|
Post by Clyde on Aug 15, 2006 21:31:41 GMT 2
Clyde katsoi, kuinka Ambroise käsitteli kitaraansa, instrumenttiaan ja sielunheimolaistaan. Clydellä oli kummallinen suhde soittimiin, joskaan ei aivan yhtä outo kuin Violetilla. Violet kun tuppasi nimeämään soittimiaan ja juttelemaan niille. Hyvä kun ei pistänyt pystyyn palvontamenoja, jotta ne soisivat paremmin. Totta kyllä, Stradivarius, joka Violetilla oli turvassa viulukotelossaan oli enemmän kuin tarpeeksi arvokas ansaitakseen palvontaa, mutta Violet tuntui joskus vievän palvontansa askeleen liian pitkälle. Hän hymyili edelleen, sillä hän oli helpottunut kuultuaan, että Asuka ja Aki olivat sisaruksia. Hänen silmiinsä oli kuitenkin ilmestynyt rautainen, tutkiva katse, jolta tuskin jäi yksikään Ambroisen eleistä huomaamatta. Kun Aki sitten ehdotti, että Amber soittaisi jotain omaa, mikäli tuolla nuorukaisella mitään omaa oli, Clyde nyökkäsi vahvistukseksi. Kuulosti järkevältä hänen mielestään. Kuka tahansa saattoi opetella jonkun kappaleen ulkoa, jopa Asuka pystyisi siihen, joten olisi mukava nähdä, pystyikö tuo soittamaan jotain omaa. Tietämättään Clyde oli Akin kanssa samaa mieltä melko monista musiikkiin liittyvistä asioista, niinkuin nyt vaikka tästä itse sävellys jutusta. Amber oli hänelle täysin uusi tuttavuus, päinvastoin kuin Braidy, joka oli kuulunut heidän ensimmäisiin faneihinsa joskus TPH'n aikoihin. Clyde halusi tosiaan nähdä, miten Amber soittaisi, miten tuo esiintyisi. "Mh, jotain omaa, jos sinulla on. Haluaisin, että ottaisit sellaisen asenteen, kuin aiot ottaa astuessasi lavalle. Me olemme sinun yleisösi. yleisöä ei tarvitse aina miellyttää, aina löytyy uusia, joita se mitä teet, miellyttää, mutta haluaisin myöskin huomauttaa, että paitsi yleisösi, me olemme sinun levy-yhtiösi, kustantajasi, mitä ikinä, jopa äitisi, jonka sinä epäilemättä haluat tehdä ylpeäksi. Jos et halua, no, sinun häpeäsi, mutta pointtini nyt on se, että sinun täytyy tehdä meihin vaikutus. Valitse se kappale, joka on sinulle rakkain, jonka osaat parhaiten, jotain, mikä tulee sydämestä, jotta me näemme, että sinä oikeasti osaat soittaa", Clyde sanoi. Violet oli kuullut tämän puheen aikaisemminkin. Se oli ollut joskus kun James oli saanut hermoromahduksen heidän basistinsa möhlittyä eräällä keikalla. violet tiesi myös, miten clyde jatkaisi, jos jatkaisi. Virheitä sattui, lavallakin, mutta kompastuttuaan ei saanut jäädä makaamaan, vaan piti nousta ja jatkaa. James ei ollut koskaan antanut heille anteeksi heidän mokailujaan. Yksi syy, miksi TPH'n taru oli päättynyt niinkin huonosti kuin oli. James oli ollut kamala diktaattori. Toivottavasti Clydesta ei tulisi samanlaista. Violetin rinnassa sykähti, kun hän näki Amberin käsivarren. hänen omansa ei sentään näyttänyt aivan noin pahalta, vaikkei sekään mitään sievää katsottavaa ollut. Noista arvista Violet päätteli syyn Amberin taukoon. Monet tekivät niin, keskittyivät vieroitukseen ja jatkoivat sitten uudella innolla. Violet, jonka elämässä ei ollut muuta, oli soittanut vieroituksessa ollessaankin. Hänen viulunsa oli ollut ainut asia, joka oli pitänyt hänet vieroituksesta lähtien irti huumeista ja alkoholista, nyt vielä tupakastakin. Violet tuppasi nauramaan itselleen, hänestä oli tulossa kunnon tylsä aikuinen. Ehkäpä bändin myötä hän oppisi riemuitsemaan asioista, jotka eivät vaatineet heroiinia suoneen. Braidy puolestaan tarkkaili Amberin liikkeitä yhtä tarkasti kuin metsästävä haukka saaliinsa liikkeitä. Saattaisihan käydä niinkin, että Amber soittaisi helvetin paljon paremmin kuin hän, ja Clyde päätyisi vaihtamaan kakkoskitaristiaan. Valtahan oli täysin tuon pitkän, tummaihoisen nuorukaisen käsissä, joka hymyillessään paljasti valkoiset, terävät kulmahampaansa, tehostaen siten vaikutelmaa vampyyrista. Braidy oli kuitenkin reilu tyyppi ja piti peukkuja Amberille. Poika oli soittanut niin paljon enemmän kuin hän, joskin Braidy oli tehnyt paljon töitä soittonsa eteen omassa rauhassaan. Ryhmässä soittamisesta saattaisi kuitenkin muodostua tytölle ongelma, mutta Braidy oli varma, että voisi harjoituksen myötä saavuttaa sen kovan tason, jota tässä bändissä tunnuttiin vaativan.
