Alkusoitto Paradiselle

[Clyde]

Braidy oli saapunut musiikinluokkaan hiukan sovittua aikaisemmin. Clyde oli jättänyt lapun koulun ilmoitustaululle ensimmäisistä bänditreeneistä, joihin kaikkien ilmoittautuneiden oli otettava osaa. Mikäli jäi noista harkoista pois, joutui potkituksi ulos koko yhtyeestä - jolla ei vielä ollut edes nimeä - eikä kukaan kai halunnut sitä. Braidy myös toivoi, että kaikki muutkin saapuisivat paikalle, vaikka noiden menetyshän se olisi, mikäli päättäisivät tippua kyydistä.
Tytön mustat, lyhyet hiukset valuivat sekaisina vahvasti meikatuille silmille, tuon saapastellessa käytävää pitkin kohti musiikinluokkaa, maiharit jalassaan, nahkatakki niskassaan ja kitara olallaan. Niin, kitaristin paikkaa hän oli hakenut ja sen myös saanut. Braidy työnsi musiikin luokan oven auki ja huomasi hämmästyksekseen, että luokassa oli jo ihmisiä, kaksi nuorukaista tarkkaan ottaen. Molemmat näyttivät tutuilta, olihan Braidy fanittanut joskus noiden kahden yhteistä kokoonpanoa, The Puppet Housea. kosketinsoittaja Clyde ja rumpali Vince, joka nykyään kulki kai nimellä violet. Braidy tervehti kahta nuorta miestä ja he tervehtivät takaisin.

Clyde oli saapunut musaluokkaan ensimmäisenä. Hän oli tuonut mukanaan korillisen oluttölkkejä, vanhasta tottumuksesta kai, mutta oli piilottanut ne opettajanpöydän alle tajuttuaan, ettei Violet enää nykyään juonut. Hän oli kiertänyt ympäri luokkaa, tarkistellen koulun rumpujen kuntoa ja muuta. Ehkäpä he voisivat vuokrata oman treenikämpän kylästä joskus myöhemmin, mutta Clyde halusi varmistaa, että kaikki hänen bändiin valitsemansa tyypit olivat oikeasti hyviä tyyppejä, jotka sopivat joukkoon ennen moisten radikaalien askelten ottamista. Treenikämppä kun tuppasi sitten olemaan bändin pyhättö, tai niin se oli ainakin vielä TPH'n aikaan ollut.
Kun luokkaan sitten saapui Violet, nuorukaiset olivat tervehtineet toisiaan lämpimämmin, kuin paria päivää aikaisemmin sattunut selkkaus olisi antanut odottaa. Vaikka Violet oli hakannut hänet siinä kisassa, ei heillä ollut epäilystäkään, kumpi heistä oli pomo, Violet vaiko Clyde, sillä vanhat asetelmat pätivät yhä, olkoonkin, että he olivat TPH'n ainoat hengissä olevat jäsenet.

Violet, joka ei koskaan käyttänyt kelloa - nykyihminen on liikaa sidottu aikaan - oli sattunut paikalle juuri sopivasti, arvioimalla summittaisen kellonajan tupakanhimostaan. Niinpä, tupakoinnin lopettaminen ei ollut hänelle helppoa, ei vaikka kuinka yritti. Hän haistoi myös tutun tinatölkin hajun heti kun astui luokkaan, muttei maininnut asiasta Clydelle, joka oli ilmeisesti muistanut hänen vieroitushoitonsa hiukan liian myöhään. Violet oli tuonut mukanaan viulunsa, aivan kuten Braidy kitaransa. Clyde aikoi kai soittaa koulun flyygeliä, joka tätä musiikinluokkaa hallitsi komeana ja kiiltävänmustana kuten asiaan kuuluikin. Violetin instrumentti tässä yhtyeessä olisi kuitenkin pääasiallisesti rummut, joiden ääreen hän istuikin heti luokkaan saavuttuaan, kokeillen kuinka ne toimivat yhdessä hänen vartalonsa kanssa. Hänen täytyisi kai ostaa omat jossain vaiheessa, TPH'n aikaiset rummut kun oli myyty joskus melko kauan aikaa sitten melko kovaan hintaan, jotta hän olisi saanut huumeannoksensa. Sekin oli jo takana päin, ainakin vaipumassa hyvää vauhtia menneisyyteen.

Vaikka tilanne oli aluksi hiukan kiusallinen, nämä kolme saivat pian jutun juuresta kiinni, jutellen musiikillisista taustoistaan ja kokemuksistaan. Koska he olivat kaikki etuajassa, ei ollut mitään kiirettä, eikä kukaan ollut vielä hermostunut myöhästelevien jäsenten vuoksi. Aikaahan heillä olisi vaikka lopuniltaa, kunhan kaikki vain ilmaantuisivat paikalle.

[Ambroise]

Amber käveli pitkin koulun käytävää. Hän suuntasi musiikkiluokkaan, jossa hän tapaisi bändinsä jäsenet ensimmäistä kertaa. Mukanaan hän raahasi sähkökitaraansa ja vahvistintaan. Vaikka Amber olikin vahva, hän joutui muutaman kerran pitämään taukoa, sillä vahvistin painoi jonkin verran. Kitaraansa hän kantoi selässään.

Poika oli pukeutunut mustiin nahkahousuihin, mustaan nilkoihin asti ylettyvään nahkatakkiin ja verenpunaiseen hihattomaan. Röyhelöpaita oli pesussa. Jaloissaan hänellä oli tavalliseen tapaan maiharit. Mustat, osittain rastoitetut hiukset olivat auki ja otsalla oli verenpunainen hiuvi. Hopeinen risti roikkui paksussa ketjussa kaulassa. Muuten miehen alku näytti samanlaiselta kuin ennekin.

Amber tuli musiikkiluokan ovelle ja veti syvään henkeä. Häntä jännitti hieman. Rommi olisi auttanut, mutta se oli nyt loppunut, eikä hän ollut päässyt kauppaan tänään bändiharjoitusten takia. Hän hymyili hetken surullisesti ajatuksilleen rakkaasta rommistaan ja avasi sitten oven. ensin hän avasi ovea vain hieman ja kurkisti varovasti sisään. Valkoiset silmät kävivät huoneessa olijat yksitellen läpi. Sitten hän antoi oven taas paukahtaa kiinni. Hittolainen! Miksi hän pelkäsi mennä sisään? entä jos muut pitäisivät häntä hyödyttömänä friikkinä ja ajaisivat seipäiden kanssa tiehensä? Sitten hän ei voinut soittaa.
Amber huokasi ja rohkaisi heikon mielensä. Ovi avattiin nyt varovasti ja poika astui sisään sadistinen hymy huulillaan. Mustat hiukset ja vaalea iho loivat oudon kontrastin ja hymy yhdistettyinä silmiin hän näytti varsin pelottavalta. " Täällä siis tarvittiin kitaristia? No, tässä minä olen", hän sanoi kävellen muiden luo. Hän laski kantamuksensa lattialle varovasti ja kumarsi sitten pienesti. " Ambroise Minque, teille pelkkä Amber, palveluksessanne" Hän kävi istumaan vapaalle tuolille kasvot täynnä lapsellista innostusta. " milloin me aloitamme?"

