Mansikat ovat punaisia, Aurinko on vihreä...

[tnitti]

((Siis clyde tänne ^^ ))

Aamu oli lähtenyt tänäkin päivänä hyvin käyntiin. Hän oli herännyt pirteänä aamulla, eikä hän ollut tiputtanut mitään esinettä hyllyltään. Kouluvaatteet olivat siististi hengarissa roikkumassa koulupäivää varten, kuin se punainen neliskanttinen laukkukin, mitä Asuka piti koululaukkunaan. Hän oli syönyt terveellisen aamupalan ja tavannut sitten Haavelijia-Ritan, joka tosin oli kertonut Asukalle, että heidän tuttunsa Änkyttäjä oli sairastunut kuumeeseen eikä siksi voinut tulla tunneille. Juuri ennen tuntia he olivat vieneet ystävälleensä aamupalaa ja sitten juosseet tunnille hymyt kasvoillaan. Tunnit olivat vierähtäneet ja niin myöskin luokat vaihtuneet. Kello läheni jo hyvää vauhtia yhtä, kun Asuka kaverineen olivat asettuneet vihdoinkin rauhallisesti paikoilleen. Tai itseasiassa, he olivat istuneet siinä jo tunnin, olihan heillä meneillään kahden tunnin kuvaamataito, jossa Asuka omaksi epäonnekseen oli erittäin huono. Tyttö kun ei ollut saanut vielä maalattua mitään, paitsi yhden tikku-ukon sekä jonkun oudon kiekuran, mikä hän olikin sitten heittänyt roskiin. Vaikka Asuka olikin maalannut vain vähän, oli tyttö ennättänyt jo sotkea kasvojaansa maalilla. Vaalealla iholla nimittäin oli punaista väriä poskessa, kuin vihreää leuanpielessä. Nähtävästi Asukan kasvoja oli kutittanut ja maalisilla käsillään hän oli pyyhkäissyt ja huomaamatta jättänyt väriläikät kasvoilleensa. Hiuksensa tyttö oli laittanut kahdelle letille, jotka laskeutuivat siihen rintakehälle löysinä, sekä päällään tytöllä oli se koulun vekkihame, valkeat sukat sekä kauluspaita kravaattineen. Myöskin Asuka oli pukenut päälleensä essun, mikä olikin mukavasti värjäätynyt tytön heiluttaessa liian vetistä pensseliä.
Heti ensimmäisellä tunnilla heille kuitenkin oltiin kerrottu, että joku yläluokalta olisi tulossa heidän viimeiselle tunnille, joka olikin sitten saanut heidän luokan täydellisissä ja kauniissa tytöissä vipinää. Yllättävän nopeasti he olivat järjestäneet paikat niin, että juuri sopivasti heidän keskelleen jäikin tyhjä paikka, jolle tuo yläluokan poikaoppilas voisi istahtaa tunnin ajaksi, mitä lie tulisikaan tekemään. Tokihan tytöt supisivat siitä kuka poika olisi. Kuulemma tumma ja pitkä, joku taas hihkaisi että eikö se ollut se vaalea blondi? Olihan Asukakin maalauksen keskellä kääntänyt hetkeksi katseensa sinne tyttöjen suuntaan kysyvän oloisena, mutta ei kuitenkaan kiinnittänyt sen enenpää huomiota. Niin, olihan siinä hänen oikealla puolellaan tyhjä paikka, siksi koska Änkyttäjä oli kipeä, mutta että tulisiko joku hieno komea poika siihen? ...ei varmasti, varsinkin jos tarjolla oli ne kuusi kaunista tyttöä joiden hiukset olivat täydelliset ja vartalot poikien märkien unien haaveita. Eivät toki tytöt ilkeitä olleet, paitsi muutama heistä. Jotkut noista tytöistä olivat ihan mukaviakin, Asuka oli heihin tutustunut, mutta.. ei tytöstä voisi koskaan sellaista tulla. Syventyen takaisin heiluttamaan vetistä pensseliään yritti tyttö keksiä mitä hän maalaisi. Herneen? Puun? Lehmän? ..ei hän osannut mitään.

[Clyde]