|
|
|
Post by Ambroise on Aug 15, 2006 21:53:37 GMT 2
Amber nyökkäsi pienesti ja hieraisi siistiä partaansa. Ehkä toiset ajattelivat hänen vetävän esityksen överiksi, mutta Amber päätti suhtautua asiaan tietyllä, terveellä vakavuudella. Hän otti Clyden sanat tosissaan. Poika tekisi parhaansa Hän valitsi yhden lempikappaleistaan ja astui erilleen muista. Taakse jäivät rummut ja muut soittimet. Hänen kasvonsa näkyivät kaikille. Niillä oli rauhallinen ilme Clyden pistävästä tuijotuksesta huolimatta. Vaikka bändit olivat olleet lyhyitä aikoja pystyssä, oli hän kerennyt esiintymään. Tosin vain pienelle yleisölle. ”En nyt tiedä mitä tästä pidätte.. Tämä jäi keskeneräiseksi, kun bändin laulaja yllättäen tappoi itsensä, mutta tämä on silti yksi lempikappaleistani. Äh.. Improvisoin loput”, Amber sanoi. Hän aloitti soittamaan hieman surumielistä kappaletta. Sen hän oli säveltänyt kun silloinen tyttöystävä oli jättänyt hänet. Kappale oli ollut balladi hänen sydämelleen. Tutut tunteet palasivat ja Amber antautui täysin kappaleensa vietäväksi. Kappale alkoi hiljaisilla, hentoisilla sävelillä, jotka olivat hyvin surulliset. Poika oli vuodattanut vertansa ja kyyneleitään kappaletta tehdessään. Se oli osa hänen sisintään. Yksi pala hänen salatuinta minäänsä. Hentoiset sävelet voimistuivat pikkuhiljaa voimakkaiksi, mutta surumielisiksi. Keskellä kappaletta oleva kitara soolo oli se osa, missä Amber antoi tunteiden ottaa vallan ja soitti koko sydämestään. Voimakkaana, mahtipontisena ja pehmeänä soivat sävelet nostattivat varmasti kuulijoiden mieleen joitakin muistoja. Kipeitä ja hyviä. Tuttu lumous tuntui leviävän huoneeseen. Loppuksi säveleet hiljenivät vähitellen muuttuen mahtipontisista taas haikeiksi ja surullisiksi. Amber huomasi itse vain yhden virheen, jonka hän oli tehnyt alussa hermostuneena, mutta mitä pidemmälle hän oli soittanut, sitä paremmin ja tunteikkaammin hän oli kitaraansa soittanut. Hän ei todellakaan tiennyt mitä muut ajattelivat ja pelkäsi pahinta, mutta minkäs teet kun romanttinen puoli ottaa vallan? Luultavasti muut pitivät häntä typeränä nyyhkynä, joka yritti angstata heille omaa pahaa oloaan, mutta asia ei ollut niin. Hän oli halunnut jakaa osan itsestään hänelle vielä varsin tuntemattomien ihmisten kanssa. Se oli ollut vaikea päätös ja hän tiesi olevansa huonompi kuin Clyde tai Violet, mutta hän voisi kehittyä ja oppia uutta. Oli myös mahdollista etteivät muut pitäneet kappaleesta, mutta ainakin hän voisi olla hyvillä mielin koska oli antanut kaikkensa. Kappaleen viimeiset surumieliset sävelet jäivät kaikumaan hetkeksi. Amber käänsi valkeiden silmien katseen muihin virnistäen hiukan. Ääni oli kuitenkin hauras. Tuntui kun hän olisi herännyt horroksesta. ”Siinä se sitten oli..”
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 15, 2006 23:10:37 GMT 2
Aki nyökäytti myöntävänä Clyden sanoille. Tosiaankin, tuo Clyde näytti ajattelevan samalla tavalla kuin hän bändistä ja siitä, mitä tehtiin ja miten. Ehkäpä suuria kähäköitä ei syntyisikään eikä vallastakaan tulisi kukkotappeluita, kunhan vain ajatukset pysyisivät samalla taajuudella, ei Akilla olisi valittamista. Mutta varmaa oli, että jos Aki ei pitäisi jostakin asiasta tai päätöksestä, niin varmasti kundi kyllä avaisi suunsa ja tekisi äänestään kuuluvan. Amberin sitten aloittaessa soittamisen, rauhoittui niin Aki, kuin Asukakin kuuntelemaan soittoa. Aki itsekin soitti kitaraa, josko ei kuitenkaan niin hyvin, että hänestä kitaristiksi olisi, pikemminkin kitaransoitto rajoittui aina siihen, kun kundi sävelsi omia kappaleitaan tai muuten vain tahtoi laulaa musiikin kanssa. Aki ei kuitenkaan esityksen aikana katsonut Amberia, ehei, vaan pikemminkin ne ruskeanmustat silmät suljettiin, Akin keskittyessä nyt kokonaan musiikkiin. Hän halusi tuntea musiikin, ei nähdä, vaikka olihan se olennaista kitaristeille että osasivat esiintyä lavalla, liikehtimättä liikaa - tai liian vähä. Kun musiikki lakkasi, avasi Aki uudemman kerran silmänsä, luoden vasta nyt katseensa Amberiin. Kesti hetki, jos toinen, kunnes Aki nyökäytti myöntävänä päätäänsä. Ehkä Amber ei ollut paras kitaristi mitä oli kuullut, mutta.. toisessa oli sitä jotakin, mistä varmasti tulisi vielä jotakin suurta. "Jatka tuohon malliin. " Aki lausahti, huomaten sitten ne arvat ja jäljet toisen kädessä. Aki itse, ei ollut koskaan ollut riippuvainen mistään. Olihan Aki nuorempana kokeillut tupakkaa, mutta kuullessaan että se saattaisi pilata hänen keuhkonsa ja äänihuulensa, oli Aki lopettanut saman tien. Viinaa Aki oli aina osannut juoda kohtuudella, sekä huumeisiinkaan Aki ei ollut koskenut, vaikka huumeporukoissa olikin liikkunut. Niin, huumeporukka, vaikka hän itse ei niinkään ongelmiin ollut joutunut, oli joku muu kärsinyt hänen virheensä. Mustanruskeiden silmien katse kääntyi Asukaan, joka yhä pysytteli siinä veljensä lähettyvillä. Jos joku seurasi tiiviisti Akin katsetta, saattoi siellä häivähtää se hetkellinen haikea, jokseenkin surullinen katse, samalla kun nuorukainen kohotti kättäänsä ja pörrötti pikkusisarensa hiuksia. Haikeahko katse kuitenkin katosi saman tien, kun Asuka käänsi päätäänsä veljeänsä kohden, irvistäen siihen tuttuun pirteään tyyliinsä. Se oli salaisuus, mitä he kantoivat kummatkin sisällään, salaisuus, mistä kumpikaan ei koskaan tulisi varmaankaan puhumaan - ei ainakaan Aki. Eihän Asuka ollut Akillekaan kertonut sitä, mutta Aki oli kuitenkin aistinut ja pian arvannutkin mitä oli tapahtunut ja lopulta Asuka oli myöntänyt. Tuosta menneisyydestä johtuen, tulisi varmasti Aki olemaan varuillaan bändin jäsenten kanssa ja Asukan. Sen menneisyyden ei tarvinnut toistua. Asukan maristessa veljelleensä siitä, miten hänen hiuksensa menisivät sekaisin jatkuvasta pörröttelystä, siirsi Aki jälleen kerran kätensä pois, vilkaisten sitten ulko-ovea. Heiltä siis puuttui vielä basisti. Olisikohan mokoma tulossa tänne lainkaan?