[Aki]

Päivä oli kaunis ja ihana, perhosia lenteli ilmassa ja ihmiset olivat onnellisia. Tai ainakin se lyhyt vaaleahiuksinen tyttö oli.. enemmän kuin iloissaan. Asuka - siksi tyttö kutsuttiin nimeltä - oli saanut vihiä, että bändiharkat olisivat tänään. Ehei, ei toki tyttö ollut itse sinne menossa, eihän Asuka osannut edes soittaa mitään, mutta.. hänellä oli jotakin muuta mukanaan. Tyttö oli nimittäin kuullut Clydeltä, että poika oli perustamassa bändiä, mutta jokin puuttui, nimittäin solisti. Tuon tiedon saatuaan oli tyttö saanut älynväläyksen, varsinkin, kun hän oli saanut tietää päivää ennen, että eräs hänelle erittäin tärkeä ihminen oli saapunut kouluun. Tästä johtuen, tyttö tuntuikin olevan iloisempi kuin koskaan kävellessään käytävää pitkin musiikkiluokan oven luokse varmaankin noin viisi minuuttia myöhemmin oikeaa aikaa. Koska Asukalla joskus puuttui kokonaan käytöstavat, avasi tyttö oven kokonaan auki, astellen sisälle iloisin mielin. Tuttuun tapaansa Asuka oli pukeutunut valkeaan mekkoon, jota koristelivat niin lantiolla menevä punainen nauha, kuin myös mansikkakuviot mekon helmassa. Niin, Asuka oli ainainen mansikkatyttö. Vaaleat hiuksensa tyttö oli laittanut kahdelle letille, niiden valuessa rintakehälle.
"Heei!" Tyttö sitten hihkaisi, vilkaisten sitten paikallaolijoita. Clyde, Violet, joku..joku.. Asuka heilautti pienesti kättäänsä, samalla kun se virnisti.
"Ratkaisin teidän pulman. Löysin teille solsitin!" Se hihkaisi uudemman kerran, välittämättä niinkään että oli keskeyttänyt mitä sitten ikinä olikaan meneillä tuossa huoneessa. "Täs.." Asuka olikin jo aloittamassa esittelyä, kunnes tajusikin että hän seisoi yksin ovella. Eeeh?! Aki ei ollutkaan tullut perässä?!
"Aki!" Tyttö huudahti, kunnes sitten lähtikin hipsimään ulos luokasta, takaisin käytävälle. Kului hetki, jos toinen, kunnes tyttö käveli takaisin luokkaan, nyt pidellen jonkun käsivarresta kiinni. Eikä tuo ollut suinkaan joku, vaan miespuolinen, Asukaa noin 20cm pidempi. Mustat aurinkolasit peittivät kokonaan tuon iältään kahdeksantoista vuotiaan nuorukaisen silmiä, mutta varmasti jokainen kykeni tuntemaan sen pistävän katseen mikä kiersi tuossa porukassa. Aki, tosiaankin, se punamustahiuksinen nuorukainen pystyissä hiuksissaan seisoi siinä nyt Asukan vieressä, joka tuntui roikkuvan itseään pidemmän käsipuolessa hymy huulillaan. Päälleensä Aki oli pukenut hihattoman mustan paidan, jossa edessä oli punainen tähti, sekä tietenkin pari numeroa suuret mustat farkut, sekä valkoisen niittivyön ketjuineen. Oikeassa kädessä pojalla oli lyhyt hansikas, josta oli leikattu sormenpäät pois, paljastaen ne pitkät sormet. Hihaton paita myös paljasti hartioiden päissä / olkavarsissa olevat mustat tyhjät tähdet.
"Aki on hyvä laulaja, oikeasti. " Asuka hihkaisi, kääntyen Clyden puoleen. "Annan hänen edes yrittää, joohan Clyde? " Se mitä varmasti kukaan ei osannut odottaa, oli, että kaksikko oli sisaruksia, olivathan he että pituudeltaan, myös tyyliltään täysin erilaiset. Siinä missä Asuka oli söpö ja vaalea, oli Aki enemmänkin synkempi ja rockimpi. Aki pian käänsikin katseensa tuon pitkähiuksisen suuntaan, kohottaen kulmaansa, vaikka ei sitä nähnytkään niin paljoa niiden aurinkolasien takaa.

(( Nämä on ne aurinkolasit, vaan mustina kokonaan ^^ www.discount-sunglasses.us/pic1.jpg ))

[Clyde]

Kun ovi ensimmäisen kerran avattiin, Braidy oli juuri kaivanut sähkökitaran kotelostaan ja viritteli sitä kiinni koulun vahvistimeen. Kaikki kolme luokassa olijaa kääntyivät katsomaan oven suuntaan, kun se jo pamahtikin kiinni. Violet virnisti, olivatko he todella noi pelottavia?
Kun ovi sitten aukeni toisen kerran ja sisään saapasteli nuori miehenalku, vahvistinta perässään raahaten ja kitaraa olallaan kannatellen, kaikki kolme tervehtivät toista iloisesti - paitsi Clyde, joka ei nähnyt mitään syytä olla tavallisesta poikkeavan iloinen - ja toivottivat tuon tervetulleeksi joukkoon.
"Aloitamme heti kun kaikki ovat kasassa", clyde ehti sanoa viileällä äänensävyllään, joka tuntui olevan kerrassaan ominainen hänelle. Clyde tipahti kuitenkin kyydistä siinä vaiheessa, kun Asuka yhtäkkiä pamahti sisälle, yksin.
Violet virnisti Asukalle ja heilautti kättään, kun tyttö sitten huomasikin, että häneltä oli jotakin hukassa ja meni takaisin hakemaan sitä.
"Mitähän ihmettä Asukalla nyt on mielessään?" Clyde tuumi ääneen, Violetin nyökkäillessä rumpujensa ääressä. Kun Asuka sitten raahasi mukanaan pitkän miehen huoneeseen, Clyden ilme synkkeni. Hän ei ollut kuullut Asukan veljestä yhtään sen enempää kuin tuon vanhemmistakaan, joten Clyde ei todella tiennyt että tämä, Aki, oli asukan veli ja mustasukkaisuus läikähti jälleen hänen sydämessään. Olkoon, saihan toinen kokeilla. Clyde oli jo nousemassa pianotuoliltaan kun jokin, tai joku, pyyhälsi hänen ohitseen. tuoksusta Clyde päätteli, että kyseessä oli violet. Niinpä niin. Uutta riistaa naistenmiehelle. Ja miestenmiehellekin.
Violet saapasteli aivan Akin lähelle, tarkastellen tuota huimat yhdeksän senttiä lyhyempää nuorukaista. Violet kohotti kätensä ja sipaisi pojan leukaa pitkillä sormillaan. Sitten tuo käänsi viekkaat ketunsilmänsä Asukaan ja otti liukuaskeleen sivulle, kumartuen sitten Asukan lähelle.
"Mistä sinä löysit tuollaisen komistuksen?" Violet supatti Asukan korvaan, suoristautuen ja nauraen sitten.
"Tokihan se sopii! Annetaan... Akihan se oli? Kuinka kaunis nimi... Se taitaa tarkoittaa syksyä, jos oikein muistan", Violet sanoi, hurmaava hymy huulillaan. Violet osasi olla sitten ärsyttävä, Clyde tuumi itsekseen. Kuin tyhjästä tuo poika, jonka vastavärjätyissä hiuksissa musta ja violetti kulkivat raidoittain, taikoi mikrofonin, jonka se ojensi Akille.
"Laula meille..." Violet kallisti päätään ja loi arvelluttavan katseen ympäröivään huoneeseen, yhä mikrofonia ojentaen.
"Laula meille...", Violet pyörähti ympäri, pysähtyen asentoon, jollaisessa söpöt tytöt laulavat ja loi harmaiden silmiensä katseen Akiin, "YATTAAAA~~!!" Violet huudahti, heittäen kätensä ilmaan.
Clyde nousi pianon äärestä yllättävän äkkiä ja paukautti Violetia avokämmenellä takaraivoon.
"Turpa kiinni, idiootti", Clyde murahti napaten mikrofonin Violetilta, "mitä se muka meille todistaisi? Juopunut Asukakin osaisi laulaa sen", Clyde sanoi, tarjoten nyt puolestaan mikrofonia Akille, vaativa ilme kasvoillaan.
"Laula Hyden Season's Call. Osaatko sen?" Clyde sanoi viileällä, vaativalla äänellä. Hän ei päästäisi tätä poikaa todellakaan helpolla.