Clyde oli herännyt tavallista myöhemmin, hiukan puoli kuuden jälkeen. Sen jälkeen hän oli viettänyt kaksi tuntia istumalla keittiönpöydän ääressä, eteensä tuijottaen, pelkissä pyjamanhousuissaan. Sitten hän oli yksinkertaisesti hieraissut kasvojaan, noussut, siistiytynyt, pukeutunut ja mennyt myöhässä ensimmäiselle tunnille. Hän oli yrittänyt kehittää sosiaalisia taitojaan, mutta nurkassa istuminen ja opiskeluun syventyminen eivät oikein tuntuneet tuottavan tulosta. Hän aikoi kuitenkin yrittää ja laahusti tympiintyneen oloisena pitkin päivää tunnilta toiselle, vaihtaen oppikirjoja välissä. Sitten hän oli vielä mennyt sopimaan taiteenopettajan kanssa, että osallistuisi tuon tunnille. Clyden ensisijainen tavoite oli viimeistellä kuvaamataiteen portfolio, joka oli jo suurimmaksi osaksi valmis. Hänen täytyi vain kirjoittaa eräs essee loppuun, jotain, jota varten tarvittiin kaksi kirjaa, toinen seitsemänsataa sivuinen järkäle ja toinen miltei vihkosta muistuttava nide. Kuvaamataiteen opettaja oli kyllä pyytänyt, että Clyde auttaisi opettamisessa, mikäli näyttäisi siltä, että apua tarvittaisiin enemmän kuin tavallisesti.
Niinpä Clyde, etäinen ja sulkeutunut ilme kasvoillaan, saapasteli kohti kuvaamataiteen luokkaa, jonka ovi oli hänen onnekseen auki. Hänen mustien saappaidensa korot kajahtelivat hiukan tavallista hiljempaa, kun hän asteli luokkaan. Pysähtyen luokan eteen, ryhdikkäänä ja vaikuttavana mutta jokseenkin välinpitämättömän oloisena, koko 195’n sentin pituudessaan, Clyde antoi ruskean katseensa liukua luokan lävitse, suomatta Asukalle suoraa katsetta. Hän havaitsi hyvin nopeasti, että luokassa oli tasan kaksi tyhjää paikkaa. Toinen keskellä suurta kasaa ärsyttäviä, kikattavia tyttöjä, toinen taas…
Edelleen Asukaan katsomatta Clyde nyökäytti päätään opettajalle ja asteli luokan poikki, laskien kirjansa Asukan vieressä olevalle pulpetille ja liukuen sitten notkeasti tuoliin.
Tänään Clyde muistutti jotain Transylvanialaista vampyyriä, pukeutuneena mustaan kauluspaitaan, liiviin, jonka selkäpuoli oli sileää silkkiä, etupuolelta goottilaisromanttisinkuvioin kirjailtua, pehmeää ja hienoa samettia. Hänen housunsa olivat prässätyt, kuten ne aina tuppasivat olemaan, mustat kuten kuuluikin, ja hänen kenkinään toimivat tyylikkäät, nahkaiset, matalilla koroilla varustetut saappaat, joiden kärjet kaartuivat terävinä hiukan ylöspäin. Hän tuoksui samalle, elegantille ja hiukan feminiiniselle tuoksulle kuten aina tähänkin asti ja näytti yhtä etäiseltä kuin ennenkin. Hän sipaisi hiuksensa kiinni ylös, kääri hihansa paljastaen tatuointinsa hännänpään sekä lukuisat rannekorut, paransi joidenkin sormustensa asentoa, kaivoi laukustaan lukulasinsa, asetteli ne arabialaiselle, suoravartiselle nenälleen ja sipaistuaan vielä lyhyitä suortuvia silmiltään korvan taakse (vaikka ne liukuivatkin heti sieltä pois, puhtaina ja tuoksuvina), otti esiin vielä kansion, kirjat, luentolehtiön ja mustan penaalin, johon oli ommeltu punaisesta silkistä valmistettu kissa. Sitten hän syventyi tutkimaan kirjaansa, ruskeiden silmien seuratessa miltei hälyttävän nopeasti mustia tekstilinjoja jotka juoksivat sivuilla.

[tnitti]

Voi luoja sitä sipitystä ja hihkumista, mikä alkoi siinä samassa, kun tumma yläluokan poika astui ovelle jalkineet kopisten. Toisella puolella huonetta alkoivat täydelliset ja kauniit tytöt supista keskenään, samalla kun muu luokka reagoi omalla tavallaan. Jotkut pelkästään vilkaisivat, jotkut taas jäivät tuijottamaan tuota varmasti koulun pisintä poikaa, joka myös oli kasvoiltaan ja olemukseltaan komea.. tai kaunis, miten nyt ihmiset pitivät. Tokihan Asukakin, vaaleineen letteineen vihdoinkin kohotti katseensa siitä vetiseltä paperilta, minkä värit olivat levinneet tuohon mieheen joka oli ovella ja....
"..clyde? " Asuka lausui, tosin niin hiljaa ettei edes hänen vieressään istuva kuullut sitä. Mitä Clyde teki täällä? ..hetkinen, oliko se kaikkien puhuma poika Clyde? Asuka laski mustanruskeat silmänsä takaisin vetiseen paperiinsa, mikä olikin tässä tilanteessa jo roskatavaraa. Asuka käytti aivan liian paljon vettä, sekä myös tyttö piti pensseliä kuin puukkoa. Asukaa ei oltu piirtämisen taidoilla siunattua, ei sitten yhtään. Kyllähän Asuka kuunteli miten ne jalkineet sitten lähtivät kulkemaan....ja yllättäen ne pysähtyivät siihen hänen viereensä, mikä sai hetkessä fanilauman toisella puolella luokkaa pudottamaan leukansa pulpettiin järkytyksestä. Heidän ihannepojunsa meni johonkin muualle istumaan, vaikka siinä oli paikka vapaana! Tämähän oli... ilkivaltaa! Samassakos tytöt näyttivät lyövän päänsä yhteen, Asukan yhä istuessa pienoisen jännittyneenä paikoillaan. Hän ei ollut nähnyt clydeä kolmeen päivään, ei edes vilakuselta. Tokihan tyttön mielessä poika oli välillä käynyt - kiitos sen että Clyden paita oli hänen yöpöytälaatikossa - mutta, muuten hän ei ollut liioin Clydestä kuullut. Olikohan poika suuttunut hänelle? Asuka hengähti syvään, taitteli vetisen paperin, heittäen siirtäen sen siihen roskalaatikkoon mikä oltiin siirretty Asukan viereen, samalla kun hän otti uuden vesiväripaperin.
"Anoo.. Hei Clyde. " Tyttö sitten hihkaisi, vilkaisten pienesi Clydeä hymy huulillaan. Tuo ele, että Asuka vielä tiesi Clyden nimen sai jälleen Fanitytöt muuttamaan kasvojensa väriä sinisiksi, mustasukkaisuudesta. Eikä siinä kestänytkään kauaa, kun yksi niistä - juuri se, joka ei pitänytkään Asukasta - nousi tuoliltaan ja alkoi nojailemaan vasten pöytäänsä.
"Clyde-samaa!" Se hihkaisi. "Etkö tulisi tänne meidän seuraan istumaan, täällä on paljon mukavampaa. " Tyttö lausahti, muidenkin niiden viiden tytön kääntäessä säteilevät hymynsä Clyden suuntaan. Asuka käänsi hämmentyneen katseensa ensiksi tyttöihin, kunnes sitten Clydeen ja taas tyttöihin. Umm... Mitähkön hänen pitäisi tehdä? Olla hiljaa.. niin..ehkä Clyde istui hänen vieressään koska ei ollut muuta paikkaa, tai siis, olihan tuolla tuo yksi mutta.. Asuka siirsi katseensa takaisin paperiin pensseli kädessään.