|
|
|
Post by Clyde on Aug 16, 2006 17:59:42 GMT 2
Clyde valmistautui kuuntelemaan Amberin soittoa, ja hänen oli pakko myöntää, että poika oli hyvä, vaikka olikin hiukan nokkava hänen mielestään. Amberilla tuntui olevan salaisuus jos toinenkin taskussaan. Myöskin toisen kommentti siitä, kuinka hänen silloisen bändinsä laulaja oli tappanut itsensä kiinnitti Clyden huomion, sillä samahan oli käynyt TPH'lle. Vaikka loppujen lopuksi kaikki muut häntä ja Violetia lukuunottamatta olivat tappaneet itsensä, yksi oli jopa vienyt tyttöystävänsä mukanaan hautaan. Ehkäpä amber avautuisi heille ennemmin tai myöhemmin ja varmasti poika oli kappaleeseensakin vuodattanut palan tai kaksi itsestään. Clydesta tuntui että se tapahtui kaikille muusikoille, jotka sävelsivät omia kappaleitaan, hänelle aivan kuten Violetillekin. Ihmisiähän he vain olivat, ja huolimatta Clydenkin rautaisesta itsehillinnästä ja Violetin lahjakkuudesta ja heidän vastahakoisuudestaan omaelämäkerrallisten kappaleiden luomiseen, tiettyjä elementtejä heidän omista elämistään luiskahti aina sekaan. Sitä ei voinut estää, ei vaikka kuinka yritti. Onneksi ne kuitenkin useimmiten pysyivät sen verran hyvin piilossa, ettei ihan keskiverto musiikinkuuntelija vihjeitä tajunnut. Kun Amber lopetti kappaleensa, clyde taputti käsiään kerran, kaksi ja virnisti. "Etköhän sinä mukaan pääse", Clyde sanoi, lainkaan rohkaisematta poikaa. Hän halusi, etteivät tämän yhtyeen soittajat luulisi liikoja itsestään. Se oli tuhoisaa, Clyde osasi kokemuksella sanoa. Silti oli hyvä, että Amberilla, kuten violetilla, Akilla ja Braidyllakin, oli aiempaa kokemusta bändissä soittamisesta ja yhteistyöstä, sillä mikäli yksi rupeaisi vaikeaksi, kaikkien muidenkin välit rakoilisivat. Amberilla tuntui kuitenkin olevan hyvä ote soittamiseen ja esiintymiseen ja poika oli onnistunut luomaan Braidy-paralle varmasti kamalat paineet. kuten olikin. Braidy ei voinut estää käsiään tärisemästä ja häntä ärsytti tämä huomio aivan tavattomasti. Hänellä ei ollut mitään menetettävää, joten hän ryhdistäytyi ja nappasi kitarastaan tukevan otteen. "Koska Amber soitti jotain omaa, aion minäkin tehdä saman, vaikka kappaleeni onkin aika reilusti erilainen kuin Amberin. En ole soittanut kuin yhdessä yhtyeessä ja sekin hajosi... Osittain minun takiani. Olin muista liian erilainen", Braidy kertoi, punastelematta ja hermostuksensa hyvin kätkien. "Me soitimme sellaista rämäpää punkia, mutta muita tyttöjä kiinnosti rellestäminen soittamista enemmän, joten otin loparit siitä yhtyeestä. Eivät löytäneet toista kitaristia, eivätkä kai kunnolla etsineetkään, joten päättivät hajota ja jatkaa rellestämistä, ilman minua vain", Braidy sanoi. Voi Luoja kuinka hänen tekikään mieli tupakkaa. "Eli... Biisi on minun tekemäni, enkä lainkaan häpeä tunnustaa, että otin vaikutteita muun muassa The Sex Pistolseilta biisiä tehdessä. En kuitenkaan kopioinut riffejä tai mitään sellaista. Sid Vicious vain..." Braidy pudisti päätään ja nauroi. Violet, joka oli ottanut sukunimekseen Viciousin vain Sid Viciousin kunniaksi, hymähti ja risti kätensä puuskaan, nykäisten leukaansa hiukan ylöspäin. "Soita sitä kitaraa äläkä puhu pahaa vainajista", Violet sanoi. Braidy iski ensimmäiset sävelet kitarastaan, ja soitti sitten läpi reippaan, todellakin rämäpäisen punk biisin, joka ei ehkä ihan sopinut heidän tulevaan tyyliinsä, mutta kuulosti hyvältä, yhtäkaikki. Jos oli tuollaiseen musiikkiin siis tottunut.