[Ambroise]

Amber kuuli oven avautuvan jäljessään ja tytön puhuvan. Hän kääntyi hitaasti ympäri ja naulitsi elottoman valkoiset silmänsä tyttöön. Tuo oli kovin sievä ja kaunis. Sitten katse siirtyi poikaan tuon vierellä. Hän kohtasi jäätävän katseen ja murahti itsekseen. Sitten hän nousi ylös ja otti kitaransa pois kotelosta. Hän alkoi virittelemään kitaraa vahvistimeensa. Se oli musta ja muistutti malliltaan tähteä. siihen oli kuvatt valkoisella hämähäkki ja sen verkko sekä punaisella ruusu. Hän oli pannut siihen paljon rahaa nuorempana.

Amber ei juurikaan kiinnittänyt huomiota toisten sanomisiin. Hän viritteli kitaraansa ja vahvistinta otsa pienoisessa kurtussa. Kuitenkin Violetin huudahtama YATTA sai hänet säikähtämään. Hän ei yleensä säikkynyt pienistä asioista, mutta hän oli ollut niin keskittynyt soittimen virittämiseen. Kieli, jota hän oli ollut virittämässä napsahti poikki samalla kun hän itse hätkähti voimakkaasti. Kieli pompsahti ja osui keskelle pojan otsaa. " Voi samperin samperi... "amber huudahti ja heiroi otsaansa. Hän tunsi jotain märkää sormissaan ja katsoessaan huomasi sen olevan verta. Poika sadatteli hiljaa itsekseen ja yritti pyyhkiä verta taskusta löytämällään nenäliinalla. Veri näytti oudolta pojan valkoista ihoa vasten.
Amber käänsi päätään niin, että näki mikin ojennettavan Akille. "No, niin jääsilmä.. Nähdään mihin sinusta oikein on.." Amber ajatteli virnistäen itsekseen. Hän päätti olla tästä eteenpäin hieman varuillaan tässä seurassa. Violet varsinkin vaikutti hieman arvaamattomalta.. Braidysta hän ei saanut selvää ja Clyde vaikutti olevan kylmä ja etäinen. Ei siis kovin mukava tuttavuus. Aki vaikutti myös kylmältä mutta Asuka.. vaikutti mukavalta ja hauskalta. Katse kiersi kaikki huoneessa olijat läpi pysähtyen Asukaan. Ei sillä että tyttö olisi kiinnostanut häntä mitenkään muulla tavalla kuin tuttavana ja ystävänä.

[Aki]

Asuka ei niinkään tajunnut ettei kukaan noista tuntenut hänen isoveljeäänsä, toisaalta, miten olisikaan? Tottahan se oli, että tuo vaaleahiuksinen tyttö oli pitänyt salaisuutena koko perheensä, vaikka muutama päivä sitten olikin maininnut vanhempiensa kuolleen vain kolme kuukautta sitten. Nomutta, oli miten oli, hänen isoveljensä oli vihdoin täällä, eikä Asuka voinut olla peittelemättä sitä onnea, mikä kukoisti niillä japanilaispiirteisillä kasvoilla. Hänen ainoa perheenjäsen oli vihdoin täällä, hänen luonaan, joten tietenkin Asuka oli innoissaan, olihan Aki kuitenkin Asukalle erittäin tärkeä. Aki kuitenkin, se pidempi kaksikosta antoi kysyvän ilmeensä pysyä Clydessä, mutta piankos silmät silmälasien takaa kääntyivät tuohon itseään pidempään mieheen, Violetiin, joka yllättäen tulikin siihen lähelle ja kosketti vielä sitä sileää ihoa leuan kohdalta.
Aki ei liikahtanut tuon kosketuksen aikana mihinkään, pikemminkin kundi kohotti hivenen leukaa ylemmäksi, saaden itsensä näyttämään ehkäpä aavistuksen verran ylimielisemmältä. Ei Akia itseään pidemmän miehet pelottaneet, saatikka että he koskettelivat häntä tuohon tyyliin, ei se uutta ollut, mutta jos kosketukset kävivät vähääkään hävyttömimmiksi tai sellaisiksi joista Aki ei pitänyt.. Katse kuitenkin kääntyi yllättävän nopeasti Violetiin ja Asukaan, toisen kumartuessa pienemmän tytön puoleen. Mitään suurta ei kuitenkaan tapahtunut, joten Aki antoi mokoman kysellä mitä lie toinen kysyikään. Aki hymähti Violetin sanoille syksystä ja kauniista nimestä, kundin siirtäessä katseensa Asukaan, joka yritti hymyillä rohkaisevasti isoveljelleensä. Samassako ne aurinkolasien peittämät silmät käännettiin takaisin Violetiin mokoman ojennellessa Akille mikkiä. Ei Aki mikkiä käteensä ottanut... varsinkaan siinä vaiheessa, kun yllättäen huudahdettiin Yattaa. Se sai Akin hymähtämään aavistuksen verran ärtyneenä, mutta Asuka Akin vierellä tyrskähti, yrittäen pidätellä nauruaansa. Violet oli niin hassu, vaikka tosin ei nähtävästi Akin mielestä. Kaiken tuon häslingin keskellä kuitenkin joku muukin älähti, mikä sai hetkellisesti Akin ja Asukan päät kääntymään sen kitaristin puoleen, Asukan ilmeen kuitenkin mennessä astetta kalpeammaksi nähdessään sen punaisen veren kitaristin kalpealla otsalla.
"Chii ~ Blood... !" Tyttö lausahti, päästäen Akin käsivarresta kiinni, lähtien sitten kävelemään luokan pesualtaan luokse (niin jokaisessa luokassa varmasti oli pesuallas, eikös? ) jonka yläpuolella oli paperitelinekkin. Asuka nappasi muutaman paperin, kasteli toista niistä ja kipittikin sitten mansikkamekkoineen Amberin luokse, ojentaen kosteaa paperia tuolle vielä tuntemattomalle pojalle.
"Oletko kunnossa? " Tyttö lausahti, jatkaen kuitenkin. " Paina tuota siihen, sen pitäisi helpottaa. " Asuka hymyili lämpimästi.
Aki vilkaisi Asukan suuntaan, hymähtäen uudelleen. Asuka oli aina tuollainen, hoivasi ihmisiä vaikkeivat ne hoivausta tarvinneetkaan. Kuitenkin katse pian kääntyi Clyden suuntaan, joka tarjosikin hänelle mikkiä ja kysyi osasiko hän laulaa... Season's Call? Aki naurahti huvittuneena, samalla kun hän nappasi oikealla kädellään mikin Clyden kädestä, vilkaisten Amberia.
"Osaan laulaa sen unissanikin... mutta....Kysymys on... " Matala, pehmeä ääni aloitti, samalla kun Aki käänsi takaisin katseensa Clydeen, katseen ollessa nyt pistävä, minkä Clyde saattoi tuntea. "..osaatteko te soittaa sitä? " Mitä, eikai tästä sentään kisa tulisi? Nomutta, tietenkin tulisi. Aki kohotti pienesti leukaansa ylemmäksi, minkä jälkeen hän astelikin mikin kanssa opettajan pöydälle, istahtaen sen reunalle. Kyllä hän laulaisi jos muut vain osaisivat soittaa. Hauskaa kuitenkin oli, miten tuo kitaristi kutsui häntä jääsilmäksi, ainakin Akin mielestä mokoma oli huvittavaa. Eiväthän ne Akin silmät tummien aurinkolasien takaa näkyneet mihinkään, nimittäin varmasti jos olisivat näkyneet, olisi saattanut kitaristi olla toista mieltä. Tai no, väriltäänhän Akin silmät olivat samat kuin Asukalla, mustanruskeat, mutta kaipa niitä voisi sanoa jääsilmiksi, vaikka eivät olleetkaan siniset.