[Clyde]

Clyde ehti vilkaista sivusilmällä Asukaa kun hänelle jo huudeltiin luokan toiselta puolelta. Clyde kohotti kasvonsa ja lävisti tuon seisomaan nousseen tytön katseellaan. Sitten myöskin Clyde nousi tuolistaan, sytyttäen toiveikkaan pilkkeen faniklubilaistensa silmiin, mutta sen sijaan, että olisi kerännyt kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtanut paikkaa, Clyde sipaisi sormillaan Asukan leukapieltä ja kohotti tuon kasvot kohti omiaan, tuijottaen hetken aikaa tytön mustanruskeisiin, mantelinmuotoisiin silmiin, painaen sitten hyvin kevyen tuskin koskettavan suudelman tytön suunpieleen, vaikka hänen faniklubinsa silmiin se mahtoi näyttää syvältäkin suudelmalta. Clyden vatsanpohjassa häilähti jokin pieni tunne hänen huuliensa koskettaessa tytön pehmoista ihoa. Hän kuuli kauhistuneen henkäyksen fanikerhonsa suunnasta.
”Minun mielestäni seura ei tästä juuri parane”, Clyde sanoi, kohottaen ruskeiden silmiensä katseen jälleen ihailijakerhoonsa. Häntä inhotti tuo näky, miltei aikuiset naiset käyttäytyivät kuin lapset. Hän huomasi myös sivusilmästään, että opettaja seisoi järkyttyneenä hiukan sivummalla, järkyttynyt ilme kasvoillaan ja Clyde virnisti sisäänpäin, vaikka hänen kasvonsa eivät antaneetkaan mitään ilmi, näyttivät pelkästään siltä, että nuo tytöt etoivat häntä aivan suunnattomasti. Kokemuksesta Clyde tiesi, ettei tämän kaltainen käytös saanut noissa tytöissä aikaan juuri mitään muutosta. He saattoivat ärtyä hetkeksi, mutta olivat hetkessä taas jaloillaan ja entisellään ja valmiina kiduttamaan viattomia, epäonnekseen kasvoiltaan viehättäviä henkilöitä.
”Teinä en sanoisi pahaa sanaa Asukasta, sillä sellainen käytös vetää vain minun vihani teidän päällenne”, Clyde sanoi, hänen olemuksensa lämpötilan tipahtaessa lähemmäs absoluuttista nollapistettä kuin koskaan ennen. Sitten Clyde suoristautui, ja sipaisi Asukan hiuksia tytön korvan taakse rannekorut kilisten, suoden tytölle avoimen ihailevan katseen. Clyde istui takaisin paikalleen notkein elkein ja syventyi lukemiseensa jälleen, hiukset olkapäältä eteen valuen.
Juuri tämän takia hän luki mieluummin kotona. Lähtiessään ulos pienestä asunnostaan hän joutui heti alttiiksi ihailijakerhonsa hyökkäyksille ja yleiselle häirinnälle. Nyt hän vain toivoi, että nuo älyäisivät jättää hänet rauhaan.

[tnitti]