|
|
|
Post by Ambroise on Aug 16, 2006 19:42:54 GMT 2
Amber ei näyttänyt kiitollisuuttaan Akin ja Clyden sanoista. Hän vain nyökkäsi noille. Kitara laitettiin kateloon varovasti. Valkoisten piilareiden alla silmät loistivat iloisesti ja ylpeinä. Hän oli tehnyt sen. Hän oli mukana! Hänen sisällään pikkuAmber hyppi ilosta, teki kärrynpyöriä ja hihkui. Eihän hän täällä voinut niin alkaa tehdä.. hän kiitti mielessään onneaan. Hän ohitti Bradyn ja hymyili tuolle rohkaisevasti ja taputti ohimennen rohkaisuksi olkapäälle. Hän uskoi että tyttöä jännitti vaikka toinen ei näyttänytkään sitä. Hän keskittyi kuuntelemaan toisen puhetta ja hymyili. Hänellä ja Bradylla tuntui olevan paljon yhteista.. Ainakin kitaransoitto ja bändistä lähteminen. Hän keskittyi kuuntelemaan tytön soittoa. Toinenhan oli hyvä. Tosin kappale valinta oli aika hankala. He eivät luultavasti soittaisi punkia, joten oli mahdollista etteivät Clyde ja muut pitäneet kappaleesta. Mutta hän piti. Siinä oli oikeaa asennetta. Brady tuntui reilulta ja mukavalta tytöltä. Amber katsoi tuon soittoa hymyillen. Tyttö soitti hyvin. Paremmin kuin hän..
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 16, 2006 20:45:51 GMT 2
Kummatkin sisaruksista vilkaisivat Clydeä tämän taputtaessa ja myöntyessä siihen, että Amber pääsisi mukaan. Asuka päätyi hihkaisemaan pienesti käsiään kerran taputtaen, Akin kääntäessä katseensa vain pois, johonkin sinne mikin suuntaan, mikä yhä makasi pöydällä. Aki todella, siis todella toivoi, että tästä tulisi jotakin muuta, kuin bändi, joka yritti tuskissaan työskennellä yhdessä, mutta epäonnistuisivat kerta toisensa jälkeen. Aki todella tahtoi, että he saisivat edes jotakin aikaseksi, vaikka se jokin olikin pitkän ajan päästä. Ei mikään bändi muutamassa kuukaudessa pongahtanut suosituimmaksi artistiksi, ehei, vaan siinä menisi vuosia ja lisää vuosia. Mutta pikkuhiljaa, eikö? Ja... Aki tahtoi julkaistaa erään kappaleen, jota oli kirjoitellut, mutta ei suinkaan säveltänyt. Kappaleen jonka hän tahtoi vasta paljastaa keikalla ja kappaleen jonka hän myös tahtoisi tietenkin viimeistellä, tehdä siitä yhden kauniimmista kappaleista. Bradyn alkaessa soittamaan, kohotti Aki katseensa tyttöön - ainoaan tyttöön heidän bändissä nähtävästi - kuunnellen sitten pirteämmän oloista kappaletta. Punkki ei itseasiassa olisi hullunpaa, voisihan he soittaa erilaisia kappaleita, kokeilla eri tyylejä, eikös? Ei vain kangistua yhteen. Aki olisi kyllä mielellään kokeilemassa kaikkea uutta, kunhan ei kappaleita missä piti pelkästään öristä. Akille örinämusiikki oli vain jotakin...mille hän nauroi. Pienesti sormeansa vasten opettajan pöytää vasten naputellen, nyökytteli Aki myöntävästi päätäänsä Bradyn soitolle. Kyllä tuo hänelle kelpaisi. "Mitä teemme jos basistia ei tule lainkaan? " aki sitten lopulta kysäisi, kohottaen toista kulmaansa aavistuksen verran kysyvänä, samalla kun hän vei kätensä taas siskonsa luokse ja nappasi Asukan yhä päässä olevat aurinkolasit ja vei ne takaisin punaisten pystyssä olevien hiuksiensa sekaan. Asuka näytti pöljältä noissa, parempi ettei käyttäisi niitä tuon enenpää.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 16, 2006 21:20:24 GMT 2
Braidy pyyhkäisi hermostuneena hiuksia silmiltään soittonsa lopetettuaan ja hymyili hiukan epäröiden Clydelle. Tuon pojan käsissä lepäsi nyt hänen tulevaisuutensa ja Clyden nyökätessä Braidyn tummiksi maalatuille huulille ilmestyi hymy, joka ilmensi helpotusta ja onnea bändiin hyväksymisen johdosta. Sitten hän jo kuulikin Akin kysymyksen basistista ja kohotti katseensa kysyvänä Clydeen. Niin tosiaan, mitä sitten tapahtuisi. Clyde puolestaan heilautti hiuksia olkansa taakse ja asteli rauhallisin askelin Asukan luokse, kietoen kätensä tuon vyötäisille - Akia ärsyttääkseen tai vain hetken mielijohteesta - ja nojasi otsaansa vasten Asukan omaa, tuijottaen tytön mustanruskeisiin silmiin mietteliäänä. "Sitten me liimaamme koko koulun täyteen basistinhakuilmoituksia. Näin jumalattoman isossa koulussa on pakko ola useampi kuin yksi basisti, eikö vain, Ichigo?" Clyde kysyi, sipaisten toisella kädellään hiuksia Asukan korvan taakse ja samalla liikkeellä pois, koska ne näyttivät paremmilta villeinä ja vapaina. Sitten clyde suoristautui ja nojasi päätään taaksepäin niin, että saattoi nähdä katon. "Tänään nyt ei oikeastaan ollut ohjelmassa muuta. Koitan kehittää teille huomiseksi jotain, aika varmasti kehitänkin ja vielä paljon, mutta tältä erää homma taitaa olla kasassa. Ne jotka haluavat, saavat jäädä, mutta suosittelisin silti, että harjoittelisitte erityylisiä biisejä, riffejä, sointuja, ihan tavallisia, normaaleja juttuja joita opetetaan ekoilla soittotunneilla. Luotan siihen että sinä Aki..." Clyde sanoi, kääntäen päätään sen verran, että näki Akin, "...osaat lämmitellä ääntäsi, tehdä avausharjoituksia, hengitysharjoituksia, kaikki nämä ilman apuakin, etkö vain osaakin?" Sitten Clyde taipui hiukan enemmän, jotta näki takanaan seisovan Violetin. "Muistakaa myös pitää lavakunto yllä, koska sitten kun keikkoja alkaa tulla, niitä tulee urakalla, jo siitä yksinkertaisesta syystä, että..." Clyde suoristautui ja kääntyi Asukasta kohti bändiään. "Me olemme parhaita. Minä en halua mitään vinkumisia siitä, kuinka jokin on mahdotonta tai liian vaikeaa toteuttaa tai kuinka te ette pysty johonkin. Artistin ensimmäinen työkalu on itsevarmuus!" Clyde sanoi, paukauttaen nyrkkiin puristamansa oikean käden vasemman käden kämmeneen. "Meidän mentaliteettimme on, että me pystymme mihin tahansa. Mikään, alleviivaan ja korostan, _mikään_, ei ole meille mahdotonta. Kun teemme tarpeeksi töitä, meistä tulee suosittuja ja tunnettuja kautta maan. Me emme leiki enää, emme tällä tasolla, joka meillä on. Painakaa se mieleenne. Haluan, että te teette tämän bändin eteen töitä kuin teidän henkenne riippuisi siitä. Jokainen, joka lusmuilee, lentää ulos. Minä en piittaa piiruakaan teidän soitto tai laulutaidostanne, jos te ette ole sydänverellänne mukana tässä. Kukaan ei ole korvaamaton", Clyde sanoi painokkaasti, antaen varsin selvästi ymmärtää, ettei hän todellakaan pelleillyt sanoessaan nämä asiat.
