Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 21, 2006 18:46:22 GMT 2
Asuka räpäytti pienesti silmiäänsä kuullessaan yllättäen oven käyvän ja miten sieltä asteli kaunis goottiprinsessa sisälle. Eh? Kuka toinen oikein oli? ..ai mitä, basistiko? Yllättäen Asukan kasvoille kohosi pirteä hymy ja tyttö oli miltei sanoa jotakin, mutta hänet kerettiin keskeyttämään ennen kuin Asuka oli ennättänyt sanoa mitään. Pah! Ja hän olisi tahtonut sanoa että olisi mukamas paikan pomo ja laulaja ja heidän nimensä olisi Mansikka-Lapset! Hän olisi tahtonut nähdä tuon tummiinpukeutuneen tytön ilmeen, olivathan he kuin...vastakohdat toisilleen. Asuka kun oli pukeutunut valkeaan ja hänellä oli yhä ne vaaleat hiukset, jotka oltiin laitettu kahdelle letille. Asuka näytti ja oli lapsi ja varmasti pysyisi sellaisena.Clyden kuitenkin kääntyessä puheidensa jälkeen jälleen kerran Asukan puoleen, kääntyi tyttö itseään paljon paljon pidemmän nuorukaisen suuntaan ja kallisti pääsnä takakenoon nähdäkseen clyden kasvot. Tosiaankin, heillä oli yhä se kolmekymmentäsenttiä pituuseroa. Asuka kuitenkin mutristi vaaleanpunaisia huuliaansa pienesti, vieden kummatkin pienet ja sirot kätensä Clyden oikealle kädellen, pidellen siitä hetken aikaa kiinni. "Tuletko ihan varmasti? " Tyttö mutisi, pienesti Clyden sormia näpertäen omillaan. Aki, se punamustahiuksinen kundi vilkaisi uutta tyttöä päästä varpaisiin, kunnes sitten käänsikin katseensa takaisin luokkaan. Oliko tuo heidän basisti? Tyttö? ..tiedä sitten miksi, mutta Aki oli luullut että he saisivat miesbasistin, mutta ehkäpä naisbasisti olisi uusi sivu hänenkin kirjassaan. Clyden sanoille Aki kuitenkin hymähti pelkästään kylmästi ja siirtyikin sitten opettajan pöydän luota lähemmäksi luokanovea, heilauttaen pienesi kättäänsä. "Lähden. See ya. " Aki lausui ja olikin sitten kadonnut yllättävän nopeasti luokan ovesta ulos. Nähtävästi Clyden sanat eivät miellyttäneet kundia... itseasiassa, ne eivät mielyttäneet sitten lainkaan. Asuka vilkaisi veljeäänsä, sitten Clydeä, sitten veljeäänsä joka katosi oven taakse ja pian sitten Violetia, minkä jälkeen katse meni takaisin Clydeen. "Nähdään sitten pian, ne? " Asuka hymyili, kohotti Clyden kättä joka oli ollut kummankin käden otteessa, suukotti sen ulkokämmentä, kunnes päästikin siitä irti. Asuka oli aivan liian lyhyt suukottaakseen Clydeä kasvoihin, joten.. käsi sai käydä nyt. Piankos Asuka olikin kipittänyt sinne Violetin luokse, tarttunut tätä ranteesta kiinni ja lähtenyt vetämään kohden ovea. "Mennään jo! Tahdon ison ISON mansikka-annoksen." Tyttö hihkutti samalla kun raahasi Violetia mukanaan. Heidän pitäisi vielä ennättää Akin perään, vaikka ASuka oli varma, että hänen veljensä odottaisi viimeistään pihalla.