Asuka tuijotti sitä valkeaa paperia mietteliäänä, kuunnellen toisella korvallaan tyttöjen sipinää kuin toisella korvallaan taas mitä Clyde teki, tai sanoi. Ainakaan Clyde ei häntä tervehtinyt, joten ehkäpä ajatus siitä, että poika oli suuttunut hänelle jostakin olikin totta. Tokihan se sai Asukan mielen aavistuksen verran maahan, mutta näyttikö Asuka sitä? Ehei, ei suinkaan, vaan yritti aloittaa jälleen kerran maalaamista. Ehkä hän maalaisi vaikka... koiran. Mistäköhän hän aloittaisi? Jospa hän tekisi mustavalkoisen koiran! ...mikä osa olisikaan valkoinen? Tai entäs miten hän... Ajatus katkesi hetkessä, kun Asuka sitten yllättäen tunsikin sen kosketuksen leuassaan ja sen miten hänen katseensa käännettiin sinne Clyden suuntaan. Mantelisilmät käänsivät katseensa Clydeen, joka piteli häntä leuasta kiinni ja tuijotti takaisin. Varmasti toinenkin huomasi sen kysyvän katseen Asukan silmissä, mutta piankos se muuttuikin jokseenkin järkyttyneeksi kun Clyde yllättäen kumartui ja suuteli hänen leuanpieltään. Mi..mi..mi...mitä oikein tapahtui?! Asuka ei osannut liikahtaa mihinkään, tyttö vain istui paikoillaan kuin patsas, silmät yllätyksestä ja järkytykset pyöreinä. Jopa Haaveilija-Rita käänsi ymmällään olevan katseensa pariskuntaan, joka tosiaankin oli kuin täysin eri planeetalta. Toinen pitkä, vaalea ja aina äänessä, toinen taas pitkä, tumma ja omissa oloissaan eläjä. Miten ihmeessä kaksikko olikaan mennyt tuohon tilaan?
Ja johan tuo ele sai myöskin fanijoukon kääntämään niin järkyttyneitä, suuttuvia ja vihaisia katseita kohti Asukaa ja niin myös Clydeäkin. Miten...siis miten mies kykeni tekemään jotakin tuollaista heidän edessään?! Eikö Clyde-sama tajunnut että he olivat juuri Clydelle luotuja. Ja sitten toinen vain meni ja suuteli jotakin tuollaista tyttöä joka oli juuri vasta saapunut tähän kouluun eikä todellakaan ansainnut jonkun sellaisen ihmisen huomiota kuin Clyde-sama. Tyttö, joka oli myös japanilaisperäinen istahti muiden tyttöjen seuraan järkyttyneenä, varsinkin silloin kun Clyde kylmästi ettei Asukasta saisi pahaa puhua ja piankos tyttö istahtikin omalle paikalleensa, mutta samassakos muut tytöt nousivat ja kerääntyivät kunnolla tuon tytön luokse. Asuka taas... tyttö ei uskaltanut liikahtaa mihinkään ennen kuin Cyde istahti paikalleensa ja näytti taas rauhoittuvan kirjansa pariin. Nielaisu. Mi..mi..mitä oli tapahtunut? Asuka käänsi hitaasti katseensa takaisin valkoiseen paperiin, mutta ei hän voinut olla vilkaisematta tyttöjä, jotka pian mulkoilivatkin häntä murhaavin katsein. Eh..ei hän..eivät he..kun.. Samassakos Asuka käänsi taas paperiin katseensa ja... kopsahdus. Tyttö löi päänsä pulpettiin, ihan vain hetkellisestä fiiliksestä.
"..iee." Asuka lausahti hiljaa, kohottaen pienesti päätänsä ja vieden kätensä otsalleensa. Se sattui mutta.. jos hän saisi jotenkin tytöt unohtamaan äskeisen. Asuka kun _tiesi_ että saisi kuulla tästä vielä monta kertaa.

[Clyde]

Clyde tunsi sydämensä lyövän hiukan tavallista nopeammin, istuttuaan paikalleen, mutta kätki sen hyvin. Hän kuitenkin vilkaisi Asukaa tytön pään kolahtaessa pulpettiin. Hän ojensi kätensä ja kosketti hellästi tytön hiuksia, kun ei keksinyt mitään muutakaan tapaa reagoida asiaan. Poika tunsi pilanneensa Asukan kuvaamataidontunnin aivan täydellisesti ja hänen huulensa värisivät, kun ne koettivat kovasti vääntyä suunpielistä alaspäin, sillä tät hän ei olisi halunnut. Asuka vihasi häntä, eikö vihannutkin? Clyde veti kätensä takaisin ja laski katseensa papereihinsa. Vaikka hänen ulkokuorensa pysyi kylmänä ja kovana, sisältä hän värisi kuin haavanlehti. Hän oli astunut Asukan varpaille, ylittänyt rajoja, jotka eivät olleet hänen ylittää. Hän oli käyttänyt Asukaa hyväkseen, apuvälineenä ihailijakerhostaan eroonpääsemiseen. Clyde ei voinut oikein tehdä mitään. Jos hän nousisi ja poistuisi luokasta, Asuka jäisi yksin vastaamaan hänen teoistaan, ja se olisi voitto hänen ihailijoilleen. Poika sulki silmänsä hetkeksi, tarttui sitten mustekynään ja alkoi raapustaa jotain paperille. Opettajakin tuntui jatkavan loputonta kiertelyään oppilaiden parissa, toipuneena tapahtumien aiheuttamasta järkytyksestä.
Clyde pysäytti kynän hetkeksi, jääden vain roikottamaan päätään, silmälasien sirojen sankojen kiiltäessä luokan kirkkaissa halogeenivaloissa. Hän liikahti hermostuneesti, kohottaen sitten katseensa Asukaan. Hän ei tiennyt miten pelastaisi tilanteen, hän ei halunnut sanoa mitään sellaista, mikä ei ollut totta, muttei hän halunnut, että Asuka vihaisi häntä, eikä hän halunnut menettää kasvojaan koko luokan edessä. Ehkä hän pyytäisi anteeksi myöhemmin, mutta silloin saattaisi olla jo liian myöhäistä. Clyde painoi ruskeiden silmiensä katseen jälleen kirjaansa.

[tnitti]