(( ahhh, Amberin pelaaja. Jos et vielä tiedä minkätyylinen/kuuloinen on se Hyde "Season's Call" ja siällä toimii youtube niin käy kuuntelemassa. www.youtube.com/watch?v=Uzk_m9tILx0 Akin oma ääni muistuttaa tosi paljon tuon laulajan ääntä : D ))

[Clyde]

Braidy huudahti nähdessään että toisen otsa vuosi verta ja kiiruhti laskemaan kitaransa ja auttamaan Asukaa. Oikeastaan hänelle oli aivan täysin yhdentekevää, vuotiko toiselta verta vai ei, mutta tuo sotkisi sitä kuitenkin joka paikkaan ja he saisivat kiellon musiikinluokkaan harjoittelemaan, eikä se olisi kauhean mukavaa, nämä kun olivat vasta ensimmäiset harjoitukset. Braidy piti myös silmällä muita luokassa olijoita, sitä kuinka Violet huudahti "YATTA", joka sai Braidyn naurahtamaan, ja sitä kuinka Clyde otti tilanteen haltuunsa. Braidykään ei epäillyt, kuka heistä olisi tiukan paikan tullen se johtaja, joskin tämän Akin asenne oli hiukan kyseenalainen. Ehkäpä poika osaisi tehdä yhteistyötä ennemmin tai myöhemmin.
Akin vihjaus siitä, etteivät Violet ja Clyde osaisi soittaa, sai Clyden ilmeen muuttumaan ivalliseksi virneeksi.
"Kyllä me osaamme sen soittaa. Kelpaako sinulle piano ja kitara, vai täytyykö minun opettaa joku muukin soittamaan se vielä tässä välissä. Niin ja Amber..." Clyde kääntyi toisen nuorukaisen puoleen. Ei kai ollut mitään syytä olla näille kiltti vielä tänään? Oppisivatpa ainakin pelkäämään häntä, ennen kuin pitämään. Ehkäpä nuo osaisivat arvostaa Clyden ystävällisyyttä hiukan enemmän jahka olisivat tulleet potkituiksi perseelle ensin.
"Niin hyvältä kuin tyttöjen hoivattavana oleminen tuntuukin, keikalla sinun pitäisi kehittää äkkiä jostain varakieli ja antaa veren valua. Se tyrehtyy kyllä, jos sinulla ei ole sitten hemofiliaa tai jotain vastaavaa", Clyde sanoi, kylmästi ja tunteettomasti kuten oli aikonutkin. Kaiken lisäksi hän oli hiukan kateellinen Amberin Asukalta saamasta huomiosta. Tämän sanottuaan hän kuitenkin kääntyi jälleen Akin puoleen.
"Mikäli sinulle sopii, aloitamme. Violet, ota kitara jostain, toimintaa, tässä koko päivää ole aikaa tuhlattavaksi", Clyde murahti, astellen pianon luokse ja venyttäen hiukan sormiaan, heilautellen niitä sillä aikaa kun Violet kehitti jostain akustisen kitaran ja istui - kun ei parempaa keksinyt - keskelle lattiaa, kokeillen, josko musiikinluokan kitarat olivat vireessä. Eivätpä tietenkään olleet, eiväthän ne koskaan, joten hän viritti kitaran ja nyökkäsi sitten Clydelle merkiksi siitä, että oli valmis aloittamaan. Clyde nyökkäsi vahvistukseksi ja Violet näppäili kappaleen alkusoiton. Sitten hän pudisti päätään, nousi ja nappasi Braidyn kitaran, hymyillen tytölle niin, että tuo ei voinut muuta kuin hymyillä takaisin. Violet virnisti ja nyökkäsi Clydelle, aloittaen alusta. Vahvistin toimi hienosti ja alku kuulosti juuri siltä kuin pitikin. Tietysti tämä oli miltei orkesteri versio biisistä, mutta menkööt.
Clyden sormet liukuivat koskettimilla sen näköisesti kuin olisivat soittaneet tämän kappaleen joskus ennenkin. Olivatkin, olivathan he harjoitelleet juuri tätä biisiä lämmittelynä ennen keikkoja ja joskus niiden jälkeen. Braidy pysähtyi kuuntelemaan, kuinka Violet käytteli hänen kitaraansa ja tuo toi hymyn tytön huulille. Violet soitti hyväntuulisesti, käyttäen kitaraa kuin kättään, eikä suinkaan soitinta. Jollain tapaa Violet sai koko soiton kuulostamaan alkuperäiseltä, vaikka Clyde soittikin vakavalla naamalla ja vielä soitinta, joka ei alun perin edes kuulunut koko kappaleeseen. He soittivat, nyt olisi Akin vuoro näyttää mitä osasi.

[Ambroise]

"Oi kyllä minä olen kunnossa kaunis neito"Amber sanoi Asukalle hymyillen tuolle ystävällisesti. Braidy kiiruhti myös hänen luoksensä. Valkoisten piilareiden peittämät silmät levisivät yllätyksestä, mutta vain hetkeksi.
"Ohohohohoo.. Kuinka mukavaa onkaan olla kahden kauniin neidon hoivattavana. Voisin tottua tähän. Kätenne ovat niin pehmeät ja huulillanne on suloinen puna. Ah, kun minä...", Amber sanoi leikillään virnistellen tytöille. Kuitenkin hölmö virnistys karisi kasvoilta nopeasti Clyden aukoessa hänelle päätään. Tummat kulmakarvat kohosivat jokaisella hänelle sanotulla sanalla pikkuisen ja lopulta poika näytti elävältä kysymysmerkiltä. " Sinä se et välittäisi vaikka kuolisin edessäsi verenhukkaan", poika sanoi huokaisten liioitellun tramaattisesti.
Amber hätisteli tytöt pois luontaan, kiitti noita hyvästä hoivasta ja käveli pois noiden luonta painaen kostutetulla paperilla otsaansa. ei verta tullut paljon, mutta hän ei halunnut tahrata luokkaa omaan elämän nesteeseensä.
Mikä toista poikaa oikein vaivasi? Ehkä tuo oli kateellinen. Mutta miksi? Ei hän ollut pyytänyt tyttöjä luokseen. Hän vain oli niin vaikuttavan vetovoimainen. Tytöt tykkäsivät hänestä. Hän ei ollut kylmä ja tylsä niin kuin Clyde. Nojaa, ehkä hän liioitteli. Oli hyvä palata taas maan pinnalle. Yleensä tytöt juoksivat häntä karkuun kiljuen pelosta ja se sopi hänelle. Poika kääntyi ottamaan kitaransa kotelosta uuden kielen. Tottakai hän tiesi mitä hänen tuli tehdä. Hän kääntyi katsomaan taas Clydea ja näytti tuolle pakkausta. Tietysti hän oli varautunut. Tätä sattui hänelle usein. Ehkä hän ensi kerralla raahaisi kaikki neljä kitaraansa mukanaan. Niin hän olisi varautunut kaikkeen eikä Clyde voisi olla hänelle ilkeä.
Poika kuunteli toisten miespuolisten keskustelua ja katseli noita mietteliäänä. Mihin hän olikaan päänsä pistänyt. Hän oli jo nyt saanut kaksi vihamiestä. Tai no Aki tuntui olevan vihainen kaikille mutta Clyde.. Nojaa ei ollut hänen ongelmansa. Silmät kääntyivät Violetiin tuon soittaessa. Toinenhan soitti hyvin. Biisin ajaksi valkoiset silmät jäivät seuraamaan Violetia ja tuon soittamista. Biisi oli hyvä ja Amber muisteli kuulleensa sen joskus. Ehkä joskus jobkub kännikaverinsa luona. Musiikki toi hänen mieleensä muistikuvia, jotka hän oli jo unohtanut. Tapahtumista oli aikaa ehkä vuosi tai puoli vuotta. Hän ei jaksanut muistaa. Oi kyllä.. Muistot liittyivät hänen entiseen tyttöystäväänsä Ayaan, joka oli jättänyt hänet kesken vieroituksen. mutta se siitä. Silmät seurasivat hetken Violetia ja siirtyivät hetkeksi Clydeen. Sitten katse siirtyi Akiin. Hän odotti millaista möykkää saisi kuulla toisen suusta.
Kuitenkin katse siirtyi taas Violetiin ja kitaraan. Piruvie, miten hyvin toinen soittikaan!

