasi katseen veljeensä, joka jo lopetteli ohjelmaansa viimeisen vieraansa kanssa. Vielä seuraisi pitkät sepustukset seuraavasta ohjelmasta ja sen vieraista, joten Juno kiinnitti kaiken huomionsa jälleen Zacharieen. "Filippe?" Juno sanoi sitten astetta tummemmalla äänensävyllä, hyväillen pehmein, kevyin suudelmin pojan kaulaa ja olkaa. "Onko hän minun kilpailijani? Oletko sinä minulle.. ei vaan minun kanssani uskoton?" Junon pitkäsormiset kädet löysivät tiensä pojan paidan alle, tuon laihalle vatsalle. Hän vangitsi yhä hyväilevin kosketuksin Zacharien syleilyynsä, aikomuksenaan kuulustella tuota nuorta miestä perin pohjaisesti, ennen kuin päästäisi tuon jälleen irti.
{Anteeksi hieman tynkä vuoro :/}
|
|
|
Post by Zacharie on May 31, 2007 8:53:06 GMT 2
[Minä lopettelen tämän pelin nyt, kun tulee pitkä tauko muutenkin.]
Junon hellyydenosoitusten muuttuessa vaativammiksi ja viileiden käsien etsiessä tiensä Zackin kauluspaidan alle, poika värähti mielihyvästä. Hän ei ennättänyt peittää itsetyytyväistä hymyään miehen tiedustellessa Filippestä. Pian tuo kuitenkin kokosi itsensä. Hän pyörähti hajareisin Junon syliin ja nappasi pikaisen suukon miehen huulilta ennen kuin kiirehti hälventämään toisen epäilyksiä. ”Äh. Filippe on vain ystäväni. Ei meidän välillä ole ikinä ollut.. No.” Zack punastui violettien silmien alla. ”Kun sinä olet minun ensimmäinen ja ainoa ja minä olen ihan kokematon ja tyhmä ja aasi enkä minä tajua, miksi ihmeessä minä saan näin hyvää kohtelua sinulta.” Poika sulki suunsa tajutessaan eksyneensä aiheesta aika tavalla ja punastui kahta kauheammin. Tuo kosketti toisella kädellä kuumottavaa poskeaan. ”Filippe ei ole yhtään niin kuin sinä. Kukaan ei ole. Enkä minä tiedä, miksi minä olen näin ihastunut sinuun ja näin törkeästi tunkenut kotiisi ja..” Zacharie puraisi itseään poskesta saadakseen puhetulvan loppumaan. Miksi sitä juuri nyt täytyi mennä pilaamaan hyvä tunnelma? Miksi kummassa poika ei vain osannut olla hiljaa? Kaiken hyvän lisäksi nuorukainen huomasi liian myöhään etumuksensa heränneen siinä Junon sylissä ja syttyneen himonsa painavan nyt vasten vaalean miehen alavatsaa. Zack olisi halunnut kuolla siihen paikkaan. Vain hetki sitten kaikki oli ollut niin hyvin kuin olla voi ja nyt tuo oli mennyt pilaamaan kaiken. Itsesyyttely yltyi tyynen järven pinnalla puhaltelevasta tuulesta myrskyksi alta aikayksikön. ”Anna anteeksi Juno.” Poika painoi katseensa ja puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja puri hampaat yhteen estääkseen silmäluomien takana karvastelevat kyyneleet. Tämä kaikki tunnekuohu oli ihan liikaa, ihan liian isoja kokemuksia muutaman tunnin sisään ahdettuna, ja nyt, viimeinen pieni vastoinkäyminen oli aikeissa avata kyynelhanat. Zack olisi tahtonut pyytää uudestaan anteeksi kivutessaan pois miehen sylistä, mutta sanat eivät vain ottaneet tullakseen. Poika nappasi mehulasinsa ja tyhjän lautasen ja kiikutti ne raivokkaasti silmiään räpytellen ja muutaman niiskauksen saattelemana keittiöön tiskipöydälle. Sitten tuo pisti päänsä vielä olohuoneen ovenreikään. ”Minä tuota.. taidan kadota nyt. Se koealue odottaa.” Nemesis ja Genesis olivat kohottaneet päätään ja napittivat Zackia kysyvinä. Oltiinkos tässä nyt lähdössä jonnekin? Junokin kun otti ja nousi sohvalta. Zack hymyili vaisusti samein silmin miehelle, joka olisi varmasti halunnut tyynnytellä pojan tunnekuohun ja lohduttaa pahan mielen pois. Kokeneemman ihmisen kanssa asian puiminen olisi varmasti ollut järkevääkin, mutta Zack ei vain onnistunut pysähtymään enää. Hän asteli pää painuksissa eteiseen, kiskaisi kengät jalkoihinsa ja nappasi takin hengarista. ”Anna kiltti anteeksi. Nähdään maanantaina savityöntunnilla.” Poika ei kyennyt enää katsomaan Junoa silmiin toisen tullessa eteiseen ehkä jättämään hyvästejä, ehkä aikeissa saada nuoren miehen pää käännettyä lähtöaikeista. Zack seisoi hetken nolona paikallaan, avasi sitten oven ja luikahti ulos auringonpaisteeseen.
[Hieman tönkköä ja hätäistä, mutta loppuipa nyt kuitenkin. Seuraavaa peliä odotellessa hyvää kesää Junolle. ^__^ ]
|
|