Haavaa otsaan ei sentään ollut tullut tuosta yllättävästä, eikä varmastikaan mustelmaakaan, ei tytttö sentään niin kovaa päätäänsä lyönyt. Se saattaisi helottaa muutaman minuutin punaisena ja olla sen jälkeen vain pikkuriikkisen arka, ei sen kummempaa. Mutta jokin ei kuitenkaan helpottanut, nimittäin se tunne, mikä hakkasi hänen rinnassaan. Hänen sydämensä tykytti vielä normaalia nopeammin äskeisen tilanteen takia... ja sitä kuin yllytti se, kun Clyde yllättäen koski niitä leteillä olevia vaaleita hiuksia. Asuka nielaisi pienesti ja päätyi sitten lopulta suoristautumaan vihdoin ja viimein, käätäen katseensa Clydeen, joka luki papereitaan. Asuka.. ei täysin ymmärtänyt mitä oli meneillä. Hän ei osannut ymmärtää niitä pieniä eleitä - tai no, Asukalle ne olivat suuria ja fanilaumalle liian suuria - mitä Clyde teki. Clyde ei ollut vielä varsinaisesti sanonut hänelle yhtään sanaa ja tilanne tuntui menevän kokoajan monimutkaiseksi. Vai tosiaanko, tekikö Clyde pelkästään kaiken tämän koska toisella puolella luokkaa tuijotettiin kaksikoa tiiviimmin kuin koskaan? Asuka käänsi vuorostaan katseensa paperiin, tietämättä lainkaan mitä Clyde ajatteli. Toinen tuntui etäiseltä, juuri samanlaiselta kuin silloin kun he ensimmäistä kertaa tapasivat, mutta taas toisaalta Clyde oli tullut erittäin lähelle häntä.. Asuka kohotti hartiansa korviansa kohden. Hän ajatteli aivan liikaa! Ja se oli täysin Clyden syytä!
Fanilauma toisinsanoen ajattelivat myöskin, mutta eivät suinkaan samoja ajatuksia kuin Asuka. Enemmänkin kaikki kuusi tyttöä kuin paloivat halua saada Clyde mahdollisimman kauas kääpiöltä, joka näytti olevan hiljainen eikä kiinnittänyt huomiotaan tarpeeksi Clyde-samaan. Joten piankos uusi, tällä kertaa Amerikkalainen tyttö kauniineen vaaleineen hiuksineen ja paksuineen huulineen nousi ylös, kävellen sitten luokan lävitse siihen Clyden pulpetin eteen, jääden sitten siihen keikuttelemaan vartaloaansa.
"Clyde kiltti, et tulisi auttamaan meitä hieman tässä taiteessa. Olisimme tosi kiitollisia. " Tyttö lausahti, samalla kun hän laski kauniin muodon saaneen kätensä siihen Clyden pulpetille, jääden tuijottamaan poikaa sinisin silmin.
"..hän auttaa minua. " Yllättäen kuuluikin sitten Clyden viereltä, juuri siitä Asukan puolelta. Mitä, sanoiko Asuka oikeasti noin, omien Clydeä? Kyllä vain, nimittäin ne hymyilevät mantelisilmät olivat kääntyneet blondia kohden, samalla kun se kohotti valkeaa paperiarkkia. "Clyde opettaa minua miten maalataan täydellinen mansikka. " Tyttö virnisti samalla kun se vilkaisi Clydeä. Mistä ihmeestä tuo yllättävä ponnahdus tuli? Ei asukakaan tiennyt, mutta yllättäen hänelle tuli sellainen tunne ettei hän tahtoisi Clyden menevän mihinkään.

[Clyde]

Clyde kohotti katseensa vaaleaan tyttöön, juuri sellaisen kylmän, etäisen katseen kuin häneltä saattoi odottaakin. Myös clyde hiukan säikähti kuullessaan Asukan sanat, joskin kätki sen hyvin. sitten hän käänsi päänsä Asukan suuntaan ja ennen kuin tajusikaan, hän oli noussut ylös, miltei kolmekymmentä senttiä tuota vaaleahiuksista kauneuskuningatarta pidempänä.
"Luulenpa, että mikä tahansa kuvataiteellinen ongelma teillä onkin, opettajanne on varmasti parempi auttamaan siinä kuin minä", Clyde sanoi viileästi astuen Asukan taakse ja kumartuen niin, että hänen mustat hiuksensa valuivat Asukan olalle. Hän kehotti hiljaisella, lempeällä äänellä Asukaa tarttumaan siveltimeen, jotta he voisivat aloittaa. Clyde liu'utti sormiaan pitkin Asukan käsivartta. Joillekin - kuten hänen ihailijakerholleen - tuo saattaisi näyttää rakastavaisen kosketukselta, mutta Clyde tarkisti vain, että Asuka oli rentona. Ainakin sen pienen vilauksen perusteella jonka Clyde oli saanut Asukan maalaustaidoista, Clyde saattoi sanoa, että tytön lahjat olivat tukossa väärän työasennon takia. Hänenhän se pitäisi tietää, nuorukainen kun oli opetellut erilaisia tekniikoita maan parhaiden (ja kalleimpien) opettajien johdolla. Hän oli itsekin joskus pelästynyt kun eräs hänen taiteenopettajistaan, vanhemman puoleinen mies, oli kosketellut häntä yltympäriinsä. Jotenkin tuo kosketteleminen oli kuitenkin johtanut Clyden silloiseen parhaaseen työhön. Clyde nojasi hyvin kevyesti leukaansa Asukan ohimoon, häiritsemättä tytön liikkeitä ainakaan omalla ruumiillaan mitenkään.
"En usko että teidän opettajanne voi auttaa noita tyttöjä suurestikaan, hehän ovat toivottomia", Clyde kuiskasi pehmoisesti Asukan korvan viereltä, naurahtaen, koettaen saada tytön rentoutumaan hiukan enemmän.