[Aki]

Asuka virnisti pienesti Amberin sanoille. Ei hän oikein osannut reagoida muutenkaan, Asuka kun oli niitä tyttöjä jotka eivät ottaneet kehuja kuuleviin korviinsa, koska, no, johtuen menneisyydestä, Asuka ei varmasti koskaan tulisi pitämään itseäänsä mitenkään viehättävänä, mutta tämä kitaristipoika oli kuitenkin hassu sanoineen. Amberin ottaessa vihdoin ja viimein sen kostean lappusen, jolla kykeni myös pyyhkimään kuivuneen veren ettei se jäisi ilkeästi toisen kalpeille kasvoille, näytti Akissakin tulevan jonkinlaista eloa. Kundi, joka oli istunut hissukseen pöydällä kohotti mikkinsä suunsa eteen, naksauttaen sen päälle.
"Asuka.. " Aki aloitti, vilkaisten aurinkolasiensa takaa siskoaansa. "Istu aloillesi ennen kuin rikot jotakin. " Asuka, joka oli häärinyt Amberin ympärillä valpastui heti kuullessaan Akin kutsuvan häntä, eikä siinä mennytkään kauaa, kun tyttö hihkaisi 'Hai!' ja kipitti pulpetin luokse ja hyppäsi sen päälle istumaan, jalkojaan heilutellen. Nähtävästi Asuka totteli Akin käskyjä, mikä sai Akin hymähtämään tyytyväisenä. Jos joku tunsi Asukan vähääkään paremmin, tiesi kyllä, että tyttö sattui olemaan joskus enemmän kuin kömpelö ollessaan innostunut. Oli sillä kuitenkin syy miksi myös Aki päätyi puhumaan sillä välin kun Violet viritteli kitaraansa, nimittäin... Aki tahtoi tietää miten mikistä kuului hänen äänensä, miten lähellä - tai kaukana hänen pitäisi sitä pitää, vaikka pelkoa ei ollutkaan ettäkö Akista ei lähtisi lainkaan ääntä.
Aki nyökäytti myöntävänä päätäänsä Clydelle siitä, ettäkö kävisikö piano ja kitara. Mitä tahansa kävisi, kunhan vain osaisivat soittaa. Nähtävästi sekopäinen violettihiuksinen näytti saavan kitaran viritettyä, mutta nähtävästi mihinkään ei kuitenkaan päästy, vaan Aki sai seurata miten tilalle otettiinkin jonkun muun kitara. Näinkö tämä bändi käyttäytyi? Ottivat toisten tavaroita kysymättä..? Aki pudisteli pienesti päätäänsä, vasemmalla kädellään pienesti sipaisten niitä mustia hiuksia niskastaan, sekä myös sitä pitkää lettiä, joka hänen niskastaan lähti ja päätyi alaselän kohdalle. Ei Aki kuitenkaan vihannut ketään tuossa huoneessa, mutta ei pitänytkään myöskään. Tietenkin Clydeä kohtaan Akin asenne oli jokseenkin.. uhmakas? Olihan se helposti aistittavissa että Clyde halusi ja aikoi olla paikan pomo, mutta Aki itse oli tottunut olemaan pomo, ainakin kundi oli entisissä bändeissään ollut.
Hipaistuaan hiuksiaansa Aki vei kätensä koskettaakseen otsaansa, tehden siihen kuin sormenpäällään merkin, samalla kun kundi sulki hetkeksi silmänsä, keskittyen kuunnellessaan alkusoittoa. Alkusoitto oli pitkä, kesti hivenen yli kolmekymmentäsekunttia, mikä sai Akille aikaa viedä itsensä hetkeksi sinne paikkaan, niiden pehmeiden mattojen ääreen, jossa hän oli istunut nuorempana rämpätessään akustista kitaraa, pienen tytön vaaleanpunaisessa balettimekossa pomppien hänen vieressään. Aki avasi silmänsä, laskien sitten kätensä alas, henkäisten syvään ja kohottaen mikin siihen suunsa eteen.
" Karami tsuku kazeni sakarai... " Matalahko ääni aloitti laulamisen, pehmeästi, niinkään kiirehtimättä. Akin oma ääni muistutti hyvin Hyden ääntä, ollen kuitenkin asteen jos toisen matalampi. Mitä enemmän Aki kuitenkin jatkoi laulamista, sitä vahvemmaksi tuntui se tulevan, Akin viedessä mikkiä kauemmaksi suunsa edestä. Hänestä kyllä lähti ääntä, hän tiesi miten käyttää ääntäänsä eikä todellaan peitellyt sitä. Musiikin lähtiessä viemään niin varmasti laulajaa itseään, kuin soittajia, antoi Aki silmiensä sulkeutua uudemman kerran, nuorukaisen vartalon liikehdellessä pienesti, vaikka siinä pöydällä istuikin. Aki rakasti esiintymistä - tai pikemminkin kundin inner ego rakasti, joka aina pomppasi esiin hänen alkessa laulamaan. Se rakasti esiintyä, tulla huomatuksi ja nähdyksi ja varmasti se alkoi kuulumaan myös äänessä, mikä tuli suusta matalana, mutta silti jotenkin kirkkaana, värisemättä tai mörisemättä. Ääni tuntui kuin sanovan 'hei, tulin tänne, kuuntele minua', kuitenkaan potkimatta huomiota kokonaan musiikin suunnalta pois. Akille laulajana oli kaksi tärkeää ylitse muiden; tulla kuulluksi ja osata esiintyä, vaikka istuisikin vain penkillä. Kukapa sitä tikku-ukkoa jaksaisi tuijottaa.
Vaikka kappale alkoikin japaniksi, ei suinkaan koko kappale japania ollut, vaan vähän väliä englantilaiset lauseet kuuluivät selvinä Akin suusta. Niin, Aki osasi niin laulaa japaniksi, kuin englanniksi. Joillakin japanilaisilla oli tapana sössöttää englanti laulaessaan niin, että jos ei tarkkaan kuunnellut, se saattoi kuulostaa japanilta, mutta Aki ei kuitenkaan sössöttänyt, vaan lauloi sanat yhtä voimakkaasti ja kirkkaasti kuin japanilaisetkin sanat.
"You taught me how to love...... I feel..." Aki jatkoi pysähtymättä kertaakaan musiikin tahtiin. Kyllähän sen näki varmasti Akin olemuksesta, että kundi rakasti laulamista, mutta niin myös siinä matalassa äänessä, että laulaminen ei tullut vain pelkästään hyvistä keuhkoista ja äänihuulista, vaan myös sydämestä.
Vaikka kappale kestikin viisi minuuttia, oli se kuitenkin Akille aivan liian lyhyt aika, kundi kun olisi mielellään laulanut enemmänkin. Sanojen kuitenkin loppuessa, vei Aki mikin tarpeeksi kauaksi suustaansa, että kykeni hymähtämään loppumusiikin aikana tyytyväisenä ja jotenkin.. tyydytettynä? Niin, Akille laulaminen kun oli parempaa kuin seksi.. taino, melkein. Myös Clyde ja violettihiuksinen poika näyttivät osaavan soittaa, joten ei paremmalta voisi näyttää. Toisaalta eihän sitä koskaan tiennyt, vaikka porukka ei pitäisi lainkaan hänen äänestäänsä, totuushan oli se, ettei Akin ääni sopinut esimerkiksi bändeihin jossa öristiin paljon, mutta ei suinkaan myöskään mihinkään pop-bändeihin, onneksi sentään tämä ei mokomalta näyttänyt.
Asuka, joka oli kiltisti istunut paikoillaan ja heilutellut jalkojaan alkoi taputtamaan käsiäänsä innostuneena Clyden ja Violetin lopetaessa myöskin soittamisen. Nähtävästi esitys oli tytön mielstä loistava.
"Tuo kuulosti tosi tosi tosi hyvältä. " Asuka hihkaisi, kuitenkaan siitä pöydältä liikahtamatta mihinkään. Hahaa, nyt kaikki saisivat kiittää häntä siitä että hän oli löytänyt solistin! ..taisiis... jos Clyde piti Akia hyvänä. Asuka piti veljeäänsä varmasti ikuisesti maailman parhaimpana solistina, vaikka asia ei toki näin ollut, mutta Asuka nyt oli Asuka.