|
|
|
Post by Ambroise on Aug 16, 2006 21:58:40 GMT 2
Nuorukainen oli iloinen Bradyn läpäistessä testin. Hän oli varma, että tämä oli se bändi, jolla ampaistaisiin maailman kartalle. Kun saataisiin se basisti vielä. Ambroise nyökytteli päätään Clyden sanoille. hän oli täysin samaa mieltä tuon kanssa. Päässään hän listasi asioita joita piti vielä tehdä. Piti pestä pyykkiä, lähetttää uusi piilolinssitilaus, käydä kaupassa. Hänen pitäisi alkaa treenaamaan taas kunnolla, sillä kunnon piti pysyä hyvänä. Sen hänkin tiesi. Läskimakkaroilla ei tehnyt mitään ja huonolla kunnolla väsyi nopeasti. Eikä sellainen käynyt päinsä. Ja olihan se totta, että bändin piti näyttää myös hyvältä. Hehän olisivat esikuvia joillekin nuorille ja ehkä vähän vanhemmille. Amber uskoi että tästä bändistä tulisi jotain. Hänellä oli tästä sellainen kutina. Rommin juontia hänen pitäisi vähentää, mutta miten vähentää sellaista, joka oli tullut muiden pahojen tapojen tilalle? Mitä hän saisi rommin juonnin tilalle? Eijeijei! Hän ei luopuisi rommista.. Ei hän voisi. Hän oli liian heikko sellaiseen. Kenties hän oli hiukan alkoholisoitunut, mutta vain vähän. Tai no.. Ehkä hieman enenmmän. Hän tarvitsisi tukea jotta saisi pidettyä itsensä kuivilla. Katse kävi läpi kaikki huonessa olijat tutkien toisia tarkasti. Pitäisivätköhän muut häntä lusmuna laiskiaisena jos hän lähtisi? Hän otti sen riskin.. "Niin no.. Minun pitää mennä nyt. Harjoittelen kämpälläni tänään. Monelta ajattelit kutsua meidät koolle huomenna? Voisin kysellä hiukan tietäisikö kukaan hyvää basistia.."nuorukainen sanoi kävellen vahvistimensa luo napsauttaen virrat pois. Hän alkoi kerätä tavoroitaan ja laittamaaan piuhojaan kasaan.
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 17, 2006 14:37:15 GMT 2
Jos Clyde yritti härnätä Akia menemällä lähelle Asukaa ja koskettaessaan tuota pientä tyttöä, niin Clyde kyllä onnistui siinä. Ne mustanruskeat silmät, juuri samanväriset mitkä Asukallakin olivat, kääntyivät yllättävän nopeasti tuijottamaan tiiviisti tuota pitkää tummaa miestä, joka yllättäen kietoikin kätensä Akin poikkusisaren ympärille siinä miltei hänen vierellään. Koska kuitenkaan hänen siskonsa ei näyttänyt panikoivan lainkaan, eikä vilkaissut Akia mitenkään hätäisesti, käänsi Aki katseensa muualle, näyttäen yhä siltä välinpitämättömältä ja ilmeettömältä. Clyde kyllä saisi kuulla tuosta tempusta myöhemmin häneltä. Asuka tosin oli ehkä aavistuksen verran ihmeissään, kun Clyde yllättäen tuli siihen hänen lähelleensä ja kietoi kätensä Asukan ympärille. Asuka räpäytti hämmentyneenä silmiäänsä, vilkaisi veljeäänsä pienesti epäröiden - niin, kyllä Asuka tiesi että hänen veljensä oli erittäin huolehtivainen häntä kohtaan, varsinkin jos joku miespuolinen henkilö tuli lähelle - mutta piankos Asuka sitten hymyilikin, kohottaen hetkeksi kätensä siihen Clyden käsivarsien päälle, nyökäyttäen päätäänsä pienesti. "Hai" Tyttö lausahti siihen iloiseen tapaansa. Kyllä varmasti basisti löytyisi, olihan koulu suuuri ja ja... jos ei löytyisi, niin hän voisi opetella soittamaan bassoa, eikös? Tai no, kyllä vramasti Clyde löytisi tuohon muunkin ratkaisun kuin Asuka. Aki nyökäytti päätäänsä Clyden sitten lopulta kiinnittäessä häneen huomiota. Eikö toinen ollut jo hänen laulustaan huomannut ettei hän ollut todellakaan mikään amatöörilaulaja? Hän ei ottanut laulamista vain huvina, ei ajatellut että pienellä työllä pääsisi suurille lavoille. Jos hän halusi olla joku, halusi olla tähti, sen eteen piti tehdä töitä ja lujaa. Työllä saisi palkankin, se toimi kaikkialla. Aki ei vieläkään kuitenkaan noussut pöydältä seisomaan, vaan katse käännettiin sinne Amberin suuntaan, joka kyselikin huomisesta. Tosiaankin, monelta he huomenna tänne tulisivat? Aki käänsi sen pistävän katseen Clydeen. Siinä missä Clyde yritti katseellaan naulata Akin seinään, yritti Aki tehdä samoin. Ehkäpä Clyde jonain päivänä ymmärtäisi miksi toisesta oli tullut silmätikku Akille. Syy ei ollut pelkästään se, että toinen johti bändiä ja Clyden käsissä tuntui olevan paljon, vaan myöskin Asuka. Clyde ei yksinkertaisesti näyttänyt sellaiselta, joka sopi Asukan kaltaiselle pienelle ja hennolle tytölle. Niinkuin Clyde aikoinaan itsekin ajatteli, Akikin oli nähnyt mielessään Asukan seurustelemassa pienen lyhyen pojan kanssa joka varmasti olisi yhtä ujo fyysisen kosketuksen kanssa niinkuin Asukakin. Clyde ei kuitenkaan näyttänyt miltään ujolta pojalta, päinvastoin, Aki oli varma siitä että tuon miehen naisrintaman lista olisi pidempi kuin lapsien joulupukille lähettämät lahjatoivelistat.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 17, 2006 17:19:04 GMT 2