|
|
|
Post by hayley on Aug 21, 2006 19:26:13 GMT 2
Hetken totuteltuaan mansikkamekkoiseen ilmiöön, tyttö tajusi seisovansa vieläkin ovensuussa, ja jonkun puhuvan hänelle. "Hayley. Niin ja olen todella pahoillani myöhästymisestäni. Sattui vaan eräs asia...." Hän käänsi katseensa Clydeen tuijottaen toista silmiin tiiviisti eikä lainkaan epävarmasti. Hän ei ollut aikomassa kertoa kuolematapauksesta. Pojan esitellessä muut paikalla olijat, Hayley nyökkäsi jokaiselle pienesti vilautten hieman vinon hymyn samalla silmien tutkiessa toisia vuorotellen päästä varpaisiin. Hän laittoi merkille, että bändissä oli näköjään hänen lisäkseen vain yksi tyttö. Samalla hän sai kuunnella tarinaa, kuka oli kenenkin veli, mitä kukakin oli juuri tekemässä ja muuta. Hayley räpytteli hieman kummistuneena mustiakin mustimpia silmäripsiään. Pian taas joku alkoi puhumaan, ilmeisesti hänelle. Tyttö muisteli puhujan nimeä kun joku poika vähän aikaa sitten oli esitellyt kaikki... Violet? Niinhän se taisi olla. Hän nyökkäsi hieman jurosti, muttei voinut olla virnistämättä pojan viimeiselle lauseelle. Vai Clyde oli tyypin nimi, joka päättäisi ketkä pääsisivät bändiin mukaan. Tähän asti Hay ei ollut puhunut paljoa, siitä voisi saada ujon vaikutelman. Tosin tuon kiemurainen luonne oli tasan päinvastainen. Tyttö asteli nahkasaappaillaan kunnolla sisään luokkaan, ja tarkasteli paikkoja samalla kun porukkaa alkoi mennä ulos. Hän nyökkäsi takaisin Ambroiselle, mutta sen jälkeen ei huomannutkaan ympärillään puhuvia ihmisiä vaan löysi tiensä heti koulun vahvistimen luokse, avasi bassokotelonsa ja otti rakkaansa esille. Ei mennyt kauaakaan, kun hän oli hoitanut hommansa ja säädellyt rauhassa. Jos joku hänelle olisi puhunut samaan aikaan tuon touhutessa, ei tyttö varmasti olisi kuullut sanaakaan keskittymiseltään. Nyt kun hän oli vihdoin valmis, ei luokassa näyttänyt enää olevan muita Clyden lisäksi. Harmi, sillä hän olisi halunnut kuulla kuinka taitavia muut olivat olleet, kuinka suuret kyvyt piti omata päästäkseen mukaan joukkoon. Häntä kiinnosti myös ketkä soittivat mitäkin. Tapaaminen jäi muiden henkilöiden kanssa todella lyhyeksi, se olikin todella harmillista jos heistä tulisi tytön tulevia bändikavereita. Ei kuitenkaan saisi odottaa liikoja. Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa. Nyt Hayley oli valmis antamaan taidonnäytteensä Clydelle. Aluksi hän kokeili jokaista kieltä, ja pompotteli kaikenlaista epämääräistä. "Haluatko että soitan jotakin tietynlaista vai...?" Hän avasi pitkään aikaan suunsa ja soi Clydelle lämpimän hymyn, joka sai tytön kaunispiirteiset kasvot näyttämään vieläkin viehättävämmiltä, vaikka ei hän sitä itse huomannutkaan. Aina, kun tyttö puhui hän katsoi toisia suoraan silmiin. Se oli verissä automaattisesti, eikä hän osannut kuvitellakaan katsovansa muualle kuin suoraan toisen sielunpeileihin. Hän olikin aikamoinen ihmistuntija ja huomasi heti ihmisten mietteet ja ajatukset. Mikään lähes ei jäänyt Hayleyltä huomaamatta, jos hän siis vain halusi keskittyä johonkin. Nyt hän kuitenkin toivoi, ettei olisi vaikuttanut mitenkään röyhkeältä kun ei sattunut kertomaan myöhästymisen syytä, ja muutenkin oli ollut haudanhiljaa melko kauan ajan. Jos Clyde sattuisi kysymään syytä vielä, kyllä tyttö sen kertoisi näin kun paikalla ei ollut muita henkilöitä. Hän tosiaankin halusi tätä, ja toivottavasti se paistaisi esille viimeistään tytön taidonnäytteestä ja tuosta ilmeestä kun hän nyt istui tuolilla basso sylissään. Ei Hayley ole ollut sen jälkeen yhtä innostunut, kun SLA:han tuli.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 27, 2006 11:53:27 GMT 2