[Clyde]

clyde nousi pianon äärestä, sulkematta kuitenkaan kantta. Hän soittaisi vielä tänään, joten tuskinpa sillä olisi väliä. Ruskeat silmät suunnattiin ensin Amberiin, joka oli soittanut suutaan. Clyde oli jo vastaamaisillaan, ettei kukaan kuolisi noin pieneen haavaan, mutta antoi sitten olla. Tuskinpa se enää hyödyttäisi. Sitten hän katsahti Asukaan... Samalla hetkellä kun Violet ojensi kitaran takaisin Braidylle, kiittäen tyttöä sydämellisesti lainasta ja rynnätessä halaamaan Asukaa.
"Mistä sinä löysit hänet?! Hänhän on aarre!" Violet hehkutti, saapastellen Akin luo. Niin narrilta kuin Violet saattoikin aika ajoin vaikuttaa, hän oli asiantuntija mitä musiikkiin tuli, joskin omalla, räiskyvällä tavallaan. Violet ei koskenut tällä kertaa Akiin, ensimmäinen kosketus lienee ollut vain testi, kuinka hyvä huumorintaju tuolla oli - Aki ei ollut läpäissyt testiä, Violet piti tyyppiä tyystin kaavoihinsa kangistuneena jäykkiksenä - vaan nojautui hyvin lähelle tuon kasvoja.
"Bändin minulle suomin val..." Violet oli juuri sanomaisillaan, kun hänet tuupattiin sivuun. Ei tylysti, suinkaan, mutta sen verran, että hänen oli pakko katkaista lauseensa ja siirtyä sivuun.
"Sinä saat sen laulajan paikan", Clyde sanoi, hiukan ärtynyt ilme kasvoillaan. Moinen kokkanokka taatusti aiheuttaisi ongelmia, jos ei muuten, niin valtajärjestyksessä. Clyde ei katsonut suinkaan Akiin, vaan Asukaan. Mistä tahansa tyttö olikin tämän tyypin löytänyt, tyttö oli löytänyt hyvän laulajan, sitä ei käynyt kiistäminen. Clyde ei tosin ollut aivan varma, kuinka bändin jäsenet suhtautuisivat häneen. Amber vaikutti ihan reilulta tyypiltä, vähän ehkä naistenmieheltä, vähän tohelolta, mutta syy kielen katkeamiseen oli kai Violetissa, joka ei osannut pitää turpaansa koskaan kiinni, varsinkaan kun apajille saapui jotain niinkin kuumaa tavaraa kuin tämä Aki. Clyde kyllä tiesi mihin Violet tähtäsi, olivathan he sentään soittaneet vuosia yhdessä. Katsoessaan yhtyeen yleisilmettä, Clyde huomasi olevansa tyytyväinen. Se musiikki, jota hän aikoi bändillä soitattaa, vaati melko sievää kasvokuvaa, jota bändillä tuntui kyllä riittävän. Kunhan Violet lakkaisi matkimasta häntä hiustyylinsä suhteen ja kaikki olisi hyvin.
Violet puolestaan, tultuaan tuupatuksi sivuun, otti kasvoilleen harvinaisen loukkaantuneen ilmeen ja meni Asukan turviin, joskaan ei odottanut tytöltä suurtakaan lohdutusta. Tuskinpa Asuka häneen mitään vetoa tunsi, hehän olivat tavanneet mitä, kerran? Asuka kuitenkin melko varmasti hymyilisi, toisin kuin Clyde.
"Eikö meiltä hei puutu yksi?" Braidy huikkasi, saatuaan kitaransa ja itseluottamuksensa takaisin. Braidy oli tosiaan vaikuttunut, nämä kaikki, Violet, Clyde ja nyt Akikin olivat uskomattoman lahjakkaita soittajia. Varmasti Amberkin olisi, jahka Braidy ensin kuulisi toisen soittavan. Braidy ei niinkään piitannut, mitä tänään tehtäisiin, mutta hän toivoi, että Clyde kertoisi heille hiukan visioistaan, vaikka todennäköisempää oli, että Violet puhuisi Clyden puolesta, Clyde kun ei tuntunut olevan mitenkään hirvittävän puhelias. Varmasti he kaikki kuitenkin olisivat mukavia, jahka heihin tutustuisi hiukan... ja jahka Aki oppisi nauramaan tyhmille jutuille.

[Ambroise]

((Lyhyttä..Pahoittelen..))

Amber nojasi käsiinsä ja kuunteli kappaletta hiljaa alusta loppuun. Jossain vaiheessa mustalla rajatut valkoiset silmät olivat sulkeutuneet ja ne avattiin hitaasti. Poika näytti hetken siltä kun häntä oltaisiin lyöty kalikalla päähän. Hän oli mykistynyt Akin, Clyden ja Violetin taidoista ja uskoi ettein häntä hyväksyttäisi bändiin. Miksi ihmeessä hänet otettaisiin mukaan, kun muut olivat niin lahjakkaita soittajia? No, hän yrittäisi parhaansa. Eikä hänkään niin surkea ollut.
"Wau..Tehän olette hyviä.."pääsi ällistyneen miehen alun suusta kun hälinä oli hieman laantunut. Nyt liikuttiin erilaisissa ympyröissä missä Amber oli ollut ja soittanut. Hän antaisi kaikkensa jotta kuuluisi näin hyvältä kuulostavaan bändiin. Tai kai hän tavallaan kuuluikin, mutta hänenkin täytyisi vakuuttaa taitonsa. Nyt ei pelleiltäsi vaan oltaisiin tosissaan.
Poika kiinnitti huomiota Braidyn sanoihin. Hänen katseensa kiersi luokan ympäri. Niin, todellakin. Yksi puuttui. Hän ei ollut varma mitä Violet soitti, mutta basisti tai rumpali puuttui. Kaksi tärkeintä bändin rungossa.
Amber otti kasvoilleen vakavamman ilmeen. "Niin, muuten millaista musiikkia olet ajatellut meillä soitattaa? Ei kai mitään purkkapoppia? Minä en pue pinkkiä päälleni enkä värjää hiuksiani sinisiksi", Amber värähti hiukan. Yyyääk.. Mielikuva sellaisissa hepenissä muodostui hänen päähänsä. Jokaisesta henkilöstä erikseen. Hän värähti uudestaan ja pudisteli päätään. Mielikuva ei oikein tahtonut hävitä hänen päästään. Pinkit mauttomat housut joissa takana perseen kohdalla luki Baby. Yäääk.. Kaikilla vaaleanpunaiset tikkarit suussa..Hyi...
Amber nousi ylös ja istuutui lattialle kitaransa luo alkaen vaihtamaan sen katkennutta kieltä. Näin hän saisi muuta tekemistä ja mielikuvan pois päästään.