[tnitti]

Tuntui hassulta yllättäen sanoa jotakin tuollaista, Clyden puolesta, vaikka Asukalla ei ollut lainkaan mitään hajua mitä Clyde tahtoi tehdä ja tahtoiko toinen edes opettaa häntä. Mutta, yllättäen Asukalle vain sellainen tunne oli tullut - juuri samanlainen kuin se, että hän tahtoi lyödä päänsä pulpettiin - ja siinä samassakos Clyde näyttikin sitten liikkuvan. Asuka jännittyi hieman, hän nimittäin luuli että Clyde lähtisikin sittenkin tuon blondin matkaan, olihan blondilla paljon vaaleammat hiukset kuin hänellä ja kaikki oli niin täydellistä, mutta sitten Clyde astelikin hänen taakseensa... _hänen_. Asuka räpsäytti pienesti silmiäänsä, blondin sihahtaessa kuin maailman vihaisin petoeläin, lähtien sitten marssien takaisin fanilauman luokse, jossa jälleen kerran sihistiin ja suhistiin. Tuosta japsitytöstä oli pakko päästä eroon.
Jos Clyde lainkaan kiinnitti huomiota, kohosi Asukan iho kananlihalle toisen käden yllättäen koskettaessa hänen käsivarttaansa. Kesti pieni hetki, ennen kuin Asuka edes tajusi ottaa pensselin käteensä, mutta niin, tokihan Clyde varmasti nyt huomasi että tyttö piteli tuota pensseliä aivan väärällä tavalla, nimittäin juuri niin kuin kauhuelokuvien murhaajat pitivät puukkoa kun aikoivat tappaa jonkun. Nomutta, ei kukaan ollut koskaan maininnut että sivellintä piti pitää hellästi, eikä suinkaan yrittää tappaa siveltimellä paperia. Tokihan Asuka tuntui aluksi jännittyneemmältä, mutta mitä enemmän Clyde vietti aikaansa siinä lähellä, pikkuhiljaa alkoi myös tyttökin rentoutumaan, vaikka vaikeahan se oli rentoutua, kun kaikki luokassa tuntuivat tuijottavan kaksikkoa vähän väliä. Joka Haaveilija-Rita, joka ei koskaan kiinnittänyt huomiota tunneilla Asukaan, näytti seuraavan jatkuvasti mitä tapahtui.
"...he todella pitää sinusta. " Asuka vastasi sillä hiljaisella äänellä, kääntäen pienesti päätäänsä sinne Clyden suuntaan, kuin yrittäen nähdä toista edes silmäkulmastaan.

[Clyde]

Clyde ohjasi Asukan katseen nurkassa istuviin goottipoikiin.
"He puolestaan ovat kateellisia minulle", Clyde sanoi hiljaa, "ja syystäkin." Clyde sanoi, palaten jälleen yksityisopettajan rooliinsa.
"Pidätkö sinää kynääkin noin, kun kirjoitat?" Clyde kysäisi, korjaten Asukan otetta siveltimestä pitkillä, hoikilla sormillaan, joiden kynnet olivat vaihtaneet väriä kultaisesta hopeiseksi viimeisen kolmen päivän aikana. Clyden rannerenkaat kilahtelivat hänen liu'uttaessaan Asukan kädet oikeisiin asentoihin. Hänen tuoksunsa oli hiukan erilainen kuin heidän tavatessaan kolme päivää sitten, hiukan... herkempi.
"Minä toivoisin että sinä pitäisit minusta yhtä paljon kuin nuo tytöt", Clyde tuumi muina miehinä, "olisi mukavaa, jos vaihteeksi joku hiukan fiksumpi ja reilusti sievempi tyttö juoksisi perässäni", nuorukainen naurahti matalasti.
"No niin, näytä minulle nyt, miten maalaat. Haluan nähdä kuinka sinä käytät värejä, vettä ja tilaa joka sinulla on käytössäsi", Clyde sanoi sitten, vaihtaen puheenaihetta. Hänen silmälasien tarkentama katseensa seurasi jokaista Asukan liikettä, samalla kun hän mielessään valmistui kirjoittamaan muistiin kaikki, mistä hänen olisi hyvä neuvotella tytön kanssa.

[tnitti]

Goottipojat olivat kateellisia Clydelle? Asuka räpäytti silmiäänsä tuijottaen hetken aikaa niitä omissa oloissa olevia poika, kunnes hän sitten käänsikin katseensa sinne käteensä, joka piteli hänen sivellinpuukkoaansa. Selvästikään Asuka ei tajunnut mitä Clyde tarkoitti sanoillaan. Ehkäpä mustaanpukeutuneet olivat kateellisia Clyden ulkonäölle. Niin, olihan Asukakin sen huomannut jo aikaa sitten, että tuo pitkä poika oli erittäin puoleensavetävä henkilö. Asuka kuitenkin oli Asuka, eikä hän koskaan kuitenkaan osannut katsoa ketään 'sillä silmällä' tajuten asiaa.
"Umm.. En. " Asuka lausahti Clyden kysymykselle kynästä ja sen pitelemisestä. Ai pitikö sivellintä ja kynää pitää samalla tavalla? Nomutta... Mistä hän olisi voinut tietää? Sydän tuntui jälleen kerran takovan hänen rinnassaan kun hän kykeni haistamaan sen Clyden tuoksun jälleen kerran ja tuntemaan kädessään Clyden kosketuksen, vaikka se olikin aivan viaton. Toinenhan astteli pelkästään kynää hänen kämmenelleensä, ei tässä mitään hätää Asuka. Mutta miten kukaan olisi voinut olla rentoutuneena, kuin ei mitään paikoillaan, varsinkin kun yllättäen Clyde lausui ne sanat mitä tyttö ei ikinä, siis ikinä kuvitellut kuulevansa kenenkään suusta. Toinen tahtoisi että hän pitäisi yhtä paljon kuin nuo tytötkin? Mutta nuo tytöt todella todella todella pitivät Clydestä. Tuo lause sai Asukan kääntämään hetkeksi katseensa tyttöihin, kunnes katse kääntyi sinne heidän käsiinsä, jotka olivat huomattavasti erikokoiset, niinkuin he muutenkin olivat. Niihin mantelinmuotoisiin silmiin tuli hetkeksi haikeanoloinen katse, kunnes Asuka pian ryhdistyikin. Clyde varmasti vain vitsaili.
"Ai että juoksisin joka aamu suklaan ja kukkakimpun kanssa perässäsi? " Asuka sanoi leikkisällä äänelläänsä, virnistäen pienesti, kunnes sitten hän tarttuikin pensselistä paremmin kiinni, tosin tällä kertaa sillä otteella minkä Clyde hänelle opetti. Ensiksi Asuka laittoikin pensselinsä kuppiin - tai pikemminkin upotti sinne, kunnes laittoi punaisen värin päälle, uitteli sitä siinä hetken aikaa kunnes laittoi paperille ja alkoi piirtämään ympyrää. Mansikka oli melkein ympyrän muotoinen, eikö?