Clyde nojaili kaikessa rauhassa pöydänreunaan, mustat hiukset olkapäille, selkään ja rinnalle valuen. Hänen useaan otteeseen lävistetyt korvansa pilkottivat hiusten seasta, kultaisten ja hopeisten renkaiden vain korostuessa mustaa, silkkistä hiusta vasten. Musiikkiluokan ikkunoista lankeava valo sai kaiken, jopa Clyden, näyttämään hiukan vähemmän synkältä kuin yleensä, vaikka poika kokomustiin olikin pukeutunut. Hänen musta, silkkinen kauluspaitansa oli toisen kyljen puolelta housuissa, muuten vapaana, kolme ylintä nappia olivat auki, paljastaen hänen onnenamulettinsa, joita hän oli keräillyt, sekä maitokahvinruskean, sileän ja jäntevän rinnan. Hänellä oli jalassaan mustat farkut, joiden materiaali näytti ja myös tuntui kalliilta, sekä teräväkärkiset, korolliset kiiltonahkasaappaat, jotka lisäsivät hyvinkin sen viisi senttiä hänen jo entuudestaan miltei kaksimetriseen pituuteensa. Hänen sormissaan, jokaisessa niistä kymmenestä, kiilteli sormus tai kaksi, toisessa keskisormessa panssarisormus, joka kulki aina juurinivelestä sormenpäähän. Hän oli kokonaisuudessaan tyylikäs, joskin hänen kasvoistaan näki, ettei hän ollut tottunut hymyilemään. Tytön saatua asettelut ja virittelyt valmiiksi Clyde nosti ruskeiden silmiensä katseen tyttöön ja huomasi olevansa paitsi hymyn, myös herkeämättömän tuijotuksen kohteena. Vaikka Clyde oli kasvanut ranskassa, ja vaikka hän oli puoliksi arabialainen, hänen isänsä opetus siitä, ettei koskaan pitänyt katsoa vieraita ihmisiä silmiin päti yhä ja siksi hän kurtistikin paheksuvasti kulmiaan tuolle tytölle, kuitenkin kohdaten tuon katseen. Hänestä ei mikään ollut röyhkeämpää, kuin tuijottaa toista jo heti ensitapaamisella suoraan silmiin, vaikka epäilemättä hän oli joskus itsekin erehtynyt tekemään niin. Clyde työnsi itsensä erilleen pöydän reunasta ja asteli sitten ikkunan luo. Hän oli havainnut, että tyttö istui soittaessaan. "Kuulehan, Hayley. Meillä on paljon opetettavaa sinulle", Clyde sanoi, tähystäen ulos ikkunasta, kädet rinnalle puuskaan ristittyinä. "Ensinnäkin... Olisi suotavaa jos tulisit ajoissa. Minä en piittaa selityksistä, jostain kumman syystä ne kuulostavat aina selityksiltä. Minua ei kiinnosta tipan vertaa vaikka sinulta kuolisi koko perhe tai paras ystäväsi tekisi itsemurhan. Se tekee ihan helvetin kipeää, tiedänhän minä sen, mutta se ei silti saa vaikuttaa soittamiseen. Tiedän että kuulostan kamalalta sinun mielestäsi ja se on hyvä, koska en halua, että luulet pääseväsi kanssamme helpolla. Sanoin jo muillekin, ettei tämä bändi ole mikään naurun asia. Jokainen, joka ryhtyy tähän, myöskin tekee sen tosissaan. en halua yhtään pelleilijää mukaan", Clyde jatkoi. "Toisekseen..." Clyde jatkoi, astellen tytön luokse, tuon selän taa, asettaen pitkät sormensa tuolin selkänojalle. "Sinä et voi soittaa istualteen keikallakaan. Onko sinulla olkanauhaa tuohon bassoon vai haluatko lainata koululta? Sinun täytyy osata soittaa vaikka selälteen maaten, päälläsi tai kontilleen, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja missä asennossa päädyt soittamaan", Clyde sanoi, työntäen tytön lapaluiden välistä seisomaan ja siirtäen tuon tuolin kauemmas. "Mitä taas kappaleeseen tulee, saat valita. Voit soittaa joko jotakin omaa, aivan kuten Amber ja Braidy soittivat, tai sitten voit antaa minun päättää biisin, vaikka mieluummin soittaisit jotain, minkä olet itse tehnyt", Clyde sanoi, siirtyen jälleen opettajanpöydän luo, nojautuen vasten sen reunaa. Hän oli ilkeä tytölle, kyllä vain, muttei showbisneskään ollut mukava maailma, joka rakentui pilvilinnoista, ehei. Siellä oli raaka meininki ja hän halusi, että Paradise selviäisi siellä.