[Aki]

Asuka naurahti yllättyneenä Violetin yllättävllle halailulle. Violet oli aina niin hassu, ettei tyttö voinut olla nauramatta tuon ollessa ympärillä tekemässä outoja juttujaansa. Asuka ei kuitenkaan saanut niinkään puheenvuoroa kertoakseen mistä oli Akin löytänyt, kun Violet olikin ampaissut itse Akin luokse, joka yhä istui opettajan pöydällä jalat aavistuksen verran haaralla, mikki yhä kädessään. Aki naksautti mikkinsä kiinni, tuijottaen nyt tiiviisti aurinkolasiensa takaa Violetia, joka siihen hänen luokseensa tuli ja jopa nojasi kasvojaansa lähemmäksi Akin omia. Tosiaankin, Aki oli jäykkis, eikä siksi edes vienyt päätäänsä kauemmaksi. Piankos Violet tyrkättiinkin kauemmaksi ja Akillekin ilmoitettiin...että hän sai paikan? Pienehkö irvistys kohosi Akin huulille, samalla kun kundi laski mikin pöydälle, kääntäen sitten katseensa Asukaan.
Asuka sen sijaan huomatessaan Violetin taas palaavan luokseensa, hymyili sitä lämmitä hymyäänsä, taputtaen pienesti rohkaisevasti Violetin käsivartta, kunnes sitten muutaman kerran keikuttuaan penkillä päätyi avaamaan suunsa.
"Ettooo... Mistä löysin Akin. " Asuka mietti ääneen Violetin kysymästä, kunnes sitten hymyilikin leveästi.
"Aki on veljeni. " Se varmasti selittäisi kaiken. Samoihin aikoihin kun Asuka sitten vihdoin ja viimein paljasti kuka Aki oikein oli, päätyi Aki kohottamaan kätensä aurinkolasilleensa ja nostamaan ne sinne punaisien pystyhiuksien sekaan. Miltei samannäköiset mustanruskeat tuuheineen ripsineen kohosivat vilkaisemaan niin Violetia, Amberia, Bradyä ja viimeisenä Clydeä. Voi Clydeä, toinen ei tiennytkään minkälaiseksi silmätikuksi joutuikaan, johtuen siitä mitä Aki tiesi. Asuka ei koskaan osannut pitää salaisuuksia sisällään Akilta, joten heti ensimmäisenä päivänä hän oli huomannut siskossaan jotakin uutta... ja se johtui tuosta pitkästä tummasta kundista.
Jos kukaan jäi tarkastelemaan, saattoi nyt huomata että Akissa ja Asukassa oli paljon samaa näköä. Vaikka Aki olikin miespuolinen, löytyi kundin kasvoista jotakin feminiinisiä piirteitä. Mutta suurimmaksi osaksi siskosten silmät olivat samanlaiset, vaikka jokskin Asukan silmät olivat pyöreämmät kuin Akin, kyllä tarkkailtuaan hetken huomasi hetkessä että kaksikko oli sisaruksia.
Aki kuitenkin kiinnitti pian huomionsa Amberiin joka kyselikin millaista musiikkia he soittaisivat. Purkkapoppia? Pinkit housut?
"Mitä vikaa siinä olisi?" Aki sitten yllättäen lausahtikin, virnistäen. Mitä, oliko Akilla sittenkin huumorintaju? Ehkä...ehkä ei, mutta ainakin kundi näytti olevan huvittunut Amberin sanoille. Tottahan se olisi, ettei Aki itsekään aikonut moista purkkapoppia soittaa, mutta kyllähän sen jo heistä kaikista huomasi, että varmasti musiikki tulisi olemaan raskaanoloista, kukaan heistä kun ei näyttänyt asuvan vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa... paitsi Asuka ehkä, joka taisi olla paikan ainut värikkäin henkilö.

[Clyde]

Violet katsoi ällistyneenä Asukasta Akiin ja sitten taas Asukaan.
"Umh, pakko olla sinun veljesi, kun on niin kaunis", Violet totesi, nyökytellen.
Clyde puolestaan sulki silmänsä ja naurahti. Niinkö se olikin? Hän tunsi naurun kuplivan vatsassaan, muttei päästänyt sitä ihan vielä ylös, tiedä vaikka jotain vielä mainiompaa ilmaantuisi, ja ilmaantuikin. Kun Ambroise ehdotti, että he soittaisivat purkkapoppia, Clyden huulille levisi leveä virnistys.
"Ei. En sano, että purkkapopissa olisi mitään vikaa, mutta se ei ole ihan se genre, johon meidän bändimme aikoo sulautua. Minulla oli mielessä jotain hiukan... rokimpaa", Clyde sanoi, hymyillen.
"Se kappale, jota me soitimme äsken, osuu aika hyvin samoille linjoille meidän kanssamme. Mutta, minulla oli mielessäni jotain hiukan.. Hyväntuulisempaa, tajuatteko? Jotain, mistä tulee hyvälle mielelle ennemmin kuin saa itsemurha-ajatuksia. Violet tässä osaa soittaa viulua poikkeuksellisen hyvin, myös sello sujuu, ja me aiomme käyttää jokaisen teistä erikoisominaisuuksia valttikortteina maineeseen. Me teimme niin The Puppet housessa ja se toimi. Me emme olleet tuntemattomia, vaikka te tuskin olette meistä kuulleet", Clyde sanoi, vilkaisten Akiin ja Amberiin.
"Violet soitti rumpuja silloin ja soittaa nytkin", Clyde sanoi, nyökäten Violetille.
"Haluaisin kuulla sinun, Amber soittavan, samoin kuin sinun, Braidy. Luotan siihen, ettette ole ihan amatöörejä, vaikkakin tavasta, jolla käsittelette soittimianne, voisi päätellä, että te tarvitsette vielä hiukan harjoitusta. En nyt sano, ettei teillä olisi mahdollisuuksia parantua ja etteikö teistä voisi tulla aikanaan parempia kuin Violet, jopa. Se vaatii kuitenkin harjoittelua ja tuntikausien työn", Clyde sanoi, vakavalla naamalla nyt, kun kyseessä oli heidän yhtyeensä mahdollinen tulevaisuus.
"Minä haluan, että jokainen, joka on ilmoittautunut tähän projektiin, allekirjoittaa sopimuksen sydänverellään. en halua nähdä treenikämpillä yhtään lusmuilua. En kiellä hauskanpitoa, musiikin soittaminen on hauskaa ja sen kuuluukin olla, mutta silloin kun treenataan, treenataan tosissaan, enkä siedä minkäänlaista pelleilyä", Clyde kohdisti nämä sanansa erityisesti Violetille, mutta hänen äänensä varoitti kaikkia muitakin.
"Jahka pääsemme sinne saakka, treenikämpästä tulee meidän toinen kotimme. Huomatkaa, toinen. Naiset viette sinne toiseen paikkaan, samoin kuin miehet. Rellestäminen jää myös pois treenikämpältä. En halua, että tälle kokoonpanolle käy samoin kuin TPH'lle aikanaan. Minä olen oppinut virheistäni, enkä aio tehdä niitä enää uudestaan", mitä Clyde nyt sanoi, ei ollut täysin totta. Hän oli oppinut jonkun muun virheistä, eikä aikonut toistaa niitä. Clyde ei ollut vielä tuolloin ollut aivan yhtä hallitseva kuin nyt, ja siksi James oli ollut johtava hahmo yhtyeessä.
"Ja Aki..." Clyde kääntyi katsahtamaan poikaan, joka oli viitisentoista senttiä lyhyempi kuin Clyde, mutta jonka ego tuntui laittavan oikein kunnolla hanttiin Clyden omalle.
"Laulajana sinusta tulee mitä todennäköisimmin yhtyeen keulakuva. Toivoisin, että pitäisit siis imagoa yllä alusta asti", clyde sanoi, tuijottaen poikaan ruskeilla, läpitunkevilla silmillään. Clyde olisi kai yrittänyt naulita toisen pojan seinään katseellaan, mikäli Violet ei olisi ennättänyt väliin.
"No niin, kuulkaahan! Eiköhän anneta Amberin ja Braidyn osoittaa taitonsa meille. Amber, aakkosjärjestyksessä, sinä ensin", Violet sanoi, nyökäten Amberille.