[Clyde]

Clyde naurahti Asukan kommentille.
"Noh, voin kai kertoa, etten oikein piittaa suklaasta, ja yleensä kukatkin kulkevat toiseen suuntaan", Clyde tuumi, hiukan hymyillen. Hänen ruskeat silmänsä seurasivat tytön elkeitä ja ympyrän ilmestyttä lainehtimaan paperille Clyde hymyili ja nappasi laukustaan nenäliinan.
"Sinulla on aika paljon opittavaa, Ichigo-chan", Clyde sanoi, tuputellessaan minijärveä punaisesta värinapista. saatuaan napin edes miltei kuivaksi hän ohjasi Asukan käden sivuun paperilta ja nappasi uuden, asetellen sen heidän eteensä hellin ottein. Hänen sormensa liikkuivat tottuneesti, miltei kuin asiansa osaavan rakastajan sormet, varmasti ja yllättämättä. Hän ohjasi tytön käden vesiastialle ja pois, pyyhkäisten liiat vedet lasin reunaa vasten. Clyde ei antanut Asukan päästää irti siveltimestä, sillä tämä oli Asukan työ ja Asukan oli se tehtävä. Sitten hän pyöräytti siveltimen harjaksia värinapin entistä hiukan kuivemmalla pinnalla ja ohjasi sen sitten paperin ylle.
"Nyt, oletko aivan varma, että mansikat ovat aivan pyöreitä?" Clyde kysyi, hänen toisen, siveltimettömän kätensä kurottaessa hänen takataskuunsa. Hän veti esiin ne samat mansikkakorvakorut, joita hän oli pysähtynyt katselemaan kolme päivää sitten.
"Katsohan..." Clyde sanoi, laskien kimaltavat korvakorut litteässä rasiassaan pöydälle Asukan eteen.
"Eivätkö ne muistutakin enemmän kolmion ja soikion risteymää?" Clyde kysyi hiljaa, sipaisten sormillaan Asukan korvaa, lähinnä varmistakseen että tyttö todella käytti korvakoruja. Hän huokaisi helpotuksesta, tosin sisäänpäin, tuntiessaan Asukalla korvakorut korvissaan. Toivottavasti tyttö ei järjestäisi lahjasta mitään kohtausta.

[tnitti]

Asuka virnisti leikkisästi Clyden naurahtessa. Hän tykkäsi siitä että Clyde nauroi.. tai edes naurahti pienesti, näyttäen siltä että olisi iloinen tai onnellinen. Tietenkin tuollaiset naurahdukset ja se, että Clyde hymyili aiheutti kyllä fanijoukossa suurta järkytystä, supinaa ja vihaisuutta. Heidän Clyde, siis _heidän: Clyde hymyili ja nauroi jonkun nulikan seurassa, tätä ei voitu missään nimessä hyväksyä. Mutta uskaltiko enää kukaan tulla edes lähellekään? Ei suinkaan, vaan kaikki tuijottivat kaukaa - tai läheltä mitä kaksikko teki. Ne tuijotukset kyllä huomasi heti, kun vain vähän vilkaisi ympärilleen, mitä myös Asuka teki. Mantelisilmät katselivat nopeasti niitä tuijottavia silmiä, tytön nolostuessa pienesti. Tuntui oudolta ja pelottavalta olla jotakin näin lähellä kaikkien ihmisten edessä. Varsinkin kun nuo ihmiset tuijottivat. Katsellen jälleen kerran vetistä paperiaansa, naurahti Asuka pienesti Clyden sanoille. Niin, kuten hän oli aikaisemmin sanonut, hän oli surkea taiteessa, eikä hän lainkaan tajunnut kuinka paljon sitä vettä piti pistää, tai väriä..tai itseasiassa oikeastaan mitään. Niinpä tyttö seurasikin silmät tiiviisti heidän käsiään - tai no, Clyden kättä enimmäkseen - miten siveltimellä otettiin vettä, mutta liiallinen vesi pyyhittiin pois, miten väriä otettiin ja...miten mansikka piirrettiin? Tottahan se oli, etteivät mansikat olleet pyöreitä, mutta mutta..
"Ajattelin että piirtäisin ensiksi ympyrän ja sitten muotoilisin sitä.. " Tyttö sepitti, mutta piankos suu lopettikin puhumisen, jääden kuitenkin pienesti auki. Kukapa ei kiinnittänyt huomiota niihin säihkyviin mansikanmuotoisiin korvakoruihin jotka yllättäen ilmestyivät pöydälle. Asuka varsinkin kiinnitti, osaamatta sanoa mitään. Mistä Clyde nuo oli hankkinut? Tuossa yllättävässä tilanteessa Asuka ei edes niinkään huomannut sitä korvanlehden hipaisua, vaan se tuijotti korvakoruja, kunnes hymyilikin pienesti.
"Ne ovat kauniit. Jollekin läheiselle? " Asuka sitten pian lausahtikin, pian kuitenkin mainiten että kyllä Clyde oli oikeassa siitä etteivät mansikat niinkään pyöreitä olleet.
Fanilauma kuitenkin näytti taka-alalla hullaantuvan sen verran, että varmasti heillä olisi jotakin sanottavaa....varsinkin nähtyään nuo korvakorut. Siltikin vielä ne näyttivät pysyvän jotenkuten paikoillaan.