Braidykin pakkaili kitaraansa koteloon, mutisten jotain aikomuksistaan harjoitella tänään huoneistossaan, vaikka Braidylla olikin työ levykaupassa kylässä. Hän ei silti nähnyt aiheelliseksi puhua asiasta muille, ei ennen kuin olisi täysin välttämätöntä. Tuskinpa se noita muita kiinnostaisikaan. Clyde hieraisi leukaansa ja katsoi sitten bändinjäsenestä toiseen. "Se riippuu ihan siitä, koska teiltä loppuu varsinainen koulu. Minä saatan olla täällä heti viimeisen musiikintunnin päätyttyä, siinä kahden, kolmen maissa, joten tulkaa mielellään niin pian sen jälkeen kun pääsette. Jään tänne nyt odottelemaan sitä basistia, ilmeisesti nyt ainakin Violetin kanssa. Muistakaa sitten kanssa harjoitella, en aio päästää teitä vähällä nyt kun olette tähän rotanloukkuun sormenne pistäneet", clyde sanoi, virnuillen yhä. Häneltä ei jäänyt Akin katse huomaamatta, mutta huomioimatta se kyllä jäi. Clyde piti Asukaa tyttöystävänään, eikä siksi nähnyt mitään syytä vältellä läheisyyttä tyttöön, vaikka tuon isoveli kieltämättä olikin aika pelottava ilmestys. Clyde kuitenkin uskoi, että pärjäisi, mikäli niin pitkälle oli mentävä. Violet istuutui pianotuolille, mutta niin, että hänen selkänsä oli koskettimiin päin. Hän laski kämmenensä jalkojensa väliin, nojaten tuolin reunaa vasten, harmaiden silmien seuratessa kuinka Braidy sulki kitaralaukun ja hymyili sitten kaikille yhtenäisesti, heilauttaen kättään ja varmistaen vielä kellonajan, puoli kolmelta, jonka Clyde vahvisti nyökkäämällä. Sitten tyttö, tuon maiharit ja kitarakotelo olivat tiessään, vain ehtiäkseen töihin ja sitten harjoittelemaan kitaransoittoa, kunnes hän, mitä todennäköisimmin, nukahtaisi olohuoneeseen. Violetin silmät ponkaisivat sitten Asukaan, Clydeen ja viimeiseksi Akiin, jonka kautta ne siirtyivät Amberiin. "Hienot piilarit, muuten", violet sanoi, virnistäen. Hän oli käyttänyt itsekin joskus värillisiä piilareita, mutta oli luopunut niistä vanhettuaan omasta mielestään aikuiseksi. amberista katse kääntyi taas Asukaan. "Jos Clyde ei olisi niin omistushaluinen, veisin sinut nyt ulos ja jäätelölle, koska siellä on niin kaunis päivä ja aurinkokin paistaa ja minusta kaikkien rakastavaisten kuuluisi olla ulkona", Violet sanoi, lainkaan vihjailematta ja toivoen, että Clyde ottaisi vinkistä vaarin, sillä päivä tosiaan oli kaunis.
|
|
|
Post by Ambroise on Aug 18, 2006 15:28:03 GMT 2
(( Jos hahmoillanne ei ole mitään asiaa Amberille niin poistun..))
Amber mietti omia tuntejaan. Koulu loppui huomenna kahdelta. Hän ehtisi harjoituksiin hyvin. Tai sitten hän myöhästyisi, mutta oli ainakin tulossa. Hän nyökkäsi hyväksyvästi itsekseen. Amber oli saanut jo tavaransa pakattua, kun hän kuuli Violetin puhuvan. Pieni hymy nousi huulille. "Kiitän.." Olivathan piilolinssit aika naurettavan, mutta Amber ei pitänyt omista silmissään. Hän inhosi omaa silmiensä variä. Mutta miksi juuri valkoiset ja punaiset? No, hän piti toisten pelottelusta. Opettajat varsinkin olivat mukavia säikäyteltäviä. Amberilla ei ollut huonoa näköä silmissään, mutta hän piti säikyttelystä ja kepposista. Vaikka hän näytti ulkoisesti aikuiselta mieheltä, oli hänen sisällään se sama pojan koltiainen, joka oli erotettu miltei koulusta kepposten takia. Ehkä jopa bändin jäsenet joutuisivat joskus hänen keppostensa uhriksi. Miksi sitten poika ei ottanut itseään niskasta kiinni ja aikuistunut? No, aikuisten maailma oli liian tylsä ja vakava hänen makuunsa. Amber heitti takin päälleen ja otti kitaransa ja vahvistimensa. " No, huomenna nähdään. Pääsen jo kahdelta. Oli kiva tavata ja kiitos, että pääsin bändiin." Amber hymyili hieman. Hän oli valmis lähtemään, mutta jos jollain oli hänelle asiaa, oli hän valmis myös jäämään.