[Ambroise]

Kosvoilta kuvastui ihmetys Akin ottaessa osaa hänen typerään vitsiinsä, mutta yllätys hävisi vinon virneen tieltä. "Niin, no. Eihän siinä tietysti mitään vikaa kai ole jos haluaa erottua jokosta oikein kunnolla", Amber sanoi yhä virnistellen. Sitten katse siirtyi Clydeen, joka..hmyili ja vaikutti ihan eri ihmiseltä kuin äsken. Amber hymyili miehelle takaisin. No, eivät toiset olleetkaan kylmiä kalkkiksia, jotka vain tuijottivat vihaavasti ja puhuivat kylmiä. Ihan mukavilta Aki ja Clyde alkoivat vaikuttaa.
Amber keskittyi kuuntelemaan mitä Clydella oli sanottavanaan ja kuunteli tuota vakavana nyökytellen päätään välillä. Hän piti siitä, että Clyde otti tämän homman tosissaan ja Amberista alkoi tuntua, että bändistä voisi kehittyä jotain suurta. Kaikki tuntuivat suhtautuvan hommaan vakavasti ja Violetkin piti suunsa kiinni. Amber oli yhä varuillaan pojan lähellä. Hän ei tiennyt syytä. Ehkä siksi miten oli nähnyt tuon kiilautuvan Akin kylkeen. Kuitenkin jokin Violetissa kiehtoi häntä.

Hän sai kielen paikoilleen ja nyökkäsi Clydelle tuon sanoessa, että halusi kuulla hänen soittavan. Hän alkoi kaivella muististaan kappaleiden kitara osuuksia ja päätyi pariin hyvään. Hän kumminkin odotti että toiset antaisivat hänelle jonkin oudon kappaleen tai vastaavaa. Amber kuunteli Violetin sanoja ja nyökkäsi. Hän viritti kitaraansa hetkisen. Sitten hän alkoi puhua matalalla, tummalla äänellään: " En kertonut taustoistani. Eli soitin useassa bändissä, jotka sitten yksitellen hajosivat jostain syystä. Kitaraa olen soittanut nyt kuusi vuotta, mutta siinä ollut myös vuoden, puolentoista tauko. Soitin punk, rock ja heavy bändeissä. Sanotteko minulle mitä soitan vai valitsenko itse?" Hän jätti kertomatta tauon syyn. Hän oli ollut vieroitushoidossa, koska huumeet olivat vieneet hänen elämästään vallan. Amber laski kitaransa alas vain siksi hetkeksi, että sai takin pois päältään. Lihaksikkaat kädet, leveät hartiat ja treenattu vartalo paljastuivat takin alta. Vasemman käden peittävä tatuointi näkyi selvästi, sillä hänellä oli päällään verenpunainen hihatonpaita. Oikea käsi oli viiltelystä ja huumepiikeistä jääneiden arpien peitossa. varsin karun näköistä. Miehen alku käänsi katseensa Violetiin ja Clydeen odottaen noiden vastausta. Hän nosti kitaransa ja valmistautui soittamaan, kokeillen kitaransa sointuja hiljaa.

[Aki]

Aki hymähti huvittuneena Violetin sanoille siitä, että kaksikon oli pakko olla sisaruksia kauneuden takia. Ei Akille koskaan oltu sanottu, että mokoma kaunis olisi, vaikka omasikin pieniä naisellisia piirteitä kasvoissaan, mutta ei mokoma kuitenkaan kommentoinut lainkaan asiaan. Nomutta ainakin nyt jokainen - varsinkin Clyde - tiesi että he olivat sisaruksia ja jos joku koski Asukaan vähänkään väärällä tavalla, tietäisi kyllä keneltä saisi nyrkin jos toisenkin naamaansa. Aki kuitenkin oli tyytyväinen siihen, mitä Clyde sanoi. Bändi, se ei todellakaan ollut mikään leikin asia, se ei ollut rokkia ja huumeita, naisia ja viinaa, ei, vaan bändi olisi kuin työ, mitä tehtiin joka päivä, harjoiteltiin joka päivä, unohtamatta sitä hetkeksikään. Loistava bändi ei pelkästään tarvinnut loistavia soittajia ja laulajia, vaan myös ihmisiä, jotka olivat valmiita laittamaan kaikkensa menestykseen. Aki ainakin oli valmis ja piankos Aki naurahtikin piensti Clyden sanoille siitä, että hänen pitäisi muistaa pitää egonsa yllä. Kyllä hän tiesi mitä teki... ja hän toivoi myös että bändin muut jäsenet tietäisivät mitä tekisivät.
Asuka mutristi kuitenkin pienesti suutaansa kuullessaan Clyden sanat. Niin.. naiset eivät kuulemma saisi tulla tänne? Mälsää, sehän tarkoitti ettei....ettei hän saisi tulla enää kuuntelemaan miten bändi, jossa kaksi hänen elämänsä tärkeintä miestä soittivat ja edistyivät. Harmittihan se, mutta, kaipa se oli ihan ymmärrettävää.
"Tarkoittaako se sitä etten saa olla enää täällä...? " Asuka lausahti, antaen huuliensa pysyä mutrussa. Aki ei kuitenkaan antanut kenenkään vastata Asukan kysymykseen, vaan vastasi saman tien itse.
"Et osaa soittaa edes nokkahuilua. " Aki lausahti, kuin mainiten ettei Asuka kuulunut bändiin, joten tästä syystä hänen siskonsa ei täällä saisi olla, vaikka toisaalta, ei Akilla sitä mitään vastaan vaikka mansikkamekkoinen tyttö täällä pomppisikin ympäriinsä.. Ongelma vain oli, että Akista tuntui, että heidän pianisti ei ehkä kykenisi aina keskittymään - tai sitten Violet, joka tuntui välillä käyvän Asukan luona ja välillä taas juoksevan taas missä. Asuka kuitenkin pomppasi alas pulpetilta, käveli veljensä luokse, noukki lupaa kysymättä suuret mustat aurinkolasit veljensä päästä ja asetti ne silmilleensä, saaden itsensä näyttämään enemmän kuin.. huvittavalta. Asukalle ei sopinut tuollaiset aurinkolasit, ne nimittäin saivat tytön pään näyttämään ennestään pienemmältä.
"Voisin olla rumpali. Ei niitä varmaan ole vaikea soittaa, eihän? " Tyttö lausahti, vilkaisten sitten Violetia. No, kyllähän Asuka itsekin tiesi, että rummuilla soittaminen oli vähän erilaista, kuin vain kapuloiden lyömistä johonkin suuntaan, mutta.. ehkä tyttö yritti vain piristää olemuksellaan edes vähän näiden synkkien ihmisten mieltä.
Aki kohotti kätensä ja taputti hansikoidulla kädelläänsä pikkusiskonsa päätä, pudistellen pienesti päätäänsä, kunnes se käänsi katseensa Amberin suuntaan, joka tuntui odottavan että he kertoisivat mitä soittaa. Hmm. Tuosta puheenollen.
"Miksi et soittaisi jotakin omaa? " Aki lausahti hiljaa, siirtäen kätensä siskonsa pään päältä pois, joka jo irvistelikin mukamas vihaisena veljelleensä. Nomutta, Aki mielellään kuuntelisi miten hyviä ihmiset olivat säveltämään, tekemään jotakin omaa. Aki halusi bändistä omantyylisen, eikä suinkaan jonkun bändin matkijan, joten olisi enemmän kuin mukavaa kuulla, minkälaisia kappaleita muiden päissä oli - jos oli. Aki ainakin sävelsi omia kappaleitaan kitaransa kanssa, yrittäen luoda jotakin omaperäisyyttä, jotakin mitä muilla ei ollut, pilaamatta kuitenkaan kappaletta.