[Clyde]

Clyden olisi pitänyt arvata, että Asuka kiertäisi tämänkin, vaikka vain tietämättään.
"Kyllä, jollekin hyvin läheiselle... Tai ainakin jollekin, josta toivon tulevan minulle kovin läheinen", Clyde mutisi, punastumatta, katse paperissa ja siveltimessä.
"Sinulle, Asuka", Clyde sanoi vielä hiljempaa, hahmotellen paperille mansikkaa, käyttäen välillä hänen ja Asukan yhteistä sivellintä vesikipossa ja värinapilla. Sitten hän liu'utti punaista väriä paperille, yhä punastumatta. Ehkäpä hän ohjasi poskille nousemassa olevan punan paperille jotain mystistä reittiä, ainakin maalaus muistutti nyt mansikkaa.
"Ne voi kyllä... palauttaa jos et pidä niistä", Clyde mutisi, painaen kasvonsa alemmas, hiusten valuessa peittämään hänen yhtäkkiä aivan uskomattoman punaisiksi helahtaneita poskiaan. Clyden oli päästettävä irti Asukan kädestä, sillä hänen kätensä vapisivat jo pelkästään siitä ajatuksesta, että Asuka nappaisi nuo korvakorut ja viskaisi ne toiselle puolelle luokkaa. Tottahan se oli, Clyde ansaitsisi sen, he olivat tavanneet kerran ja jo nyt Clyde antoi toiselle lahjoja ja hiplasi tuota. Clyde oli vältellyt Asukaa, eikä aivan tiedostamattaan. Heti heidän yhteistä puistossa viettämäänsä päivää seuraavana iltapäivänä hän oli käynyt ostamassa nuo korvakorut. Ehkäpä hän olisi pitänyt ne sitten itsellään... Ehkä hän joutuisi pitämään ne itsellään, mikäli Asuka ei haluaisi niitä. Hänhän voisi aina noita korvakoruja katsellessaan muistella Asukaa, vaikkei hänelle muuta tytöstä jäisikään.

[tnitti]

Ei Asuka kyennyt sille luonteelleensa mitään, että hän aina tälläisissä tilanteissa luuli, että tuollaiset kalleudut oltiin ostettu jotakin toista varten. Niin kuin aikaisemminkin, Asuka ei pitänyt itseäänsä sen arvoisena, että hänelle jotakin tuollaista voisi antaa. Hän tunsi itsensä röyhkeäksi jos hän ottaisi vastaan tekemättä mitään sen eteen. Kuunnellen hiljaisena Clyden sanoja, muuttui Asukan katse hetkeksi haikeaksi, samalla kun hän katseli jälleen niitä korvakoruja. Se henkilö varmasti tulisi olemaan erittäin onnell... ajatus katkesi, kun Clyde sitten lisäsikin jälleen sanoja joita Asuka ei uskonut kuulevansa. Aivan kuten hän ei ollut uskonut kuulevansa niitä sanoja ettäkö Clyde olisi tahtonut hänenkaltaisen tytön juoksevan perässään. Oliko Clyde tosissaan..? Asuka värähti, hän ei tiennyt miten hän olisi reagoinut. Jopa käsi, josta Clyde piteli kiinni heidän maalatessaan mansikkaa paperille, hellitti otettaan, kuitenkaan tipahtamatta pöydälle, pitihän Clyde siitä tiukasti yhä kiinni. Nielaisu, samalla kun tyttö hengähti aavistuksen verran katkonaisesti, samalla kun hän vilkaisi ympärilleen. Tämä tilanne oli outo hänelle, aivan uusi, eikä Asuka tiennyt miten hän olisi reagoinut... eikä lainkaan se, että ihmiset olivat heidän ympärillään tuijottivat heitä vähän väliä auttanut lainkaan tilannetta. Asukaan kuitenkin yllättäen tulikin potkua, kun Clyde päästikin hänen kädestään irti ja sanoi että palauttaisi jos hän ei pitäisi niistä. Tiedä sitten mikä se oli. Oliko se sitä, että Clyde päästi hänen kädestään irti, vaiko että toinen sanoi ettei Asuka pitäisi niistä, mutta piankos tyttö kääntyi siinä penkillään sivuttain, niin että kykeni kääntämään koko vartalonsa Clyden suuntaan, tarttuen siitä Clyden kädestä kiinni ja vieden sen siihen heidän väliinsä, kummallakin kädellä puristaen tuota itseään suurempaa kättä, joka tuntui niin pehmoiselta ja lämpimältä.
"Ei ei ei.. " Asuka lausahti, ne mustanruskeiden silmien tuijottaessa Clydeä sinne ylöspäin. "Tykkään niistä, oikeasti oikeasti tykkään niistä.. " Tyttö lausui, sillä pehmeällä, mutta ennen kaikkea iloisen tuntuisella äänellä. Ja näkyihän se iloisuus Asukan silmissäkin ja siinä, miten ne pienesti vetistyivät. Niin, olihan Asuka liikuttunut tästä. Hän ei koskaan ollut kuvitellut että kukaan tahtoisi hänet oikeasti lähelleen. Oli Clyde sitten naistenmies, oli tämä sitten toisen leikkiä tai peliä, ei Asuka välittänyt, ei tyttö edes ajatellut mokomaa, vaan katseli hymyssäsuin Clydeä.