|
|
Aki
Koulun nouseva tähti
The kusip
Posts: 112
|
Post by Aki on Aug 19, 2006 9:18:19 GMT 2
Aki nousi hiljaisena siitä opettajan pöydältä seisomaan koko pituuteensa, hieraisten niitä punamustia hiuksiaansa, samalla kun mustanruskeat silmät seurasivat ympärillä olevia ihmisiä, varsinkin Amberia, joka näytti tekevän lähtöänsä. Hartkat olivat tässä? ..tai no, harkat ja harkat, enemmänkin tämä näytti olevan kokoontuminen, johon kuitenkaan kaikki eivät olleet tulleet. Perhana soikoon jos basistia ei alkaisi näkymään, hehän eivät voisi tehdä oikeastaan mitään jos joku puuttuisi, koska suuret päätökset oli tehtävä yhdessä ja jos jonkun jätti ulkopuolelle niin varmasti kähäkkää tulisi jälkeenpäin. "Oi" Aki sitten lausahti, viitaten Amberia. "Jos sanoisit vielä nimesi, en sitä kuullut. " Nähtävästi Aki tahtoi tietää Amberin nimen, nimittäin ei hän ollut sitä kuullut, eikä Asukakaan, mutta Asukalla nyt ei tässä asiassa ollut väliä. Olihan se toden totta mennyt sivusuun koska Aki itse oli saapunut huoneeseen paljon myöhemmin kuin Amber - no ehkä muutaman minuutin mutta silti. Ja varmasti kaikki paikallaolijat olivat kuulleet Akin oman, olihan Asuka sitä ihan mukavasti hokenut. Asuka mansikkamekkoineen oli kääntänyt katseensa Violetiin joka puhui ulosmenemisestä ja jäätelöstä ja Clyden omistuksenhalusta. Tuo sai Asukan naurahtamaan heleästi, samalla kun se kohotti mantelinmuotoiset silmänsä vilkaisemaan Clydeä, pienesti vasemmalla kädellään sipaisten tummaa miestä, kunnes sitten käänsi katseensa Violetiin. "Eikö sinulla ole joku oma jota viedä ulos..? " Asuka sitten kysyi. Niin, kyllä hän tiesi että Violet taisi vielä selata tyttöjä - ja poikia, mutta.. ehkä Violet olisi jo löytänyt jonkun? "Jäätelö kyllä kuulostaa hyvältää ~ " Tyttö päätyi vielä mainitsemaan, samalla kun jäi siihen paikoilleensa keikkumaan. Aki ei niinkään pitänyt ajatuksesta päästää pikkususkoaansa ja Clydeä kahdestaan mihinkään, varsinkin kun hän tiesi... mutta, hitto. Ties mitä paikallaolijat ajattelisivat jos hän aukaisisi suunsa ja sanoisi mitä mieltä oli asiasta, tai pikemminkin sanoisi ne varottavat sanat jotka miltei kaikki Asukasta kiinnostuneet olivat kuulleet.
|
|
|
Post by hayley on Aug 19, 2006 11:01:17 GMT 2
# Olen pahoillani kun on kestänyt. #
Käytävät kaikuivat kun nahkasaappaat harppoivat suuria ja nopeita askelia eteenpäin. Tyttö oli hieman hermostunut, sillä oli tosiaankin myöhässä sovitusta tapaamisesta. Mutta minkäs teit, kun oli sukulainen juuri menettänyt henkensä? Ei tytölle mitään kauhean läheistä, mutta toki vei aikansa toipua ajatuksesta ettei näkisi kyseistä ihmistä enää koskaan maan päällä. Itkenyt Hayley ei ollut, aikamoinen järkytys ja shokkitila vain yllätti. Hän ei ollut pystynyt hetkeen tekemään mitään.