|
|
|
Post by hayley on Sept 19, 2006 19:13:38 GMT 2
Hän huomasi Clyden viileyden, koska ei saanut vastakaikua hymylleen, jonka oli tarkoittanut yhdeksi osaksi anteeksipyyntöään. Sitten poika alkoi puhumaan. Ensimmäinen reaktio oli pöyristyminen. Clyde siis vaati paljon eikä tytön strategia ollut toiminut. Tummatukka päätti kuunnella toisen sanomisia vakavana ja ymmärsi kaiken täysin kun tarkemmin ajatteli. Oli kannettava tekojensa vastuu. Hän pysyi rauhallisena ja tyynenä, eikä tytön kasvoilta voinut päätellä mitä hän juuri nyt tunsi. Tyttö ei päästänyt inahdustakaan Clyden puhuessa ja asetti kätensä puuskaan, kunnes toinen tyrkkäsi hänet ylös penkiltä seisomaan. Hänen olkanauhansa oli kotona ja oli jäänyt sinne lähtökiireiden aikaan. Hän alkoi tutkimaan luokkaa ja havaitsikin eräällä hyllyllä nauhoja. Tyttö asteli sinne ja nappasi yhden kiinnittäen sen nopein liikkein bassoonsa, samalla kuin kuunteli toisella korvalla pojan sanomisia. Hän tajusi ettei bändin kanssa pelleiltäisi. No, kyllähän se jo tiedettiin. Ei hän muuten edes olisi lähtenyt yrittämään koko juttua. Kun Clyde vihdoin lopetti puhumisen, Hayley avasi itse suunsa. "Jos et piittaa selityksistä, parempi sitten etten selitäkään?" Ensimmäinen lausahdus oli puoliksi kysymys ja puoliksi toteaminen. Tyttö oli selin Clydeen, mutta kääntyi pian ja katsoi tuota silmiin, oli se sitten häiritsevää toisesta tai ei. "Olen vakavissani tämän asian suhteen." Tällä kertaa sen näki kasvoista. Pupillit eivät liikahtaneetkaan, kasvot olivat vakavat. Sillä hetkellä hän tajusi, että häneltä odotettaisiin paljon. Mutta, mitä enemmän Clyde oli sättinyt häntä, sitä enemmän hänelle oli tullut yhä enemmän itseluottamusta ja tahtoa näyttää mitä osaa. Kunnianhimoa ei puuttunut, eikä hän ollut yhtään arka. Tyttö ei vielä tuntenut Clydeä, ja hän ilmeisesti oli aloittanut vääränlaisella lähestymistavalla. Mutta sitten hän käänsi sinisen silmänsä takaisin pois pojan kasvoista, sillä hän oli huomannut sen olevan häiritsevää toisesta, ihmistuntija kun oli… Pian, nopeasti hän päätti erään asian. Hän laskeutui polvilleen basso edelleen käsissään hellävaraisesti. Hän riisui nahkasaappaansa, asetti päänsä lattiaan, ponkaisi hieman vauhtia jaloillaan ja piankos Hayley oli siinä päällään lattialla jalat täysin suorina ylhäällä. Hyvä tasapaino oli mahtava taito, mutta myös kova kalloluu tarvittiin kestämään tällainen. Hän tunnusteli basson kieliä, ja valmistautui soittamaan kolmisormitekniikallaan. Tyttö ei tiennyt, miltä tämä äkillinen päähänpisto saattoi Clydestä tuntua ja miten poika mahtaisi reagoida, mutta piti päänsä. Hyvä basisti osaa soittaa miten vain. Hän aloitteli jo kielien pompottelemista itsesäveltämällään biisillä. Ensin tuli rauhallista ja hyvin matalaa pompottelua, joka siinä vaihtui aika ajoin nopeampaan tempoon. Sävellys kertoi elämän kiemuroista, välillä oli kuin ruusuilla tanssimista, välillä tekisi mieli lopettaa kaikki kuin vettä vaan. Itsetuhoisia ihmisiä oli paljon, mutta sen vastapainoksi nousi myös taistelijoita. Oli todella hankalaa soittaa päällään, ja Hayleysta tuntui että pian hän kaatuu tästä. Mutta tahdonvoima on sellainen asia, joka piti tytöllä joka tilanteessa. Hän oli salaa tyytyväinen itseensä, muttei odottanut kylmältä Clydeltä erityisen lämpimää vastaanottoa. Bassoa hän ei ollut kolhiinnuttanut vielä millään lailla. Veri tuntui pakkaantuvan päähän, tasapaino pettäisi pian.... Enää kauaa hän ei jaksaisi pysyä päällään.
|
|