Mutta nyt hän oli koonnut itsensä, tästä tapaamisesta ei ole hyväksi jäädä pois. Tyttö todellakin halusi mukaan bändiin, rakkaus musiikkiin oli niin intohimoinen. Lontoossa kotonaan, hän ei olisi ikimaailmassa saanut tällaista tilaisuutta. Ei Hayleyn vanhemmilla. Mutta nyt, kun vanhuksia ei näkynyt lähimaillakaan oli tilaisuuteen tartuttava. Hän kantoi bassoa mukanaan itsevarmasti, ja oli valmis näyttämään sen mitä osasi. Jos tytön taitoja ei kelpuutettaisi, ei sitten. Ei hän olisi siitä moksiskaan, vaan jatkaisi yrittämistä edelleen. Tosin yksi pikku asia taidonnäytteessä oli... Hayley ei ollut soittanut hetkeen aikaan, vaan lopettanut kitara - ja bassoharjoituksissa käymisen jonkin aikaa sitten. Hän silti uskoi ettei taidot olleet kadonneet mihinkään; niin lahjakas tyttö oli ollut aikoinaan. Yhtyekokemusta hän ei omannut, mutta uskoi sopeutuvaisen luonteensa avulla pääsevän helposti mukaan joukkoon. Pieniä ryppyjä tuon vitivalkoisella otsalla ei voinut kuitenkaan pyyhkiä minnekään... Pitkät, paksut pikimustat hiukset heilahtelivat puolelta toiselle kun hän käveli ripeästi eteenpäin mitä nyt teräväkärkisillä korkosaappailla pystyi bassokotelo olallaan. Lyhyet jalatkin kun omasi.. Haylla oli päällään lyhyt musta hame, jossa kulki ohuita liituraitoja pystysuuntaan, hieman rikkinäiset sukkahousut, paksu niittivyö, nahkainen piikkikaulapanta ja musta hihaton paita joka paljasti hänen kapeat ja sileät käsivartensa. Kasvot olivat jälleen virheettömät. Paksu kajali kummankin silmän ympärillä, joista toinen on luonnollisen sininen, musta luomiväri, kirkkaanpunainen huulipuna ja toisessa silmässä valkoinen piilolinssi mustan pilkun kera. Kulmalävistys - ja huulilävistys olivat kummatkin tänään mustia. Vaikutelma oli aika räväkkä ja samalla hieman erikoinen, kun katsoi tytön pituutta. Toki piikkikorot antoivat hieman lisää pituutta mutta aidosti Hayley ei ollut edes sataaseitsemääkymmentä senttiä. Vihdoin hän näki musiikinluokan näkökentässään, ja tulenpunaiset ohuet huulet kaartuivat virnistykseen. Silmät paloivat tukahdetusti. Juuri tuolla bändiharjoitukset pidettiin, tai sitten ne olisivat jo pidetty. Tyttö vain toivoi että saisi anteeksi myöhästymisensä, muttei ollut vielä varma sanoisiko motiiviksi oikeaa totuutta. Hän asteli oven eteen ripeästi. Tyttö veti henkeä ja huokaisi. Sitten hän koputti rystysillään muutamaan otteeseen. Hayley ei jäänyt odottamaan, että ovi avattaisiin vaan astui sisään muitta mutkitta. Samalla hänen eteensä avautui eriskummallinen joukko. Ensimmäisenä hänen katseensa osui johonkuhun tyttöön mansikkamekkoineen. "...Mitä?!"
|
|
Violet
Koulun nouseva tähti
Hentai is a way of life
Posts: 146
|
Post by Violet on Aug 21, 2006 14:48:10 GMT 2
Clyde kohotti ruskeiden silmiensä lävistävän katseen kohti ovea, kun sinne ilmestyi mustiin pukeutunut tyttö. "Haylyn, niinhän?" Clyde kysäisi, kohottaen toista kulmaansa. "Sinä olet aika tavalla myöhässä, me kun olemme jo lopettelemassa", Clyde sanoi sitten, hieraisten nenänvarttaan peukalolla ja etusormella. sitten tuo pitkääkin pidempi nuori mies kääntyi muiden puoleen. "Amber, Braidy, Violet, Aki", Clyde luetteli, osoittaen jokaista vuorollaan ja sanoen noiden nimet varmalla äänensävyllä. "Ymmärsin, että Amber ja Braidy ovat kukin lähdössä tahoilleen, Violet on viemässä Asukaa jäätelölle ja minä olin aikeissa jäädä tänne odottamaan sinua. Niin ja Aki oli aikeissa lähteä vartioimaan pikkusiskoaan, Asukaa", Clyde sanoi, viitaten mansikkamekkoiseen tyttöön, "kuin mikäkin mustasukkainen rakastaja", Clyde jatkoi, suoden Akille ystävällisen, teennäisen hymyn. "Voit tulla sisään ihan rohkeasti vain", violet puolestaan hihkaisi, viittoen tyttöä peremmälle. "Ei Clydesta kannata välittää, hän nyt on tuollainen ylikasvanut lepakko joka tekee parhaansa pilatakseen kaikkien tielle osuvien päivän", Violet sanoi nopeasti, virnuillen leveästi. Braidy ei ollut pitkiin aikoihin nähnyt yhtä nättiä tyttöä kuin Haylyn oli, tyylikkäine vaatteineen ja kaikkea, muttei hän silti sanonut mitään, pakkasipa vain kitaransa laukkuun ja heilautti laukun olalleen. "Mikäli hoidat soittonäytteesi nopeasti, pääset jatkamaan kiireistä päivääsi ja minä pääsen jatkamaan muiden elämien synkentämistä", Clyde sanoi, vilkaisten Violetiin. "Te voitte mennä sinne jäätelölle jo edeltä, minä voin tulla perästä sitten", Clyde sanoi, hymyillen Asukalle ja suukottaen pienesti tytön otsaa. Hymy jonka hän soi Asukalle oli erilainen niistä kaikista muista ilmeistä joita Clyden repertuaarista löytyi. Asuka ansaitsi enemmän kuin muut.
|
|
|
Post by Ambroise on Aug 21, 2006 15:33:17 GMT 2
Amber pysähtyi kuin seinään. " Ummmmm.. Ambroise Minque. Sano vain Amber", tuo sanoi Akille ja hymyili pienesti. Samassa sisään syöksyi tyttö. Aaaaa!Se basisti! Ne valkoisten piilolinssien peittämät silmät skannasivat tytön päästä jalkoihin. Ei hassumman näköinen tyttö. Tosin aika nuoren näköinen. Tai siis eihän tuon meikkikerroksen alta saanut mitään selvää, mutta... "Joo, No minä alan tästä nyt mennä. Huomenna puoli kolmeltako se oli? "poika varmisti vielä. Amber heilautti kättään ja nyökkäsi uudelle basistikokelaalle. Hän toivotti mielessään onnea tuolle tytölle, sillä aika varmasti tuo kokisi jokseekin saman minkä kaikki muut olivat kokeneet. Toivottavasti tyttö läpäisisi testin, ettei heidän harjoittelunsa jäisi kiinni basistin puuttumisesta.. Amber käveli ulos samassa oven avauksessa Bradyn kanssa. Hän lähti erisuuntaan kuin tyttö ja toivotti tuolle hyvät päivän jatkot. Sitten Amber asteli pois rauhallisin mielin. Hymy nousi huulille. Hän oli selvinnyt ja nyt hän soittaisi pitkästä aikaa bändissä. Hänen pitäisi harjoitella vielä tänään. Hän aikoi omistautua bändille koko sydämestään. Ei lusmuilua tällä kertaa...
|
|